Vuosi muutamin sanoin

Euroalueen talouskasvu jatkui vuonna 2018, joskin aiempaa maltillisempana. Vuonna 2017 talous kasvoi vielä 2,5 %, mutta vuonna 2018 kasvu hidastui 1,8 prosenttiin, kun kansainvälinen kauppa vaimeni merkittävästi ja vuoden aikana ilmeni joukko muitakin maa- ja toimialakohtaisia tekijöitä, jotka haittasivat kehitystä vientisektorilla ja erityisesti tehdasteollisuudessa.

Euroalueen reaalitalouden kehitys piti kuitenkin pintansa verrattain hyvin työmarkkinoiden jatkuvan elpymisen vauhdittamana. Työllisten määrä on kasvanut 10 miljoonalla sitten vuoden 2013 puolivälin, jolloin työllisyys oli heikoimmillaan, ja joulukuussa työttömyysaste laski jo 7,8 prosenttiin eli alimmilleen sitten vuoden 2008 lokakuun. Vahva työmarkkinakehitys siivitti myös palkkakehityksen vakaaseen ja laaja-alaiseen nousuun, ja vuoden viimeisellä neljänneksellä nousuvauhti oli 2,2 %. Työllisyyden koheneminen ja palkkojen nousu vuorostaan edistivät kulutusta.

Kokonaisinflaatio oli vuonna 2018 keskimäärin 1,7 %. Se nopeutui edellisvuodesta kuitenkin pääasiassa energian hintojen nousun vuoksi. Pohjainflaation indikaattorit pysyivät koko vuoden jokseenkin ennallaan. Kotimaiset kysyntänäkymät, työmarkkinatilanteen koheneminen ja palkkojen nousu ylläpitivät kuitenkin luottamusta siihen, että inflaatio palautuisi edelleen lähemmäksi tavoitetta keskipitkällä aikavälillä.

EKP:n neuvosto ennakoikin kesäkuussa, että jos tulevat tiedot vahvistaisivat sen keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset, omaisuuserien osto-ohjelmassa vähennettäisiin ostojen määrää syyskuun jälkeen siten, että ostoja tehtäisiin joulukuun loppuun asti nettomääräisesti 15 miljardilla eurolla kuukaudessa, minkä jälkeen ne päättyisivät. Samalla EKP:n neuvosto ilmoitti odottavansa EKP:n ohjauskorkojen pysyvän senhetkisellä tasolla ainakin vuoden 2019 kesän ajan[1] ja joka tapauksessa niin kauan kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että inflaatiokehitys pysyy nykyisten odotusten mukaisesti kestävällä korjautumisuralla.

Joulukuussa EKP:n neuvosto totesi talousnäkymien yleisesti ottaen vahvistavan kesäkuiset arviot, joten se lopetti omaisuuseräostot ja piti ohjauskorkojen tulevaa kehitystä koskevan ennakoivan viestintänsä ennallaan. Samassa yhteydessä EKP:n neuvosto totesi, että runsas rahapoliittinen elvytys oli edelleen tarpeen, jotta voitaisiin tukea kotimaisten hintapaineiden vahvistumista ja kokonaisinflaation kehitystä keskipitkällä aikavälillä.

Tukivaikutus saataisiin aikaan ohjauskorkoja koskevalla ennakoivalla viestinnällä ja osto-ohjelmassa ostettujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksilla. EKP:n neuvosto totesi, että uudelleensijoituksia jatkettaisiin vielä pidemmän aikaa sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto alkaisi nostaa EKP:n ohjauskorkoja, ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen suotuisan likviditeettitilanteen ja vahvasti kasvua tukevan rahapolitiikan ylläpitämiseksi.

EKP:n neuvosto totesi myös, että se oli joka tapauksessa valmis tarkistamaan kaikkia välineitään tarpeen mukaan sen varmistamiseksi, että inflaatiovauhti palautuu edelleen kestävästi kohti EKP:n neuvoston tavoitetta.

Talouden elpyminen sekä pankkivalvonta- ja makrovakaustoimet vahvistivat edelleen euroalueen rahoitussektorin kestokykyä. Vuoden 2018 kolmannen neljänneksen lopulla euroalueen merkittävien laitosten yhteenlaskettu ydinpääomasuhde (CET1) oli 14,2 %, ja niiden järjestämättömien saamisten suhteellinen osuus oli 4,2 % eli pienempi kuin vuotta aiemmin (5,2 %). Merkittävien laitosten järjestämättömien saamisten määrä pieneni vuoden 2018 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä kaikkiaan 94 miljardia euroa.

Riskinotto osissa rahoitus- ja kiinteistömarkkinoita sai osaltaan aikaan merkkejä lievästä ylihinnoittelusta joillakin alueilla, vaikkakin maiden väliset erot olivat suuria. Kun myös pankkialaan kuulumattoman rahoitussektorin riskit jatkoivat kasvamistaan, euroalueen maiden viranomaiset reagoivat kehitykseen järjestelmäriskien lieventämiseksi. Vuonna 2018 EKP arvioikin 103 ilmoitusta kansallisten viranomaisten päättämistä makrovakauspoliittisista toimenpiteistä.

Vuonna 2018 EKP tuki edelleen viitekorkojen uudistamista kehittämällä euroalueelle uutta rahamarkkinoiden viitekorkoa. Se julkaisi kesäkuussa uutta euromääräisten markkinoiden lyhyttä korkoa (euro short-term rate, €STR) koskevat menetelmät ja periaatteet saatuaan hankkeelle laajan tuen kahdessa julkisessa kuulemisessa. €STR-korko perustuu noin 32 pankin toteutuneisiin kauppoihin, joiden keskimääräinen päivittäinen volyymi on noin 32 miljardia euroa. Euromääräisten rahamarkkinoiden riskittömiä korkoja käsittelevä yksityisen sektorin työryhmä suositteli syyskuussa €STR-korkoa eoniakoron korvaajaksi. €STR-korkoa aletaan julkaista lokakuussa 2019 eurojärjestelmän suorittaman perusteellisen sisäisen testauksen jälkeen.

Vuonna 2018 otettiin myös merkittävä edistysaskel euromääräisten maksujen kehittämisessä. Eurojärjestelmä otti marraskuussa käyttöön TARGET-pikamaksupalvelun (TIPS), jonka ansiosta pikamaksut ovat perillä alle 10 sekunnissa.

Joulukuun Eurobarometri-kyselyn mukaan euron kannatus kasvoi 75 prosenttiin vuonna 2018. EKP pyrki edelleen parantamaan avoimuuttaan ja täyttämään tilivelvollisuutensa entistä paremmin käymällä entistä tiiviimpää vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa. Se pyrki lähempään vuorovaikutukseen myös euroalueen kansalaisten kanssa laajentamalla nuorisodialogiaan ja hyödyntämällä entistä paremmin verkkoviestintää, sosiaalista mediaa ja vierailijakeskustaan.

Vuonna 2019 runsas rahapoliittinen elvytys on edelleen olennaisen tärkeää, jotta voidaan tukea kotimaisten hintapaineiden lisäkasvua keskipitkällä aikavälillä. Yhä vallitsevien, geopoliittisiin tekijöihin, protektionismin uhkaan ja kehittyvien markkinoiden heikkouksiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi euroalueen rahapolitiikan kulmakivinä ovat edelleen kärsivällisyys, varovaisuus ja peräänantamattomuus.

Frankfurt am Mainissa huhtikuussa 2019

Mario Draghi
Pääjohtaja


Vuosi muutamin numeroin


1 Talouskasvu jatkui potentiaaliaan vahvempana, kun kustannuspaineet voimistuivat ja kävivät laaja-alaisemmiksi

Vuoden 2017 poikkeuksellisen voimakkaan kasvun jälkeen euroalueen talouskasvu jatkui vuonna 2018 maltillisempana, kun ulkoinen kysyntä heikkeni ja eräät maa- ja toimialakohtaiset tekijät vaimensivat kasvua. Samaan aikaan kotimaisen kysynnän kasvun edellytykset olivat yhä kohdallaan. Työmarkkinatilanteen paranemisen jatkuminen tuki yksityistä kulutusta, ja yritysten investoinnit saivat tukea suotuisista rahoitusoloista ja taseiden vahvistumisesta. Talouskasvu ja työmarkkinoiden kiristyminen johtivat myös kotimaisten kustannuspaineiden vahvistumiseen ja laaja-alaistumiseen. Samaan aikaan pohjainflaatio pysyi indikaattorien mukaan yleisesti ottaen vaimeana. Pohjainflaation odotetaan kuitenkin kiihtyvän asteittain keskipitkällä aikavälillä EKP:n rahapoliittisten toimien, jatkuvan talouskasvun ja palkkojen kasvun kiihtymisen tuella.


1.1 Epätasaisempi talouskasvu

Maailmantalouden kasvu jatkui lähellä pitkän aikavälin keskivauhtiaan

Maailmantalouden kasvu jatkui vuoden 2018 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vakaassa 3,6 prosentin vauhdissa eli suunnilleen samaan tahtiin kuin edellisvuonna ja pitkällä aikavälillä keskimäärin (ks. kuvio 1). Edellisiin vuosiin verrattuna talouskasvu oli kuitenkin maittain tarkasteltuna epätasaisempaa. Yhdysvalloissa kasvu pysyi voimakkaana, mutta se horjui useissa muissa maissa, kuten Japanissa sekä Turkin ja Argentiinan kaltaisilla nousevilla markkinoilla. Myös Kiinan kasvu hidastui vuoden toisella puoliskolla. Kasvun taustatekijöistä teollisuustuotannon kasvu ja maailmankauppa vaimenivat, kun taas yksityinen kulutus jatkui vahvana.

Kuvio 1

Maailmantalouden BKT:n kasvu

(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosihavaintoja)

Lähteet: Haver Analytics, kansalliset lähteet ja EKP:n laskelmat.
Huom. Alueelliset aggregaattitilastot on laskettu ostovoimapariteetilla korjatuilla BKT-painoilla. Katkoviivat osoittavat pitkän aikavälin keskiarvoa (maaliskuusta 1999 syyskuuhun 2018).

Työttömyysaste monissa maissa kriisin jälkeisen ajan pohjalukemissaan

Maailmantalous kasvoi jo yhdeksättä vuotta peräkkäin, ja sen myötä työttömyysaste laski edelleen sekä kehittyneissä talouksissa että nousevissa markkinatalouksissa ja oli monissa maissa talouskriisin jälkeisen ajan pohjalukemissaan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Japanissa työttömyys oli jopa vähäisempää kuin koskaan. Monissa kehittyneissä talouksissa oli pulaa erityisesti erikoistuneesta ja koulutetusta työvoimasta.

On yhä enemmän merkkejä siitä, että käyttämättömän tuotantokapasiteetin ja työvoiman maailmanlaajuinen supistuminen on vähin erin kiihdyttänyt palkkojen kasvua ja inflaatiota. OECD-alueella pohjainflaatio (eli ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu inflaatio) kiihtyi 2,1 prosenttiin vuonna 2018. Kokonaisinflaatio voimistui paljon selvemmin ja oli vuositasolla 2,6 %, joskin sen kehitys hiipui vuoden jälkipuoliskolla pääasiassa öljyn hinnan laskun vuoksi (ks. kuvio 2).

Kuvio 2

OECD:n inflaatiovauhdit

(vuotuinen prosenttimuutos, kuukausitietoja)

Lähteet: Haver Analytics, OECD ja EKP:n laskelmat.

Öljyn hintakehitys vuonna 2018 perustui pääasiassa tarjontapuolen tapahtumiin, kun vahva kysyntä jatkui maailmalla ja varastotilanne pysyi kireänä. Vuoden alkupuoliskolla öljyn barrelihinta nousi asteittain noin 67:stä Yhdysvaltain dollarista 79 dollariin, kun 22 OPEC-maata ja muuta öljyntuottajavaltiota noudattivat sopimiaan tuotantorajoituksia odotettua paremmin. Öljyn barrelihinta vaihteli 70 ja 86 dollarin välillä alkusyksyyn asti, mutta sitten se laski niin, että se oli vuoden lopussa noin 52 dollaria. Barrelihinnan nousu 86 dollariin lokakuun alussa liittyi pelkoon Iranin öljynviennin voimakkaasta supistumisesta Yhdysvaltojen uudelleen asettamien pakotteiden vuoksi. Sitten öljyn hinta kuitenkin laski joulukuun loppuun asti selvästi, kun kysyntänäkymät heikkenivät ja huoli ylitarjonnasta kasvoi Yhdysvaltojen, OPEC-maiden ja Venäjän kasvatettua tuotantoaan. Lisäksi Iraniin kohdistuviin pakotteisiin tehtiin tiettyjä poikkeuksia. Samaan aikaan muiden raaka-aineiden kuin öljyn dollarihinnat laskivat yleisesti vuonna 2018.[2] Elintarvikkeiden ja metallien hinnat pysyivät jokseenkin vakaina vuoden 2018 alkupuoliskolla. Elintarvikkeiden hinnat laskivat vuoden jälkipuoliskolla, jolloin elintarvikkeiden maailmanlaajuinen tarjonta oli runsasta ja markkinoilla huolestuttiin Yhdysvaltojen lisätulleista ja niiden kohteena olevien maiden mahdollisista vastatoimista. Myös metallien hinnat laskivat kesän jälkeen, kun kysyntä Kiinassa väheni ja huoli ulkomaankaupan jännitteiden kiristymisestä kasvoi.

Euron efektiivinen valuuttakurssi vahvistui

Euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi vahvistui vuoden 2018 alusta lähtien (ks. kuvio 3). Euro heikkeni suhteessa muihin merkittäviin valuuttoihin – erityisen voimakkaasti suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja Japanin jeniin mutta vähäisemmässä määrin myös Sveitsin frangiin. Samaan aikaan euro vahvistui merkittävästi suhteessa useimpiin nousevien markkinoiden valuuttoihin, erityisesti Kiinan renminbiin sekä kotimaisista ongelmista kärsineisiin Turkin liiraan ja Argentiinan pesoon.

Kuvio 3

Euron valuuttakurssi

(päivähavaintoja; 1. tammikuuta 2015 = 100)

Lähteet: Bloomberg, HWWI, EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 38 tärkeimmän kauppakumppanimaan valuuttaan nähden.

Ulkomaankaupan epävarmuus varjosti maailmantalouden näkymiä

Vaikka maailmantalouden kasvu jatkui voimakkaana, sen näkymiin liittyvät riskit ja epävarmuustekijät kasvoivat. Erityisesti ulkomaankaupan epävarmuus kasvoi Yhdysvaltojen hallinnon toimien ja sen kauppakumppanien vastatoimien myötä. Toimet huipentuivat kesällä kahteen Yhdysvaltojen hallinnon ilmoitukseen lisätulleista, joiden piirissä oli 250 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta tuontitavaroita Kiinasta, sekä Kiinan vastatoimiin, jotka koskivat 110 miljardin dollarin arvoista tuontia Yhdysvalloista. Lisäksi Ison-Britannian EU-eroon liittyvä epävarmuus heikensi ulkomaankaupan näkymiä. Vaikka lisätullien välitön vaikutus maailmantalouteen jäänee rajalliseksi, niihin liittyvä protektionismin uhka voi nakertaa luottamusta, horjuttaa globaaleja arvoketjuja sekä vaikuttaa haitallisesti investointeihin ja siten muodostaa uhkan maailmantalouden kasvunäkymille. Vuoden loppuun mennessä oli jo ilmennyt merkkejä ulkomaankaupan epävarmuuden haittavaikutuksista talouselämään. Jos kauppakiistat kiristyvät edelleen, sillä voi olla vakava vaikutus maailmantalouden kasvuun.


1.2 Talouskasvu hidastui mutta jatkui positiivisena

Vuoden 2017 poikkeuksellisen vahvan kasvun jälkeen euroalueen BKT:n kasvu hidastui 1,8 prosenttiin vuonna 2018 (ks. kuvio 4). Vaikka kasvun hidastuminen johtui pääasiassa maailmankaupan heikkenemisestä, siihen vaikuttivat myös eräät tilapäisemmät tekijät. Vuoden 2018 alkupuoliskolla säähän liittyneet häiriöt sekä työtaistelut erityisesti kuljetusalalla vaikuttivat tuotantoon monissa maissa. Vuoden jälkipuoliskolla ja erityisesti kolmannella neljänneksellä autontuotannossa ilmeni merkittäviä häiriöitä sen vuoksi, että yhdenmukaistettu kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälinen testimenettely otettiin käyttöön 1.9.2018. Kasvun hidastumista korosti myös poliittisen epävarmuuden lisääntyminen ja erityisesti huoli protektionismin noususta.

Kuvio 4

Euroalueen BKT

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. BKT:n vuosikasvu vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä on saatu Eurostatin pika-arviosta, ja alaerien tuoreimmat havainnot ovat vuoden 2018 kolmannelta neljännekseltä.

Kasvuvire pysyi vahvana

Samaan aikaan kasvuvire pysyi vahvana, kun se sai tukea vahvasta työmarkkinatilanteesta sekä tulojen ja voittojen vakaasta kasvusta. Euroalueen ulkopuolisen kysynnän heikkouteen ja epävarmuuden kasvuun liittyvät ulkoisvaikutukset kotimaiseen kysyntään ovat tähän saakka pysyneet rajallisina.

Yksityinen kulutus kasvoi euroalueella vuonna 2018 keskimäärin 1,3 prosentin vauhtia, kun se sai tukea työtulojen kasvun kiihtymisestä ja suotuisista rahoitusoloista eikä vuoden 2017 puolivälistä jatkunut öljyn hinnan vähittäinen nousu rasittanut merkittävästi käytettävissä olevien reaalitulojen kasvua. Verojen ja tulonsiirtojen vaikutuksesta tuli talouskasvun jatkumisen myötä jonkin verran aiempaa negatiivisempi vuonna 2018. Hyvinä aikoina julkisen talouden automaattiset vakauttajat vaimentavat yleensä käytettävissä olevien reaalitulojen kasvua.

Kotimaisen kysynnän kasvu, suotuisat rahoitusolot ja yritysten kannattavuus tukivat euroalueen yritysten investointeja myös vuonna 2018. Investoinnit kasvoivat myös kapasiteettirajoitteista kärsivillä sektoreilla, kuten kuljetusalalla. Taloustilanteen heikkeneminen ja epävarmuuden kasvu maailmalla etenkin kauppapolitiikan suhteen painoivat erityisesti ulkoisen ympäristön kehitykselle alttiimpien yritysten investointeja. Jatkossa yritysten investointien kasvun odotetaan hiipuvan sitä mukaa, kun ulkoisen ympäristön tuoma tuki vähenee, loppukysyntä vaimenee ja rahoitusolot odotusten mukaan kiristyvät.

Myös asuinrakennusinvestoinnit ja muut rakennusinvestoinnit kohenivat euroalueen asuntomarkkinoiden elpymisen myötä, joskin lähtötaso oli matala. Tilanteen paranemisen taustalla oli kotimaisen kysynnän kasvu, joka sai tukea reaalitulojen kasvusta, matalista koroista ja suotuisasta luotonantotilanteesta. Työmarkkinoiden pullonkaulat näyttävät kuitenkin rajoittaneen rakennusalan kasvua vuonna 2018.

Vuonna 2018 ulkoisen sektorin myötävaikutus euroalueen talouskasvuun oli yleisesti hyvin vaatimaton ja joka tapauksessa merkittävästi heikompi kuin vuonna 2017. Ulkomaisen kysynnän – erityisesti Aasiasta tulevan ja varsinkin pääomahyödykkeisiin kohdistuvan kysynnän – heikkeneminen epävarmuuden ja ulkomaankaupan jännitteiden kasvun myötä nakersi euroalueen vientiä ja siten nettoviennin vaikutusta BKT:n kasvuun. Vienti Isoon-Britanniaan ja Kiinaan kärsi kansainvälisen tilanteen muutoksista eniten, kun taas vienti Yhdysvaltoihin koheni luultavasti sen vuoksi, että varauduttiin Yhdysvaltain hallinnon mahdollisiin lisätulleihin myös EU:sta tulevalle tuonnille. Euroalueen sisäisen kaupan kasvu piti alkuvuonna pintansa, sillä se sai tukea alueen vahvasta talouskehityksestä. Kasvu kuitenkin heikkeni merkittävästi vuoden jälkipuoliskolla, jolloin ulkomaankaupan epävarmuus ja uudet autojen päästönormit rasittivat pääomahyödykkeiden ja autojen ulkomaankauppaa. Myös euron valuuttakurssin viimeaikainen vahvistuminen on saattanut aiheuttaa jonkin verran vastatuulta.

Tuotannon kasvu vuonna 2018 jakaantui laaja-alaisesti talouden eri sektoreille (ks. kuvio 5). Bruttomääräinen kokonaisarvolisäys kasvoi edelleen. Kasvu oli noin 2 % eli jonkin verran hitaampaa kuin edellisvuonna mutta lähes samoissa lukemissa kuin vuosina 2015 ja 2016. Arvonlisäys teollisuudessa (ilman rakentamista) sekä palvelualalla kasvoi vuonna 2018 noin 2 %. Vaikka rakentamisen arvonlisäys oli edelleen selvästi kriisiä edeltänyttä tasoaan pienempi, se kasvoi edelleen noin 4 %. Tämäkin vahvistaa käsitystä, että rakennusalan kehitys on kääntymässä yhä positiivisemmaksi kärsittyään vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä lähtien hitaasta tai negatiivisesta kasvusta.

Kuvio 5

Euroalueen reaalinen bruttoarvonlisäys toimialoittain

(indeksi: I/2010 = 100)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuoreimmat havainnot vuoden 2018 kolmannelta neljännekseltä.

Euroalueen työmarkkinatilanne parani edelleen ja työllisyyden ikärakenne muuttui

Euroalueen työmarkkinoiden elpyminen jatkui vuonna 2018: vuoden 2013 aallonpohjan jälkeen työllisten määrä on lisääntynyt noin 10 miljoonalla

Euroalueen työmarkkinoiden elpyminen jatkui vuonna 2018 (ks. kuvio 6). Työttömyysaste laski edelleen, ja se oli vuoden 2018 joulukuussa 7,8 % eli pienin sitten lokakuun 2008. Työttömyyden väheneminen vuoden 2013 jälkipuoliskolta lähtien on näkynyt laajasti sukupuoleen ja ikäryhmään katsomatta, joskin työttömyysaste vaihtelee edelleen merkittävästi euroalueen maasta toiseen. Vuoden kolmanteen neljännekseen mennessä työllisten määrä oli euroalueella 1,3 % suurempi kuin vuotta aiemmin ja yli 6,7 % suurempi kuin edellisessä aallonpohjassaan vuoden 2013 toisella neljänneksellä. Elpymisjaksolla kokonaisuutena työllisyys on lisääntynyt 10 miljoonalla henkilöllä ja ylittänyt jo kriisiä edeltäneen huipputasonsa, joka vallitsi vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä. Työllisyyden kasvu on elpynyt laajasti eri maissa ja eri toimialoilla, kun työvoiman tarjonta on samaan aikaan edelleen kasvanut.

Kuvio 6

Työmarkkinaindikaattoreita

(prosentteina työvoimasta; neljännesvuosittainen kasvuvauhti, kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Lähde: Eurostat.
Huom. Tuoreimmat havainnot vuoden 2018 viimeiseltä neljännekseltä. Työllisyyden neljännesvuosikasvu vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä on saatu Eurostatin pika-arviosta.

Työllisyyden kasvun koostumuksen lähempi tarkastelu osoittaa, että elpymisen aikainen kasvu on keskittynyt ikääntyneempiin työntekijöihin.[3] Elpymisen aikana noin kolme neljäsosaa työllisyyden kumulatiivisesta kasvusta on johtunut 55–74-vuotiaiden työllistymisestä. Sen taustalla oli pääasiassa ikäryhmän työvoimaosuuden kasvu, joka johtunee suurelta osin toteutetuista eläkeuudistuksista sekä ikäryhmän koulutustason noususta. Ikääntyneempien työvoimaosuuden merkittävä nousu voi vaikuttaa talouteen kauaskantoisesti kulutus-, säästämis- ja investointikäyttäytymisen sekä palkkojen ja tuottavuuden kehityksen kautta.[4] Noin kolmasosa elpymisen aikaisesta työllisyyden kasvusta on perustunut osa-aikaiseen työhön, joka kytkeytyy tiivisti naisten ja ikääntyneiden työvoiman tarjonnan kasvutrendiin sekä siihen, että työllisyyden kasvu painottuu palvelualalle.[5] Jatkossa eräiden maiden ja toimialojen työvoimapula odotettavasti myötävaikuttaa näiden trendien vaimenemiseen.

Julkisen talouden alijäämien supistuminen jatkuu, mutta riskit jakaantuvat edelleen epätasaisesti

Euroalueen julkisen talouden alijäämäsuhde pieneni pääasiassa suotuisan suhdannekehityksen ansiosta

Vuonna 2018 euroalueen julkisen talouden alijäämän suhde BKT:hen pieneni 0,6 prosenttiin. Yhtä alhaisia lukemia on nähty vain harvoin talous- ja rahaliiton historiassa eli vuodesta 1999 lähtien (ks. kuvio 7). Samoin kuin viime vuosinakin, alijäämäsuhteen supistuminen johtui suurelta osin suotuisasta suhdannekehityksestä sekä korkomenojen laskusta sitä mukaa, kun erääntyvää kalliimpaa velkaa korvattiin uudella matalakoroisemmalla velalla. Euroalueen finanssipolitiikan mitoitus[6] oli kokonaisuutena melko neutraali vuonna 2018, sillä vaikka maiden välillä oli merkittäviä eroja, kertaluonteiset suuret tulot yksissä maissa kompensoivat vaikeuksista kärsineiden maiden harjoittamaa elvyttävää finanssipolitiikkaa.

Kuvio 7

Julkisen talouden rahoitusasema ja finanssipolitiikan mitoitus

(prosentteina suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Kun talous kasvoi ja julkisen talouden alijäämä samaan aikaan supistui, BKT:hen suhteutettu bruttovelka pieneni 84,8 prosenttiin vuonna 2018 edellisvuoden 86,6 prosentista. Vaikka velkasuhteen odotetaan pienenevän myös tulevina vuosina, on syytä muistaa, että se on edelleen merkittävästi suurempi kuin talous- ja rahaliiton alussa. Suuri velkaantuneisuus on haavoittuvuustekijä, erityisesti heikosta potentiaalisen tuotannon kasvusta ja kasvavista väestökehitykseen liittyvistä haasteista kärsivissä maissa (ks. kehikko 1). Tällaisilla mailla on rajallinen liikkumavara sopeuttaa finanssipolitiikkaansa, jos talouskasvu heikkenee tai korkomenot kasvavat. Siten haavoittuvien maiden olisi suotavaa kerryttää puskureita nyt, kun taloustilanne sen sallii.

Kehikko 1
Väestön ikääntymisen vaikutus julkiseen talouteen

Väestön ikääntyminen muodostaa riskin euroalueen julkisen talouden kestävyydelle. Väestö vanhenee, sillä ihmiset elävät pidempään ja saavat vähemmän lapsia. Tätä demografista muutosta kuvaa hyvin nouseva huoltosuhde, joka osoittaa 65 vuotta täyttäneiden määrää suhteessa työikäiseen väestöön. Eurostat ennustaa koko euroalueen huoltosuhteen kasvavan vuoteen 2070 mennessä 52 prosenttiin, kun se vuonna 2016 oli 31 %. Suurin osa tästä muutoksesta tapahtuu kahden seuraavan vuosikymmenen aikana, jolloin suuret ikäluokat saavuttavat eläkeiän. Vaikka väestön ikääntymisellä voi olla suuria makrotaloudellisia haittavaikutuksia esimerkiksi tuottavuuteen, työvoiman määrään ja reaaliseen tasapainokorkoon, tässä kehikossa keskitytään ainoastaan sen julkistaloudelliseen vaikutukseen.

Väestön ikääntyminen vaikuttaa seuraavien vuosikymmenien aikana tuntuvasti julkiseen talouteen. Ikääntymiseen liittyvät julkiset menot euroalueella vastasivat vuonna 2016 neljäsosaa BKT:stä, joka on kansainvälisesti tarkastellen jo korkea taso. Väestön ikääntymistä koskevan vuoden 2018 raportin mukaan menojen odotetaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä 28 prosenttiin ja supistuvan sitten 27 prosenttiin vuoteen 2070 mennessä (ks. kuvio A).[7] Maiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja: Luxemburgissa BKT:hen suhteutetut ikääntymisen kokonaiskustannukset nousevat arvion mukaan 12,9 prosenttiyksikköä mutta laskevat Kreikassa 6,4 prosenttiyksikköä aikavälillä 2016–2070.[8] Jos ikääntymisen kustannusten kasvuun ei puututa, kustannukset kasvavat keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä hyvin suuriksi. Tämä aiheuttaisi haasteen julkisen talouden kestävyydelle jo keskipitkällä aikavälillä erityisesti maissa, joiden julkinen velkaantuneisuus on jo nykyään korkea (ks. kuvio B). Useissa maissa – erityisesti Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa – ikääntymiseen liittyvien kustannusten ennustetaan kuitenkin vähenevän keskipitkän aikavälin huipputasoltaan vuoteen 2070 mennessä (ks. kuvio A).

Kuvio A

Ikääntymiseen liittyvät kokonaiskustannukset euroalueella

(prosentteina suhteessa BKT:hen)

Lähde: Väestön ikääntymistä koskeva vuoden 2018 raportti.

Kuvio B

Ikääntymiseen liittyvät kustannuspaineet ja nykyinen velkataso maittain

(X-akseli: julkisen velan suhde BKT:hen vuonna 2017; y-akseli: ikääntymiseen liittyvien kokonaiskustannusten muutos prosentteina suhteessa BKT:hen vuosina 2016–2040)

Lähteet: Väestön ikääntymistä koskeva vuoden 2018 raportti ja Eurostat.
Huom. Kreikka on jätetty pois luvuista äärihavaintona, sillä sen julkisen velan suhde BKT:hen vuonna 2017 oli 176,1 % ja ikääntymisen kokonaiskustannukset vähenevät 4,6 % suhteessa BKT:hen.

Ikääntymiseen liittyviä menoja ovat erityisesti eläkkeet sekä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon kustannukset. Koska julkisten eläkejärjestelmien edunsaajien määrä kasvaa ja eläkemaksujen maksajien määrä vähenee, eläkejärjestelmien – ja viime kädessä julkisen talouden – alijäämät kasvavat, ellei parametreja sopeuteta. Lisäksi terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon järjestelmien odotetaan kuormittavan julkista taloutta seuraavien vuosikymmenten aikana, sillä nämä palvelut rahoitetaan pääasiassa julkisin varoin. Ikääntymisen vaikutus valtion tuloihin on mutkikkaampi, sillä vaikutukset eri veropohjiin (kuten kulutus-, työ- ja pääomatuloveroihin) tasoittavat osin toinen toistaan ja niiden odotetaan vaihtelevan aika ajoin.

Ikääntymistä koskevassa raportissa pyritään kuvaamaan ikääntymisen kustannusennusteisiin liittyvää epävarmuutta usean epäsuotuisan herkkyysanalyysin ja riskiskenaarion avulla, ja ne viittaavatkin korkeampiin kustannuksiin (ks. kuvio C). Eräs riskiskenaario kuvaa terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon kustannusten nousua, joka voi aiheutua kalliiden lääketieteellisten laitteiden käytön lisääntymisestä sekä elintason entistä vahvemmasta yleisestä noususta. Tässä skenaariossa ikääntymisen kokonaiskustannusten kasvu ennustejakson lopussa vuonna 2070 olisi yli kaksinkertainen perusskenaarioon verrattuna. Myös kokonaistuottavuuden kasvun hidastuminen perusskenaarion taustaoletuksiin nähden merkitsisi kustannusten merkittävää kasvua pitkällä aikavälillä.

Kuvio C

Ikääntymisen kustannuksia euroalueella koskevat skenaariot

(prosentteina suhteessa BKT:hen)

Lähde: Väestön ikääntymistä koskeva vuoden 2018 raportti.
Huom. Kokonaistuottavuutta koskevassa riskiskenaariossa kokonaistuottavuuden kasvuvauhdin oletetaan asettuvan alemmalle tasolle vuoteen 2070 mennessä (1 prosentin sijaan 0,8 %). Ikääntymistä käsittelevän työryhmän riskiskenaariossa arvioidaan terveydenhuoltomenojen tulojouston kasvavan (kalliin lääketieteen teknologian käytön lisääntymisen takia) ja pitkäaikaishoidon kustannusten kasvavan (pitkäaikaishoidettavien määrän kasvun ja reaalisen elintason keskimääräisen nousun takia).

Ikääntymiseen liittyvien tulevien kustannuspaineiden hallitsemiseksi useimmat euroalueen maat ovat viime vuosina toteuttaneet eläkeuudistuksia, joita on joissakin maissa täydennetty rajallisemmilla terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon järjestelmien uudistuksilla. Nämä uudistukset kumpusivat erityisesti valtionvelkakriisin herättämistä julkisen talouden kestävyyteen liittyvistä huolista. Eläkeuudistukset olivat erityisen tuntuvia maissa, joissa on meneillään makrotalouden sopeutusohjelmia. Vaikka uudistukset ovat auttaneet niitä toteuttaneita maita rajoittamaan eläkejärjestelmiensä kestävyyteen liittyvää riskiä, uudistusten vauhti on sittemmin hyytynyt, ja joissakin tapauksissa uudistuksia on jopa peruttu tai niihin liittyy merkittävä perumisriski.

Jatkossa on tärkeää, että eritysesti maat, joiden julkinen talous on raskaasti velkaantunut, suojautuvat tulevilta demografisilta haasteita. Sosiaaliturvajärjestelmistä johtuvia menopaineita hillitäkseen maiden tulisi jatkaa uudistuksia tai kerryttää julkisen talouden puskureita, eikä tehtyjä uudistuksia tulisi perua. Tarvittavat konkreettiset politiikkauudistukset vaihtelevat maittain myös lähtökohtien ja yhteiskunnallisten preferenssien perusteella. Joissakin maissa voidaankin pitää parempana uudistaa etuuksia ja viedä yksityisen sektorin eläkejärjestelyjä aiempaa pidemmälle. Toisissa maissa taas saatetaan mieluummin kytkeä eläkeikä eliniänodotteeseen ja pitää järjestelmän eläke-etuussuhde ennallaan. Lisäksi jotkin maat saattavat päättää korottaa eläkemaksuja, vaikka se voi rasittaa nuorempia sukupolvia raskaasti. Nämä vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois, vaan toteutettava ratkaisu voi myös olla niiden yhdistelmä. Eläkeuudistuksia suunniteltaessa on tärkeää pitää mielessä myös niiden mahdollinen vaikutus työvoiman tarjontaan ja talouden tarjontapuoleen, sillä potentiaalisen kasvun vahvistaminen on keskeistä sosiaaliturvan parantamisen kannalta. Ihanteellisimmillaan eläkeuudistuksia tulisi tukea työmarkkinauudistuksilla, jotka kannustavat erityisesti ikääntyneitä osallistumaan työmarkkinoille. Lisäksi finanssipolitiikan päätöksentekijöiden keskeisenä haasteena on varoa lisäämästä epäilyksiä uudistusten perumisesta, joka saattaisi nakertaa julkisen talouden kestävyyttä.

Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattaminen on heikointa haavoittuvaisimmissa maissa.

On huolestuttavaa, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan heikoiten maissa, jotka ovat kaikkein altteimpia häiriöille. Euroopan komission arvioiden mukaan onkin odotettavissa, että useimmat niistä maista, jotka eivät ole vielä saavuttaneet kestävää talousarvioasemaa, eivät myöskään pystyneet noudattamaan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia sitoumuksiaan vuonna 2018. Komissio arvioi, että vuonna 2018 seitsemällä euroalueen maalla on riski poiketa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osassa asetetuista vaatimuksista, ja näistä maista Belgialla, Ranskalla, Italialla ja Portugalilla velkasuhde ylittää 90 %. Espanja puolestaan on vuonna 2018 ainoa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena oleva maa, ja vaikka sen arvioidaankin pysyvän aikataulussa liiallisen alijäämänsä korjaamisessa vuoden 2018 määräajassa, sen rakenteellinen rahoitusalijäämä on suosituksessa edellytetyn parannuksen sijaan korkea ja kasvaa edelleen. Lisäksi Euroopan komission arvion mukaan vain kymmenen maata aikoo vuoden 2019 alustavien talousarviosuunnitelmiensa mukaan noudattaa vakaus- ja kasvusopimusta. Erityisen huolestuttavaa on, että useimmat korkean velkasuhteen maat eivät kuulu tähän joukkoon.

Euroalueen uudistusvauhti on edelleen vaisu

Uudistusvauhti on hyytynyt: yhtään vuoden 2017 maakohtaista suositusta ei ole toteutettu täysimääräisesti

Maakohtaisissa suosituksissa annetaan yksittäiselle maille räätälöityjä ohjeita siitä, miten parantaa talouskasvua ja häiriönsietokykyä pitäen samalla yllä tervettä julkista taloutta. Jäsenvaltiot vahvistavat maakohtaiset suositukset yhteisesti Eurooppa-neuvostossa. Kuten viime vuonna, komissio arvioi nytkin, että euroalueen maille vuonna 2017 annetuista uudistussuosituksista valtaosa – yli 90 % – oli toteutettu ”jossain määrin” tai ”vähäisessä määrin”, eikä mitään suositusta ollut noudatettu täysin (ks. kuvio 8).[9]

Kuvio 8

Euroalueen maille annettujen maakohtaisten suositusten täytäntöönpano

Lähteet: Euroopan komission maaraportteihin perustuvat EKP:n laskelmat.
Huom. Kuviosta käyvät ilmi Euroopan komission seuraavan vuoden maaraportissa esittämät arviot maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta alaotsikkotasoittain kyseisenä vuonna. ”Noudatettu täysin”, tarkoittaa, että jäsenvaltio on toteuttanut maakohtaisten suositusten edellyttämät toimenpiteet täysimääräisesti. ”Merkittävästi edistystä” tarkoittaa, että jäsenvaltio on ottanut käyttöön toimenpiteitä, joista useimmat on toteutettu ja jotka edistävät merkittävästi maakohtaisten suositusten toteutumista. ”Jonkin verran edistystä” tarkoittaa, että jäsenvaltio on toteuttanut maakohtaisten suositusten toteutumista osittain edistäviä toimenpiteitä ja/tai on ryhtynyt toimenpiteisiin suositusten johdosta, mutta työtä tarvitaan edelleen, sillä vain muutamat hyväsytyistä toimenpiteistä on toteutettu. ”Vähäistä edistystä” tarkoittaa, että jäsenvaltio on ilmoittanut tietyistä toimenpiteistä mutta niillä puututaan suosituksiin vain osittain ja/tai että se on ilmoittanut muista kuin sitovista säädöksistä eikä niiden toteuttamisesta ole annettu lisätietoja. ”Ei edistystä” tarkoittaa, ettei jäsenvaltio ole ilmoittanut tai hyväksynyt mitään uskottavia toimenpiteitä maakohtaisten suositusten toteuttamiseksi. Ei sisällä vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä maakohtaisia suosituksia.

Hyvin suunnitellut rakenneuudistukset voivat hyödyttää euroalueen kansalaisia merkittävästi vahvemman ja laajapohjaisemman työllisyyden ja tulojen kasvun kautta. Eurojärjestelmän viimeaikaisen analyysin mukaan on runsaasti mahdollisuuksia toteuttaa uudistuksia, jotka samaan aikaan parantavat talouden kestävyyttä, pitkän aikavälin kasvua ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.[10] Tällaisia ovat esimerkiksi tuottohakuisuuteen puuttuvat uudistukset sekä erityisesti sellaiset uudistukset, jotka vahvistavat kilpailua tavaramarkkinoilla sekä julkisten instituutioiden laatua. Samoin koulutusta ja elinikäistä oppimista tukevat ohjelmat eivät paranna ainoastaan talouden pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia vaan myös yhteiskunnan riskiryhmien työllisyysmahdollisuuksia.


1.3 Inflaatio on kiihtynyt

Yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI) mitattu euroalueen keskimääräinen kokonaisinflaatiovauhti nopeutui 1,7 prosenttiin vuonna 2018 oltuaan edellisvuonna 1,5 %. Inflaation nopeutuminen johtui pääasiassa energian ja vähäisemmässä määrin elintarvikkeiden hintojen vaikutuksesta. Sitä vastoin pohjainflaatio pysyi jokseenkin ennallaan (pohjaninflaation mittarina on käytetty ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettua YHKI-inflaatiota). Se pysyi koko vuoden vaimeana noin 1 prosentissa (ks. kuvio 9).

Kuvio 9

YKHI-inflaatio sen erien mukaan jaoteltuna

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Energian hintakehitys vaikutti voimakkaasti YKHI-kokonaisinflaatioon vuoden aikana. Raakaöljyn hinnan nousun myötä energian hinta nousi voimakkaasti huhtikuusta heinäkuuhun, ja sen vuotuinen nousuvauhti pysyi sen jälkeen nopeana (nopeimmillaan lähes 11 % lokakuussa 2018). Siten energian hinnan vaikutus kokonaisinflaatioon suureni niin, että se oli vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä 0,9 prosenttiyksikköä ja neljännellä neljänneksellä 0,8 prosenttiyksikköä (ensimmäisellä neljänneksellä 0,2 prosenttiyksikköä). Myös jalostamattomien elintarvikkeiden hintakehitys vaikutti kokonaisinflaatioon vuoden mittaan, sillä kesäkuukausien sää aiheutti hedelmien ja vihannesten hintojen voimakkaan vuosinousun, joka kuitenkin purkautui vuoden viimeisinä kuukausina. Vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen nollalukemien jälkeen jalostamattomien elintarvikkeiden vaikutus kokonaisinflaatiovauhtiin kasvoi siis syyskuussa jo yli 0,2 prosenttiyksikköön mutta pieneni sitten jälleen jonkin verran vuoden viimeisellä neljänneksellä.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu inflaatio pysyi maltillisena

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatiovauhti pysyi vuoteen 2017 nähden ennallaan ja oli muiden pohjainflaation mittareiden tapaan koko vuoden kutakuinkin samoissa lukemissa.[11] Ilman vaatteiden hintoihin ja matkustamiseen liittyviä volatiilimpia alaeriä laskettuna tämä pohjainflaatiomittari kuitenkin nousi.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation kehitys oli vaimeahkoa kummassakin keskeisessä alaerässä eli muissa teollisuustuotteissa kuin energiassa sekä palveluissa. Muiden teollisuustuotteiden kuin energian hintainflaatio vaihteli jonkin verran, sillä se hidastui syyskuuhun 2018 asti ja nopeutui sen jälkeen jonkin verran. Koko vuoden 2018 hintainflaatio oli 0,4 %, kuten edellisvuonnakin. Hintapaineiden indikaattoreiden tarkastelu hinnoitteluketjun vaihe kerrallaan osoittaa, että muiden kulutushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden kotimarkkinoiden tuottajahintojen ja tuontihintojen vuotuinen muutosvauhti kiihtyi vuoden 2018 aikana. Tuontihintojen nousu johtui pääasiassa siitä, että vuonna 2017 tapahtuneen euron vahvistumisen vaikutus hiipui, kun taas tuottajahintojen nousu heijasteli todennäköisesti tuotantopanosten hintojen nousua ja vähittäismyynnin volyymikasvua. Palvelujen hintojen vuotuinen muutosvauhti pysyi vuonna 2018 jokseenkin ennallaan 1,3 prosentissa eli selvästi pitkän aikavälin keskiarvoaan hitaampana. Palvelujen hintojen muutosvauhti kiihtyi hieman vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä, mutta nopeutuminen johtui lähinnä vertailuajankohdan vaikutuksesta, sillä palvelujen hintakehitys oli samaan aikaan edellisvuonna ollut varsin vaisua. Kaikkiaan palveluhintainflaatio, joka perustuu suurelta osin työvoimakustannuksiin, ei ole vielä seurannut palkkojen kasvun kiihtymistä.

Työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten vuotuinen kasvu kiihtyi edelleen

BKT:n deflaattorilla mitatut kotimaiset kustannuspaineet pysyivät vuoden 2018 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana ennallaan hieman vuoden 2017 jälkipuoliskon lukemia korkeammalla (ks. kuvio 10). Työntekijää kohden laskettujen palkansaajakorvausten vuotuinen kasvu, joka kääntyi nousuun aallonpohjastaan vuoden 2016 puolivälissä, kiihtyi edelleen vuonna 2018. Kolmannella vuosineljänneksellä kasvuvauhti oli 2,5 % eli nopeampi kuin sen (vuodesta 1999 laskettu) pitkän aikavälin keskiarvo 2,1 %. Kaikkiaan palkkojen kasvun kiihtyminen johtui työmarkkinatilanteen paranemisesta (ks. edellä osa 1.2) sekä aiemmin palkkojen kasvua hidastaneiden tekijöiden väistymisestä. Tällaisia tekijöitä olivat esimerkiksi virallisten ja epävirallisten indeksointijärjestelmien kautta välittyvä aikaisemman heikon inflaation vaikutus sekä eräissä maissa finanssikriisin aikana toteutettujen työmarkkinauudistusten vaikutukset. Kohtalaisen suotuisassa kysyntätilanteessa aiempaa nopeampi palkkojen nousu johti yksikkötyökustannusten kasvun kiihtymiseen, mutta yritysten voittojen kehitys (bruttotoimintaylijäämällä mitattuna), joka on viime neljänneksillä kärsinyt muun muassa öljyn hinnan nousun myötä heikentyneestä vaihtosuhteesta, vaimensi palkkojen kasvun vaikutusta kotimaisiin kustannuspaineisiin.[12]

Kuvio 10

BKT:n deflaattori eriteltynä

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset olivat vuonna 2018 jonkin verran korkeammalla kuin vuonna 2017. EKP:n Survey of Professional Forecasters ‑kyselytutkimuksen mukaan seuraavaa viittä vuotta koskevat inflaatio-odotukset pysyivät jokaisella vuosineljänneksellä 1,9 prosentissa eli hieman korkeammalla kuin edellisvuonna. Markkinapohjaisista mittareista johdetut pitkän aikavälin inflaatio-odotukset, kuten viiden vuoden inflaatiosidonnainen swapkorko, vaihtelivat jonkin verran, muuttuivat vuoden loppua kohti maltillisemmiksi ja olivat keskimäärin suunnilleen edellisvuoden tasolla.


1.4 Suotuisat rahoitusolot tukivat rahan määrän ja luotonannon kasvua

Vuonna 2018 euroalueen rahoitusmarkkinat heijastelivat maailmantalouden ja euroalueen talousnäkymien epävarmuutta sekä poliittisesta tilanteesta johtuvaa halua karsia riskejä erityisesti Ison-Britannian EU-eron, ulkomaankaupan protektionismin ja Italian hallituksen julkisen talouden hoitoa koskevaan politiikkaan liittyvän epävarmuuden vuoksi. Rahamarkkinakorot ja pidemmät korot pysyivät hyvin alhaisina osittain EKP:n jatkaman kasvua tukevan rahapolitiikan ansiosta. Rahoitusolot tukivat yritysten investointeja, ja kotitalouksien varallisuus kannatteli yksityistä kulutusta. Rahan määrän kasvu hidastui, mutta luotonanto yksityiselle sektorille kiihtyi edelleen.

Euroalueen valtioiden joukkolainojen tuotot pysyivät jokseenkin ennallaan

Euroalueen valtioiden joukkolainojen tuotot pysyivät jokseenkin ennallaan vuonna 2018, joskin ne nousivat hieman vuoden loppua kohti (ks. kuvio 11). Kehitys johtui suurelta osin Yhdysvaltojen kasvua tukevan rahapolitiikan asteittaisen kiristämisen ulkoisvaikutuksista sekä Italian valtion joukkolainojen riskilisien kasvusta, joka on tähän mennessä vaikuttanut muiden euroalueen valtioiden joukkolainojen markkinoihin vain rajallisesti. Euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen keskimääräinen BKT-painotettu tuotto oli vuoden 2018 lopussa 1,01 % eli jokseenkin sama kuin vuonna 2017 keskimäärin. Euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen tuottoero suhteessa vastaavaan Saksan valtionlainaan kasvoi hieman finanssipolitiikkaan liittyvän epävarmuuden myötä.

Kuvio 11

Valtion 10 vuoden joukkolainojen tuotot euroalueella, Yhdysvalloissa ja Saksassa

(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Lähteet: Bloomberg, Thomson Reuters Datastream ja EKP:n laskelmat.
Huom. Euroalueen luku on BKT-painotettu 10 vuoden valtionlainojen tuottojen keskiarvo. Tuoreimmat havainnot 31.12.2018.

Osakkeiden hinnat euroalueella laskivat merkittävästi.

Osakkeiden hinnat euroalueella laskivat merkittävästi vuonna 2018, kun maailmanlaajuiset jännitteet sekä Italian poliittinen epävarmuus kasvoivat ja kehittyneiden talouksien rahapolitiikka vähittäin normalisoitui (ks. kuvio 12). Euroalueen rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten laaja osakeindeksi laski vuoden 2018 mittaan 12,6 %, kun taas pankkiosakeindeksi laski 33,3 %. Yhdysvalloissa rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten osakkeiden hinnat pitivät pintansa paremmin kuin euroalueella. Syynä oli makrotalouden vahva kehitys, joka liittyi osittain suhdanneluonteista kasvua vahvistavaan finanssipolitiikkaan.

Kuvio 12

Osakemarkkinaindeksit euroalueella ja Yhdysvalloissa

(indeksi: 1.1.2017 = 100)

Lähde: Thomson Reuters Datastream.
Huom. Euroalueen osakemarkkinoita kuvataan Euro Stoxxin pankki-indeksillä ja Datastreamin rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten indeksillä ja Yhdysvaltojen osakemarkkinoita kuvataan S&P:n pankki-indeksillä ja Datastreamin rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten indeksillä. Tuoreimmat havainnot 31.12.2018.

Rahoitusolot tukivat yritysten investointeja

Kaiken kaikkiaan suotuisat yritysrahoitusolot tukivat yritysten investointeja vuonna 2018, vaikka rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten ulkoinen rahoitusvirta supistuikin jonkin verran (ks. kuvio 13). Supistuminen johtui pääasiassa ”muiden” rahoituslähteiden (kuten yritysten välisten lainojen ja kauppaluottojen) vähenemisestä. Samaan aikaan pörssiosakkeiden, listaamattomien osakkeiden ja muun oman pääoman ehtoisen rahoituksen nettoliikkeeseenlasku väheni erityistekijöiden ja suhteellisesti korkeiden oman pääoman kustannusten vuoksi. Vaikka yritysten joukkolainojen riskilisät kasvoivat asteittain vuonna 2018, velkapaperien liikkeeseenlasku sai yhä pontta kesäkuussa 2016 aloitetusta yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmasta (ks. kehikko 3). Lisäksi pankkien myöntämien yrityslainojen vuotuinen kasvuvauhti kiihtyi edelleen vuonna 2018. Lainarahoituksen kasvun elpyminen euroalueella on saanut tukea pankkien antolainauskorkojen merkittävästä laskusta, joka alkoi vuoden 2014 puolivälissä (ks. osa 2.1) ja jatkui myös vuonna 2018. Tämä johtuu merkittävässä määrin EKP:n epätavanomaisista rahapoliittisista toimista, jotka ovat yleisesti parantaneet pankkilainojen tarjontaa ja kysyntää. Lisäksi pankit ovat edistyneet taseidensa vakauttamisessa, vaikka joissakin maissa järjestämättömien saamisten määrä pysyi edelleen korkeana.

Kuvio 13

Euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen nettovirrat

(vuotuiset virrat, mrd. euroa)

Lähteet: Eurostat ja EKP.
Huom. ”Muut lainat” sisältää lainat muilta kuin rahalaitoksilta (muilta rahoituslaitoksilta, vakuutusyhtiöiltä ja eläkerahastoilta) ja ulkomailta. Rahalaitosten ja muiden kuin rahalaitosten myöntämistä lainoista on puhdistettu lainojen myynnit ja arvopaperistaminen. Erä ”Muut” tarkoittaa yhteismäärän ja kuvioon sisältyvien instrumenttien erotusta. Siihen sisältyvät yritysten sisäiset lainat ja kauppaluotot. Tuoreimmat havainnot vuoden 2018 kolmannelta neljännekseltä.

Kotitalouksien varallisuus tuki yksityistä kulutusta

Kotitalouksien nettovarallisuus kasvoi vuoden 2018 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana, mikä tuki yksityistä kulutusta. Erityisesti asuntojen hintojen jatkuva nousu johti kotitalouksien kiinteistöomistusten arvonnousuun. Samaan aikaan osakkeiden hintojen lasku vähensi kotitalouksien rahoitusvarallisuuden arvoa. Vaikka pankkien kotitalouksille myöntämien asuntolainojen vuotuinen kasvuvauhti oli aiempaan nähden maltillinen, lainananto oli voimakasta.[13] Kotitalouksien velkaantuneisuusaste (velka suhteessa kotitalouden käytettävissä oleviin nimellisiin bruttotuloihin) pysyi selvästi kriisiä edeltäneen keskiarvon yläpuolella.

M3:n kasvu perustui yhä enemmän luotonannon kasvuun

Kaiken kaikkiaan lainananto yksityiselle sektorille pysyi asteittaisella kasvu-uralla, joka on jatkunut vuoden 2014 puolivälistä saakka. Yksityiselle sektorille myönnettyjen rahalaitoslainojen vuotuinen kasvuvauhti (josta on puhdistettu lainojen myyntiä, arvopaperistamista ja laskennallisia konsernitilijärjestelyjä (notional cash pooling) koskevat tiedot) kiihtyi vuoden 2018 joulukuussa 3,4 prosenttiin oltuaan vuotta aiemmin 2,9 % (ks. kuvio 14). Siten luotonannon asema merkittävänä lavean rahan kasvun tekijänä vahvistui (ks. palkkien siniset osat kuviossa 15), joskin rahan määrän kasvu hidastui vuoden 2015 puolivälistä saakka jatkuneesta noin 5 prosentin vauhdista (ks. kuvio 14). M3:n vuotuinen kasvuvauhti oli 4,1 % joulukuussa 2018, kun se oli ollut vuotta aiemmin 4,6 %. Kuukausittaisten netto-ostomäärien väheneminen (80 miljardista eurosta 60 miljardiin euroon huhtikuussa 2017, edelleen 30 miljardiin euroon tammikuussa 2018 ja vielä 15 miljardiin euroon lokakuussa 2018) pienensi EKP:n omaisuuserien osto-ohjelman positiivista M3-kasvuvaikutusta (ks. palkkien punaiset osat kuviossa 15). Samaan aikaan euroalueen rahalaitosten (pl. eurojärjestelmä) suorittamat valtioiden joukkolainojen nettomyynnit vaimensivat M3:n kasvua (ks. palkkien vihreät osat kuviossa 15). Vaikka korkoero suhteessa euroalueen ulkopuolisiin omaisuuseriin leveni, ulkomaisten nettosaamisten kasvuvaikutus muuttui lokakuussa 2018 nettomääräisesti positiiviseksi (ks. palkkien keltaiset osat kuviossa 15).

Kuvio 14

M3 ja lainat yksityiselle sektorille

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: EKP.

Kuvio 15

M3 ja sen vastaerät

(vuotuinen prosenttimuutos, kasvuvaikutus prosenttiyksikköinä, kausi- ja kalenterivaihtelusta puhdistetut tiedot)

Lähde: EKP.
Huom. Luotonanto yksityiselle sektorille sisältää rahalaitosten yksityiselle sektorille myöntämät luotot ja rahalaitosten hallussa olevat euroalueen yksityisen ei-rahalaitossektorin liikkeeseen laskemat arvopaperit. Se kattaa siis myös eurojärjestelmän toteuttamat muiden yritysten kuin rahalaitosten liikkeeseen laskemien velkapapereiden hankinnat yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Tuorein havainto on joulukuulta 2018.

Yön yli -talletukset tukivat M3:n kasvua

M3:n kasvua vauhdittivat edelleen sen likvideimmät erät, sillä likvidien talletusten hallussapidosta aiheutuva vaihtoehtokustannus pysyi pienenä, kun korkotaso oli hyvin alhainen ja tuottokäyrä loiva. M1:n kasvu, joka sai vauhtia kotitalouksien ja yritysten yön yli ‑talletusten kasvun vilkastumisesta, hidastui ja oli 6,6 % joulukuussa 2018 (8,7 % joulukuussa 2017).


2 Rahapolitiikan kulmakivinä edelleen kärsivällisyys, varovaisuus ja peräänantamattomuus

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtyjä kuukausittaisia ostoja vähennettiin asteittain vuoden 2018 kuluessa, ja vuoden lopussa ne lopetettiin. Näin voitiin tehdä, koska inflaation kestävässä korjautumisessa oli jo tapahtunut huomattavaa edistystä, euroalueen talouden pohjavire oli vahva ja inflaatio-odotukset pysyivät hyvin ankkuroituneina. Rahapolitiikka oli kuitenkin yhä kärsivällistä, varovaista ja peräänantamatonta, ja se pidettiin vahvasti kasvua tukevana, jotta inflaatio palautuisi edelleen lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Kasvua tuettiin jäljellä olleilla omaisuuseräostoilla, jo ennestään mittavilla arvopaperiomistuksilla ja takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksilla sekä edelleen ennätyksellisen matalilla EKP:n ohjauskoroilla ja niiden kehitystä koskevalla ennakoivalla viestinnällä. Vuoden 2018 lopussa rahapolitiikan harjoittamista varten pidettävät arvopaperit muodostivat 72 % eurojärjestelmän taseesta. Taseen koko oli tuolloin 4 700 miljardia euroa eli suurempi kuin koskaan ennen. Suureen taseeseen liittyvät riskit pidettiin edelleen kurissa EKP:n riskienhallintajärjestelyjen avulla.


2.1 Omaisuuseräostot lopetettiin asteittain, mutta rahapolitiikalla tuettiin edelleen vahvasti kasvua

Omaisuuseräostojen kuukausittaista nettomäärää vähennettiin vuoden 2018 alusta lähtien, sillä talouskasvu kävi yhä vankemmaksi ja laaja-alaisemmaksi.

Vuoden 2017 loppua kohti euroalueen talous kasvoi yhä vankemmin ja yhä laajemmalla rintamalla. Talouskasvu sai vetoapua paitsi vahvasta vientikysynnästä myös voimistuvasta kotimaisesta kysynnästä, jota työllisyyden koheneminen, kotitalouksien varallisuuden kasvu, yritysten kannattavuuden paraneminen sekä erittäin suotuisat rahoitusolot pönkittivät. Pohjainflaatio pysyi yhä vaimeana, mutta talouden käyttämättömän kapasiteetin tasainen väheneminen vahvisti luottamusta inflaatiovauhdin kestävään korjautumiseen. Siksi EKP:n neuvosto ilmoitti lokakuussa 2017 aikovansa vähentää laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtäviä kuukausittaisia ostoja vuoden 2018 alusta lähtien.

Tammikuussa 2018 kuukausittaisten omaisuuseräostojen nettomäärää pienennettiinkin 60 miljardista eurosta 30 miljardiin euroon. Ostojen oli tarkoitus jatkua siihen tahtiin vuoden 2018 syyskuun loppuun saakka ja tarvittaessa sen jälkeenkin, kunnes EKP:n neuvosto katsoisi inflaatiovauhdin palautuvan kestävästi lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

Rahapolitiikalla tuettiin edelleen vahvasti kasvua alhaisten ohjauskorkojen, omaisuuseräostojen jatkumisen ja pääoman uudelleensijoitusten ansiosta.

Odotettu talous- ja inflaatiokehitys edellytti kasvua tukevan rahapolitiikan jatkamista. Tukivaikutusta ylläpidettiin jatkuvilla omaisuuseräostoilla. Lisäksi perusrahoitusoperaatioiden korko pidettiin ennallaan 0,00 prosentissa, maksuvalmiusluoton korko 0,25 prosentissa ja talletusmahdollisuuden korko -0,40 prosentissa (ks. kuvio 16). EKP:n neuvosto vahvisti tukivaikutusta myös ennakoivalla viestinnällään: se totesi odottavansa ohjauskorkojen pysyvän senhetkisellä tasolla pidemmän aikaa ja vielä omaisuuserien ostojen päätyttyäkin. Se totesi niin ikään, että omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia jatkettaisiin vielä pidemmän aikaa ostojen päättymisen jälkeen ja joka tapauksessa niin kauan kuin on tarpeen.

Kuvio 16

EKP:n ohjauskorot

(vuotuisina prosentteina)

Lähde: EKP.
Huom. Tuoreimmat tiedot 31.12.2018.

Euroalueen talouskasvu jatkui vuoden 2018 alkupuoliskolla laaja-alaisena vankan kotimaisen kysynnän tuella, joskin kasvu vaimeni jonkin verran vuoden 2017 huippulukemista vientikysynnän heikkenemisen vuoksi. Euroalueen talousnäkymiin kohdistuvat riskit olivat edelleen jokseenkin tasapainossa huolimatta siitä, että rahoitusmarkkinoiden hintaheilahtelujen lisääntymisen riskit ja protektionismiin ja muihin maailmanlaajuisiin tekijöihin liittyvä epävarmuus olivat nousseet entistä vahvemmin esille.

Euroalueen sisäiset hintapaineet jatkoivat kasvuaan kapasiteetin korkean käyttöasteen, työmarkkinatilanteen kireyden ja palkkojen nousun nopeutumisen tuella. Pohjainflaatio oli indikaattorien mukaan edelleen yleisesti ottaen vaimeaa mutta jo aiempia pohjalukemiaan nopeampaa. Euroalueen talousnäkymiä koskevat eurojärjestelmän asiantuntijoiden kesäkuun 2018 arviot tukivat näkemystä, että inflaatio palautuisi vähitellen lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Samaan aikaan inflaationäkymiin liittyvä epävarmuus oli vähentynyt merkittävästi ja deflaation uhka oli poistunut.

Kehitys antoi syitä luottaa inflaatiovauhdin kestävään korjautumiseen.

EKP:n neuvosto arvioi kesäkuun rahapolitiikkakokouksessaan, että eteneminen kohti inflaatiovauhdin kestävää korjautumista oli ollut huomattavaa. Euroalueen talouden vahva kasvuvire ja hyvin ankkuroituneet inflaatio-odotukset antoivat syytä luottaa, että inflaation kestävä palautuminen tavoitteen mukaiseksi jatkuisi eikä pysähtyisi omaisuuseräostojen asteittaisen lopettamisen jälkeenkään.

Kesäkuun rahapolitiikkakokouksessaan EKP:n neuvosto päättikin, että laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa jatkettaisiin 30 miljardin euron suuruisia kuukausittaisia netto-ostoja syyskuun 2018 loppuun saakka. EKP:n neuvosto totesi, että jos tulevat tiedot vahvistaisivat sen keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset, omaisuuseräostojen nettomäärää todennäköisesti vähennettäisiin syyskuun jälkeen siten, että ostoja tehtäisiin lokakuusta joulukuuhun 15 miljardilla eurolla kuukaudessa, minkä jälkeen ne päättyisivät.

Tarkennetulla ennakoivalla viestinnällä kerrottiin rahapoliittisen elvytyksen jatkuvan.

Vallitsevien epävarmuustekijöiden vuoksi vaadittiin kuitenkin edelleen kärsivällisyyttä, varovaisuutta ja peräänantamattomuutta, sillä pohjainflaation nopeutumispaineiden kasvun edellytyksenä oli kasvua merkittävästi tukevan rahapolitiikan jatkuminen. EKP:n neuvosto tukikin inflaatiovauhdin kestävää palautumista lähemmäksi EKP:n inflaatiotavoitetta viestimällä käytössä olevien rahapolitiikan välineiden tulevasta kehityksestä uskottavasti ja tehokkaasti.

  • Se tarkensi ennakoivaa viestintäänsä EKP:n ohjauskorkojen tulevasta kehityksestä toteamalla, että korkojen odotettiin pysyvän senhetkisellä tasolla ainakin vuoden 2019 kesän ajan ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että inflaatio palautuu edelleen kestävästi lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Kun ohjauskorkojen kehitys näin kytkettiin yksiselitteisesti tiettyyn ajankohtaan ja vaadittaviin olosuhteisiin, ennakoivalla viestinnällä pystyttiin viitoittamaan ohjauskorkojen tulevaa kehitystä entistä selkeämmin. Siten saatiin ankkuroitua korko-odotukset aiempaa tiukemmin tukemaan rahoitusoloja, jotka edistävät inflaatiovauhdin jatkuvaa palautumista lähemmäksi tavoitetta. Koronnostojen aloittamisen kytkeminen selkeästi inflaation kestävään korjautumiseen kävi yksiin eteenpäin suuntautuvan ja keskipitkälle aikavälille viritetyn rahapolitiikan strategian kanssa ja toi entisestään lisää uskottavuutta EKP:n neuvoston sitoutumiselle hintavakaustavoitteeseensa. Rahapolitiikan toteutukseen jäi ennakoivan viestinnän täsmennyksen jälkeenkin riittävästi joustovaraa.
  • EKP:n neuvosto myös vahvisti aiemman ennakoivan viestintänsä mukaisesti, että laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoittamista jatkettaisiin vielä pidemmän aikaa ostojen päättymisen jälkeen ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen suotuisan likviditeettitilanteen ja vahvasti kasvua tukevan rahapolitiikan ylläpitämiseksi.

Kärsivällisyys, varovaisuus ja peräänantamattomuus olivat rahapolitiikassa edelleen tarpeen, sillä epävarmuustekijät eivät olleet väistyneet ja pohjainflaatiokin oli nopeutunut vain vähin erin. Kasvua vahvasti tukevaa rahapolitiikkaa tarvittiin omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtävien ostojen päättymisen jälkeenkin. Kesäkuisen päätöksen myötä rahapolitiikan mitoituksen ohjaamisessa alettiin siirtyä käyttämään ensisijaisesti ohjauskorkoja sekä niiden todennäköistä kehitystä koskevaa ennakoivaa viestintää omaisuuseräostojen nettovolyymin asemesta. Viestinnässä oli sopivassa suhteessa sekä ennakoitava omaisuuseräostojen päättymistä vuoden 2018 lopussa että korostettava rahapoliittisen elvytyksen pitämistä riittävänä niin pitkään kuin olisi tarpeen.

Syksyn aikana saadut tiedot olivat odotettua heikompia. Se johtui paitsi euroalueen vientikysynnän vaimenemisesta myös eräistä maa- ja toimialakohtaisista tekijöistä, joista osan odotettiin jäävän ohimeneviksi mutta toisten katsottiin kenties kertovan talouskasvun hidastumisesta. Kotimaisen kysynnän vahva pohjavire tuki kuitenkin edelleen euroalueen talouskasvua ja inflaatiopaineiden vähittäistä lisääntymistä. Euroalueen sisäisten kustannuspaineiden vahvistuminen ja laajeneminen jatkui, sillä kapasiteetin käyttöaste oli korkea ja työmarkkinatilanteen kiristyminen ruokki palkkojen nousua. Kaiken kaikkiaan talouden kasvunäkymiin liittyvien riskien arvioitiin olevan edelleen jokseenkin tasapainossa. Ne olivat kuitenkin painottumassa odotettua heikomman kehityksen suuntaan, sillä geopoliittisiin tekijöihin, protektionismin uhkaan, kehittyvien markkinoiden heikkouksiin ja rahoitusmarkkinoiden hintaheilahteluihin liittyvät epävarmuustekijät, jotka olivat kesällä nousseet voimakkaammin esiin, olivat vielä loppuvuonnakin vahvasti läsnä.

Omaisuuseräostojen päättymisestä huolimatta tarvittiin edelleen kasvua vahvasti tukevaa rahapolitiikkaa

Joulukuussa EKP:n neuvosto tarkasteli talousnäkymiä tuoreiden tietojen valossa ja totesi niiden yleisesti ottaen vahvistavan kesäkuiset näkymät. Kotimaisen kysynnän vahva pohjavire piti edelleen yllä luottamusta siihen, että inflaation kestävä palautuminen EKP:n tavoitteen mukaiseksi jatkuisi eikä pysähtyisi laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtävien ostojen päättymisen jälkeenkään. EKP:n neuvosto piti sen vuoksi tarkoituksenmukaisena lopettaa omaisuuseräostot joulukuussa 2018, kuten se jo aiemmin oli ennakoinut. Koska inflaatiovauhdin korjautuminen oli yhä meneillään, rahapolitiikassa tarvittiin edelleen kärsivällisyyttä, varovaisuutta ja peräänantamattomuutta. Siksi EKP:n neuvosto täsmensi ennakoivaa viestintäänsä osto-ohjelmassa ostettujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoittamisesta. Uudelleensijoituksia jatkettaisiin täysimääräisesti vielä pidemmän aikaa sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto alkaisi nostaa EKP:n ohjauskorkoja, ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen suotuisan likviditeettitilanteen ja vahvasti kasvua tukevan rahapolitiikan ylläpitämiseksi. Uudelleensijoitusten jatkumisen kytkeminen ohjauskorkojen nostamiseen vahvisti, että EKP:n ohjauskorot ja niiden todennäköistä kehitystä koskeva ennakoiva viestintä olisivat jatkossakin tärkein rahapolitiikan mitoituksen säätelyväline. Ennakoivalla korkoviestinnällä ja osto-ohjelmassa erääntyvän pääoman uudelleensijoituksilla tuettaisiin kasvua riittävän vahvasti, jotta inflaatio lähestyy kestävästi hieman alle kahden prosentin vauhtia keskipitkällä aikavälillä.

Rahapoliittisilla toimilla varmistettiin erittäin suotuisien rahoitusolojen jatkuminen ja tuettiin talouskasvua

Omaisuuseräostojen toteutus eteni kitkatta.

Omaisuuseräostot etenivät kitkatta paitsi julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa myös yksityisen sektorin liikkeeseen laskemien omaisuusvakuudellisten arvopaperien, yrityssektorin velkapapereiden ja katettujen joukkolainojen osto-ohjelmissa. Kuukausittaiset ostovolyymit vastasivat keskimäärin EKP:n neuvoston asettamia tavoitemääriä: tammikuusta syyskuuhun ostoja tehtiin nettomääräisesti noin 30 miljardin euron ja lokakuusta joulukuuhun noin 15 miljardin euron arvosta kuukaudessa (ks. kuvio 17). Elokuussa ostot jäivät markkinoiden likvidiyden kausiluonteista vaihtelua mukaillen alle tavoitemäärän, mutta muina kuukausina ostot olivat vastaavasti hieman tavoitemäärää suurempia. Maittain tarkasteltuna kuukausittaiset brutto-ostot vaihtelivat tuntuvasti eri ohjelmissa ostettujen velkapapereiden erääntymisen vuoksi. Kokonaisuutena kuukausittaisten netto-ostovolyymien poikkeamat tavoitemääristä olivat kuitenkin suhteellisesti tarkasteltuina häviävän pieniä. Julkisen sektorin velkapapereiden maittainen ostojakauma oli vuoden lopussa kutakuinkin EKP:n pääoman jakoperusteeseen pohjautuvan tavoitejakauman mukainen. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman toteutus ei ollut heikentänyt euroalueen valtionlainamarkkinoiden likvidiyttä (ks. kehikko 2). Kohdennetuilla pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla (ks. osa 2.2) autettiin pitämään rahoitusolot suotuisina ja tuettiin siten inflaatiovauhdin jatkuvaa korjautumista.

Kuvio 17

Kuukausittaiset ostot (netto) ja erääntymiset laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa vuonna 2018

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Kuukausittaiset ostot nettomääräisinä kirjanpitoarvon mukaan ja todelliset kuukausittaiset erääntyessä takaisin maksetut määrät. Eurojärjestelmä pyrkii parhaansa mukaan sijoittamaan julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ostettujen arvopaperien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleen heti erääntymiskuukauden aikana. Uudelleensijoitukset voidaan kuitenkin tehdä joustavasti vielä kahden seuraavan kuukauden kuluessa, jos markkinoiden likvidiysaste sitä edellyttää.

Kehikko 2
Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman toteutuksen vaikutus euroalueen valtionlainamarkkinoiden likvidiyteen

Euroalueen valtionlainamarkkinoiden likvidiys on tärkeää EKP:n rahapolitiikan välittymisen kannalta, sillä se vahvistaa EKP:n rahapoliittisten päätösten, tuottokäyrän, omaisuuserien hintojen, varainhankinnan kokonaiskustannusten ja pääoman kohdentamisen välistä yhteyttä taloudessa. Tarve seurata tarkasti valtionlainamarkkinoiden likvidiyttä on kasvanut EKP:n käynnistettyä julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman, jossa eurojärjestelmä on ostanut merkittävän osan euroalueen valtioiden joukkolainojen kannasta. Tässä kehikossa tarkastellaan kahta EKP:n säännöllisesti seuraamaa markkinoiden likvidiyden indikaattoria. Indikaattorien perusteella valtionlainamarkkinoiden likvidiys ei ole reagoinut selvästi osto-ohjelman käynnistämiseen tai kuukausittaisten ostovolyymien muutoksiin.

Kun markkinat ovat likvidit, tavanomaisilla transaktioilla on yleensä vain vähäinen vaikutus hintoihin. Likvideillä markkinoilla tarjouskirja on näet ”syvä” ja täydentyy nopeasti kaupan toteuttamisen jälkeen, joten kaupan jälkeiset hinnanmuutokset ovat vähäisiä ja jäävät tilapäisiksi. Jos markkinaosapuolet uskovat toteutetun kaupan antavan uutta tietoa kaupan kohteena olleen omaisuuserän perusarvosta, myös osto- ja myyntitarjoushinnat muuttuvat toki vastaavasti. Tarjouskirja pysyy kuitenkin syvänä uusillakin hinnoilla.

Markkinoiden likvidiyden indikaattorit keskittyvät yleensä yhteen tai useampaan transaktiokulujen sekä markkinoiden syvyyden ja/tai joustavuuden osa-alueeseen. Yksinkertaisin indikaattori on osto- ja myyntitarjoushintojen erotus, joka antaa tietoa siitä, miten kalliiksi transaktio odotettavasti tulee. Moniulotteisempaa tietoa saadaan, jos indikaattori kuvaa hintaerotietojen lisäksi esimerkiksi tarjouskirjan syvyyttä, jolla mitataan, millaisen transaktiovolyymin markkinat pystyvät kulloinkin hoitamaan ongelmitta. Markkinoiden syvyyden indikaattorit perustuvat tyypillisesti rajahintatoimeksiantojen tarjouskirjoista[14] saataviin reaaliaikaisiin volyymi- ja hintatietoihin. Joustavuus puolestaan kuvaa markkinoiden dynaamisuutta, kuten sitä, kuinka kauan tarjouskirjojen täydentyminen kaupan toteutumisen jälkeen vie. Se siis mittaa pääasiassa markkinoiden likvidiyden aikaulottuvuutta.

Tässä kehikossa tarkastellaan euroalueen valtionlainamarkkinoiden likvidiyttä tarjouskirjaan perustuvan indikaattorin[15] ja toteutuneisiin kauppoihin perustuvan indikaattorin[16] avulla. Vaikka nämä indikaattorit perustuvatkin erilaisiin (yhtäältä rajahintatoimeksiantojen tarjouskirjasta ja toisaalta kauppahinnoista saataviin) markkinatietoihin, molemmat kuvaavat likvidiyttä enimmäkseen kustannusten ja syvyyden näkökulmasta.

Sekä tarjouskirjaan että toteutuneisiin kauppoihin perustuvan indikaattorin kehitys viittaa siihen, että euroalueen valtionlainamarkkinoiden likvidiys ei ole heikentynyt julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman myötä (ks. kuvio A). Vaikka molemmat indikaattorit ovat heilahdelleet tarkastelujaksolla melko paljon, osto-ohjelmaan kuuluvien velkapaperiomistusten merkittävä kasvu ei ole näkynyt indikaattorien pysyvänä nousutrendinä. Indikaattorit eivät myöskään ole kokonaistasolla reagoineet selvästi kuukausittaisten ostovolyymien muutoksiin, vaikka maiden välillä voikin olla jonkin verran eroja.

Kuvio A

Euroalueen valtionlainamarkkinoiden likvidiyden kehitys julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman käynnistymisen jälkeen

(indeksi: 100 = 9.3.2015)

Lähteet: Bloomberg, EuroMTS Ltd ja EKP:n laskelmat.
Huom. Indikaattorin nousu merkitsee markkinoiden likvidiyden heikkenemistä ja lasku likvidiyden kohenemista. Kuviossa on indikaattorien viiden päivän liukuvat keskiarvot. Tarjouskirjaan perustuva indikaattori on valtion kymmenen vuoden joukkolainojen BKT-painotettu koko euroalueen keskiarvo, ja toteutuneisiin kauppoihin perustuva indikaattori on julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ostettujen valtion joukkolainojen volyymipainotettu hintakeskiarvo. Indikaattorien normaalitasona (100) on tilanne 9.3.2015, jolloin julkisen sektorin velkapapereiden ostot aloitettiin. Pystysuorat viivat osoittavat seuraavia osto-ohjelmassa tehtyjen ostojen volyymimuutoksia: 1) ohjelman aloitus 9.3.2015, josta lähtien kuukausittaiset netto-ostot 60 miljardia euroa; 2) kuukausittaisten netto-ostojen lisääminen 80 miljardiin euroon 1.4.2016; 3) kuukausittaisten netto-ostojen vähentäminen 60 miljardiin euroon 3.4.2017; 4) kuukausittaisten netto-ostojen vähentäminen 30 miljardiin euroon 2.1.2018; ja 5) kuukausittaisten netto-ostojen vähentäminen 15 miljardiin euroon 1.10.2018. Tuoreimmat tiedot 21.12.2018. Kuvaajan tarkkuus on pienennetty arvon 600 yläpuolelta neljäsosaan.

Kuviosta A näkyy, että näillä likvidiysindikaattoreilla on taipumus nousta äkillisesti tilanteissa, joissa johonkin poliittiseen tai taloudelliseen tapahtumaan liittyy odotus markkinoiden likvidiyden heikkenemisestä. Indikaattorit nousivat äkillisesti esimerkiksi Saksan valtion joukkolainojen riskilisien rajun kasvun[17] (28.4.2015 alkaen) sekä Ison-Britannian EU-jäsenyyttä koskeneen kansanäänestyksen tulosten (23.6.2016) seurauksena. Indikaattoreissa näkyy nousupiikki myös Yhdysvaltain (8.11.2016) ja Ranskan (23.4.2017) presidentinvaalien kohdalla. Suurin epälikvidiyspiikki esiintyi kuitenkin 28.5.2018 alkaneella Italian hallitusneuvotteluihin liittyvien poliittisten jännitteiden jaksolla, jolloin valtionlainamarkkinoiden likvidiys heikkeni erityisesti Italiassa. Piikkien taustalla oli enimmäkseen maakohtainen markkinoiden likvidiyden heikkeneminen, jolla ei ollut vaikutusta muiden maiden markkinoihin. Lisäksi likvidiys heikkenee yleensä kesällä ja vuodenvaihteen aikoihin, joskaan ilmiö ei käytetyn asteikon vuoksi erotu käyrästä kovin hyvin. Toteutuneisiin kauppoihin perustuvan indikaattorin vaihtelut ovat samankaltaisia kuin tarjouskirjaan pohjautuvan indikaattorin, mutta kauppoihin perustuvassa indikaattorissa näkyy enemmän satunnaista vaihtelua. Yksittäisten indikaattorien satunnaisvaihtelua voitaisiin vähentää yhdistelmäindikaattorilla, joka perustuu vankkoihin painotusmenetelmiin tai useiden indikaattorien aggregointiin.

Pankkien erittäin hyvä varainhankintatilanne välittyi yrityksille ja kotitalouksille.

Kevyt rahapolitiikka ja pankkien taseiden vahvistuminen auttoivat edelleen pitämään pankkien varainhankintakustannukset alhaisina. Euroalueen maiden väliset kustannuserot tosin kasvoivat vuoden 2018 jälkipuoliskolla, mutta varainhankintakustannukset pysyttelivät silti selvästi alempina kuin ennen kesäkuuta 2014, jolloin EKP aloitti luotonantoa tukevat toimet (ks. kuvio 18). Pankkien erittäin suotuisa varainhankintatilanne välittyi myös yleisemmin talouteen. Yritysten ja kotitalouksien lainansaantiehdot pysyivätkin houkuttelevina koko euroalueella ja pankkilainojen korot lähes ennätyksellisen matalina. Yrityslainojen korot laskivat vuoden 2014 kesäkuun alun ja vuoden 2018 joulukuun välisenä aikana noin 1,30 prosenttiyksikköä ja kotitalouksille myönnettyjen lainojen korot noin 1,10 prosenttiyksikköä eli jyrkemmin kuin markkinoiden viitekorot (ks. kuvio 19).

Kuvio 18

Pankkien velkarahoituksen kokonaiskustannukset

(talletusrahoituksen ja vakuudettoman markkinarahoituksen kokonaiskustannukset vuotuisina prosentteina)

Lähteet: EKP, Markit iBoxx ja EKP:n laskelmat.
Huom. Talletusten kokonaiskustannus lasketaan yön yli ‑talletuksia, määräaikaistalletuksia ja irtisanomisehtoisia talletuksia koskevien uusien sopimusten korkojen keskiarvona ja näiden talletuskantojen määrillä painotettuna. Kuviossa TLTRO = ilmoitus kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista, ABSPP = ilmoitus omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmasta, CBPP3 = ilmoitus kolmannesta katettujen joukkolainojen osto-ohjelmasta ja APP = ilmoitus laajennetusta omaisuuserien osto-ohjelmasta.

Kuvio 19

Pankkien yrityksille ja kotitalouksille myöntämien lainojen korot

(vuotuisina prosentteina)

Lähde: EKP.
Huom. Korot on laskettu lyhyt- ja pitkäaikaisten korkojen aggregaattina käyttämällä uusien sopimusten 24 kuukauden liukuvaa keskiarvoa.

Myös yritysten markkinaehtoisen rahoituksen kustannukset pysyivät erittäin edullisina, sillä yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma pienensi edelleen riskilisiä (ks. kehikko 3). Yritysten investointiluokan joukkolainojen riskilisät, jotka olivat kriisin jäljiltä edelleen pieniä, kasvoivat kuitenkin vuoden 2018 aikana tasaisesti euroalueen talouden ja maailmantalouden kasvunäkymiin liittyvän epävarmuuden lisääntymisen vuoksi.

Yksityisen sektorin luottokannan kehitys hyötyi edelleen pankkien erittäin hyvästä varainhankintatilanteesta, ja yrityksille ja kotitalouksille myönnettyjen pankkilainojen kanta jatkoi vuoden 2014 alussa alkanutta vähittäistä kasvuaan (ks. osa 1.4). Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma vauhditti edelleen näiden velkapapereiden nettomääräistä liikkeeseenlaskua, joskin velkapaperikannan kasvu vaimeni jonkin verran edellisvuodesta (ks. kehikko 3). Arvopaperiemissioita koskevien EKP:n tilastojen[18] mukaan vuoden 2018 tammi-marraskuussa laskettiin liikkeeseen uusia euromääräisiä velkapapereita nettomääräisesti yhteensä 56 miljardin euron arvosta (91 miljardia euroa tammi-marraskuussa 2017). Muun valuutan määräisten velkapapereiden nettoemissiot taas olivat −3 miljardia euroa (−7 miljardia euroa tammi-marraskuussa 2017). Kehityksessä näkyy myös yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman vaikutus, sillä ohjelmalla kannustettiin euroalueen yrityksiä laskemaan liikkeeseen euromääräisiä velkapapereita erääntyvien valuuttamääräisten velkojen korvaamiseksi.

Pankkien luotonanto kasvoi ja uusien pankkilainojen ehdot kevenivät matalien ohjauskorkojen ja laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman ansiosta.

Pankkien ilmoitusten mukaan luotonantokriteerit ja uusien lainojen yleiset ehdot kevenivät edelleen EKP:n rahapoliittisten toimien myötävaikutuksella. Euroalueen pankkien luotonantokyselyn mukaan laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma vaikutti yhä yrityksille ja kotitalouksille myönnettyjen pankkilainojen yleisiä ehtoja keventävästi. Lisäksi EKP:n rahapoliittiset toimet kasvattivat pankkien luotonantovolyymeja. Euroalueen alhaiset korot ja jatkuva talouskasvu vauhdittivat edelleen luottojen kysyntää (ks. osa 1.4). Tuoreimman yritysten rahoituksensaantia kartoittaneen SAFE-kyselyn[19] mukaan pk-yritysten rahoituksensaanti helpottui ja rahoitusehdot kevenivät vuonna 2018 entisestään kasvua vahvasti tukevan rahapolitiikan ja pk-yritysten rahoitusolojen kohentumisen ansiosta (ks. kehikko 3).

Kehikko 3
Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman vaikutus euroalueen yritysten rahoitustilanteeseen

Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma on osa EKP:n laajennettua omaisuuserien osto-ohjelmaa. Velkapaperiostojen tarkoituksena on helpottaa euroalueen reaalitalouden rahoitusoloja. EKP:n analyysin perusteella velkapaperiostoilla onkin onnistuttu helpottamaan pankkialaan kuulumattomien euroalueen yritysten rahoitustilannetta merkittävästi: yritysten joukkolainojen riskilisät ovat pienentyneet ja emissio-olosuhteet yrityslainojen ensimarkkinoilla parantuneet. Osittain velkapaperiostojen ansiota saattaa olla sekin, että pankit ovat lisänneet luotonantoa sellaisille yrityksille, jotka eivät hanki rahoitusta joukkolainamarkkinoilta.[20]

Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma osana laajennettua omaisuuserien osto-ohjelmaa

Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa eurojärjestelmä on ostanut pankkialaan kuulumattomien euroalueen yritysten (myös vakuutuslaitosten) liikkeeseen laskemia euromääräisiä investointiluokan joukkolainoja. Osto-ohjelmasta ilmoitettiin 10.3.2016, ja eurojärjestelmä aloitti ostot 8.6.2016. Joukkolainoja on ostettu sekä ensi- että jälkimarkkinoilta. Ostokelpoisia ovat olleet vain sellaiset yrityslainat, jotka hyväksytään vakuudeksi eurojärjestelmän rahoitusoperaatioissa. Kun laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtävät ostot vuoden 2018 lopussa päättyivät, eurojärjestelmän hallussa oli yritysten joukkolainoja 178 miljardin euron arvosta, mikä oli hieman alle 7 % omaisuuserien osto-ohjelman salkun koko arvosta.

Vaikutus yritysten rahoituskustannuksiin: riskilisät pienenivät

Sen jälkeen kun yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmasta maaliskuussa 2016 ilmoitettiin, yrityslainojen riskilisät pienenivät tasaisesti vuoden 2017 loppuun saakka mutta kasvoivat sitten jälleen vähitellen vuonna 2018 (ks. kuvio A). Ekonometrisen analyysin[21] perusteella riskilisien tasainen pieneneminen vuoden 2016 puolivälistä vuoden 2017 loppuun johtui suureksi osaksi nimenomaan osto-ohjelmasta. Ostokelpoisten yrityslainojen riskilisien pieneneminen johti vuorostaan sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyyn, jolloin myös ohjelmaan kelpaamattomien yrityslainojen[22] riskilisät supistuivat. Vuonna 2018 osto-ohjelman vaikutus ei enää riittänyt kumoamaan niin euroalueella kuin muualla maailmassa vallinneiden epävarmuustekijöiden vaikutusta, jonka vuoksi luottoriski – ja sen myötä yrityslainojen riskilisät – kasvoi tasaisesti. Samaan aikaan kun varsinaiset yrityslainaostot joulukuussa 2018 päättyivät ja niistä johtuva kysyntäpaine poistui, myös luottoriskipreemiot ja yritysten joukkolainojen arvostukset lähentyivät ohjelman julkistamista edeltäneitä lukemia.

Kuvio A

Investointiluokan yrityslainojen riskilisät ja korkoeron poikkeamat maksukyvyttömyysriskistä euroalueella

(kuukausihavaintoja, prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Merrill Lynch ‑indeksit ja EKP:n laskelmat.
Huom. Korkoeron poikkeamalla tarkoitetaan tässä yrityslainan riskilisän poikkeamaa mitatusta liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyysriskistä. Aikasarjassa on mukana vain investointiluokan joukkolainoja. Pystysuorilla viivoilla on merkitty EKP:n neuvoston kokoukset 10.3. ja 2.6.2016. Ks. R. A. De Santis, ”Credit spreads, economic activity and fragmentation”, EKP:n Working Paper ‑sarjan julkaisu nro 1930, heinäkuu 2016. Tuorein havainto on joulukuulta 2018.

Vaikutus yritysten velkapapereiden liikkeeseenlaskuun

Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman vaikutus kohensi myös tilannetta yrityslainojen ensimarkkinoilla – varsinkin osto-ohjelmaan hyväksyttävien liikkeeseenlaskijoiden kohdalla. Yritysten velkapapereiden liikkeeseenlasku vilkastuikin heti maaliskuussa 2016, kun osto-ohjelmasta ilmoitettiin ja yrityslainojen riskilisät alkoivat pienetä, ja se on siitä lähtien pysynyt vilkkaampana kuin menneinä vuosina. Uudet ostokelpoiset yrityslainat olivat myös juoksuajaltaan pidempiä, mikä pidensi merkittävästi liikkeessä olevien vakuudettomien etuoikeutettujen investointiluokan yrityslainojen jäljellä olevaa maturiteettia. Lisäksi empiirisen aineiston perusteella osto-ohjelma edisti nimenomaan euromääräisten – pikemmin kuin muun valuutan määräisten – yrityslainojen liikkeeseenlaskua. Vaikuttaa myös siltä, että yrityslainojen pienet tuotot ja riskilisät vauhdittivat myös luokitukseltaan heikompien yritysten velkapaperiemissioita.

Vaikutus yritysten rahoitusrakenteeseen

Yritysten joukkolainojen liikkeeseenlaskun vilkastuminen viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana kertoo ainakin alkujaan siitä, että osa yrityksistä on siirtänyt rahoituksenhankintansa painopisteen lainoista markkinaehtoiseen velkarahoitukseen.[23] EKP:n suuresta yritysotoksesta tekemän analyysin perusteella niillä euroalueen yrityksillä, jotka laskivat liikkeeseen osto-ohjelmaan hyväksyttäviä joukkolainoja, joukkolainarahoituksen osuus kokonaisveloista kasvoi ja pitkäaikaisten pankkilainojen osuus pieneni vuoden 2015 lopun ja vuoden 2017 puolivälin välisenä aikana.

Samanlainen kuva välittyy myös euroalueen yrityssektorin yhteenlasketusta rahoitustaseesta. Euroalueen yritysten nostamien uusien pankkilainojen osuus suhteessa yritysten liikkeeseen laskemiin uusiin velkapapereihin pieneni vuositasolla yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman julkistamishetkestä vuoden 2017 puoliväliin. Euroalueen yritykset siirsivät siis rahoitusrakenteensa painotusta aiempaa vahvemmin velkapapereihin. Siitä huolimatta yrityksille myönnettyjen pankkilainojen kanta on vuoden 2016 puolivälin jälkeen jatkuvasti kasvanut ja kasvu on jopa nopeutunut. Velkapaperirahoituksen suosiminen pankkilainojen asemesta jäikin ohimeneväksi, ja yritysten nostamien uusien pankkilainojen suhteellinen osuus kasvoi jälleen vähitellen vuoden 2017 puolivälistä vuoden 2018 loppuun.

Vaikutus pankkien antolainaukseen

Kun tilastotietoja tarkastellaan yhdessä kyselytietojen kanssa, syntyy vaikutelma, että osto-ohjelma auttoi vapauttamaan pankkien taseista kapasiteettia lisäluotonantoon sellaisille (pääasiassa pienille) yrityksille, jotka eivät täyttäneet osto-ohjelman kelpoisuusehtoja.[24] Yritysten rahoituksensaantia kartoittavassa SAFE-kyselyssä pankkien luotonantohalukkuuden kasvamisesta kertoneiden pk-yritysten osuus (joka on ollut kasvussa vuodesta 2014 lähtien) suurenikin hieman entisestään vuoden 2016 alkupuoliskolla, jolloin osto-ohjelma käynnistettiin. Vaikutus näyttäisi selvimmältä Ranskassa, jossa myös suuri osa osto-ohjelman julkistamisen jälkeisestä yrityslainaemissioiden kasvusta on tapahtunut.

Vuodesta 2014 lähtien toteutetut rahapoliittiset toimet kohensivat osaltaan huomattavasti euroalueen talouskehitystä.

Vuodesta 2014 jatkunut kasvua vahvasti tukeva rahapolitiikka on edistänyt huomattavasti euroalueen talouskehityksen piristymistä ja tukenut siten inflaation palautumista lähemmäksi EKP:n neuvoston inflaatiotavoitetta. Yksityinen kulutus on saanut tukea kotitalouksien varallisuuden kasvusta sekä työllisyyden jatkuvasta kohenemisesta, joka perustuu osin aiempiin työmarkkinauudistuksiin. Suotuisat rahoitusolot, kannattavuuden paraneminen ja vahva kysyntä ovat edistäneet yritysten investointeja, ja asuinrakennusinvestointien kehitys on pysynyt vahvana. Kaikkien vuoden 2014 puolivälin jälkeen toteutettujen rahapoliittisten toimien kumulatiivinen kokonaisvaikutus euroalueen BKT:n kasvuun ja inflaatioon on arvioiden mukaan noin 1,9 prosenttiyksikköä ajanjaksolla 2016–2020.[25]


2.2 Eurojärjestelmän taseen kehitys laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman lähentyessä loppuaan

Eurojärjestelmä on vuosina 2007–2008 alkaneesta maailmanlaajuisesta finanssikriisistä lähtien toteuttanut joukon tavanomaisia ja epätavanomaisia rahapoliittisia toimia, joilla on ollut suora vaikutus eurojärjestelmän taseen kokoon ja koostumukseen. Vastapuolille on muun muassa jaettu luotto-operaatioissa rahoitusta vakuuksia vastaan enimmillään neljäksi vuodeksi, ja lisäksi laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa on ostettu yksityisen ja julkisen sektorin omaisuuseriä rahapolitiikan välittymisen tehostamiseksi ja euroalueen rahoitusolojen helpottamiseksi. Näiden epätavanomaisten rahapoliittisten toimien vuoksi eurojärjestelmän tase jatkoi kasvuaan vuonna 2018, ja sen koko oli vuoden lopussa jo ennätykselliset 4 700 miljardia euroa eli vielä 200 miljardia euroa suurempi kuin vuotta aiemmin.

Vuonna 2018 eurojärjestelmän tasetta kasvatti laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma, joskin kasvu oli kuukausittaisten ostovolyymien pienentämisen vuoksi jo jonkin verran hitaampaa kuin edellisinä vuosina (ks. osa 2.1). Vuoden 2018 lopussa eurojärjestelmän taseen vastaavaa-puolella oli rahapolitiikkaan liittyviä eriä yhteensä 3 400 miljardin euron arvosta eli 72 % taseen kokonaisvaroista (vuoden 2017 lopussa 70 %). Näistä eristä euroalueen luottolaitoksille myönnettyjen lainojen osuus taseen kokonaisvaroista oli 16 % (vuoden 2017 lopussa 17 %) ja rahapolitiikan harjoittamista varten hankittujen arvopaperien osuus 56 % (vuoden 2017 lopussa 53 %; ks. kuvio 20). Loput taseen rahoitusvarat koostuivat pääasiassa eurojärjestelmän valuutta- ja kultavarannoista, rahapolitiikkaan liittymättömistä euromääräisistä sijoituksista sekä hätärahoituksesta, jota jotkin euroalueen kansalliset keskuspankit olivat antaneet tilapäistä maksuvalmiusapua tarvitseville vakavaraisille rahoituslaitoksille. Näihin muihin rahoitusvaroihin sovelletaan eurojärjestelmän sisäisiä raportointivaatimuksia ja erityisesti keskuspankkirahoituksen kiellosta aiheutuvia rajoituksia. Niitä koskevat myös eri säädöksiin kirjatut vaatimukset, joiden mukaan sijoituksista ei pidä aiheutua haittaa rahapolitiikan harjoittamiselle.[26]

Taseen vastattavaa-puolella kasvua tukevan rahapolitiikan vaikutus näkyi vahvimmin vastapuolten varantotalletuksissa ja talletusmahdollisuuden käytössä, jotka pysyivät kutakuinkin ennallaan ja olivat vuoden lopussa yhteensä 2 000 miljardia euroa eli 39 % taseen kokonaisveloista (vuoden 2017 lopussa 42 %). Liikkeessä olevien setelien osuus kokonaisveloista oli edellisvuoden lopun tavoin 26 %, vaikka setelien määrän kasvutrendi jatkuikin. Muiden velkaerien (kuten pääoman ja arvonmuutostilien) määrä kasvoi 200 miljardia euroa, ja niiden osuus kokonaisveloista suureni 34 prosenttiin (vuoden 2017 lopussa 32 %; ks. kuvio 20).

Kuvio 20

Eurojärjestelmän konsolidoidun taseen kehitys

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Saamiset on esitetty nollan yläpuolella ja velat sen alapuolella. Ylimääräisen likviditeetin kuvaaja on kuviossa havainnollisuussyistä nollan yläpuolella, vaikka ylimääräinen likviditeetti koostuu (velkaeriksi luettavista) vähimmäisvarantovelvoitteen ylittävistä sekkitilitalletuksista ja talletusmahdollisuuden käytöstä.

Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman sijoitussalkkujen keskimääräinen maturiteetti sekä sijoitusten jakauma

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettuja arvopapereita oli vuoden 2018 lopussa kaikkiaan 2 600 miljardin euron arvosta.

Kuukausittaisten omaisuuseräostojen nettomäärää pienennettiin vuoden 2018 tammikuussa 30 miljardiin euroon ja lokakuussa edelleen 15 miljardiin euroon. Vuoden lopussa osto-ohjelman salkussa oli omaisuuseriä 2 600 miljardin euron[27] arvosta.[28]

Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osuus kaikista laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli vuoden 2018 lopussa 1 % (28 miljardia euroa), katettujen joukkolainojen osuus 10 % (262 miljardia euroa) ja yrityssektorin velkapapereiden osuus 7 % (178 miljardia euroa). Yksityisen sektorin arvopapereista ohjelmassa ostettiin vuonna 2018 eniten yrityssektorin velkapapereita: niitä ostettiin nettomääräisesti 48 miljardin euron arvosta. Yrityssektorin velkapapereiden ostoissa noudatetaan vertailuindeksiä, jossa kaikki ostokelpoiset velkapaperikannat ovat edustettuina samassa suhteessa. Maakohtaiset painot vertailuindeksin sisällä voidaan siis määrittää markkina-arvon mukaan.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista omaisuuseristä 82 % oli julkisen sektorin velkapapereita.

Suurin osa laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli julkisen sektorin velkapapereita. Vuoden 2018 lopussa niitä oli eurojärjestelmän hallussa jo 2 100 miljardin euron arvosta, mikä on 82 % kaikista omaisuuserien osto-ohjelman sijoituksista (vuoden 2017 lopussa 83 %). Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit saavat itse päättää, miten ne täyttävät ostokiintiönsä. Ne voivat ostaa keskus-, alue- tai paikallishallinnon tai tiettyjen valtiosidonnaisten laitosten liikkeeseen laskemia velkapapereita ja tarvittaessa myös ylikansallisten laitosten velkapapereita. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien maturiteeteissa oli jonkin verran maittaisia eroja, mutta niiden painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2018 lopussa 7,4 vuotta eli hieman lyhempi kuin vuoden 2017 lopussa, jolloin se oli 7,7 vuotta.[29]

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettujen arvopaperien erääntyessä takaisin maksettava pääoma sijoitetaan uudelleen. Yksityisen sektorin arvopaperien osto-ohjelmissa uudelleensijoituksia tehtiin 30,9 miljardin euron arvosta vuonna 2018 ja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa 116,7 miljardin euron arvosta.[30] Julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmissa hankittuja arvopapereita annettiin edelleen lainaan[31] joukkolaina- ja repomarkkinoiden likvidiyden parantamiseksi.[32]

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden kehitys

Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi oli vuoden 2018 lopussa 733,4 miljardia euroa eli 30,6 miljardia euroa pienempi kuin vuotta aiemmin. Volyymin pieneneminen johtui pääasiassa siitä, että ensimmäisen sarjan kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa jaettua rahoitusta maksettiin ennenaikaisesti takaisin 4,5 miljardin euron arvosta ja erääntyi 8,9 miljardin euron arvosta ja että toisen sarjan kohdennetuissa operaatioissa jaettua rahoitusta maksettiin ennenaikaisesti takaisin 17,8 miljardin euron arvosta. Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden painotettu keskimaturiteetti oli vuoden 2018 lopussa noin 1,8 vuotta eli lyhyempi kuin vuotta aiemmin (noin 2,7 vuotta). Toisen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden painotettu keskikorko oli −0,3650 % (pyöristetty).


2.3 Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman riskienhallintajärjestelyillä lievennetään taloudellisia riskejä pyrittäessä rahapoliittisiin tavoitteisiin

Riskitehokkuus on yksi eurojärjestelmän riskienhallinnan perusperiaatteista.

Rahapoliittisia omaisuuseräostoja ohjaa kolme perusperiaatetta. Ensinnäkin ostojen tulisi toimia tehokkaana välineenä hintavakauden ylläpitämisessä EKP:n ensisijaisen tavoitteen mukaisesti. Toiseksi ostot tulisi mitoittaa oikein tavoitteisiin nähden, eivätkä ne saisi johtaa markkinoiden vääristymiseen. Kolmanneksi silloin kun tavoitteen saavuttamiseksi on useampia vaihtoehtoja, valitun vaihtoehdon olisi oltava tehokas sekä käytön että riskien kannalta. Eurojärjestelmän riskienhallintatoiminto pyrkiikin riskitehokkuuteen eli eurojärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisimman vähäisin riskein.[33]

Suorat omaisuuseräostot edellyttävät erityisiä riskienhallintajärjestelyjä.

Kaikkiin rahapolitiikan välineisiin sisältyy riskejä, eivätkä suorat omaisuuseräostot ole poikkeus. Eurojärjestelmä hallitsee ja valvoo näitä omaisuuseräostoihin liittyviä luotto-, markkina- ja likviditeettiriskejä sekä operatiivisia ja oikeudellisia riskejä. Omaisuuseräostoihin liittyvien taloudellisten riskien lieventämiseksi tarvitaan erityisiä riskienhallintajärjestelyjä, jotka riippuvat kulloisistakin rahapolitiikan tavoitteista ja kunkin omaisuuserätyypin ominaisuuksista ja riskiprofiilista. Riskienhallintajärjestelyt koostuvat ostokelpoisuuskriteereistä, luottoriski- ja due diligence ‑arvioinneista, hintasäännöistä sekä vertailu- ja raja-arvoista. Järjestelyjen ainoana tarkoituksena ei ole pienentää taloudellisia riskejä, vaan niiden avulla pyritään myös saavuttamaan hajautettu ja markkinoiden kannalta neutraali sijoitusjakauma, joka auttaa saavuttamaan rahapoliittiset tavoitteet. Seuraavassa tarkastellaan laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman toteutusta ohjaavia riskienhallintajärjestelyjä. Taulukkoon 1 on koottu järjestelyjen keskeiset osatekijät. Riskienhallintajärjestelyjä sovelletaan myös kaikkiin pääoman uudelleensijoituksiin, ja ne ovat voimassa niin kauan kuin eurojärjestelmällä on taseessaan laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittuja omaisuuseriä.

Taulukko 1

Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman riskienhallintajärjestelyjen keskeiset osatekijät

Lähde: EKP.
* ABSPP = omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, CBPP3 = kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma, CSPP = yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma, PSPP = julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma.
** CQS-luokka 3 = eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luottoluokitusasteikon luokka 3.

Ostokelpoisuusvaatimukset

Ostokelpoisuuskriteerit koskevat kaikkia omaisuuseräluokkia.

Ostokelpoisia ovat vain omaisuuserät, jotka hyväksytään vakuudeksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Luotto-operaatioiden vakuuskelpoisuusvaatimukset käyvät ilmi rahapolitiikan välineitä koskevista yleisistä säännöistä (ns. yleinen järjestelmä). Vakuuskelpoisuuden edellytyksenä on muun muassa, että omaisuuserällä on vähintään yhden eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnissa hyväksyttävän ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luokitus[34], joka vastaa eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luokitusasteikon luokkaa 3. Lisäksi vakuudeksi hyväksytään vain euroalueella liikkeeseen laskettuja euromääräisiä omaisuuseriä, joiden selvitys suoritetaan euroalueella. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien kohdalla lisäehtona on, että suurin osa arvopaperin vakuutena oleviin saamisiin kytkeytyvistä velallisista on euroalueella.

Keskushallinnon liikkeeseen laskemille tai takaamille omaisuuserille voidaan EKP:n neuvoston poikkeusluvalla sallia heikompikin kuin eurojärjestelmän luokitusasteikon luokkaa 3 vastaava luokitus, jos liikkeeseenlaskumaa on EU:n/IMF:n tukiohjelman kohteena ja noudattaa ohjelmaa. Silloin ostokelpoisuudelle asetetaan kuitenkin lisäehtoja. Ostot eivät esimerkiksi ole sallittuja tukiohjelman väliarvioinnin aikana, ja niitä voidaan jatkaa vain, jos arvioinnista on saatu myönteinen tulos. Omaisuusvakuudellisilla arvopapereilla ja katetuilla joukkolainoilla on puolestaan oltava paras kyseisessä maassa saatavissa oleva luokitus, ja suuremman riskin lieventämiseksi omaisuuserien on lisäksi täytettävä muita vaatimuksia.

Yleisten vaatimusten lisäksi kullakin osto-ohjelmalla on omat erityiset ostokelpoisuusvaatimuksensa. Esimerkiksi julkisen sektorin ja yrityssektorin velkapapereille on asetettu vähimmäis- ja enimmäismaturiteetti.[35] Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ei voida ostaa velkapapereita, joiden liikkeeseenlaskija tai liikkeeseenlaskijan emoyritys on luottolaitos. Lisäksi yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ja kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa ei osteta alas ajettavien yhteisöjen eikä omaisuudenhoitoyhtiöiden liikkeeseen laskemia omaisuuseriä. Katettujen joukkolainojen on täytettävä paitsi eurojärjestelmän vakuuskelpoisuusvaatimukset myös liikkeeseenlaskijalaitoksen omaa vakuuskäyttöä koskevat hyväksyttävyysvaatimukset.[36] Eurojärjestelmä ei 1.1.2019 lähtien osta myöskään ehdollisia katettuja pass-through-joukkovelkakirjalainoja. Lisäksi omaisuuseräostoja ei saa käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 123 kohdassa 1 määrätyn julkisyhteisöjen keskuspankkirahoituksen kiellon kiertämiseen.

Luottoriski- ja due diligence ‑arvioinnit

Luottoriski- ja due diligence ‑arviointeja suoritetaan säännöllisesti.

Yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmissa eurojärjestelmä suorittaa asianmukaiset ostokelpoisiin velkapaperiemissioihin liittyvien luottoriskien arvioinnit ja due diligence ‑arvioinnit säännöllisesti. Seurannassa käytetään tiettyjä riski-indikaattoreita, ja arvioinneissa ja seurantamenettelyissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, eli mitä riskipitoisempi omaisuuserä on, sitä perusteellisemmin sitä analysoidaan. Tarvittaessa voidaan turvautua täydentäviin riskienhallintatoimiin suhteellisuusperiaatteen rajoissa. Ostoja voidaan esimerkiksi rajoittaa tai keskeyttää, ja poikkeustilanteissa omaisuuseriä voidaan jopa myydä, jos EKP:n neuvosto tapauskohtaisen arvionsa pohjalta niin päättää.

Hintasäännöt

Hintasäännöillä varmistetaan, että ostot tehdään markkinahintaan.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa noudatettavilla hintasäännöillä varmistetaan, että ostot tehdään markkinahintaan, jolloin ne voidaan toteuttaa mahdollisimman riskitehokkaasti ja vääristämättä markkinoita. Hintasääntöjen mukaan huomioon otetaan saatavissa olevat markkinahinnat ja niiden laatu sekä käypä hinta. Lisäksi jälkikäteisarvioinneissa selvitetään, vastasivatko ostohinnat ostojen aikaisia markkinahintoja.

Yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmissa on sallittua ostaa tuotoltaan negatiivisia omaisuuseriä, jos tuotto ylittää talletusmahdollisuuden koron. Ainoastaan julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa on mahdollista ostaa sellaisia omaisuuseriä, joiden tuotto on alle talletuskoron, ja silloinkin vain tarpeen mukaan.[37]

Vertailuarvot

Ostoissa noudatetaan vertailuarvoja sijoitusten hajauttamisen varmistamiseksi.

Hyvin hajautetun sijoitussalkun rakentamisessa käytetään vertailuarvoja, jotka auttavat myös vähentämään riskejä. Yksityisen sektorin omaisuuserien ostoissa vertailuarvot perustuvat ostokelpoisen kannan markkina-arvoon eli kustakin kelpoisuuskriteerien ja riskien kannalta hyväksyttävästä emissiosta jäljellä olevien omaisuuserien yhteenlaskettuun nimellisarvoon. Julkisen sektorin velkapapereiden ostoissa vertailukohtana toimii EKP:n pääoman jakoperuste, jonka mukaan ostojen maittainen jakauma määräytyy.

Limiitit

Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisten omistusosuuksien ylärajoilla pystytään tehokkaasti rajoittamaan riskien keskittymistä.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa käytetään limiittejä. Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisille omistusosuuksille on määritetty rahapoliittisten, toiminnallisten, oikeudellisten ja riskienhallinnallisten näkökohtien pohjalta ylärajat[38] omaisuuseräluokittain – julkisen sektorin velkapapereille omansa ja yksityisen sektorin velkapapereille omansa.

Emissio- ja liikkeeseenlaskijakohtaisten omistusosuuksien ylärajoja sovelletaan markkinoiden toiminnan ja hinnanmuodostuksen turvaamiseksi, riskien keskittymisen rajoittamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että eurojärjestelmästä ei muodostu hallitseva euroalueen valtioiden velkoja. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on 33 % arvopaperin kannasta, kunhan on varmistettu, että omistusosuuden myötä eurojärjestelmälle ei muodostu yhteistoimintalausekkeen (collective action clause) käytön estävää määrävähemmistöosuutta.[39] Muutoin yläraja on 25 %. Liikkeeseenlaskijakohtaisen omistusosuuden yläraja on 33 % kunkin julkisyhteisön liikkeeseen laskemien ostokelpoisten omaisuuserien jäljellä olevasta kannasta.

Yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmissa emissiokohtaisen omistusosuuden yläraja on korkeampi eli 70 %.[40] Yrityssektorin velkapapereihin sovelletaan tietyissä tapauksissa alempaa emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajaa: esimerkiksi julkisomisteisten yritysten liikkeeseen laskemien velkapapereiden kohdalla raja on sama kuin julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Katettujen joukkolainojen ja yrityssektorin velkapapereiden ostoille on asetettu emissiokohtaisen ylärajan lisäksi liikkeeseenlaskijakohtainen yläraja. Yrityssektorin velkapapereihin sovellettavat ylärajat pohjautuvat liikkeeseenlaskijaryhmäkohtaiseen vertailuindeksiin, joka määräytyy ryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden velkapapereiden markkina-arvon perusteella. Näin varmistetaan, että ostot jakautuvat hajautetusti. Kuten edellä todettiin, alempia ylärajoja voidaan soveltaa myös silloin, jos se on perusteltua luottoriski- ja due diligence ‑arviointien pohjalta.


3 Euroalueen rahoitussektorilla pankkien kestokyky parantunut mutta myös riskit kasvaneet

Euroalueen rahoitussektorin riskiympäristö oli vuonna 2018 entistä haastavampi. Yhtäältä rahoitusvakautta tukivat useat tekijät, muun muassa talouskasvu ja pankkisektorin kohentunut kestokyky. Toisaalta rahoitusvakautta heikensivät kasvunäkymiä haittaavien riskien vahvistuminen, joka suurelta osin liittyi kasvavaan kaupan protektionismiin, sekä politiikkaa ja menettelytapoja koskevan epävarmuuden lisääntyminen. Vahva riskinottohalukkuus rahoitus- ja kiinteistömarkkinoilla vauhditti edelleen varallisuushintoihin liittyvien haavoittuvuustekijöiden kehittymistä, ja rahoitusalan riskit lisääntyivät jatkuvasti kasvavalla pankkialaan kuulumattomalla rahoitussektorilla. EKP:tä kuultuaan euroalueen maat toteuttivat useita makrovakaustoimia järjestelmäriskien hallitsemiseksi ja häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi. Lisäksi EKP edisti edelleen pankkien vakavaraisuusvalvonnan kautta Euroopan pankkisektorin rahoitusvakautta ja kaikkien euroalueen pankkien tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Kymmenen vuotta maailmanlaajuisen finanssikriisin puhkeamisen jälkeen tärkeimmät rahoitussektorin häiriönsietokykyä parantavat sääntelyuudistukset ovat valmistumassa. Vaikka edistys on ollut huomattavaa, lisää toimia tarvitaan vielä. EKP osallistuikin vuonna 2018 keskusteluun pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin loppuunsaattamisesta ja painotti myös riskienhallinnan työkalujen kehittämisen merkitystä pankkien ulkopuolisella rahoitussektorilla.


3.1 Rahoitusvakaustilanne vuonna 2018

Rahoitusvakaustilanne kävi aiempaa haastavammaksi vuonna 2018, mikä näkyi myös järjestelmäriskin indikaattoreissa (ks. kuvio 21). Rahoitusvakautta tukevia kehityskulkuja olivat esimerkiksi talouskasvun jatkuminen (ks. luku 1) ja pankkien kestokyvyn koheneminen. Riskipreemioiden maailmanlaajuinen supistuminen kuitenkin johtui osaksi myös voimakkaasta riskinotosta joissakin rahoitusmarkkinoiden segmenteissä. Protektionismin lisääntyminen ja uudelleen ilmenneet häiriöt nousevissa markkinatalousmaissa aiheuttivat ajoittaista heilahtelua markkinoilla. EU:ssa politiikkaa ja menettelytapoja koskevaa epävarmuutta kasvattivat brexit-prosessiin liittyvä epäselvyys ja Italian joukkolainamarkkinoiden häiriöt.

Kuvio 21

Rahoitusvakauden riski-indeksi ja systeemisen stressin yhdistelmäindikaattori euroalueen rahoitusmarkkinoilla

(tammikuu 2011−lokakuu 2018)

Lähde: Bloomberg, Eurostat, EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Lisätietoja rahoitusvakauden riski-indeksistä (FSRI) on EKP:n Financial Stability Review ‑julkaisun toukokuun 2018 numerossa (Special Feature A). Rahoitusvakauden riski-indeksi kuvaa poikkeamaa historiallisesta keskiarvosta ilmaistuna pitkän ajan keskihajonnan kerrannaisina. Rahoitusmarkkinoiden systeemisen stressin yhdistelmäindikaattori (CISS) on normalisoitu välille 0–1. FSRI: neljännesvuosifrekvenssi. CISS: viikkofrekvenssi, kahden viikon liukuva keskiarvo.

Rahoitusvakauden neljä keskeistä riskiä

Tilanteen pohjalta määritettiin neljä keskeistä riskiä, jotka vaikuttavat euroalueen rahoitusvakauteen kahden vuoden aikavälillä. Niitä on käsitelty tarkemmin kahdesti vuodessa ilmestyvässä EKP:n Financial Stability Review ‑julkaisussa.

Varallisuushintojen jyrkän laskun riski

Rahoitusvakautta tulevina vuosina uhkaavista keskeisistä riskeistä ensimmäinen on riskipreemioiden maailmanlaajuisesti tapahtuva äkillinen nousu. Sen mahdolliset laukaisevat tekijät liittyvät yhtäältä kotimarkkinoihin ja toisaalta ulkoisiin seikkoihin. Laukaisevia tekijöitä ovat markkinoiden äkilliset reaktiot politiikkaa tai menettelytapoja koskevaan epävarmuuteen EU:ssa, nousevien markkinatalousmaiden uudet häiriöt, jotka saattavat levitä kehittyneisiin talouksiin, sekä jyrkkä käänne Yhdysvaltain makrotalousnäkymissä. Yksittäisten omaisuuserien korkeat arvostukset ja rahoitusinstrumenttien hintojen maailmanlaajuinen vahva korrelaatio saattavat vahvistaa mahdollista maailmanlaajuisesti tapahtuvaa riskipreemioiden nousua.

Velkakestävyyden ongelmat

Toinen keskeinen riski liittyy velkakestävyyden ongelmiin. Euroalueen valtioiden joukkolainamarkkinoiden stressi-indikaattorit nousivat hieman vuoden 2018 puolivälissä Italian poliittisen kehityksen vaikutuksesta. Indikaattorien nousu oli kuitenkin jokseenkin maltillista, mikä viittasi siihen, että haittavaikutukset muissa euroalueen maissa jäivät vähäisiksi. Euroalueen valtioiden julkisen talouden velkaantuneisuus on edelleen korkea, ja velkasuhde on viime vuosina noussut monissa merkittävästi velkaantuneissa maissa. Lisäksi joissakin maissa yksityisen sektorin velkataso oli korkea sekä historiallisessa että kansainvälisessä vertailussa ja ylitti ylivelkaantumisen merkkinä pidetyn raja-arvon, vaikka euroalueen talouskehityksen vahva suhdannevaihe ja erittäin hyvä rahoitustilanne vaikuttivatkin edelleen suotuisasti velkakehitykseen.

Kaavio 1

Keskeiset euroalueen rahoitusvakautta uhkaavat riskit

Lähde: EKP.
Huom. Rahoitusvakaus on arvioitu 29.11.2018.

Euroalueen kiinteistömarkkinat vilkastuivat vuoden 2018 mittaan. Asuntojen tasaisena jatkuneen hintakehityksen seurauksena euroalueen asuinkiinteistömarkkinoilla kokonaisuutena näkyi lieviä yliarvostuksen merkkejä, joskin maakohtainen vaihtelu oli suurta. Liikekiinteistömarkkinoilla hinnat ovat viime vuosina nousseet huomattavasti vuokria nopeammin. Prime-liikekiinteistösegmentin tuotot ovat siis olleet laskusuunnassa ja painuivat nykyisen suhdannevaiheen alimmalle tasolle. Tuottojen supistuminen saattaa olla merkki mahdollisesta yliarvostuksesta liikekiinteistömarkkinoilla. Alustavia merkkejä siirtymisestä syklin kypsempään vaiheeseen on kuitenkin jo nähtävissä.

Pankkien rahoituksenvälityskyvyn heikkeneminen

Kolmas keskeinen rahoitusvakautta uhkaava riski liittyi euroalueen pankkien heikkoihin kannattavuusnäkymiin ja pankkien rahoituksenvälityskyvyn mahdolliseen heikkenemiseen. Euroalueen pankkien kannattavuus pysyi ennallaan. Oman pääoman tuotto oli noin 6,9 % vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä. Pankkien vakavaraisuusasema pysyi jokseenkin ennallaan, ja euroalueen merkittävien laitosten ydinpääomasuhde oli 14,2 % vuoden 2018 kolmannen neljänneksen päätteeksi. Vuonna 2017 vastaavan ajankohdan luku oli 14,3 %.

Euroalueen pankkien osakehinnat laskivat vuonna 2018 noin 30 %, kun poliittisen tilanteen ja ulkoisten näkymien herättämä epävarmuus kasvoi. Osakehintojen lasku alensi osaltaan arvostusta kuvaavia suhdelukuja, ja suurimpien pörssilistattujen pankkien P/B-luku, joka kuvaa osakkeen markkina-arvon ja tasearvon suhdetta, oli vuoden 2018 lopussa 0,6.

Euroalueen pankkien järjestämättömien saamisten vähenemiskehitys jatkui vakaana. Järjestämättömien saamisten määrä väheni 94 miljardia euroa vuoden 2018 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Toisella neljänneksellä euroalueen merkittävien laitosten yhteenlaskettu järjestämättömien saamisten osuus luottokannasta oli 4,2 %, kun se vuotta aiemmin oli vielä 5,2 %. Useimmissa maissa, joissa järjestämättömiä saamisia on paljon, niiden väheneminen joko nopeutui tai jatkui samaan tahtiin. Yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että järjestämättömien saamisten osuuden väheneminen tällä jaksolla perustui pääosin tervehtymisajan soveltamiseen, likvidaatioon ja tappioksi kirjaamiseen. Lisäksi vähenemiskehitystä edisti huomattavasti ongelmaluottojen jälkimarkkinoiden vilkastuminen. Maakohtaisesti jälkimarkkinat olivat edelleen vilkkaimmat Italiassa ja Espanjassa. Vaikka kauppatapahtumien määrä lisääntyikin, likvidiys on edelleen ongelmana järjestämättömien saamisten jälkimarkkinoilla. Erityinen järjestämättömille saamisille tarkoitettu kaupankäyntijärjestelmä voisi auttaa saamaan aikaan toimivat markkinat, sillä se lisäisi järjestämättömien saamisten markkinoiden avoimuutta, edistäisi sijoittajien osallistumista ja vähentäisi koordinoinnin esteitä.[41]

Sijoitusrahastosektorin likviditeettiriskit

Neljäs keskeinen rahoitusvakautta uhkaava riskitekijä liittyi mahdollisiin likviditeettiongelmiin sijoitusrahastosektorilla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana euroalueen sijoitusrahastosektorin kokonaisvarat ovat yli kaksinkertaistuneet: vuoden 2008 lopussa ne olivat 5 700 miljardia euroa ja vuoden 2018 kesäkuussa jo 13 800 miljardia euroa. Sijoitusrahastosektori muodostaa nyt lähes 20 prosenttia euroalueen rahoitussektorin kokonaisvaroista. Sijoitusrahastojen hallussa olevien riskipitoisten varojen määrä jatkoi kasvuaan vuonna 2018. Samalla sijoitusrahastojen hallussa olevat käteispuskurit vähenivät, mikä lisää sektorin alttiutta kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden mahdollisille häiriöille. Jos sijoittajat ryhtyisivät laajamittaisesti lunastamaan sijoituksiaan, rahastot saattaisivat joutua realisoimaan suhteellisen suuren osan sijoitussalkuistaan, mikä voisi johtaa markkinahintojen laskuun. Vaikka nykyinen EU-sääntely sisältääkin vahvan kehyksen sijoittajien suojan järjestämiseksi ja rahastokohtaisten heikkouksien lievittämiseksi, entistä suurempien likviditeettiriskien ottaminen ja sijoitusrahastosektorin kasvava merkitys markkinoille herättävät huolta.

Kaiken kaikkiaan nämä neljä riskiä ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa ja saattaisivat toteutuessaan vahvistaa toinen toisiaan.


3.2 EKP:n makrovakaustehtävät

Makrovakaustoimilla hallitaan järjestelmäriskejä

Mahdollisiin kehittymässä oleviin järjestelmäriskeihin puututaan makrovakauspolitiikan keinoin, ja EKP:lle on annettu tässä keskeinen rooli ja erityisvaltuuksia (ks. YVM-asetus). EKP:n erityistehtävänä on arvioida yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden kansallisten valvontaviranomaisten käyttöön ottamien EU-lainsäädännössä säädettyjen makrovakaustoimien riittävyyttä, ja sillä on myös valtuudet tiukentaa kansallisia vaatimuksia. Vastatakseen euroalueen riskeihin vuonna 2018 kansalliset valvontaviranomaiset toteuttivat EKP:tä kuultuaan makrovakaustoimia, joiden tarkoitus oli vähentää järjestelmäriskejä ja lisätä häiriönsietokykyä sekä varmistaa, että rahoituspalveluiden tarjonta reaalitaloudelle pysyy tehokkaana.[42]

Makrovakaustoimet rahoitusvakauden tukena

Makrovakaustoimien riittävyyden arviointi

Vuonna 2018 EKP jatkoi laajaa työtään makrovakauspolitiikan saralla rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Tutkimustyön ja analyysivälineiden kehittämisen lisäksi EKP koordinoi euroalueen kansallisten valvontaviranomaisten kanssa säännöllisesti toteutettavia yhteisiä riskiarviointeja ja makrovakauspoliittisia toimia. EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset jatkoivat laajoja keskusteluja makrovakausvälineiden käytöstä sekä erityyppisten järjestelmäriskien arviointimenetelmien kehittämisestä. Näin parannettiin edelleen järjestelmäriskien arviointiprosessia ja ‑menetelmiä ja edistettiin euroalueen makrovakaustoimien riittävyyttä.

Tehokkaampaa viestintää makrovakauspolitiikan kysymyksissä

EKP jatkoi makrovakautta koskevan viestintänsä tehostamista. Se pyrki lisäämään jatkuvaan makrovakauden edistämistyöhön ja sen taustalla oleviin periaatteisiin liittyvää avoimuutta. Puheiden, lehdistötiedotteiden ja tutkimusraporttien lisäksi EKP julkaisi tänäkin vuonna kahdesti makrovakauskatsauksen (Macroprudential Bulletin), joka on tärkeä väline EKP:n makrovakauspolitiikan ja päätöksentekoprosessien selventämiseksi sekä makrovakautta koskevan tutkimuksen ja arvioiden välittämiseksi. Lisäksi EKP julkaisee verkkosivuillaan yhteenvedon yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa maissa käytössä olevista makrovakaustoimista.

Makrovakauspoliittiset päätökset vuonna 2018

EKP arvioi 103 makrovakauspoliittista päätöstä vuonna 2018

Mandaattinsa nojalla EKP arvioi vuonna 2018 yhteensä 103 euroalueen kansallisten valvontaviranomaisten makrovakauspäätöksiin liittyvää ilmoitusta, jotka koskivat suhdannevaihteluihin liittyvien riskien ja rakenteellisten järjestelmäriskien hallintaan tarkoitettuja välineitä sekä muita vakavaraisuusasetuksen artiklassa 458 tarkoitettuja välineitä. Useimmat ilmoitukset liittyivät vastasyklisten pääomapuskureiden määrittämiseen sekä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten (G-SII) ja muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII) nimeämiseen ja niiden pääomapuskurien määrittämiseen. EKP:n neuvosto hyväksyi vastustamattajättämismenettelyllä kaikki kansallisten valvontaviranomaisten vuonna 2018 ilmoittamat makrovakauspäätökset.

EKP:n arvioimat päätökset koskivat vastasyklisiä pääomapuskureita ja rakenteellisten järjestelmäriskien hallintatoimia

Kaikki euroalueen maat arvioivat neljännesvuosittain suhdannevaihteluihin liittyvät järjestelmäriskit ja määrittävät niiden pohjalta vaadittavat vastasykliset pääomapuskurit. Vuonna 2018 neljä maata korotti vastasyklisiä pääomapuskureitaan. Slovakian keskuspankki päätti korottaa vastasyklisen pääomapuskurivaatimuksensa 0,5 prosentista 1,25 prosenttiin 1.8.2018 alkaen ja edelleen 1,5 prosenttiin 1.8.2019 alkaen. Slovakiassa luotonanto niin yrityksille kuin kotitalouksille on kasvuvauhdiltaan yksi EU-maiden nopeimmista. Lisäksi Liettuan keskuspankki päätti korottaa vastasyklisen pääomapuskurivaatimuksensa 31.12.2018 voimassa olleesta 0,5 prosentista 1 prosenttiin 30.6.2019 alkaen. Korotuksen taustalla ei ollut suhdannevaihteluihin liittyvien järjestelmäriskien kasvu, vaan pikemminkin vastasyklisen pääomapuskurin määrittämistä ohjaavien periaatteiden muutos (puskurin muutos ennakoivasti riskinäkymien pysyessä kohtalaisina). Irlannin keskuspankki päätti ottaa käyttöön 1 prosentin vastasyklisen pääomapuskurin 1.7.2019. Tarkoituksena on määrittää puskuri riittävän aikaisessa vaiheessa suhdannekiertoa, jotta häiriönsietokykyä voidaan edistää tehokkaasti ja ottaa huomioon Irlannin makrotalousympäristön suhteellinen herkkyys ulkoiselle kehitykselle. Ranskan rahoitusvakausviranomainen otti ensi kertaa käyttöön positiivisen vastasyklisen pääomapuskurin, jonka suuruus on 0,25 prosenttia 1.7.2019 alkaen. Sen tavoitteena on lisätä pankin kykyä hallita suhdannekiertoon liittyviä riskejä, kun makrotalouden tilanne on parhaillaan suotuisa ja suhdannekierto on nouseva.

Rakenteellisten järjestelmäriskien hallintaan tarkoitettujen makrovakausvälineiden osalta EKP arvioi vastasyklisiä pääomapuskureita koskevat kansallisten valvontaviranomaisten päätökset, joiden kohteena oli 106 muuten kuin kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävää laitosta (O-SII)[43]. Lisäksi se arvioi kolme järjestelmäriskipuskureita koskevaa päätöstä. Vakavaraisuusasetuksen artiklan 458 nojalla Ranskan rahoitusvakausviranomainen ilmoitti aikovansa tiukentaa suurten asiakasriskien rajoja sellaisten suurten kotimaisten rahoitussektorin ulkopuolisten yritysten kohdalla, joiden velkaantuminen on voimakasta. Tavoitteena oli puuttua riskeihin, jotka johtuvat nousevasta suhdannekierron vaiheesta ja kyseisten yritysten jatkuvasti lisääntyvästä velkaantumisesta. Lisäksi Belgian keskuspankki ilmoitti harkitsevansa kiinteistömarkkinoiden riskienhallintatointa, johon sisältyisi kaksi osaa. Sisäisten luottoluokitusten menetelmää käyttävien pankkien asuntovakuudellisten kuluttajaluottojen yleisiä riskipainoja korotettaisiin viidellä prosenttiyksiköllä, ja mukaan lisättäisiin kunkin pankin asuntoluottosalkun riskiprofiilia kuvaava elementti. Tämän toimen tarkoitus oli lisätä sisäisten luottoluokitusten menetelmää käyttävien pankkien kykyä hallita kiinteistömarkkinoiden kehityksestä ja velallisten maksuvalmiuden heikkenemisestä johtuvia makrovakausriskejä.

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

Jatkuvaa yhteistyötä ja tukea EJRK:lle

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) juoksevien tehtävien koordinoinnista vastaavalle sihteeristölle. Euroopan järjestelmäriskikomitea vastaa EU:n rahoitusjärjestelmän makrovakauden valvonnasta ja järjestelmäriskien ennaltaehkäisemisestä ja vähentämisestä.

EKP avusti säännöllisesti EJRK:n jatkuvassa järjestelmäriskien tunnistus- ja seurantatyössä sekä tarjosi EJRK:n tutkimushankkeille yleistä tukea. EKP teki esimerkiksi yhteistyötä turvallisia omaisuuseriä käsittelevän EJRK:n korkean tason työryhmän (High-Level Task Force on Safe Assets) kanssa valtionvelkakirjavakuudellisiin arvopapereihin (SBBS) liittyvien käytännön kysymysten selvittämisessä. Työryhmän keskeisistä tuloksista ja teknisestä tausta-analyysista julkaistiin kaksiosainen raportti. Lisäksi EKP osallistui valtionvelkakirjavakuudellisia arvopapereita koskevien valmisteluasiakirjojen laatimiseen.

EU:n pankkialaan kuulumattoman rahoitussektorin seurannan osalta EKP osallistui EU Shadow Banking Monitor ‑julkaisun kolmannen numeron laatimiseen. Julkaisussa luodaan katsaus perinteisen pankkisektorin ulkopuolella tapahtuvan rahoituksenvälityksen kehitykseen erityisesti rahoitusvakauden riskien näkökulmasta. Lisäksi EKP osallistui EJRK:n marraskuussa 2018 julkaiseman vakuutussektoria käsittelevän Macroprudential provisions, measures and instruments for insurance ‑raportin laadintaan. Raportti liittyy henki- ja vahinkovakuutusyritysten vakavaraisuussääntelyn ja -valvonnan uudistushankkeeseen ("Solvenssi II").

EKP toimi toisena puheenjohtajana EU:n neuvoston toimeksiannosta perustetussa EJRK:n asiantuntijaryhmässä, jonka tehtävänä oli kehittää makrovakauspoliittisia keinoja estämään järjestämättömiin saamisiin liittyvien ongelmien leviäminen ja samalla ottaa huomioon järjestämättömien saamisten kannan vähentämiseen liittyvät myötäsykliset vaikutukset ja mahdolliset rahoitusvakauteen kohdistuvat vaikutukset. Julkaistussa raportissa eriteltiin järjestelmän laajuisen järjestämättömien saamisten lisääntymisen taustatekijöitä ja todettiin, että olemassa oleviin makrovakausvälineisiin ei tarvita perustavanlaatuisia muutoksia, mutta joitakin tarkennuksia olisi syytä harkita.

Lisäksi EKP toimi puheenjohtajana työryhmässä, joka laati EJRK:n epäsuotuisat skenaariot Euroopan pankkiviranomaisen vuonna 2018 järjestämään EU:n laajuiseen stressitestiin ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) järjestämään vahinko- ja henkivakuutusyhtiöiden stressitestiin. EKP tarjosi myös tärkeää tukea teknisissä ja malleihin liittyvissä kysymyksissä. EKP isännöi joulukuussa 2018 vuosittaista stressitestejä käsittelevää seminaaria (Annual Workshop on Stress Testing).

EKP tuki edelleen Euroopan järjestelmäriskikomiteaa Euroopan markkinarakenneasetuksen mukaista laajamittaista tietokantaa koskevassa selvitystyössä. EJRK:n selvitystyö on pohjana tietojen päivittäisen keruun, käsittelyn ja analyysin toteuttamiselle. Selvitystyön ansiosta EJRK ja sen neuvoa-antavat komiteat alakomiteoineen voivat valvoa johdannaismarkkinoita entistä laajemmin ja ajantasaisemmin.

Lisätietoja EJRK:sta on sen verkkosivuilla ja vuosikertomuksessa.


3.3 EKP:n pankkivalvontatehtävät

Pankkivalvojana EKP edisti Euroopan pankkisektorin vakautta ja kaikkien euroalueen pankkien tasapuolisia toimintaedellytyksiä vuonna 2018. Vaikka euroalueen pankkien häiriönsietokyky onkin kohentunut viime vuosina, niillä on edelleen huomattavia haasteita.

Heikko kannattavuus on euroalueen pankkien suurimpia haasteita

Yksi euroalueen pankkien suurimpia haasteita on heikko kannattavuus. Vaikka tilanne on yleisesti ottaen parantunut, pankkeihin kohdistuu edelleen paineita liiketoimintamallien muuttamisesta. Pankkien on löydettävä keinoja, joiden avulla ne pystyvät toimimaan kannattavasti suhdannekierron vaiheesta riippumatta. Vuonna 2018 EKP toteutti ja julkaisi pankkien kannattavuutta ja liiketoimintamalleja koskevan selvityksen. Selvityksessä todettiin, että pankkien tilanteissa oli huomattavia eroja. Pankkien kyky liiketoiminnan strategiseen ohjaukseen osoittautui merkittäväksi kannattavuuteen vaikuttavaksi tekijäksi. EKP seuraa edelleen tilannetta ja kannustaa pankkeja pohtimaan liiketoimintamallejaan.

Järjestämättömien saamisten käsittely on painopistealue

Kannattavuuden lisäksi euroalueen pankkisektorin merkittävänä ongelmana ovat edelleen myös ongelmaluotot eli ns. järjestämättömät saamiset. Ne heikentävät luotonannon kasvua sekä pankkien kestokykyä ja niiden kykyä tarjota taloudelle rahoitusta. Vaikka järjestämättömien saamisten käsittely onkin ensi sijassa pankkien omalla vastuulla, ongelman ratkaiseminen on ollut EU:n viranomaisten painopistealue (EU on laatinut toimintasuunnitelman järjestämättömien saamisten käsittelemiseksi) ja etenkin EKP:n tärkeä pankkivalvontaprioriteetti. Jo maaliskuussa 2017 EKP julkaisi pankeille laadulliset ohjeet järjestämättömien saamisten käsittelystä. Ohjeita täydennettiin maaliskuussa 2018 lisäodotuksilla, joissa määritetään uusiin järjestämättömiin saamisiin liittyviä arvonalennuksia koskevat valvontaodotukset. Heinäkuussa 2018 EKP ilmoitti järjestämättömien saamisten kantaa koskevista lisätoimista.

Valvontakäytäntöjen ja -menetelmien kehittäminen

Vuoden mittaan EKP jatkoi valvontakäytäntöjen ja ‑menetelmien kehittämistä. Maaliskuussa 2018 järjestettyjen julkisten kuulemisten jälkeen EKP julkaisi marraskuussa lopulliset ohjeet pankeille sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelystä (ICAAP) ja sisäisen likviditeetin riittävyyden arviointimenettelystä (ILAAP). Meneillään olevan sisäisten mallien erityisarvioinnin yhteydessä EKP julkaisi marraskuussa 2018 julkisen kuulemisen jälkeen ensimmäisen luvun sisäisten mallien ohjeista. Lisäksi se julkaisi kaksi toimilupahakemusten arviointiopasta, joista toisessa käsitellään erikseen ns. fintech-luottolaitoksia. Syyskuussa 2018 julkaistu tarkastusopas keskittyy paikalla tehtäviin tarkastuksiin ja sisäisten mallien tarkastuksiin. Siinä kuvataan tarkastuksen yleiset järjestelyt sekä tarkastusprosessi ja -periaatteet. EKP osallistui myös pankeille tehtyyn Euroopan pankkiviranomaisen stressitestiin (ks. kehikko 4).

Vuonna 2018 EKP osallistui myös erään euroalueen merkittävän laitoksen kriisinratkaisutapauksen hoitamiseen. Tapaus osoitti, että toimintakyvyttömiä pankkeja koskevaa lainsäädäntöä olisi syytä yhtenäistää. Vaikka rahanpesun torjunta ei kuulukaan EKP:n toimivaltaan, tapaus toi esiin yhtenäisten EU-tason menettelyjen tarpeen.

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on sen pankkivalvontasivuilla ja pankkivalvonnan toimintakertomuksessa.

Kehikko 4
Vuoden 2018 EU:n laajuinen stressitesti

Vuoden 2018 stressitestin toteutus ja EKP:n osuus

EKP oli mukana valmistelemassa ja toteuttamassa Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) koordinoimaa EU:n laajuista stressitestiä vuonna 2018. Stressitestissä arvioitiin rahoituslaitosten kestokykyä määrittämällä niiden keskeiset heikkoudet perusskenaariossa ja epäsuotuisassa skenaariossa. Stressitestin laadulliset ja määrälliset tulokset otetaan huomioon kunkin pankin kohdalla valvojan arviointiprosessissa (SREP). Stressitestin valmisteluvaiheessa EKP osallistui perusskenaarion ja epäsuotuisan skenaarion suunnitteluun. Epäsuotuisa skenaario kehitettiin yhdessä Euroopan järjestelmäriskikomitean ja Euroopan pankkiviranomaisen kanssa, ja yhteistyöhön osallistuivat tiiviisti myös kansalliset valvontaviranomaiset. Lisäksi EKP osallistui aktiivisesti EPV:n julkaiseman stressitestin menetelmäkuvauksen (EBA Stress Test Methodological Note) kehittämistyöhön, jossa myös kansalliset valvontaviranomaiset olivat mukana. Vuoden 2018 stressitestimenetelmissä suurimpana haasteena oli IFRS 9 ‑tilinpäätösstandardin käyttöönotto, joka vaikutti useisiin riskiprofiilien osatekijöihin (luottoriskiin, markkinariskiin ja nettokorkotuloihin). Yhdessä EPV:n ja kansallisten valvontaviranomaisten asiantuntijoiden kanssa EKP laati myös stressitestin viralliset riskimittarit, joita pankkien odotetaan soveltavan, jos niillä ei ole käytössä asianmukaisia luottoriskimalleja.

Stressitesti käynnistyi 31.1.2018, minkä jälkeen EKP toteutti laadunvarmistusprosessin suorassa valvonnassaan oleville pankeille. IFRS 9 ‑standardin käyttöönoton vuoksi vuoden 2018 stressitestin aikataulua pidennettiin, jotta pankeilla olisi aikaa stressitestitietojen toimittamiseen. EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten yhdessä toteuttaman laadunvarmistuksen päätavoitteena oli varmistaa, että pankit sovelsivat EPV:n kehittämiä yhteisiä menetelmiä asianmukaisesti. Työhön osallistui EKP:stä yli 200 työntekijää. EKP:n pankkivalvontaorganisaatiossa toimivat yhteiset valvontaryhmät analysoivat pankkien toimittamat arviot perusteellisesti kunkin pankin erityispiirteet huomioiden. Yhteiset valvontaryhmät vastasivat myös suorasta yhteydenpidosta pankkien kanssa. Pankkien toimittamiin tietoihin keskittyvät työryhmät arvioivat, miten pankit olivat noudattaneet stressitestin menetelmävaatimuksia, ja vertailivat pankkien tuloksia keskenään niiden johdonmukaisuuden ja uskottavuuden varmistamiseksi. EKP:n pankkivalvontaorganisaation työryhmät puolestaan tarkastelivat pankkien toimittamia tietoja makromallien avulla. Työn tukena oli erillinen projektinhallintatoimisto, infrastruktuurista huolehtivia työryhmiä sekä maakoordinaattoreita, jotka hoitivat yhteydenpitoa kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

EPV:n koordinoimaan stressitestiin osallistuneista 48 pankista 33 on EKP:n suorassa valvonnassa, ja niiden hallinnassa on 70 % euroalueen pankkien varoista. EPV julkaisi 2.11.2018 kunkin 48 pankin tulokset ja niiden tilikauden 2017 lopun tase- ja riskitiedot. EPV:n otoksessa testattujen 33 pankin lisäksi EKP toteutti osana valvojan arviointiprosessia oman stressitestinsä 54 sellaiselle suorassa valvonnassaan olevalle pankille, jotka eivät kuuluneet EPV:n otokseen. EKP:n omassa stressitestissä käytettiin samoja menetelmiä ja skenaarioita, mutta pienempien pankkien suhteellisuusperiaatteen mukaisen kohtelun varmistamiseksi periaatteet olivat hieman yksinkertaisemmat ja raportoinnin kynnysarvot lievemmät kuin Euroopan pankkiviranomaisen koordinoimassa testissä.

Lisäksi aiemmin vuonna 2018 EKP toteutti stressitestin neljälle suorassa valvonnassaan olevalle kreikkalaispankille. Vaikka tässä testissä käytettiinkin samoja menetelmiä, skenaarioita ja laadunvarmistustapaa kuin EPV:n stressitestissä, se toteutettiin nopeutetusti, jotta se saatiin valmiiksi ennen Kreikalle myönnetyn Euroopan vakausmekanismin rahoittaman kolmannen talouden sopeutusohjelman päättymistä.

Skenaariot

Vuoden 2018 stressitestin epäsuotuisa skenaario sisälsi sarjan makrotalouden häiriöitä, jotka saattaisivat toteutua kriisitilanteessa. Niitä olivat euroalueella tapahtuva BKT:n kumulatiivinen supistuminen 2,4 prosentilla, kiinteistöhintojen kumulatiivinen 17 prosentin lasku ja osakehintojen välitön 31 prosentin pudotus.

Skenaario kuvasti stressitestin alussa määritettyjä keskeisiä järjestelmäriskejä, joita olivat äkillinen ja mittava riskipreemioiden uudelleenhinnoittelu maailman rahoitusmarkkinoilla, pankkien heikon kannattavuuden ja BKT:n niukan nimelliskasvun välinen negatiivinen kierre sekä muiden rahoituslaitosten kuin pankkien maksuvalmiusriskit ja niiden mahdolliset haittavaikutukset rahoitusjärjestelmään laajemmin.

Koska EPV:n stressitestin aloittamisen ja tulosten valmistumisen välinen aika on pitkä, EKP toteutti täydentäviä herkkyysanalyyseja, joissa tarkasteltiin vuoden mittaan ilmenneitä euroalueen pankkeihin kohdistuvia riskejä. Niitä olivat esimerkiksi riski tärkeimpien nousevien talouksien talouskasvun äkillisestä hidastumisesta ja valtionlainamarkkinoiden jännitteiden lisääntymisestä. Tulokset julkaistiin EKP:n Financial Stability Review ‑julkaisun marraskuun 2018 numerossa.

Vuoden 2018 stressitestin tulokset ja tärkeimmät vaikuttavat tekijät

Epäsuotuisassa skenaariossa EKP:n suorassa valvonnassa olevien 33 pankin yhteenlaskettu ydinpääomasuhde (CET1) täysimääräisten vaatimusten mukaan laskettuna pieneni 3,8 prosenttiyksikköä ja oli vuoden 2020 lopussa 9,9 % (vuoden 2017 lopussa 13,7 %). Supistumisesta 0,3 prosenttiyksikköä johtui 1.1.2019 voimaan tulleen IFRS 9 ‑standardin soveltamisesta. Tämänkertaisessa stressitestissä ydinpääomasuhde supistui 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden 2016 testissä.

Yksi keskeinen supistumiseen vaikuttava tekijä epäsuotuisassa makrotalouden skenaariossa olivat arvonalentumiset, jotka johtuivat pääasiassa siitä, että skenaario oli nyt tiukempi kuin vuoden 2016 testissä, sekä IFRS 9 ‑standardin käyttöönotosta (etenkin odotettavissa olevien luottotappioiden kirjaamisesta lainan koko jäljellä olevalta maksuajalta). Järjestämättömien saamisten kannan vaikutus vuoden 2018 stressitestissä ei ollut niin merkittävä kuin vuonna 2016, koska ongelmaluottojen määrä pankkien taseissa oli nyt pienempi. Toinen vaikuttava tekijä oli varainhankinnan korkoeroon liittyvä häiriö, joka vaikutti pankkien markkinariskiin. Sitä lievensi jonkin verran pitkien korkojen nousun positiivinen vaikutus. Kolmas tekijä oli markkinoiden hinta- ja likviditeettihäiriöiden vaikutus käypään arvoon arvostettaviin salkkuihin. Näiden salkkujen täysi uudelleenarvostus vaikutti vahvimmin kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviin laitoksiin (G-SII). Nämä pankit pystyivät kuitenkin pääosin kompensoimaan tappiot suurilla asiakastuloilla. Stressiskenaarion vaikutus maksuvalmiuteen ja mallin epävarmuuteen oli sekin suurempi kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävillä pankeilla kuin muilla pankeilla. Yksi vaikuttava tekijä oli myös nettopalkkio- ja toimitusmaksutuottoihin kohdistuva paine.

Pääomasuhteet supistuivat tällä kertaa enemmän myös siksi, että menetelmät olivat nyt riskiherkempiä. Ongelmaluottojen onnistuneesta vähentämisestä johtuva saamisten laadun paraneminen ja pitkien korkojen jyrkemmästä noususta syntyvät hyödyt lievensivät pääomasuhteiden supistumisen vaikutusta vain vähän.

Vaikka ydinpääomasuhde pienenikin, yhteenlaskettu stressitestin jälkeinen ydinpääomasuhde (9,9 %) oli nyt suurempi kuin vuoden 2016 epäsuotuisan skenaarion jälkeen (8,8 %). Taustalla oli pankkien jatkuva järjestämättömien saamisten vähentämistyö ja pääomien vahvistaminen. Stressitesti osoitti, että siihen osallistuneiden pankkien kyky selviytyä makrotalouden häiriöistä oli nyt parempi. Se toi kuitenkin esiin myös yksittäisten pankkien heikkouksia ja antoi tärkeää lisätietoa pankkien valmiuksista stressitestaukseen ja riskienhallintaan, joita valvojat edelleen seuraavat.

EKP:n Financial Stability Review ‑julkaisussa julkaistujen täydentävien herkkyysanalyysien tulosten mukaan ydinpääomasuhde olisi pienentynyt stressitestissä todetun 3,8 prosenttiyksikön lisäksi vielä noin 0,3–0,7 prosenttiyksikköä, jos tarkastelussa olleet lisäriskit olisivat toteutuneet.


3.4 EKP:n osallistuminen pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin edistämiseen

Finanssikriisin jälkeiset sääntelyuudistukset ovat parantaneet rahoitussektorin häiriönsietokykyä, mutta lisätoimia tarvitaan

Kymmenen vuotta maailmanlaajuisen finanssikriisin puhkeamisen jälkeen tärkeimmät rahoitussektorin häiriönsietokykyä parantavat sääntelyuudistukset ovat valmistumassa. Vaikka viimeisten kymmenen vuoden aikana onkin edistytty merkittävästi, ratkaistavana on vielä useita lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia haasteita, ennen kuin eurooppalaisten pankkien sääntelykehys on aidosti yhtenäinen ja rahoituspalveluiden käyttäjät voivat hyötyä yhteisistä pankkimarkkinoista. Myös pääomamarkkinoiden kehittäminen vaatii vielä toimia. Samalla on vahvistettava pankkien ulkopuolisen rahoitussektorin sääntelyä ja valvontaa.

Pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin loppuunsaattaminen

Vuonna 2018 EKP jatkoi osallistumistaan pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin loppuunsaattamista koskeviin keskusteluihin. Molemmat hankkeet parantavat osaltaan Euroopan talous- ja rahaliiton toimivuutta. Yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyn ja yhteisen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän (EDIS) toteuttaminen tulevat syventämään rahoitussektorin yhtenäisyyttä ja lisäämään pankkiunionin uskottavuutta. Yhtenäisemmät rahoitusmarkkinat puolestaan tehostavat luotonannon kohdistumista, edistävät sijoittajien osallistumista riskin jakamiseen ja auttavat monipuolistamaan reaalitalouden rahoituslähteitä.

Pankkiunionin eteneminen

Kesäkuussa 2018 pidetyssä eurohuippukokouksessa sovittiin ensimmäisistä talous- ja rahaliitto EMUn uudistamista koskevista päätöksistä, joihin lukeutui myös pankkiunionin valmiiksi saattaminen. Eurohuippukokous totesi myös, että Euroopan vakausmekanismin on määrä toimia yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelynä. Varautumisjärjestelyn ehdot vahvistettiin joulukuussa 2018. Lisäksi päätettiin ryhtyä laatimaan etenemissuunnitelmaa eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskevien poliittisen neuvottelujen toteuttamiseksi. Joulukuussa 2018 päätettiin perustaa korkean tason työryhmä valmistelemaan eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän seuraavia vaiheita.

Yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestely

EKP tuki EU-foorumeita yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyn perustamistyössä ja antoi lausunnon Euroopan komission ehdotuksesta asetukseksi Euroopan valuuttarahaston perustamisesta. EKP totesi erityisesti, että varautumisjärjestelyä tulee voida soveltaa kaikkiin mahdollisiin kriisinratkaisuneuvoston toimenpiteisiin, mukaan lukien vakavaraisuustuki ja likviditeettituki kriisinratkaisun kohteena oleville laitoksille. Lisäksi EKP korosti, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston myöntämän tuen varautumisjärjestelyä koskeva päätöksentekomenettely tulisi voida saattaa loppuun nopeasti ja ilman että se viivästyttää kriisinratkaisua koskevan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen hyväksymistä ja toimeenpanoa.

Riskien väheneminen voi edistää eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä käytävää keskustelua

EKP totesi myös näkemyksenään, että riskien vähentyminen voi edistää yhteisestä eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä käytävää poliittista keskustelua. Onkin tärkeää, että kesäkuun 2016 etenemissuunnitelmaa noudatetaan mahdollisimman tarkoin. EKP katsoi, että ensimmäisessä vaiheessa yhteisen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän toteuttamisehtojen tulisi olla suhteessa riskien jakamisen laajuuteen. EKP totesi myös, että eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän ensimmäisen vaiheen eri toteutusmalleja harkittaessa olisi suositeltavaa perustaa keskitetty rahasto riittävien resurssien varmistamiseksi ja että hallintojärjestelyjen olisi syytä mahdollistaa EU-tason nopea yhteinen päätöksenteko.

EKP jatkoi myös eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään liittyvää teknistä neuvontaa. Se esitteli pankkiunionin vahvistamista käsittelevälle työryhmälle (Ad Hoc Working Party on the Strengthening of the Banking Union) päivitetyn kvantitatiivisen analyysin[44] eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän kapasiteetista. Analyysi osoitti, että täysimittainen eurooppalainen talletussuojarahasto pystyisi kattamaan maksut myös erittäin vakavan häiriön sattuessa. Talletussuojajärjestelmässä ei myöskään tapahtuisi aiheetonta varojen siirtoa eri maiden pankkijärjestelmien välillä siinä mielessä, että jotkin pankkijärjestelmät systemaattisesti maksaisivat järjestelmään siitä saamaansa hyötyä vähemmän – edes maakohtaisten häiriöiden sattuessa.

EKP osallistui riskien vähentämismenetelmistä käytävään keskusteluun

EKP seurasi tarkasti riskien vähentämismenetelmistä käytävää keskustelua ja osallistui siihen aktiivisesti. Kuten kesäkuussa 2016 julkaistuissa neuvoston päätelmissä todetaan, pankkiunionin loppuun saattaminen edellyttää lisätoimia, joilla vähennetään ja jaetaan rahoitussektorin riskejä. Riskien jatkuva vähentäminen on EKP:n edun mukaista keskuspankin ja pankkivalvojan ominaisuudessa, ja riskejä vähentämällä voidaan vahvistaa pankkijärjestelmän ja yleisemmin pankkiunionin häiriönsietokykyä. Vuonna 2018 EKP oli mukana laatimassa yhteistä seurantakertomusta riskien vähentämiseen liittyvistä indikaattoreista yhdessä Euroopan komission ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kanssa. Kertomuksessa esitettiin päivitetty arvio riskien kehittymisestä pankkiunionissa. Toukokuussa 2018 European University Institutessa puhunut EKP:n pääjohtaja totesi, että keskustelua hallitseva riskien vähentämisen ja riskien jakamisen välinen kahtiajako on monella tapaa keinotekoinen. Kun menettelytavat on suunniteltu oikein, nämä kaksi päämäärää vahvistavat toisiaan.

EKP tukee pääomamarkkinaunionin toteuttamista

EKP on antanut pääomamarkkinaunionille tukensa sen alkuvaiheista asti. Kuten EKP:n marraskuun 2018 Financial Stability Review ‑julkaisussa todetaan, pääomamarkkinaunionin eteneminen on tarpeen, sillä täysimittaisesti toteutettuna se voi edistää talouskasvua ja vahvistaa olennaisesti EU:n rahoitus- ja valvontarakenteita. Tässä mielessä täysimittainen pääomamarkkinaunioni edellyttää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselta merkittävämpää roolia. Komission pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyjen useiden säädösaloitteiden loppuun saattaminen on siksi olennaisen tärkeää. Lisäksi EKP:n toukokuussa 2018 julkaisemassa Financial integration in Europe ‑raportissa esitettiin useita EKP:n tutkimuksissa havaittuja suuntia, joiden kautta pääomamarkkinaunionin riskien jakamisen etuja voitaisiin vahvistaa. Tällaisia suuntia ovat eläkeuudistusten ja institutionaalisten investointien merkitys, talouslukutaidon edistäminen sekä eurooppalaisen maksukyvyttömyyslainsäädännön tehokkaampi yhtenäistäminen.

Välineitä kehitettävä pankkialaan kuulumattoman rahoitussektorin riskien hallitsemiseksi

Kuten komission pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassa todetaan, pankkialaan kuulumattoman rahoitussektorin osuus euroalueen talouden rahoittamisessa tulee todennäköisesti kasvamaan. Tämä kehitys tarjoaa monia mahdollisuuksia hajautetumpaan rahoitusjärjestelmään, mutta samalla kun rahoituksen välitys siirtyy pankeilta pankkisektorin ulkopuolisille rahoituksen välittäjille, olemassa olevat riskit saattavat levitä ja uusia riskejä saattaa ilmetä. Siksi EKP korosti vuonna 2018 pankkialaan kuulumattoman rahoitussektorin riskien hallintavälineiden kehittämisen tärkeyttä. EU:n lainsäätäjien tulisi esimerkiksi ottaa käyttöön makrovakausvälineitä, joilla puututaan likviditeettiongelmiin ja sijoitusrahastojen velkavivun käyttöön liittyviin järjestelmäriskeihin.


4 Markkinainfrastruktuurin ja maksujen sujuva toiminta

Eurojärjestelmällä on keskeinen rooli sen markkinainfrastruktuurin kehittämisessä, ylläpitämisessä ja valvonnassa, jolla varmistetaan maksujen, arvopaperien ja vakuuksien vapaa liikkuvuus Euroopassa. Siitä alkaen, kun euro vuonna 1999 otettiin käyttöön, eurojärjestelmällä on ollut huomattava merkitys suurten maksujen, rahoitusinstrumenttien kaupanjälkeisten palvelujen ja viime aikoina myös vähittäismaksualan pikamaksupalvelujen infrastruktuurin uudistamisessa ja vakauttamisessa. Lisäksi eurojärjestelmä valvoo digitaalisen muutosprosessin etenemistä rahoitusmarkkinainfrastruktuurien turvallisuuden ja tehokkuuden ylläpitämiseksi.


4.1 TARGET-palvelut

Eurojärjestelmän TARGET-palvelut koostuvat kolmesta osasta. TARGET2 on reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä eurojärjestelmän rahapoliittisiin toimiin liittyville euromääräisille maksuille sekä pankkien välisille ja kaupallisille maksuille, TARGET2-Securities (T2S) on Euroopan laajuinen arvopaperikaupan selvitysalusta, ja TARGET-pikamaksupalvelun (TIPS) avulla maksupalveluntarjoajat voivat tarjota asiakkailleen reaaliaikaista varojensiirtoa kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Kaikissa kolmessa järjestelmässä katteensiirto tapahtuu keskuspankkirahassa, joten maksujen selvityksessä ei ole luottoriskiä.

Yli 1 700 pankkia käyttää TARGET2-järjestelmää euromääräisten maksujen suorittamiseen joko omasta puolestaan tai asiakkaidensa puolesta. Kun mukaan luetaan sivukonttorit ja tytäryhtiöt, TARGET2-järjestelmän välityksellä voidaan tavoittaa yli 52 000 pankkia ympäri maailmaa. Vuonna 2018 TARGET2-järjestelmässä välitettiin päivittäin keskimäärin 346 834 maksua, joiden päivittäinen keskimääräinen volyymi oli 1 700 miljardia euroa.

Vuonna 2018 T2S-alustaan tuotiin usean valuutan käyttömahdollisuus katteensiirroissa, kun Tanskan kruunu liitettiin järjestelmään

Kun T2S-järjestelmän viimeisen liittymisvaiheen päättymisestä oli kulunut vuosi, seuraava merkittävä virstanpylväs oli Tanskan kruunun liittäminen selvitysjärjestelmään. T2S-järjestelmään sisältyvän usean valuutan käyttömahdollisuuden ansiosta järjestelmässä tuli nyt siis ensimmäistä kertaa jokin muu valuutta kuin euro käytettäväksi toimitus maksua vastaan ‑periaatteella tapahtuvaan katteensiirtoon. Vuonna 2018 T2S-järjestelmässä selvitettiin keskimäärin 572 172 maksutapahtumaa päivässä, ja päivittäin selvitettyjen tapahtumien keskimääräinen volyymi oli 925,69 miljardia euroa.

Marraskuussa 2018 eurojärjestelmä käynnisti TARGET-pikamaksupalvelun (TIPS), joka mahdollistaa euromääräisten pikamaksujen lopullisen ja peruuttamattoman selvityksen alle 10 sekunnissa kaikkina vuorokaudenaikoina ja vuoden jokaisena päivänä. TIPS kehitettiin tukemaan pikamaksujen laajentamista koko Eurooppaan. Se perustuu SEPA-pikatilisiirtojärjestelmään (SCT Inst). Tämän Euroopan laajuisen pikamaksujärjestelmän on ottanut käyttöön jo yli 2 000 maksupalveluntarjoajaa kuudessatoista eri maassa. TIPS kehitettiin TARGET2-järjestelmän laajennukseksi, joten siinä voidaan myös hyödyntää TARGET2-järjestelmän laajaa käyttäjäverkostoa kaikkialla Euroopassa.

Marraskuussa 2018 käyttöön otetun TIPS-palvelun myötä yksityishenkilöt ja yritykset voivat siirtää rahaa toisilleen alle 10 sekunnissa käyttämällä pikasiirtopalveluita

TIPS voi kasvaa huomattavan kattavaksi ja laajamittaiseksi hyödyntämällä TARGET2-järjestelmän osapuolten ja BIC-koodin haltijoiden vakiintunutta verkostoa ja BIC-koodeja. TIPS-palvelun käyttöön on joustavia vaihtoehtoja, joilla erilaiset käyttäjät voivat hyödyntää palvelun eri toimintoja.


4.2 Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin turvallisuuden ja tehokkuuden ylläpitäminen koko digitaalisen muutosprosessin ajan

Euroopan yhdentymisen edetessä myös rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri ja maksut ovat mukana rahoitusalan ja koko yhteiskunnan läpäisevässä digitaalisessa muutosprosessissa. Eurojärjestelmä on vastannut tähän kaksitahoiseen haasteeseen tukemalla yhdentymistä ja innovaatioita kehityksen vauhdittajan roolissaan. Lisäksi eurojärjestelmä edistää rahoitusmarkkinainfrastruktuurin ja maksujen turvallisuutta ja tehokkuutta valvojan ominaisuudessa.

Maksujen alalla eurojärjestelmä on jatkuvasti vauhdittanut Euroopan yhdentymis- ja innovaatioprosessia. Yhtenäiseen euromaksualueeseen (SEPA) siirtymistä arvioitaessa on todettu, että euromääräisten tilisiirtojen ja suoraveloitusten standardointi on saatu onnistuneesti päätökseen ja sen vaikutus maksuihin on positiivinen. IBAN-tilinumeroiden syrjintää eli maksunsaajien tapaa kieltäytyä hyväksymästä ulkomaisia maksutilejä suoraveloitukseen ei kuitenkaan ole saatu vielä kokonaan kitkettyä. Lisätoimia tarvitaan myös sähköisten valtuutusratkaisujen kehittämiseksi SEPA-suoraveloituksiin, eikä yhtenäinen korttimaksualue (ns. maksukorttien SEPA) ole sekään vielä kokonaan valmis. EKP kannustaa eurooppalaisia maksukorttiohjelmia edistämään yhteentoimivuuttaan ja koko Euroopan laajuista kattavuutta, jotta mitä tahansa korttia voitaisiin käyttää millä tahansa päätteellä.

Euromaksualueen vähittäismaksuneuvoston (ERPB) johdolla jatkettiin työtä korttien standardoimiseksi sekä vähittäismaksualan innovaatioiden edistämiseksi pikamaksuissa, henkilöiden välisissä mobiilimaksuissa ja vähittäismaksupalvelujen saavutettavuudessa. EKP:n johdolla toimiva vähittäismaksuneuvosto on korkean tason foorumi, joka edistää yhdentyneiden, innovatiivisten ja kilpailukykyisten markkinoiden kehittämistä euromääräisille vähittäismaksuille EU:ssa.

Maksutoimeksiantopalvelujen alalla – eli verkkopalveluissa, jotka käynnistävät varojen siirron asiakkaan tililtä hänen puolestaan ja hänen hyväksyntänsä ja tunnistautumisensa perusteella – ERPB päätti yhteisistä teknisistä, operatiivisista ja liiketoiminnallisista vaatimuksista näiden palvelujen tarjoamiseksi tehokkaasti Euroopan laajuudessa. Sähköisen laskutuksen suhteen vähittäismaksuneuvosto keskittyi työhön ISO 20022 ‑standardin mukaisen maksupyyntösanoman käyttöönoton tukemiseksi ja verkkolaskutuksen (electronic invoice presentment and payment, EIPP) yhdenmukaistamiseksi.

Arvopaperialalla eurojärjestelmä on edelleen edistänyt T2S:n ja kaupanjälkeisten toimien yhdenmukaistamista mukauttamalla kaupanjälkeisten toimien yhdenmukaistamisen seurantajärjestelmäänsä siten, että siinä otetaan huomioon T2S-järjestelmän viimeisen liittymisvaiheen päättyminen. T2S-markkinoista 85 % noudattaa T2S-järjestelmän yhdenmukaistamisstandardeja, mutta työtä on vielä jatkettava, jotta T2S:n yhtiötapahtumastandardeja noudatettaisiin markkinoilla paremmin.

Vakuushallinnan alalla EKP on yhdessä Euroopan rahoitusmarkkinoiden keskeisten osapuolten kanssa laatinut ensimmäisen sarjan vakuushallinnan yhdenmukaistettuja toiminta- ja työprosesseja, jotka perustuvat ISO 20022 ‑sanomastandardiin. Vuonna 2018 julkaistiin erityisesti kolmikantavakuushallinnan yhdenmukaistamisraportti sekä yhtiötapahtumien yhdenmukaistamisraportti, joissa esitettyjen yhdenmukaistamisehdotusten toteuttamisessa EKP luottaa markkinaosapuolten tukeen etenkin uuden eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmän (ECMS) kehittämisen suhteen.

Uusia tutkimuksia hajautetun tilikirjatekniikan käyttömahdollisuuksista rahoitusmarkkinainfrastruktuureissa

Finanssiteknologian alalla syvennettiin ja laajennettiin tutkimuksia hajautetun tilikirjatekniikan eli lohkoketjutekniikan vaikutuksista Euroopan rahoitusmarkkinainfrastruktuuriin. EKP ja Japanin keskuspankki jatkoivat yhteistä tutkimusohjelmaansa, jonka tarkoituksena on arvioida hajautetun tilikirjatekniikan käyttömahdollisuuksia rahoitusmarkkinainfrastruktuureissa. Tämän Stella-hankkeen toinen vaihe vietiin päätökseen vuonna 2018. Siinä tutkittiin aivan uudenlaista tilikirjojen yhteentoimivuuden toteuttamistapaa, jossa ei vaadita tilikirjojen välisiä yhteyksiä tai institutionaalisia järjestelyjä.

Eurojärjestelmä pyrkii varmistamaan rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja maksujen turvallisuuden ja tehokkuuden. Tätä varten se antaa erityisiä säännöksiä, standardeja, suuntaviivoja ja suosituksia, joissa se asettaa yleisvalvonnalle tavoitteet, sekä hoitaa yleisvalvontaa keräämällä olennaisia tietoja, arvioimalla niitä yleisvalvonnan tavoitteiden perusteella ja tarvittaessa edellyttämällä muutoksia. Vuonna 2018 eurojärjestelmä vahvisti edelleen yleisvalvontatyötään tehostamalla raportointia merkittävistä häiriöistä maksupalveluntarjoajissa[45] ja maksujärjestelmissä.

Jatkuvan korttipetosseurantansa perusteella eurojärjestelmä julkaisi vuonna 2018 viidennen raporttinsa korttipetoksista. Raportin mukaan kehityksessä on tapahtunut suunnanmuutos, sillä SEPA-alueella liikkeeseen lasketuilla maksukorteilla tehdyt petokset olivat vähentyneet hiukan ja pankkiautomaateilla tehdyt korttipetokset jyrkästi. Verkossa tehdyt petokset kasvavat silti edelleen (joskin hitaammin kuin kortti ei läsnä ‑tapahtumien kokonaismäärä), ja niiden osuus kaikista korttipetoksista on lähes kolme neljännestä.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien valvonnan saralla EKP osallistuu (euron liikkeeseenlaskusta vastaavana keskuspankkina) yhdessä euroalueen muiden keskuspankkien kanssa arvopaperikeskusten toimilupien myöntämiseen ja niiden säännöllisiin tarkastuksiin ja seurantaan arvopaperikeskusasetuksen mukaisesti. Vuonna 2018 eurojärjestelmä antoi lausunnot viiden arvopaperikeskuksen toimilupien myöntämisestä sekä yhden arvopaperikeskuksen pankkipalvelutyyppisten lisäpalvelujen tarjoamista koskevan toimiluvan myöntämisestä.

Vuonna 2018 käynnistyi T2S-järjestelmän toiminnan ensimmäinen kattava arviointi, jossa järjestelmää verrataan maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitean ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön rahoitusmarkkinainfrastruktuureille laatimiin periaatteisiin. Eurojärjestelmä toteuttaa arvioinnin kuullen T2S-yhteistyöjärjestelyihin osallistuvia tahoja, joita ovat T2S-palveluja käyttävien arvopaperikeskusten yleisvalvojat ja valvontaviranomaiset, niiden maiden kansalliset keskuspankit, joiden valuuttojen määräiset kaupat toimitetaan T2S-järjestelmässä, sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen.

arkistetun keskusvastapuolten valvontakehyksenhyväksyminen on edelleen keskeisen tärkeää ja kiireellistä

Keskusvastapuolten suhteen eurojärjestelmä on edelleen osallistunut Euroopan markkinarakenneasetuksen (European Market Infrastructure Regulation, EMIR) nojalla perustettujen valvontakollegioiden toimintaan. Keskusvastapuolten kasvava rooli vahvistaa rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä mutta keskittää myös likviditeettiriskejä, mikä saattaa vaikuttaa rahamarkkinoihin ja maksujärjestelmien moitteettomaan toimintaan ja edellyttää keskuspankkilikviditeetin tarjoamista erityisesti poikkeustilanteissa. Eurojärjestelmä tarvitsee sopivaa järjestelmää näiden riskien seuraamiseen ja arvioimiseen ja tarvittaessa niihin reagoimiseen sekä EU:ssa että sen ulkopuolisissa maissa. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että merkittävä osuus euromääräisistä selvitystoimista tapahtuu Isossa-Britanniassa. Tarkistetun keskusvaltapuolten valvontakehyksen hyväksyminen on siksi edelleen keskeisen tärkeää ja kiireellistä.


5 Markkinoiden toiminnan tukitoimet ja rahoituspalvelut muille laitoksille

Euroalueen pankkien keskinäisten yön yli ‑luottojen toteutuneen painotetun keskikoron (eoniakoron) luotettavuus on herättänyt kasvavaa huolta. EKP ryhtyikin vuonna 2017 kehittämään uutta vakuudettomien euromääräisten yön yli ‑markkinoiden viitekorkoa (euro short-term rate, €STR), joka perustuu kokonaan rahamarkkinatilastoasetuksen nojalla kerättyihin tietoihin. €STR-koron laskentamenetelmä julkistettiin kesäkuussa 2018 sen jälkeen, kun se oli saanut yleistä kannatusta kahdessa julkisessa kuulemisessa ja kun euromääräisiä riskittömiä korkoja käsittelevä työryhmä oli suositellut sitä eoniakoron korvaajaksi. €STR-koron odotetaankin nousevan yhdeksi euroalueen markkinoiden tärkeimmistä viitekoroista.

EKP vastaa erilaisten rahoitustoimien hoitamisesta EU:n puolesta. Se toimii myös eurojärjestelmän varannonhoitopalvelujen järjestelmän yleisenä koordinoijana.

Valuuttojen tukkumarkkinoiden luotettavuuden ja tehokkaan toiminnan edistämiseksi on kehitetty hyvien käytäntöjen periaatteet (ks. kehikko 5).


5.1 €STR – uusi vakuudettomien euromääräisten yön yli ‑markkinoiden viitekorko

Epävarmuuden vähentämiseksi EKP ryhtyy julkaisemaan omaa yön yli ‑korkoaan (€STR)

Euroalueen rahoitusmarkkinat ovat koko olemassaolonsa ajan tukeutuneet viitekorkoihin, esimerkiksi eoniakorkoon[46]. Eoniaa käytetään yleisesti viitekorkona erilaisissa johdannaissopimuksissa, kuten koronvaihtosopimuksissa, ja myös tulevien maksujen määritysperusteena monissa avoimissa sopimuksissa. Eoniaa käytetään niin ikään yleisesti rahoitustuotteiden arvostukseen (tulevien kassavirtojen diskonttaamiseen), joten sillä on suuri merkitys markkinoiden toiminnalle. Eonian kaltaiset vertailuarvot ovat tärkeitä myös keskuspankeille, sillä ne osoittavat, miten keskuspankkien rahapolitiikka vaikuttaa eri markkinasegmentteihin ja välittyy muuhun talouteen.

Eonian käyttö kielletään lähitulevaisuudessa – korvaava korko tarvitaan pikaisesti

Nykymuotoisen eoniakoron käyttö kielletään lähitulevaisuudessa, koska se ei täytä EU:n vertailuarvoasetuksen vaatimuksia. Eonia-paneeliin kuuluvia pankkeja kuultuaan eoniaa hallinnoiva Euroopan rahamarkkinainstituutti ilmoitti helmikuussa 2018, että eonian laskentamenetelmään ei tehdä muutoksia. Tämä merkitsee, että eoniakoron tilalle tarvitaan kiireellisesti uusi korko, jotta kaikki luotettavaa yön yli ‑korkoa edellyttävät markkinat voisivat edelleen toimia sujuvasti.

Eoniakorkoon liittyvän epävarmuuden vuoksi EKP ilmoitti syyskuussa 2017 alkavansa julkaista omaa yön yli ‑korkoaan (€STR, euro short-term rate), joka perustuu kokonaan rahamarkkinatilastoraportoinnin nojalla kerättyihin, helposti eurojärjestelmän saatavilla oleviin tietoihin. Tietojen kerääminen eurojärjestelmän rahapolitiikan toteuttamisen tueksi alkoi heinäkuussa 2016 rahamarkkinatilastoasetuksen perusteella. Hyödynnettävät tiedot ovat peräisin euroalueen 50 suurimmalta pankilta (taseen loppusumman perusteella mitattuna). Pankit raportoivat joka pankkipäivänä viimeistään klo 7.00 (Keski-Euroopan aikaa) kaikki edellisen pankkipäivän tapahtumansa vakuudettomilta ja vakuudellisilta rahamarkkinoilta, valuutanvaihtosopimusten markkinoilta sekä yön yli ‑indeksiswap-sopimusten markkinoilta.

€STR-korkoon tulevat kaikki markkinaosapuolten tarvitsemat ominaisuudet

EKP:n selkeänä lähtökohtana €STR-koron tuottamisessa oli, että korossa tulisi olla kaikki markkinaosapuolten tarvitsemat ominaisuudet. EKP pyrkii siis noudattamaan kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön IOSCOn periaatteiden mukaisia vertailuarvojen tuottamisen parhaita käytäntöjä ja tavoittelee suurinta mahdollista avoimuutta koron kehittämisessä. Sitä varten on jo saatu hyödyllisiä näkemyksiä kahdessa julkisessa kuulemisessa: marraskuussa 2017 käynnistetty ensimmäinen kuuleminen koski €STR-koron määritelmää ja sen pohjana käytettäviä tilastoja, kun taas maaliskuussa 2018 käynnistetty toinen kuuleminen kattoi koron yksityiskohtaiset laskentasäännöt. €STR-koron lopullinen laskentamenetelmä julkaistiin kesäkuussa 2018.

€STR-korossa korjataan nykyisen eoniakoron laskentamenetelmän puutteita

€STR-koron suunnittelussa pyritään myös korjaamaan joitakin nykyisen eoniakoron laskentamenetelmän puutteita. Samalla menetelmä pidetään varsin yksinkertaisena ja lähellä käytäntöjä, joihin markkinaosapuolet ovat tottuneet. Eoniakoron tavoin €STR on vakuudeton korko, mikä merkitsee, että sen arvo ilmentää puhtaita rahoituskustannuksia, joihin eivät vaikuta muut näkökohdat, kuten vakuudet. Niin ikään eonian tavoin €STR on myös yön yli ‑korko, ja siten suurin osa vakuudettomilla markkinoilla tehtävästä kaupasta kuuluu sen piiriin. Eonia- ja €STR-korkojen välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Eonia on pankkien välisen luotonannon korko, kun taas €STR kuvaa rahamarkkinoiden tilastoraportointiin osallistuvien pankkien ottolainausta paitsi toisilta pankeilta myös muilta rahoitusalan yrityksiltä, kuten eläkerahastoilta, vakuutusyhtiöiltä ja omaisuudenhoitajilta. Näin €STR-korossa otetaan huomioon, että puhtaasti pankkien välisen kaupan merkitys vakuudettomilla euromääräisillä rahan tukkumarkkinoilla on vähentynyt. Lisäksi eoniakorko perustuu vapaaehtoisten osallistujien paneeliin, jonka koko on ajan mittaan pienentynyt, kun taas €STR perustuu tilastoraportoinnin tietoihin, joita ilmoittaa paljon suurempi ja vakaampi joukko pankkeja. €STR-koron perustana olevien tapahtumien volyymit ovat siis suuremmat kuin eoniakoron pohjana olevat volyymit. €STR-korossa on mukana päivittäisiä tapahtumia keskimäärin 32 miljardin euron arvosta (vaihteluväli 16,5–44,1 miljardia euroa), ja joka päivä keskimäärin 32 pankkia raportoi tietoja. €STR-koron volatiliteetti on myös alhaisempi kuin eonian, eikä se ole yhtä altis satunnaisten tekijöiden vaikutukselle (ks. kuvio 22).

Kuvio 22

Pre-€STR ja eonia – tapahtumavolyymit ja korkotasot

(kuvion vasen puolisko: mrd. euroa; kuvion oikea puolisko: prosenttia; 15.3.2017–18.9.2018)

Lähteet: EMMI ja EKP.
Huom. Pre-€STR-käyrä perustuu tietoihin, jotka EKP päivittää kerran kullakin pitoajanjaksolla, ja se lasketaan soveltamalla €STR-koron laskentamenetelmää käytettävissä oleviin rahamarkkinatilastotietoihin.

Eonia- ja €STR-korkojen välillä on kaksi olennaista eroa, jotka markkinaosapuolten tulisi pitää mielessä ja joihin niiden olisi varauduttava. Ensinnäkin koska eoniakoron ja €STR-koron laskentapohjat ovat erilaiset ja €STR on raportoivan pankin kannalta ottolainauskorko ja eonia taas luotonantokorko, eonia- ja €STR-korkojen välillä on tällä hetkellä noin 0,09 prosenttiyksikön ero. Toiseksi rahamarkkinatilastoasetuksen mukaisen raportoinnin aikataulu on sellainen – se päättyy aina seuraavana pankkipäivänä klo 7:00 – että €STR voidaan julkaista vasta yhtä pankkipäivää hyväksyttyjen tapahtumien kaupantekopäivän jälkeen, kun taas eonia julkaistaan samana pankkipäivänä. Tämä merkitsee, että kaikkien käyttäjien, jotka nykyisellään luottavat saavansa yön yli ‑vertailuarvon käyttöönsä samana päivänä, on syytä valmistella teknisiä ja menettelyllisiä muutoksia €STR-koron julkaisuajankohtaan sopeutumiseksi.

€STR tulee käyttöön viimeistään lokakuussa 2019

€STR tulee käyttöön viimeistään lokakuussa 2019, kun perusteellinen sisäinen järjestelmien ja menettelyjen testaus eurojärjestelmän tasolla on viety loppuun. Sitä odotellessa EKP päivittää pre-€STR-tiedot kerran kullakin pitoajanjaksolla. Näiden tietojen tarkoitus on antaa yleisölle käsitys siitä, miltä €STR näyttäisi ja miten se käyttäytyisi, jos sitä tuotettaisiin jo. Pre-€STR-tiedot sisältävät päivittäiset laskelmat maaliskuusta 2017 alkaen, mikä helpottaa €STR-koron käyttöönottoa, kun sitä aletaan tuottaa.

Yksityisen sektorin euromääräisten rahamarkkinoiden riskittömiä korkoja käsittelevä työryhmä suositteli syyskuussa 2018 €STR-korkoa eoniakoron korvaajaksi ja käytettäväksi myös varalausekkeissa sellaisissa sopimuksissa, joissa nykyisellään viitataan euriborkorkoon. EKP:n, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, Belgian rahoituspalvelu- ja rahoitusmarkkinaviranomaisen (FSMA) ja Euroopan komission tuella toimivan työryhmän suositusta edelsi julkinen kuuleminen mahdollisista korvaavista koroista, joihin kuului sekä vakuudellisia että vakuudettomia korkoja. Kuulemisessa saatiin runsaasti vastauksia, ja se tuotti tuloksena 1) varmuuden analyysin laadukkuudesta ja 2) selkeitä ohjeita sopivimmasta riskittömästä korosta. €STR nähtiin sopivimpana tulevana euromääräisenä riskittömänä korkona. Ensisijaisina syinä olivat sen vakuudeton luonne, laskentamenetelmä ja alhainen volatiliteetti sekä se, että sitä hallinnoi EU:n toimielin (EKP).

Suositus €STR-korosta euromääräisenä riskittömänä korkona on vasta aivan ensimmäinen askel monimutkaisessa eoniakoron korvaamisprosessissa. Joulukuussa 2018 työryhmä julkaisi raportin mahdollisista eri vaihtoehdoista siirryttäessä eoniasta €STR-korkoon. Mahdolliset eri siirtymämenettelyt on määritelty neljän keskeisen kysymyksen pohjalta: 1) Julkaistaanko eonia- ja €STR-korkoja rinnakkain vai tuleeko €STR-korosta eonian seuraaja vertailuarvoasetuksen mukaisen siirtymäpäivämäärän jälkeen? 2) Tuleeko eonia- ja €STR-koroista toisistaan riippumattomia korkoja vai kehitetäänkö eoniakoron laskentamenetelmää siten, että siitä tulee riippuvainen €STR-korosta vertailuarvoasetuksen mukaisen siirtymäpäivämäärän jälkeen? 3) Voiko eonian määrittely korkolisänä €STR-korkoon nähden tasoittaa siirtymistä? 4) Voidaanko eonia- ja €STR-korkoja käyttää rinnakkain yön yli ‑indeksiswapsopimusten diskonttauskäyrinä? Raportissa suositellaan, että Euroopan rahamarkkinainstituutti (EMMI) eoniakoron hallinnoijana kehittäisi eonian nykyistä laskentamenetelmää siten, että korkoa eivät enää määrittelisi paneelipankit vaan se laskettaisiin kiinteänä korkolisänä €STR-korkoon nähden rajoitetun ajan, jonka jälkeen sen tuottaminen lopetettaisiin. Tämä tarjoaisi vakaan alustan asteittaiselle ja sujuvalle siirtymiselle €STR-koron käyttöön.

Kaikkien eonian käyttäjien on tärkeää valmistautua siirtymiseen

Seuraavaksi on keskeisen tärkeää, että kaikki eonian käyttäjät alkavat valmistautua siirtymiseen. Jo ennen €STR-koron julkaisemista voidaan toteuttaa useita toimia, esimerkiksi 1) lisätä sisäistä tiedotusta eoniaan sidottujen tuotteiden riskeistä ja niille altistumisesta, 2) aloittaa valmistelut tarkastamalla sopimuskanta ja arvioimalla eoniakorosta €STR-korkoon siirtymisen vaikutukset, 3) varautua mahdollisiin muutoksiin sisäisissä järjestelmissä ja arvostusmalleissa, etenkin selvittäjien osalta, ja 4) viestiä aktiivisesti suoraan asiakkaille ja osallistua aihetta käsitteleviin julkisiin kuulemisiin sekä erilaisiin foorumeihin, kuten alan työryhmiin ja pyöreän pöydän keskusteluihin. Siirtymävaiheen onnistuminen riippuu kaikkien osapuolten valmistautumisesta, joten on tärkeää, että kaikki käyttäjät tiedostavat asian ja keskusteluihin ja kuulemisiin osallistutaan laajasti ja aktiivisesti.


5.2 Luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EKP hoitaa MTFA:n ja EFSM:n alaisia operaatioita

EKP hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän (MTFA)[47] ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM)[48] alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita. Vuonna 2018 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2018 lopussa 1,7 miljardia euroa. Vuonna 2018 EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2018 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa.

EKP käsittelee ERVV:n ja EVM:n maksut sekä lainajärjestelysopimuksiin liittyvät maksut

Vastaavasti EKP hoitaa myös tietyt Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)[49] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM)[50] toiminnasta aiheutuvat maksut. Vuonna 2018 EKP huolehti ERVV:n lainoihin liittyvien korkojen ja maksujen käsittelystä. EKP hoiti myös EVM:n jäsenten maksusuoritukset ja tämän järjestelmän lainoihin liittyvät korko- ja maksusuoritukset.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.[51] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2018 lopussa 52,9 miljardia euroa.


5.3 Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelujärjestelmä tarjoaa rahoituspalveluja

Vuonna 2018 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen monenlaisia rahoituspalveluja osana euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmäänsä, joka otettiin käyttöön vuonna 2005. Eräät eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit (eurojärjestelmän palvelujen tarjoajat) tarjoavat kaikkia näitä palveluita yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille. EKP toimii yleisenä koordinoijana huolehtimalla järjestelmän häiriöttömästä toiminnasta ja raportoimalla EKP:n neuvostolle.

Vuoden 2018 lopussa eurojärjestelmän varannonhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 277. Vuoden 2017 lopussa niiden määrä oli 278. Euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) kasvoi samalla aikavälillä noin 10 %.

Euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmää koskevaa lainsäädäntöä muutettiin vuonna 2018, jolloin siihen tehtiin useita järjestelmän toimintaa koskevia muutoksia, sen joitakin näkökohtia selvennettiin ja siinä huomioitiin joitakin ehdotuksia, joita oli saatu vuonna 2017 toteutetussa euromääräisten varannonhoitopalvelujen asiakaskyselyssä. Jotta tähän ei tarvittaisi erillistä muutossäädöstä, kaikki järjestelmää koskevan lainsäädännön muutokset koottiin EKP:n uusiin suuntaviivoihin eurojärjestelmän euromääräisten varannonhoitopalvelujen tarjoamisesta euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, euroalueen ulkopuolisille maille sekä kansainvälisille järjestöille (suuntaviivat EKP/2018/14 (uudelleenlaadittu)).

Kehikko 5
FX Global Code

FX Global Code ‑ohjeistus sisältää valuuttojen tukkumarkkinoiden hyvien käytäntöjen periaatteet, joiden tarkoituksena on edistää markkinoiden luotettavuutta ja tehokasta toimintaa. Ohjeistus julkaistiin toukokuussa 2017, kun valuuttamarkkinoiden luotettavuus oli kärsinyt useiden rikkomusskandaalien myötä. Rikkomuksiin kuului erityisesti valuuttojen vertailukurssien (kuten WM/Reuters London 4 p.m. ‑kurssin) manipulointi. FX Global Code ‑ohjeistus laadittiin historiallisena yhteistyöhankkeena, johon osallistui keskuspankkeja (myös EKP) ja maailman tärkeimpien valuuttakauppakeskusten markkinaosapuolia Kansainvälisen järjestelypankin johdolla. Ohjeistuksen tavoitteena on edistää maailmanlaajuisten valuuttamarkkinoiden vahvuutta, tasapuolisuutta, likvidiyttä, avoimuutta ja riittävää läpinäkyvyyttä asettamalla niille periaatteita pikemminkin kuin sääntöjä. Ohjeistuksen 55 periaatteessa keskitytään läpinäkyvyyteen, tasapuolisuuteen ja riskien vähentämiseen kuudella avainalueella, jotka ovat eettinen toiminta, hallinto, täytäntöönpano, tietojen jakaminen, riskienhallinta ja säännösten noudattaminen sekä vahvistaminen ja toimitus.

FX Global Coden periaatteiden noudattamis- ja ohjausjärjestelmät sekä säännölliset tarkistukset tekevät siitä monessa suhteessa erilaisen kuin alan aiemmat ohjeistukset. Ensinnäkin se on ensimmäinen menettelytapaohjeistus, jonka kehittäjänä on ollut koko valuuttakaupan ala yhdessä (keskuspankit, myynti- ja ostopuolen toimijat, muut likviditeetin tarjoajat kuin pankit, sähköisten kauppapaikkojen ylläpitäjät sekä muut välitys-, toteuttamis- ja toimituspalvelujen tarjoajat). Laaja joukko valuuttamarkkinoiden keskeisiä toimijoita on siis vahvasti sitoutunut ohjeistukseen. Toiseksi FX Global Code ‑ohjeistusta – toisin kuin aiempia, markkinajärjestöjen tai paikallisten valuuttakomiteoiden laatimia menettelytapaohjeistuksia – sovelletaan kaikkiin valuuttojen tukkumarkkinoiden osapuoliin maailmanlaajuisesti. Näitä valuuttojen tukkumarkkinoiden osapuolia ovat myyntipuolen laitokset (eli pankit), tietyt markkinoiden infrastruktuurin tarjoajat sekä ostopuolen laitokset (kuten omaisuudenhoitajat ja yritykset). Kolmanneksi FX Global Code ‑ohjeistuksessa pyritään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tasapainoon siinä, että yhtäältä kunnioitettaisiin maiden välisiä eroja niin markkinoiden rakenteissa kuin niiden sääntelyssäkin ja toisaalta varmistettaisiin johdonmukaisuus maailmanlaajuisesti. Neljänneksi laitoksia varten on laadittu FX Global Code ‑ohjeistusta koskeva sitoumus, jotta ne voisivat julkisesti ilmoittaa sitoutuvansa ohjeistukseen, kun taas aiemmin laitoksia ei vaadittu julkistamaan sitoutumistaan menettelytapaohjeisiin. Avoimuuden lisäämiseksi markkinaosapuolten sitoumukset ovat julkisesti saatavilla Global Index of Public Registers ‑hakemiston kautta. FX Global Coden omistaa ja sitä ylläpitää kollektiivisesti Global Foreign Exchange Committee ‑foorumi (GFXC), jonka jäseniä ovat tärkeimpien valuuttakaupan keskusten valuuttakomiteat. GFXC arvioi säännöllisesti, tarvitaanko ohjeistukseen päivityksiä tai lisäyksiä uusien tietojen tai markkinoilla tapahtuneiden muutosten perusteella. Esimerkiksi joulukuussa 2017 GFXC päivitti ohjeistuksen siten, että siinä selvennettiin ohjeita kaupankäynnistä ”last look” ‑ikkunan aikana. Tässä sähköisen kaupankäynnin käytännössä markkinaosapuolella on osto- tai myyntitoimeksiannon saadessaan mahdollisuus lopuksi hyväksyä tai hylätä toimeksianto tarjoamaansa hintaan. Ohjeistukseen on tarkoitus tehdä GFXC:n johdolla myös kattavampia tarkistuksia hieman harvemmin väliajoin.

Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) yksittäiset keskuspankit ovat tukeneet FX Global Codea omilla toimialueillaan, joilla on yhdessä merkittävä rooli maailmanlaajuisilla valuuttamarkkinoilla. EKPJ:n keskuspankit odottavat erityisesti, että niiden säännölliset valuuttakaupan vastapuolet noudattavat FX Global Codea ja allekirjoittavat sitä koskevan sitoumuksen. Suuri enemmistö EKP:n valuuttakaupan vastapuolista onkin tehnyt näin. Sitoumuksen allekirjoittaminen on myös edellytys sille, että markkinaosapuolet voivat liittyä EKP:n FX Contact Group ‑ryhmään, joka on EKP:n ja valuuttojen tukkumarkkinoilla toimivien ammattilaisten keskustelufoorumi.

Sen lisäksi, että EKPJ:n keskuspankit kannustavat markkinaosapuolia noudattamaan FX Global Codea, ne ovat näyttäneet esimerkkiä sitoutumalla ohjeistukseen itsekin. EKPJ:n keskuspankit ovat tarkistaneet sisäiset käytäntönsä, tehneet puuteanalyysejä sisäisistä valuuttatoiminnoistaan ohjeistuksen periaatteisiin nähden, mukauttaneet sisäisiä prosessejaan tarpeen mukaan ja järjestäneet henkilöstölleen säännöllistä koulutusta. EKP on toteuttanut oman arviointinsa ja julkaissut sitoumuksensa 29.11.2017. Samana päivänä myös 14 muuta EKPJ:n keskuspankkia julkaisi omat sitoumuksensa. Muut EKPJ:n keskuspankit ovat tehneet samoin vuoden 2018 aikana. Rahoitusmarkkinoiden hyvä toimivuus on tärkeää, koska sen avulla keskuspankit voivat varmistaa rahapolitiikan sujuvan välittymisen reaalitalouteen, mikä hyödyttää viime kädessä kaikkia kansalaisia.

Huomattava joukko markkinaosapuolia ympäri maailmaa on julkisesti ilmoittanut noudattavansa FX Global Code ‑ohjeistusta. Vuoden 2018 lokakuuhun mennessä ohjeistukseen oli sitoutunut yli 400 laitosta. Yli puolet niistä on pankkeja, noin 10 % on keskuspankkeja ja lähes 10 % on ostopuolen markkinaosapuolia (ks. kuvio A). EKPJ:n keskuspankit pitävät edelleen koordinoidusti yhteyttä eri markkinaosapuoliin ja niiden järjestöihin lisätäkseen tietoisuutta ohjeistuksesta, kannustaakseen sen yleiseen noudattamiseen ja edistääkseen terveitä valuuttamarkkinoita. Lisäksi EKP johtaa GFXC:n työryhmää, joka tiedottaa ohjeistuksesta ostopuolelle ja pyrkii löytämään tapoja helpottaa sen käyttöönottoa ostopuolen yrityksissä ja edistää niiden sitoutumista siihen.

Kuvio A

Sitoumusten jakautuminen erityyppisten markkinaosapuolten kesken

(prosentteina, lokakuu 2018)

Lähteet: GFXC ja EKP:n laskelmat.


6 Enemmän seteleitä, vähemmän väärennöksiä

EKP ja kansalliset keskuspankit vastaavat euromääräisten seteleiden liikkeeseen laskemisesta euroalueella ja ylläpitävät luottamusta euroon. Liikkeessä olevien euroseteleiden määrä ja arvo ovat kasvaneet siitä lähtien, kun ne vuonna 2002 otettiin käyttöön, ja viime vuosina talouskasvua nopeammin. Väärennösten määrä on vähentynyt entisestään ja on nyt hyvin alhainen. Tämä johtuu monista syistä, kuten toisen setelisarjan (Europa-sarjan) tehostetuista turvatekijöistä, yhteistyöstä lainvalvontaviranomaisten kanssa sekä viestinnästä ja koulutuksesta eurooppalaisella ja kansallisella tasolla. Toisen eurosetelisarjan käyttöönotto saadaan päätökseen 28.5.2018, kun innovatiivisia turvatekijöitä sisältäviä uusia 100 ja 200 euron seteleitä aletaan laskea liikkeeseen.


6.1 Liikkeessä olevien setelien määrä vakaassa kasvussa

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo ovat kasvaneet jatkuvasti

Vuonna 2018 liikkeessä olevien euroseteleiden määrä kasvoi noin 5,6 % ja niiden yhteenlaskettu arvo noin 5,2 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 22,6 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 231 miljardia euroa (ks. kuviot 23 ja 24). Eniten vuoden 2018 aikana lisääntyi 100 euron setelien määrä. Sen vuotuinen kasvu oli 6,9 %. Liikkeessä olevien 100 euron setelien arvo oli vuoden 2018 lopussa 280 miljardia euroa, mikä on saman verran kuin kaikensuuruisten eurosetelien yhteenlaskettu arvo toukokuussa 2002. Myös 50 euron setelien määrän kasvu jatkui reipasta 6,3 prosentin vauhtia.

Kuvio 23

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo

(vasen asteikko: mrd. euroa; oikea asteikko: miljardia)

Lähde: EKP.

Kuvio 24

Liikkeessä olevien eurosetelien arvo seteliarvoittain

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.

Arvolla mitattuna kolmasosa euroseteleistä on euroalueen ulkopuolella

Kokonaisarvosta laskettuna noin kolmannes liikkeessä olevista euroseteleistä on arvioiden mukaan euroalueen ulkopuolella. Nämä setelit ovat enimmäkseen euroalueen naapurimaissa ja lähinnä nimellisarvoltaan suuria seteleitä. Niitä käytetään arvon säilyttämiseen ja maksuvälineinä kansainvälisillä markkinoilla.

Euroseteleiden tuotanto on jaettu euroalueen kansallisten keskuspankkien kesken. Vuonna 2018 tuotettiin kaikkiaan noin 4 miljardia seteliä.

Liikkeessä olevien eurokolikoiden määrä kasvoi 3,7 % vuonna 2018, ja vuoden lopussa liikkeessä oli 130,7 miljardia kolikkoa. Liikkeessä olevien eurokolikoiden kokonaisarvo kasvoi 29,0 miljardiin euroon, mikä on 3,6 % enemmän kuin vuoden 2017 lopussa.

Vuonna 2018 euroalueen kansalliset keskuspankit tarkastivat noin 31 miljardin setelin aitouden ja kunnon. Liikkeestä poistettiin noin 5 miljardia seteliä, jotka katsottiin liian huonokuntoisiksi kiertoon. Eurojärjestelmä myös auttoi edelleen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia varmistamaan, että laitteet, joiden avulla eurosetelien aitous ja kunto tarkastetaan ennen niiden palauttamista kiertoon, täyttävät EKP:n vaatimukset. Luottolaitokset ja muut ammattimaiset käteisrahan käsittelijät tarkastivat vuonna 2018 näillä laitteilla noin 37 miljardin eurosetelin aitouden ja kunnon. Kehikossa 6 esitetään lisätietoa luottolaitosten tarjoamia käteispalveluja ja vähittäiskauppojen vastaanottamia käteismaksuja koskevasta eurojärjestelmän kyselystä.

Kehikko 6
Eurojärjestelmän kysely luottolaitosten tarjoamista käteispalveluista ja vähittäiskauppojen vastaanottamista käteismaksuista

Sähköisten maksujen kasvavasta osuudesta huolimatta käteisen kysynnän kasvu jatkui vuonna 2018. Nykyään käteisestä sanotaan usein, että se on kallista ja että luottolaitokset vähentävät käteispalvelujaan. Jatkona EKP:n vuonna 2016 toteuttamalle tutkimukselle euroalueen kotitalouksien käteisen käytöstä EKP ja 19 eurojärjestelmän kansallista keskuspankkia toteuttivat vuonna 2018 kyselyn, joka osoitettiin 87 luottolaitokselle, 55 ammattimaiselle käteisen käsittely- tai kuljetusyritykselle ja 157 muulle yritykselle (esim. kaupat, vähittäisliikkeet, ravintolat). Tavoitteena oli selvittää, miten rahahuollon eri sidosryhmät suhtautuvat käteiseen (ks. kuvio A) ja miten käteisinfrastruktuurin tehokkuutta voitaisiin parantaa. Kyselytiedot kerättiin haastattelemalla sidosryhmiä. Kyselyn tulokset ovat siis luonteeltaan laadullisia, ja jäljempänä esitettyihin lukuihin on syytä suhtautua varauksella.

Kaavio A

Käteisen kiertokulku euroalueella

Lähde: EKP.

Luottolaitosten käteispalvelut

Vaikka kaikki luottolaitokset kuvailivat asiakkailleen tarjoamiaan käteispalveluja resurssi- ja kustannusintensiivisiksi, 75 % niistä piti näitä palveluja myös tärkeinä tai erittäin tärkeitä, 20 % katsoi ne neutraaleiksi ja vain 5 % ei pitänyt niitä tärkeinä. Pankkeihin kohdistuvat kustannuspaineet vauhdittavat edelleen käteishallintaprosessien automatisointia ja itsepalvelun laajentamista pankkitoiminnassa. Perinteisten käteisautomaattien asteittainen korvaaminen monikäyttöisillä pankkiautomaateilla – erityisesti käteisen kierrätysautomaateilla, joihin voi myös tallettaa käteistä – näyttää jatkuvan lähivuosina, ja tämä trendi saa tukea toimialalla tehtävistä teknisistä innovaatioista. Kyselyn mukaan arviolta noin 75 % kaikista euroalueella asiakkaiden nostamista seteleistä otetaan itsepalveluna ja panot jakaantuvat tasaosuuksin asiakaspalvelun (konttorit) ja itsepalvelun (automaatit) kesken (ks. kuvio A).

Kuvio A

Luottolaitosten setelipalvelujen automaatioaste

(prosenttia)

Lähde: Eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien vuoden 2018 vähittäiskauppakysely.

Kustannustehokkuussyistä luottolaitokset analysoivat automaattien sijaintipaikkoja tarkasti, ja vähäisessä käytössä olevat laitteet siirretään muualle tai poistetaan käytöstä. Muita pankkiautomaattiverkoston supistamiseen johtavia tekijöitä ovat esimerkiksi pankkien fuusiot ja pankkien välinen yhteistyö, jonka myötä asiakkaat voivat käyttää veloituksetta toisen laitoksen automaatteja. Tällaisesta pankkiautomaattiverkoston supistamisesta on havaintoja Alankomaista, Ranskasta ja Portugalista. Sitä vastoin automaattiverkostot laajenevat Italiassa, Kreikassa ja Kyproksessa. Kuvio B kuvaa pankkien keskipitkän aikavälin suunnitelmia automaattiverkoston suhteen, ja sen mukaan tämänhetkiset eriytyvät trendit voivat jatkua lähivuosina. Eräs tehokas tapa tarjota kansalaisille pienimuotoista rahahuoltoa on vähittäiskauppojen palvelu, jossa asiakkaat voivat nostaa käteistä kaupan kassalta ostaessaan korttimaksulla tavaroita tai palveluja. Kaupan kassalta käteistä voi nostaa tällä hetkellä yhdessätoista euroalueen maassa, joskin joissakin niistä palvelu on hyvin rajallista ja se katsotaan lisäpalveluksi, jota vähittäiskaupat voivat tarjota asiakkailleen.

Kuvio B

Euroalueen pankkien pankkiautomaattiverkoston kehityssuunnitelmat

(prosenttia pankeista)

Lähde: Eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien vuoden 2018 luottolaitoskysely.
Huom. Kuvio esittää 81 luottolaitoksen 17:stä euroalueen maasta (pl. Itävalta ja Suomi) antamat vastaukset kysymykseen: ”Millaisia suunnitelmia teillä tällä hetkellä on raha-automaattiverkostonne suhteen seuraaville 5-7 vuodelle?”

Käteisen ja erityisesti kolikkojen kuljetus vähittäiskauppojen, kaupallisten käteiskeskusten ja kansallisten keskuspankkien välillä sekä sisäiset käteisenhallintaprosessit on laajalti ulkoistettu ammattimaisille rahankäsittely-yrityksille. Kuvio C kuvaa yleisellä tasolla keskeisten käteisrahahuollon toimintojen ulkoistamista. Lähivuosina ei odoteta merkittäviä muutoksia, mikä viittaa siihen, että pankit hoitavat rahahuoltonsa tehokkaasti jo tällä hetkellä.

Kuvio C

Pankkien käteisprosessien ulkoistusaste

(prosenttia)

Lähde: Eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien vuoden 2018 luottolaitoskysely.
Huom. Perustuu 85 luottolaitoksen vastauksiin 18:sta euroalueen maasta (pl. Itävalta).

Kolikkojen käsittelyssä on enemmän tehostamispotentiaalia, sillä kolikkoihin liittyvää logistiikkaa pidettiin työläänä eikä kolikonkäsittelylaitteiden toimintaa pidetty yhtä tyydyttävänä kuin setelinkäsittelylaitteiden. Luottolaitosten mukaan mahdollisia käteisen käsittelyn tehokkuutta parantavia keinoja olisivat parempi joustavuus kolikkojen pakollisissa tarkastuksissa sekä 1 ja 2 sentin kolikkojen käytön lopettaminen. Luottolaitokset mainitsivat, että kolikkojen tarjontaa voisi parantaa myös siten, että kansalliset keskuspankit ja rahaviranomaiset sopeuttaisivat tukkupalvelujaan ja tarjoaisivat enemmän käteispalveluja siellä, missä vähittäiskaupat niitä tarvitsevat.

Vähittäiskauppojen vastaanottamat käteismaksut

Vähittäiskaupan alan laajan kirjon vuoksi kyselyn pohjalta oli vaikea muodostaa edustavia laadullisia tuloksia. Kysely kuitenkin tarjosi käyttökelpoisia viitteitä vähittäiskauppojen näkemyksistä euroalueen tasolla, sillä kyselyssä haastateltiin erikokoisia yrityksiä eri toimialoilta. Kaiken kaikkiaan vähittäiskaupat pitivät maksutapahtumien luotettavuutta ja asiakkaiden maksumieltymyksiä tärkeimpinä tekijöinä maksuvälineiden arvioinnissa. Seuraavaksi tärkeimpiä tekijöitä olivat maksutapahtuman nopeus ja kustannukset ja niiden jälkeen turvallisuus. Näillä kriteereillä arvioituna käteinen pärjäsi hyvin erityisesti pienten vähittäiskauppojen näkökulmasta, sillä niiden sisäiset käteisen käsittelykustannukset ovat yleisesti ottaen sähköisten maksujen kustannuksia pienemmät. Lisäksi käteinen pärjäsi hyvin niissä maissa, joissa pankit veloittavat käteispalveluistaan vain pieniä maksuja tai eivät veloita mitään (ks. kuvio D).

Kuvio D

Vähittäismyyjien kriteerit eri maksutapojen hyväksymiselle

Lähde: Eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien vuoden 2018 vähittäiskauppakysely.
Huom. Kuvio osoittaa keskimääräisiä arvioita asteikolla yhdestä (paras) viiteen (huonoin).

Vähittäiskaupat ehdottivat useita tapoja käteisrahahuollon tehostamiseen, kuten pankkien käteistalletuksista perimien maksujen alentaminen, käteistalletusten nopeampi (välitön) hyvittäminen tilille sekä viiden euron setelien automaattijakelun lisääminen vaihtorahantarpeen vähentämiseksi. Lisäksi vähittäiskaupat toivoivat enemmän kilpailua kaupalliselle rahankäsittelyalalle. Joissakin jäsenvaltioissa vähittäiskaupat lisäksi halusivat kansallisen keskuspankin osallistuvan tiiviimmin kolikkorahahuoltoon muun muassa tarjoamalla välittömän pääsyn keskuspankin kolikkopalveluihin. Myös 1 ja 2 sentin kolikkojen käytön lopettamista (ja maksun loppusumman pyöristämistä lähimpään viiteen senttiin) ehdotettiin usein keinona alentaa kustannuksia.

Kyselyn tulosten perusteella selvästi suurin osa luottolaitoksista aikoo jatkaa käteispalvelujen tarjoamista asianmukaisessa laajuudessa ja samalla lisätä itsepalvelua pankkitoiminnassa. Koska yli kolmasosa kyselyyn osallistuneista luottolaitoksista suunnittelee automaattiverkostonsa supistamista, EKP ja eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit kuitenkin seuraavat rahan kiertoa ja pankkien käteispalveluja jatkossa entistä tiiviimmin. Vaikka kyselyn tulokset eivät anna syytä huoleen käteisen hyväksymisestä vähittäiskaupassa, on tärkeää, että maksamisen kehittyessä käteinen ei joudu epäedulliseen asemaan vaan se hyväksytään edelleen laajalti maksuvälineenä eikä sen asemaa laillisena maksuvälineenä horjuteta.


6.2 Eurosetelien väärentäminen pysyi vähäisenä ja väheni edelleen

Väärennettyjen euroseteleiden kokonaismäärä väheni edelleen vuonna 2018, jolloin kierrosta poistettiin noin 563 000 väärennöstä. Tämä johtuu monista syistä, kuten uuden sarjan setelien paremmista turvatekijöistä, yhteistyöstä lainvalvontaviranomaisten kanssa sekä eurooppalaisella ja kansallisella tasolla toteutetusta viestinnästä ja koulutuksesta. Liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrään verrattuna väärennösten osuus supistui edelleen ja on erittäin alhainen. Kuviosta 25 näkyy kierrosta poistettujen väärennösten määrän kehitys pitkällä aikavälillä. Eniten väärennetään 20 euron ja 50 euron setelejä, joiden yhteenlaskettu osuus vuonna 2018 oli yhteensä yli 80 % kaikista väärennöksistä. Väärennettyjen 20 euron seteleiden osuus pieneni edelleen vuonna 2018.

Kuvio 25

Väärennettyjen eurosetelien määrä miljoonaa liikkeessä olevaa aitoa seteliä kohti

(miljoonasosaa)

Lähde: EKP.

EKP kehottaa yleisöä pysymään valppaana ja muistamaan kolmivaiheisen setelien aitoustestin (tunnustele–katso–kallistele).

Kierrosta poistettujen väärennösten laadun heikkenemisestä huolimatta EKP kehottaa edelleen kaikkia olemaan varuillaan petosten varalta ja muistamaan tutun tunnustele–katso–kallistele-testin, sillä yksittäinen turvatekijä ei vielä takaa rahan aitoutta, vaan aina on syytä tarkastaa useampia. Lisäksi rahaa ammattimaisesti käsitteleville on jatkuvasti tarjolla koulutusta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella, ja ajantasaista tiedotusmateriaalia pidetään saatavilla eurojärjestelmän väärentämisenvastaisen toiminnan tukemiseksi. EKP tekee samassa tarkoituksessa yhteistyötä myös Europolin, Interpolin ja Euroopan komission kanssa.


6.3 Entistä parempia turvatekijöitä sisältävät uudet 100 ja 200 euron setelit julki

Uudet ja entistä paremmilla turvatekijöillä varustetut 100 ja 200 euron setelit esiteltiin 17.9.2018. Ne otetaan käyttöön 28.5.2019 viimeisinä toisen eurosetelisarjan (Europa-sarjan) seteleinä. Uudet 5, 10, 20 ja 50 euron setelit ovat jo käytössä. Uusien 100 ja 200 euron setelien myötä eurojärjestelmän monivuotista valmistelua ja yhteistyötä vaatinut hanke tulee valmiiksi.

Toinen eurosetelisarja on valmis

EKP:n neuvosto päätti jättää 500 euron setelin pois toisesta eurosetelisarjasta. Päätöksen taustalla oli huoli siitä, että seteli saattaisi helpottaa laittomien toimien harjoittamista. Koska eurolla on merkittävä asema kansainvälisenä valuuttana ja euroseteleitä pidetään yleisesti luotettavina, 500 euron setelit pysyvät silti laillisina maksuvälineinä ja niitä voi jatkossakin käyttää maksamiseen ja varallisuuden säilyttämiseen. Eurosetelit säilyttävät aina arvonsa, sillä niitä voi vaihtaa ennalta määräämättömän ajan euroalueen kansallisissa keskuspankeissa.

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit ovat toteuttaneet kampanjaa, jolla valmistellaan yleisöä ja käteistä rahaa työssään käsitteleviä uusien 100 euron ja 200 euron setelien käyttöönottoon. Muiden eurosetelien tapaan myös 100 ja 200 euron setelit on helppo tarkastaa tunnustele–katso–kallistele-menetelmällä, mutta niihin sisältyy myös uusia ja innovatiivisia turvatekijöitä. Arvolla mitattuna 100 euron seteli on toiseksi käytetyin euroseteli (50 euron setelin jälkeen), ja liikkeessä olevien setelien lukumäärällä mitattuna se on kolmanneksi käytetyin (50 ja 20 euron setelien jälkeen ja ennen 5 ja 10 euron seteleitä). Eurojärjestelmä tukee setelinkäsittelylaitteiden ja aitouden tarkastuslaitteiden valmistajia ja omistajia valmistautumisessa uusien setelien käyttöönottoon. Se esimerkiksi tukee laitteiden testausta, antaa vielä liikkeeseen laskemattomia toisen sarjan seteleitä lainaan kansallisista keskuspankeista ja pitää yllä luetteloa setelinkäsittelylaitteista, joiden on testeissä osoitettu kykenevän uusien Europa-sarjan setelien käsittelyyn.


7 Tilastot

EKP laatii, kerää, koostaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella – ja pankkivalvonnan alalla kansallisten valvontaviranomaisten avustuksella – laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat euroalueen rahapolitiikan harjoittamista, rahoitusjärjestelmän vakautta ja EKP:n valvontatehtävien sekä useiden muiden EKPJ:n tehtävien ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö, ja ne edistävät osaltaan EKP:n avoimuustavoitetta. EKPJ syvensi edelleen yhteistyötään Euroopan tilastojärjestelmän kanssa erityisesti globalisaation ja monikansallisten yritysten toiminnan mittaamista koskevissa keskusteluissa ja aloitteissa. Vuonna 2018 EKPJ jatkoi euroaluetta koskevien säännöllisten tilastojen tuottamista sujuvasti ja ajallaan. Se käytti lisäksi huomattavia voimavaroja vastatakseen uusiin, laadukkaita ja entistä yksityiskohtaisempia maa-, toimiala- ja instrumenttikohtaisia tilastoja koskeviin tarpeisiin.


7.1 Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

Selkeä suuntaus kohti yksityiskohtaisempia tietoja, jotka mahdollistavat nopeat ja joustavat analyysit

Tietojen keruussa pankeilta EKPJ:n ja sen tilastokomitean strategiana on pyrkiä mahdollisuuksien mukaan standardoimaan ja yhdistämään EKPJ:n nykyisiä tilastointijärjestelmiä eri alojen ja maiden välillä. Tässä strategiassa käytetään hyväksi selviä ja yhdenmukaistettuja käsitteitä, määritelmiä ja vaatimuksia sekä edistetään tietojen standardointia, joka auttaisi tietojenkäsittelyn automatisoinnissa ja parantaisi tietojen laatua. Toinen strategian tärkeä osa on siirtyminen kohti yksityiskohtaisempien tietojen keruuta, joka auttaa täyttämään uudet tiedonsaantivaatimukset joustavammin ja ajantasaisemmin ja vähentää tarvetta erillisiin tietopyyntöihin. Tämän toimintamallin tärkeimpiä tavoitteita ovat raportoinnin tehostaminen ja pankkien kuormituksen vähentäminen.

Yhtenä strategian osana on EKPJ:n yhdistetty raportointijärjestelmä (Integrated Reporting Framework, IReF). Sen avulla on tarkoitus yhdistää pankkien tilastoraportoinnin vaatimukset yhtenäiseksi tiedonkeruun tasoksi, joka kattaa kaikki EKPJ:n tiedonsaantitarpeet ja ‑vaatimukset. IReF-järjestelmä sisältäisi myös tarvittavat muuntosäännöt, joiden avulla voidaan tuottaa tietyt vaatimukset täyttäviä raha- ja rahoitusaggregaatteja yhtenäisestä tiedonkeruutasosta käsin. Toinen strategian osa on tietojensyöttötasoon kohdistuva Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) ‑hanke, jonka tarkoituksena on auttaa tilastoraportointiin osallistuvia pankkeja järjestämään sisäisiin järjestelmiinsä tallennetut tiedot tehokkaasti. Sitä tulevat täydentämään muuntosäännöt, joita pankit soveltavat raportointivaatimustensa täyttämiseksi. Kun IReF-järjestelmä on toteutettu, pankit pystyvät käyttämään samoja muuntosääntöjä kaikissa euroalueen maissa. EKPJ:n pankkialan kanssa noudattama yhteistoiminnallinen lähestymistapa on esitetty kehikossa 7.

Kehikko 7
Yhteistyötä EKPJ:n tilastoinnissa

EKPJ:n päättäjät tarvitsevat laadukkaita tilastoja rahapolitiikan, makrovakauden valvonnan ja pankkivalvonnan tueksi. Suuri osa näistä tilastoista saadaan pankeilta. Siksi on tärkeää, että pankit tuntevat hyvin raportointivelvoitteensa, jotta voidaan varmistaa, että niiden EKPJ:lle raportoimat tiedot ovat laadukkaita.

Tietojen laatu kohenee myös, jos raportointivaatimukset yhdenmukaistetaan ja päällekkäisyydet estetään. EKPJ:n tilastokomitea päättikin käynnistää pankkialan kanssa vuoropuhelun, jossa vaihdetaan näkemyksiä uusista ja meneillään olevista aloitteista EKPJ:n tilastoinnin alalla. Vuoropuhelua EKPJ:n tilastoista tullaan käymään kokouksissa, joita järjestetään EKP:ssä tyypillisesti kerran vuodessa. Ensimmäinen kokous pidettiin 16.3.2018. Avoimuutta koskevien suuntaviivojen mukaisesti kokouksen esityslista, yhteenveto ja esitysten diat on julkaistu EKP:n verkkosivuilla.

Kokouksessa vaihdettiin ensin näkemyksiä raportointivaatimusten yhdenmukaistamisesta yhdistetyssä raportointijärjestelmässä (Integrated Reporting Framework, IReF) keskipitkällä aikavälillä. Pankkialan edustajat esittivät tukensa IReF-järjestelmälle ja toivoivat, että raportointivaatimukset yhdenmukaistettaisiin paitsi EKPJ:n tilastojen suhteen myös valvontatarkoituksiin tai erityisiin kansallisiin tai EKPJ:n ulkopuolisiin tarpeisiin kerättävien tietojen suhteen. Pankkiala ilmaisi niin ikään tukensa Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) ‑hankkeelle, jossa kuvataan, mitä tietoja pankkien on koottava sisäisistä tietojärjestelmistään EKPJ:n edellyttämiä raportteja sekä pankkivalvonnan raportointivaatimuksia varten. Tämä auttaa parantamaan raportoitujen tietojen laatua. EKPJ kannusti useampia liikepankkeja liittymään BIRD-aloitteeseen sen vakaan edistymisen varmistamiseksi. EKP julkaisee Meidän tilastomme ‑verkkosivuilla myös Pankeille-osiota, jossa se tarjoaa pankkialan käyttöön tilastoja helposti ladattavassa muodossa.

Kokouksen jälkeen pankkiala ja EKPJ ovat jatkaneet vuoropuheluaan. Tämän jatkuvan keskustelun pohjalta Euroopan pankkiyhdistysten liitto (European Banking Federation) julkaisi äskettäin yhdistetyn raportoinnin periaatteensa ja ilmaisi tässä yhteydessä jälleen tukensa IReF-järjestelmälle ja BIRD-aloitteelle.

Tämän strategian täytäntöönpanon mukaisesti EKP:n tilastoinnin pääosasto tuotti vuonna 2018 huomattavia yksityiskohtaisia tietoaineistoja, jotka mahdollistavat joustavat ja perusteelliset monikriteeriset analyysit. Yksi näkyvä esimerkki on vuonna 2018 alkanut yksityiskohtaisten luotto- ja luottoriskitietojen keruu AnaCredit-tietokantaan. AnaCredit-hankkeessa kerätään lainakohtaisesti yksityiskohtaisia, ajantasaisia ja yhdenmukaistettuja tietoja luottolaitosten yrityksille ja muille oikeushenkilöille myöntämistä lainoista ja saatetaan nämä tiedot käyttäjien ulottuville asianmukaisten luottamuksellisuussääntöjen mukaisesti. AnaCredit-tietomalli tukee lukemattomien yhdistelmien nopeaa derivointia yksityiskohtaisista tiedoista. Tämä tuo lisää joustavuutta käyttäjien tekemiin analyyseihin keskuspankkitoiminnan ja pankkivalvonnan eri osa-alueista ja lisää analyysien arvoa sekä mahdollistaa vertailut kokonaistilastoihin osana tietojen laadunvarmistusta. Kunhan kaikki euroalueen kansalliset keskuspankit ovat aloittaneet täysimittaisen raportoinnin AnaCredit-tietokantaan, siihen odotetaan kertyvän joka kuukausi tietoja noin 50 miljoonasta instrumentista.

Arvopapereiden omistustilastoja käsittelevässä ryhmässä (Securities Holdings Statistics Group, SHSG) edettiin myös merkittävästi. Arvopapereiden omistustilastot sisältävät hyvin yksityiskohtaisia tietoja, jotka voidaan eritellä jopa rajoitetun pankkiryhmäluettelon yksittäisten jäsenten (sijoittajien) ja arvopaperien (omistusten) tasolle. Tämän ansiosta pystytään muun muassa tunnistamaan rahoitusmarkkinoiden riskit ja ulkoisvaikutukset asianmukaisesti ja joustavasti. Yksittäisten pankkiryhmien omistamia yksittäisiä arvopapereita koskevaa tiedonkeruuta laajennettiin kattamaan uusia pankkiryhmiä ja attribuutteja. Laajennettu raportointi on vuoden 2018 kolmannesta neljänneksestä alkaen kattanut kaikki EKP:n suoraan valvomat pankkiryhmät. Lisäksi uudet attribuutit raportoidaan AnaCredit-tietokannan käsitteiden mukaisesti, joten laina- ja arvopaperitietoja voidaan yhdistää ja analysoida yhdenmukaistetulla tavalla. Sekä AnaCredit-tietokannan että arvopapereiden omistustilastojen yksityiskohtaiset tiedot perustuvat rekisterijärjestelmään, jossa on täydelliset, tarkat ja ajantasaiset tiedot institutionaalisista yhteisöistä (yhteisötietorekisteri RIAD) sekä rahoitusinstrumenteista (keskitetty arvopaperitietokanta CSDB). Molempiin rekistereihin tehtiin vuonna 2018 merkittäviä parannuksia.

Viime vuoden aikana myös laajennettiin suunnitellusti EKPJ:n RIAD-yhteisötietorekisterin kapasiteettia ja vahvistettiin siten sen tukea koko eurojärjestelmän toimintaprosesseille ja EKPJ:n ja yhteisen valvontamekanismin tehtävien hoidolle. RIAD-yhteisötietorekisteri muodostaa yhteisen vertailutietoaineiston, joka koskee oikeushenkilöitä ja muita tilastollisia institutionaalisia yksikköjä. Lisäksi EKP julkaisi kesäkuussa 2018 RIAD-suuntaviivat (suuntaviivat ECB/2018/16), joilla parannetaan kansallisten keskuspankkien tehtävien koordinointia vertailutietojen raportoinnissa RIAD-rekisteriin. Vuonna 2018 EKP pani alulle rahamarkkinatilastoasetuksen (asetus EKP/2014/48) muuttamisen. Muutetulla asetuksella varmistetaan, että asetus kattaa kaikkien rahoitusvastapuolten kanssa tehdyt tapahtumat, vahvistetaan oikeushenkilötunnuksen (Legal Entity Identifier, LEI) käyttöä sekä tiukennetaan tilastoraportointiin osallistuvien pankkien velvoitteita täyttää korkeatasoiset vaatimukset, joilla tähdätään tietojen luotettavuuden suojaamiseen. Kahden julkisen kuulemisen jälkeen EKP julkisti 28.6.2018 euromääräisen yön yli ‑koron (€STR) laskentamenetelmän (ks. osa 5.1). €STR-korkoa ryhdytään julkaisemaan viimeistään lokakuussa 2019. Samaan aikaan EKP on alkanut julkaista pre-€STR-korkoa eli lukuja, joiden avulla markkinaosapuolet voivat arvioida uuden koron sopivuutta ennen sen saataville tuloa ja mukauttaa prosessejaan ja menettelyjään saumattoman siirtymävaiheen varmistamiseksi. Pre-€STR sisältää päivittäiset historiatiedot aikasarjana 15.3.2017 alkaen.

Makrotilastoja kehitetään niiden tarkoituksenmukaisuuden varmistamiseksi

Myös EKP:n makrotilastoja kehitetään jatkuvasti, jotta ne pysyisivät tarkoituksenmukaisina ja täyttäisivät käyttäjien tarpeet muuttuvassa maailmassa. Uusi EKP:n asetus tilastointiin liittyvistä eläkerahastojen tiedonantovaatimuksista (asetus EKP/2018/2) julkaistiin 17.2.2018. Sillä pyritään lisäämään avoimuutta ja parantamaan tietojen vertailtavuutta tällä nopeasti kasvavalla rahoitusalan osa-alueella. Asetuksella korjataan puutteita eläkerahastoja koskevissa neljännesvuositilastoissa, jotka ovat nykyisellään yhdenmukaistamattomia ja epätäydellisiä. Näiden kesäkuusta 2011 alkaen julkaistujen tilastojen puutteisiin kuuluu etenkin transaktiotietojen rajoitettu jakaminen niiden riittämättömän laadun vuoksi.

Raha- ja rahoitustilastoista annettuja EKP:n suuntaviivoja muutettiin vuonna 2018 (suuntaviivat EKP/2018/17). Nyt suuntaviivoissa säädetään uusista tiedoista, jotka kansallisten keskuspankkien on toimitettava EKP:lle siltä osin kuin niitä on saatavilla. Näitä tietoja ovat muun muassa kuukausittaiset tiedot rahalaitosten lainatietojen korjaamisesta lainojen myyntiä ja arvopaperistamista koskevilla tiedoilla, laskennallisista konsernitilijärjestelyistä (notional cash pooling), rahalaitosten positioista yhteiseen kriisinratkaisuneuvostoon nähden, rahalaitosten pääomista ja varauksista alaluokittain eriteltyinä sekä yksilöidyt tiedot siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä sijoitusrahastotilastoissa.

Myös ulkoisista tilastoista annettuja EKP:n suuntaviivoja muutettiin (suuntaviivat EKP/2018/19), jotta voitaisiin ottaa huomioon rahapolitiikkaan ja rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvät uudet analyysitarpeet, kuten neljännesvuosittaisten maksutasetilastojen ja ulkomaista varallisuutta koskevien tilastojen sekä kansantalouden tilinpidon (mukaan lukien sektoritilinpito) yhtenäistymisen edistäminen. Tärkeimpiä tästä seuraavia muutoksia on tietojen alakohtainen ja maantieteellinen tarkentuminen. Nämä tiedot ilmoitetaan maaliskuusta 2021 alkaen.

Uusista yksityiskohtaisista tietokannoista saattaa olla huomattavaa hyötyä makrotaloustilastoille monessa suhteessa. Makrotason tietojen ja yksityiskohtaisten tietojen yhdistäminen toisiinsa voi parantaa tilastojen laatua, tuottaa uusia tilastotuotoksia ja lisätä analysoinnin joustavuutta. Tätä taustaa vasten EKP käynnisti kehittämishankkeensa, jossa mikrotason tiedot (kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevan kyselyn tiedot) ja kotitalouksien varoja ja velkoja koskevat makrotason tiedot (sektoritilinpito) yhdistetään toisiinsa. Tarkoituksena on kehittää makrotaloudellisia tietoja varallisuuden ja velkojen jakautumisesta kotitaloussektorilla, jolloin saadaan uutta ja arvokasta tietoa taloudellisia analyysejä varten.

Lähes reaaliaikaisten, eri markkinasegmenttien välillä yhdistettyjen mikrotason tietojen yhteisanalyysit mahdollistavat monimutkaisempien, ennakoimattomien ja nopeasti muuttuvien markkinakäytösmallien tarkastelun lähes reaaliajassa. Tämän kehityksen vauhdittamiseksi EKP on tehostanut osallisuuttaan ja johtajuuttaan maailmanlaajuisissa tietojen standardointihankkeissa (kuten toimintansa aloittaneessa maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmässä, jota on vielä kehitettävä täysin kattavaksi, sekä ISO-standardien kehitystyössä). Lisäksi markkinoilla käynnissä oleva tietojen standardointityö parantaa kerättyjen tietojen laatua ja vähentää kaikkien osapuolten toiminnan kustannuksia ja riskejä.


7.2 Suurempaa avoimuutta ja tehokkaampaa viestintää

Vuonna 2018 EKP jatkoi toimia avoimuuden lisäämiseksi tekemällä tilastoistaan helppokäyttöisempiä, käyttäjäystävällisempiä ja interaktiivisempia ulkopuolisille ammattikäyttäjille ja yleisölle. EKP:n ”mobile first” ‑aloitteen mukaisesti kaikkien tilastoalan lehdistötiedotteiden verkkojulkaisumuotoa on kehitetty siten, että se helpottaa tilastojen käyttöä ja niiden jakamista sosiaalisessa mediassa. EKP:n tilastot ovat saatavilla sen tehostetussa Statistical Data Warehouse ‑palvelussa, ja lisäksi Meidän tilastomme ‑verkkosivuilla on julkaistu uusia tekstimuotoisia ja graafisia esityksiä euroalueen tilastoista ja vastaavista jäsenvaltioiden tilastoista. Toimittajat ja muut ammattikäyttäjät voivat käyttää graafisia esityksiä omissa uutisvirroissaan tai omilla verkkosivuillaan valitsemallaan EU:n kielellä.

Myös pankkivalvontatilastoja on kehitetty markkinoilla ja sääntely-ympäristössä tapahtuneiden muutosten ja käyttäjiltä saatujen pyyntöjen ja palautteen pohjalta. EKP kerää ja julkaisee neljännesvuosittaisia pankkivalvontatilastoja suorassa valvonnassaan olevista laitoksista. Niihin sisältyy tietoja laitosten taseiden koostumuksesta ja kannattavuudesta, vakavaraisuudesta, velkaantuneisuudesta, rahoituksesta ja maksuvalmiudesta. Vuoden 2018 kolmannesta neljänneksestä alkaen tilastoja laajennettiin kattamaan saamiset julkisyhteisöiltä, käypien arvojen hierarkian mukaiset omaisuuserien jaottelut sekä sisäisiin luottoluokituksiin perustuvat luottoriskiparametrit. EKP julkaisi tietoja 118 merkittävän laitoksen vakavaraisuussuhteesta ja omavaraisuusasteesta. Lisäksi se julkaisi vuonna 2018 ensimmäistä kertaa yksittäisiä pilarin 3 tietoja valvomiensa kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien laitosten (G-SII) ja muiden järjestelmäriskin kannalta merkittävien laitosten (O-SII, 75 laitosta) riskipainotetuista saamisista riskityypeittäin ja laskentamenetelmittäin ryhmiteltyinä. Näin sidosryhmillä on mahdollisuus vertailla mielekkäästi eri vakavaraisuusmittareita. Vuonna 2018 EKP paransi valvontatietojen laatuprosessiin liittyvää viestintäänsä pankkialan kanssa. Pankkialan edustajia kutsuttiin keskustelemaan pankkivalvontatilastojen uusien laatutarkastusten kehittämisestä. Avoimuusperiaatteiden mukaisesti alustava luettelo näistä tarkastuksista on julkaistu EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten verkkosivuilla.

EKP oli myös mukana järjestämässä kahden vuoden välein pidettävää Conference of European Statistics Stakeholders 2018 ‑konferenssia Bambergissa Saksassa. Konferenssi tarjosi Euroopan tilastoinnin sidosryhmien edustajille tieteen ja tutkimuksen aloilta, tilastotuotannosta ja eri yhteiskuntaryhmistä tilaisuuksia verkostoitumiseen ja keskusteluihin tilastollisista menetelmistä. EKP juhlisti myös EKPJ:n tilastoinnin kahta ensimmäistä vuosikymmentä yhdeksännessä tilastokonferenssissaan, joka järjestettiin teemalla ”20 vuotta EKPJ:n tilastointia – mitä seuraavaksi?” (ks. kehikko 8).

Kehikko 8
20 vuotta EKPJ:n tilastointia – mitä seuraavaksi?

EKPJ:n tilastointitehtävä on viimeisten 20 vuoden aikana kokenut huomattavia muutoksia. Tilastoinnin aikajanalla esitetään tärkeimpiä virstanpylväitä tältä ajalta, kuten EKP:n toiminnan ja tehtävien laajennukset Euroopan järjestelmäriskikomitean (2010) ja yhteisen valvontamekanismin (2013) perustamisen myötä. Muita merkittäviä muutoksia ovat olleet euroalueen laajentumisen eri vaiheet, siirtyminen aggregoitujen tilastotietojen tuottamisesta kohti jakaumatietoja, monikäyttöisten ja yksityiskohtaisten tietojen keruu sekä nopeasti kehittyvä tilastoinnin perusinfrastruktuuri (vertailutietokannat ja standardit), joka mahdollistaa tietojen yhdistämisen.

Kolme pääperiaatetta ovat kuitenkin vuosien mittaan pysyneet ennallaan, ja ne ovat jatkossakin keskeisessä asemassa.

Ensinnäkin tietojen on oltava laadukkaita. Politiikasta päätetään tilastotietojen perusteella, ja EKP on edelleen sitoutunut pitämään yllä yleisön luottamusta tilastoihin, laitoksiin ja dokumentoiduista tilastoista lähteviin politiikkapäätöksiin.

Toiseksi yhteistyö on olennaisen tärkeää tilastojen tuottamisessa, ja näin on myös tulevaisuudessa. Sekä sisäinen yhteistyö eurojärjestelmän ja pankkivalvonnan piirissä että ulkoinen yhteistyö pankkialan ja Euroopan tilastojärjestelmän kanssa ja kansainvälisellä tasolla ovat välttämättömiä, jotta tavoitteisiin voitaisiin päästä.

Kolmanneksi EKPJ:n tilastojen on oltava merkityksellisiä. Maailman muuttuessa yhä nopeammin EKPJ on joutunut muuttumaan sen mukana, ja sen on tehtävä niin jatkossakin. Uudet tekniikat auttavat laajentamaan ja syventämään kerätyn huomattavan tietomäärän käyttömahdollisuuksia. Suuria tietoaineistoja tulee saataville yhä enemmän, ja tilastotiede hyötyy tietojenkäsittelytieteen, koneoppimisen ja tekoälyn uusista edistysaskelista.

Tulevaisuuden strategisena tavoitteena on eri tietolähteiden yhdistäminen kattavan ja johdonmukaisen kuvan saamiseksi rahoitusjärjestelmästä. Tämä vaatii Euroopan ja koko maailman laajuisia standardointitoimia, joita EKP tulevina vuosina pyrkii edelleen edistämään. Tältä osin EKP:n äskettäinen liittyminen INEXDA-verkostoon (International Network for Exchanging Experience on Statistical Handling of Granular Data) auttaa sitä jakamaan parhaita käytäntöjä muiden keskuspankkien ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ja vastaamaan mikrotason tietojenhallinnan uusiin haasteisiin.

Rahoitusalan tilastojen kehittyessä alati monimutkaisemmiksi myös viestintä yleisölle käy yhä tärkeämmäksi (ks. osa 7.2).

Frankfurtissa 11.7.2018 järjestetyssä EKP:n yhdeksännessä tilastokonferenssissa juhlistettiin EKPJ:n tilastoinnin kahtakymmentä ensimmäistä vuotta teemalla ”20 vuotta EKPJ:n tilastointia – mitä seuraavaksi?”. Konferenssissa keskusteltiin tilastotieteilijöiden, poliittisten päättäjien ja tutkijoiden kesken siitä, miten EKPJ:n tilastointityön laajuus on vuosien mittaan kasvanut, ja ilmaistiin näkemyksiä EKPJ:n tilastoinnin tulevaisuudesta.


8 EKP:n tutkimuksen painopisteet

EKP:n tutkimuksen painopisteitä tarkistetaan säännöllisesti ja muutetaan tarvittaessa, jotta ne tarjoavat vakaan analyyttisen perustan EKP:n lakisääteisten tehtävien toteuttamiselle. Kolme tutkimusklusteria ja kaksi tutkimusverkostoa tekevät jatkuvaa yhteistyötä koko EKPJ:n laajuudelta. Negatiivisen ohjauskoron valossa tutkimuksen keskeisinä painopistealueina ovat edelleen epätavanomaisten rahapoliittisten toimien vaikutuksen välittyminen sekä rahapolitiikan, rahoitusvakauden ja reaalitalouden väliset vaikutussuhteet. Tutkimuksissa arvioitiin epätavanomaisten toimien vaikutuksia rahoitusmarkkinoiden negatiivisten sokkien vastapainona, joka vähentää markkinoiden epävarmuutta ja parantaa pienten ja keskisuurten yritysten pankkirahoituksen saatavuutta. Makrovakauden valvontakehyksen vakiinnuttua perustettiin uusi tutkimusryhmä, joka tutkii EKP:n rahapolitiikan ja makrovakauspolitiikan välistä vuorovaikutusta sekä näiden osa-alueiden optimaalista yhteistyötä. Muita tutkimuksen painopisteitä olivat rahoitustekijöiden merkitys euroalueen yritysten ja kotitalouksien käyttäytymiselle, hinta- ja palkkakehitys sekä Euroopan talous- ja rahaliittoa vahvistavien institutionaalisten ja menettelytapajärjestelyjen suunnittelu. Rahoitusmarkkinoiden kitkatekijöiden merkitys rahapolitiikan ja talouden häiriöiden välittymisessä muuhun talouteen on keskeisessä osassa EKP:n koko euroalueen laajuisen mallin (Area-Wide Model) uudessa versiossa sekä ennusteissa ja rahapoliittisissa analyyseissa käytettävien monimaamallien kehitystyössä.[52]


8.1 EKPJ:n tutkimusklusterit ja PRISMA-hanke

Parantaakseen edelleen EKPJ:n tutkijoiden välistä yhteistyötä EKPJ:n tutkimusosastojen päälliköt päättivät vuonna 2016 perustaa kolme uutta tutkimusklusteria. Niiden tarkoituksena on koordinoida tutkimusta tärkeimmillä tutkimusalueilla säännöllisten työpajojen ja yhteisten tutkimusprojektien kautta (ks. kuvio 2).

Kaavio 2

EKPJ:n tutkimusklusterit

Lähde: EKP.
Huom. EKPJ:n tutkimusosastojen päälliköiden vuonna 2016 päättämä EKPJ:n uusien tutkimusklusterien rakenne.

EJRK:n kolme uutta tutkimusklusteria edistivät tutkimusyhteistyötä

Vuonna 2018 tutkimusklusterit järjestivät useita työpajoja, joissa tutkimusryhmät paneutuivat esimerkiksi rahapolitiikan optimaaliseen suunnitteluun epävarman talouskehityksen ympäristössä, finanssimarkkinoiden epätäydellisyyksiin ja kansainvälisiin kerrannaisvaikutuksiin. Rahoitusvakauden alalla yhdessä työpajassa käsiteltiin pankkeihin kohdistuvien pääoma- ja likviditeettivaatimusten vaikutuksia pankkien käyttäytymiseen ja rahamarkkinoihin. Toisessa tutkimuslinjassa keskityttiin tuottavuuden kasvua määrääviin mikrotaloudellisiin tekijöihin, erityisesti rahoitusmarkkinoiden kitkatekijöihin, luotonannon kohdentumisen ongelmiin ja tuotannon organisoinnin vaikutuksiin. Alustavat tulokset osoittavat, että tuotannon kokonaiskasvun lainalaisuuksien ymmärtämiseksi on tärkeää ottaa huomioon pienyritysten rooli.

HFCN-verkosto jatkoi kyselytutkimuksen kolmannen aallon parissa

Kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta käsittelevä tutkimusverkosto (Household Finance and Consumption Network, HFCN) jatkoi työtään kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevan eurojärjestelmän kyselyn kolmannen aallon parissa. Tulokset julkaistaan suunnitelman mukaan vuonna 2019. HFCN-verkostossa on tutkittu muun muassa kotitalouksien heterogeenisyyden vaikutusta rahapolitiikan välittymiseen. Verkoston tutkijat ovat esimerkiksi arvioineet EKP:n rahapolitiikan vaikutusta kotitalouksien kulutukseen niiden työllisyysaseman ja tulotason mukaan. Havainto, jonka mukaan rahapolitiikka vaikuttaa työllisyyteen suhteellisesti enemmän alimmissa tuloluokissa, viittaa siihen, että talouskasvua tukeva rahapolitiikka euroalueella on vähentänyt tulonjaon ja kulutusmahdollisuuksien eriarvoisuutta. Verkosto on laajentanut tutkimusta uusiin aiheisiin, joita ovat esimerkiksi talouskasvun epävarmuuden vaikutukset kotitalouksien kulutuspäätöksiin, kotitalouksien talouden haavoittuvuus sekä ylempien tuloluokkien varallisuusjakauma. Edellä mainitun kyselyn tulokset ovat olleet ulkopuolisten tutkijoiden laajassa käytössä.

Uusi tutkimusverkosto tutkii vähittäissektorin hinnoittelua mikrotason tietojen avulla

EKPJ aloitti vuonna 2018 EKP:n neuvoston toimeksiannosta PRISMA-hankkeen, jossa tutkitaan yksittäisten yritysten ja vähittäissektorin hinnoittelukäyttäytymistä mikrotason hintatietojen avulla. Tutkimuksessa keskitytään hinnoittelun ja inflaatiokehityksen väliseen suhteeseen. Erityisesti tutkijoita kiinnostaa, onko hinnoittelukäyttäytyminen muuttunut matalan inflaation jaksolla ja vaikuttavatko siihen rahapolitiikan mitoitus, suhdannekierron vaihe ja kokonaisuutena tarkastellen talouden häiriöiden tyyppi.

Makrovakauden valvontakehyksen vakiinnuttua perustettiin uusi tutkimusryhmä, joka tutkii EKP:n rahapolitiikan ja makrovakauspolitiikan välistä vuorovaikutusta. Tutkimusryhmän yhtenä painopisteenä ovat näiden kahden tehtäväalueen väliset vuorovaikutussuhteet, esimerkiksi rahapolitiikan vaikutukset rahoitusvakauteen ja makrovakaustoimien vaikutus reaalitalouteen. Toinen painopistealue on tehtäväalueiden optimaalinen koordinointi.


8.2 Konferenssit ja julkaisut

Sintran foorumi ja EKP:n tutkimuskonferenssi edistävät laajaa dialogia tiedeyhteisön ja talouspolitiikan tutkimuslaitosten kanssa

Myös vuonna 2018 EKP piti yllä laajaa dialogia tiedeyhteisön ja muiden talouspolitiikan tutkimuslaitosten edustajien kanssa järjestämällä useita korkean tason tutkimustapahtumia, joita olivat muun muassa Portugalin Sintrassa järjestetty EKP:n keskuspankkifoorumi sekä toista kertaa järjestetty EKP:n vuotuinen tutkimuskonferenssi (ARC). Sintran foorumissa keskityttiin pohtimaan finanssikriisin jälkeistä elpymistä monissa kehittyneissä talouksissa leimanneen hitaan inflaatiokehityksen alkuperää ja vaikutuksia, esimerkiksi hinnan- ja palkanmuodostusta ja inflaatio-odotusten roolia. ARC 2018 ‑konferenssissa käsiteltiin innovatiivisia tutkimusaiheita, joita olivat esimerkiksi varallisuusmarkkinoiden rooli rahapolitiikan välittymisessä, asuntolainamarkkinat, kilpailukyvyn kehitys rahoitus- ja hyödykemarkkinoilla sekä globalisaatio. Muiden keskeisten konferenssien aiheena olivat euroalueen rakenneuudistukset, maailmankauppa, työmarkkinat ja digitalisaatio sekä rahapolitiikka ja makrovakauspolitiikka.[53]

Monia EKP:n tutkimuksia julkaistiin myös tieteellisissä julkaisuissa ja työpapereina

Monien EKP:n tutkimusten pohjalta julkaistiin artikkeleita tieteellisissä julkaisuissa ja EKP:n omissa julkaisusarjoissa. Vuonna 2018 ilmestyi 98 EKP:n henkilöstön laatimaa tutkimuskatsausta EKP:n Working Paper ‑julkaisusarjassa. Lisäksi julkaistiin useita EKP:n tehtäviin liittyviä tutkimuksia Occasional Paper-, Statistics Paper- ja Discussion Paper ‑sarjoissa. Näiden julkaisusarjojen tärkeimpien tutkimusten tuloksia esitellään EKP:n Research Bulletin ‑julkaisussa[54], jossa ilmestyi 12 artikkelia vuonna 2018.


9 Oikeudelliset asiat

Tämä luku käsittelee EKP:tä koskevia Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja, EKP:n lausuntoja, tapauksia, joissa laiminlyötiin velvollisuus kuulla EKP:tä ehdotuksista lainsäädännöksi sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, sekä julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamisen valvontaa.


9.1 EKP:tä koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi EKP:tä vastaan nostetun vahingonkorvauskanteen, joka koski vuonna 2012 toteutettua Kreikan velan uudelleenjärjestelyä

Maaliskuussa 2018 unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vahingonkorvauskanteen, jonka yksityisoikeudellinen eläkeläisyhdistys (ESTAMEDE) oli nostanut EKP:tä vastaan asiassa T-124/17. ESTAMEDEn jäsenet ovat Kreikan insinöörien ja rakennusurakoitsijoiden eläkerahaston edunsaajia. Vaaditut vahingonkorvaukset koskivat Kreikan valtionvelan osittaisen uudelleenjärjestelyn yhteydessä vuonna 2012 toteutettua tiettyjen Kreikan valtion joukkolainojen aliarvostusta, josta väitetysti aiheutui vahinkoa eläkerahastolle ja sen edunsaajille eikä itse yhdistykselle. Kanteessa väitettiin EKP:n syyllistyneen useisiin EU:n lainsäädännön ja periaatteiden rikkomisiin, mukaan lukien omistusoikeuden ja muiden EU:n perusoikeuskirjassa suojattujen perusoikeuksien loukkaaminen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi ratkaisussaan asiakysymystä tutkimatta, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja sulki siten pois EKP:n kaiken vastuun vaadituista vahingonkorvauksista. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kantajalla ei ollut asiavaltuutta unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että kanne ei täyttänyt tutkittavaksi ottamisen muodollisia edellytyksiä.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi EKP:tä vastaan nostetut vahingonkorvauskanteet, jotka koskivat Kyproksessa vuonna 2013 toteutettuja kriisinratkaisutoimenpiteitä

Heinäkuussa 2018 unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vahingonkorvauskanteet, joita eräät vuoden 2013 kriisinratkaisutoimenpiteiden kohteina olleiden kyproslaisten pankkien tallettajat, osakkeenomistajat ja joukkolainojen haltijat olivat nostaneet mm. EKP:tä vastaan (asia T-680/13 ja asia T-786/14). Tuomiot noudattavat päätöksiä, jotka unionin tuomioistuin antoi vuonna 2016 kahdessa valitusasiassa (asia Mallis[55] ja asia Ledra[56]), joilla oli samankaltaiset kohteet. Kantajat väittivät, että EKP ja muut vastaajat olivat määränneet kyseiset kriisinratkaisutoimenpiteet käyttäen apuna muun muassa euroryhmän kokouksiin osallistumistaan, asemaansa Kyproksen yhteisymmärryspöytäkirjan neuvotteluissa ja hyväksymisessä sekä EKP:n neuvoston hätärahoituspäätöksiä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että EKP ja muut vastaajat eivät loukanneet omistusoikeutta eivätkä rikkoneet luottamuksensuojan periaatetta tai yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kumpaankin tuomioon on haettu muutosta unionin tuomioistuimesta.

Unionin tuomioistuin totesi, että sille esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tarkastelussa ei ilmennyt seikkoja, jotka vaikuttaisivat julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman pätevyyteen

Unionin tuomioistuin totesi joulukuussa 2018, että Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuimen asiassa C-493/17 (Weiss) esittämien ennakkoratkaisukysymysten tarkastelussa ei tullut esiin mitään sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat jälkimarkkinoita koskevan EKP:n julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman pätevyyteen. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma kuuluu ensinnäkin rahapolitiikan alaan ja on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Sen erityistavoite on yhdistettävissä unionin rahapolitiikan ensisijaiseen tavoitteeseen, josta ei ole ilmennyt, että sen konkreettista määrällistä toteuttamista – inflaatiovauhdin pitämistä keskipitkällä aikavälillä hieman alle kahdessa prosentissa – rasittaisi ilmeinen arviointivirhe tai että se ylittäisi perussopimuksissa vahvistetut puitteet. Lisäksi EKP oli punninnut asiaan liittyviä eri intressejä siten, että osto-ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä voitaisiin tosiasiallisesti välttää ohjelman tavoitteeseen nähden selvästi suhteettomat seikat. EKP oli ottanut huomioon riskit, joille osto-ohjelmassa ostettujen omaisuuserien suuri määrä mahdollisesti saattoi altistaa kansalliset keskuspankit, ja päättänyt olla ottamatta käyttöön yleistä sääntöä tappioiden jakamisesta. Toiseksi julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma on yhteensopiva keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa. Se, että osto-ohjelman perusteella on mahdollista makrotalouden tasolla ennakoida velkakirjojen ostamista jälkimarkkinoilla huomattavissa määrin, ei anna millekään yksityiselle toimijalle sellaista varmuutta, jonka perusteella se voisi tosiasiallisesti toimia eurojärjestelmän välikäden tavoin velkakirjojen ostamiseksi suoraan jäsenvaltioiden viranomaisilta ja julkisilta elimiltä. Tämä makrotaloustason ennustettavuus ei myöskään vähennä jäsenvaltioiden kannustimia terveen finanssipolitiikan harjoittamiseen, kun otetaan huomioon osto-ohjelman väliaikainen ja ehdollinen luonne ja joukko takeita, jotka rajoittavat ohjelman vaikutuksia näihin kannustimiin. Unionin tuomioistuin totesi myös, että keskuspankkirahoituksen kielto ei sulje pois velkakirjojen hallussapitoa niiden erääntymiseen asti eikä kokonaistuotoltaan negatiivisten velkakirjojen ostamista. Saksan perustuslakituomioistuin antaa tämän ennakkoratkaisun perusteella päätöksen niistä perustuslainmukaisuutta koskevista valituksista, joissa epäsuorasti kyseenalaistetaan julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma.


9.2 EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Vuonna 2018 EKP antoi 16 lausuntoa ehdotuksista unionin säädöksiksi ja 42 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi

EU:n tasolla EKP antoi lausuntoja ehdotuksista lainsäädännöksi makro- ja mikrovakausvalvontaan liittyvissä asioissa. Ehdotukset koskivat muun muassa Euroopan järjestelmäriskikomitean[57], Euroopan pankkiviranomaisen[58] ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen[59] uudistuksia, järjestämättömien vastuiden ja katettujen joukkolainojen pääomakohtelua[60], sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskohtelua[61] ja Euroopan pankkiviranomaisen roolin vahvistamista rahoitusjärjestelmän rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen käyttämisen estämisessä[62]. EKP antoi lausuntoja myös muista ehdotuksista unionin lainsäädännöksi rahoitusmarkkinoiden alalla, esimerkiksi katettujen joukkolainojen markkinoiden uudistamisesta[63], luotonhallinnoijien, luotonostajien ja vakuuksien realisoinnin sääntelystä[64], rajat ylittäviin maksuihin ja valuutan muuntamiseen sovellettavista palvelumaksuista[65] sekä saatavien siirrosta kolmansille osapuolille aiheutuviin vaikutuksiin sovellettavasta laista[66]. EKP antoi lausuntoja myös talous- ja rahaliiton ohjauskehyksestä, kuten jäsenvaltioiden finanssipolitiikan vastuullisuuden ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin linjausten vahvistamisesta[67], sekä ehdotuksista Euroopan investointien vakautusjärjestelyn[68] ja Euroopan valuuttarahaston[69] perustamisesta. EKP antoi niin ikään lausunnot Euroopan yritystilastoista[70] ja EU:n rahanväärennyksen torjunnan alan Perikles IV ‑koulutusohjelmasta[71].

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista kansallisia keskuspankkeja koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi

EKP antoi lausuntoja ehdotuksista kansallisia keskuspankkeja koskevaksi jäsenvaltioiden lainsäädännöksi. Aiheita olivat muun muassa Kyproksen keskuspankin hallinto ja taloudellinen riippumattomuus[72], Bulgarian keskuspankin institutionaalinen riippumattomuus[73], Kroatian keskuspankki ja valtion tilintarkastusvirasto[74], Romanian keskuspankin johtokunnan jäseniä ja työntekijöitä koskeva vastuujärjestelmä[75], Unkarin keskuspankin vähimmäisvarantovaatimukset[76] sekä monet kansallisille keskuspankeille uskotut tehtävät sellaisissa asioissa kuin korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavien siirtohintojen noudattamisen valvonta[77], kriittisten infrastruktuurien turvallisuus ja suojeleminen[78], yleishyödyllisten verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistaminen[79], arvopaperistamistoiminta[80], katettujen joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlasku[81], CHF-lainojen muuntaminen euromääräisiksi lainoiksi[82], rahoitusvälineiden markkinoita koskeva luottolaitosten toiminta[83], luottolaitosten vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevat avaintietoasiakirjat[84], valtuudet suorittaa tutkimuksia ja toteuttaa täytäntöönpanon valvontatoimenpiteitä, mikäli luotto- ja rahoituslaitosten toimittamat tiedot ovat vääriä tai harhaanjohtavia[85], tiettyjen säästötilien sääntelytehtävät[86], yhteistyö toimivaltaisten viranomaisten kanssa rahavarojen palauttamiseksi nimetyistä veroparatiiseista[87], pankkitilien ja rahoitusoperaatioiden keskusrekisterin ylläpitäminen[88] ja kansallinen vakuutussaatavien tietokanta[89]. Useissa lausunnoissa arvioitiin kansallisille keskuspankeille annettavia uusia tehtäviä suhteessa perussopimuksen artiklassa 123 määrättyyn julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta koskevaan kieltoon.

EKP antoi lausuntoja myös ehdotuksista jäsenvaltioiden lainsäädännöksi luotto- ja rahoituslaitosten makro- ja mikrovakausvalvonnan alalta. Aiheina olivat muun muassa tiiviin yhteistyön luominen EKP:n ja Bulgarian keskuspankin välille[90], Italian popolari-pankkeja ja osuuspankkeja koskeva lakiuudistus[91], Espanjan makrotason vakauden välineet[92], Bulgarian keskuspankin makrovakaustehtävät sekä luottolaitosten hallinnointijärjestelyt[93], Luxemburgin asuntomarkkinoiden epätasapainon makrovakauspoliittiset korjaamisvälineet ja makrovakauden valvontavälineiden vastavuoroinen soveltaminen[94], luottolaitosten rahoittaminen rahoituslaitoksilta peräisin olevilla varoilla Unkarissa[95], asuntolainan takaisinmaksua koskevat vaatimukset Ruotsissa[96], järjestelmän kannalta olennaisten luottolaitosten johtajien kiinteämääräiset palkkiot Alankomaissa[97], valvontatietojen toimittaminen tilastointitarkoituksia varten Saksassa[98], Puolan rahoitusvalvontaviranomaisen uudelleenjärjestely[99] sekä Maltan rahoituspalveluviranomaisen rahoituslähteet ja hallinto[100].

EKP antoi lausuntoja muistakin ehdotuksista jäsenvaltioiden lainsäädännöksi luotto- ja rahoituslaitoksiin vaikuttavissa asioissa, esimerkiksi Irlannin asuntovelkarästien uudelleenjärjestelystä ja luottosopimusten haltijoiden liiketoiminnan sääntelystä[101], Tšekin tasavallan ja Slovakian katettuja joukkovelkakirjalainoja koskevasta säännöstöstä[102], Kyproksen arvopaperistamista koskevasta lainsäädännöstä[103], CHF-lainojen muuntamisesta euromääräisiksi lainoiksi Sloveniassa[104], tiettyjen ranskalaisten säänneltyjen säästötilien korkomuodoista[105] sekä Suomen rahoitusalan varautumisvelvollisuudesta hätä- tai häiriötilanteissa[106].

EKP:n lausunnot tieto- ja kyberturvallisuuteen liittyvän kansallisen lainsäädännön vaikutuksista kriittisiin markkinainfrastruktuureihin ja vakausvalvontaan

Kyberturvallisuuskysymysten kasvavasta merkityksestä kertoo se, että EKP antoi useille jäsenvaltioille lausuntoja tieto- ja kyberturvallisuuteen liittyvän kansallisen lainsäädännön vaikutuksista kriittisiin markkinainfrastruktuureihin ja luottolaitosten vakausvalvontaan[107]. EKP antoi lausunnon myös Belgian euromääräisiin maksuihin sovellettavista uusista pyöristämissäännöistä[108].

Selkeät, tärkeät ja/tai toistuvat tapaukset, joissa EKP:tä ei kuultu EU:n lainsäädännöstä

Vuonna 2018 kirjattiin yksi tapaus, jossa laiminlyötiin velvollisuus kuulla EKP:tä ehdotuksista unionin lainsäädännöksi. EKP:tä ei kuultu ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi saatavien siirrosta kolmansille osapuolille aiheutuviin vaikutuksiin sovellettavasta laista. EKP antoi tapauksessa oma-aloitteisen lausunnon ja toi siinä esiin asetusehdotuksen puutteet sen suhteen, mikä laki sääntelisi saatavien siirrosta kolmansille osapuolille aiheutuvia vaikutuksia[109]. Tämä kuulemattajättämistapaus katsottiin ”selkeäksi ja tärkeäksi” tapaukseksi, jossa EKP:ltä ei pyydetty lausuntoa. Vuoden 2017 kaksi kuulemattajättämistapausta sekä vuonna 2018 todettu kuulemattajättämistapaus katsottiin ”selkeiksi ja toistuviksi”.

Tapaukset, joissa EKP:tä ei kuultu kansallisesta lainsäädännöstä

Vuonna 2018 todettiin yksi laaja-alainen tapaus, joka koski toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148 kansallisia täytäntöönpanolakeja. Tiettyjen jäsenvaltioiden kyseisen direktiivin täytäntöönpanossa käyttämän harkintavallan vuoksi EKP arvioi parhaillaan, miten olennaisesti tämä on vaikuttanut sen kansallisia keskuspankkeja, maksu- ja selvitysjärjestelmiä ja/tai EKP:n luottolaitosten vakausvalvontatehtäviä koskeviin neuvonantovaltuuksiin. Tähän mennessä EKP on lähettänyt tästä asiasta yhden kuulemattajättämiskirjeen kansalliselle viranomaiselle (Kypros). Lisäksi Romanian viranomaiset jättivät kuulematta EKP:tä hallituksen erityislaista, jolla pankkien varat säädettiin veronalaisiksi.


9.3 Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit ja EKP noudattavat sopimuksen artikloihin 123 ja 124 sekä neuvoston asetuksiin (EY) N:o 3603/93 ja 3604/93 sisältyviä kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

Vuonna 2018 toteutettu seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklojen 123 ja 124 määräyksiä ja niihin perustuvia neuvoston asetuksia oli yleisesti ottaen noudatettu.

Seurannassa havaittiin, että vuonna 2018 julkisen sektorin talletuksia koskevat korkokäytännöt olivat useimmissa EU:n kansallisissa keskuspankeissa täysin korkokattojen mukaisia. Eräiden kansallisten keskuspankkien on kuitenkin varmistettava, että julkisen sektorin talletusten korko ei ylitä korkokattoa.

Vuoden 2016 vuosikertomuksessaan EKP totesi, että omaisuudenhoitoyhtiö Mark Zrt:n perustamisella ja Unkarin keskuspankin sille antamalla rahoituksella oli loukattu keskuspankkirahoituksen kieltoa ja että tilanne oli korjattava. Unkarin keskuspankki toteutti tarvittavat korjaavat toimenpiteet, minkä jälkeen tapaus katsottiin loppuun käsitellyksi.

EKP on vuodesta 2014 alkaen ilmaissut vuosikertomuksissaan huolensa useista Unkarin keskuspankin vuosina 2014 ja 2015 käynnistämistä ohjelmista, ja se on jatkanut niiden seurantaa. Vuonna 2018 Unkarin keskuspankki jatkoi toimenpiteitä EKP:n epäilysten hälventämiseksi ja lopetti unkarilaisen taiteen ja kulttuuriomaisuuden osto-ohjelman. EKP kuitenkin seuraa ohjelmia niiden määrän, laajuuden ja koon vuoksi edelleen tarkasti varmistaakseen, että ne eivät riko keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevaa kieltoa. Lisäksi EKP seuraa edelleen Unkarin keskuspankin omistusta Budapestin pörssissä. Unkarin keskuspankki osti marraskuussa 2015 enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan edelleen katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2018 merkittävästi IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Kunnianhimoisempi myyntiaikataulu hälventäisi vielä paremmin vakavia huolia keskuspankkirahoituksen käytöstä.


10 Tärkeimmät teemat eurooppalaisella ja kansainvälisellä asialistalla

Vuonna 2018 EKP ylläpiti tiivistä vuoropuhelua monien EU:n foorumien ja toimielinten, kuten Eurooppa-neuvoston, Ecofin-neuvoston, euroryhmän, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission, kanssa. Talouden näkymät, talous- ja rahaliitto EMUn syventäminen sekä EU:n finanssi- ja talouspoliittinen ohjausjärjestelmä olivat keskustelunaiheita niissä Eurooppa-neuvoston, euroryhmän ja Ecofin-neuvoston kokouksissa, joihin EKP:n pääjohtaja ja muut johtokunnan jäsenet osallistuivat.


10.1 Talous- ja rahaliiton syventäminen

Vuonna 2018 EKP osallistui keskusteluihin talous- ja rahaliiton vahvistamisesta tarjoten teknisiä neuvoja osaamis- ja kokemusalueellaan. EU-foorumeilla keskustelu keskittyi kolmeen pääaiheeseen: pankkiunionin loppuunsaattamiseen, Euroopan vakausmekanismin (EVM) uudistamiseen sekä euroalueen makrovakausvälineen suunnitteluun. Keskeisiä tämän keskustelun lähtökohtia olivat Euroopan komission toukokuussa 2017 julkaisema pohdinta-asiakirja ja siihen liittyneet ehdotukset sekä Ranskan ja Saksan Mesebergissä kesäkuussa 2018 saavuttama yhteisymmärrys.

Pankkiunioni valmistuu asteittain

Pankkiunionin[110] osalta viimeisteltiin direktiivejä ja asetuksia käsittävä sääntelykokonaisuus. Siinä säädetään vähimmäisomavaraisuusasteesta, jonka avulla estetään pankkien liiallinen velkavivutus, vahvistetaan riskiherkät pääomavaatimukset arvopaperi- ja johdannaiskauppaa harjoittaville pankeille sekä korotetaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien pankkien kokonaistappionsietokykyä koskevaa pääomavaatimusta. Lisäksi sovittiin uusista vähimmäispuskurivaatimuksista pankkien taseisiin kuuluvien uusien järjestämättömien saamisten kattamiseksi. Lisäksi kesäkuun ja joulukuun eurohuippukokouksissa EVM vahvistettiin pankkien yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyksi. Euroopan talletussuojajärjestelmän suhteen EU-johtajat pitivät selvitystyön jatkamista tarpeellisena. Tätä varten on asetettu korkean tason työryhmä, joka raportoi tuloksista kesäkuussa 2019. Vuonna 2016 hyväksytyn etenemissuunnitelman toteuttamista oikeassa järjestyksessä jatkettiin aloittamalla talletussuojajärjestelmää koskevien poliittisten neuvottelujen etenemissuunnitelman laatiminen. Samaan aikaan euroalueen pankit jatkoivat yhteisen pankkivalvonnan tuella taseidensa vahvistamista, velkaantuneisuutensa vähentämistä ja järjestämättömien saamisten kannan keventämistä. Lisäksi Euroopan pääomamarkkinaunionin luominen eteni vuonna 2015 julkaistun toimintasuunnitelman mukaisesti.

EVM:n uudistamista koskevat keskustelut huomioiden EKP myös julkisti lausunnon, jossa se kannatti EVM:n sisällyttämistä EU:n oikeusjärjestelmään, sen ennalta varautuvan rahoitustuen välineiden parantamista siten, että varmistetaan riittävä ehdollisuus, sekä sen hallinnon arviointia korkealaatuisiin riippumattomien asiantuntijoiden neuvoihin perustuvan nopean ja uskottavan päätöksenteon varmistamiseksi.

Lisäksi julkistalouden vakautusjärjestelyn suunnitteluun ja ajoitukseen sekä muihin mahdollisiin euroalueen budjettivälineisiin liittyvä tekninen työ jatkui. EKP tuki tätä työtä vuonna 2015 julkaistun viiden puheenjohtajan kertomuksen mukaisesti korostaen, että mahdollisen julkistaloudellisen välineen tulisi tukea kokonaiskysyntää erityisesti koko euroaluetta koskevissa taantumissa ja samalla välttää heikentämästä kannustimia noudattaa kestävää kansallista talous- ja finanssipolitiikkaa. Lisäksi EKP antoi lausunnon Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan investointien vakautusjärjestelyn perustamisesta. Joulukuun eurohuippukokouksessa eurojärjestelmä valtuutettiin suunnittelemaan monivuotisen rahoituskehyksen yhteyteen budjettiväline, joka tukee euroalueeseen ja ERM II-järjestelmään kuuluvien jäsenvaltioiden lähentymistä ja kilpailukykyä vapaaehtoisuuden pohjalta. EU-foorumeilla käsiteltyihin aiheisiin kuului myös komission ehdotus asetukseksi valtionvelkakirjavakuudellisten arvopaperiensääntelystä.

EVM:n uudistaminen ja vakautustoiminto nousivat keskusteluissa esiin

Talouden rakenneuudistusten saralla Euroopan komissio ehdotti seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen (2021–2027) yhteyteen uudistuksia tukevaa ohjelmaa, jolla edistettäisiin rakenneuudistusten toteutusta. EU:ssa sovittiin myös olemassa olevan rakenneuudistusten tukiohjelman kokonaisrahoituksen lisäämisestä 222,8 miljoonaan euroon jaksolle 2017–2020.

Talous- ja rahaliiton syventämistä koskevassa keskustelussa EKP korosti useaan otteeseen, että budjettisääntöjen täysimääräinen soveltaminen ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan tehokkaampi yhteensovittaminen ovat elintärkeitä euroalueen kestävyyden vahvistamiseksi sekä jäsenvaltioiden luottamuksen vahvistamiseksi, jotta ne voivat jatkaa syvempään integraatioon. Tässä suhteessa edistys ei ole ollut tyydyttävää.


10.2 Tilivelvollisuuden täyttäminen

EKP:n tilivelvollisuus on sen riippumattomuuden välttämätön vastinpari. EKP on riippumaton toimielin, joka voi käyttää välineitään harkintansa mukaan toteuttaakseen tehtäviään. Riippumattomuudesta päätettiin demokraattisesti perussopimusten vahvistamisen yhteydessä, ja samalla EKP:lle annettiin selkeä valtuutus ja tilivelvollisuus yleisöä kohtaan sen toteuttamisesta. Tilivelvollisuudella – jota Euroopan unionin tuomioistuimen toteuttama oikeudellinen arviointi täydentää – varmistetaan, ettei riippumattomuus johda mielivaltaisuuteen ja että EKP:n toiminta vastaa sen valtuutusta.

EKP on tilivelvollinen Euroopan parlamentille

Perussopimuksissa uskotaan Euroopan parlamentille EU:n kansalaisten demokraattisesti valittuina edustajina keskeinen asema EKP:n pitämisessä tilivelvollisena. Vuonna 2018 EKP:n pääjohtaja oli neljästi Euroopan parlamentin talous- ja raha- asioiden valiokunnan kuultavana.[111] Lisäksi EKP:n pääjohtaja oli läsnä parlamentin täysistunnossa, jossa käsiteltiin EKP:n vuosikertomusta, ja EKP julkisti vastauksensa Euroopan parlamentin päätöslauselmaan Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2016.[112] EKP täyttää tilivelvollisuutensa myös raportoimalla säännöllisesti ja vastaamalla parlamentin jäsenten kirjallisiin kysymyksiin. Vuonna 2018 EKP:n pääjohtaja sai 36 kirjettä, jotka sisälsivät tällaisia kysymyksiä ja joihin annetut vastaukset julkaistiin EKP:n verkkosivuilla.[113] Useimmat parlamentin jäsenten kysymykset koskivat EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien toteutusta, vallitsevia talous- ja rahoitusoloja sekä EKP:hen ja EU:hun liittyviä institutionaalisia kysymyksiä. Lisäksi EKP on tilivelvollinen pankkivalvontatoimistaan Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle.[114]

EKP on osallistunut aktiivisesti keskusteluun keskuspankin riippumattomuudesta ja tilivelvollisuudesta

EKP osallistui edelleen viime vuosina käytyyn keskusteluun keskuspankin riippumattomuudesta ja tilivelvollisuudesta. Vuonna 2018 EKP:n johtokunnan jäsenet pitivät näistä aiheista useita puheita[115] ja Talouskatsauksen artikkelissa arvioitiin EKP:n tilivelvollisuuskäytäntöjen kehitystä.[116] Artikkelissa esitettiin muun muassa uutta määrällistä ja laadullista näyttöä siitä, miten EKP:n vuorovaikutus Euroopan parlamentin kanssa tiivistyi ja kehittyi talouskriisin aikana tiheytensä, muotonsa ja sisältönsä puolesta.

Eurobarometri-mielipidetutkimuksen[117] mukaan euron suosio saavutti vuonna 2018 tähänastisen ennätystasonsa, kun 75 % euroalueen 340 miljoonasta kansalaisesta kannatti yhteistä rahaa. Tämä on korkein Eurobarometrissä saavutettu hyväksymisprosentti sitten euron käyttöönoton.


10.3 Ison-Britannian EU-eron vaikutukset

Brexitiin liittyviä rahoitusvakausriskejä on arvioitu laajemmin marraskuussa ilmestyneessä EKP:n Financial Stability Review ‑raportissa

Vaikka EKP ei ole osapuolena neuvotteluissa, jotka koskevat Ison-Britannian eroamista Euroopan unionista (ns. brexit), se on jatkanut siihen liittyvän kehityksen seurantaa ja arviointia valtuuksiensa mukaisesti. EKP:n marraskuussa ilmestyneessä Financial Stability Review (FSR) ‑raportissa tarkasteltiin EU-eron vaikutuksia euroalueen rahoitusvakauteen. Arvioinnin mukaan ero aiheuttaa euroalueen rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvia riskejä vain rajallisesti, sillä yksityisellä sektorilla on useita mahdollisuuksia hallita mahdollisia riskejä. Siirtymä uuteen eron jälkeiseen tasapainotilaan aiheuttaa kertaluonteisia sopeutumiskustannuksia ja saattaa tuottaa kitkaa joillakin markkinasegmenteillä, ellei siirtymään valmistauduta asianmukaisesti. Riski, että euroalueen reaalitalouden rahoituksensaantimahdollisuudet heikkenisivät Ison-Britannian irtautuessa EU:sta, vaikuttaa kuitenkin pieneltä. Analyysin perusteella myös euroalueen pankkisektorin vakavaraisuusasemaan liittyvä riski vaikuttaa rajalliselta. Yhtäkkinen ja sopimukseton ero saattaisi kuitenkin johtaa laaja-alaisempaan ja voimakkaampaan markkinoiden uudelleenhinnoitteluun kuin vuonna 2018, mikä voisi kasvattaa riskipreemioita ja volatiliteettia äkillisesti.

Huhtikuussa 2018 EKP ja Englannin pankki perustivat yhteisen teknisen työryhmän, joka keskittyy rahoituspalvelualan riskienhallintaan 30.3.2019 aikoihin. Työryhmä raportoi lokakuussa 2018 havainnoistaan Euroopan komissiolle ja Ison-Britannian valtiovarainministeriölle.

Käydessään Euroopan parlamentin kuultavana helmikuussa 2018 EKP:n pääjohtaja korosti, että on tärkeää saada EU:n rahoitusmarkkinasääntelyn keskeiset osat (kuten EMIR II ‑asetus) valmiiksi hyvissä ajoin ennen Ison-Britannian eroamista EU:sta, jotta voidaan varautua kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, kuten sopimuksettomaan eroon.

Yhteisessä pankkivalvonnassa EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset ovat keskittyneet EU-eroon liittyvien valvontaodotusten viestintään ja täytäntöönpanoon sekä arvioimaan Isosta-Britanniasta euroalueelle toimintaansa siirtävien kansainvälisten pankkien brexit-suunnitelmia ja toimilupahakemuksia samoin kuin merkittävää toimintaa Isossa-Britanniassa harjoittavien euroalueen pankkien brexit-suunnitelmia. Lisätietoja on esitetty EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2018 toimintakertomuksessa.

Tätä kertomusta laadittaessa erosopimusta ei ollut solmittu.


10.4 Kansainväliset suhteet

G20-maat

Keskeisiin kysymyksiin kuuluvat ulkomaankauppa, rahoitusolot ja globaalin rahoitusjärjestelmän kehityssuunnitelmat

Vuonna 2018, kun talouskasvu jatkui mutta riskit sen hidastumisesta lisääntyivät, G20-maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat keskustelivat ulkomaankaupan jännitteiden vaikutuksista maailmantalouteen ja korostivat tarvetta lisätä keskustelua ja toimenpiteitä riskien hallitsemiseksi. G20-jäsenmaat arvioivat myös globaalien rahoitusolojen kiristymisen vaikutuksia, erityisesti suhteessa nouseviin markkinatalouksiin. G20-ryhmä pyrki seurannassaan edelleen vahvaan, kestävään, tasapuoliseen ja tasapainoiseen maailmantalouden kasvuun ja arvioi edistystä suhteessa vuodelle 2018 asetettuun 2 prosentin kasvutavoitteeseen. Tässä yhteydessä toteutetut toimenpiteet ovat valmistelleet maailmantaloutta yli 2 prosentin kasvuvauhdin saavuttamiseen, joskin alun perin odotettua myöhemmin. Valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat uusivat sitoutumisensa vakaisiin valuuttakursseihin ja rahoitusalan uudistusten toteuttamiseen. Argentiinan G20-puheenjohtajakaudella painopistealueisiin kuuluivat infrastruktuurirahoituksen edistäminen ja työelämän tulevaisuus. Lisäksi G20-ryhmä jatkoi työtään kansainvälisen verotuksen alueella ja pohti teknologisten innovaatioiden, kuten virtuaalivaluuttojen, hyötyjä ja mahdollisia riskejä. G20-ryhmä toisti sitoutuvansa vahvistamaan globaalia rahoitusarkkitehtuuria sekä maailmanlaajuista rahoitusturvaverkkoa, jonka ytimenä toimii vahva, jäsenosuuksiin perustuva ja riittävällä tavalla resursoitu Kansainvälinen valuuttarahasto. G20:n korkean tason työryhmä (Eminent Persons) julkisti tähän liittyvän raportin ”Making the Global Financial System Work for All”.

Kansainväliseen valuuttarahastoon ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteeseen liittyvät politiikkakysymykset

EKP jatkoi aktiivista osallistumista keskusteluun kansainvälisestä raha- ja rahoitusjärjestelmästä Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja muilla foorumeilla tuoden esille yhteistä eurooppalaista näkemystä keskuspankin näkökulmasta.[118] Kansainvälinen valuuttarahasto tarkasteli seuranta- ja lainanantoperiaatteitaan sekä käynnisti tärkeitä niitä koskevia arviointeja. Helmikuussa 2018 Kansainvälinen valuuttarahasto julkisti merkittäviä selvennyksiä ohjelmien suunnittelua rahaliitoissa koskeviin periaatteisiinsa. Kansainvälisen valuuttarahaston toteuttaman rahoitusalan valvonnan väliarviointi valmistui huhtikuussa 2018, ja valuuttarahaston riippumaton arviointitoimisto esitti siihen liittyvät suosituksensa joulukuussa 2018. Valuuttarahasto käynnisti myös tukemiensa ohjelmien ehdollisuutta ja puitteita koskevan arvioinnin sekä arvioinnin velkatilanteen kestävyydestä maissa, joilla on pääsy kansainvälisille pääomamarkkinoille. Lisäksi Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenosuuksien 15. arviointi jatkui vuonna 2018.

Ensimmäinen euroalueen rahoitussektorin arviointiohjelma toteutettiin vuonna 2018

Heinäkuussa 2018 valmistui Kansainvälisen valuuttarahaston ensimmäinen euroalueen rahoitussektorin arviointiohjelma (Financial Sector Assessment Program, FSAP). Tähän perusteelliseen hankkeeseen osallistui monia eurooppalaisia laitoksia, ja EKP:stä olivat mukana sekä keskuspankki- että valvontatoiminnot. Kansainvälinen valuuttarahasto korosti, että euroalueen pankkivalvonta on parantunut merkittävästi yhteisen valvontamekanismin luomisen jälkeen. Samalla se totesi, että vaikka suurten euroalueen pankkien kestävyys on parantunut, luotto- ja markkinariskeihin liittyy edelleen haavoittuvuuksia. Lisäksi hanke tuottaa tietoa euroalueen rahoitussektorin arviointiohjelmaan ja siten edistää sitä jäsenvaltioiden tasolla. Kansainvälinen valuuttarahasto totesi niin ikään heinäkuussa 2018 päättyneessä euroaluetta koskevassa kuulemismenettelyssään, että euroalueen talouskasvu jatkuu vahvana mutta aiempaa maltillisempana. Lisäksi se totesi, että jossakin maissa on keskeisen tärkeää kerryttää riittäviä julkisen talouden puskureita ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia. Lokakuussa 2018 Balilla pidetyssä vuosikokouksessaan IMF esitteli Bali Fintech Agendan, jossa käsitellään finanssiteknologiaan (ns. fintech) liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä sekä erityisesti sen kehityksen vaikutuksia rahoitussektoriin.

Kansainvälinen keskuspankkiyhteistyö

EKP jakaa avoimesti kokemustaan ympäri maailmaa

Resurssiensa rajoissa EKP osallistui edelleen kokemustenvaihtoon EU:n ulkopuolisten keskuspankkien kanssa. Kokemustenvaihtoa koskevassa vahvassa kiinnostuksessa näkyi EKP:n tärkeä asema maailmantaloudessa ja EU:n toimielimenä.

EKP laajensi yhteistyön maantieteellistä kattavuutta allekirjoittamalla yhteistyöpöytäkirjan Etelä-Afrikan keskuspankin kanssa. Lisäksi suhteita Aasian ja Latinalaisen Amerikan keskuspankkien kanssa kehitettiin edelleen olemassa olevien kahdenvälisten yhteistyöpöytäkirjojen perusteella. EKP vahvisti myös yhteistyötään alueellisten organisaatioiden kanssa tavoittavuutensa laajentamiseksi. Keskusteluja jatkettiin myös eurojärjestelmän korkean tason edustajien ja vastaavien latinalaisamerikkalaisten virkamiesten tapaamisessa.

EKP toteuttaa tehtäväänsä EU:n toimielimenä myös keskustelemalla EU:hun liittymistä suunnittelevien maiden keskuspankkien kanssa. Pääasiallisena foorumina ovat alueelliset työkokoukset, ja keskustelut järjestetään mahdollisuuksien mukaan tiiviissä yhteistyössä EU:n kansallisten keskuspankkien kanssa. Lisäksi EKP tukee EU:n kansallisten keskuspankkien yhteistyötä näiden kolmansien maiden keskuspankkien kanssa.


11 Viestinnän kehittäminen

Viime vuosina keskuspankkien viestinnästä on tullut yhä keskeisempi rahapolitiikan osa ja jopa sen väline. Viestimällä selkeästi aikeistaan ja tiedottamalla politiikastaan erityisesti rahoitusmarkkinoille ja asiantuntijayleisöille EKP on onnistunut parantamaan politiikkansa tehoa. Menneenä vuonna EKP vahvisti edelleen toimiaan, joilla se pyrkii saavuttamaan muitakin kuin perinteisiä yleisöjään. Päämääränä on tavoittaa laajempi kansalaisyhteiskunta, keskustella suuren yleisön kanssa ja kuunnella sitä uusien alustojen ja viestintämuotojen kautta. Markkinoille ja asiantuntijoille suunnatusta viestinnästä poiketen tällaisessa yhteydenpidossa on usein kyse siitä, mitä EKP tekee ja mistä syystä sekä miksi se on merkityksellistä yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille. Tavoittelemalla suurempaa yleisöä ja osallistumalla aidosti kaksisuuntaiseen vuoropuheluun EKP pyrkii parantamaan ymmärrystä tehtävästään ja toimintatavoistaan sekä rakentamaan luottamusta EKP:hen toimielimenä.

Nuoret keskeisenä kohderyhmänä

Euroopan nuorten tavoittaminen on EKP:lle erityisen tärkeää. Tästä syystä EKP perusti ”Back to School” -ohjelman, jossa EKP:n henkilöstöä rohkaistaan vierailemaan kouluissa – erityisesti omissa aiemmissa opinahjoissaan – keskustelemassa oppilaiden kanssa EU:sta ja eurosta, vastaamassa kysymyksiin ja kertomassa omakohtaisesti siitä, millaista on työskennellä EU:n toimielimessä. Menneenä vuonna 77 työntekijää osallistui hankkeeseen, mikä kertoo EKP:n henkilöstön innosta toimia euron airuina, tuoda EU:ta lähemmäksi kansalaisia ja maksaa takaisin omalle yhteisölleen.

EKP jalkautuu kouluihin

EKP vastaa nuorten esittämiin kysymyksiin nuorisodialogeissa

EKP laajensi vuonna 2018 myös nuorisodialogiaan. Dialogit ovat innovatiivisia alustoja, joissa opiskelijat ja nuoret ammattilaiset pääsevät keskustelemaan aidosti EKP:n ylimmän johdon jäsenten kanssa. Esimerkiksi tammikuussa järjestetyssä #AskDraghi-dialogissa EKP tarjosi yhteistyössä Debating Europe ‑verkkofoorumin kanssa nuorille mahdollisuuden keskustella pääjohtaja Mario Draghin kanssa ja esittää EKP:lle kysymyksiä eri asioista, kuten nuorisotyöttömyydestä ja virtuaalivaluutoista. Eri puolilta Eurooppaa saatiin yhteensä yli 280 kysymystä. Pääjohtaja Draghi vastasi viiteen parhaimpaan kysymykseen EKP:n verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa, joka sai myös laajaa mediahuomiota.

Monet keskuspankkien harjoittamaan politiikkaan liittyvät näkökohdat ovat monimutkaisia ja vaikeita ymmärtää muille kuin asiantuntijoille. EKP on kuitenkin päättänyt parantaa viestintänsä ymmärrettävyyttä ja kiinnostavuutta, joten se on ryhtynyt uusiin ja innovatiivisin toimiin. Yksi esimerkki tästä oli pyrkimys parantaa Sintrassa järjestetyn EKP:n keskuspankkifoorumin tavoittavuutta ja saada nuoret kiinnostumaan siellä käydyistä tärkeistä ja oivaltavista keskusteluista sekä seuraamaan niitä. EKP kutsui vastikään tohtoriksi valmistuneen YouTube-vaikuttajan Simon Clarkin raportoimaan nuorten ekonomistien keskustelutilaisuudesta sosiaalisen median kanavissaan. Kuvauksillaan suljettujen ovien takaa ja suorapuheisilla ekonomistien haastatteluillaan hän tarjosi tuoreen näkökulman keskuspankkifoorumiin ja teki sen sisällön nuorten kannalta ymmärrettäväksi ja kiinnostavaksi. Hänen tekemäänsä YouTube-videota on katseltu jo yli 30 000 kertaa.

EKP laajentaa digitaalista ulottuvuuttaan

Digitaaliset kanavat ovat keskeisiä EKP:n pyrkimyksissä olla läsnä siellä, mistä ihmiset – erityisesti nuoret – hakevat uutisia ja tietoa. Marraskuussa 2018 EKP avasi virallisen Instagram-tilin, joka pyrkii lähinnä kuvallisen viestinnän keinoin tekemään tutuksi EKP:n inhimillistä puolta esittelemällä sen työntekijöitä ja jakamalla kokemuksia EKP:ssä päivittäin tehtävästä työstä. Instagram-tilin tavoite on myös opetuksellinen, ja se jakaa visuaalisesti vetoavaa sisältöä sosiaalisen median kautta. Lisäksi yli 457 000 seuraajaa on yhteydessä EKP:hen Twitterin kautta. EKP on laajentanut edelleen verkkoviestinnän tarjontaansa, ja sen sivustot käsittävät nyt 160 000 sivua, joista monet 23 kielellä. Yhteistyössä muiden EU:n toimielinten kanssa perustettiin myös erityinen #EUROat20-sivusto kunnianosoituksena 20-vuotiaalle yhteiselle rahalle.

Osana EKP:n pyrkimystä tavoittaa muitakin kuin asiantuntijoita ja osallistua keskusteluun EKP:n politiikan vaikutuksista paikallisyhteisöihin ja yrityksiin koko euroalueella EKP:n johtokunnan jäsen Benoît Cœuré vieraili lokakuussa Ranskan maaseudulla. Siellä hän tapasi poliitikkoja, tehdastyöläisiä sekä opiskelijoita ja selosti heille EKP:n viimeaikaisia rahapoliittisia päätöksiä, kuunteli ihmisten huolia ja vastasi kritiikkiin.

EKP:n pyrkii tavoittamaan paikallisia yrityksiä ja työntekijöitä – Benoît Cœuré vieraili Vorwerk/Semcon tehtaalla Ranskan Cloyes’ssa 3.10.2018 keskustelemassa EKP:n politiikasta

Lisäksi EKP:n vierailijakeskus toivotti ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonnaan tervetulleiksi 20 743 kävijää. EKP:n päärakennuksessa Frankfurtissa sijaitsevassa vierailijakeskuksessa kävijät voivat perehtyä EKP:n tehtäviin, historiaan ja päämäärään sekä keskustella EKP:n edustajan kanssa.


12 Hyvä hallinto, huippuorganisaatio, häiriönsieto- ja palautumiskyky sekä ympäristöasioiden hoito

EKP:n strategisiin painopisteisiin kuuluvat EKP:n maineen vahvistaminen kansainvälisesti eturivin organisaationa sekä henkilöstön motivointi ja sitouttaminen ja sen osaamisen kehittäminen. Näiden painopisteiden pohjalta EKP pyrki vuonna 2018 1) edistymään huippuorganisaationa kehittämällä toimintakulttuuriaan monimuotoisemmaksi ja osallistavammaksi sekä lisäämällä toimintansa luotettavuutta, avoimuutta ja vastuullisuutta EU:n kansalaisten silmissä; 2) vahvistamaan teknologisten uhkien sietokykyä parantamalla valmiuttaan puolustautua ja puolustaa koko rahoitusjärjestelmää kyberhyökkäyksiltä ja 3) takaamaan ympäristöasioiden hyvän hoidon pienentämällä jatkuvasti ekologista jalanjälkeään.


12.1 Huipputulokset kumpuavat monimuotoisuudesta ja osallistamisesta

EKP katsoo, että parhaisiin tuloksiin päästään monimuotoisuuden ja osallistamisen avulla: kun ryhmissä on edustettuina monipuolisempia näkemyksiä, myös päätöksenteko paranee ja tulokset ovat vankempia. Vain siten pystytään varmistamaan, että EKP saa aikaan henkilöstönsä ja koko EU:n kannalta mahdollisimman hyviä tuloksia, ja siksi monimuotoisuus, keskinäinen kunnioitus, eettinen toimintakulttuuri ja henkilöstön hyvinvointi ovatkin EKP:n strategisia tavoitteita.

Monimuotoisuus ja osallistaminen parantavat keskeisesti organisaation tuloksellisuutta

EKP edisti vuonna 2018 edelleen monimuotoisuutta ja osallistamista päästäkseen organisaationa entistä parempiin tuloksiin. Edistämistoimien keskeisiä periaatteita olivat keskinäinen kunnioitus, oikeudenmukaisuus, osallistavuus ja työntekijöiden yhtäläiset mahdollisuudet heidän sukupuoleensa, kansalaisuuteensa, uskontoonsa, seksuaaliseen suuntautumiseensa, etniseen alkuperäänsä, ikäänsä, kulttuuritaustaansa tai mahdollisiin toimintarajoitteisiinsa katsomatta. EKP:llä on useita monimuotoisuusverkostoja, jotka pitävät tiheästi yhteyttä henkilöstöhallintoon ja pyrkivät yhdessä palvelemaan monimuotoisuuteen liittyviä erityyppisiä tarpeita mahdollisimman kattavasti. EKPJ:n/YVM:n tasolla EKP vaihtaa kansallisten keskuspankkien ja valvontaviranomaisten kanssa tietoja monimuotoisuuden ja osallistamisen parhaista käytännöistä. Tällaiseen yhteydenpitoon tarjosi tilaisuuden esimerkiksi Roomassa lokakuussa 2018 pidetty EKPJ:n ja YVM:n monimuotoisuusverkoston kolmas vuosikokous.

Vuonna 2018 EKP:n laajassa toimintaohjelmassa muun muassa järjestettiin sateenkaariliputus kansainvälisenä homo-, trans- ja bifobian vastaisena päivänä (IDAHOT), pidettiin osallistavan johtamisen työpajoja EKP:n päälliköille, juhlistettiin kansainvälisen rotusyrjinnän vastaista päivää ja järjestettiin HLBT+-teemaa ja sukupuolten tasa-arvokysymyksiä käsitteleviä luentoja.

EKP jatkaa toimia naisten lukumäärän lisäämiseksi päällikkö- ja johtajatehtävissä. EKP:n johtokunta onkin asettanut tavoitteita, joiden mukaan sukupuolten edustus työyhteisössä olisi saatava tasapuolisemmaksi vuoden 2019 loppuun mennessä. Tavoitteiden saavuttaminen pyritään varmistamaan monenlaisin tukitoimenpitein, kuten valmentamalla naisia johtotehtäviin erityisessä koulutusohjelmassa, laajentamalla mahdollisuuksia joustaviin työaikajärjestelyihin, painottamalla osallistavaa johtamista ja nimittämällä kullekin toimialalle monimuotoisuuden vastuuhenkilöitä, jotta sukupuolet olisivat tasapuolisemmin edustettuina eri yksiköissä.

Vuoden 2018 lopussa naisia oli kaikista päälliköistä 29 %, kun vuoden 2019 lopun tavoitteeksi on asetettu 35 %. Ylimmän johdon tehtävissä toimivien naisten osuus oli 22 %, kun vuoden 2019 lopun tavoite on 28 % (ks. taulukko 2). EKP:n koko henkilöstöstä naisia on 44 %.

Taulukko 2

Naisten edustus päällikkö- ja johtotehtävissä ja sitä koskevat tavoitteet

Lähde: EKP.
Huom. Sukupuolijakaumaa koskevissa luvuissa ovat mukana sekä vakinaiset että määräaikaiset työsuhteet. Vuoden 2019 alun tiedot.

EKP haluaa enemmän työhakemuksia naisilta

Koska tavoitteisiin oli vielä matkaa, EKP:n johtokunta otti vuonna 2018 käyttöön lisätoimenpiteitä sukupuolten edustuksen tasapuolistamiseksi. Se päätti, että jokaisella toimialalla tulisi ylimmässä johdossa olla ainakin yksi naispuolinen jäsen ja laajemmasta johtoryhmästä vähintään kolmanneksen tulisi olla naisia. EKP:n rekrytointimenettelyitä on lisäksi muutettu entistä useampien naispuolisten työnhakijoiden saamiseksi. Potentiaalisia naishakijoita on esimerkiksi etsitty laajemmin rekrytointitoimistojen avulla. Rekrytointimenettely voidaan myös keskeyttää ja käynnistää uudelleen, jos siinä ei saada riittävää määrää hakemuksia naisilta. Lisäksi rekrytointipaneeleihin osallistuu EKP:n kaikilla tasoilla aiempaa enemmän naisia, jotta paneelien sukupuolijakauma on tasapuolisempi eikä päätöksissä pääse tapahtumaan sukupuolisyrjintää.


12.2 Tiukempia hyvän ja luotettavan hallinnon vaatimuksia

EKP pyrkii eettisen komitean ja tarkastuskomitean välityksellä varmistamaan, että EKP täyttää tiukimmatkin hyvän ja luotettavan hallinnon vaatimukset.

Yhteisiin menettelytapaohjeisiin on kirjattu kattavat ja ajanmukaiset eettiset säännöt

EKP:n neuvosto pyysi tarkastuskomitean kehotuksesta eettistä komiteaa laatimaan EKP:n ylimmän johdon jäsenille yhteiset menettelytapaohjeet. Uudet ohjeet sisältävät kattavat ja ajanmukaiset eettiset säännöt EKP:n neuvoston, johtokunnan ja valvontaelimen jäsenille. Lisäksi niissä laajennetaan johtokunnan jäsenten ulkoista viestintää ohjaavat periaatteet koskemaan yksiselitteisesti myös EKP:n neuvoston ja valvontaelimen jäseniä. EKP:n yleisneuvoston sekä tarkastuskomitean, eettisen komitean, oikaisulautakunnan ja muiden korkean tason hallintoelinten jäsenet puolestaan sitoutuvat noudattamaan tärkeimpiä yleisperiaatteita. Yhteiset menettelytapaohjeet kuvastavat EKP:n keskeisiä periaatteita ja arvoja, ja niissä otetaan huomioon EKP:n erityispiirteet keskuspankkina, pankkivalvojana ja EU:n toimielimenä. Niissä on otettu huomioon myös hallinnon luotettavuutta, tilivelvollisuutta ja avoimuutta koskevat EKP:n sidosryhmien ehdotukset.

EKP tehosti ulkopuolisen tilintarkastajansa suosituksesta henkilöstön yksityisten rahoitustoimien sääntöjenmukaisuuden vuotuista tarkastusta. Henkilöstöstä satunnaisesti valittavan ryhmän tarkastuksen täydennykseksi ryhdyttiin suorittamaan tiettyyn henkilöstöryhmään tai tietyntyyppisiin rahoitustoimiin kohdistuvia erityistarkastuksia.

Vuoden 2018 aikana EKP:n tarkastuskomitea arvioi hallinnon ja valvonnan keskeisiä osa-alueita niin EKP:ssä – keskuspankkitoiminnassa ja pankkivalvonnassa – kuin eurojärjestelmässäkin. Arvioinnin painopisteenä olivat etenkin eurojärjestelmän taloudellisten riskien hallintajärjestelyjen toimivuus, edistyminen kyberriskejä koskevien koordinoitujen toimintasuunnitelmien laadinnassa ja organisatoriset aloitteet, joiden tarkoituksena on tehostaa yhteisen valvontamekanismin toimintaa.

Osana jatkuvia avoimuus- ja läpinäkyvyyspyrkimyksiään EKP päätti perustaa julkisen asiakirjarekisterin, jotta EKP:n toimintalinjauksiin, toimiin ja päätöksiin liittyvät asiakirjat ovat helposti ja loogisesti suuren yleisön ja markkinoiden saatavilla ja haettavissa. Rekisterin toimivuutta ja kattavuutta parannetaan asteittain.


12.3 Kyberuhkien sietokyky

Tietojenvaihto on välttämätön edellytys EKP:n ja muiden keskuspankkien sekä koko rahoitusjärjestelmän moitteettomalle toiminnalle. Siksi on ensiarvoisen tärkeää suojella tietojen eheyttä ja luottamuksellisuutta ja varmistaa järjestelmien käytettävyys kaikissa oloissa. Sitä mukaa, kun tietotekninen toimintaympäristö on monimutkaistunut, toimijoiden keskinäiset sidokset ovat lisääntyneet ja digitaalisilla alustoilla ja verkoissa oleva tietomäärä on kasvanut, myös altistuminen kyberhyökkäysten ja kyberhäiriöiden uhalle on kasvanut.[119] Rahoitusalan yhteisöihin ja niiden palveluntarjoajiin kohdistuvat kyberhyökkäykset ovat vakava huolenaihe, sillä ne tuottavat haittaa kuluttajille ja yrityksille ja saattavat aiheuttaa järjestelmäriskejä, heikentää rahoitusjärjestelmän vakautta ja jopa jarruttaa talouskasvua.

EKP on parantanut omaa puolustusvalmiuttaan kehittämällä hallinto- ja valvontajärjestelmiä ja tehostamalla turvallisuusvalvontaa teknisesti (mm. suunnittelun, kehitystyön ja toiminnan kannalta) sekä prosessien, koulutuksen ja testauksen avulla. EKP on parantanut myös koko järjestelmän häiriönsieto- ja palautumiskykyä yhdessä rahoitusjärjestelmän muiden osapuolten kanssa. Kyberuhkien sietokyky (ns. kyberresilienssi) tarkoittaa kykyä varautua ja vastata kyberuhkiin ja muihin merkittäviin toimintaympäristön muutoksiin sekä kestää ja hillitä kyberhäiriötilanteita ja palautua niistä nopeasti.

Kyberriskit ovat operatiivisia riskejä ja kuuluvat siksi niitä koskevan yleisen riskienhallintajärjestelmän piiriin. EKP on laatinut järjestelmän osaksi digitaalisen turvallisuuden ja kyberuhkien sietokyvyn hallintaperiaatteet, joissa kuvataan EKP:n omaa digitaalista turvallisuutta ja kyberuhkien sietokykyä koskevat hallinta- ja organisaatiojärjestelyt ja selkeytetään niitä koskevien tehtävien ja vastuun jakoa. Digitaalisen turvallisuuden ja kyberuhkien sietokyvyn hallintaperiaatteet täydentävät EKP:n muita kuin taloudellisia riskejä koskevia hallintasääntöjä ja lisäävät digitaalisen turvallisuuden, kyberriskien ja niiden sietokyvyn ymmärrystä ja tuntemusta. EKP:n kykyä reagoida sen omaan organisaatioon kohdistuvaan kyberhyökkäykseen ja palautua siitä vahvistetaan edelleen vuonna 2019 parantamalla toiminnan jatkuvuussuunnitelmia ja testaamalla nykyisiä häiriö- ja kriisitilanteiden hallintajärjestelyjä.

Turvatoimina kerätään ja analysoidaan tiedustelutietoa uhista, toteutetaan puolustustoimenpiteitä sekä parannetaan tunnistus- ja reagointivalmiuksia. Tehokas suojautuminen uhilta edellyttää häiriöraportointia, yhteistoimintaa ja tietojenvaihtoa. EKP:n uusi kybertuvallisuuden ohjauskomitea helpottaa tietojenvaihtoa, toimenpidelinjausten yhtenäistämistä ja käytännön yhteistyötä EKP:n oman ja koko EU:n rahoitussektorin kyberuhkien sietokyvyn kehittämiseksi. EKP edistää tietojenvaihtoa EKPJ:n sisällä sekä käyttöturvallisuutta ja tilannetietoisuutta (Operational Security Situational Awareness) koskevassa maailmanlaajuisessa tietojenvaihtoverkostossa, johon kuuluu 33 jäsenlaitosta.

Koska kyberhyökkäykset käyvät päivä päivältä edistyneemmiksi, työntekijät on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla uusista turvallisuusuhista ja mahdollisista vastatoimista. Tietotekniikan käyttäjien ja tietovarannon suojaamiseksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että EKP tiedottaa turvallisuusnäkökohdista tehokkaasti henkilöstölle. Henkilöstölle järjestetään koulutusta, jolla parannetaan heidän tietämystään tietotekniikan turvallisesta käytöstä. Vuonna 2019 aloitetaan pakollinen verkkokoulutus. Lisäksi EKP:ssä testataan säännöllisesti menettelytapoja sekä tietoteknisiä järjestelmiä ja prosesseja.

Koko järjestelmän kestokyvyn parantaminen

EKP tarkastelee kyberuhkien sietokykyä pääasiallisesti sääntelyn näkökulmasta: asia nivoutuu osaksi rahoitusmarkkinainfrastruktuurien operatiivisen riskin hallintaa. Pyrkimyksenä on varmistaa asiaa koskevien standardien soveltaminen euroalueella ja yhdenmukaistaa sääntöjä kansainvälisellä tasolla. Eurojärjestelmä onkin laatinut rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberuhkien sietokykyä koskevan strategian, johon sisältyy useita yksittäisten rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja koko sektorin kestokykyä koskevia toimenpiteitä sekä sääntelyviranomaisten ja alan toimijoiden välistä strategista yhteydenpitoa.

Eurojärjestelmä on laatinut rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberuhkien sietokykyä koskevat valvontaodotukset (Cyber resilience oversight expectations for financial market infrastructures), jotta euroalueella noudatettaisiin johdonmukaisesti maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitean ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (IOSCO) laatimaa ohjeistusta (Guidance on cyber resilience for financial market infrastructures). Rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberuhkien sietokykyä koskevat valvontaodotukset palvelevat kolmea tarkoitusta:

  • Niissä esitetään rahoitusmarkkinainfrastruktuureille yksityiskohtaisia toimenpiteitä ohjeistuksen toteuttamiseksi käytännössä. Näin varmistetaan, että rahoitusmarkkinainfrastruktuurit kykenevät viemään eteenpäin parannuksia ja tehostamaan kyberuhkien sietokykyään pitemmäksi ajaksi.
  • Valvojat saavat niiden myötä käyttöönsä selkeät odotukset, joiden perusteella ne voivat arvioida vastuullaan olevia rahoitusmarkkinainfrastruktuureja.
  • Rahoitusmarkkinainfrastruktuurit ja niiden valvojat saavat valvontaodotuksista hyvän pohjan keskinäisille keskusteluilleen.

EKP otti toukokuussa 2018 käyttöön uhkatiedusteluun perustuvan eurooppalaisen kyberresilienssin testijärjestelmän (European framework for Threat Intelligence-based Ethical Red Teaming, TIBER-EU) jonka tarkoituksena on auttaa rahoitusmarkkinainfrastruktuurien toimijoita parantamaan kyberuhkien sietokykyään. TIBER-EU on ensimmäinen yhteiseurooppalainen järjestelmä, jonka avulla organisaation kriittisiä tuotantojärjestelmiä voidaan testata valvotusti, räätälöidysti ja tiedustelutietojen pohjalta todellisten hyökkääjien taktiikoita, tekniikoita ja menettelytapoja hyödyntäen. Tarkoituksena on ottaa käyttöön koko EU:ssa vakioidut ja vastavuoroisesti tunnustetut kybertestit, jotta rahoitusmarkkinainfrastruktuureja ei jouduttaisi testaamaan joka jäsenvaltiossa erikseen.

Eurojärjestelmä parantaa rahoitusalan toiminnallista kestokykyä järjestämällä yleisvalvontamandaattinsa nojalla muun muassa markkinoiden laajuisia kriisiviestintäharjoituksia. Vuonna 2018 järjestettiin simulaationa UNITAS-kriisiviestintäharjoitus, johon osallistui muun muassa euroalueen suurimpia maksujärjestelmiä, arvopaperikeskuksia, keskusvastapuolia, palveluntarjoajia, markkinainfrastruktuureja ja niiden yleisvalvonnasta vastaavia keskuspankkeja. Harjoitusskenaariona oli rahoitusmarkkinainfrastruktuureihin kohdistunut kyberhyökkäys, joka vaaransi osallistujien tietojen eheyden. Harjoitus toteutettiin markkinaosapuolten välisenä ohjattuna keskusteluna, jossa osallistujat tekivät skenaarion pohjalta havaintoja ja päätelmiä ja määrittivät mahdollisia yhteistyöalueita koko rahoitusalan kyberuhkien sietokyvyn parantamiseksi.

Koska markkinatoimijoiden, toimivaltaisten viranomaisten ja kyberturvallisuusalan toimijoiden eurooppalaiselle yhteistyöfoorumille oli ilmeinen tarve, eurojärjestelmä perusti euromääräisten rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberresilienssiä käsittelevän lautakunnan. Lautakunnan tavoitteena on parantaa rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja niihin liittyvien kriittisten palvelujen tarjoajien sekä koko EU:n rahoitusalan kyberuhkien sietokykyä kansainvälisten standardien mukaisesti. Tavoitteen saavuttamiseksi vahvistetaan luottamusta ja yhteistoimintaa sekä autetaan luomaan joko markkinatoimijoiden keskinäisiä tai markkinatoimijoiden ja viranomaisten välisiä yhteisiä aloitteita.

Pankkien tietotekniikkariskien valvonta

EKP valvoo kyberuhkien sietokykyä ja toiminnallista kestokykyä osana pankkien tietotekniikkariskien valvontaa. Kyberriskit vaativat erityistä huomiota, koska pankkien keskinäiset sidokset ovat lisääntyneet ja pankit ovat myös yhä riippuvaisempia tietotekniikasta. Lisäksi määrätietoiset hyökkääjät löytävät tietoturva-aukot nopeasti ja pystyvät myös hyödyntämään niitä nopeasti.

EKP alkoi vuonna 2018 soveltaa EPV:n ohjeita valvonta- ja arviointiprosessin (SREP) yhteydessä tehtävästä ICT-riskien arvioinnista (EBA/GL/2017/05). Se laati kaikkien valvomiensa euroalueen merkittävien luottolaitosten tietotekniikkariskeistä yhtenäisen ja kattavan tilannearvion, jonka perusteella yksittäisissä pankeissa toteutettiin seurantatoimia ja joitakin aiheita valittiin laajempaan tarkasteluun. Yleisemmällä tasolla EKP on korostanut, että pankkien on pysyttävä vastedeskin valppaina kaikenlaisten tietotekniikkariskien varalta eikä niiden tulisi rajoittaa toimiaan ainoastaan tiettyihin tietotekniikan riskialueisiin.

EKP on myötävaikuttanut merkittävästi ICT- ja turvallisuusriskien hallintaa koskevaan EPV:n ohjeluonnokseen, joka julkaistiin kommentoitavaksi joulukuussa 2018. Valmistuttuaan ohjeiden odotetaan yhdenmukaistavan eurooppalaisten pankkien tietotekniikkariskien hallintavaatimuksia ja tasapuolistavan toimintaedellytyksiä. Lisäksi tietotekniikkariskien valvonta EKP:ssä koostuu vastedeskin yhteisten valvontaryhmien harjoittamasta jatkuvasta valvonnasta, tiettyjen tietotekniikkariskien yksityiskohtaisista, paikalla tehtävistä erityistarkastuksista sekä kyberhyökkäysten seurannasta EKP:n kyberhäiriöiden ilmoitusmenettelyn välityksellä.

Maailmanlaajuisesti ja etenkin EU:n tasolla jatketaan aktiivista yhteistyötä rahoitusjärjestelmän kyberuhkien sietokyvyn vahvistamiseksi.


12.4 EKP:n ekologisen jalanjäljen pienentäminen

EKP pyrkii jatkuvasti parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa

EKP tiedostaa, että sillä on EU:n toimielimenä velvollisuus edistää ympäristönsuojelua ja vastata haasteisiin, joita ilmastonmuutos asettaa nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnille. EKP alkoi harjoittaa omaa ympäristöpolitiikkaa vuonna 2007 ja on sen jälkeen jatkuvasti parantanut ympäristönsuojelunsa tasoa ja pienentänyt hiilijalanjälkeään. Vuonna 2010 EKP liittyi ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS), ja EKP:n oman ympäristöjärjestelmän piirissä ovat sen kaikki kolme rakennusta Frankfurtissa (päärakennus Sonnemannstrassella, Japan Centre ja Eurotower).

Ympäristönsuojelu on EKP:n toimintastrategian olennainen osa ja vaikuttaa EKP:n päivittäisiin toimintoihin ja prosesseihin. EKP pyrkiikin jatkuvasti pienentämään ekologista jalanjälkeään. Tässä työssä sitä avustaa yli 50 sisäistä ympäristövastaavaa sekä laaja joukko ympäristötietoisia organisaatioyksiköitä ja työntekijöitä. Saavuttaakseen ympäristötavoitteensa EKP tiedottaa ympäristöasioista aktiivisesti henkilöstölle, pyrkii mahdollisimman suureen tehokkuuteen ja pitää yllä yhteistyösuhteita eri sidosryhmiin. EKP on muun muassa perustanut monipuolisen yhteistyövälineen, jonka avulla se voi olla yhteydessä kumppaneihinsa verkon välityksellä. Yhteistyöväline paitsi monipuolistaa vuorovaikutusta myös auttaa välttämään matkustamista mahdollisimman usein, mikä vähentää päästöjä. Lisäksi EKP on optimoinut päärakennuksensa valaistusta entisestään vähentämällä valon voimakkuutta rakennuksen joissakin osissa. Se on myös tehnyt valaistusaikatauluihin muutoksia energiasäästöjen suurentamiseksi. Yhteistilojen kertakäyttöiset muovi- ja pahvimukit on korvattu keraamisilla ja lasisilla juoma-astioilla, mikä vähentää huomattavasti jätteen määrää.

Vuonna 2018 runsaasti ympäristötiedotusta

Vuosi 2018 oli EKP:n ympäristötiedotuksen kannalta tapahtumarikas vuosi, sillä EKP osallistui useisiin kansainvälisiin kampanjoihin. Se muun muassa osallistui WWF:n Earth Hour 2018 ‑tapahtumaan frankfurtilaisyhteisön rinnalla ilmastonmuutoksen tuomiseksi valokeilaan. EKP ja 183 muuta organisaatiota ja yritystä Frankfurtissa sammuttivat kaikki turhat valot, ja henkilöstöä kannustettiin liittymään kampanjaan ja etsimään uusia ympäristöystävällisiä toimintatapoja. EKP osallistui myös jo kuudennen kerran Euroopan liikkujan viikkoon. Tapahtuman yhteydessä se järjesti polkupyörien turvatarkastuksia, ryhmäkilpailuja, liikkumista ja ilmastoa koskevia tietokilpailuja sekä useita muita tempauksia, joilla henkilöstöä kannustettiin vihreämpiin valintoihin päivittäisessä työmatkaliikenteessä. Henkilöstölle myös tiedotettiin ympäristöystävällisestä liikkumisesta EKP:ssä.

Ulkopuolisilla palveluntarjoajilla on tärkeä rooli EKP:n ympäristövaikutuksen pienentämisessä. Esimerkiksi EKP:n siivouspalveluyrityksen valinnassa otettiin huomioon myös kestävän kehityksen mukaisia kriteerejä. Niiden pohjalta päivittäisessä toiminnassa otettiin käyttöön monia ympäristöystävällisiä materiaaleja, kuten uusiopaperi saniteettitiloissa. EKP:n valitsema siivouspalveluyritys käyttää innovatiivisia, vaarattomia ja täysin biohajoavia puhdistustuotteita ja ainoastaan mekaanisia syväpuhdistusmenetelmiä. Lattianpuhdistusaineen annostuskin on optimoitu vedenkulutuksen vähentämiseksi ja veden uudelleenkäytön tehostamiseksi.

Yhteistyötä paremman ympäristönsuojelun puolesta

EKP tekee tiivistä yhteistyötä EU:n muiden toimielinten ja laitosten sekä kansallisten keskuspankkien kanssa lisätäkseen ympäristötoimiensa vaikuttavuutta ja oppiakseen jatkuvasti lisää muiden kokemuksista. Yhteistyön osana vaihdetaan tietoa parhaista käytännöistä, etsitään yhteisiin haasteisiin uusia ratkaisuja ja tiedotetaan yhteisesti osallistujaorganisaatioiden ympäristönsuojelutasoista. Yhteisellä EMAS in the European Institutions ‑verkkosivulla EU:n toimielimet ja laitokset voivat tutustua EMAS-rekisteröinnin käytännön hyötyihin sekä vaihtaa tietoa parhaista käytännöistä ja luonnonvarojen säästämisestä. Toimielinten yhteistyö on siis tärkeä osa EKP:n ympäristölupausta.

EKP julkistaa tietoa ympäristönsuojelutasostaan ja ‑toimistaan erillisellä ympäristönsuojelusivulla.


Tilinpäätös

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ecb.annualaccounts2018~cd3eabaa40.fi.pdf


Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2018

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/ecb.eurosystembalancesheet2018~5b51d1aefe.fi.pdf


Tilastot (vain englanniksi)

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ecb.ar_annex2018_statistical_section~7ddac28291.en.pdf

© Euroopan keskuspankki, 2019

Postiosoite: 60640 Frankfurt am Main, Germany
Puhelin: +49 69 1344 0
Internet: www.ecb.europa.eu

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu ei-kaupallisiin ja opetustarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tämän vuosikertomuksen tiedot perustuvat valtaosin 8.2.2019 käytettävissä olleisiin tietoihin (työttömyysastetta koskevat tiedot ovat joulukuulta 2018). Vuosikertomuksen tilasto-osan tiedot perustuvat 14.3.2019 käytettävissä olleisiin tietoihin.

Termien ja lyhenteiden selityksiä on EKP:n verkkosivuilla olevassa (englanninkielisessä) sanastossa.

HTML ISBN: 978-92-899-3419-0, ISSN: 1725-2881, doi:10.2866/62938, EU:n luettelonumero: QB-AA-19-001-FI-Q


[1]Maaliskuussa 2019 EKP:n neuvosto totesi, että ohjauskorkojen odotettiin nyt pysyvän nykyisellä tasolla ainakin vuoden 2019 loppupuoliskon ajan ja joka tapauksessa niin kauan kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että inflaatio palautuu edelleen kestävästi lähemmäksi hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.
[2]Tietolähde: Hamburg Institute of International Economics (HWWI).
[3]Työllisyyden ikärakennetta on käsitelty tarkemmin Talouskatsauksen 8/2018 kehikossa ”Euroalueen työllisyyden kasvun rakenteelliset muutokset talouden elpymisen aikana”.
[4]Ks. Talouskatsauksen 1/2018 artikkelin ”Labour supply and employment growth” kehikko 1.
[5]Lisätietoja on Talouskatsauksen 1/2018 artikkelissa ”Labour supply and employment growth”.
[6]Finanssipolitiikan mitoitukseen vaikuttavat paitsi julkisen talouden automaattiset reaktiot taloussuhdanteeseen myös talouden finanssipoliittisten elvytystoimien suuntaaminen ja niiden laajuus. Finanssipolitiikan mitoituksen mittarina käytetään suhdannekorjatun perusjäämän muutosta puhdistettuna valtion finanssisektorille antamasta tuesta. Euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen käsitettä tarkastellaan lähemmin Talouskatsauksen 4/2016 artikkelissa ”The euro area fiscal stance”.
[7]Ks. ”The 2018 Ageing Report: Economic and Budgetary Projections for the EU Member States (2016–2070)”, Euroopan komissio, 25.5.2018. Talouspoliittisen komitean ja Euroopan komission väestön ikääntymistä käsittelevä työryhmä julkaisee raportteja kolmen vuoden välein. Vuoden 2018 raportti on niistä tuorein.
[8]Ikääntymiseen liittyvien kustannusten supistuminen Kreikassa liittyy suurelta osin hiljattain sovittuihin eläkeuudistuksiin. Parantuneet näkymät voivat kuitenkin vaarantua, jos oikeuden päätökset johtavat eläkeuudistusten peruuttamiseen.
[9]Vaikka uudistusten vaikutusten toteutuminen vie usein aikaa, komission monivuotisten arviointien mukaan myös uudistusvauhti on viime vuosina heikentynyt. Tämä saattaa johtua monista seikoista, kuten uudistusväsymyksestä sekä uudistusten pitämisestä ajan mittaan vähemmän kiireellisinä. Jotkin jäljellä olevat uudistukset saattavat myös olla erityisen haastavia.
[10]Ks. K. Masuch, R. Anderton, R. Setzer ja N. Benalal, (toim.), ”Structural policies in the euro area”, , EKP:n Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 210, kesäkuu 2018.
[11]Näistä euroalueen inflaatioindikaattoreista on analysoitu tarkemmin Talouskatsauksen 4/2018 artikkelissa ”Measures of underlying inflation for the euro area”.
[12]Ks. Talouskatsauksen 5/2018 kehikko ”The role of wages in the pick-up of inflation”.
[13]Ks. Talouskatsauksen 5/2018 kehikko ”Developments in mortgage loan origination in the euro area”.
[14]Rajahintatoimeksiantojen tarjouskirja on kaupankäyntijärjestelmä, jossa markkinaosapuolten tekemät osto- ja myyntitarjoukset tallennetaan jonoon ja toteutetaan ennalta määrätyssä järjestyksessä.
[15]Rajahintatoimeksiantojen tarjouskirjaan pohjautuva likvidiysindikaattori perustuu tietoihin osto- ja myyntitarjoushintojen erotuksesta ja tarjousvolyymeista. Indikaattori määritetään joukkolainakohtaisesti laskemalla yhteen tarjouskirjan viisi parasta osto- ja myyntitarjoushintaa ja jakamalla näin saatu summa kyseisten tarjousten volyymien summalla.
[16]Toteutuneisiin kauppoihin perustuvassa likvidiysindikaattorissa käytetään tietoja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan kuuluvien kauppojen sitovista hintatarjouksista. Indikaattori lasketaan jakamalla tietystä joukkolainasta OTC-markkinoilla saatujen kahden parhaan tarjouksen välinen hintaero joukkolainan duraatiolla. Huomioon otetaan tiedot vain kauppoihin johtaneista tarjouksista.
[17]Saksan valtion kymmenen vuoden joukkolainojen tuotot kasvoivat 28.4.2015 alkaneen noin kuusiviikkoisen jakson aikana 0,82 prosenttiyksikköä (0,16 prosentista 0,98 prosenttiin).
[18]EKP laatii arvopapereiden liikkeeseenlaskutilastot euroalueen kansallisten keskuspankkien toimittamien kuukausittaisten tietojen perusteella. Tilastot kattavat velkapapereita ja noteerattuja osakkeita koskevat kanta-, liikkeeseenlasku-, erääntymis- ja kasvutiedot liikkeeseenlaskumaan, liikkeeseenlaskijan toimialan, instrumenttityypin, alkuperäisen juoksuajan, korkoperusteen ja liikkeeseenlaskuvaluutan mukaan. Tuoreimmat tiedot ovat marraskuulta 2018.
[21]Käytetystä ekonometrisestä menetelmästä kerrotaan tarkemmin Talouskatsauksessa 3/2018 julkaistussa artikkelissa ”The impact of the corporate sector purchase programme on corporate bond markets and the financing of euro area non-financial corporations” (ks. artikkelin alaviite 61).
[22]Tällaisia olivat esim. pankkien liikkeeseen laskemat joukkolainat, korkeatuottoiset joukkolainat ja korkoperusteeltaan kelpaamattomat joukkolainat. Eurojärjestelmän ostamien joukkolainojen tuottojen ja riskilisien pieneneminen toimi sijoittajille kannustimena siirtää varoja omaisuuseriin, joiden riskiprofiili on samankaltainen mutta odotetut tuotot ovat suurempia.
[23]Ks. B. Grosse-Rueschkamp, S. Steffen ja D. Streitz, ”Cutting out the middleman – The ECB as corporate bond investor”, SSRN, lokakuu 2017, ja O. Arce, R. Gimeno ja S. Mayordomo, ”Making room for the needy: The credit-reallocation effects of the ECB’s corporate QE”, Espanjan keskuspankin Working Paper ‑sarjan julkaisu nro 1743, 2017.
[24]Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty näyttöä siitä, että pankeilla, joiden laina-asiakkaissa on paljon osto-ohjelmaan hyväksyttäviä yrityksiä, luotonantovolyymit ovat kasvaneet vahvemmin kuin pankeilla, joilla tällaisia laina-asiakkaita on vähemmän; Ks. edellä mainittu Grosse-Rueschkampin, Steffenin ja Streitzin artikkeli. Espanjasta on myös saatu ekonometristä näyttöä siitä, että luotonanto osto-ohjelmaan kelpaamattomille yrityksille lähti ohjelman julkistamisen aikaan kasvuun; ks. edellä mainittu Arcen, Gimenon ja Mayordomon artikkeli.
[25]Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman vaikutusta euroalueen talouteen tarkastellaan kattavasti artikkelissa ”Taking stock of the Eurosystem’s asset purchase programme after the end of net asset purchases”, joka tullaan julkaisemaan Talouskatsauksessa.
[26]Keskuspankkirahoituksen kielto on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklaan 123. Rahapolitiikkaan liittymättömiä varoja koskevia rajoituksia sisältyy erityisesti kansallisten keskuspankkien suorittamista varojen ja vastuiden kotimaisista hallintatoimista annettuihin EKP:n suuntaviivoihin EKP/2014/9, 19.11.2014 tehtyyn nettorahoitusvaroja koskevaan sopimukseen sekä 17.5.2017 tehtyyn sopimukseen hätärahoituksena annettavasta maksuvalmiusavusta.
[27]Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankitut arvopaperit arvostetaan jaksotettuun hankintamenoon.
[28]EKP julkistaa tietoja laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittujen omaisuuserien kehityksestä viikoittain. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmasta, kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmasta ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmasta julkaistaan kuukausittain hallussapitotiedot jaoteltuina sen mukaan, onko arvopaperit ostettu ensi- vai jälkimarkkinoilta. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista julkaistaan lisäksi kattava luettelo, josta käyvät ilmi myös liikkeeseenlaskijan nimi, eräpäivä ja kuponkikorko, sekä koostetietoja, jotka on eritelty liikkeeseenlaskijayrityksen sijaintimaan, luottoluokituksen ja toimialan mukaan. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmasta EKP julkaisee liikkeeseenlaskijamaan mukaan jaotellut hallussapitotiedot, joista käy ilmi myös painotettu keskimääräinen maturiteetti (ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemien velkapapereiden hallussapitotiedot julkaistaan koosteena).
[29]Eurojärjestelmä pyrkii pitämään sijoitukset markkinoiden kannalta neutraaleina, eli velkapapereita ostetaan kussakin maassa kaikista hyväksyttävistä maturiteettiluokista siten, että ostojen kokonaisjakauma vastaa valtion joukkolainojen markkinoiden rakennetta euroalueella.
[30]EKP julkaisee kuukausittain tiedot odotetuista kuukausittaisista erääntymismääristä liukuvalla 12 kuukauden jaksolla.
[31]Kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa ostettujen arvopaperien lainauksesta kerrotaan EKP:n arvopaperilainaussivulla kohdassa ”General APP securities lending framework”.
[32]EKP julkaisee kuukausittain eurojärjestelmän lainaan antamien julkisen sektorin velkapapereiden määrän kuukausikeskiarvon sekä näissä lainausoperaatioissa saatujen käteisvakuuksien kuukausikeskiarvon.
[34]Omaisuusvakuudellisilla arvopapereilla on oltava vähintään kaksi ulkoiselta luottoluokituslaitokselta saatua luokitusta. Jos omaisuusvakuudellisen arvopaperin luokitus jää alle eurojärjestelmän luokitusasteikon luokan 2, arvopaperin on täytettävä muun muassa seuraavat lisävaatimukset: 1) arvopaperin vakuutena ei liikkeeseenlaskuhetkellä eikä missään sen elinkaaren vaiheessa ole järjestämättömiä saamisia, 2) arvopaperin vakuutena olevat rahavirtoja tuottavat saamiset eivät ole strukturoituja, syndikoituja eivätkä vipulainoja, ja 3) arvopaperi sisältää riittävät hallinnoinnin jatkuvuutta koskevat säännöt.
[35]Julkisen sektorin velkapapereiden jäljellä olevan juoksuajan on oltava vähintään yksi vuosi, ja se saa olla enintään 30 vuotta. Yrityssektorin velkapapereilla vähimmäismaturiteetti on kuusi kuukautta ja enimmäismaturiteetti 30 vuotta.
[36]Ks. eurojärjestelmän rahapolitiikan kehyksen täytäntöönpanosta 19.12.2014 annettujen suuntaviivojen (EU) 2015/510 (EKP/2014/60) artiklan 138 kohdan 3 alakohta b (EUVL L 91, 2.4.2015, s. 3).
[37]EKP:n neuvosto päätti 19.1.2017, että omaisuuseriä, joiden tuotto on alle talletusmahdollisuuden koron, voidaan ostaa vain julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa mutta ei kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa eikä yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Aiheesta kerrotaan lisää EKP:n verkkosivulla.
[38]Liikkeeseenlaskijakohtaisen omistusosuuden yläraja osoittaa, kuinka suuri osuus tietyn liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemien arvopaperien kannasta voi olla eurojärjestelmän hallussa.
[39]Ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemien joukkolainojen kohdalla sekä emissio- että liikkeeseenlaskijakohtaisen omistusosuuden yläraja on 50 %.
[40]Jos omaisuusvakuudelliset arvopaperit tai katetut joukkolainat ovat ostokelpoisia vähimmäisluottoluokitusta koskevan poikkeusluvan ansiosta, niihin sovelletaan 30 prosentin omistusosuuden ylärajaa.
[41]Ks. J. Fell, M. Grodzicki, D. Krušec, R. Martin and E. O’Brien, ”Overcoming non-performing loan market failures with transaction platforms”, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2017.
[42]Kansallisilla valvontaviranomaisilla on valtuudet aktivoida ja ottaa käyttöön EU-lainsäädännössä säädettyjä toimia, mutta niiden tulee ilmoittaa suunnitelmistaan EKP:lle ennen päätösten tekemistä. EKP arvioi suunnitellut toimet ja voi vastustaa päätösehdotusta. Lisäksi sillä on makrovakauteen kohdistuviin riskeihin puuttumiseksi valtuudet tarvittaessa soveltaa tiukempia vaatimuksia ja toimia kuin mitä kansalliset valvontaviranomaiset soveltavat (YVM-asetuksen artikla 5 ja Euroopan keskuspankin työjärjestyksen (päätös EKP/2014/1 artikla 13)).
[43]Ks. "ECB floor methodology for setting the capital buffer for an identified Other Systemically Important Institution (O-SII)”, Macroprudential Bulletin, n:o 3, EKP, kesäkuu 2017.
[44]Ks. J. Carmassi, S. Dobkowitz, J. Evrard, L. Parisi, A. Silva ja M. Wedow, "Completing the Banking Union with a European Deposit Insurance Scheme: who is afraid of cross-subsidisation?”, Occasional Paper Series, N:o 208, EKP, huhtikuu 2018.
[45]Direktiivin (EU) 2015/2366 (maksupalveludirektiivi) mukaista merkittävien häiriöiden raportointia koskevien Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) ohjeiden (EBA/GL/2017/10) mukaisesti.
[46]Eoniakorko on indeksi, joka kuvastaa keskimääräistä korkoa, jolla joukko paneelipankkeja myöntää vakuudettomia euromääräisiä yli yön ‑lainoja pankkien välisillä markkinoilla. Se lasketaan joka päivä paneeliin kuuluvien pankkien vapaaehtoisesti ilmoittamien tietojen perusteella, ja sitä hallinnoi Euroopan rahamarkkinainstituutti (European Money Markets Institute, EMMI).
[47]Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 141 kohdan 2, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17, 21.2, 43.1 ja 46.1 sekä 18.2.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 artiklan 9 mukaisesti.
[48]Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 122 kohdan 2 ja artiklan 132 kohdan 1, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä 11.5.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 artiklan 8 mukaisesti.
[49]EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä muutetun ERVV-puitesopimuksen artiklan 3 kohdan 5 mukaisesti.
[50]EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä rahoitustukijärjestelysopimuksia koskevien EVM:n yleisten ehtojen kohdan 5.12.1 mukaisesti.
[51]Euron käyttöön ottaneiden EU:n jäsenvaltioiden (Kreikkaa ja Saksaa lukuun ottamatta) ja Kreditanstalt für Wiederaufbaun (joka toimii yleisen edun nimissä Saksan liittotasavallan antamien ohjeiden mukaisesti ja sen antaman takauksen turvin) lainanantajina, Helleenien tasavallan lainanottajana sekä Kreikan keskuspankin lainanottajan maksujen välittäjänä välisen sopimuksen mukaan sekä EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21.2 sekä 10.5.2010 annetun päätöksen EKP/2010/4 artiklan 2 nojalla.
[52]Tarkempia tietoja EKP:n tutkimustoiminnasta ja tutkimukseen liittyvistä tapahtumista, julkaisuista ja verkostoista on EKP:n verkkosivuilla.
[53]Kaikki Sintran foorumin esitykset, keskustelut ja puheet on julkaistu e-kirjana, ja videoinnit kaikista tilaisuuksista ovat katsottavissa EKP:n YouTube-kanavalla.
[54]EKP:n Research Bulletin on verkkojulkaisu, jonka tarkoituksena on jakaa keskeisten tutkimusten tuloksia laajemmalle yleisölle. Julkaisu on luettavissa EKP:n verkkosivuilla.
[55]Yhdistetyt asiat C-105/15 P–C-109/15 P.
[56]Yhdistetyt asiat C-8/15 P–C-10/15 P.
[57]Ks. CON/2018/12.
[58]Ks. CON/2018/19.
[59]Ks. CON/2018/26.
[61]Ks. CON/2018/36.
[62]Ks. CON/2018/55.
[63]Ks. CON/2018/37.
[64]Ks. CON/2018/54.
[65]Ks. CON/2018/38.
[66]Ks. CON/2018/33.
[67]Ks. CON/2018/25.
[68]Ks. CON/2018/51.
[69]Ks. CON/2018/20.
[70]Ks. CON/2018/1.
[71]Ks. CON/2018/35.
[72]Ks. CON/2018/23.
[73]Ks. CON/2018/53.
[75]Ks. CON/2018/56.
[76]Ks. CON/2018/48.
[78]Ks. CON/2018/15.
[79]Ks. CON/2018/27.
[80]Ks. CON/2018/16.
[81]Ks. CON/2018/18.
[82]Ks. CON/2018/21.
[83]Ks. CON/2018/2 ja CON/2018/3.
[84]Ks. CON/2018/5.
[85]Ks. CON/2018/24.
[86]Ks. CON/2018/28.
[87]Ks. CON/2018/8.
[88]Ks. CON/2018/4 ja CON/2018/57.
[89]Ks. CON/2018/43.
[90]Ks. CON/2018/49.
[91]Ks. CON/2018/42.
[92]Ks. CON/2018/58.
[93]Ks. CON/2018/52.
[94]Ks. CON/2018/9 ja CON/2018/34.
[95]Ks. CON/2018/7.
[96]Ks. CON/2018/30.
[97]Ks. CON/2018/44.
[98]Ks. CON/2018/40.
[99]Ks. CON/2018/50.
[100]Ks. CON/2018/6.
[101]Ks. CON/2018/31.
[102]Ks. CON/2018/18 ja CON/2018/39.
[103]Ks. CON/2018/16.
[104]Ks. CON/2018/21.
[105]Ks. CON/2018/28.
[106]Ks. CON/2018/46.
[108]Ks. CON/2018/41.
[109]Ks. CON/2018/33.
[110]Ks. tarkempi kuivaus pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin valmistumista sekä EKP:n näkemyksistä tämän vuosikertomuksen osassa 3.4.
[111]Alustuspuheenvuorot ovat saatavilla EKP:n verkkosivuilla.
[112]Vastaus Euroopan parlamentin päätöslauselmaan Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2017 julkaistaan samana päivänä kuin tämä vuosikertomus.
[113]EKP:n pääjohtajan vastaukset parlamentin jäsenten kysymyksiin julkaistaan omassa osiossaan EKP:n verkkosivuilla.
[115]Erityisesti EKP:n pääjohtajan Mario Draghin puhe keskuspankin riipumattomuudesta Belgian keskuspankissa 26.10.2018 ja johtokunnan jäsenen Benoît Cœurén puhe keskuspankkitoiminnasta monimutkaisuuden aikakaudella Ruotsin keskuspankissa 25.10.2018. Näiden puheiden ohella viimeaikaisia esimerkkejä ovat johtokunnan jäsenen Yves Merschin puhe tilivelvollisuuden ja itsenäisyyden yhteensovittamisesta EKP:n näkökulmasta EKP:n 4.9.2017 järjestämässä oikeudellisessa konferenssissa sekä Benoît Cœurén puhe riippumattomuudesta ja tilivelvollisuudesta muuttuvassa maailmassa Transparency Internationalin 28.3.2017 järjestämässä EU-tilaisuudessa ”Two sides of the same coin? Independence and accountability of the European Central Bank”.
[116]Ks. Talouskatsauksen 5/2018 artikkeli ”The evolution of the ECB’s accountability practices during the crisis”.
[117]Ks. kysymys QA15.1, Standard Eurobarometri 90, aalto 90.3, Euroopan komissio, joulukuu 2018.
[118]EKP julkaisi vuonna 2018 kaksi IRC Task Force on IMF Issues -työryhmän laatimaa Kansainväliseen valuuttarahastoon liittyvää Occasional Paper -sarjan selvitystä. Ks. IRC Task Force on IMF Issues, ”Strengthening the Global Financial Safety Net – Moving relations between the IMF and Regional Financing Arrangements forward”, EKP:n Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 207, maaliskuu 2018, ja IRC Task Force on IMF Issues, ”A quantitative analysis of the size of IMF resources”, EKP:n Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 213, lokakuu 2018.
[119]Kyberhäiriön ja muiden termien määritelmät esitetään finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän englanninkielisessä kybersanastossa.