Mitä ovat vähimmäisvarannot?
11.8.2016 (päivitetty 27.10.2022)
Euroalueen pankkien on pidettävä tietty osa varoistaan sekkitileillä kansallisissa keskuspankeissaan ns. vähimmäisvarantoina. Varantovaatimukset lasketaan 6–7 viikoksi kerrallaan pankkien tasetietojen perusteella.
Varantojen pitoajanjakson aikana tileillä on pidettävä keskimäärin niin paljon varoja, että vähimmäisvaatimus täyttyy. Pankkien ei siis tarvitse pitää keskuspankissa jatkuvasti koko vaadittavaa varantotalletusta. Varoja voi siirrellä rahamarkkinatilanteen mukaan varantotilin ja rahamarkkinoiden välillä, mikä vakauttaa korkoja rahamarkkinoilla.
Nykyisin vähimmäisvarantovelvoite vastaa suuruudeltaan yhtä prosenttia tietyistä pankkien veloista (pääasiassa asiakkailta saaduista talletuksista). Tiedot varantovaatimuksista ja sekkitilitalletuksista julkaistaan päivittäin likviditeettianalyysiä käsittelevällä sivulla.
Euroalueen kansalliset keskuspankit maksavat korkoa pankkien vähimmäisvarantotalletuksille. Korot maksetaan pitoajanjakson lopussa. Aikaisemmin korkona on ollut keskimääräinen perusrahoitusoperaatioiden korko pitoajanjakson ajalta, mutta 21.12.2022 alkaen vähimmäisvarantotalletuksille maksetaan talletusmahdollisuuden korkoa, joka on nykytilanteessa lähempänä rahamarkkinakorkoja.
Vähimmäisvarannot ovat keskuspankkien yleisesti käyttämä rahapolitiikan väline. Kaikki keskuspankit eivät niitä kuitenkaan edellytä – esimerkiksi Australian, Kanadan ja Ruotsin keskuspankeilla ei tällä hetkellä ole käytössä vähimmäisvarantojärjestelmää.