Arkkitehtikilpailu

Vuonna 2002 Euroopan keskuspankki (EKP) järjesti uusista toimitiloistaan kansainvälisen arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelukilpailun. Kilpailun tarkoituksena oli koota parhaat mahdolliset ideat EKP:n uusia tiloja varten ja valita arkkitehti, joka vastaisi uusien tilojen yksityiskohtaisesta suunnittelusta sekä mahdollisuuksien mukaan hankkeen toteuttamisesta.

Rakennuspaikaksi oli valittu Frankfurtin itäosassa sijaitseva entinen tukkukaupan keskus eli noin 120 000 neliömetrin suuruinen Grossmarkthallen tontti joen rannassa. EKP osti tontin Frankfurtin kaupungilta maaliskuussa 2002. Uusista toimitiloista haluttiin käytännölliset, mutta tavoitteena oli myös ottaa uudenlaiseen käyttöön tontilla sijaitseva vanha tukkukaupan halli. Tilaa oli käytettävissä oli noin 100 000 neliömetriä. Siihen haluttiin sovittaa 2 500 työpistettä, käyttötiloja sekä tekniset ja pysäköintitilat.

Kilpailu oli monivaiheinen. Siihen haki yli 300 arkkitehtia 31 maasta ja neljästä maanosasta. Hakuvaiheen jälkeen kilpailuohjeet ja muut asiakirjat lähetettiin 80 arkkitehdille ja suunnittelijalle, joita pyydettiin toimittamaan ehdotuksensa kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen anonyymisti. Kansainvälinen tuomaristo valitsi 12 ehdotusta kilpailun toiseen vaiheeseen.

Näiden joukosta valittiin lopulta kolme voittajaa.

1. palkinto – Coop Himmelb(l)au, Wien, Itävalta 2. palkinto – ASP Schweger Assoziierte, Berliini, Saksa 3. palkinto – 54f architekten/T. R. Hamzah & Yeang, Darmstadt, Saksa / Selangor, Malesia.
Coop Himmelblau ASP Schweger Assoziierte 54f architekten

Viimeistelyvaiheessa EKP:n neuvosto pyysi voittajia hiomaan suunnitelmiaan. EKP:n neuvosto totesi 13.1.2005, että COOP HIMMELB(L)AUn viimeistelty ehdotus täytti parhaiten EKP:n asettamat toiminnalliset ja tekniset vaatimukset. Se myös heijasti EKP:n arvoja ja puki ne arkkitehtoniseen muotoon. Samalla EKP:n neuvosto käynnisti optimointivaiheen, jonka aikana arvioitiin toiminnallisia, tilankäyttöön liittyviä ja teknisiä vaatimuksia ja pyrittiin saamaan aikaan paras mahdollinen kokonaisuus. Tavoitteena oli pitää kustannukset mahdollisimman vähäisinä ja varmistaa, että voimavaroja käytettäisiin tarkoituksenmukaisesti.