Hakuehdot
Home Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisu Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:ss
Ehdotukset
Lajitteluperuste

Vuosi muutamin sanoin

 Vuonna 2017 euroalueen talouden elpymisessä päästiin vankan ja laaja-alaisen kasvun vaiheeseen. Talous kasvoi 2,5 %, ja vuoden lopussa talouskasvu oli jatkunut katkeamatta jo 18 vuosineljänneksen ajan. Kasvu ei ole ollut yhtä vahvaa vuosikymmeneen eikä yhtä laaja-alaista kahteen vuosikymmeneen. Kasvuvauhtien hajonta euroalueen maiden välillä oli vähäisempää kuin kertaakaan sitten rahaliiton käynnistämisen.

Vahvan talouskasvun ansiosta työmarkkinoiden elpyminen jatkui nopeana, ja kun naisten ja vanhemman väestön työvoimaosuus kasvoi ennätyksellisen suureksi, työllisyys kasvoi 1,6 % ja saavutti kaikkien aikojen ennätyslukemat. Työttömyysaste laski vastaavasti alimmilleen sitten vuoden 2009 tammikuun. Vuoden 2013 puolivälin jälkeen on luotu kaikkiaan 7,5 miljoonaa uutta työpaikkaa, mikä kompensoi kokonaan kriisin aikaiset työpaikkojen menetykset.

Kuten aiempinakin vuosina, talouskehityksen elpymisen ja yhtenäistymisen keskeisenä taustatekijänä oli EKP:n rahapolitiikka. Rahapolitiikan välittymisessä esiintynyt epäsymmetria poistui suureksi osaksi vuonna 2017. Lisäksi rahoitusolot vakautuivat ja rahoituksen ehdot olivat ennätyksellisen edulliset koko euroalueella, minkä myötävaikutuksella luotonanto yksityiselle sektorille kasvoi vahvemmin kuin kertaakaan sitten finanssikriisin puhkeamisen vuonna 2008.

Reaalitalouden kasvu oli siis vahvaa, mutta inflaatiokehitys jäi vaisummaksi. Heikkona pysytellyt kokonaisinflaatio piristyi ja oli vuonna 2017 keskimäärin 1,5 %, mutta kotimaiset inflaatiopaineet olivat edelleen vaimeita eikä pohjainflaation pysyvämmästä nopeutumisesta näkynyt paljonkaan merkkejä.

Kasvu- ja inflaationäkymien erot vaikuttivat EKP:n vuoden aikana tekemiin rahapoliittisiin päätöksiin, ja niiden vuoksi myös muutettiin omaisuuserien osto-ohjelman mitoitusta: lokakuussa EKP:n neuvosto päätti pienentää arvopaperiostojen kuukausittaista volyymia 60 miljardista eurosta 30 miljardiin euroon, mutta ohjelman kestoa pidennettiin samalla syyskuuhun 2018 saakka. Lisäksi maaliskuussa 2018 EKP:n neuvosto jätti virallisesta viestinnästään pois nimenomaisen maininnan siitä, että se on valmis kasvattamaan ostojen määrää, jos kehitysnäkymät muuttuvat epäsuotuisammiksi.

Päätösten pontimena oli EKP:n neuvoston näkemys, että kun talousnäkymiin saattoi suhtautua entistä luottavaisemmin, rahapolitiikan siihenastinen mitoitus muuttuisi yhä vahvemmin kasvua tukevaksi, jos siihen ei tehtäisi muutoksia. EKP:n neuvosto kuitenkin myös totesi, että veisi aikansa, ennen kuin inflaatiopaineet pääsisivät voimistumaan, ja että rahapolitiikassa tarvittiin pitkäjänteisyyttä, jotta inflaation nopeutuminen voisi muuttua pysyvämmäksi ja alkaa edetä omalla painollaan.

Vaikka rahapolitiikka on tuottanut toivottuja tuloksia, sillä voi olla myös sivuvaikutuksia. Siksi EKP seurasi vuonna 2017 edelleen tarkasti rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä, jotka kuitenkin vaikuttivat kuitenkin olevan hallinnassa.

Nimelliskasvun vahvistuminen auttoi vähentämään riskejä, sillä sen myötä yritys- ja kotitaloussektorien velkakestävyys parani ja velkasuhteet supistuivat alle vuoden 2008 alun lukemien. Yksityisen sektorin velkaantuneisuus ei siis ole kasvanut talouden elpymisen myötä, vaan käytännössä ensimmäistä kertaa sitten rahaliiton käynnistymisen ollaan tilanteessa, jossa yksityinen kulutus on kasvanut mutta yksityisen sektorin velkaantuneisuus on samanaikaisesti pienentynyt.

Pankeillakin oli taloustilanteen kohenemisen myötä tilaisuus jatkaa taseidensa vahvistamista. Talouden vahvistumisen myötä pankit pystyivät vakauttamaan kannattavuuttaan kasvattamalla liiketoimintaansa ja vähentämällä saamisten arvon alentumisesta aiheutuvia kustannuksiaan. Pankkien häiriönsietokyky parani edelleen, kun niiden ydinpääomasuhteet (CET1) vahvistuivat ja olivat vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä jo 14,5 %. Myös pankkien saamisten laatu parani.

Euroalueen pankit vähensivät järjestämättömiä saamisiaan kiihtyvään tahtiin: ongelmaluottojen osuus koko lainakannasta supistui vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä jo 5,2 prosenttiin, kun se vielä vuonna 2014 oli 8 %. Pelkästään vuoden 2017 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä järjestämättömien saamisten määrä pieneni 119 miljardia euroa. Yhä suurempi osa vähennyksestä johtui näiden saamisten myynnistä jälkimarkkinoilla. Myyntiä edesauttoivat myös EKP:n aloitteet, joilla pyrittiin lisäämään järjestämättömien saamisten markkinoiden avoimuutta. Järjestämättömiä saamisia on kuitenkin edelleen runsaasti, ja niiden vähentämiseksi tarvitaan vielä lisätoimia.

EKP jatkoi myös rahoitusmarkkinatilanteen seurantaa. Markkinoilla oli suhteellisen tyyntä vuonna 2017, mutta ne eivät edelleenkään olisi kestäneet vahingoitta riskien äkillistä uudelleenhinnoittelua tai rahoitusmarkkinoiden volatiliteetin kasvua. Nämä riskit toteutuivatkin alkuvuodesta 2018 kansainvälisillä osakemarkkinoilla, mutta toistaiseksi häiriöt eivät ole levinneet merkittävässä määrin euroalueen luottomarkkinoille ja niiden kautta yleisiin rahoitusoloihin.

Vuonna 2017 otettiin merkittäviä edistysaskelia myös euroalueen maksuinfrastruktuurin saralla. Viimeinenkin liittyjäryhmä saatiin liitettyä onnistuneesti TARGET2-Securities-järjestelmään, ja vuoden aikana järjestelmässä käsiteltiin päivittäin keskimäärin 556 684 tapahtumaa. Lisäksi otettiin käyttöön uusi 50 euron seteli. Sen myötä käteismaksujen turvallisuus paranee entisestään, sillä euroalueella käteinen on edelleen yleisimmin käytetty maksuväline myyntipisteissä.

EKP pyrki niin ikään parantamaan omaa avoimuuttaan ja täyttämään tilivelvollisuutensa EU:n kansalaisille entistä paremmin. Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin annettiin kaikkiaan 138 vastausta. Lisäksi avattiin EKP:n uusi vierailijakeskus, jossa odotetaan käyvän vuosittain 40 000 vierailijaa. EKP:n verkkosivuilla käytiin yli 17 miljoonaa kertaa, ja kävijöitä oli kaikkialta maailmasta.

Odotuksena on, että talouskasvu jatkuu vahvana vuonna 2018. Edelleen voidaan luottaa siihen, että inflaatiovauhti palautuu tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä, mutta talouden käyttämättömään kapasiteettiin liittyy yhä epävarmuutta.

Rahapolitiikassa tarvitaan siis edelleen kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta ja varovaisuutta, jotta voidaan varmistaa, että inflaatio palautuu tavoitteen mukaiseksi.

Frankfurt am Mainissa huhtikuussa 2018

Mario Draghi

Pääjohtaja

Vuosi muutamin numeroin

 
 

EKP:n politiikka ja toiminta vuoden 2017 talous- ja rahoitusmarkkinatilanteessa

Euroalueen talouden elpyminen sai tukea suotuisasta toimintaympäristöstä ja rahapolitiikasta

Vuonna 2013 alkanut euroalueen talouden kasvusuhdanne jatkui vuonna 2017 epävarmuustekijöistä huolimatta. Tuotannon kasvu vankistui ja laaja-alaistui, kun eri maiden ja toimialojen väliset erot kasvuvauhdeissa olivat pienimmillään kahteen vuosikymmeneen. Euroalueen työmarkkinat hyötyivät talouden elpymisestä. Työllisyys nousi korkeimmilleen euroalueen perustamisen jälkeen, ja työttömyysaste laski samaan aikaan alimmilleen sitten vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen.

Euroalueen elpyminen sai tukea monista suotuisista suhdanne- ja rakennetekijöistä. Maailmantalouden tuotannon kasvu kiihtyi ja edisti vientikysyntää, ja myös euroalueella vuosia kestänyt taseiden korjaus, instituutioiden vahvistaminen ja rakenneuudistukset kantoivat hedelmää. Finanssipolitiikan mitoitus oli kokonaisuudessaan varsin neutraali. EKP:n rahapoliittisilla toimenpiteillä tuettiin rahan määrän ja luotonannon kasvua, ja ne tukivat keskeisellä tavalla sekä kotitalouksien kulutusta että yritysten investointeja pitäen korot alhaisina ja rahoitusolot suotuisina.

Talouden voimakkaasta elpymisestä huolimatta inflaatiokehityksessä ei vielä näkynyt merkkejä kestävästä palautumisesta EKP:n hintavakauden määritelmän mukaiselle tasolle eli alle kahteen prosenttiin mutta lähellä sitä keskipitkällä aikavälillä. Inflaatiopaineet olivat edelleen vaimeita, sillä työmarkkinoilla oli yhä merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Vaati vielä aikaa, ennen kuin työmarkkinatilanteen paraneminen näkyisi nopeampana palkkojen kasvuna. Lisäksi oli tärkeää katsoa pidemmälle kuin inflaatiolukujen lyhyen aikavälin väreilyyn, jonka merkitys keskipitkän aikavälin hintavakauden kannalta oli rajallinen (tai olematon).

Vakaa ja laaja-alainen kasvu antoi syyn luottaa inflaatiokehityksen vahvistumiseen ajan myötä. EKP:n neuvosto korosti, että tässä suhteessa tarvitaan kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta ja varovaisuutta, koska prosessin odotetaan kestävän pitkään ja edellyttävän edelleen runsasta rahapoliittista tukea.

Maailmantalouden kasvu vauhdittui

Maailmantalouden suhdanneluonteinen kasvu jatkui vuonna 2017 (ks. kuvio 1). Elpyminen laajeni myös useampiin maihin ja alaeriin. Vaikka kulutus pysyi maailmantalouden kasvun keskeisenä veturina, myös investointikysyntä elpyi erityisesti kehittyneissä talouksissa. Samaan tahtiin maailmankaupan elpymisen kanssa yritysten luottamus vahvistui ja kysyntä painottui vienti-intensiivisemmille alueille, erityisesti Eurooppaan.

 

Kuvio 1

Maailmantalouden BKT

(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosihavaintoja)

Lähteet: Haver Analytics, kansalliset lähteet ja EKP:n laskelmat.
Huom. BKT laskettu ostovoimapariteetilla korjatuilla valuuttakursseilla. Kehittyneisiin talouksiin luetaan Australia, Kanada, Japani, Uusi-Seelanti, Norja, Ruotsi, Sveitsi, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Raaka-aineiden viejiä ovat Argentiina, Brasilia, Chile, Etelä-Afrikka, Kolumbia, Indonesia, Malesia, Meksiko, Saudi-Arabia, Venezuela ja Venäjä. Raaka-aineiden tuojia ovat Hongkong, Intia, Korea, Singapore, Taiwan, Thaimaa ja Turkki.

Maailmantalouden elpyminen sai vauhtia useita suotuisista tekijöistä kehittyneissä talouksissa, ja samalla voimakkaat negatiiviset tekijät kehittyvissä markkinatalouksissa helpottivat. Kehittyneissä talouksissa markkinoilla olevan käyttämättömän tuotantokapasiteetin ja työvoiman määrä väheni edelleen, kun kasvusta tuli entistä sisäsyntyisempää. Kasvua tukeva politiikka sekä yritys- ja kotitaloussektorien luottamuksen vahvistuminen tukivat talouskasvua kehittyneissä talouksissa. Kehittyvillä markkinoilla kasvua tukeva politiikka vauhditti talouskasvua raaka-aineita tuovissa maissa, kun taas raaka-aineiden viejämaiden talouskasvu kiihtyi raaka-aineiden hintojen nousun ja pääoman tuonnin jatkumisen myötä.

 

Kuvio 2

OECD-maiden työmarkkinoiden kehitys

(neljännesvuosikehitys)

Lähteet: Haver Analytics, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja EKP:n laskelmat.
Huom. Työntekijää kohden lasketut työvoimakustannukset saadaan (kausivaihtelusta tasoitettujen) yksikkötyökustannusten ja työvoiman tuottavuuden vuosimuutosten summana.

Kansallisen kysynnän kasvu ja työttömyyden väheneminen eivät ole vielä useimmissa keskeisissä talouksissa johtaneet palkkojen nousuun (ks. kuvio 2) ja pohjainflaation kiihtymiseen. Viime vuoteen verrattuna ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja laskettu globaali inflaatio pysyi jokseenkin ennallaan. Globaali kokonaisinflaatio kuitenkin kiihtyi raaka-aineiden hintojen elpymisen seurauksena (ks. kuvio 3).

 

Kuvio 3

OECD-maiden inflaatiovauhdit

(vuotuinen prosenttimuutos, kuukausitietoja)

Lähteet: Haver Analytics, OECD ja EKP:n laskelmat.

Raaka-aineiden hintojen nousu kiihdytti maailmantalouden inflaatiota

Raakaöljyn Brent-laadun hinta laski vuoden alkupuoliskolla: se painui tammikuun ja kesäkuun välisenä aikana 56 dollarista 44 dollariin barrelilta pääasiassa siksi, että markkinoilla epäiltiin öljyntuottajamaiden järjestön (OPEC) ja järjestön ulkopuolisten öljyntuottajamaiden vuonna 2016 tekemän tuotannonrajoitussopimuksen pitävyyttä Yhdysvaltojen toimittaman runsaan tarjonnan myötä. Vuoden jälkipuoliskolla öljyn hinta kuitenkin palasi entiselleen (ks. kuvio 4). Brent-raakaöljyn hinta nousi joulukuun lopuksi 67 dollariin barrelilta tukien globaalia inflaatiokehitystä. Hinnan nousu liittyi markkinatilanteen tasapainottumiseen kysynnän odotettua voimakkaamman kasvun, huhtikuussa solmitun OPEC-maiden ja järjestön ulkopuolisten maiden sopimuksen jatkon sekä eräissä maissa tapahtuneiden, öljyvarastojen pienenemiseen myötävaikuttaneiden tuotantokatkosten myötä. Vuoden lopussa öljyn hinta sai tukea myös geopoliittisista jännitteistä, tuotannonrajoitussopimuksen odotetusta jatkumisesta (josta sittemmin myös sovittiin 30.11.2017 vuoden 2018 loppuun saakka) sekä voimakkaasta globaalista kysynnästä.

 

Kuvio 4

Raaka-aineiden hintojen kehitys pääpiirteittäin

(päivähavaintoja)

Lähteet: Bloomberg, Hamburg Institute of International Economics, EKP ja EKP:n laskelmat.

Muiden raaka-aineiden kuin öljyn hinnat nousivat yleisesti vuonna 2017 pääasiassa metallien hintojen nousun myötä. Kesällä tapahtuneen lyhyen notkahduksen jälkeen metallien hinnat nousivat erityisesti kolmannella vuosineljänneksellä, kun ne saivat tukea vahvasta kysynnästä ja tarjontahäiriöistä eräissä viejämaissa. Sitä vastoin elintarvikkeiden hinnat olivat yleisessä laskussa vuonna 2017 pääasiassa soijapapujen, palmuöljyn ja maissin runsaan globaalin tarjonnan myötä. Metallien hintojen nousun vaikutus oli kuitenkin pääosin elintarvikkeiden hintakehitystä merkittävämpi.

Euron efektiivinen valuuttakurssi vahvistui

Euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi vahvistui vuonna 2017 (ks. kuvio 5). Euro vahvistui suhteessa useimpiin merkittäviin valuuttoihin – erityisesti suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Euro vahvistui merkittävästi myös Japanin jeniin nähden ja jonkin verran, joskaan ei yhtä voimakkaasti, Englannin puntaan nähden.

 

Kuvio 5

Euron valuuttakurssi

(päivähavaintoja; 1.1.2014 = 100)

Lähteet: Bloomberg, Hamburg Institute of International Economics, EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 38 tärkeimmän kauppakumppanimaan valuuttaan nähden.

Tanskan kruunu on nyt ainoa Euroopan valuuttakurssimekanismi II:een (ERM II) kuuluva valuutta. Tanskan kruunulla käytiin vuonna 2017 kauppaa lähellä sen ERM II -keskuskurssia. Tšekin keskuspankki lakkasi soveltamasta korunan valuuttakurssin alarajaa euroon nähden huhtikuussa 2017, minkä jälkeen euro heikkeni korunaan nähden. Kroatian keskuspankki jatkoi interventioita valuuttamarkkinoilla ohjatun kelluvan valuuttakurssipolitiikkansa mukaisesti, ja kunan valuuttakurssi pysyi jokseenkin ennallaan euroon nähden. Bulgarian lev oli edelleen kiinnitettynä euroon. Euro pysyi myös jokseenkin vakaana suhteessa Unkarin forinttiin sekä Romanian leuhun mutta vahvistui suhteessa Ruotsin kruunuun ja Sveitsin frangiin ja heikkeni suhteessa Puolan zlotyyn.

Euroalueen makrotaloudellinen, julkistaloudellinen ja rakenteellinen kehitys

Euroalueen talouskasvu kiihtyi vuonna 2017, kun kasvu sai tukea nettoviennistä, joka hyötyi laaja-alaisesta maailmantalouden elpymisestä ja voimakkaasta kotimaisesta kysynnästä (ks. kuvio 6). Yksityinen kulutus sai pontta myös kotitalouksien varallisuuden kasvusta ja työllisyyden paranemisesta, jotka hyötyivät myös aiemmin toteutetuista työmarkkinauudistuksista (ks. kehikko 1). Samaan aikaan julkinen kulutus kasvoi edelleen ja myötävaikutti siten talouskasvuun. Yritysten investointien kasvu jatkui, sillä ne saivat pontta erittäin suotuisista rahoitusoloista ja kannattavuuden paranemisesta. Vuoden 2015 aallonpohjastaan toipuneet rakennusinvestoinnit vahvistuivat edelleen. Lisäksi julkiset investoinnit kasvoivat vuonna 2017, kun ne olivat edellisenä vuonna supistuneet.

 

Kuvio 6

Euroalueen BKT

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. BKT:n vuotuiset kasvulukemat vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä perustuvat alustavaan pika-arvioon, ja alaerien tuoreimmat havainnot ovat vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä.

Euroalueen talous vahvistui vuonna 2017.

Euroalueen yksityinen kulutus vahvistui edelleen vuonna 2017; sen keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli noin 1,8 %. Kulutuksen kasvun keskeisin veturi oli työtulojen kasvu. Nimellisten työtulojen kasvuun puolestaan vaikutti pikemminkin työllisten määrän kuin palkkojen kasvu. Samaan aikaan käytettävissä olevien tulojen kasvu oli hieman vaimeampaa kuin edellisvuonna. Alhaiset korot puolestaan tukivat edelleen yksityistä kulutusta. Kotitaloussektorin velka suhteessa BKT:hen ei kasvanut, ja asuntoinvestoinnit pysyivät pieninä kriisiä edeltäneeseen tasoon verrattuna.

Euroalueen kotimaisen kulutuksen ja ulkoisen kysynnän vahvuus tukivat yritysten investointeja vuonna 2017. Investoinnit saivat tukea myös yritysten tuloskasvusta, kapasiteetin käytön paranemisesta ja kasvua voimakkaasti tukevasta rahapolitiikasta, joka alensi yritysten nettokorkomenoja ja helpotti rahoitusoloja. Jos ei oteta huomioon lyhytaikaista vaihtelua, joka aiheutui Irlannissa toteutetusta aineettoman omaisuuden investointeja koskevasta tilastointimuutoksesta, elpyminen koski laaja-alaisesti eri omaisuuseriä, kuten kuljetuslaitteita, muita koneita sekä aineetonta omaisuutta. Eräät tekijät kuitenkin painoivat edelleen yritysten investointeja, esimerkiksi euroalueen pitkän aikavälin kasvuodotusten tasaantuminen (Consensus Economicsin 6–10 vuoden ennusteiden mukaan), geopoliittinen epävarmuus, epäsuotuisat institutionaaliset ja sääntelypiirteet sekä joidenkin euroalueen maiden yritysten korkeaan velkaantuneisuuteen liittyvä taseiden sopeuttaminen.

Myös rakennusinvestoinnit kohenivat euroalueen asuntomarkkinoiden elpymisen myötä, joskin matalalta lähtötasolta. Asuntomarkkinoiden elpyminen perustui kysynnän kasvuun, joka sai tukea reaalitulojen kasvusta ja kuluttajien luottamuksen paranemisesta sekä suotuisista asuntolainakoroista ja lainatilanteesta. Asuntomarkkinat elpyivät laajasti eri euroalueen maissa, joskin rakennusinvestointien ero kriisiä edeltäneeseen tasoon nähden oli edelleen suuri.

Talouskasvu sai tukea euroalueen vientimarkkinakehityksestä vuonna 2017 euron efektiivisen valuuttakurssin aiheuttamasta rasitteesta huolimatta. Tavaravienti kasvoi ja suuntautui erityisesti Euroopan sisäisiin kauppakumppaneihin mutta myös Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, kun taas Isoon-Britanniaan ja OPEC-maihin suuntautuva tavaravienti pysyi vaisuna. Kuten edellisvuonna, viennin kasvu perustui pääasiassa lopputuotteiden ja välituotteiden viennin kehitykseen. Euroalueen sisäinen ulkomaankauppa vilkastui kotimaisen kysynnän voimakasta kasvua heijastellen.

Tuotannon kasvu vuonna 2017 jakaantui laaja-alaisesti talouden eri sektoreille (ks. kuvio 7). Koko arvonlisäys, joka oli ylittänyt kriisiä edeltäneen aiemman huippunsa jo vuonna 2015, kasvoi keskimäärin 2,4 %. Arvonlisäyksen kasvu teollisuudessa (ilman rakentamista) kiihtyi vuonna 2017 noin 2,9 prosenttiin, ja palvelualan arvonlisäys puolestaan kasvoi 2,2 %, mikä oli sekin hieman nopeammin kuin vuonna 2016. Vaikka rakentamisen arvonlisäys oli edelleen selvästi kriisiä edeltänyttä huipputasoaan pienempi, se kuitenkin kasvoi noin 3,0 % eli nopeinta vauhtia sitten vuoden 2006. Tämä vahvistaa käsitystä, että vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä saakka negatiivisesti tai hitaasti kasvaneen rakennusalan kehitys on kääntymässä yhä positiivisemmaksi.

 

Kuvio 7

Euroalueen reaalinen bruttoarvonlisäys toimialoittain

(indeksi: I/2010 = 100)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuoreimmat havainnot vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä.

Vaikka vuonna 2013 käynnistynyt talouden elpyminen alkoi asteittain ja maltillisesti, se on aikaa myöten vahvistunut ja ulottuu jo koko euroalueelle. Tämä suotuisa kehitys on täysin erilaista kuin vuosien 2009–2010 lyhytaikaisen elpymisen aikaan, jolloin tuotannon kasvu jakaantui varsin epätasaisesti. Meneillään oleva talouskasvun laajeneminen on näkynyt siten, että arvonlisäyksen kasvuvauhtien erot maiden ja toimialojen välillä ovat kaventuneet merkittävästi. EKP:n rahapolitiikka ja sen mukaisesti helpottuneet rahoitusolot ovat vaikuttaneet keskeisellä tavalla elpymiseen ja maiden talouskehityksen lähentymiseen.

Vuodesta 2009 lähtien euroalueen 19 jäsenmaan ja yhdeksän talouden päätoimialan (pl. maatalous) arvonlisäyksen vuotuisten kasvuvauhtien painotettu keskihajonta on trendinomaisesti pienentynyt (ks. kuvio 8). Toimialojen välisen hajonnan huipentuminen vuonna 2009 liittyi maailmankaupan romahdukseen (joka vaikutti teollisuuteen) ja asuntomarkkinoiden romahdukseen (joka vaikutti rakennusalaan), kun taas maiden välisen hajonnan huipentuminen vuonna 2011 liittyi valtionvelkakriisiin. Tuoreet tiedot osoittavat, että arvonlisäyksen kasvun toimialoittainen ja maittainen hajonta ovat nyt pienimmillään sitten talous- ja rahaliiton perustamisen. Tämä lupaa hyvää tulevalle talouskasvulle, sillä kasvu on tyypillisesti vahvinta ja kestävintä silloin, kun sen perusta on laaja.

 

Kuvio 8

Arvonlisäyksen kasvun hajonta euroalueen maissa ja eri toimialoilla

(keskihajonta; prosenttiyksikköä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Kasvuvauhtien hajonta maittain mitataan arvonlisäyksen vuotuisten kasvuvauhtien painotettuna keskihajontana (Maltaa koskevat tiedot eivät ole saatavilla ja Irlantia koskevat tiedot on pois luettu vuodesta 2015 lähtien). Kasvuvauhtien hajonta toimialoittain mitataan yhdeksän talouden päätoimialan (pl. maatalous) arvonlisäyksen vuotuisten kasvuvauhtien painotettuna keskihajontana. Tuoreimmat havainnot vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä.

Euroalueen työttömyys väheni edelleen

Euroalueen työmarkkinat elpyivät edelleen vuonna 2017 (ks. kuvio 9). Vuoden kolmanteen neljännekseen mennessä euroalueen työllisten määrä oli 1,7 % suurempi kuin vuotta aiemmin ja yli 5,0 % suurempi kuin edellisessä aallonpohjassaan vuoden 2013 toisella neljänneksellä. Elpymisjaksolla kokonaisuutena työllisyys on lisääntynyt 7,5 miljoonalla henkilöllä. Sen myötä työllisyys on ylittänyt kriisiä edeltäneen huipputasonsa, joka vallitsi vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä, ja on nyt korkeimmillaan sitten euron käyttöönoton. Työllisyyden kasvu elpymisen myötä on ollut laaja-alaista sekä maittain että toimialoittain tarkastellen.

Tehtyjen työtuntien määrä kasvoi vuoden 2017 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä suunnilleen samaa tahtia kuin työllisten määrä, mikä kertoo työntekijää kohden tehtyjen työtuntien määrän pysyneen suunnilleen ennallaan. Henkeä kohti laskettu tuottavuuden vuotuinen kasvu pysyi vuoden 2017 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vaisuna noin 0,8 prosentissa, kun se oli kasvanut vuositasolla 0,4 % koko vuonna 2016.

Työttömyysasteen lasku jatkui vuonna 2017, ja se oli joulukuussa 8,7 % eli matalin sitten vuoden alkuvuoden 2009 (ks. kuvio 9). Työttömyyden väheneminen vuoden 2013 jälkipuoliskolta lähtien on näkynyt laajasti kaikissa sukupuoli- ja ikäryhmissä työvoiman tarjonnan jatkuneesta kasvusta huolimatta. Työvoiman vajaakäytön laajemmat mittarit pysyivät kuitenkin edelleen koholla (ks. myös kehikko 1).

 

Kuvio 9

Työmarkkinaindikaattoreita

(prosentteina työvoimasta; neljännesvuotuinen kasvuvauhti, kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Lähde: Eurostat.

Palkkojen kasvu ja inflaatio pysyivät vaimeina

Yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI) mitattu euroalueen keskimääräinen kokonaisinflaatiovauhti kiihtyi 1,5 prosenttiin vuonna 2017 edellisvuoden 0,2 prosentista. Inflaation kiihtyminen johtui pääasiassa energian ja vähäisemmässä määrin elintarvikkeiden hintojen vaikutuksesta. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketulla YKHI-inflaatiolla mitattu pohjainflaatio kiihtyi vuoden aikana vain marginaalisesti eli vuonna 2016 olleesta 0,9 prosentista 1,0 prosenttiin, kun kotimaiset kustannuspaineet pysyivät varsin vaimeina (ks. kuvio 10).

 

Kuvio 10

YKHI-inflaatio sen erien mukaan jaoteltuna

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Myös YKHI-kokonaisinflaation vuodensisäinen vaihtelu myötäili selvästi energiahintojen kehitystä. Öljyn hinnan nousu vuodenvaihteessa sekä edellisvuoden hintakehitykseen liittyvät vertailuajankohdan vaikutukset johtivat siihen, että kokonaisinflaatio kävi nopeimmillaan 2,0 prosentissa helmikuussa 2017. Öljyn hintakehityksen maltillistuttua suurin osa tästä inflaation kiihtymisestä kumoutui vuoden puolivälissä. Säästä johtunut hedelmien ja vihannesten hintojen voimakas nousu aiheutti alkuvuonna käsittelemättömien elintarvikkeiden hinnoista aiheutuvan huomattavan inflaatiosysäyksen, kun taas vuoden jälkipuoliskolla elintarvikkeiden hintojen inflaatiovaikutus perustui pääasiassa käsiteltyjen elintarvikkeiden hintakehityksen. Tämä johtui osittain maatalouden tuottajahintojen ja elintarvikkeiden raaka-aineiden aikaisemman hintakehityksen hitaasta välittymisestä kuluttajahintoihin.

Jos ei välitetä näistä yleensä vaihtelevampien erien vaikutuksista, ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatiovauhti pysytteli jokseenkin samalla vaimealla tasolla kuin edellisvuonna, joskin se kiihtyi maltillisesti ja väliaikaisesti vuoden puolivälissä. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio kuten muutkaan pohjainflaation mittarit eivät näyttäneet vakuuttavia merkkejä inflaatiotrendin noususta vuoden jälkipuoliskolla (ks. kehikko 2, joka käsittelee euroalueen alhaista pohjainflaatiota).

Uskottavien nousutrendistä kertovien merkkien puute päti yhtä lailla YKHIn kahteen jäljelle jäävään pääerään eli muihin teollisuustuotteisiin kuin energiaan ja palveluihin. Muiden teollisuustuotteiden kuin energian hintakehitys pysyi vuonna 2017 kaiken kaikkiaan varsin vakaana 0,4 prosentissa eli samassa kuin vuotta aiemmin. Tämä kertoi varsin heikoista nousupaineista, sillä kumpikaan aikaisemmista öljyn hinnan nousupiikeistä tai euron aiempi heikkeneminen eivät näyttäneet aiheuttaneen huomattavaa välittymistä lopullisiin kuluttajahintoihin. Vaikka muiden kulutustavaroiden kuin elintarvikkeiden ja välituotteiden tuontihintojen vuotuinen muutosvauhti reagoi odotetusti valuuttakurssikehityksen, näiden vaihtelujen vaikutusta vaimensi muiden kulutustavaroiden kuin elintarvikkeiden kotimaisten tuottajahintojen vaimeus koko vuoden ajan. Kotimarkkinoiden tuotanto- ja vähittäiskaupan hinnoitteluketjujen inflaatiovaikutuksen vaimeus luultavasti johtui myös katteiden puskurivaikutuksesta ketjujen eri vaiheissa. Palveluhintojen nousuvauhti oli vuonna 2017 keskimäärin 1,4 % eli edellisvuotista nopeampi mutta selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa hitaampi. Inflaation hidastuminen loppuvuonna 2017 johtui osittain erityistekijöistä, mutta palvelujen hintojen kehitys näyttää yleisesti heijastelleen vaimeita kotimaisia kustannuspaineita.

BKT:n deflaattorilla mitatut kotimaiset kustannuspaineet kasvoivat hieman mutta pysyivät yleisesti ottaen vaisuina vuonna 2017 (ks. kuvio 11). Työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten vuotuinen kasvuvauhti saavutti taitekohdan vuoden 2016 puolivälissä ja oli vuoden 2017 kolmanteen neljännekseen mennessä asteittain kiihtynyt 1,7 prosenttiin. Palkkojen kasvua mahdollisesti hillinneisiin tekijöihin kuuluvat työmarkkinoilla edelleen oleva merkittävä käyttämätön kapasiteetti (erityisesti kun huomioon otetaan myös työvoiman vajaakäyttö), heikko tuottavuuden kasvu, aikaisemman heikon inflaation vaikutus virallisten ja epävirallisten indeksointijärjestelmien kautta sekä eräissä maissa finanssikriisin aikana toteutettujen työmarkkinauudistusten vaikutukset. Palkkojen kasvun nopeutuminen ei johtanut yksikkötyökustannusten kasvuun, sillä myös työn tuottavuus parani. Tuloskehityksestä (mitattuna bruttotoimintaylijäämällä) johtuvat kustannuspaineet pysyivät varsin vaimeina osittain öljyn hinnan noususta johtuneen ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkenemisen takia.

 

Kuvio 11

BKT:n deflaattori eriteltynä

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Pitkän aikavälin inflaatio-odotukset nousivat koko vuoden 2017 ajan edellisvuotisesta. EKP:n Survey of Professional Forecasters -kyselytutkimuksen mukaan seuraavaa viittä vuotta koskevat inflaatio-odotukset pysyivät vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen ajan 1,8 prosentissa ja nousivat viimeisellä neljänneksellä 1,9 prosenttiin. Myös markkinapohjaisista mittareista johdetut pitkän aikavälin inflaatio-odotukset, kuten viiden vuoden inflaatiosidonnainen swapkorko, olivat enimmäkseen nousussa, ja inflaatio-optioiden perusteella deflaation todennäköisyys pysyi hyvin pienenä. Samaan aikaan markkinapohjaiset inflaatio-odotukset viittasivat edelleen siihen, että inflaatio pysyy vaimeana pitkän aikaa ja palaa vasta hyvin asteittain hieman alle kahteen prosenttiin.

Neutraali finanssipolitiikan mitoitus ja kasvua tukevat rakenneuudistukset

Suotuisa suhdannetilanne ja alhaiset korkomenot saivat koko euroalueen yhteenlasketun julkisen talouden nimellisen budjettialijäämän supistumaan edelleen vuonna 2017. Euroalueen talousnäkymiä koskevat eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot joulukuulta 2017 osoittavat, että BKT:hen suhteutettu julkisen talouden alijäämä supistui euroalueella 1,1 prosenttiin vuonna 2017, kun se oli ollut 1,5 % vuonna 2016 (ks. kuvio 12). Rakenteellisten vakautustoimien myötävaikutus oli keskimäärin rajallinen.

 

Kuvio 12

Rahoitusjäämä ja finanssipolitiikan mitoitus

(% suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2017 kokonaistaloudelliset arviot.
Huom. Finanssipolitiikan mittarina on suhdannekorjatun perusjäämän muutos puhdistettuna tilapäisten tekijöiden, kuten valtion finanssisektorille antaman tuen, vaikutuksista. Positiivinen lukema kuvaa finanssipolitiikan kiristymistä ja päinvastoin.

Eurojärjestelmän asiantuntijoiden arvion mukaan koko euroalueen finanssipoliittinen mitoitus oli vuonna 2017 neutraali mitattuna suhdannekorjatun perusjäämän muutoksella (ks. kuvio 12).[1] Kun otetaan huomioon tarve löytää oikea tasapaino talouden vakauttamisen ja julkisen talouden kestävyyden välillä, neutraalia mitoitusta voidaan pitää sopivana euroalueelle. Yksittäisten maiden näkökulmasta euroalueen finanssipoliittinen mitoitus ei kuitenkaan vaikuttanut optimaaliselta. Jotkin finanssipolitiikan kiristystä kaipaavat euroalueen maat, joiden velkasuhde on edelleen korkea, eivät toteuttaneet julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvia riskejä torjuvia rakenneuudistuksia. Samaan aikaan taas jotkin kestävässä julkisen talouden asemassa olevat maat eivät hyödyntäneet finanssipoliittista liikkumavaraansa.

Eurojärjestelmän asiantuntijoiden arvioiden mukaan julkisen talouden perusjäämän paraneminen, talouskasvu ja alhainen korkotaso saivat koko euroalueen BKT:hen suhteutetun julkisen talouden velan supistumaan edellisvuoden 88,9 prosentista 87 prosenttiin vuonna 2017 (ks. kuvio 13). Julkinen velka oli kuitenkin edelleen korkea monissa euroalueen maissa, minkä vuoksi ne ovat alttiina riskeille, mikäli korot kääntyvät äkillisesti nousuun tai rahoitusmarkkinat muuttuvat jälleen epävakaiksi.

 

Kuvio 13

Julkisen talouden velkakehityksen keskeiset tekijät

(muutos prosentteina BKT:stä)

Lähteet: Eurostat ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2017 kokonaistaloudelliset arviot.
Huom. Perusjäämällä on negatiivinen vaikutus julkistalouden velkasuhteeseen, toisin sanoen ylijäämäinen julkinen talous pienentää velkasuhdetta.

Vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattaminen jäsenmaissa oli edelleen vaihtelevaa. Positiivista oli se, että nimellistä alijäämää koskevan kriteerin noudattaminen parani edelleen. Sen jälkeen, kun Kreikkaan ja Portugaliin kohdistuneet liiallisia alijäämiä koskevat menettelyt lopetettiin vuonna 2017 ja kun Ranskankin odotetaan korjanneen liiallisen julkisen talouden alijäämänsä vuonna 2017, Espanja on vuonna 2018 ainoa menettelyn piiriin kuuluva maa. Negatiiviselta kannalta kuitenkin vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan rakenteellisia vakauttamistoimia koskevien vaatimusten noudattaminen oli yleisesti ottaen kehnoa muun muassa Euroopan komission syksyn 2017 talousennusteen mukaan.

Kaiken kaikkiaan kriisit ovat osoittaneet, että joustavammat taloudet kestävät häiriöitä paremmin, elpyvät nopeammin ja nauttivat nopeammasta kasvusta pitkällä aikavälillä. Lisäksi tuote- ja/tai työmarkkinauudistuksia toteuttaneet euroalueen maat ovat saavuttaneet hyviä tuloksia. Vaikutusten realisoituminen jatkuu edelleen ja saa vauhtia myös kasvua tukevasta rahoitus- ja makrotalouspolitiikasta.

Vaikka talouden elpyminen on jatkunut ja laajentunut, edelleen olisi tehtävissä paljon euroalueen kasvun kestävyyteen ja laajenemiseen kohdistuvien esteiden poistamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi työvoiman tuottavuutta ja siten elintasoa parantavat rakenneuudistukset[2] tai taseiden tervehdyttämistä edistävät toimenpiteet sekä oikeudellisten ja tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyjen parannukset.[3]

Kuten kehikossa 3 on kuvattu, käytettävissä oleva näyttö viittaa siihen, että rahapoliittinen elvytys ei haittaa uudistusten toteutusta, mutta suotuisammassa makrotaloudellisessa ympäristössä, jossa ulkoisia paineita on vähemmän, merkittäviin uudistuksiin ryhtyminen on epätodennäköisempää. Myös uudistusten esteitä, kuten poliittisia rajoitteita ja eturistiriitoja, pidetään edelleen tärkeinä.[4]

Arvioidessaan uudistusten täytäntöönpanoa vuoden 2017 maakohtaisten suositustensa pohjalta Euroopan komissio arvioi, että hyvin harvoja maakohtaisia suosituksia oli ”noudatettu täysin” tai niiden saavuttamisessa oli ”edistytty merkittävästi” ja että useimmat maat olivat saavuttaneet edistystä ”jonkin verran”, ”vähäisessä määrin” tai ”ei lainkaan”. Tämä viittaa siihen, että uudistusten toteuttamisessa on edelleen merkittävästi parantamisen varaa.

Kehikko 1 Rakennepoliittiset toimet euroalueen työmarkkinoilla

Euroalueen työmarkkinatilanne parani edelleen vuonna 2017. Työpaikkoja luova elpyminen on lisännyt työllisten lukumäärää noin 7,5 miljoonalla vuoden 2013 puolivälistä ja on vähentänyt työttömyyttä kestävällä tavalla. Lisäksi työmarkkinoiden elpyminen on laventunut selvästi, myös eri toimialoille (ks. kuvio A). Kuitenkin sekä kokonais- että nuorisotyöttömyys ovat korkeita, ja laajat työttömyyden mittarit viittaavat työvoiman merkittävään vajaakäyttöön.[5]

 

Kuvio A

Työllisyyden kasvu toimialoittain

Lähteet: Eurostatin tilastoihin perustuvat EKP:n laskelmat.
Huom. Kuvio näyttää valikoidut toimialat. Markkinaehtoisiin palveluihin kuuluvat: kauppa-, kuljetus- ja majoituspalvelut; tieto- ja viestintätekniikka (ICT); rahoitus ja vakuutus; kiinteistöala ja liike-elämän palvelut.

Euroalueen työmarkkinat ovat hyötyneet talouskasvun laaja-alaistumisesta. Lisäksi on jonkin verran näyttöä siitä, että rakennepoliittiset toimet ovat parantaneet työllisyyden kykyä reagoida BKT:n muutokseen elpymisen aikana joissakin euroalueen maissa.[6] Työmarkkinoiden joustavuutta on parannettu muun muassa väljentämällä työsuhdeturvaa esimerkiksi pienentämällä irtisanomiskorvauksia ja lisäämällä palkkojen joustavuutta. Samaan aikaan myös eräät tuotemarkkinauudistukset ovat saattaneet auttaa yrityksiä nopeuttamaan tai voimistamaan työllistämistä. Näihin kuuluvat esimerkiksi toimet byrokratian vähentämiseksi ja alalletulon helpottamiseksi sekä vakiintuneiden yritysten ja ammattiryhmien suojan keventämiseksi.

EKP:n euroalueen johtaville yrityksille tekemän euroalueen rakenneuudistuksia koskevan kyselytutkimuksen vastaajat pitivät tärkeänä, että työvoiman joustavuutta ja koulutuksen laatua parantavia uudistuksia jatketaan (ks. kuvio B).[7] Työaikajärjestelyjen joustavuuden lisääminen, määräaikaisten työsopimusten käytön helpottaminen ja työsuhdeturvalainsäädännön keventäminen olivat neljän tärkeimmän prioriteetin joukossa ainakin 80 prosentissa vastauksista. Noin 50 % vastaajista totesi, että työvoiman joustavuuden lisäämiseen tähtäävillä uudistuksilla olisi todennäköisesti elinkeinoelämän kannalta suurin merkitys, sillä ne ovat kilpailukyvyn palauttamisen kannalta tärkeitä ja ne parantavat yritysten valmiutta reagoida kysynnän vaihtelun lisääntymiseen sekä kysynnän rakenteellisiin muutoksiin. Lisäksi yli 90 % yrityksistä korosti koulutuksen ja koulutusjärjestelmien laadun parantamiseen pyrkiviä uudistuksia. Tätä pidettiin erityisen tärkeänä ajatellen tietointensiivisten kompetenssien merkityksen kasvua, digitalisaatiota ja insinööritaitojen pitkäaikaista rakenteellista vajetta. Kyselyn tulokset kertoivat myös tarpeesta jatkaa tuotemarkkinauudistuksia ja lisätoimenpiteitä yhteismarkkinoiden toteuttamiseksi, sillä molempia tarvitaan työmarkkinauudistusten koko hyödyn saamiseksi.[8]

 

Kuvio B

Työmarkkinauudistusten tarve euroalueella yrityksille tehdyn kyselyn mukaan

(% yritysvastaajista; vastaukset kokonaisarvion mukaisessa tärkeysjärjestyksessä)

Lähteet: EKP:n rakenneuudistuksia koskeva kysely ja EKP:n laskelmat.
Huom. Perustuu yritysten vastauksiin kysymykseen: ”Millaisena pidätte työmarkkinauudistustarvetta toimialallanne euroalueen maissa?” Negatiiviset prosenttiluvut viittaavat vastaajiin, jotka pitivät raportoitavia seikkoja ”ei tärkeinä”.

Kaiken kaikkiaan euroalueen työmarkkinatilanne parani edelleen vuonna 2017. Työllisyys ja työvoiman tarjonta lisääntyivät ja työttömyys väheni. Paraneminen oli laaja-alaista maittain ja toimialoittain. Rakenneuudistukset myötävaikuttivat tähän kehitykseen, mutta jatkuvasti muuttuvat taloudelliset olosuhteet edellyttävät lisätoimenpiteitä työvoiman osaamisen ja joustavuuden parantamiseksi.

Kehikko 2 Vaimean inflaatiokehityksen ymmärtäminen

Jo pitkään jatkunut samanaikaisen hitaan inflaation ja elpyvän talouden jakso on herättänyt kysymyksiä perinteisten mallien rajoittuneisuudesta. Erityistä kritiikkiä on kohdistunut Phillips-käyrään, joka on eräs makrotaloustieteen keskeisimmistä malleista.

Mitkä tekijät ohjailevat inflaatiota Phillips-käyrän viitekehyksessä?

Ensinnäkin inflaatio-odotukset ”ankkuroivat” inflaation. Kyselypohjaisiin mittareihin perustuvien inflaatio-odotusten vaimeneminen vuoden 2013 jälkeen aiheutti huolta Phillips-käyrän siirtymisestä alemmalle tasolle, mikä tarkoittaisi sitä, että kutakin tuotannon tasoa vastaava inflaatiovauhti olisi aiempaa hitaampi. EKP:n omaisuuserien osto-ohjelma ja euroalueen talouskasvunäkymien paraneminen ovat kuitenkin hillinneet näitä riskejä ja tukeneet inflaatio-odotusten ankkuroitumista. Vuoden 2017 aikana näitä huolia helpotti myös kyselytutkimuksiin ja markkinaindikaattoreihin perustuvien pitkän aikavälin inflaatio-odotusten palautuminen.

Toinen keskeinen inflaatioon Phillips-käyrän viitekehyksessä vaikuttava tekijä on talouden käyttämätön kapasiteetti. Tarkastelujaksolla vuodesta 2012 ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation kehitys on ollut vaisua ja työmarkkinoiden käyttämätön kapasiteetti on vaikuttanut inflaatiolukemia hillitsevästi, mutta tällä hetkellä euroalueella on meneillään voimakas elpyminen ja työmarkkinatilanne paranee selvästi. Sen seurauksena kaksoistaantuman aikana talouteen kasaantunut ylimääräinen kapasiteetti on saamassa käyttöä ja sen negatiivinen vaikutus inflaatioon häviää.

Kolmas merkittävä inflaatioon vaikuttava tekijä ovat tuontihinnat. Vaikka niiden rooli onkin selvempi kokonaisinflaatiossa, niillä oli vuonna 2017 rajallinen negatiivinen vaikutus myös ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettuun YKHI-inflaatioon.[9]

Onko Phillips-käyrä edelleen mielekäs analyysityökalu?

Euroopan keskuspankkijärjestelmän viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että vastaus on myönteinen.[10] Kuvio A näyttää otoksen ulkopuoliset ennusteet ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketulle YKHI-inflaatiolle laajemmasta joukosta vertailukohteena käytettäviä Phillips-käyrämalleja, jotka ovat ehdollisia erilaisten inflaatiomittarien, käyttämättömän kapasiteetin ja tuontihintojen toteutuneelle kehitykselle. Ennusteiden vaihteluväli on verrattain lavea, mikä viittaa malliin liittyvään korkeaan epävarmuuteen. Tästä huolimatta inflaatiokehitys on tarkastelujaksolla ollut varsin johdonmukaista suhteessa näistä malleista johdettuihin ennusteisiin. Tämä tukee käsitystä Phillips-käyrän kelpoisuudesta viitekehykseksi ymmärtää inflaatiokehitystä.[11] Inflaatio on kuitenkin pysytellyt vaihteluvälin alarajan tuntumassa, mikä viittaa siihen, että on myös muita vaikuttavia tekijöitä, joita useimmat tarkastellut mallit eivät ota huomioon.

 

Kuvio A

Ehdollinen Phillips-käyräennuste kriisinjälkeiselle ajanjaksolle

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Ennusteen alkuhetki on vuoden 2012 ensimmäinen neljännes. Harmaa alue kuvaa ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja lasketun ehdollisen YKHI-inflaation vaihteluväliä yhtälöstä, jossa inflaatiota tarkastellaan regressioanalyysissa suhteessa viipeeseensä, viivästettyihin tuontihintoihin, viivästettyyn käyttämättömän kapasiteetin mittariin (tuotantokuilumalliin perustuva estimaatti, BKT-kasvu, työttömyysaste, työttömyyskuilumalliin perustuva estimaatti sekä Euroopan komission arvio tuotantokuilusta) sekä inflaatio-odotuksiin (Consensus Economicsin 1-7 vuosineljänneksen pituisilla jaksoilla sekä Survey of Professional Forecastes -kyselyyn perustuvilla yhden, kahden ja viiden vuoden jaksoilla).

Erilaisten Phillips-käyrämallien taipumus inflaation yliarviointiin viittaa siihen, että vertailumallit jättävät monien tekijöiden vaikutukset huomiotta. Tällaisia tekijöitä ovat kotimarkkinoiden käyttämättömän kapasiteetin tai inflaatio-odotusten mahdollinen mittausvirhe, tuontihinnoissa näkymättömät globaalien tekijöiden vaikutukset sekä muutokset siinä, miten inflaatio reagoi käyttämättömään kapasiteettiin (eli Phillips-käyrän jyrkkyydessä).

Kotimarkkinoiden käyttämätön kapasiteetti on moniulotteista, ja sitä on vaikea havaita. Useiden käyttämättömän taloudellisen kapasiteetin mittarien tarkastelu auttaa vähentämään mittausvirheen riskiä muttei poista sitä kokonaan. Se, että ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio pysytteli lähellä Phillips-käyrämallien indikoiman vaihteluvälin alarajaa, saattaa viitata siihen, että taloudessa on ollut arvioitua enemmän käyttämätöntä kapasiteettia. Työttömyysaste onkin alentunut, mutta alityöllistettyjen (osa-aikaiset, jotka haluaisivat työskennellä enemmän sekä piilotyöttömät) määrä on kasvanut syvän taantuman jälkeen, eikä tämä näy täysin raportoidussa työttömyysasteessa.[12]

Lisäksi perinteiset Phillips-käyrämallit, jotka tarkastelevat ainoastaan kotimarkkinoiden käyttämätöntä kapasiteettia, saattavat sivuuttaa globaalin kehityksen laajemmat vaikutukset, kuten taloudellisen integraation lisääntymisen sekä työvoima- ja tuotemarkkinoiden vaihtoehtoistumisen. Tätä teoriaa on vaikea tutkia empiirisesti,[13] ja on vain vähäisiä perusteita sisällyttää maailmantalouden käyttämättömän kapasiteetin ja globaalien arvoketjujen integraatioasteen mittareita euroalueen inflaation tutkimiseen Phillips-käyräanalyysin avulla.[14] Lisäksi perusmallin tuottamat liian korkeat inflaatioennusteet saattavat johtua myös siitä, että nimelliset jäykkyydet[15] ovat vähentyneet viimeaikaisten rakenneuudistusten, kuten työehtosopimusten kattavuuden supistumisen, ansiosta.[16] Phillips-käyrän jyrkkyys on saattanut sen seurauksena muuttua, mutta käytännössä on tilastollisesti vaikeaa erottaa Phillips-käyrän jyrkkyyden muutoksia talouden käyttämättömän kapasiteetin mittausvirheestä

Yhteenvetona voidaan todeta, että perinteiset mallit tarjoavat hyvän käsityksen euroalueen inflaatiokehitystä ohjailevista tekijöistä mutta eivät täysin tavoita nykyisen taloudellisen toimintaympäristön monimutkaisuutta inflaatioon vaikuttavien tekijöiden osalta. Taloudessa oleva käyttämätön kapasiteetti on kuitenkin edelleen merkittävä tekijä, ja talouskasvun kiihtymisen odotetaan asteittain vauhdittavan inflaatiota.

Kehikko 3 Mikä ohjaa rakenneuudistusten toteutusta?

Kriisin alkaessa rakenneuudistusten toteutustahti kiihtyi etenkin haavoittuvissa euroalueen maissa. Viime vuosina vauhti on kuitenkin laantunut, ja tämä herättää kysymyksen siitä, mikä ohjaa uudistusten toteutusta. Seuraavassa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan uudistusten toteutusta edistäviä ja jarruttavia tekijöitä.

Uudistusten toteutustarpeeseen voi vaikuttaa merkittävästi maan talouden rakenteiden lähtötilanne. Jos talouden eri osa-alueilla on pitkä matka parhaisiin käytäntöihin, maan instituutioiden toimivuuden parantamiseksi tarvitaan mittavampia uudistustoimia kuin maissa, joissa ollaan lähempänä parhaita käytäntöjä. Tämä onkin tutkimuskirjallisuudessa usein toistuva havainto.[17]

Lisäksi taloudellinen tilanne näyttää vaikuttavan siihen, miten todennäköisesti maassa ryhdytään toteuttamaan kunnianhimoista rakennepolitiikkaa. Kirjallisuudessa tämän on nähty olevan yhteydessä siihen, että kun taloudellinen hyvinvointi huomattavasti kärsii syvissä taantumissa[18] ja korkean työttömyysasteen vallitessa[19], vallitsevan tilanteen kustannukset tulevat näkyvämmiksi ja tilanteesta hyötyvien ryhmien muutosvastarinta vähenee.

Poliittisella tilanteellakin saattaa olla vaikutusta.[20] Erityisesti se, missä vaiheessa vaalikautta ollaan, voi olla tärkeää, sillä vaalien alla saattaa esiintyä vähemmän halukkuutta uudistuksiin (varsinkin sellaisiin, joista todennäköisesti koituu huomattavia kustannuksia lyhyellä aikavälillä). Kautensa alussa olevat hallitukset taas näyttävät innokkaammin toteuttavan uudistuksia seuraavien vaalien ollessa vielä kaukana.[21] Uudistusten toteuttamista helpottaa myös, jos yhdellä puolueella on tarvittava enemmistö kaksikamarisen parlamentin molemmissa kamareissa.[22] Poliittinen tuki uudistuksille on myös toisinaan vähäistä, sillä niiden seurauksiin liittyvät tulonjakovaikutukset (eli se, kuka uudistuksessa hyötyy ja kuka häviää) eivät aina ole ennakolta selvät. Tällaisessa asetelmassa ihmiset herkästi suosivat vallitsevaa tilannetta.[23] Jos taas valtion (ehdollisia) vastuusitoumuksia ei käsitellä riittävän avoimesti, tämä saattaa hidastaa uudistusvauhtia. Useissa analyyseissa on todettu, että julkista taloutta koskeva raportointi ja kirjanpito ovat usein puutteellisia ja että julkisen talouden perusrahoitusasemaa ja siihen liittyviä riskejä ymmärretään kehittyneissäkin talouksissa edelleen riittämättömästi.[24]

Tutkimuskirjallisuudessa ei toistaiseksi ole todettu selvää yhteyttä julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistusten välillä. Uudistusmielinen hallitus saattaa yhtäältä hyödyntää tilanteita, joissa se onnistuu parantamaan julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa, ja käynnistää uudistuksia muillakin alueilla.[25] Toisaalta poliittinen pääoma saattaa riittää toimiin vain jommallakummalla alalla, jolloin rakenneuudistusten todennäköisyys pienenee julkisen talouden vakauttamisen yhteydessä.[26]

Korkokehityksen vaikutusta uudistusten toteutukseen ei ole paljonkaan tutkittu. Dias Da Silvan et al. mukaan tietyillä estimoiduilla malleilla havaitaan uudistusten toteuttamisen todennäköisyyden kasvavan joillakin talouden aloilla, kun lyhyet korot ovat alhaisella tasolla. Toisaalta osassa estimoituja malleja taas korkotasolla ei havaita olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä uudistusten toteuttamiseen. Tämä merkitsevä käänteinen suhde voitaisiin tulkita siten, että alhaisten korkojen odotetaan vaikuttavan positiivisesti julkisen talouden rahoitusasemaan (kun valtion rahoituskustannukset pienentyvät jonkin verran) tai kasvuun ja työllisyyteen, mikä vuorostaan antaa talouspolitiikan päättäjille enemmän liikkumavaraa niiden kielteisten vaikutusten kompensoimiseksi, joita uudistukset aiheuttavat osalle väestöstä.[27]

Hyödykemarkkinauudistukset luovat usein pohjaa työmarkkinauudistuksille.[28] Tämä tukee argumenttia, jonka mukaan hyödykemarkkinauudistukset parantavat edellytyksiä työsuhdeturvan lieventämiselle, sillä ne kohentavat yleisiä työllistymismahdollisuuksia helpottamalla uusien yritysten tuloa markkinoille.[29] Samaan aikaan hyödykemarkkinauudistukset alentavat hintoja ja siten todennäköisesti myös vähentävät työmarkkinauudistusten herättämää vastustusta.[30]

Kotimaisten tekijöiden ohella myös ulkoiset paineet kiihdyttävät rakenneuudistusten toteutustahtia. Rahoitustukiohjelmat ja Euroopan unionin sisämarkkinoita koskevat direktiivit ovat luoneet jäsenvaltioiden hallituksille paineita toteuttaa uudistuksia hyödykemarkkinoilla.[31] Uudistustahti on myös ollut kiivaampi EU-jäsenyyttä edeltäneinä viitenä vuotena (tämä saattaa liittyä myös pyrkimyksiin täyttää jäsenyyskriteerit), kun taas EU:hun liittymisen jälkeisinä vuosina on päinvastoin.[32]

Yhteenvetona voidaan todeta, että näiden havaintojen mukaan erityisen heikoissa lähtöolosuhteissa hankala kokonaistaloudellinen tilanne ja ulkoiset paineet johtavat voimakkaampiin uudistustoimiin. Lisäksi suotuisa poliittinen ympäristö (jossa esimerkiksi hallitsevalla puolueella on enemmistö parlamentin molemmissa kamareissa ja seuraavat vaalit ovat riittävän kaukana) näyttää yleisesti helpottavan rakennepolitiikan toteuttamista. Joissakin tutkimuksissa on myös havaittu, että kasvua tukevan rahapolitiikan yhteydessä uudistuksia toteutetaan enemmän, mutta yhteys ei aina ole selkeä. Finanssipolitiikan vaikutus uudistusten toteutukseen näyttää puolestaan vaihtelevan sen mukaan, mitä politiikan osa-aluetta tarkastellaan.

Rahoitusmarkkinoiden ja rahatalouden kehitys

Tärkeimpiä euroalueen rahoitusmarkkinoiden kehitystä ohjaavia tekijöitä vuonna 2017 olivat positiiviset makrotalouden näkymät sekä edelleen kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka. Niiden johdosta rahamarkkinakorot ja pitempien joukkolainojen tuotot pysyivät hyvin alhaisina. Lisäksi sekä pankkien että muiden yritysten osakehinnat nousivat huomattavasti, kun makrotalouden näkymien koheneminen näkyi markkinoilla tulosodotusten ja riskinottohalun kasvuna. Rahan määrän kasvu oli vakaata, ja luotonannon kasvukin elpyi edelleen asteittain.

Euroalueen rahamarkkinakorot vakiintuivat erittäin matalalle tasolle

Rahamarkkinakorot pysyivät poikkeuksellisen alhaisina, kun EKP piti ohjauskorot ennallaan ja rahapolitiikka pysyi kasvua tukevana vuonna 2017.

Eoniakorko pysyi vakaana ja oli keskimäärin −0,36 % (ks. kuvio 14). Kolmen kuukauden euriborkorko puolestaan laski hieman ja pysytteli noin −0,33 prosentin vaiheilla. Tämä kehitys vastasi euroalueen pankkisektorin hallussa olevan ylimääräisen likviditeetin kasvusuuntausta, jonka taustalla olivat EKP:n epätavanomaiset rahapoliittiset toimet. Ylimääräisen likviditeetin määrä kasvoi vuoden 2017 kuluessa 600 miljardia euroa ja oli vuoden lopussa noin 1 800 miljardia euroa (ks. myös osa 2.3). Vakuudellisilla rahamarkkinoilla euroalueen valtioiden liikkeeseen laskemille vakuuksille noteeratut takaisinostosopimusten korot (repokorot) vaihtelivat edelleen. Joidenkin valtioiden tapauksessa repokorot pysyivät EKP:n talletusmahdollisuuden koron vaiheilla, joissakin tapauksissa ne taas olivat huomattavasti sitä alempia, mikä kuvastaa maakohtaisia markkinatilanteiden eroja. Korkojen huomattavat muutokset kunkin neljänneksen lopussa kertoivat siitä, että korkealaatuisten vakuuksien kysyntä oli voimakasta.

 

Kuvio 14

Rahamarkkinakorot

(vuotuinen korko; päivähavaintoja)

Lähteet: ECB ja Bloomberg.
Huom. Tuoreimmat havainnot 3.11.2017.

Valtion joukkolainojen tuotot euroalueella pysyivät pääosin vakaina ja osakekurssit nousivat huomattavasti

Euroalueen valtioiden joukkolainojen tuotot pysyivät vuonna 2017 pääosin vakaina ja olivat keskimäärin suuremmat kuin edellisenä vuonna. Tämän kehityksen taustalla olivat sekä maakohtaisen että globaalin makrotaloustilanteen vähittäisen vahvistumisen nettovaikutus (ks. kuvio 15), siihen liittyvä deflaatioriskin poistuminen varallisuushinnoista sekä EKP:n kasvua tukevan rahapolitiikan jatkuminen. Valtioiden 10 vuoden joukkolainojen keskimääräinen BKT-painotettu tuotto oli 1,0 % päivämäärällä 29.12.2017 eli keskimäärin sama kuin joulukuussa 2016. Euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen tuottoero verrattuna Saksan 10 vuoden joukkolainoihin supistui etenkin Portugalin ja Kreikan kohdalla, kun niiden luottoluokitukset kohenivat vuonna 2017.

 

Kuvio 15

Valtioiden 10 vuoden joukkolainojen tuotot euroalueella, Yhdysvalloissa ja Saksassa

(vuotuinen korko; päivähavaintoja)

Lähteet: Bloomberg, Thomson Reuters Datastream ja EKP:n laskelmat.
Huom. Euroalueen tiedot ovat valtioiden 10 vuoden joukkolainojen tuottojen BKT-painotettuja keskiarvoja. Tuoreimmat tiedot 29.12.2017.

Euroalueen osakehinnat nousivat vuonna 2017 vahvasti sekä maakohtaisen että globaalin talouskasvun kohenemisen ja matalan korkotason vuoksi. Muiden kuin rahoitussektorin yritysten laaja osakehintaindeksi nousi vuoden mittaan 12 %, ja rahoitussektorin osakehintaindeksi nousi 14 %. Yhdysvalloissa osakehinnat nousivat hieman nopeammin kuin euroalueella, kun tuleva verouudistus yritysverojen leikkauksineen heijastui markkinoilla tulosodotusten kasvuna. Kuitenkin sekä Yhdysvalloissa että euroalueella osakkeiden riskipreemio[33] eli se, miten paljon suurempaa tuottoa sijoittajat edellyttävät osakesijoituksista verrattuna pitkäaikaisiin joukkolainasijoituksiin, pysyi huomattavasti korkeampana kuin ennen finanssikriisin puhkeamista vuonna 2008.

 

Kuvio 16

Osakemarkkinaindeksit euroalueella ja Yhdysvalloissa

(indeksi: 1.1.2016 = 100)

Lähde: Thomson Reuters Datastream.
Huom. Euroalueen osakehintojen lähteet ovat EURO STOXX ‑indeksi (pankkiosakkeet) ja Datastream-indeksi (muut yritykset). Yhdysvaltain osakehintojen lähteet ovat S&P-indeksi (pankkiosakkeet) ja Datastream-indeksi (muut yritykset). Tuoreimmat tiedot 29.12.2017.

Yritysten ja kotitalouksien ulkoisen rahoituksen käyttö lisääntyi

Yleisesti rahoitusolot tukivat yritysten investointeja. Yritysten ulkoisen rahoituksen käyttö vahvistui vuonna 2017 ja ylitti vuoden 2016 keskiarvotason (ks. kuvio 17). Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna yritysten ulkoisen rahoituksen käytön elpymistä vuoden 2013 neljännen neljänneksen alhaisista lukemista on tukenut kolme tekijää: rahoituskustannusten suotuisa kehitys ja pankkien luotonantotilanteen helpottuminen, taloudellisen toimeliaisuuden jatkuva vilkastuminen sekä fuusioiden ja yrityskauppojen runsaus. Myös kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka on osaltaan luonut yrityksille hyviä edellytyksiä markkinaehtoisen rahoituksen saamiseen. Etenkin kesäkuussa 2016 aloitettu yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma tuki yritysten velkapapereiden nettoemissioita (ks. osa 2.2).

 

Kuvio 17

Euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen nettomääräinen käyttö

(vuotuinen käyttö, mrd. euroa)

Lähteet: Eurostat ja EKP.
Huom. ”Muut lainat” sisältää lainat muilta kuin rahalaitoksilta (muilta rahoituslaitoksilta, vakuutuslaitoksilta ja eläkerahastoilta) ja lainat euroalueen ulkopuolelta. Lainat rahalaitoksilta ja muilta kuin rahalaitoksilta on korjattu lainojen myyntiä ja arvopaperistamista koskevilla tiedoilla. ”Muut” viittaa yhteismäärän ja kuvioon sisältyvien instrumenttien erotukseen. Siihen sisältyvät yritysten väliset lainat ja kauppaluotot. Tuorein havainto on vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä.

Muilta kuin pankeilta saatavan ulkoisen rahoituksen lähteet ovat tulleet huomattavasti tärkeämmiksi kriisin alkamisen jälkeen.[34] Vaikka rahalaitosten tarjoamien lainojen volyymikasvu supistui ja kääntyi negatiiviseksi muutamina vuosina kriisin aikana ja sen jälkeen, muista lähteistä saatavan rahoituksen käyttö (esim. pörssiosakkeiden ja listaamattomien osakkeiden sekä velkapapereiden liikkeeseenlasku) pysyi positiivisena. Muilta kuin pankeilta saatavan rahoituksen osuus euroalueen yritysten kokonaisrahoituksesta kasvoi, mikä johtui sekä syklisistä että rakenteellisista tekijöistä (ks. kehikko 4). Siitä huolimatta yrityksille myönnettyjen rahalaitoslainojen volyymikasvu on ollut positiivinen vuodesta 2014 alkaen.

Jos uusien lainojen sijasta tarkastellaan lainakantoja, lainat olivat yhä tärkein euroalueen rahoitussektorin myöntämän rahoituksen muoto. Rahalaitosten luotot kattoivat noin 56 % kaikista yrityksille myönnetyistä lainoista vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä. Rahoitussektorin hallussa olevien pörssiosakkeiden osuus kaikista yritysten liikkeeseen laskemista pörssiosakkeista oli noin 29 % eli hiukan suurempi kuin vuonna 2013. Rahoitussektorin (eurojärjestelmä pois luettuna) hallussa oli vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä 68 % kaikista yritysten liikkeeseen laskemista velkapapereista, mikä oli niin ikään hieman suurempi osuus kuin vuonna 2013. Rahalaitokset olivat edelleen yritysten tärkein lainarahoituksen lähde. Niiden osuus koko rahoitussektorin yrityksille myöntämistä lainoista vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä oli noin 73 %, joskin osuus oli hieman pienempi kuin vuonna 2013.[35]

Kotitalouksille myönnettyjen lainojen kokonaismäärän vuotuinen kasvuvauhti vilkastui sekin vuonna 2017 erityisesti pankkilainojen johdosta. Asuntolainat olivat ylivoimaisesti merkittävin tekijä kotitalouksille myönnettyjen lainojen määrän kasvussa. Myös kulutusluottojen kasvu vilkastui, kun taas muu lainananto supistui.

Lisäksi kotitalouksien nettovarallisuus kasvoi tasaisesti vuoden 2017 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä. Erityisesti asuntojen hintojen jatkuva nousu lisäsi kotitalouksien kiinteistöomistusten arvoa huomattavasti (ks. kehikko 6). Samaten osakkeiden hintojen nousu vuonna 2017 kasvatti kotitalouksien rahoitusvarallisuuden arvonnousua ja vauhditti nettovarallisuuden kasvua merkittävästi. Kotitalouksien velkaantuneisuusaste (velka suhteessa kotitalouden käytettävissä oleviin nimellisiin bruttotuloihin) laski edelleen vuonna 2017, mutta pysyi kuitenkin kriisiä edeltäneen keskiarvon yläpuolella.

Rahan määrän kasvu pysyi jotakuinkin vakaana

Vuonna 2017 lavean rahan määrän kasvu pysyi vankkana (ks. kuvio 18). M3:n vuotuinen kasvuvauhti oli 4,6 % joulukuussa 2017, kun se vuoden 2016 lopussa oli ollut 5,0 %, eli lavean rahan kasvu eteni vuoden 2015 puolestavälistä jatkuneeseen tahtiin myös vuonna 2017. M3:n kasvua vauhdittivat edelleen sen likvideimmät erät. Tämä johtui siitä, että likvidien talletusten hallussapidosta aiheutuva vaihtoehtokustannus pysyi pienenä korkotason ollessa hyvin alhainen ja tuottokäyrän loiva. Lisäksi rahatalouden kehitykseen euroalueella vaikuttivat merkittävästi taloudellisen toimeliaisuuden jatkuva laajeneminen ja EKP:n epätavanomaiset rahapoliittiset toimet, erityisesti laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma. M1:n kasvu, jota edisti kotitalouksien ja yritysten yön yli ‑talletusten kasvun vilkastuminen, jatkui jokseenkin muuttumattomana ja oli 8,6 % joulukuussa 2017 (8,8 % joulukuussa 2016).

 

Kuvio 18

M3 ja lainat yksityiselle sektorille

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: EKP.

Kotimaiset vastaerät olivat jälleen tärkein lavean rahan kasvua vauhdittava tekijä

Eurojärjestelmän toteuttamat julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemien velkapaperien ostot (ks. kuvion 19 punaiset pylväät), jotka pääosin toteutettiin EKP:n julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa, vaikuttivat M3:n kasvua nopeuttavasti. Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtyjen keskimääräisten kuukausittaisten ostojen määrää vähennettiin 20 miljardilla eurolla huhtikuussa 2017, joten niiden vaikutus M3:n kasvuun pieneni. Lisäksi muut kotimaiset vastaerät kuin luotot julkisyhteisöille vaikuttivat M3:n kasvua nopeuttavasti vuoden 2017 aikana (ks. kuvion 19 siniset pylväät). Taustalla oli kaksi tekijää. Yksityisen sektorin luototuksen kasvun asteittainen elpyminen (ks. kuvio 18) nopeutti M3:n kasvua. Tähän sisältyvät sekä yksityiselle sektorille myönnetyt rahalaitoslainat että rahalaitosten hallussa olevat euroalueen yritysten liikkeeseen laskemat velkapaperit. Jälkimmäiseen erään sisältyvät myös eurojärjestelmän ostot yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Toiseksi muihin kotimaisiin vastaeriin kuin luottoihin julkisyhteisöille kuuluvien rahalaitosten pitkäaikaisten velkojen (pl. pääoma ja rahastot) trendinomainen supistuminen lisäsi M3:n kasvua. Näiden velkojen vuotuinen muutosvauhti on ollut negatiivinen vuoden 2012 toiselta neljännekseltä alkaen, mihin ovat osaltaan vaikuttaneet EKP:n toisen sarjan kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot, jotka ovat saattaneet toimia pitkäaikaisen markkinaehtoisen rahoituksen korvikkeena. Lisäksi kehitystä selitti EKP:n rahapoliittisiin toimiin liittyvä verrattain loiva tuottokäyrä, jonka vuoksi pitkäaikaisten talletusten ja pankkien joukkolainojen hallussapito ei ole sijoittajille kovin kannattavaa. Euroalueen rahalaitosten (pl. eurojärjestelmä) toteuttamat valtioiden joukkolainojen myynnit puolestaan myötävaikuttivat siihen, että rahalaitosten (pl. eurojärjestelmä) julkiselle sektorille myöntämien luottojen vuotuinen kasvu oli negatiivinen, mikä myös hidasti M3:n kasvua (ks. kuvion 19 vaaleanvihreät pylväät). Lisäksi rahalaitosten ulkomaiset nettosaamiset heikensivät edelleen M3:n kasvua vuositasolla (ks. kuvion 19 keltaiset pylväät).

 

Kuvio 19

M3 ja sen vastaerät

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähde: EKP.
Huom. "Muut kotimaiset vastaerät kuin luotot julkisyhteisöille” sisältävät rahalaitosten pitkäaikaiset velat (pääoma ja rahastot mukaan lukien), rahalaitosten luotot yksityiselle sektorille ja muut vastaerät.

Kehikko 4 Rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten ja kotitalouksien rahoituksen rakenne euroalueella

Rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten rahoituksen rakenne on keskeinen tekijä tarkasteltaessa EKP:n rahapoliittisten toimien vaikutuksen välittymistä talouteen sekä talouden kestokykyä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, missä markkinaehtoinen rahoitus on keskeisessä asemassa, euroalueen yrityssektori on käyttänyt pääasiassa pankkirahoitusta.

Pankeilta (toisin sanoen rahalaitoksilta) saatujen lainojen osuus yritysten ulkoisen rahoituksen koko kannasta on laskenut huomattavasti euroalueella vuoden 2007 jälkeen. Pankkilainat muodostivat vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä 12,4 % yritysten ulkoisen rahoituksen kannasta (ks. taulukko A), mikä on 4,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2007.[36] Samalla jaksolla pankkilainojen osuus yritysten velkarahoituksesta oli 27,7 %, mikä oli 9,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2007.[37] Pankkilainojen osuus yritysten ulkoisesta rahoituksesta ja velkarahoituksesta sekä kyseisen osuuden supistuminen on huomattavasti suurempi, kun sektorin sisäinen rahoitus jätetään pois. Tällä mittarilla pankkilainojen osuus yritysten velkarahoituksesta vuonna 2017 oli 44,9 % eli pienempi kuin vuonna 2007, jolloin se oli 59,5 %. Yritysten pankkirahoituksen osuuden voimakas supistuminen vuodesta 2007 vuoteen 2017 johtui pääasiassa suuryritysten rahoitusrakenteen kehityksestä. Sen sijaan pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat euroalueen talouden selkäranka, hankkivat edelleen rahoitusta pääasiassa pankkilainoilla. Yritysten liikkeeseen laskemat velkapaperit, lainat muilta kuin rahalaitoksilta ja lainat euroalueen ulkopuolelta muodostivat yhteensä 13,0 % yritysten ulkoisesta rahoituksesta ja 29,2 % niiden velkarahoituksesta vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä. Vuoteen 2007 verrattuna näiden rahoituslajien osuudet yritysten ulkoisesta rahoituksesta ja velkarahoituksesta ovat kasvaneet 4,0 prosenttiyksikköä (ulkoinen rahoitus) ja 9,1 prosenttiyksikköä (velkarahoitus). Lainat muilta kuin rahalaitoksilta ja lainat euroalueen ulkopuolelta sisältävät muun muassa rahoitusta varten perustettujen erillisyhtiöiden emoyhtiöilleen antamat lainat, jotka erillisyhtiö rahoittaa velkapapereiden liikkeeseenlaskulla.[38] Pörssiosakkeet, listaamattomat osakkeet ja muut oman pääoman ehtoiset sijoitukset muodostivat puolestaan 55,4 % yritysten ulkoisesta rahoituksesta vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä. Niiden yhteenlaskettu osuus on pysynyt jokseenkin muuttumattomana vuodesta 2007, koska osakehintojen laskun heikentävää vaikutusta tasapainottavat nettoemissiot ja jakamattomien voittovarojen määrän kasvu kriisin aikana.[39]

 

Taulukko A

Euroalueen rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten taserakenne

(prosentteina takaisin maksamatta olevien velkojen yhteenlasketusta määrästä)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuorein havainto on vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä. Yritysten vastattavat yhteensä sisältävät muiden velkojen erästä vain kauppaluotot. Kansantalouden tilinpidossa vastattavat yhteensä sisältävät markkinahintaan arvostetut oman pääoman ehtoiset instrumentit. ”Lainat muilta kuin rahalaitoksilta” sisältää muiden rahoituslaitosten sekä vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen yrityksille myöntämät lainat. ”Sektorin sisäinen rahoitus” sisältää yhtiön sisäiset lainat ja kauppaluotot. ”Muut” viittaa yhteismäärän ja taulukkoon sisältyvien instrumenttien erotukseen. "Velkarahoitus yhteensä" on velat yhteensä ilman pörssiosakkeita, listaamattomia osakkeita ja muita oman pääoman ehtoisia instrumentteja.

Pankkien ja muiden rahoituslaitosten lainojen osuudet euroalueen kotitalouksille myönnettyjen lainojen kokonaismäärästä ovat pysyneet käytännössä muuttumattomina viimeisten kymmenen vuoden ajan. Pankkilainat ja lainat muilta rahoituslaitoksilta muodostivat 86,4 % ja 7,9 % kotitalouksille myönnettyjen lainojen kannasta vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä (ks. kuvio A). Suurin osa kotitalouksille myönnetyistä pankkilainoista (75,3 % kaikista kotitalouksien pankkilainoista) ovat asuntolainoja. Jäljelle jäävä osuus koostuu kulutusluotoista (lainoja henkilökohtaiseen käyttöön tulevien kulutustavaroiden ja palveluiden hankkimiseksi) ja kotitalouksien muista lainoista (esim. lainat perheyrityksille tai koulutukseen). Kulutusluottojen osuus kaikista kotitalouksille myönnetyistä lainoista on 11,7 % ja muiden lainojen osuus 13,0 %. Suurin osa euroalueen kotitalouksille myönnetyistä pankkilainoista on käyttötarkoituksesta johtuen pitkäaikaisia. Muut rahoituslähteet koostuvat lainoista muilta rahoituslaitoksilta sekä vakuutuslaitoksilta ja eläkerahastoilta. Muita rahoituslaitoksia ovat esimerkiksi kulutusluottoihin erikoistuneet yritykset (muut kuin pankit) ja pankkien myöntämien asunto- ja kulutusluottojen arvopaperistamiseen erikoistuneet erityisyhteisöt. Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot puolestaan myöntävät asuntolainoja. Näillä laitoksilla ei kuitenkaan ole määrällistä merkitystä kotitalouksien rahoituslähteinä kuin vain muutamissa euroalueen maissa.

 

Kuvio A

Euroalueen kotitalouksien lainat lainanantajan mukaan

(prosentteja yhteenlaskettujen velkojen takaisin maksamattomasta määrästä)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuorein havainto on vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä. ”Muut” viittaa yhteismäärän ja kuvioon sisältyvien lainanantajien osuuksien erotukseen.

Muilta kuin pankeilta hankitun rahoituksen osuus euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen kokonaismäärästä on kasvanut sitten vuoden 2008, mikä johtuu sekä syklisten että rakenteellisten tekijöiden vaikutuksesta. Aiemmin yritykset hankkivat uuden ulkoisen rahoituksen pääasiassa pankkilainoituksen kautta.[40] Nettomääräisesti yritysten pankkirahoituksen volyymi supistui euroalueella taantuman ja euroalueen finanssi- ja valtionvelkakriisin ollessa pahimmillaan ja elpyi sitten vähitellen (ks. kuvio B). Pankkien lainanannon voimakkaaseen supistumiseen vaikuttivat sekä kysyntään että tarjontaan liittyvät tekijät. Taloudellisen toimeliaisuuden supistuminen ja tarve korjata taseita vähensivät yritysten lainakysyntää, kun taas yritysten velanhoitokapasiteetin ja pankkien taseiden heikkeneminen johti luotonantokriteerien tiukkenemiseen ja lainojen tarjonnan vähenemiseen.[41] Kriisin aikana yritykset myös lisäsivät velkapaperien nettoemissioita kompensoidakseen pankkilainojen heikompaa saatavuutta, ja viime aikoina ne ovat tehneet näin myös hyötyäkseen markkinaehtoisen rahoituksen suotuisista ehdoista, joita tukee EKP:n yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma. Myös lainat muilta rahoituslaitoksilta yrityksille ovat lisääntyneet, mikä kuvastaa rahoitusta varten perustettujen erillisyhtiöiden emoyhtiöilleen myöntämien lainojen osuuden kasvua. Yritykset ovat myös lisänneet kauppaluottojen ja sektorin sisäisten lainojen käyttöä ja rahoittivat entistä suuremman osuuden toiminnoistaan sisäisellä tulorahoituksella ja jakamattomilla voitoilla. Näin ne pyrkivät lieventämään vähentyneen lainojen tarjonnan negatiivista vaikutusta ulkoisen velkarahoituksen saatavuuteen. Kaiken kaikkiaan kriisin jälkeen muiden kuin pankkien merkitys rahoituslähteenä on kasvanut huomattavasti.

 

Kuvio B

Euroalueen rahoitussektoriin kuulumattomien yritysten ulkoinen rahoitus instrumenttien mukaan

(vuotuinen käyttö, mrd. euroa)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuorein havainto on vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä. Yritysten rahoitus yhteensä sisältää muiden velkojen erästä vain kauppaluotot. ”Lainat muilta kuin rahalaitoksilta” sisältävät muiden rahoituslaitosten sekä vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen yrityksille myöntämät lainat. ”Sektorin sisäinen rahoitus” sisältää yhtiön sisäiset lainat ja kauppaluotot. ”Muut” viittaa yhteismäärän ja taulukkoon sisältyvien instrumenttien erotukseen.

Euroalueen kotitaloudet rahoittavat asuntojen ja kestokulutushyödykkeiden hankinnan edelleen pääasiassa pankkilainoilla eivätkä yritysten tavoin ole siirtyneet muihin rahoituslähteisiin. Euroalueen kotitalouksille myönnettyjen lainojen kokonaismäärä supistui taantuman alkaessa ja kääntyi negatiiviseksi euroalueen finanssi- ja valtionvelkakriisin jälkeen. Kriisin seurauksena kotitalouksille myönnettyjen pankkilainojen määrä väheni voimakkaasti, kuten yritystenkin kohdalla tapahtui (ks. kuvio C). Taustalla olivat sekä kysyntään että tarjontaan liittyvät tekijät. Lisäksi muiden kuin rahalaitosten kotitalouksille myöntämien lainojen määrä supistui enemmän kuin pankkilainojen, ja toisin kuin pankkilainojen kohdalla, muiden kuin rahalaitosten myöntämien lainojen määrä ei ole palautunut kriisin jälkeen. Tällä kehityksellä oli kaksi keskeistä taustatekijää. Ensiksikin pankkien arvopaperistamiseen tarvitsema luotonannon kasvu tyrehtyi – ja muiden kuin rahalaitosten lainanannossa kotitalouksille oli tarkoitusperänä ollut useimmiten juuri arvopaperistaminen. Toiseksi erityisyhteisöjen merkittävä rooli rahoitusmarkkinoiden kriisissä sekä sääntelymuutokset johtivat arvopaperistettujen tuotteiden kysynnän ja tarjonnan voimakkaaseen vähenemiseen.

 

Kuvio C

Lainananto euroalueen kotitalouksille lainanantajan mukaan

(vuotuisia määriä, mrd. euroa)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuorein havainto on vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä. ”Muut” viittaa yhteismäärän ja kuvioon sisältyvien lainanantajien osuuksien erotukseen.

Muiden kuin pankkien tarjoaman rahoituksen vahvempi rooli yritysten ulkoisessa rahoituksessa saattaa nopeuttaa rahapoliittisten toimien välittymistä talouteen. Muiden rahoituslaitosten luokassa jotkin toimijat pystyvät mukauttamaan riskejään joustavammin kuin pankit ja reagoimaan talouden ja rahoituksen suhdannevaihteluihin. Nähtäväksi jää, jatkuuko nykyinen markkinaehtoista rahoitusta suosiva kehitys enää sen jälkeen, kun pankkien lainananto on täysin elpynyt. Toisaalta rahoituslähteiden entistä suurempi hajauttaminen vaikuttaa niin, että yritykset eivät ole enää yhtä haavoittuvia pankkilainojen tarjonnan tai markkinaehtoisen rahoituksen saatavuuden mahdolliselle supistumiselle. Kotitalouksien ulkoinen rahoitus sen sijaan on riippuvaista pankkien lainanannosta, koska rahoitusta muista rahoituslähteistä on edelleen niukasti tarjolla.

Rahapolitiikan ohjenuorina kärsivällisyys, peräänantamattomuus ja varovaisuus

EKP on viime vuosien rahapoliittisilla toimillaan pyrkinyt tukemaan euroalueen talouden elpymistä ja edistämään inflaatiovauhdin palautumista hintavakauden määritelmän mukaiseksi eli alle kahteen prosenttiin mutta lähelle sitä. Näiden toimien vaikutus onkin todella välittynyt kotitalouksien ja yritysten rahoitusoloihin. Vuonna 2017 eurojärjestelmän tase kasvoi edelleen, mikä johtui pääasiassa arvopaperiostojen jatkumisesta laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ja kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista.

Rahapolitiikalla tuettu kasvua erittäin vahvasti

Vaikka talouden elpyminen vahvistui entisestään alkuvuodesta, rahapolitiikan kurssia ei pohjainflaation vaimeuden vuoksi ollut syytä muuttaa.

EKP:n neuvoston joulukuussa 2016 tekemien päätösten pohjalta EKP:n rahapoliittisten toimien vaikutus välittyi edelleen tehokkaasti markkinarahoituksen sekä yritysten ja kotitalouksien luotonsaannin ehtoihin euroalueella (ks. osa 2.2).[42] Talousnäkymiin kohdistuvat riskit lievenivät kaiken kaikkiaan alkuvuodesta, mutta ne painottuivat edelleen ennakoitua heikomman kasvun suuntaan ja liittyivät pääasiassa kansainväliseen ympäristöön, poliittiseen epävarmuuteen sekä taseiden jatkuvaan heikkouteen joillakin toimialoilla. Lisäksi inflaation nopeutumismahdollisuuksien edellytyksenä oli yhä erittäin suotuisten rahoitusolojen säilyminen, joka puolestaan riippui suureksi osaksi siitä, tukisiko rahapolitiikan mitoitus edelleen kasvua.

Taloudellisen ja rahatalouden analyysin tulosten vertailu vahvisti, että vaikka talouden elpyminen oli vahvistumassa, rahapolitiikalla oli edelleen tuettava kasvua erittäin vahvasti, jotta inflaatiopaineet voisivat kasvaa euroalueella kestävästi ja omalla painollaan. EKP:n neuvosto totesikin, että rahapolitiikan kurssi oli syytä pitää vakaana eikä joulukuun 2016 rahapolitiikkakokouksessa tehtyjä päätöksiä ollut syytä muuttaa. Se siis piti ennallaan sekä EKP:n ohjauskorot (ks. kuvio 20) että laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman aiotun keston ja kuukausittaisten arvopaperiostojen määrän. EKP:n neuvosto myös vahvisti odottavansa edelleen ohjauskorkojen ja omaisuuseräostojen kehittyvän aiemman ennakoivan viestintänsä mukaisesti.

 

Kuvio 20

EKP:n ohjauskorot

(vuotuisina prosentteina)

Lähde: EKP.
Huom. Tuoreimmat tiedot 31.12.2017.

Aiempaa valoisampi riskiarvio ja epäsuotuisan kehityksen todennäköisyyden pieneneminen näkyivät ennakoivassa viestinnässä.

Talouden elpyminen oli vuoden 2017 puoliväliin mennessä vahvistunut entisestään, ja tuotannon kasvun arvioitiin nopeutuvan jonkin verran aiempia odotuksia selvemmin ja ulottuvan entistä laajemmin eri maihin ja toimialoille. Kesäkuussa 2017 EKP:n neuvosto tarkistikin arviotaan kasvunäkymiin liittyvistä riskeistä ja totesi niiden olevan jokseenkin tasapainossa. Hintavakausnäkymiin kohdistuvat ennakoitua hitaamman inflaation riskit olivat talouden kasvunäkymien vahvistumisen myötä niin ikään heikentyneet, ja deflaatiokehityksen ja muiden erittäin epäsuotuisien skenaarioiden toteutumisen todennäköisyys oli pitkälti poistunut.

Aiempaa valoisamman riskiarvion vuoksi EKP:n neuvosto muutti kesäkuussa 2017 ennakoivaa viestintäänsä niin, että siinä ei enää viitattu mahdollisuuteen laskea ohjauskorkoja entisestään erittäin epäsuotuisissa olosuhteissa. Samaan aikaan EKP:n neuvosto kuitenkin korosti, että tarvittaisiin kärsivällisyyttä, ennen kuin inflaatiopaineet alkavat vähitellen lisääntyä. Se myös lupasi jälleen jatkaa kasvua erittäin vahvasti tukevaa rahapolitiikkaa niin kauan kuin on tarpeen, jotta inflaatiokehitys pääsee korjautumaan kestävästi.

Ennakoivassa viestinnässä on kerrottu sekä ohjauskorkojen että arvopaperiostojen odotetusta kehityksestä sen vuoksi, että rahapolitiikan mitoitus määräytyy eri välineiden yhteisvaikutuksen perusteella. Käyttöön onkin otettu kattava joukko toisiaan täydentäviä ja vahvistavia rahapoliittisia toimia, jotta kasvua erittäin vahvasti tukevat rahoitusolot pystyttäisiin säilyttämään. Ne ovat tarpeen, jotta inflaatiovauhti saadaan palautumaan kestävästi hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Vuonna 2017 EKP:n neuvosto antoi ennakoivalla viestinnällään tietoa paitsi edellytyksistä, joiden täyttyessä rahapoliittiset elvytystoimet voitaisiin lopettaa, myös toimiin tehtävien muutosten ajoituksesta.

Rahapoliittisten toimien mitoitusta tarkistettiin lokakuussa, mutta rahoitusolot pidettiin erittäin suotuisina.

Syyskuussa julkaistujen EKP:n asiantuntijoiden kokonaistaloudellisten arvioiden ja muiden vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä saatujen tietojen perusteella talouskasvu oli edelleen vankkaa ja ulottui laaja-alaisesti eri maihin ja toimialoille. Vireänä pysynyt kasvu vahvisti EKP:n neuvoston luottamusta siihen, että jos rahoitusolot pysyisivät erittäin suotuisina, inflaatiovauhtikin palautuisi vähitellen hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Inflaatiokehitys oli kuitenkin edelleen vaimeaa, eikä indikaattorien perusteella ollut vielä luotettavia merkkejä pysyvämmästä pohjainflaation nopeutumistrendistä. Inflaatiokehityksen vaimeuden katsottiin kertovan siitä, että työ- ja hyödykemarkkinoilla oli edelleen huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia, vaikka palkkojen kasvu olikin nopeutunut jonkin verran. Varmimmaksi katsottiinkin todeta, että runsas rahapoliittinen elvytys oli edelleen tarpeen, jotta inflaatiokehitys saataisiin varmasti korjautumaan kestävästi. Siksi elvytystoimien kestoa päätettiin jatkaa seuraavan vuoden puolelle.

EKP:n neuvosto tekikin lokakuussa 2017 erinäisiä päätöksiä hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi.

  • Ensinnäkin se totesi jälleen, että EKP:n ohjauskorkojen odotettiin pysyvän senhetkisellä tasolla pidemmän aikaa ja vielä omaisuuserien ostojen päätyttyäkin.
  • Toiseksi EKP:n neuvosto katsoi, että koska talousnäkymät olivat kohentuneet ja luottamus inflaatiokehityksen korjautumiseen oli vahvistunut, omaisuuserien osto-ohjelmassa voitiin pienentää ostovolyymeja. Se päätti, että tammikuusta 2018 alkaen ostoja tehtäisiin 30 miljardin euron arvosta kuukaudessa, ja että niin toimittaisiin syyskuun 2018 loppuun saakka ja tarvittaessa sen jälkeenkin, kunnes EKP:n neuvosto katsoo inflaatiovauhdin palautuvan kestävästi tavoitteen mukaiseksi. Lisäksi EKP:n neuvosto vahvisti, että jos kehitysnäkymät muuttuisivat epäsuotuisammiksi tai jos rahoitusmarkkinatilanne ei enää edistäisi inflaatiovauhdin kestävää elpymistä, se olisi valmis pidentämään omaisuuserien osto-ohjelman kestoa ja/tai kasvattamaan ostojen määrää.
  • Kolmanneksi EKP:n neuvosto totesi, että ohjelmassa ostettujen omaisuuserien erääntyessä takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksia jatkettaisiin vielä pidemmän aikaa ostojen päättymisen jälkeen ja joka tapauksessa niin kauan kuin olisi tarpeen. Hallussa olevien arvopaperien nettomäärän pitäminen ennallaan edistäisi sekä suotuisaa likviditeettitilannetta että asianmukaista rahapolitiikan mitoitusta.
  • Neljänneksi EKP:n neuvosto päätti, että rahoitusoperaatiot toteutettaisiin ainakin vuoden 2019 viimeisen vähimmäisvarantojen pitoajanjakson loppuun saakka edelleen kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Näin varmistettaisiin, että rahapolitiikkaa pystytään jatkossakin toteuttamaan sujuvasti ja että euroalueen rahamarkkinaolot säilyvät suotuisina.

Omaisuuseräostojen jatkamisella, jo ennestään mittavilla arvopaperiomistuksilla ja takaisin maksettavan pääoman uudelleensijoituksilla sekä tulevaa korkokehitystä koskevalla ennakoivalla viestinnällä aikaansaatu huomattava kasvua tukeva vaikutus auttaisi pitämään rahoitusolot jatkossakin erittäin suotuisina. Se on edelleen tarpeen, jotta inflaatiovauhti saadaan palautumaan kestävästi hintavakausmääritelmän mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä.

Kehikko 5 Euroalueen rahamarkkinoiden viitekorot: viimeaikaisia hankkeita

Rahoitusmarkkinoiden vertailuarvot ovat yleistäen indeksejä, joiden perusteella eri rahoitusinstrumentteihin ja sopimuksiin liittyvät maksut tai itse instrumenttien arvo määräytyvät. Rahamarkkinoilla vertailuarvoina toimivat viitekorot. Kansainvälisesti laajimmin käytetty viitekorko on libor (London interbank offered rate), kun taas EU:ssa viitekorkona käytetään useimmiten euribor- (euro interbank offered rate) ja eoniakorkoja (euro overnight index average). Viitekorot määritetään vapaaehtoisista pankeista koostuvan paneelin ilmoittamien tietojen perusteella. Euriborkoron pohjatietoina käytetään pankkien noteerauksia, jotka perustuvat asiantuntija-arvioon sen hetken markkinahinnasta, ja eoniakoron pohjana käytetään tietoja toteutuneista transaktioista.

EKP on viime vuosina seurannut tarkasti viitekorkojen uudistamisprosessia ja myös osallistunut siihen aktiivisesti, sillä luotettavat vertailuarvot ovat välttämättömiä rahoitusjärjestelmän ja rahapolitiikan välittymismekanismin tehokkaan toiminnan kannalta. Rahoitusmarkkinoilla erityyppiset sopimukset – esimerkiksi asuntolainat, vaihtuvakorkoiset arvopaperit ja johdannaissopimukset – on hyvin usein sidottu johonkin vertailuarvoon, ja monien rahoitusinstrumenttien päivittäinen arvostus tehdään niin ikään vertailuarvojen pohjalta. Jos käytettävissä ei ole vankkoja ja luotettavia vertailuarvoja, markkinoilla voi ilmetä häiriöitä, joilla saattaa olla merkittäväkin vaikutus rahoitusvakauteen.

Viitekorkoja on viime vuosina uudistettu perusteellisesti niin euroalueella kuin muuallakin. Uudistuksissa on nojauduttu pääasiassa periaatteisiin, jotka kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien järjestö (International Organization of Securities Commissions, IOSCO) laati vuonna 2013 vastauksena paljastuneeseen liborkoron manipulointiin, mutta oma vaikutuksensa on ollut myös EU:n vertailuarvoasetuksella. Euroalueella on meneillään tärkeimpien viitekorojen hallinnoijana toimivan Euroopan rahamarkkinainstituutin (European Money Markets Institute, EMMI) käynnistämä euribor- ja eoniakorkojen uudistusprosessi. Valmistuttuaan uudistukset saattavat edellyttää muutoksia markkinakäytäntöihin ja sopimuksiin.

Euribor on pankkienvälisten vakuudettomien euromääräisten markkinoiden viitekorko, joka määritetään eri maturiteeteille 1 viikosta 12 kuukauteen. EMMI on suunnitellut euriborin laskentamenetelmän muuttamista siten, että korko määritettäisiin vastaisuudessa toteutuneiden transaktioiden eikä noteerausten pohjalta. Vuoden 2017 alussa testattiin, olisiko siirtyminen kokonaan transaktiopohjaiseen koronmääritysmenetelmään toteutettavissa, mutta rahamarkkinoiden transaktiovolyymi todettiin riittämättömäksi. EMMI kehittääkin nyt yhdessä markkinaosapuolten kanssa mahdollista hybridimenetelmää, jossa euriborkoron määrittämisessä käytettäisiin sekä transaktiotietoja että asiantuntijaharkintaa. Hybridimallin kehittäminen ja vaikutusten arviointi saataneen päätökseen vuoden 2018 alkupuoliskolla, minkä jälkeen kuullaan eri sidosryhmiä. Toistaiseksi euriborkorko määritetään siis edelleen noteerausten pohjalta.

Eoniakorko puolestaan on täysin transaktiopohjainen pankkienvälisten vakuudettomien yön yli ‑luottojen viitekorko. EMMI ilmoitti 1.2.2018 vakuudettomien rahamarkkinoiden kartoituksen pohjalta, että kaavailtua eoniakoron perusteellista uudistamista ei pidetty enää tarkoituksenmukaisena, sillä pankkienvälisten markkinoiden lainavolyymit olivat pieniä ja toiminta keskittynyttä. EMMI korosti myös, että jos markkinatilanne ei muuttuisi, EU:n vertailuarvoasetuksen vaatimusten täyttymisestä ei olisi varmuutta. EMMI kuitenkin totesi voivansa arvioida, olisiko eoniakoron määrittämismenetelmän parametreja mahdollista säätää niin, että eoniakoron luotettavuutta voitaisiin tarvittaessa parantaa.

Euribor- ja eoniakoron luotettavuuteen liittyy yhä enemmän huolenaiheita, sillä pankkien halukkuus osallistua paneeleihin, joilta koronmäärityksessä käytettävät tiedot saadaan, on ajan mittaan vähentynyt. Euriborpaneeliin kuuluvat pankit toimittavat päivittäin asiantuntijaharkintaan perustuvan korkonoteerauksen, ja eoniapaneeliin kuuluvat pankit ilmoittavat kunakin päivänä toteutuneisiin vakuudettomiin yön yli ‑luottoihin perustuvan koron. Viime aikoina useat pankit ovat kuitenkin jättäytyneet pois paneeleista. Syyksi ne ovat ilmoittaneet, että uudistusprosessi sitoo liikaa niiden resursseja, ja osallistumisesta aiheutuu myös vastuu- ja maineriskejä.

EU:n vertailuarvoasetus tarjoaa väliaikaiset järjestelyt sen varalta, että yhä uusia pankkeja jättäytyy pois korkopaneeleista. Asetuksessa on nimittäin euribor- ja eoniakorkoja ja muita ”kriittisiksi” nimettyjä vertailuarvoja[43] koskevia erityissäännöksiä, joiden nojalla eonia- ja euriborkoroista vastaavana sääntelyviranomaisena toimiva Belgian rahoituspalvelu- ja rahoitusmarkkinaviranomainen voi velvoittaa pankit osallistumaan paneeleihin, jos viitekorkojen edustavuus on uhattuna esim. pankkien poisjättäytymisen vuoksi. Osallistumisvelvoite voi kuitenkin olla enintään kaksivuotinen, joten varajärjestely ei käy pitkän aikavälin ratkaisuksi tilanteessa, jossa viitekorojen käyttökelpoisuus on uhattuna.

Koska luotettavat viitekorot ovat markkinoiden kannalta ensiarvoisen tärkeitä, EKP ilmoitti 21.9.2017 aikovansa kehittää ja ottaa vuoteen 2020 mennessä käyttöön uuden vakuudettomien yön yli markkinoiden viitekoron, joka perustuu EKP:n rahamarkkinatilastoasetuksen nojalla kerättäviin tietoihin. Uuden viitekoron on tarkoitus täydentää yksityisen sektorin tuottamia nykyisiä viitekorkoja ja turvata tarvittaessa viitekorkojen saatavuus. Seuraavien kahden vuoden kuluessa EKP määrittelee viitekoron pääperiaatteet, kehittää sen laskentamenetelmän ja testaa sen luotettavuutta. Se myös tiedottaa prosessista avoimesti, ja eri osapuolilla on mahdollisuus ilmaista kantansa ehdotuksiin. Ensimmäinen julkinen kuulemismenettely käynnistettiinkin 28.11.2017 tarkoituksena kerätä sidosryhmiltä kannanottoja viitekoron pääperiaatteisiin ja julkaisuajankohtaan.

Euromääräisten rahamarkkinoiden omana hankkeena on lisäksi perustettu uusi riskittömiä korkoja käsittelevä työryhmä, jossa yksityisen sektorin toimijat voivat keskustella viime käden koroista sekä mahdolliseen vaihtoehtoiseen euromääräisten markkinoiden lyhyeen korkoon siirtymisestä. Työryhmän on tarkoitus nojautua työssään suositukseen, jonka finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän alainen viranomaissektorin ohjausryhmä antoi heinäkuussa 2014 ja jonka mukaan kullakin keskeisellä valuutta-alueella olisi määritettävä ja otettava käyttöön yksi tai useampi riskitön korko. Työryhmän puheenjohtaja ja jäsenet ovat yksityisen sektorin toimijoiden edustajia. Eri viranomaiset tukevat työryhmän työtä, ja EKP tarjoaa sen käyttöön sihteeristön[44].

EKP:n rahapoliittisten toimien vaikutuksen välittyminen

Vuoden 2014 kesäkuusta lähtien käyttöön otettujen rahapoliittisten toimien vaikutus välittyi edelleen rahoitusoloihin, mikä helpotti yritysten ja kotitalouksien lainansaantia ja vahvisti luotonannon kehitystä koko euroalueella myös vuonna 2017. Rahoitusolot pysyivät erittäin suotuisina arvopaperiostojen jatkumisen, edelleen yhtä alhaisten ohjauskorkojen, arvopaperiostoja ja korkoja koskevan ennakoivan viestinnän sekä kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden ansiosta. Suotuisat rahoitusolot olivatkin edelleen keskeinen tekijä euroalueen talouden elpymisen vahvistumisen taustalla.

Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman toteutus eteni suunnitellusti sekä yksityisen sektorin arvopaperien (omaisuusvakuudellisten arvopaperien, yrityssektorin velkapapereiden ja katettujen joukkolainojen) ostoissa että julkisen sektorin velkapapereiden (euroalueen maiden keskus- tai aluehallinnon, valtiosidonnaisten laitosten ja ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemien velkapapereiden) ostoissa. Kuukausittaiset ostovolyymit vastasivat keskimäärin EKP:n neuvoston asettamia tavoitemääriä: tammikuusta maaliskuuhun ostoja tehtiin noin 80 miljardin euron ja huhtikuusta joulukuuhun noin 60 miljardin euron arvosta kuukaudessa (ks. kuvio 21). Elokuussa ja joulukuussa ostot jäivät markkinoiden likvidiyden kausiluonteista vaihtelua mukaillen alle tavoitemäärän, mutta muina kuukausina ostot olivat vastaavasti hieman tavoitemäärää suurempia. Myös maakohtaisissa ostomäärissä oli pientä kuukausivaihtelua, joka johtui siitä, että joukkolainojen erääntyessä takaisin maksetun pääoman uudelleensijoituksilla oli yhä suurempi merkitys maaliskuusta 2017 lähtien, jolloin julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa aloitettiin tuolloin uudelleensijoitukset. Kaiken kaikkiaan kuukausittaisten ostovolyymien poikkeamat tavoitemääristä olivat suhteellisesti tarkasteltuina häviävän pieniä. Julkisen sektorin velkapapereiden hallussapitovolyymien perusteella eri keskuspankkien ostomäärät vastasivat hyvin tavoiteltuja pääoman jakoperusteen mukaisia hankintaosuuksia, kun otetaan huomioon korvaavat ostot ja erääntyvien joukkolainojen pääoman uudelleensijoitukset.

 

Kuvio 21

Kuukausittaiset arvopapereiden ostot (netto) ja erääntymiset laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa vuonna 2017

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Nettomääräiset kuukausittaiset ostot kirjanpitoarvon mukaan ja todelliset kuukausittaiset erääntyessä takaisin maksetut määrät. Eurojärjestelmä pyrkii parhaansa mukaan sijoittamaan pääoman, joka maksetaan takaisin julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ostettujen arvopapereiden erääntyessä, uudelleen heti erääntymiskuukauden aikana. Uudelleensijoitukset voidaan kuitenkin tehdä joustavasti vielä kahden seuraavan kuukauden kuluessa, jos markkinoiden likvidiysaste sitä edellyttää.

Toisen sarjan kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista viimeinen suoritettiin maaliskuussa 2017. Siinä jaettiin rahoitusta bruttomääräisesti 233,5 miljardia euroa, minkä myötä likviditeetin määrä lisääntyi nettomääräisesti 204 miljardilla eurolla.[45] Toisen sarjan neljässä kohdennetussa operaatiossa euroalueen pankit ottivat lainaa yhteensä 740,2 miljardia euroa eli 62 % siitä 1 200 miljardin euron määrästä, joka niillä enimmillään oli mahdollisuus saada lainaksi.

Näiden rahapoliittisten toimien vaikutus välittyy talouteen kolmella tavalla: signaalivaikutuksen ja sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyn välityksellä sekä myös suoraan.[46] Signaalivaikutus on toiminut siten, että laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma on tuonut lisää uskottavuutta EKP:n ennakoivalle viestinnälle, jonka mukaan ohjauskorot pidetään nykyisellä tasollaan pidemmän aikaa Lisäksi osto-ohjelma on saatu vaikuttamaan tehokkaammin koko tuottokäyrään, kun pitkiin korkoihin sisältyvä odotuskomponentti on kutistunut negatiivisen talletuskoron myötä. Omaisuuserien osto-ohjelma on johtanut myös sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyyn, kun sijoittajat ovat siirtäneet sijoituksiaan riskipitoisempiin markkinasegmentteihin. Omaisuuserien ostojen myötä maturiteetiltaan keskipitkät ja pitkät joukkolainat ovat tehneet pankkien salkuissa tilaa keskuspankkitalletuksille. Kun sijoitusten duraatioriski on näin pienentynyt (ks. osa 2.3), myös aikapreemiot ovat supistuneet, jolloin pankeille on käynyt kannattavammaksi siirtää varojaan muihin omaisuuseriin, kuten lainoihin kotitalouksille ja yrityksille. Näin rahapoliittisten toimien vaikutus välittyy myös niille lainantarvitsijoille, joilla ei ole suoraa pääsyä pääomamarkkinoille. Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden vaikutus puolestaan välittyy suoraan: kun pankeille operaatioissa myönnettävien lainojen korko riippuu niiden omasta luotonannosta yrityksille ja kotitalouksille, voidaan varmistaa, että suotuisat rahoitusolot välittyvät pankeilta eteenpäinkin. Lisäksi operaatioihin osallistuneiden pankkien marginaaliset rahoituskustannukset ovat pienentyneet likviditeetin nettomääräisen lisäyksen ansiosta.

Kesäkuusta 2014 lähtien käyttöön otetuilla EKP:n rahapoliittisilla toimilla on ollut huomattava positiivinen yhteisvaikutus euroalueen talouskehitykseen. Toimien kumulatiivinen kokonaisvaikutus euroalueen BKT:n kasvuun ja inflaatioon on arvioiden mukaan noin 1,9 prosenttiyksikköä ajanjaksolla 2016–2020.[47]

Rahoitusolot pysyivät EKP:n toimien ansiosta erittäin suotuisina

Markkinakorot pidettiin rahapoliittisilla toimilla edelleen alhaisina, ja euroalueen lyhyet rahamarkkinakorot ja valtion pitkien joukkolainojen tuotot pysyivät koko vuoden suhteellisen vakaina (ks. osa 1.3). Olosuhteiden vaikutus välittyi koko talouden rahoitusoloihin edellä kuvattujen kanavien välityksellä.

Pankkien varainhankintakustannukset pysyivät koko vuoden 2017 erittäin suotuisina: ne olivat merkittävästi alhaisemmat kuin ennen kesäkuuta 2014, jolloin EKP käynnisti luotonannon tukitoimensa (ks. kuvio 22). Euroalueen pankkien liikkeeseen laskemien joukkolainojen riskilisät pienenivät edelleen merkittävästi (ks. kuvio 23), mitä edisti sekin, että pankit pystyivät korvaamaan osan markkinapohjaisesta rahoituksestaan maaliskuussa toteutetussa viimeisessä toisen sarjan kohdennetussa pitempiaikaisessa rahoitusoperaatiossa jaetulla rahoituksella. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta pankkien varainhankinnan kokonaiskustannukset laskivat edelleen, ja myös näiden kustannusten erot euroalueen maiden välillä pienenivät.

 

Kuvio 22

Pankkien velkarahoituksen kokonaiskustannukset

(talletusrahoituksen ja vakuudettoman markkinarahoituksen kokonaiskustannukset vuotuisina prosentteina)

Lähteet: EKP, Merrill Lynch Global Index ja EKP:n laskelmat.
Huom. TLTRO = kohdennettu pitempiaikainen rahoitusoperaatio, ABSPP = omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, CBPP3 = kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma, APP = laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma.

 

Kuvio 23

Yritysten liikkeeseen laskemien investointiluokan joukkolainojen riskilisät

(peruspisteinä)

Lähteet: Markit ja Bloomberg.
Huom. Joukkolainojen riskilisiä on mitattu omaisuuserien vaihtosopimusten riskilisillä. Pystysuorilla viivoilla on merkitty EKP:n neuvoston kokoukset 10.3.2016 ja 21.4.2016. Indekseissä on mukana myös etuoikeusasemaltaan heikompia joukkolainoja. Tuoreimmat tiedot 4.1.2018.

Pankkien varainhankinnan kustannusten supistuminen on pienentänyt myös yritysten rahoituskustannuksia sekä suoraan että riskittömien korkojen laskun välityksellä. Yritysten ja kotitalouksien lainakorot ovat laskeneet enemmän kuin markkinoiden viitekorot EKP:n ilmoitettua luotonannon tukitoimista. Yrityksille myönnettyjen pankkilainojen korot laskivat kesäkuun 2014 ja joulukuun 2017 välisenä aikana 1,23 prosenttiyksikköä ja kotitalouksien pankkilainojen korot 1,08 prosenttiyksikköä. Ne yritykset, jotka pystyivät hankkimaan rahoitusta myös suoraan pääomamarkkinoilta, hyötyivät lisäksi yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman aikaansaamasta joukkolainojen tuottojen supistumisesta. Investointiluokan yrityslainojen riskilisät pienenivät 0,26 prosenttiyksikköä vuonna 2017, ja pankkien ja vakuutuslaitosten liikkeeseen laskemien investointiluokan joukkolainojen riskilisät pienenivät samaan tapaan (ks. kuvio 23). Sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyn myötä vaikutus näkyi myös heikomman luokituksen yrityslainojen tuotoissa, vaikka näitä joukkolainoja ei hyväksytäkään yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan.[48]

 

Kuvio 24

Rahalaitosten lainat yrityksille ja kotitalouksille

(vuotuinen prosenttimuutos; eritellyt yritysten ja kotitalouksien lainakantatiedot puhdistettu kausi- ja kalenterivaihtelusta; yksityisen ei-rahoitussektorin lainakantaa koskevat kokonaistiedot ovat puhdistamattomia)

Lähde: EKP.

Luotonannon kasvun elpyminen etenee

Euroalueen luotonantotilanteen jatkuva koheneminen näkyi paitsi korkojen laskuna ja riskilisien pienenemisenä myös siten, että yksityisen sektorin saamat lainamäärät kasvoivat ja yrityksillä oli vakaa pääsy joukkolainamarkkinoille. Euroalueen pankkien luotonantokyselyn perusteella luottojen tarjonta lisääntyi edelleen vuonna 2017, sillä kyselyssä pankit ilmoittivat kanavoivansa omaisuuserien osto-ohjelman tuottaman ylimääräisen likviditeetin pääasiassa luotonantoon.[49] Myös nettomääräinen lainakysyntä kasvoi, kun pankit lievensivät luotonantokriteereitään ja etenkin kotitalouksille myönnettyjen uusien lainojen ehtoja. Luotonanto euroalueen yksityiselle sektorille jatkoikin vähittäistä elpymistään. Pankkien taseiden vahvistaminen ja joissakin maissa yhä suuret järjestämättömien saamisten määrät kuitenkin hillitsivät edelleen luotonannon kasvua, vaikka edistystä tapahtuikin jonkin verran.

Joulukuussa 2017 yksityiselle ei-rahoitussektorille (eli yrityksille ja kotitalouksille) myönnettyjen pankkilainojen vuotuinen kasvuvauhti oli 2,8 % eli nopeampi kuin vuotta aiemmin (2,2 %). Yritysten lainakannan vuotuinen kasvu nopeutui 2,9 prosenttiin (2,3 % joulukuussa 2016) ja kotitalouksien lainakannan vuotuinen kasvu 2,8 prosenttiin (2,0 % joulukuussa 2016). Euroalueelle pääkonttorinsa sijoittaneiden yritysten joukkolainaemissioiden kokonaisvolyymi pysyi vakaana: uusia euromääräisiä joukkolainoja laskettiin vuoden aikana liikkeeseen 199 miljoonan euron arvosta (193 miljoonaa euroa vuonna 2016; ks. kuvio 25). Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa tehdyt joukkolainaostot helpottivat edelleen yritysten pääsyä pääomamarkkinoille.

 

Kuvio 25

Euroalueen yritysten velkapaperiemissiot (brutto)

(mrd. euroa)

Lähteet: Dealogic ja EKP:n laskelmat.
Huom. Indekseissä on mukana sekä investointiluokan että heikomman luokituksen joukkolainoja. ”Euromääräiset emissiot” sisältävät euroalueelle pääkonttorinsa sijoittaneiden yritysten uudet euromääräiset emissiot. ”Kaikki emissiot” sisältävät kaikki euroalueelle pääkonttorinsa sijoittaneiden yritysten uudet emissiot liikkeeseenlaskuvaluutasta riippumatta.

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yrityksillä) ei yleensä ole mahdollisuutta hankkia rahoitusta suoraan joukkolainamarkkinoilta. Myös niiden luotonsaanti helpottui huomattavasti EKP:n rahapoliittisten toimien ansiosta. Yritysten rahoituksensaantia kartoittavan ns. SAFE-kyselyn tuoreimpien tulosten mukaan yritysten ulkoisen rahoituksen saanti oli edelleen helpottunut, kuten jo edellisillä kyselykierroksilla.[50] Yritysten mukaan pankkirahoitusta oli aiempaa paremmin saatavilla, ja luottoa sai aiempaa helpommin myös matalammalla korolla. Kyselyn perusteella pk-yritysten mahdollisuudet saada pankkilainaa olivat parantuneet kaikissa suurissa euroalueen maissa, ja ensimmäistä kertaa SAFE-kyselyn historiassa pk-yritykset olivat sitä mieltä, että yleiset talousnäkymät paransivat ulkoisen rahoituksen saatavuutta. Pk-yritysten rahoituskustannukset pienenivät niin ikään, ja korkoero pienlainojen ja suurten lainojen välillä kapeni toukokuun 2014 lopun ja joulukuun 2017 lopun välisenä aikana 1,18 prosenttiyksiköllä.

Eurojärjestelmän taseen kehitys

Eurojärjestelmän taseen koko ja koostumus

Eurojärjestelmä on vuosina 2007–2008 alkaneesta finanssikriisistä lähtien toteuttanut joukon tavanomaisia ja epätavanomaisia rahapoliittisia toimia, joilla on ollut suora vaikutus eurojärjestelmän taseen kokoon ja koostumukseen. Vastapuolille on muun muassa jaettu luotto-operaatioissa rahoitusta vakuuksia vastaan enimmillään neljäksi vuodeksi, ja markkinoilta on ostettu erityyppisiä omaisuuseriä rahapolitiikan välittymisen tehostamiseksi ja euroalueen rahoitusolojen helpottamiseksi. Vuoden 2017 lopussa eurojärjestelmän taseen koko oli 4 500 miljardia euroa eli suurempi kuin koskaan ennen ja 800 miljardia euroa suurempi kuin vuoden 2016 lopussa.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehdyt arvopaperiostot ja viimeisen kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation toteuttaminen maaliskuussa 2017 paitsi kasvattivat eurojärjestelmän tasetta myös muuttivat sen koostumusta. Vuoden 2017 lopussa eurojärjestelmän taseen vastaavaa-puolella oli rahapolitiikkaan liittyviä eriä yhteensä 3 200 miljardin euron arvosta eli 70 % taseen kokonaisvaroista (vuoden 2016 lopussa 61 %). Euroalueen luottolaitoksille myönnettyjen lainojen osuus kokonaisvaroista oli 17 % (vuoden 2016 lopussa 16 %) ja rahapolitiikan harjoittamista varten hankittujen arvopaperien osuus 53 % (vuoden 2016 lopussa 45 %; ks. kuvio 26). Muuten rahoitusvarat koostuivat pääasiassa eurojärjestelmän valuutta- ja kultavarannoista, rahapolitiikkaan liittymättömistä euromääräisistä sijoituksista sekä hätärahoituksesta, jota jotkin eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit olivat antaneet tilapäisistä maksuvalmiusongelmista kärsiville vakavaraisille rahoituslaitoksille. Näihin muihin rahoitusvaroihin sovelletaan eurojärjestelmän sisäisiä raportointivaatimuksia ja erityisesti keskuspankkirahoituksen kiellosta aiheutuvia rajoituksia. Niitä koskevat myös eri säädöksiin[51] kirjatut vaatimukset, joiden mukaan sijoituksista ei pidä aiheutua haittaa rahapolitiikan harjoittamiselle.

Taseen vastattavaa-puolella rahapoliittisten toimien vaikutus näkyi vahvimmin vastapuolten varantotalletuksissa, jotka suurenivat kasvua tukevan rahapolitiikan seurauksena 600 miljardia euroa vuonna 2017 ja olivat vuoden lopussa 1 900 miljardia euroa eli 42 % taseen kokonaisveloista (vuoden 2016 lopussa 36 %). Liikkeessä olevien setelien osuus kokonaisveloista pieneni 26 prosenttiin (vuoden 2016 lopussa 31 %), vaikka setelien määrän kasvutrendi jatkuikin. Samaan tapaan myös muiden velkaerien (kuten pääoman ja arvonmuutostilien) määrä kasvoi 200 miljardia euroa mutta niiden osuus kokonaisveloista pieneni ja oli vuoden lopussa 32 % (vuoden 2016 lopussa 33 %; ks. kuvio 26).

 

Kuvio 26

Eurojärjestelmän konsolidoidun taseen kehitys

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Saamiset on esitetty nollan yläpuolella ja velat sen alapuolella. Ylimääräisen likviditeetin kuvaaja on kuviossa havainnollisuussyistä nollan yläpuolella, vaikka ylimääräinen likviditeetti koostuu vähimmäisvarantovelvoitteen ylittävistä sekkitilitalletuksista ja talletusmahdollisuuden käytöstä, jotka ovat velkaeriä.

Sijoitussalkkujen keskimääräinen maturiteetti sekä sijoitusten jakauma

EKP on laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman käynnistämisestä lähtien julkaissut viikoittain tiedot osto-ohjelmaan kuuluvien salkkujen kehityksestä. Lisäksi se julkaisee kuukausittain erittelyn siitä, mikä osuus kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista on ostettu ensimarkkinoilta ja mikä osuus jälkimarkkinoilta. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista EKP julkaisee liikkeeseenlaskijamaakohtaiset[52] tiedot sekä painotetun keskimääräisen maturiteetin.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettuja arvopapereita oli vuoden 2017 lopussa kaikkiaan 2 300 miljardin euron arvosta.[53] Niistä 1 prosentti (25 miljardia euroa) oli omaisuusvakuudellisia arvopapereita ja 11 % (241 miljardia euroa) kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa ostettuja arvopapereita. Yksityisen sektorin arvopapereista ohjelmassa ostettiin vuonna 2017 eniten yrityssektorin velkapapereita: niitä ostettiin nettomääräisesti 82 miljardin euron arvosta. Vuoden lopussa eurojärjestelmän hallussa oli yrityssektorin velkapapereita yhteensä 132 miljardin euron arvosta, mikä on 6 % kaikista laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista EKP on vuodesta 2017 alkaen julkaissut yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista kattavan luettelon, josta käyvät ilmi myös liikkeeseenlaskijan nimi, eräpäivä ja kuponkikorko. Lisäksi se julkaisee koostetietoja, jotka on eritelty liikkeeseenlaskijayrityksen sijaintimaan, luottoluokituksen ja toimialan mukaan. Yrityssektorin velkapapereiden ostoissa noudatetaan vertailuindeksiä, jossa kaikki ostokelpoiset velkapaperikannat ovat edustettuina samassa suhteessa. Maakohtaiset painot vertailuindeksin sisällä voidaan siis määrittää markkina-arvon mukaan.

Suurin osa laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetuista arvopapereista oli julkisen sektorin velkapapereita. Vuoden 2017 lopussa niitä oli eurojärjestelmän hallussa jo 1 900 miljardin euron arvosta, mikä on 83 % kaikista laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehdyistä ostoista (vuoden 2016 lopussa 82 %). Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät EKP:n pääoman jakoperusteen mukaan. EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit saavat itse päättää, miten ne täyttävät ostokiintiönsä. Ne voivat ostaa keskus-, alue- tai paikallishallinnon tai tiettyjen valtiosidonnaisten laitosten liikkeeseen laskemia velkapapereita ja tarvittaessa myös ylikansallisten laitosten velkapapereita.

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2017 lopussa 7,7 vuotta eli hieman lyhempi kuin vuoden 2016 lopussa, jolloin se oli 8,3 vuotta. Painotettu keskimääräinen maturiteetti lyheni pääasiassa siksi, että EKP:n neuvosto päätti joulukuussa 2016 lyhentää julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan hyväksyttävien velkapapereiden jäljellä olevaa vähimmäisjuoksuaikaa kahdesta vuodesta yhteen vuoteen sekä sallia tarvittaessa myös sellaisten arvopaperien ostot, joiden eräpäivään asti laskettu tuotto jää alle EKP:n talletuskoron.

Eurojärjestelmän ostamien arvopaperien keskimääräisellä maturiteetilla on merkitystä ensinnäkin siksi, että ostojen myötä markkinoilta pystytään poistamaan korkoriskiä, jolloin sijoittajille on kannattavampaa järjestellä salkkujaan uudestaan. Lisäksi eurojärjestelmä pyrkii pitämään sijoitukset markkinoiden kannalta neutraaleina, eli velkapapereita ostetaan kussakin maassa kaikista hyväksyttävistä maturiteettiluokista siten, että ostojen kokonaisjakauma vastaa valtion joukkolainojen markkinoiden rakennetta euroalueella.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettujen arvopaperien erääntyessä takaisin maksettava pääoma sijoitetaan uudelleen. Yksityisen sektorin arvopaperien osto-ohjelmissa uudelleensijoituksia jatkettiin vuonna 2017, ja niitä tehtiin yhteensä 24,3 miljardin euron arvosta. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa uudelleensijoitukset aloitettiin maaliskuussa 2017, ja vuoden loppuun mennessä niitä oli tehty 24,9 miljardin euron arvosta. Uudelleensijoitusten merkityksen kasvun vuoksi EKP on marraskuusta 2017 lähtien julkaisut kuukausittain tietoja odotetuista kuukausittaisista erääntymismääristä liukuvalla 12 kuukauden jaksolla.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettuja arvopapereita annetaan lainaan joukkolaina- ja repomarkkinoiden likvidiyden parantamiseksi. Pyrkimyksenä on, että repomarkkinoiden normaalia toimintaa ei rajoitettaisi lainaustoiminnalla aiheettomasti. EKP julkaisee kuukausittain eurojärjestelmän lainaan antamien arvopaperien määrän kuukausikeskiarvon. Se julkaisee kuukausittain myös lainausoperaatioissa saatujen käteisvakuuksien kuukausikeskiarvon. Lisäksi eurojärjestelmä on joulukuusta 2016 lähtien hyväksynyt lainausoperaatioiden vakuudeksi myös pieniä määriä käteistä, jotta sopivat vakuudet eivät loppuisi markkinoilta. Aiemmin hyväksyttiin ainoastaan arvopaperivakuudet.

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden kehitys

Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi oli vuoden 2017 lopussa 764,0 miljardia euroa eli 168,3 miljardia euroa suurempi kuin vuotta aiemmin. Volyymin kasvu johtui suureksi osaksi siitä, että toisen sarjan kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista viimeinen suoritettiin maaliskuussa 2017. Operaatiossa jaettiin likviditeettiä 233,5 miljardia euroa, joten avoinna olevien operaatioiden nettovolyymi kasvoi selvästi vuonna 2017, vaikka perusrahoitusoperaatioiden volyymit pienenivät ja osa ensimmäisen sarjan kohdennetuissa operaatioissa jaetusta rahoituksesta maksettiin vuoden aikana takaisin. Se lyheni vuoden takaisesta (jolloin se oli noin 3 vuotta) sen vuoksi, että toinen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarja päättyi maaliskuussa 2017 suoritettuun operaatioon (jonka maturiteetti on enimmillään neljä vuotta), minkä jälkeen painotettu keskimaturiteetti alkoi lyhentyä.

Euroopan rahoitussektori on kestävä, mutta haasteiden edessä

EKP arvioi euroalueen rahoitusvakauden ja EU:n rahoitusjärjestelmien kehitystä tunnistaakseen mahdolliset heikkoudet ja järjestelmäriskin lähteet. Lisäksi EKP tarjoaa analyyttista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitealle rahoitusvakauteen liittyvässä työssä ja osallistuu tärkeisiin sääntelyhankkeisiin. Mahdollisiin kehittymässä oleviin järjestelmäriskeihin puututaan makrovakauspolitiikan avulla.

EKP hoitaa näitä tehtäviä yhteistyössä muiden eurojärjestelmän keskuspankkien ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän kanssa. EKP:ssä makrovakauden ja mikrovakauden valvonnasta vastaavat toiminnot tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä Euroopan rahoitussektorin riskien ja haavoittuvuuksien määrittämisessä sekä sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä.

Euroalueen rahoitusjärjestelmän riskit ja heikkoudet

EKP esittää analyysinsa rahoitusjärjestelmään kohdistuvista riskeistä puolivuosittain ilmestyvässä Financial Stability Review -julkaisussa.[54] Vuonna 2017 useimmat euroalueen järjestelmäriskin indikaattorit pysyivät vakaina (ks. kuvio 27) ja osoittivat rahoitusvakaustilanteen kehittyneen vuoden aikana suotuisasti. Euroalueen talouden koheneminen tuki varallisuusmarkkinoita ja vaikutti varallisuushintojen vaihtelun vähäisyyteen (ks. myös osa 1). Euroalueen pankkisektorilla häiriöt pysyivät vähäisinä sijoittajien varautuessa siihen, että pankkien kannattavuus paranee lainavolyymien ja korkomarginaalien lähtiessä kasvuun, jos talouden kasvunäkymät kehittyvät edelleen suotuisasti ja korkotaso nousee. Valtioiden joukkolainamarkkinoilla puolestaan systeeminen stressi lisääntyi alkuvuodesta 2017, mikä osaksi johtui suuremmasta poliittisesta epävarmuudesta joissakin euroalueen jäsenvaltioissa. Myöhemmin epävarmuutta hälvensivät euroalueen ydinmaiden vaalitulokset, ja valtionlainamarkkinoiden stressiä kuvaava indikaattori laski vuoden 2017 jälkipuoliskolla. Muut euroalueen systeemisen stressin indikaattorit pysyivät vaimeina, vaikka geopoliittinen epävarmuus lisääntyikin maailmanlaajuisesti esimerkiksi Korean niemimaan jännitteiden vuoksi.

 

Kuvio 27

Rahoitusmarkkinoiden ja valtioiden joukkolainamarkkinoiden systeemisen stressin yhdistelmäindikaattorit sekä kahden tai useamman pankkiryhmän konkurssitodennäköisyys

(tammikuu 2010 – helmikuu 2018)

Lähteet: Bloomberg ja EKP:n laskelmat.
Huom. ”Kahden tai useamman suuren ja monimutkaisen pankkiryhmän konkurssitodennäköisyys” viittaa yhtäaikaisten konkurssien todennäköisyyteen 15 suurta ja monimutkaista pankkiryhmää käsittävässä otoksessa yhden vuoden ajanjaksolla.

Vuonna 2017 määritettiin neljä keskeistä euroalueen rahoitusvakautta uhkaavaa riskiä.

Suurimpana riskinä vuonna 2017 pysyi riskipreemioiden maailmanlaajuisesti tapahtuvan äkillisen ja mittavan uudelleenhinnoittelun mahdollisuus. Vuoden aikana rahoitusmarkkinoiden volatiliteetti oli vähäinen, omaisuuserien arvostukset korkealla ja riskipreemiot alhaiset joillakin markkinoilla, mikä viittaa riskinottohalukkuuden lisääntymiseen. Merkillepantavaa oli, että joukkolainamarkkinoilla kaikkein suuririskisimpien liikkeellelaskijoiden riskilisät olivat hyvin alhaiset. Se viittaa siihen, että markkinaosapuolet pitävät heikkouksien esiintymistä epätodennäköisenä. Vaikka osa näistä kehityssuunnista liittyi makrotalouden tilanteen kohenemiseen ja johtui siten talouden perustekijöistä, havaittavissa on myös entistä enemmän merkkejä siitä, että rahoitusmarkkinaosapuolet eivät kenties täysin ota huomioon markkinoiden suhtautumisen hyvinkin nopean muutoksen mahdollisuutta.

Toinen merkittävä riski liittyy euroalueen pankkien kannattavuusnäkymiin. Euroalueen pankkien kannattavuus parani hieman muusta kuin koroista saatavien tulojen lisääntyessä, ja myös niiden vakavaraisuusasema parani. Pankkien oman pääoman tuotto oli 3,2 % vuoden 2017 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä, kun se edellisen vuoden vastaavalla jaksolla oli ollut 2,5 %. Myös pankkien vakavaraisuusasema parani edelleen, kun ydinpääomasuhteet nousivat 14,5 prosenttiin vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä (vuonna 2016 vastaava luku oli 13,9 %).[55]

EKP:n rahapoliittisten toimien vaikutus voi välittyä pankkien kannattavuuteen pääasiassa kahdella tavalla. Ensiksikin matalat korot voivat osaltaan pienentää pankkien korkomarginaaleja ja sitä kautta korkokatetta. Toiseksi EKP:n talletusmahdollisuuden negatiivinen korko lisää ylimääräisen likviditeetin kustannuksia euroalueen koko pankkijärjestelmälle. Näiden negatiivisten tekijöiden vaikutusta ovat kuitenkin tähän asti tasapainottaneet vakaan ja laajapohjaisen talouskasvun positiiviset vaikutukset pankkien kannattavuuteen. Etenkin pankkien luottotappiokulut pienenevät, kun velallisten luottokelpoisuus paranee talouden vahvistumisen myötä. Lisäksi talouden elpymisen vauhdittama lainavolyymien kasvu ja varallisuushintojen nousun tuomat pääomatuotot tukevat pankkien kannattavuutta. Vaikka vähittäistalletusten korot eivät jousta alaspäin, tukkutalletuksille – erityisesti ulkomaisille – maksetaan usein negatiivista korkoa, mikä lieventää negatiivisten nimelliskorkojen laskevaa vaikutusta pankkien korkokatteeseen. Kaiken kaikkiaan EKP:n rahapoliittisten toimien nettovaikutus euroalueen pankkien kannattavuuteen vuosina 2014–2017 (ks. kuvio 28) jäi vähäiseksi, joskin maakohtaista vaihtelua esiintyi.

 

Kuvio 28

Pankkien kannattavuuden osatekijät

(2014–2017; vaikutus prosenttiyksikköinä pankkien kokonaispääoman tuottoon)

Lähde: C. Altavilla, D. Andreeva, M. Boucinha ja S. Holton, ”Monetary policy, credit institutions and the bank lending channel in the euro area”, Occasional Paper -sarja, EKP, tulossa.
Huom. EKP:n rahapolitiikan vaikutus joukkolainojen tuottoon ja seurannaisvaikutukset antolainauskorkoihin ja lainavolyymeihin vastaavat euroalueen talousnäkymiä koskevissa eurojärjestelmän asiantuntijoiden arvioissa esitettyjä. Pääomatuotot lasketaan EPV:n julkaisemien tietojen perusteella. Euroalueen luvut on laskettu otokseen kuuluvien maiden painotettuna keskiarvona. Kunkin maan pankkijärjestelmän painoarvo euroalueen yhteisluvussa on määritetty konsolidoitujen pankkitietojen pohjalta.

Positiivisista kehityskuluista huolimatta pankkisektorin näkymät pysyivät vaisuina. Se näkyi myös euroalueen pankkien suhteellisen alhaisina osakehintoina – euroalueen pankkien markkina-arvot olivat huomattavasti tasearvoja pienemmät. Markkinoilla vallitsevat epäilyt liittyvät pääasiassa kahteen tekijään. Ensiksikin erilaiset rakenteelliset ongelmat vaikuttivat edelleen monien euroalueen pankkien kustannustehokkuuteen ja niiden mahdollisuuksiin hajauttaa tulonlähteitä. Vaikka suuren järjestämättömien saamisten kannan supistamisessa edistyttiinkin vuoden aikana (ks. kuvio 29), yksittäisten pankkien ja maiden kohdalla tilanne vaihteli, ja jotkin niistä edistyivät heikommin. Järjestämättömien saamisten suuret osuudet aiheuttivat painetta pankkien kannattavuudelle sekä suoraan eli lisäämällä luottotappiovarauksia että välillisesti eli sitomalla tasetta.

EKP osallistui keskusteluun siitä, miten pankkisektoria edelleen vaivaaviin haasteisiin voitaisiin puuttua. Esimerkiksi erityinen järjestämättömille saamisille tarkoitettu kaupankäyntialusta voisi auttaa pankkeja poistamaan ne nopeammin taseestaan.[56] Samoin yksityisen sektorin ja valtion yhteissijoitukset (valtiontukisäännösten mukaisesti) voisivat vähentää järjestämättömien saamisten potentiaalisten ostajien ja niiden myyjien välistä informaation epäsymmetriaa.[57] Rakenteellisten ongelmien kannalta pankkisektorin suurempi konsolidoituminen ja digitalisaatio voisivat osaltaan parantaa kustannustehokkuutta. Järjestämättömien saamisten vähentämistoimet voisivat myös vilkastuttaa rajat ylittävää pankkitoimintaa, mikä puolestaan voisi edistää tulonlähteiden parempaa maantieteellistä hajauttamista.[58] Erityisesti rajat ylittävät fuusiot ja yrityskaupat edistäisivät vähittäispankkien yhdistymistä. Tässä suhteessa hyödyllisiä toimia olisivat pankkiunionin loppuunsaattaminen sekä muut rahoitussektoriin liittyvät toimet, kuten vero- ja maksukyvyttömyyssäännösten yhtenäistäminen.[59]

 

Kuvio 29

Järjestämättömät saamiset sektorin ja lainatyypin mukaan

(IV/2014–II/2017; neljännesvuosittaiset tiedot; mrd. euroa)

Lähde: EKP:n pankkivalvontatiedot.
Huom. Tiedot merkittävistä laitoksista. "Pk-yritykset" tarkoittaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Kaksi muuta rahoitusvakautta uhkaavaa riskiä ovat peräisin pankkisektorin ulkopuolelta. Ensiksikin julkisen ja yksityisen sektorin velkakestävyyden herättämä huoli vaikutti kasvavan vuoden alkupuoliskolla, mutta se tasaantui talousnäkymien kohentuessa ja talouspolitiikkaan liittyvän epävarmuuden väistyessä euroalueen ydinmaiden vaalitulosten jälkeen. Yksityisen sektorin velkaantuneisuusaste euroalueella oli edelleen korkea sekä historiallisesti että kansainvälisesti tarkasteltuna, mikä tekee yrityksistä erityisen haavoittuvia korkotason voimakkaalle nousulle. Toiseksi pankkialan ulkopuolisella rahoitussektorilla sijoitusrahastojen kasvu jatkui, kun talouden parantuneet kasvunäkymät ja rahoitusmarkkinoiden vähäinen volatiliteetti vilkastuttivat varojen sisäänvirtausta. Sijoitusrahastot hankkivat myös entistä enemmän huonomman luottoluokituksen ja pitemmän maturiteetin arvopapereita, kun joukkolainarahastojen likviditeettipuskurit vähenivät edelleen. Markkinoiden tunnelmat näkyvät usein erityisen herkästi sijoitusrahastojen nettomerkintöjen ja -lunastusten vaihteluissa. EU-sääntelyssä ei tällä hetkellä kaavailla vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille tiukkoja velkavivun käyttöasteen rajoituksia, jollaisia sijoitusrahastodirektiivin mukaisilla rahastoilla on. Jotta sektorinlaajuisten riskien kehittymistä voidaan ehkäistä myös pankkitoiminnan ulkopuolella, on tärkeää kehittää lainsäädäntöä siten, että myös vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille säädettäisiin yhtenäiset velkavivun käyttöasteen rajoitukset.[60]

Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot sekä varjopankit sisältävästä koko euroalueen rahoitussektorista laadittu rakenneanalyysi osoitti, että muiden rahoituslaitosten kuin pankkien osuus rahoitussektorista kasvoi edelleen. Taustalla oli pankkisektorin varojen jatkuva rationalisointi, mikä selvästi vaikutti edelleen jonkin verran rahoitusjärjestelmän yleiseen tehokkuuteen, joskin pankkien kulu-tuottosuhteet olivat kokonaisuutena edelleen korkeat.[61]

Kehikko 6 Asuin- ja toimitilakiinteistömarkkinoiden kehitys euroalueella

Asuinkiinteistömarkkinoiden syklinen kasvu euroalueella jatkui vuonna 2017, ja asuntojen hinnat nousivat ja asuntolainojen volyymi kasvoi jonkin verran. Kaiken kaikkiaan asuinkiinteistömarkkinoiden heikkoudet vaikuttavat olevan koko euroalueella vähäisiä, joskin ne ovat vähitellen lisääntymässä. Asuinkiinteistöjen nimellinen hintakasvu nopeutui vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä yli 4 prosenttiin vuositasolla, mutta pysyi kuitenkin pitkäaikaista keskiarvoa alhaisempana ja selvästi kriisiä edeltänyttä tasoa alhaisempana (ks. kuvio A). Tätä hintakasvua edisti vahva kysyntä ja aiempaa enemmän myös henkilökohtaisten tulojen elpyminen. Kokonaisuutena hinnat vaikuttivat olevan reaaliarvon tuntumassa tai hieman sen yläpuolella koko euroalueella (ks. kuvio A).[62] Asuntoluotonannon vuotuinen kasvu vilkastui edelleen ja nousi vuoden 2017 loppua kohden yli 3 prosenttiin vuositasolla tarkasteltuna, kun taas kotitalouksien velkaantuneisuusaste pysytteli laskusuunnassa ja oli 58 % suhteessa BKT:hen vuoden 2017 kolmannella neljänneksellä (ks. kuvio B).

 

Kuvio A

Vuotuinen asuinkiinteistöjen hintakehitys ja yliarvostus euroalueella

(prosentteja)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Ensimmäinen yliarvostuksen mittari (keltainen viiva) on keskiarvo neljästä eri arvostusindikaattorista (hinnan suhde tuloihin, hintojen suhde vuokriin, varallisuuden hinnoittelumallin laskentatulos ja ekonometrisen (BVAR) mallin laskentatulos). Toinen yliarvostuksen mittari (punainen viiva) on keskiarvo kahdesta arvostusindikaattorista (hinnan suhde tuloihin ja ekonometrisen mallin laskentatulos).

 

Kuvio B

Asuntoluotonanto kotitalouksille ja kotitalouksien velkaantuneisuusaste euroalueella

(prosentteja)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuoreimmat tiedot luotonannosta ovat syyskuulta 2017 ja velkaantuneisuudesta vuoden 2017 toiselta neljännekseltä.

Vaikka euroalueen asuinkiinteistömarkkinoilla ei juuri ole merkkejä heikkouksien kehittymisestä, maakohtaista vaihtelua on runsaasti, ja EKP seurasi euroalueen maita aktiivisesti vuonna 2017 osana makrovakausvalvontatehtäväänsä. Erityisesti seurattiin niitä maita, jotka saivat Euroopan järjestelmäriskikomitealta (EJRK) varoituksen loppuvuodesta 2016.[63]

Vuonna 2017 useiden maiden kansalliset valvontaviranomaiset toteuttivat tai saattoivat voimaan monia makrovalvontatoimia asuntosektorin heikkouksiin puuttumiseksi.

  • Suomessa muutettiin asuntolainojen riskipainojen vähimmäistasoksi 15 %. Uusi vähimmäistaso tuli voimaan 1.1.2018, ja se koskee pankkeja, jotka käyttävät asuntolainojen vakavaraisuuslaskennassa sisäisten luottoluokitusten menetelmää. Suomessa sijaitsevien asuinkiinteistöjen hankintaan myönnettyjä lainoja koskeva vähimmäistaso on voimassa kaksi vuotta, ja sitä sovelletaan konsolidoidusti.
  • Liettuassa asetuksia, jotka sääntelevät keskeisiä luotonannon standardeja (esimerkiksi vaatimusta luototusasteen laskennasta sekä velanhoitokulujen ja tulojen suhteen laskennasta), laajennettiin koskemaan myös luonnollisia henkilöitä, jotka toteuttavat rakennus- tai leasingtoimia liiketoimintatarkoituksessa.
  • Belgiassa annettiin suositus, että sisäisten luottoluokitusten menetelmää käyttävien pankkien tulisi tehdä Belgian asuntolainojen riskipainoon 5 prosenttiyksikön lisäys. Suositus annettiin vastaavan makrovakaustoimen lakattua olemasta voimassa.
  • Slovakiassa tiukennettiin vuoden 2017 alussa luotonantoon liittyviä toimia (luototusastetta, velanhoitokulujen ja tulojen suhdetta sekä maturiteettia koskevia rajoituksia) osana niin kutsuttua vastuullisen luotonannon kokonaisuutta.
  • Irlannissa toteutettiin luotonantoon liittyvien toimien arviointi ja uudelleenmitoitus. Tammikuusta 2017 alkaen 90 prosentin luototusaste voidaan ylittää 5 prosentilla, kun kyseessä ovat uudet lainat ensiasunnon ostajille, ja 80 prosentin luototusaste 20 prosentilla, kun kyseessä ovat uudet lainat muille kuin ensiasunnon ostajille.

Euroalueen toimitilakiinteistömarkkinoilla hinnat ja kauppojen volyymi ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 2016 euroalueen toimitilakiinteistöjen hintojen vuotuinen kasvuvauhti oli 5,1 %, kun se vuonna 2015 oli 3,8 % ja vuonna 2014 puolestaan 1,9 %. Hintojen kasvuun vaikutti eniten prime-liiketilasegmentti (jolla vuositason hintanousu oli 18 % vuonna 2016 ja 14 % vuonna 2015) ja etenkin prime-toimitilasegmentti (ks. kuvio C), jolla hintojen nousu jatkui myös vuonna 2017.

 

Kuvio C

Toimitilakiinteistöjen hintaindeksit euroalueella

(I/2005–IV/2017; indeksi: I/2005 = 100)

Lähde: Jones Lang LaSalle sekä MSCI:n tietoihin ja maakohtaisiin tietoihin perustuvat EKP:n kokeiluluonteisten laskelmien arviot.
Huom. "Kaupalliset" tarkoittaa ravintoloita, kauppakeskuksia ja hotelleita. Euroalueen yhteenlaskettuihin tietoihin sisältyvät Belgia, Saksa, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi.

Monissa niistä maista, joissa toimitilakiinteistöjen hintanousu oli suurinta vuonna 2017, näihin kiinteistöihin tehtävien sijoitusten rahoituslähteinä olivat pääasiassa institutionaalisten sijoittajien ja rahastojen suorat sijoitukset ja vähemmässä määrin pankkien luotonanto. Kiinteistörahastot ja REIT-rahastot ovat nousseet merkittäviksi välineiksi yhdysvaltalaisille omaisuudenhoitajille ja muille ulkomaisille sijoittajille, jotka hakevat tuottoa alhaisten korkojen ympäristössä. Periaatteessa entistä suurempi tukeutuminen ulkomaisiin pääomarahoituksen lähteisiin vähentää riskiä siitä, että pankkijärjestelmään kohdistuvat haitalliset kerrannaisvaikutukset aiheuttavat toimitilakiinteistöjen arvostusten äkillisen laskun. Ulkomaisten suorien sijoitusten määrän kasvu saattaa kuitenkin aiheuttaa entistä rajumpaa syklistä vaihtelua. Vaikka pankkien luotonanto toimitilasektorille ei olekaan laajenemassa, pankkisektorilla on suuria tämän sektorin luotonantoon liittyviä riskejä joissakin maissa, jotka lisäävät sen alttiutta toimitilakiinteistöhintojen mahdollisille negatiivisille korjausliikkeille. Luonnollisestikaan toimitilakiinteistösektori ei luonteensa ja kokonsa vuoksi ole järjestelmäriskin kannalta yhtä merkittävä kuin asuinkiinteistösektori. EKP seuraa edelleen euroalueen toimitilakiinteistösektorin kehitystä ja tarkkailee etenkin maakohtaisia taustatekijöitä, jotka poikkeavat toisistaan huomattavasti.

EKP:n makrovakaustehtävät

Makrovakaustoimia koskeva päätäntävalta euroalueella on jaettu kansallisten viranomaisten (kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tai kansalliset nimetyt viranomaiset) ja EKP:n kesken. Yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden kansallisten valvontaviranomaisten toimivaltaan kuuluu makrovakaustoimien toteuttaminen. Tällaisista toimista tulee ilmoittaa EKP:lle asianmukaisesti, ja EKP arvioi toimia säännöllisesti. EKP voi vastustaa kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia, ja sillä on valtuudet vaatia lisätoimia tai tiukentaa vaatimuksia niiden makrovakausvälineiden kohdalla, jotka EU:n lainsäädännössä on annettu sen käyttöön, jos kansalliset toimet vaikuttavat riittämättömiltä.

Vuonna 2017 EKP ja kansalliset viranomaiset kävivät edelleen laajoja teknisiä ja periaatteellisia keskusteluja makrovakausvälineiden käytöstä. Keskustelujen kautta parannettiin makrovalvontaperiaatteiden riittävyyden arviointiprosessia sekä euroalueella yleisesti että kussakin yhteiseen valvontamekanismiin kuuluvassa maassa.

Makrovakauspolitiikka vuonna 2017

Vuonna 2017 EKP jatkoi edelleen työtä makrovakauspolitiikan koordinointiroolinsa ja makrovakausviestintänsä tehostamiseksi. Näin se pyrki lisäämään avoimuutta ja korostamaan makrovakauspolitiikan merkitystä.

EKP:llä on lakisääteinen velvollisuus arvioida yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden kansallisten viranomaisten makrovakauspäätöksiä. Sille ilmoitettiin yli sadasta päätöksestä. Suurin osa niistä liittyi vastasyklistä pääomapuskuria koskevien vaatimusten asettamiseen sekä rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten nimeämiseen ja niiden puskurivaatimusten mitoittamiseen. Lisäksi EKP sai joidenkin maiden viranomaisilta ilmoituksia järjestelmäriskipuskurin ja vakavaraisuusasetuksen artiklan 458 toteuttamisesta.

Kaikki euroalueen maat arvioivat neljännesvuosittain suhdannekehitykseen liittyvät järjestelmäriskit ja määrittävät niiden pohjalta vaadittavat vastasykliset pääomapuskurit. Valtaosassa euroalueen maita suhdannekehitykseen liittyvät järjestelmäriskit ovat pysyneet vähäisinä, ja EKP:n neuvosto hyväksyi kaikki kansallisten valvontaviranomaisten vuoden aikana tekemät vastasyklisiä pääomapuskureita koskevat päätökset. Slovakiaa ja Liettuaa lukuun ottamatta kaikki maat ovat päättäneet määrittää vastasyklisen pääomapuskurin tasoksi 0 %. Kesäkuussa 2016 Slovakia otti käyttöön 0,5 prosentin vastasyklisen pääomapuskurin, joka tuli voimaan 1.8.2017. Suhdannekehitykseen liittyvien järjestelmäriskien kasvaessa edelleen vastasyklinen pääomapuskuri korotettiin heinäkuussa 1,25 prosenttiin ja tulee voimaan 1.8.2018. Liettua ryhtyy soveltamaan 0,5 prosentin suuruista vastasyklistä pääomapuskuria 31.12.2018.

Vuonna 2017 EKP, kansalliset viranomaiset ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä päivittivät yhteistyössä Baselin pankkivalvontakomitean kanssa vuosittaisen arvionsa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävistä pankeista euroalueella. Arvion pohjalta seitsemän pankin (Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Alankomaissa) katsottiin kuuluvan kansainvälisesti sovittuihin luokkiin 1, 2 ja 3. Luokan 1 pankeilta edellytetään 1,0 prosentin, luokan 2 pankeilta 1,5 prosentin ja luokan 3 pankeilta 2,0 prosentin lisäpääomapuskuria.[64] Näitä puskurivaatimuksia aletaan soveltaa 1.1.2019, ja ne otetaan käyttöön asteittain.

Lisäksi EKP arvioi kansallisten valvontaviranomaisten pääomapuskureita koskevat päätökset 109:n muun järjestelmän kannalta merkittävän laitoksen osalta.[65] EKP:n neuvosto hyväksyi kaikki kansallisten valvontaviranomaisten päätökset.

EKP julkaisi tänäkin vuonna kaksi englanninkielistä makrovakauskatsausta (Macroprudential Bulletin), joiden tarkoitus on lisätä makrovakauspolitiikan avoimuutta. Numerossa 3 (kesäkuu 2017) tarkasteltiin EKP:n makrovakausvälineitä ja makrovakauteen liittyviä näkemyksiä. Aiheita olivat 1) muiden rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten pääomapuskureiden alarajan määritysmenetelmä, 2) stressitestin laadunvarmistus makrotasolta lähtien (ylhäältä alas ‑menetelmällä) ja 3) suunnitellun yhteisen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän riskit pankkien konkurssitilanteissa ja riskiperusteisten maksuosuuksien edut. Numerossa 4 (joulukuu 2017) käsiteltiin seuraavia aiheita: 1) omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen lyhytaikainen vaikutus rahoitusmarkkinoihin ja pankkeihin rahoitusvakauden näkökulmasta, 2) malli, jolla arvioidaan pääomituksen muutosten vaikutuksia sen mukaan, sovelletaanko velkakirjojen arvon alaskirjausta vai julkisilla varoilla toteutettavia tukitoimia, ja 3) makrovakausnäkökohdat EKP:n äskettäisissä lausunnoissa, jotka liittyivät Euroopan komission ehdotuksiin pankkeja koskevan lainsäädännön muuttamisesta.

Julkisen tiedottamisen tehostamiseksi EKP alkoi vuonna 2017 julkaista verkkosivuillaan yhteenvetoa yhteiseen valvontamekanismiin kuuluvissa maissa käytössä olevista makrovakaustoimista. Euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden vastaavat tiedot on esitetty EJRK:n verkkosivuilla.

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) juoksevien tehtävien koordinoinnista vastaavalle sihteeristölle. EKP osallistui EJRK:n jatkuvaan mahdollisten järjestelmäriskien tunnistamis- ja valvontatyöhön. EKP:n edustaja toimi esimerkiksi toisena puheenjohtajana EJRK:n neuvoa-antavan teknisen komitean asiantuntijaryhmässä, joka laati heinäkuussa 2017 julkaistun raportin ”Resolving non-performing loans in Europe”. Raportissa kartoitetaan makrovakauden ja rahoitusvakauden ongelmia, jotka aiheutuvat järjestämättömien saamisten suuresta osuudesta lainakannassa sekä sen vähentämisen esteistä. Raportissa esitetään myös vaiheittaiset ohjeet viranomaisille järjestämättömien saamisten vähentämiseksi.

EKP antoi panoksensa myös toiseen heinäkuussa julkaistuun EJRK:n raporttiin ”Financial stability implications of IFRS 9”. Raportti laadittiin Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan toimeksiannosta, ja siinä analysoidaan uuden IFRS 9 ‑tilinpäätösstandardin käyttöönoton mahdollisia vaikutuksia rahoitusvakauteen. Raportin johtopäätöksenä on, että IFRS 9 ‑standardin arvioidaan vaikuttavan erittäin myönteisesti rahoitusvakauteen, koska sen avulla luottotappiot voidaan tunnistaa varhaisemmassa vaiheessa. Raportissa todetaan tosin, että käyttöönottoon liittyy myös monia käytännön ongelmia ja mahdollisesti myötäsyklisiä vaikutuksia.

Lisäksi EKP tarjosi EJRK:lle tukea sen Euroopan markkinarakenneasetuksen nojalla käyttöönsä saamien tietojen analysoinnissa. Vuonna 2017 julkaistiin neljä näihin tietoaineistoihin pohjautuvaa tutkimusjulkaisua.[66]

Lisätietoja EJRK:sta on sen verkkosivuilla ja vuosikertomuksessa.

EKP:n osallistuminen sääntelyhankkeisiin

Mandaattinsa mukaisesti EKP osallistui vuonna 2017 useisiin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin sääntelyhankkeisiin ja antoi merkittävän panoksensa erilaisiin selvityksiin ja linjauksiin. Vuonna 2017 EKP:n kannalta tärkeimmät sääntelykysymykset olivat: 1) pankkien vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimuksia koskevan Basel III ‑säännöstön viimeistely, 2) EU:n pankkisektorin mikro- ja makrovakausvalvontaa koskevan sääntelyn uudistus, 3) kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelyjen uudistus, 4) pankkiunionin viimeistelytyö ja 5) pankkisektorin ulkopuolisen sääntelyn luominen. Lisäksi EKP osallistui keskusteluihin suunnitteilla olevasta keskusvastapuolten elvytystä, kriisinratkaisua ja valvontaa koskevasta lainsäädännöstä (ks. osat 4.2 ja 9.2). EKP oli myös mukana Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkastelussa.

Basel III ‑säännöstö: vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimusten viimeistely

Baselin pankkivalvontakomiteaa valvova keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä hyväksyi 7.12.2017 uudistetun Basel III ‑säännöstön. EKP oli aktiivisesti mukana Basel III ‑säännöstön viimeistelyyn liittyvissä periaatekeskusteluissa ja osallistui täysipainoisesti vaikutusanalyysin toteuttamiseen. Jatkossa on olennaista, että uudistettu säännöstö otetaan käyttöön kaikissa maissa ja että käyttöönoton etenemistä seurataan tarkasti. Kansainvälisesti sovitut standardit ovat keskeinen väline rahoitusvakauden varmistamiseksi, ja EKP pitääkin tärkeänä finanssikriisin jälkeen aloitetun tiiviin kansainvälisen yhteistyön jatkamista.

EU:n pankkisektorin mikro- ja makrovakausvalvontaa koskevan sääntelyn uudistus

Euroopan komissio julkisti 23.11.2016 laajan pankkisektoria koskevan lainsäädännön uudistuspaketin, jonka tavoitteena on ennestään tehostaa pankkisektorin häiriönsietokykyä ja edistää EU:n rahoitussektorin yhtenäisyyttä.[67] Komission säädösehdotuksissa tuodaan EU-lainsäädäntöön kansainvälisen sääntelyuudistuksen keskeisiä osatekijöitä. Näitä kansainvälisiä normeja ovat muun muassa Baselin pankkivalvontakomitean kehittämät pankkien vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset, esimerkiksi pysyvän varainhankinnan vaatimus ja velkaantuneisuusastetta koskeva vaatimus sekä myös kaupankäyntisalkun saamisia koskevien pääomastandardien perusteellinen tarkistus. Lisäksi komissio ehdottaa valvontasäädöksiin lisämuutoksia useissa eri aihepiireissä, joita ovat esimerkiksi valvontaviranomaisten valtuudet (pilarin 2 mukaiset vaatimukset), pääomavaatimusten soveltamisesta vapauttamista koskevat ehdot, väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys, unionin lain sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttö, suhteellisuusperiaate ja EU:n ulkopuolisten maiden pankkiryhmittymien kohtelu.

 

Kaavio 1

Komission säädösehdotuksen aikataulu

Lähde: EKP.
Huom. "ECON" tarkoittaa Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokuntaa.

EKP julkaisi marraskuussa 2017 säädösehdotuksia koskevan lausunnon. Lausunnossa korostetaan, että Baselin pankkivalvontakomitean standardien toteuttaminen EU-lainsäädännössä on tärkeä edellytys tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kansainvälisellä tasolla. Lisäksi EKP ehdotti uudelleentarkastelua koskevien säännösten sisällyttämistä kaikkiin standardeihin, joista edelleen käydään keskustelua Baselin pankkivalvontakomiteassa.

Pilarin 2 mukaisten vaatimusten suhteen EKP:n näkemys on, että vaikka komission ehdotuksessa pyritäänkin edistämään valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista, siinä esitetty valvontatoimien rajaus on olennaisissa kohdin liian tiukka. On tärkeää, että valvontaviranomaisille sallitaan riittävästi harkintavaltaa riskien mittaamisessa sekä laitoskohtaisen omien lisävarojen vaatimuksen ja näiden varojen koostumuksen määrittämisessä.

Komissio esittää useita ehdotuksia, jotka vaikuttavat makrovalvontasäännöstön rakenteeseen ja toimintaan. Ehdotetut muutokset selventävät, että pilarin 2 mukaiset vaatimukset ovat luonteeltaan laitoskohtaisia eikä niitä tulisi soveltaa järjestelmäriskien tai makrovakausriskien ehkäisemiseksi. Nämä muutokset ovat EKP:n kannalta erityisen tärkeitä, koska ne auttavat selventämään mikro- ja makrovakausvalvontaan osallistuvien viranomaisten tehtävien ja valvontavälineiden rajausta. EKP:n näkemys kuitenkin on, että jos pilarin 2 mukaiset vaatimukset poistetaan makrovakausvalvonnan välineistä, samalla tulisi toteuttaa makrovakaussäännöstön erityistarkistuksia, ja makrovakausvalvontaan osallistuvien viranomaisten tulisi saada käyttöönsä riittävät välineet, joilla järjestelmäriskeihin voidaan puuttua tehokkaasti.

Kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelyjen uudistus

Komission ehdotus pankkivalvonnan sääntelyn uudistamiseksi sisälsi useita tarkennuksia EU:n elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelyihin. Keskeisiin ongelmiin esitettiin seuraavia ratkaisuja: 1) omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan (MREL) vähimmäisvaatimuksen muuttaminen ja tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa kapasiteettia koskevan standardin (TLAC-standardin) soveltaminen kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin, 2) kahden uuden yhtenäistetyn moratorion asettamisvaltuuden myöntäminen toimivaltaiselle viranomaiselle ja kriisinratkaisuviranomaiselle ja 3) velkojajärjestyksen yhdenmukaistaminen ottamalla käyttöön uusi ”takasijaisten” etuoikeutettujen velkojen luokka, joka on etuoikeusasemaltaan huonompi kuin nykyiset vakuudettomat etuoikeutetut velat, mutta parempi kuin etuoikeusasemaltaan huonommat velat.

EKP:n lausunnot komission ehdotuksista julkistettiin maaliskuussa ja marraskuussa 2017.

MREL-vähimmäisvaatimuksen ja TLAC-standardin suhteen EKP piti tärkeinä seuraavia seikkoja: 1) MREL-vaatimukseen liittyvän turvamarginaalin määrittäminen ja ehdotettujen MREL-ohjeistusten poistaminen; 2) kriisinratkaisuviranomaisen ja valvontaviranomaisen tehtävien ja toimivaltuuksien selvempi erottelu tietyissä asioissa (esim. MREL-vaatimuksen rikkominen ja keskeyttämisvälineen käyttö); 3) ehdotetun jakokelpoisia enimmäismääriä koskeviin rajoituksiin tehtävän poikkeuksen soveltaminen – tilanteessa, jossa MREL-vaatimuksen päälle lisättyä yhteenlaskettua puskurivaatimusta ei noudateta – kahdentoista kuukauden ajan; ja 4) MREL-vaatimuksen käyttöönottoon kaikkien luottolaitosten kohdalla sovellettavan riittävän vähimmäissiirtymäajan määrittäminen ja kriisinratkaisuviranomaisen valtuuttaminen siirtymäajan tapauskohtaiseen pidentämiseen.

Vaikka EKP tukee yleisesti komission ehdotusta kahdesta uudesta yhdenmukaistetusta keskeyttämisvälineestä, se ehdottaa muutoksia kriisinratkaisua edeltävän vaiheen keskeyttämisvälineen soveltamisalan laajuuteen ja kestoon sekä niiden pitämistä erillään varhaisen puuttumisen toimenpiteistä (8.11.2017 annettu Euroopan keskuspankin lausunto).

Kattamattomien velkainstrumenttien sijoittamista maksukyvyttömyyttä koskevaan ensisijaisuusjärjestykseen koskevan komission ehdotuksen suhteen EKP ehdottaa omassa lausunnossaan, että unionin oikeuteen olisi sisällytettävä porrastettuun lähestymistapaan pohjautuva tallettajien parempaa etuoikeutta koskeva yleissääntö. Se voitaisiin toteuttaa kolmannella etuoikeusluokalla, joka kattaisi muut talletukset kuin nykyisen pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin nojalla etuoikeutetut (8.3.2017 annettu Euroopan keskuspankin lausunto).

Kansainvälisellä tasolla EKP osallistui aktiivisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) keskusteluihin, joiden pohjalta julkaistiin valvontaviranomaisille suunnatut ohjeet TLAC-standardin sisäistä kokonaistappionkattamiskykyä koskevan vaatimuksen soveltamisesta (eli tappionkattamiskyky, joka kriisinratkaisuelimen on kohdennettava olennaisille tytäryhtiöille), sekä kuudes raportti kriisin jälkeisten sääntelyuudistusten toteuttamisesta.

Pankkiunionin loppuunsaattamista koskeva työ

EKP osallistui pankkiunionin loppuunsaattamista koskeviin keskusteluihin. EKP tukee komission pitkän aikavälin tavoitteita, jotka on esitetty komission 11.10.2017 julkaisemassa tiedonannossa pankkiunionin valmiiksi saamisesta.

On tärkeää viedä pankkiunioni määrätietoisesti päätökseen, jotta sen potentiaalia päästään hyödyntämään täysimääräisesti. Riskien vähentäminen ja riskien jakaminen tukevat toisiaan, joten niiden tulisi edetä samaan tahtiin. EKP osallistuu keskusteluihin ehdotetuista riskien vähentämiskeinoista ja antoi aiheesta omat lausuntonsa. Lisäksi täysimittaisen talletussuojajärjestelmän luominen tilanteen ollessa vakaa on välttämätön osa pankkiunionia, kuten EKP toteaa lausunnossaan. EKP pitää tärkeänä myös sitä, että yhteiselle kriisinratkaisurahastolle luodaan mahdollisimman pian viimesijaiseksi turvaverkoksi sopiva varautumisjärjestely, ja EKP tarjoaakin teknistä tukea meneillään olevaan määrälliseen arviointiin pankkisektorin takaisinmaksukyvystä. Järjestämättömien saamisten vähentämiseksi EKP on toteuttanut useita toimia, esimerkiksi julkaissut pankeille suunnatut ohjeet ja kehottanut aloittamaan suunnittelutyön kansallisen tason omaisuudenhoitoyhtiöiden toteuttamiseksi.

Muiden finanssilaitosten kuin pankkien sääntelykehikon luominen

Kansainvälisellä tasolla EKP osallistui Kansainvälisen järjestelypankin globaalin rahoitusjärjestelmäkomitean koordinoimaan työhön, jossa tarkastellaan takaisinostosopimusten eli reposopimusten markkinoiden toimintaa ja valvontauudistusten vaikutusta niihin. EKP antoi aktiivisen panoksensa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (IOSCO) työhön, jolla pyritään poistamaan omaisuudenhoitosektorin toiminnasta johtuvia rakenteellisia heikkouksia. Tämän osa-alueen merkitys rahoitusjärjestelmässä kasvaa jatkuvasti, ja rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi EKP pitää tarpeellisena makrovakausvalvonnan laajentamista myös pankkisektorin ulkopuolelle.

Euroopan pankkiviranomainen julkaisi lausunnon sijoituspalveluyhtiöihin sovellettavan uuden vakavaraisuusjärjestelyn rakenteesta ja mitoituksesta, joka on tarkoitus räätälöidä erilaisten liiketoimintamallien ja niihin tyypillisesti sisältyvien riskien mukaan. EKP tukee Euroopan pankkiviranomaisen työtä sen varmistamiseksi, että sääntelyllä pystytään ehkäisemään vakavaraisuuden valvontaan liittyviä riskejä sekä sijoituspalveluyhtiöiden mahdollisesti aiheuttamia järjestelmäriskejä. Tähän liittyen Euroopan komissio ilmoitti 11.10.2017 julkistamassaan tiedonannossa aikovansa ehdottaa, että suuria pankkien kaltaisia toimintoja toteuttavia sijoituspalveluyhtiöitä tulisi kohdella luottolaitoksina ja ottaa ne pankkivalvonnan piiriin.

Yhteistyö Euroopan finanssivalvojien järjestelmässä

EKP osallistui keskusteluihin Euroopan finanssivalvojien järjestelmän muutoksista. Euroopan komissio antoi syyskuussa 2017 säädösehdotuksia Euroopan finanssivalvojien järjestelmän vahvistamiseksi. Ehdotuksissa esitetään muutoksia kolmen Euroopan valvontaviranomaisen ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisasetuksiin sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettuun direktiiviin (Solvenssi II) ja myös Euroopan markkinarakenneasetus II:een). Yleistavoitteena on vauhdittaa valvontakäytäntöjen yhtenäistämistä EU:ssa, vahvistaa Euroopan valvontaviranomaisten hallinto- ja rahoitusrakennetta, edistää markkinoiden yhdentymistä, lisätä EJRK:n tehokkuutta ja lujittaa makrovakausvalvonnan koordinointia. EKP julkisti lausuntonsa asetuksen uudistamisesta 2.3.2018.

EKP:n pankkivalvontatehtävät

Pankkivalvojana EKP edisti Euroopan pankkisektorin vakautta ja kaikkien euroalueen pankkien yhdenvertaista kohtelua vuonna 2017. Vaikka euroalueen pankkien häiriönsietokyky onkin kohentunut viime vuosina, niillä on edelleen huomattavia haasteita.

Suuret järjestämättömien saamisten määrät olivat edelleen vakava ongelma joissakin euroalueen maissa. Ne heikentävät luotonannon kasvua ja pankkien kykyä tarjota taloudelle rahoitusta. Järjestämättömien saamisten vähentäminen on ollut EKP:n pankkivalvontatehtävien aloittamisesta asti tärkeä prioriteetti, ja vuonna 2017 tavoitteessa edistyttiin merkittävästi. Maaliskuussa 2017 EKP julkaisi laadulliset ohjeet pankeille järjestämättömien saamisten käsittelystä. Lisäksi julkaistiin lisäodotukset, joista pidettiin julkinen kuuleminen loka-joulukuussa 2017. Lisäodotusten tavoitteena on varmistaa, että pankeille ei jatkossa pääse kertymään sellaisia järjestämättömiä saamisia, joista ei ole kirjattu riittäviä arvonalennuksia. Asiakirjassa avoimuuden lisäämiseksi uusista järjestämättömistä saamisista kirjattavia arvonalennuksia koskevat valvontaodotukset, joiden perusteella yksittäisten pankkien arvonalennuskäytäntöjä voidaan arvioida.

Toisena haasteena oli Ison-Britannian päätös erota Euroopan unionista, mikä tulee vaikuttamaan sekä Ison-Britannian että euroalueen pankkeihin. EKP pyrkii varmistamaan, että kaikilla asianosaisilla pankeilla on käytössä asianmukaiset valmiussuunnitelmat. Tätä varten EKP on kirjannut periaatteet, jotka liittyvät esimerkiksi toimilupiin, sisäisiin malleihin, sisäiseen hallintoon, riskienhallintaan ja elvytyssuunnitelmiin. Avoimuuden lisäämiseksi EKP julkaisi pankkivalvontasivuillaan vastauksia kysymyksiin ja järjesti sekä brittiläisille että euroalueen asianosaisille pankeille työpajoja, joissa käsiteltiin EKP:n valvontaodotuksia.

Sisäiset mallit ovat tärkeitä pankkien pääomavaatimusten laskennassa, joten EKP jatkoi sisäisten mallien erityisarviointia vuonna 2017. Tavoitteena on 1) varmistaa, että pankkien käyttämät sisäiset mallit ovat sääntelystandardien mukaisia, 2) yhtenäistää sisäisten mallien valvontakohtelua ja 3) varmistaa, että sisäisillä malleilla saadut tulokset perustuvat todellisiin riskeihin eivätkä malliteknisiin yksityiskohtiin. Sisäisten mallien erityisarviointi antaa lisää varmuutta siitä, että pankkien pääomavaatimukset ovat riittävällä tasolla.

Vuonna 2017 EKP totesi kolme suurta euroalueen pankkia kykenemättömiksi tai todennäköisesti kykenemättömiksi jatkamaan toimintaansa. Tällainen päätös tehtiin merkittävien laitosten kohdalla nyt ensimmäistä kertaa yhteisen valvontamekanismin historiassa, ja uusi järjestelmä osoitti toimivuutensa käytännössä. EKP, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, Euroopan komissio ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset toimivat yhteistyössä saumattomasti ja tehokkaasti.

Työsarkaa on kuitenkin vielä jäljellä pankkiunionin kolmannen pilarin eli eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän rakentamisessa. Talletussuojan tulee olla yhtenäinen koko EU:ssa. Se on tärkeä tekijä aidosti eurooppalaisen pankkisektorin kehittämiseksi.

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksessa.

Markkinainfrastruktuuri ja maksut

Eurojärjestelmällä on markkinainfrastruktuurin ja maksujen alalla keskeinen rooli järjestelmien operoijana, hankkeiden edistäjänä ja järjestelmien yleisvalvojana. Järjestelmien operoijan ja hankkeiden edistäjän roolissaan se vauhdittaa markkinainfrastruktuurin ja maksujen innovaatioita ja yhdentymistä Euroopassa. Valvojan roolissaan eurojärjestelmä edistää rahoitusmarkkinainfrastruktuurin ja maksujen turvallisuutta ja tehokkuutta. Eurojärjestelmän markkinainfrastruktuurin kitkaton toiminta on kaiken kaikkiaan tärkeää – yhtäältä se ylläpitää luottamusta euroon ja toisaalta tukee rahapoliittisia operaatioita. Markkinainfrastruktuurin ja maksujen saralla eurojärjestelmällä on myös tärkeä merkitys Euroopan rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamisessa ja talouskasvun tukemisessa.

Markkinainfrastruktuurin ja maksujen innovaatiot ja yhdentyminen

Eurojärjestelmä on jo toistakymmentä vuotta toiminut tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission ja yksityisen sektorin kanssa Euroopan rahoitusmarkkinainfrastruktuurin ja maksujen aiemmin hyvin pirstaloituneen rakenteen yhdentämiseksi. Tämä työ jatkuu edelleen ja vaatii lisäpanostuksia. Eurojärjestelmä on kuitenkin nyt päässyt vaiheeseen, jossa edistys alkaa näkyä konkreettisesti.

TARGET2-järjestelmä, joka on eurojärjestelmän bruttomaksujärjestelmä euromääräisten maksujen katteensiirtoja varten, on osaltaan merkittävästi vauhdittanut Euroopan yhdentymisprosessia. Sitä nimitetään myös euron reaaliaikaiseksi bruttomaksujärjestelmäksi (real-time gross settlement [RTGS] system). Marraskuussa 2017 juhlistettiin järjestelmän onnistuneen toiminnan ensimmäistä vuosikymmentä. Vuonna 2017 TARGET2-järjestelmässä suoritettiin arvolla mitattuna 89 % ja volyymissa mitattuna 63 % kaikista euromääräisistä suurten maksujärjestelmien maksuista. Se onkin yksi maailman suurimmista maksujärjestelmistä ja Euroopan markkinajohtaja.

TARGET2-Securities (T2S) ‑järjestelmän viimeisen liittyjäryhmän liittymisen myötä hanke on valmistunut, ja Euroopan arvopaperikaupan selvityksessä käytettävä, aiemmin erittäin pirstaleinen infrastruktuuri on muuttunut yhtenäisemmäksi. Lokakuun 2017 lopussa T2S-järjestelmässä toimi 21 arvopaperikeskusta 20:ltä eri markkina-alueelta Euroopassa. Viimeisen liittyjäryhmän liityttyä T2S-järjestelmään siinä käsiteltiin keskimäärin 556 684 maksutapahtumaa päivässä, ja päivittäin selvitettyjen maksujen keskimääräinen arvo oli 812,02 miljardia euroa[68].

T2S-järjestelmään liittymisen loppuunsaattamisen lisäksi eurojärjestelmä on hankkeiden edistäjän roolissaan vauhdittanut T2S-järjestelmän markkinoiden yhdenmukaistamista. Tämä yhdenmukaistaminen edistää merkittävästi Euroopan markkinoiden kehittämistä todellisiksi sisämarkkinoiksi kaupanjälkeisten toimien näkökulmasta.

Lisäksi eurojärjestelmässä on sovittu ehdotuksista yhdenmukaistetun vakuushallinnan toiminta- ja työprosesseiksi. Tällä kattavalla yhdenmukaistamistyöllä on luotu pohja eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmän (ECMS) kehittämishankkeelle, jonka EKP:n neuvosto hyväksyi joulukuussa 2017. Koko eurojärjestelmän laajuinen yhdenmukaistettu vakuushallintajärjestelmä tulee korvaamaan nykyiset 19 kansallisen keskuspankin järjestelmät niiden toimintojen osalta, jotka voidaan yhdenmukaistaa sen käyttöönottoon mennessä. Nykyisen vakuuskäytännön muutokset toteutetaan yhdenmukaisesti kaikkialla euroalueella. Riskienhallintajärjestelmää sovelletaan samojen tietojen pohjalta. Vakuushallintajärjestelmä on määrä ottaa käyttöön marraskuussa 2022.

Euroopan markkinoiden yhdentymisen edetessä rahoitusmarkkinainfrastruktuurissa ja maksuissa tapahtuu nopeita teknisiä muutoksia. Jotta eurojärjestelmän rahoitusrakenne pysyisi tulevina vuosina tarkoituksenmukaisena, EKP:n neuvosto päätti joulukuussa 2017 TARGET2- ja T2S-järjestelmien yhdistämisestä. Yhdistäminen tuo huomattavan parannuksen TARGET2:n tarjoamiin reaaliaikaisiin bruttomaksupalveluihin. Se tarjoaa eurojärjestelmän markkinaosapuolille tehostettuja likviditeetinhallintamenettelyjä, vähentää toimintakuluja ja parantaa kyberturvallisuutta (ks. kehikko 8).

TARGET2- ja T2S-järjestelmien yhdistämisen ohella eurojärjestelmässä kehitetään Euroopan laajuista euromääräisten pikamaksujen selvityspalvelua keskuspankkirahassa. Marraskuussa 2018 käyttöön otettavalla TARGET-pikamaksujen selvityspalvelulla varmistetaan maksujen välitön selvittäminen koko Euroopassa. Tämä edistää edelleen euromääräisten vähittäismaksujen markkinoiden yhdentymistä ja innovaatioita.

Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) perustamisella yhdennettiin euromääräisten vähittäismaksujen markkinat perustason vähittäismaksuvälineiden osalta ja luotiin siten perusta innovatiivisten maksuratkaisujen kehittämiselle. Hankkeiden edistäjän roolissaan eurojärjestelmä on jatkuvasti vauhdittanut Euroopan vähittäismaksujen yhdentymistä ja innovaatioita. Marraskuussa 2017 otettiin käyttöön SEPA-pikatilisiirtojärjestelmä euromaksualueen vähittäismaksuneuvoston (Euro Retail Payments Board, ERPB) johdolla. ERPB on Euroopan maksupalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien korkean tason keskustelufoorumi, jota johtaa EKP. Lisäksi pyritään helpottamaan henkilöiden välisiä mobiilimaksuja, maksutoimeksiantopalveluja (tarkistetun maksupalveludirektiivin [69] yhteydessä), korttien standardointia, vähittäismaksupalvelujen tuomista vähittäismaksujen käyttäjien saataville sekä sähköistä laskutusta Euroopan laajuudessa.

Hajautettujen tilikirjatekniikoiden eli lohkoketjutekniikan vaikutuksia Euroopan rahoitusmarkkinainfrastruktuuriin on edelleen selvitetty. EKP:n sisäinen ”fintech”-ryhmä seuraa käteisrahan mahdollisen digitaalisen esittämisen selvitystyötä. Eurojärjestelmän tasolla tehdään myös selvityksiä siitä, miten fintech saattaa vaikuttaa maksuihin, valvontaan, rahapolitiikan toteutukseen ja taloudellisiin riskeihin. Lisäksi on käynnistetty laajoja analyyseja siitä, voidaanko hajautetuilla tilikirjatekniikoilla toteuttaa tiettyjä nykyisiä reaaliaikaisen bruttomaksujärjestelmän toiminnallisuuksia turvallisesti ja tehokkaasti[70]. Koesarjan tulokset olivat lupaavia, mutta niistä ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä tekniikoiden mahdollisesta käytöstä tuotannossa. Hajautettujen tilikirjatekniikoiden mahdollisesta vaikutuksesta arvopaperien kaupanjälkeisten toimien yhdenmukaistamiseen ja EU:n rahoitusmarkkinoiden laajempaan yhdentymiseen on julkaistu raportti[71], jossa tarkastellaan näiden tekniikoiden soveltamista esimerkiksi selvityksen lopullisuuden, kyberturvallisuuden ja raportoinnin kannalta. Raportti täydentää keskustelua siitä, miten näitä tekniikoita voitaisiin hyödyntää EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi.

Markkinainfrastruktuurin ja maksujen turvallisuus

EKP on kolmen järjestelmäriskin kannalta merkittävän maksujärjestelmän (Systemically Important Payment Systems, SIPS) ensisijainen valvoja. Näitä järjestelmiä ovat TARGET2, EURO1 ja STEP2. Euroalueen neljättä SIPS-järjestelmää, CORE (FR) ‑järjestelmää, puolestaan valvoo Banque de France. Eurojärjestelmä jatkoi näiden järjestelmien ensimmäiseen kattavaan arviointiin liittyvää työtä SIPS-asetuksen mukaisesti. Eurojärjestelmä jatkoi myös järjestelmäriskin kannalta vähemmän merkittävien vähittäismaksujärjestelmien sekä kotimaisten ja kansainvälisten korttimaksujärjestelmien koordinoitua arviointia ja käynnisti SEPA-pikapankkisiirtojärjestelmän arvioinnin.

T2S-alustan käyttöönoton yhteydessä eurojärjestelmä toteutti T2S:n valvontatoimia yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa ja valvoi arvopaperikeskusten vaiheittaista liittymistä T2S:ään.

Arvopaperikaupan selvitysjärjestelmien osalta eurojärjestelmä osallistuu euron liikkeeseenlaskusta vastaavana keskuspankkina arvopaperikeskusasetuksen mukaiseen arvopaperikeskusten toimilupien myöntämisprosessiin. Lisäksi eurojärjestelmä on kehittänyt uuden menettelyn, jolla arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät ja niiden linkit hyväksytään käytettäväksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Uusi menettely on määrä ottaa käyttöön vuonna 2018, ja siinä hyödynnetään merkittävässä määrin arvopaperikeskusasetuksessa säädettyä toimilupien myöntämisprosessia.

Keskusvastapuolten alalla eurojärjestelmä on edelleen osallistunut Euroopan markkinarakenneasetuksen (European Market Infrastructure Regulation, EMIR) nojalla perustettujen valvontakollegioiden toimintaan. Se on etenkin tehnyt yhteistyötä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa lupien myöntämisessä keskusvastapuolten toiminnan ja niiden tarjoamien palvelujen laajentamiseen sekä niiden mallien merkittäviin muutoksiin.

Säädösten osalta SIPS-asetukseen ja sitä tukeviin, seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä koskeviin säädöksiin julkaistiin muutoksia marraskuussa 2017. Tärkeimmät SIPS-asetukseen tehdyt muutokset liittyvät likviditeettiriskin lieventämistä ja kyberturvallisuutta koskeviin lisävaatimuksiin sekä lisävaltuuksien myöntämiseen toimivaltaisille viranomaisille.

Vähittäismaksujen sääntelyn alalla Euroopan pankkiviranomainen laati läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa muun muassa teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka koskevat tarkistetun maksupalveludirektiivin asiakkaan vahvaa tunnistamista ja yhteistä ja turvallista viestintää. Kun teknisissä sääntelystandardeissa määritellyt turvallisuustoimenpiteet on hyväksytty, niitä aletaan soveltaa 18 kuukautta standardin voimaantulon jälkeen.

Selvitysjärjestelmistä ja etenkin keskusvastapuolista maksujärjestelmien sujuvalle toiminnalle aiheutuvien riskien odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Nämä riskit saattavat viime kädessä haitata eurojärjestelmän päätavoitetta eli hintavakauden ylläpitämistä. Keskusvastapuolten osalta Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2017 kaksi ehdotusta tarkistetuksi Euroopan markkinarakenneasetukseksi (ks. myös osat 3.3 ja 9.2). Ensimmäisen ehdotuksen tarkoituksena on keventää joidenkin vastapuolten raportointi- ja selvitysvelvollisuuksia suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, ja toisella ehdotuksella pyritään parantamaan EU:ssa sijaitsevien keskusvastapuolten toimilupa- ja valvontajärjestelmää sekä tiukentamaan järjestelmäriskien kannalta merkittäviin kolmansien maiden keskusvastapuoliin sovellettavia vaatimuksia. Viimeksi mainittu näkökohta on erityisen tärkeä, mikäli Britannia eroaa Euroopan unionista, sillä Isoon-Britanniaan sijoittautuneiden keskusvastapuolten selvittämien euromääräisten maksutapahtumien volyymit ovat huomattavat, eikä niihin Brexitin jälkeen enää sovelleta EMIR-asetuksen sääntely- ja valvontajärjestelmää. Jos Euroopan komission ehdotus hyväksytään, se antaa muun muassa eurojärjestelmälle suuremman roolin sekä EU:ssa sijaitsevien että kolmansien maiden keskusvastapuolien valvonnassa. Jotta eurojärjestelmä pystyisi hoitamaan tämän tehtävänsä, sen on äärimmäisen tärkeää saada asianmukaiset valtuudet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön nojalla. EKP:n neuvosto onkin antanut suosituksen perussäännön artiklan 22 muuttamiseksi, jotta EKP saisi selkeän oikeudellisen toimivallan keskusvastapuoliselvitysten alalla.

Kehikko 7 Pikamaksut ja vähittäismaksujen innovaatiot

Pikamaksut

SEPA-pikatilisiirtojärjestelmä (SEPA Instant Credit Transfer, SCT Inst) otettiin käyttöön marraskuussa 2017. Tämän yhteisen perustan avulla vähittäismaksumarkkinoilla voidaan tarjota innovatiivisia tuotteita ja palveluja, jotka luovat arvoa asiakkaille ja mahdollistavat kilpailun lisäämisen maksupalveluntarjoajien välillä. SEPA-pikatilisiirtojärjestelmän käyttäjiksi on jo alkuvaiheessa rekisteröitynyt kahdeksasta euroalueen maasta noin 600 maksupalveluntarjoajaa, joihin voidaan siis vähintäänkin saada yhteys SEPA-pikatilisiirtoja varten. Lisää maksupalveluntarjoajia muista maista tulee mukaan vuosina 2018 ja 2019 ja myöhemmissä vaiheissa.

SEPA-pikatilisiirtoon perustuvissa vähittäismaksuratkaisuissa asiakkaat – kuluttajat, yritykset ja julkinen hallinto – voivat lähettää ja vastaanottaa käteisettömiä maksuja kaikkialla Euroopassa alle kymmenessä sekunnissa. Maksut kirjataan vastaanottajan tilille välittömästi, ja ne voidaan siis heti käyttää uusiin maksutapahtumiin.

SEPA-pikatilisiirron pohjalta on mahdollista tuoda käyttöön innovatiivisia ratkaisuja henkilöiden välisiin maksuihin, henkilöltä yritykselle tapahtuviin päätemaksuihin ja sähköiseen kaupankäyntiin sekä yritysten välisiin maksuihin. Tällaisia innovatiivisia ratkaisuja ovat esimerkiksi henkilöiden väliset mobiilimaksut, joissa käytetään IBAN-tilinumeron sijasta vastaanottajan matkapuhelinnumeroa. Innovatiivisia ratkaisuja on mahdollista laajentaa myös henkilöltä yritykselle tapahtuviin maksuihin, esimerkiksi kotona tai myyntipaikassa tarjottavista palveluista maksamiseen. Sähköisessä kaupankäynnissä pikamaksut antavat verkkokauppiaille mahdollisuuden synkronoida tavaroiden ja palvelujen luovutus niiden maksun kanssa. Yritysten välisissä maksuissa pikamaksut tehostavat kassavirtaa ja optimoivat käyttöpääoman hallintaa. Yleisemmällä tasolla ne vähentävät maksuviivästyksiä ja nopeuttavat laskujen maksamista.

SEPA-pikatilisiirtoon pohjautuvat maksut ovat paitsi nopeita myös turvallisia ja tehokkaita. SEPA-pikatilisiirtojärjestelmä on eurojärjestelmän valvonnan alainen. Sen perustana oleva markkinarakenne, joka on niin ikään eurojärjestelmän valvonnassa, varmistaa, että SEPA-pikatilisiirrot käsitellään ja selvitetään turvallisesti ja tehokkaasti kaikkialla Euroopassa. Katteensiirto tapahtuu keskuspankkirahassa.

Vähittäismaksujen innovaatiot

Vähittäismaksualan innovaatioissa on tärkeää erotella selvästi toisistaan yhtäältä EU:n lainsäädännön alaisten maksuvälineiden ja ‑ratkaisujen kehittäminen valuutassa, joka edustaa erityistä saamista sen liikkeeseen laskevalta keskuspankilta, ja toisaalta bitcoinin kaltaisten virtuaalivaluuttajärjestelmien syntyminen. Nimitys ”virtuaalivaluutta” on harhaanjohtava sikäli, että toisin kuin aito valuutta, virtuaalivaluutta ei muodosta saamista liikkeeseenlaskijalta. Sillä ei myöskään ole selvää oikeudellista perustaa eikä sitä säännellä. EKP pitääkin niin sanottuja virtuaalivaluuttoja pelkkinä ”digitaalisina arvonkantajina”[72].

Käyttäjien on syytä pitää mielessä, että ns. virtuaalivaluuttojen arvo voi vaihdella laajasti ja siihen voidaan vaikuttaa keinottelulla. On myös merkille pantavaa, että muihin digitaalisiin maksumenetelmiin verrattuna joidenkin virtuaalivaluuttojen sähkönkulutus on huomattavan suurta, sillä maksutapahtumien tarkistusalgoritmi vaatii merkittävässä määrin prosessointikapasiteettia ja sen myötä sähköä.

Pikamaksujen käyttöönotto kaikkialla euroalueella parantaa edelleen Euroopan vähittäismaksujen ekosysteemin kilpailukykyä ja innovaatiomahdollisuuksia. Niiden tukena on valuutan – euron – turvallisuus ja luotettavuus. Niin sanotut virtuaalivaluutat puolestaan ovat keinottelukohteita ja siten riskialttiita. Niillä ei ole liikkeeseen laskevaa viranomaista tukenaan, ja siksi niiden käyttöä maksuvälineenä, laskentayksikkönä ja varallisuuden säilyttämiseen ei voida pitää itsestään selvänä.

Kehikko 8 Rahoitusalan ekosysteemin kyberturvallisuus

Digitalisaatio ja globalisaatio ovat avanneet yksilöille, yrityksille ja julkisille laitoksille uusia mahdollisuuksia tiedonhankintaan ja ‑hallintaan, liiketoimintaan ja viestintään. Samaan aikaan keskinäisten yhteyksien lisääntyminen, tietoteknisen ympäristön monimutkaisuus, käyttäjien määrä ja digitaalisilla alustoilla ja verkoissa olevan tiedon määrä ovat myös lisänneet alttiutta kyberhyökkäyksille. Pankkeihin, rahoitusmarkkinainfrastruktuureihin ja palveluntarjoajiin kohdistuvat kyberhyökkäykset ovat vakava huolenaihe, sillä ne aiheuttavat haittaa kuluttajille ja yrityksille, saattavat johtaa järjestelmäriskeihin, heikentävät rahoitusjärjestelmän vakautta ja viime kädessä jarruttavat talouskasvua.

Hyökkääjät käyttävät yhä kehittyneempiä keinoja, etsivät uusia mahdollisuuksia ja hyödyntävät uusia menetelmiä tietoteknisten järjestelmien suojauksen murtamiseksi, joten organisaatioiden on jatkuvasti parannettava turvallisuusvalvontaansa. Tähän valvontaan sisältyy uhkia koskevan tiedustelutiedon kerääminen ja analysointi, puolustustoimenpiteiden toteuttaminen sekä havainto- ja reaktiovalmiuksien kasvattaminen.

Toiminnallinen resilienssi – ja sen osana kyberturvallisuus – vaatii erityistä huomiota. Toiminnallisella resilienssillä tarkoitetaan organisaation kykyä ennakoida, sietää ja rajoittaa häiriöitä ja toipua niistä nopeasti. Tämä merkitsee, että organisaatio pystyy jatkamaan toimintaansa ennen häiriötä, sen aikana ja sen jälkeen ja että se lisäksi pyrkii minimoimaan häiriön aikana ja sen jälkeen ilmenevät haittavaikutukset.

Rahoitusjärjestelmän huomattavat sisäiset kytkökset sekä liikesuhteiden että niitä tukevan tietotekniikkainfrastruktuurin tasolla merkitsevät, että mikään toimija ei voi rakentaa kyberturvallisuutta erillään muista. Yhteistyö operatiivisella tasolla ja politiikan tasolla on olennaisen tärkeää. Koko rahoitusalan ekosysteemi (rahoitusmarkkinainfrastruktuurit, markkinaosapuolet ja kriittisten palveluiden tarjoajat) on saatava mukaan etenkin tietojenvaihdon, palautumisen ja testauksen osa-alueilla. Eurojärjestelmä pitää Euroopan tason kyberturvallisuusalan yhteistyötä tervetulleena.

Eurojärjestelmän tasolla kyberturvallisuutta on käsitelty ja edistetty eri toimenpitein, joista merkittäviä ovat etenkin seuraavat aloitteet:

1. EKP:n kyberturvallisuuden parantaminen

EKP:lle on ensisijaisen tärkeää suojella tietojensa luottamuksellisuutta ja luotettavuutta ja varmistaa järjestelmiensä käytettävyys. Tämä edellyttää paitsi luotettavan operatiivisten riskien hallinnan ja tietoteknisen turvajärjestelmän sekä teknisten palautusvalmiuksien toteuttamista myös toiminnan jatkuvuussuunnitelmien laatimista. Näissä suunnitelmissa määritellään, miten EKP jatkuvien hyökkäysten kohteena ollessaan priorisoisi toimintonsa ja resurssinsa, suojaisi tärkeimmät voimavaransa ja palauttaisi toiminnot. Lisäksi keskuspankkien välillä on käynnistetty järjestelmällinen yhteistyö tietotekniikan turvallisuusriskien yhteisen hallinnan ja ohjeiston kehittämiseksi, kyberturvallisuuden viimeaikaisen kehityksen jatkuvan analysoinnin toteuttamiseksi sekä uhkiin ja häiriöihin vastaamiseksi.

2. (Valvottujen) pankkien toiminnallisen resilienssin ja kyberturvallisuuden parantaminen

Yhteisen valvontamekanismin myötä pankkien on raportoitava merkittävistä tietoverkkohyökkäyksistä. Näin saadaan tarkempi kuva pankkeihin kohdistuvien tietoverkkohyökkäysten kokonaistilanteesta. Yhteisen valvontamekanismin tietoteknisten riskien valvonta kattaa useimmat kyberturvallisuuden näkökohdat. Se sisältää toimitilojen ulkopuolella toteutettavan jatkuvan valvonnan ja riskienarvioinnin, osa-aluekohtaiset ja laaja-alaiset selvitykset keskeisistä osa-alueista (esim. kyberturvallisuus, tietotekniikan ulkoistukset ja tiedon laatu) sekä kohdennetut toimitiloissa tehtävät tarkastukset (jotka koskevat sekä yleisiä tietotekniikan riskialueita että erityisesti tietotekniikan turvallisuutta ja kyberturvallisuusriskejä). Parhaillaan valmistellaan ohjeita siitä, mitä odotuksia yhteinen valvontamekanismi voi asettaa valvomilleen merkittäville luottolaitoksille tietoteknisten riskien osalta. Lisäksi yhteinen valvontamekanismi tekee aktiivista yhteistyötä alan muiden valvontaviranomaisten kanssa maailmanlaajuisesti ja etenkin Euroopan tasolla jakamalla parhaita käytäntöjä ja yhdenmukaistamalla eri tahojen politiikkaa.

3. Rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberturvallisuuden varmistaminen

Eurojärjestelmän rahoitusmarkkinainfrastruktuurien kyberturvallisuusstrategia muodostuu kolmesta osasta: rahoitusmarkkinainfrastruktuurien valmiudesta, alan häiriönsietokyvystä sekä sääntelyviranomaisten ja toimialan strategisesta yhteistyöstä. Ensimmäisessä osassa eurojärjestelmä on ottamassa käyttöön yhdenmukaistettua euroalueen maksujärjestelmien arviointikäytäntöä, joka perustuu maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitean ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (IOSCO) laatimaan, periaatteellisia linjauksia sisältävään ohjeeseen ”Guidance on cyber resilience for financial market infrastructures”. Lisäksi eurojärjestelmä kehittelee erilaisia välineitä, joiden avulla rahoitusmarkkinainfrastruktuurialan toimijat voivat parantaa kyberturvallisuusvalmiuksiaan, kuten Euroopan laajuista ”red team” ‑testausjärjestelmää[73]. Vuoden 2018 aikana käyttöön otettavalla testausjärjestelmällä on tarkoitus varmistaa kyberturvallisuustestien standardointi ja niiden keskinäinen tunnustaminen koko EU:ssa, jotta jokainen jäsenvaltio ja/tai toimivaltainen viranomainen ei vaatisi rahoitusmarkkinainfrastruktuureilta samankaltaisia testejä. Strategian toisessa osassa eurojärjestelmä pyrkii parantamaan rahoitusalan kollektiivista kyberturvallisuusvalmiutta rajat ylittävällä ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä, tietojenvaihdolla, alakohtaisilla kartoituksilla ja markkinoiden laajuisilla toiminnan jatkuvuuden hallintaharjoituksilla. Kolmannessa osassa on perustettu yhteinen foorumi markkinaosapuolille, toimivaltaisille viranomaisille ja kyberturvallisuuspalvelujen tarjoajille. Foorumin tarkoituksena on luoda osallistujien välille luottamusta ja yhteistyötä ja edistää yhteisiä aloitteita toimialan valmiuksien ja voimavarojen parantamiseksi.

Rahoitusalan ekosysteemin kyberturvallisuus edellyttää laitosten, infrastruktuurien ja viranomaisten yhteisiä ponnistuksia, mutta kokonaisvastuu kyberturvallisuuden varmistamisesta on asianomaisilla rahoituslaitoksilla ja rahoitusmarkkinainfrastruktuureilla.

Rahoituspalvelut muille laitoksille

Luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EKP hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän[74] ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM)[75] alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita. Vuonna 2017 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2017 lopussa 3,05 miljardia euroa. Vuonna 2017 EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2017 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa.

Vastaavasti EKP hoitaa myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)[76] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM)[77] toiminnan yhteydessä esille tulevat maksut. Vuonna 2017 EKP huolehti ERVV:n lainoihin liittyvien erilaisten korkojen ja maksujen käsittelystä. EKP hoiti myös EVM:n jäsenten maksusuoritukset ja tämän järjestelmän lainoihin liittyvät erilaiset korko- ja maksusuoritukset.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.[78] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2017 lopussa 52,9 miljardia euroa.

Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Vuonna 2017 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen monenlaisia rahoituspalveluja osana euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmää, joka otettiin käyttöön vuonna 2005 asiakkaiden euromääräisten varantojen hoitamiseksi. Joukko eurojärjestelmän kansallisia keskuspankkeja (eurojärjestelmän palvelujen tarjoajia) tarjoaa kaikkia näitä palveluita yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille. EKP toimii yleisenä koordinoijana huolehtimalla järjestelmän häiriöttömästä toiminnasta ja raportoimalla EKP:n neuvostolle.

Vuonna 2017 eurojärjestelmän varainhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 278. Vuonna 2016 niiden määrä oli 286. Vuoden 2017 aikana palvelujen puitteissa eurojärjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) kasvoi noin 7 % vuoden 2016 lopun tilanteeseen verrattuna.

Setelit ja kolikot

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit vastaavat euromääräisten setelien liikkeeseen laskemisesta euroalueella ja luottamuksen säilymisestä valuutan uskottavuuteen.

Setelien ja kolikoiden kierto

Vuonna 2017 liikkeessä olevien euroseteleiden määrä kasvoi noin 5,9 % ja niiden arvo kasvoi noin 4,0 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 21,4 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 171 miljardia euroa (ks. kuviot 30 ja 31). Eniten vuoden 2017 aikana lisääntyi 100 euron setelien määrä. Sen vuotuinen kasvu oli 7,9 %. Myös 50 euron setelien määrä kasvoi edelleen vilkkaasti eli 6,4 %, joskin kasvu tasaantui edellisestä vuodesta.

 

Kuvio 30

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo

Lähde: EKP.

 

Kuvio 31

Liikkeessä olevien eurosetelien arvo nimellisarvoittain

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.

Liikkeessä olevien 500 euron setelien määrä alkoi vähentyä, kun oli päätetty, että 500 euron setelien liikkeeseenlasku lopetettaisiin toisen eurosetelisarjan käyttöönoton loppuunviennin myötä. Liikkeessä olevien 500 euron seteleiden määrä vähenikin edelleen vuonna 2017. Väheneminen korvautui osittain 200, 100 ja 50 euron seteleiden kysynnän kasvulla.

Kokonaisarvosta laskettuna noin kolmanneksen liikkeessä olevista euroseteleistä arvioidaan olevan euroalueen ulkopuolella. Nämä setelit ovat enimmäkseen euroalueen naapurimaissa ja lähinnä nimellisarvoltaan suuria seteleitä. Niitä käytetään arvon säilyttämiseen ja maksuvälineinä kansainvälisillä markkinoilla.

Euroseteleiden tuotanto on jaettu euroalueen kansallisten keskuspankkien kesken. Niille osoitettiin vuonna 2017 kaikkiaan 5,72 miljardin setelin tuotanto.

Vuonna 2017 liikkeessä olevien eurokolikoiden määrä kasvoi 4,2 %, ja oli vuoden lopussa 126,0 miljardia kolikkoa. Vuoden 2017 lopussa liikkeessä olevien kolikoiden kokonaisarvo oli 28,0 miljardia euroa, eli 4,0 % suurempi kuin vuoden 2016 lopussa.

Vuonna 2017 euroalueen kansalliset keskuspankit tarkastivat noin 32,3 miljardin setelin aitouden ja kunnon. Liikkeestä poistettiin noin 6,1 miljardia seteliä, jotka katsottiin liian huonokuntoisiksi kiertoon. Eurojärjestelmä myös auttoi edelleen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia varmistamaan, että laitteet, joiden avulla eurosetelien aitous ja kunto tarkastetaan ennen niiden palauttamista kiertoon, täyttävät EKP:n vaatimukset. Luottolaitokset ja muut ammattimaiset käteisrahan käsittelijät tarkastivat vuonna 2017 näillä laitteilla noin 36 miljardin eurosetelin aitouden ja kunnon.

Kehikko 9 Euroalueen kotitalouksien käteisen käyttö

Sitä mukaa, kun korttimaksaminen ja vaihtoehtoiset maksutavat yleistyvät, käteisrahan tulevaisuus ja sen merkitys yhteiskunnassa tulevat kyseenalaisemmiksi. Vaikka eurosetelit ja -kolikot ovat olleet liikkeessä 15 vuoden ajan, kotitalouksien käteisen käytöstä ei kuitenkaan tiedetä paljoakaan. Siksi EKP suoritti perusteellisen tutkimuksen,[79] jossa analysoitiin euroalueen kuluttajien tapaa käyttää käteistä, kortteja ja muita maksuvälineitä vähittäismyyntipaikoissa[80] vuonna 2016. Tutkimus perustuu kyselytutkimukseen, joka kattoi koko euroalueen lukuun ottamatta Saksaa ja Alankomaita, joissa järjestettiin vastaavat itsenäiset tutkimukset vuosina 2014 (Saksa) ja 2016 (Alankomaat). Näiden kahden maan tulokset on yhdistelty EKP:n kyselyn tuloksiin, ja siten on laadittu arviot maksujen lukumääristä ja arvoista kaikissa euroalueen 19 maassa.

Vuonna 2016 kaikista euroalueen vähittäismyyntipisteissä tapahtuneista ostoista 79 % maksettiin käteisellä, 19 % maksukorteilla ja 2 % muilla maksuvälineillä, kuten sekillä, tilisiirrolla tai mobiilimaksulla. Arvolla mitattuna näistä ostoista 54 % maksettiin käteisellä, 39 % korteilla ja 7 % muilla maksuvälineillä (esim. sekillä). Maksukäyttäytymisessä kuitenkin ilmeni suuria maittaisia eroja sekä lukumäärässä että arvossa mitattuna (ks. kuvio A).

 

Kuvio A

Käteismaksutapahtumien osuudet vähittäismyyntipaikoissa maittain

ähteet: EKP, Saksan keskuspankki ja Alankomaiden keskuspankki.

Käteinen oli euroalueen yleisin maksuväline arvoltaan enintään 45 euron ostoissa. Sitä suuremmissa ostoissa kortit olivat yleisin maksuväline. Kuitenkin vain 9 % kirjatuista maksutapahtumista ylitti arvoltaan 45 euroa. Kyselyn tulosten mukaan kuluttajan vähittäismyyntipaikassa käteisellä, kortilla tai muulla maksutavalla suorittaman maksun arvo oli keskimäärin 18 euroa. Yli kolmasosa maksuista oli alle 5 euroa ja kaksi kolmasosaa oli alle 15 euroa.

Suurin osa ostoista tapahtui päivittäistavarakaupoissa (48 %), ravintoloissa, baareissa tai kahviloissa (21 %), huoltoasemilla (8 %) ja kestokulutushyödykekaupoissa (6 %) (ks. kuvio B). Käteisen odotettua suurempi osuus selittynee osittain sillä, että useimmat ostot tapahtuivat vähittäismyyntipaikoissa, joissa 80–90 % ostoista maksetaan käteisellä sekä sillä, että kaksi kolmasosaa tapahtumista oli arvoltaan alle 15 euroa.

Kuvio B osoittaa, että 5 % kaikista maksuista tapahtui muissa vähittäismyyntipaikoissa. Nämä ovat tyypillisesti palvelusektorin toimijoita (esim. kampaamot, kuivapesulat, putkimiehet, auto- ja polkupyöräkorjaamot ja kotitalouspalvelujen tarjoajat). Joissakin maissa tämä erä sisältää myös maksuja, jotka muissa maissa maksettaisiin tyypillisesti etämaksuina, kuten tilisiirtona tai suoramaksuna. Tällaisia ovat lähinnä toistuvat maksut, kuten vuokrat, peruspalvelut ja vakuutusmaksut sekä öljyn ja kaasun kotitoimitukset tai terveydenhuolto. Kyselyyn sisältyneiden kyseisiä maksuja koskevien vastausten perusteella euroalueella keskimäärin (pl. Saksa) 6 % vuokrista, 13 % sähkölaskuista ja 31 % terveydenhuoltopalveluista maksettiin käteisellä. Yleisesti voidaan todeta, että sellaisissa maissa, joissa käteismaksujen osuus kaikista maksuista on suuri, myös toistuvia maksuja maksetaan usein käteisellä.

 

Kuvio B

Tärkeimpien maksuvälineiden markkinaosuudet vähittäismaksupaikoissa – maksutapahtumien lukumäärä

(prosenttia)

Lähteet: EKP, Saksan keskuspankki ja Alankomaiden keskuspankki.

Kaiken kaikkiaan tulokset viittaavat siihen, että käteisen käyttö vähittäismaksupisteissä on useimmissa euroalueen maissa edelleen yleistä. Tämä havainto kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan muut maksutavat olisivat nopeasti syrjäyttämässä käteisen. Kysymykseen suosikkimaksuvälineestä 32 % vastaajista totesi suosivansa käteistä, kun taas 43 % kertoi suosivansa korttia tai muuta välinettä kuin käteistä ja 25 % totesi, ettei heillä ollut erityistä mieltymystä. Mieltymysten ja tosiasiallisen käyttäytymisen välinen ero saattaa johtua ainakin osittain siitä, että useimmat vastaajat näyttävät muistavan parhaiten arvoltaan suuremmat maksut, joita he suorittavat harvemmin, ja vastaavasti unohtavan, kuinka usein he maksavat pienempiä maksuja käteisellä.

Euroseteliväärennökset

Väärennettyjen eurosetelien kokonaismäärä lisääntyi hieman vuonna 2017, ja kierrosta poistettiin noin 694 000 väärennöstä. Liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrään verrattuna väärennöksiä on erittäin vähän. Kuviosta 32 näkyy kierrosta poistettujen väärennösten määrän kehitys pitkällä aikavälillä. Eniten väärennetään 20 euron ja 50 euron setelejä, joiden osuus vuonna 2017 oli yhteensä yli 85 % kaikista väärennöksistä. Väärennettyjen 20 euron seteleiden osuus pieneni vuonna 2017.

EKP kehottaa edelleen kaikkia olemaan varuillaan petosten varalta ja muistamaan tutun tunnustele–katso–kallistele-testin. Yksittäinen turvatekijä ei vielä takaa rahan aitoutta, vaan aina on syytä tarkastaa useampia. Lisäksi rahaa ammattimaisesti käsitteleville on jatkuvasti tarjolla koulutusta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella, ja ajantasaista tiedotusmateriaalia pidetään saatavilla eurojärjestelmän väärentämisenvastaisen toiminnan tukemiseksi. EKP tekee samassa tarkoituksessa yhteistyötä myös Europolin, Interpolin ja Euroopan komission kanssa.

 

Kuvio 32

Kierrosta poistettujen euroseteliväärennösten lukumäärä

Lähde: EKP.

Toinen eurosetelisarja

Uusi 50 euron seteli otettiin käyttöön 4.4.2017. Uuden setelin käyttöönotto on tuorein toimi, jolla euroseteleistä tehdään entistä turvallisempia. Nimellisarvoltaan 5, 10 ja 20 euron seteleiden jälkeen uusi 50 euron seteli on neljäs liikkeeseen laskettu toisen sarjan (ns. Europa-sarjan) euroseteli. Siinä on entistä parempia turvatekijöitä, kuten hohtavanvihreä numero, jossa näkyvä valojuova liikkuu seteliä kallisteltaessa ylös ja alas ja vaihtaa samalla väriään, ja innovatiivinen kasvokuvaikkuna, jota käytettiin ensimmäistä kertaa Europa-sarjan 20 euron setelissä. Kun seteliä katsoo valoa vasten, läpikuultavaan ikkunaan lähellä hologrammin yläosaa ilmestyvät kreikkalaisesta mytologiasta tutun Europa- neidon kasvot, jotka näkyvät kummaltakin puolelta seteliä. Sama kasvokuva näkyy myös vesileimassa.

Toisen eurosetelisarjan kahden viimeisen setelin eli 100 euron ja 200 euron setelien liikkeeseenlaskun on määrä tapahtua vuoden 2019 alkupuoliskolla. Tarkasteltuaan euroseteleiden nimellisarvojen jakaumaa EKP:n neuvosto päätti poistaa 500 euron setelin Europa-sarjasta. Päätöksen taustalla oli huoli siitä, että seteli saattaisi helpottaa laittomien toimien harjoittamista. EKP ja kansalliset keskuspankit toteuttavat myöhemmin kampanjan, jossa kerrotaan yleisölle ja käteistä rahaa työssään käsitteleville uusien ja eräitä uusia turvatekijöitä sisältävien 100 euron ja 200 euron setelien käyttöönotosta. Kampanja muistuttaa myös 500 euron setelien liikkeeseenlaskun päättymisestä. Eurosetelien kansainvälisen roolin ja niihin laajalti kohdistuvan luottamuksen huomioon ottaen tämäkin seteli pidetään silti laillisena maksuvälineenä muiden eurosetelien nimellisarvojen rinnalla, joten sitä voi käyttää edelleen maksamisen ja arvon säilyttämisen välineenä. Kaikki ensimmäisen sarjan eurosetelit (500 euroa mukaan lukien) säilyttävät aina arvonsa, sillä niitä voi vaihtaa ennalta määräämättömän ajan euroalueen kansallisissa keskuspankeissa.

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit auttavat setelinkäsittelylaitteiden valmistajia valmistautumaan uusien 100 euron ja 200 euron setelien käyttöönottoon.

Tilastot

EKP laatii, kerää, koostaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat euroalueen rahapolitiikan harjoittamista ja EKP:n valvontatehtävien sekä useiden muiden EKPJ:n tehtävien ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö. Vuonna 2017 EKPJ jatkoi euroaluetta koskevien säännöllisten tilastojen tuottamista sujuvasti ja ajallaan. Se käytti lisäksi huomattavia voimavaroja vastatakseen hyvin ajantasaisten, laadukkaiden ja entistä yksityiskohtaisempien maa-, toimiala- ja instrumenttikohtaisten tilastojen kysyntään.

Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

Vuonna 2017 EKP alkoi julkaista euroalueen rahamarkkinoista tilastoja, jotka perustuvat asetuksen EKP/2014/48 perusteella kerättyihin yksityiskohtaisiin tietoihin. Nämä tilastot kattavat vakuudettoman markkinasegmentin ja käsittävät kaupankäynnin kokonaismäärän ja painotetun keskikoron vähimmäisvarantojen pitoajanjaksolta sekä keskimääräiset päivittäiset volyymit vähimmäisvarantojen pitoajanjaksolta vastapuolisektorin, transaktiotyypin ja maturiteetin mukaan eriteltyinä (63 uutta sarjaa). Tilastojen julkaisemisella pyritään lisäämään markkinoiden avoimuutta ja siten parantamaan rahamarkkinoiden toimintaa.

EKP alkoi myös julkaista vakuutuslaitostilastoja, jotka on kerätty asetuksen EKP/2014/50 mukaisesti. Nämä tilastot kuvaavat euroalueen vakuutuslaitosten taseita, ja ne päivitetään neljännesvuosittain.

Vuonna 2017 EKPJ laati rahalaitosten korkojen ja volyymien julkaisemiselle selvät säännöt, joilla varmistettiin riittävä ja vertailukelpoinen kansallisten rahalaitosten korkotilastojen julkistaminen EKPJ:n tasolla. Tämän myötä EKP:n Statistical Data Warehouse ‑palveluun tuli julkisesti saataville 1 840 uutta rahalaitoskorkosarjaa.

Julkisesti saatavilla olevien konsolidoitujen pankkitietojen aineisto laajeni merkittävästi marraskuussa 2017 uusilla tiedoilla, jotka koskevat taseita, kannattavuutta, saamisten laatua, maksuvalmiutta ja pääoman riittävyyttä.

EKP alkoi myös julkaista aggregoituja tietoja sellaisten euroalueen rahoituslaitosten taseista, jotka harjoittavat lainanantoa euroalueella sijaitseville kotitalouksille ja yrityksille. Tiedot julkistetaan vuosittain, joidenkin maiden osalta myös neljännesvuosittain. Saatavilla ovat sekä kantojen määrät että kantojen määrien erot puhdistettuina uudelleenluokittelun vaikutuksista.

Makrovakaustietokantaa (Macroprudential Database, MPDB) täydennettiin uusilla, pääosin pankkialaa koskevilla indikaattoreilla, jolloin käytettävissä olevien indikaattorien kokonaismäärä nousi yli 300:aan. Makrovakaustietokantaa ollaan edelleen laajentamassa erityisesti osa-alueilla, joiden tiedoissa on aukkoja.

Muita tilastointiin liittyviä asioita

Uudessa EKP:n asetuksessa asetetaan suoraan tiedonantovaatimuksia kaikille euroalueella sijaitseville eläkerahastoille, jotka kuuluvat asetuksessa esitetyn tilastomääritelmän alaan. Tällä tilastointiin liittyvistä eläkerahastojen tiedonantovaatimuksista annetulla EKP:n asetuksella korjataan nykyisten, kesäkuusta 2011 asti julkistettujen neljännesvuosittaisten tilastojen puutteita, etenkin transaktiotietojen (taloustoimitietojen) suppeaa julkistamista niiden laadun riittämättömyyden vuoksi. EKPJ saa näin uusista tiedoista enemmän tukea rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden analysointiin ja rahoitusjärjestelmän vakauden lujittamiseen.

Ehdotuksen laatimisvaiheessa pidettiin useita kokouksia Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (European Insurance and Occupational Pensions Authority, EIOPA) ja eläkesektorin (edustajanaan PensionsEurope) kanssa. Asetuksessa säädetään eläkerahastojen saamisia ja velkoja koskevien, maantieteellisen vastapuolen, sektorin ja maturiteetin mukaan eriteltyjen tietojen yhdenmukaistetusta keruusta. Sekä kanta- että taloustoimitiedot tuotetaan neljännesvuosittain. Heinäkuun lopusta syyskuun loppuun 2017 toteutetun julkisen kannanottopyynnön tuloksen sekä Euroopan komission antaman vastauksen perusteella EKP:n neuvostolle esitettiin päivitetty asetusluonnos vuoden 2018 alussa. EKP:n neuvosto hyväksyi asetuksen 26.1.2018, ja se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17.2.2018. Uusien tilastojen raportointi EKP:lle alkaa vuonna 2019.

EKP ilmoitti 21.9.2017, että se julkistaa ennen vuotta 2020 vakuudettomien yliyön luottojen koron, joka perustuu rahamarkkinatilastoasetuksen nojalla kerättyihin tietoihin. Tämä korko täydentää nykyisiä yksityisen sektorin tuottamia viitekorkoja ja toimii varaviitekorkona. Kahden seuraavan vuoden aikana EKP määrittelee koron keskeiset ominaisuudet, kehittää sen laskentamenetelmän ja testaa koron luotettavuutta. Tänä aikana EKP toteuttaa myös julkisia kannanottopyyntöjä osana avointa viestintäänsä.

Vuonna 2017 rahalaitosten soveltamien korkojen laadunvarmistusta lujitettiin seuraavin keinoin: 1) joukko parhaita käytäntöjä ja ohjeasiakirja laatutarkastusten toimittamisesta, 2) ensimmäinen EKPJ:n kyselytutkimus kansallisten keskuspankkien paikallisista tietojen laatuongelmista, joista on määrä tehdä seurantakyselyitä kahden vuoden välein, ja 3) rahalaitoskorkoja koskevien sääntöjen noudattamisen tehostettu valvonta. Tammikuussa 2017 EKP:n verkkosivustolla julkaistiin rahalaitoskorkojen käsikirjan[81] päivitetty versio, jossa on otettu huomioon rahalaitosten korkotilastoissa viime vuosina tapahtuneet parannukset.

EKP:n maksuliiketilastoasetuksen ajantasaistamistyö alkoi vuonna 2017. Työn tarkoituksena on parantaa maksuliiketilastoihin liittyvää tiedonkeruuta sen varmistamiseksi, että tilastot pysyvät tarkoituksenmukaisina. Tässä uudistuksessa otetaan huomioon sovellettavan Euroopan unionin lainsäädännön viimeaikainen kehitys sekä vähittäismaksumarkkinoiden tuoreimmat innovaatiot.

EKPJ:n ja sen tilastokomitean pitkän aikavälin lähestymistapa tiedonkeruuseen pankeilta tähtää mahdollisuuksien mukaan EKPJ:n nykyisen tilastoinnin standardointiin ja yhdistämiseen eri alojen ja maiden välillä. Tällä on määrä keventää pankkien raportointirasitetta, edistää yhä laajempien ja yksityiskohtaisempien tietoaineistojen käsittelyn automatisointia ja parantaa tietojen laatua. Pääaloitteita ovat Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) ‑hanke[82] ja eurooppalaiset raportointivaatimukset (European Reporting Framework, ERF). BIRD-hankkeen pilottivaihe, jossa luotiin standardimääritelmät ja muuntosäännöt käytettäväksi pankkien raportoinnissa viranomaisille, vietiin loppuun vuonna 2017 määrittelemällä vaatimukset AnaCredit-tietokannalle ja arvopaperien hallussapitotilastoille. Tällöin käynnistettiin myös seuraava vaihe Euroopan pankkiviranomaisen taloustietojen raportointia koskevien vaatimusten sisällyttämiseksi tietomalliin. BIRD tuodaan pankkien ja kaikkien kiinnostuneiden osapuolten (esim. ohjelmistoyritysten, jotka kehittävät ohjelmistopaketteja taloustietojen raportointiin) yleiseen käyttöön, ja sen käyttöönotto on vapaaehtoista. Eurooppalaisilla raportointivaatimuksilla on ajan mittaan tarkoitus yhdistää raportointi eri aloilla ja maissa. Kustannus-hyötyanalyysin laatiminen aloitettiin vuonna 2017, jotta voitaisiin arvioida ERF:n vaikutusta tarjonta- ja kysyntäpuolella tiiviissä yhteistyössä pankkitoimialan ja kaikkien muiden sidosryhmien kanssa.

EKPJ:n RIAD-rekisterin (Register of Institutions and Affiliates Database) kapasiteettia lisätään kattamaan tarvittavat tiedot AnaCredit-tietokantahankkeen tukemiseksi (esim. yritystiedot) ja täyttämään muut EKPJ:n ja Euroopan pankkivalvonnan käyttäjätarpeet. Tärkeimpänä linkkinä nykyisten eri yksityiskohtaisten tilastojen (arvopaperien omistustilastojen tietokanta, keskitetty arvopaperitietokanta ja AnaCredit-tietokanta) välillä RIAD-rekisteri mahdollistaa kaiken asiaankuuluvan tiedon yhdistämisen. Parannettu RIAD-järjestelmä toimitettiin vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen lopulla, ja EKP:n erityisten RIAD-suuntaviivojen on määrä valmistua vuoden 2018 toisella neljänneksellä.

Tilastoinnin pääosasto otti kesäkuussa 2017 käyttöön uuden organisaatiorakenteen, jonka myötä voidaan sujuvoittaa mikrotietojen entistä paljon laajempaa tuotantoa ja entisestään kehittää makrotaloustilastojen laatua. Uusi Tilastotietojen integrointi ja tilastotietopalvelut ‑yksikkö hoitaa tietojen integrointia ja tarjoaa yhteisiä tietopalveluja. Yksi merkittävä aikaansaannos on EKP:n tietojen luettelointi, joka auttaa käyttäjiä löytämään ja käyttämään useissa eri sovelluksissa olevia EKP:n tietoja. Parhaillaan on meneillään useita pilottihankkeita. Niillä edistetään eri toimialojen yhteistyötä ja tutkimusten keskinäistä vertailtavuutta. Pilottihankkeiden painopisteinä ovat esimerkiksi tietojen saatavuus, pankkien tunnisteet ja tilastojen yhdistely pankkien rahoituksen ja varojen analysoinnin parantamiseksi. Kansainvälisten tietostandardien käyttöönottoon panostetaan voimakkaasti, jotta voitaisiin vähentää raportointirasitetta ja parantaa tietojen laatua ja yhdenmukaisuutta.

EKP:n johtokunta perusti vuonna 2017 uuden tietokomitean, jonka puheenjohtajana toimii palvelujohtaja. Komitea koostuu tietoja käyttävien ja niitä tuottavien alojen ylimmistä johtajista, ja sen tehtävänä on laatia EKP:n tietojenhallintastrategia ja ohjata sen toteuttamista sekä koordinoida EKP:n toimintaa tietojen standardoinnin osalta. Sen lisäksi tietohallintoryhmä, jossa on edustajat kaikilta tietoja käyttäviltä ja niitä tuottavilta toimialoilta, edistää aktiivisesti tiedonhallinta-asioiden, kuten perus- ja metatietojen sekä tietojen saatavuuden, kehittämistä ja yhdenmukaistamista koko EKP:ssä.

Vuonna 2017 EKP paransi edelleen tilastojensa saatavuutta ja helppokäyttöisyyttä. EKP:n tilastot ovat saatavilla Statistical Data Warehouse ‑palvelussa, ja Meidän tilastomme ‑verkkosivuille on myös lisätty uusia graafisia esityksiä euroalueen rahoituksesta ja sijoituksista, pankkivalvontatiedoista ja tilastopohjaisista artikkeleista. Käyttäjät voivat nyt jakaa näitä graafisia esityksiä upottamalla niitä verkkosivuille, blogeihin ja muille digitaalisille foorumeille. Tätä tilastojen osajoukkoa on helppo katsella millä tahansa laitteella, kuten tietokoneella, tabletilla, älypuhelimella tai muulla mobiililaitteella.

Kehikko 10 Eurooppalainen ja kansainvälinen tilastoalan yhteistyö

EKP on tiiviissä yhteistyössä Eurostatin kanssa kehittänyt edelleen makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn perustana olevilta tilastoilta edellytettävää laadunvarmistusta. Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely perustettiin vuonna 2011 osana talouspolitiikan ohjausasetusten ns. six pack ‑pakettia, jolla ehkäistään ja korjataan makrotalouden epätasapainoja Euroopan unionissa.

Makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely sisältää 14 pääindikaattorin (ja 28 apuindikaattorin) tulostaulun, jonka avulla voidaan havaita olemassa olevia tai kehittyviä makrotalouden epätasapainoja jäsenvaltioissa. Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn indikaattorit on johdettu talous- ja rahoitustilastoista, jotka Euroopan tilastojärjestelmä (ESS) ja EKPJ tuottavat ja sitten välittävät Eurostatille.

ESS ja EKPJ harjoittavat jatkuvaa tilastojen laadunvarmistusta, jotta niiden tilastot varmasti täyttävät ne laatustandardit, joita tilastojen käyttö politiikan tukena edellyttää. ESS, EKPJ, Eurostat ja EKP tekevät tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn on saatavilla luotettavia tilastotietoja.

Monet makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn indikaattoreista (esim. vaihtotaseen yli- tai alijäämää sekä yksityisen sektorin velkatilannetta koskevat indikaattorit) perustuvat tilastoihin, joihin sisältyy tietoja maksutaseesta ja ulkomaisesta varallisuudesta sekä rahoitustilinpidosta. Useimmissa jäsenvaltioissa nämä tilastot laatii kansallinen keskuspankki. Marraskuussa 2016 Eurostat ja EKP:n tilastoinnin pääosasto allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan näiden tilastojen laadunvarmistuksesta. Siinä määritellään Eurostatin ja EKP:n välisen yhteistyön toimintajärjestelyt ja määrätään, että EKP:n on varmistettava kansallisten keskuspankkien kokoamien tietoaineistojen laatu.

Tätä varten on nyt otettu täysimittaisesti käyttöön kolmitasoinen laaturaportointijärjestelmä. Siihen kuuluu kansallisia itsearviointiraportteja (taso 3), joissa esitetään tilastojen keskeiset laatunäkökohdat (kansallisten viranomaisten itsearviointi), EKP:n ja Eurostatin laatimia alakohtaisia laaturaportteja (taso 2) sekä vuosittain julkaistava Eurostatin ja EKP:n yhteinen yhteenvetoraportti, jossa arvioidaan laadullisesti kaikki makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn perustana olevat tilastot (taso 1).

Vuonna 2017 EKP alkoi toimittaa Eurostatille laadunvarmistuksen läpikäyneitä tietoaineistoja, mukaan lukien yksityiskohtaiset lisätiedot merkittävistä tapahtumista ja tarkistuksista, jotka ovat vaikuttaneet kansallisiin tietoihin. Jotta tilastojen laatua voitaisiin jatkossa edelleen parantaa, tietoaineistojen tuotosten laatua ja johdonmukaisuutta analysoidaan. Yhteisymmärryspöytäkirjassa määrätään myös EKP:n ja Eurostatin vierailuista kansallisissa keskuspankeissa ja kansallisissa tilastolaitoksissa, jotta niiden olisi helpompaa arvioida tuotosten laatua. Ensimmäiset tällaiset vierailut aloitettiin vuoden 2017 lopulla.

EKP on käynnistänyt Euroopan pankkiviranomaisen kanssa hedelmällisen yhteistyön, joka on edelleen lujittunut vuonna 2014 käyttöön otetun yhteisen valvontamekanismin (YVM) myötä. Tämä näkyy erityisen selvästi pankkivalvontatietojen alalla, sillä EKP:n tehtäviin kuuluu nyt myös valvottavien laitosten ilmoittamien tietojen keruu- ja laadunarviointiprosessien organisointi YVM-kehysasetuksen mukaisesti. Euroopan pankkiviranomainen vastaa valvontatietojen raportointia ja julkistamista koskevien teknisten täytäntöönpanostandardien valmistelusta ja ylläpidosta tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa.

Euroopan pankkiviranomainen on myös tärkeä asianosainen tiedonantajilta tulevien valvontatietojen virrassa (ns. porrastettu raportointi), sillä EKP välittää sille osan tiedoista. Tämä on synnyttänyt joukon työprosesseja, kuten käyntikorttien tuottamisen jokaiselle tiedonantajalle. Samaan aikaan EKP osallistuu Euroopan pankkiviranomaisen avoimuutta lisäävään toimintaan asianosaisena tietovirrassa ja siihen liittyvissä tietojen laaduntarkastuksissa.

Yhteistyöhön Euroopan pankkiviranomaisen kanssa sisältyy myös EKP:n henkilöstön osallistuminen asiaankuuluviin Euroopan pankkiviranomaisen työryhmiin, jotka vastaavat valvontatietojen raportoinnista, sekä yhteiseen tietojen laadun kehittämistyöhön, kuten esimerkiksi tietojen vahvistamissääntöjen ylläpitoon ja testaukseen, luotettavuustarkastuksiin ja tietojen laadun arviointia koskevaan yhteistyöhön. Lisäksi EKP avustaa tietojen laadunhallinnassa esimerkiksi osallistumalla raportointivaatimusten tulkintaa koskeviin kysymyksiin vastaamiseen.

Mainittakoon myös, että Euroopan pankkiviranomainen tukee EKP:n keskipitkän aikavälin strategisia aloitteita pankkien raportointirasitteen keventämiseksi, esimerkiksi Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) ‑hanketta sekä eurooppalaisia raportointivaatimuksia (European Reporting Framework).

EKP tekee myös muiden organisaatioiden kanssa yhteistyötä eri yhteyksissä. Esimerkkeinä tästä ovat

  • tietojenvaihtojärjestelyt Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa sen kansallisten ja Euroopan laajuisten rahoitusalan arviointiohjelmien yhteydessä sekä
  • osallistuminen YK:n tilastoinnin koordinointikomiteaan ja Kansainvälisen järjestelypankin Irving Fisher Committee on Central Bank Statistics ‑komiteaan, joiden molempien tarkoituksena on parantaa tilastoviranomaisten, mukaan lukien keskuspankit, keskinäistä koordinointia ja yhteistyötä Euroopan tasolla ja/tai maailmanlaajuisesti esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin tilastojärjestelmän tehokas toiminta, yhteiset standardit ja alustat sekä menetelmien kehittäminen.

Lisäksi EKP tarjoaa muille viranomaisille opinto- ja koulutusmahdollisuuksia työkokousten, seminaarien ja esitelmien muodossa. Nämä on suunnattu sekä EKPJ:n ja yhteisen valvontamekanismin sisäisille että niiden ulkopuolisille organisaatioille, kuten EU:n ulkopuolisten maiden kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja keskuspankeille, niiden mahdollista tulevaa EU-jäsenyyttä silmällä pitäen.

Kehikko 11 AnaCredit-tietokannan keskeiset ominaisuudet

AnaCredit-tietokannan nimi tulee sanoista ”analytical credit datasets”. Sen tarkoitus on kerätä ja tarjota laajalle käyttäjäjoukolle yksityiskohtaisia luotto- ja luottoriskitietoja yrityksille ja muille oikeushenkilöille myönnetyistä yksittäisistä pankkilainoista. Nämä uudet tilastot tukevat EKPJ:tä sen tehtävien hoidossa, ja niillä on myös merkittävä osa EKPJ:n nykyisten tilastojen parantamisessa ja uusien kehittämisessä. Yksityiskohtaiset tiedot talouden luototuksesta ja pankkien saamisista tukevat monenlaisia analyyseja, joihin aggregoidut tiedot eivät enää riitä. Hyvin merkittävänä näkökohtana on käsitteiden ja määritelmien yhdenmukaistaminen, jonka myötä eri maiden tiedot tulevat pitkälti vertailukelpoisiksi. AnaCredit lisää huomattavasti euroalueen luotto- ja luottoriskianalyysien arvoa tarjoamalla yksityiskohtaisia, oikea-aikaisia ja täysin yhdenmukaistettuja tietoja kaikille oikeushenkilöille myönnetyistä lainoista. Tietoturvasta pidetään myös tarkasti huoli, sillä yksityiskohtaisia tietoja pääsevät käyttämään vain ne, jotka näitä tietoja tarvitsevat. Muut käyttäjät saavat osittain yhdisteltyjä tietoja, joista ei voi tunnistaa yksittäisiä oikeushenkilöitä.

Euroalueen luottojen ja luottoriskien analysoinnissa AnaCredit toimii kuin suurennuslasi. Sen sisältämät tiedot etenkin yrityksille myönnetyistä lainoista antavat selvemmän kuvan tästä rahapolitiikan välittymiskanavasta erityisesti suhteessa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat investointien ja työllistymismahdollisuuksien kannalta talouden selkäranka. Palautusmekanismiensa kautta AnaCredit saattaa hyödyttää myös raportoivia toimijoita parantamalla niiden kykyä arvioida euroalueen lainansaajien luottokelpoisuutta, ja ne voivat sen avulla analysoida omia riskejään nykyistä laajemmin ja luotettavammin. AnaCreditiin sisältyviä palautusmekanismeja määritellään parhaillaan, ja kansalliset keskuspankit ottavat ne käyttöön vapaaehtoispohjalta.

EKP:n neuvosto hyväksyi toukokuussa 2016 AnaCredit-asetuksen, jossa vahvistetaan oikeudellinen kehys EKPJ:n harjoittamalle yksityiskohtaisten lainatietojen keruulle luottolaitoksilta. Asetuksen mukaan yli 4 000 euroalueen luottolaitosta alkaa syyskuussa 2018 toimittaa kansallisille keskuspankeilleen (ja niiden kautta EKP:lle) tietoja asetuksen soveltamisalaan kuuluvista yksittäisistä luottosaamisista. Mukana on myös luottolaitoksia joistakin muista EU:n jäsenvaltioista. Noin 1 600 muuta, erityisesti pientä, luottolaitosta vapautetaan raportointivelvollisuudesta kokonaan tai osittain. Joka kuukausi tullaan ilmoittamaan arviolta 50–70 miljoonaa tietuetta, jotka koskevat noin 15:tä miljoonaa vastapuolta, enimmäkseen yrityksiä. Vastapuolitietoja aletaan ilmoittaa itse asiassa jo puoli vuotta aikaisemmin eli huhtikuussa 2018, jotta alkuvaiheen ongelmista päästäisiin nopeasti. Eurojärjestelmän jäsenet saavat käyttöönsä yhteisen yksityiskohtaisen luottotietoaineiston, ja mikäli muut EU:n kansalliset keskuspankit ryhtyvät raportoimaan vastaavia tietoja samojen määritelmien mukaisesti, nekin saavat aineiston käyttöönsä vastavuoroisuusperiaatteella. Raportointijärjestelmä perustuu EKPJ:ssä tehtyihin perusteellisiin analyyseihin ja käytyihin keskusteluihin, joihin sisältyi useita käyttäjien kuulemiskierroksia (rahoitusala ja muut sidosryhmät mukaan lukien) erityisesti kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi ja raportoinnin mitoittamiseksi oikein, jotta esimerkiksi sen oikeasuhteisuus varmistetaan. Lopullisessa raportointijärjestelmässä keskuspankkitoiminnan eri osa-alueiden käyttäjien tarpeet ja tarvittavien tietojen käyttöönoton, keräämisen ja käsittelyn kustannukset on tasapainotettu keskenään.

AnaCredit tulee sisältämään 88 lainatietoattribuuttia, jotka enimmäkseen päivitetään kuukausittain. Ne perustuvat täysin yhdenmukaistettuihin käsitteisiin ja määritelmiin, joita sovelletaan kaikissa mukana olevissa maissa. Attribuutit kattavat kaikki lainasopimusten osapuolet (lainanantajat, lainansaajat ja takaajat) ja sisältävät sekä rakenteellisia tietoja (esim. taloudellinen toiminta, yrityskoko, vuotuinen liikevaihto tai lainan nosto- ja lunastuspäivät) että dynaamisia tietoja (esim. lainakantojen määrät, rahoitusvälineen ja vastapuolen maksuhäiriötilanne, maksujen viivästykset tai vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyys). Yksittäisen luottolaitoksen lainansaajakohtainen raportointiraja on 25 000 euroa.

Luottotiedot yhdistetään kaikista oikeushenkilöistä ja muista institutionaalisista yksiköistä (kuten ulkomaisista sivukonttoreista) pidettävään rekisteriin. Siinä voidaan tunnistaa yksilöllisesti noin 15 miljoonaa vastapuolta (lainanantajaa, lainansaajaa ja takaajaa) pitkälti yhdenmukaistettuja käsitteitä ja määritelmiä käyttäen, jolloin voidaan mielekkäästi laskea lainansaajan (oikeushenkilön tai ryhmittymän) kokonaisvelkaantuneisuus lainanantajilleen (luottolaitoksille). Luottolaitokset voivat yksityiskohtaisten luottotietojen mahdollisina käyttäjinä (palautusmekanismien kautta, mikäli ne on otettu käyttöön) myös analysoida omia riskejään yksityiskohtaisemmin ja luotettavammin kuin nykyisellään.

Sen jälkeen, kun AnaCredit-asetus toukokuussa 2016 annettiin, EKPJ:n tilastokomitea on AnaCredit-työryhmän avustamana tehnyt merkittävästi metodologista valmistelutyötä. Se on mm. laatinut 570-sivuisen AnaCredit-käsikirjan (AnaCredit Manual), jossa on yksityiskohtaisia tietoja ja ohjeita AnaCreditin raportointivaatimuksista. Käsikirjan yleisenä tavoitteena on tukea luottolaitoksia niiden valmistellessa raportoinnin metodologisesti luotettavaa automatisointia ja varmistaa, että AnaCreditin tilastojärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti ja tehokkaasti kaikkialla euroalueella asetuksen mukaisesti. Käsikirja koostuu kolmesta osasta.

  • Osassa I selostetaan AnaCreditin yleiset menetelmät ja annetaan tietoja tiedonantajien joukon määrittelystä ja raportoinnin käyttöönotosta, mukaan lukien yleinen kuvaus raportoinnin perustana olevasta tietomallista (julkaistu marraskuussa 2016).
  • Osassa II on yksityiskohtaiset kuvaukset kaikista AnaCreditin tiedonkeruuseen sisältyvistä tietoaineistoista ja ‑attribuuteista sekä erityiset raportointiohjeet (julkaistu helmikuussa 2017).
  • Osassa III esitellään valikoituja tapaustutkimuksia ja skenaarioita, jotka vaativat perusteellisempia selityksiä (julkaistu toukokuussa 2017).

Alan toimijat ovat antaneet palautetta käsikirjasta, ja sen täydennykseksi tehdään parhaillaan metodologista työtä, joka liittyy yksityiskohtaisten selitysten antamiseen jatkuvan kysymys- ja vastausprosessin kautta. Etenkin luottolaitokset ja muut sidosryhmät voivat milloin tahansa esittää kysymyksiä asianomaiselle kansalliselle keskuspankille. Keskuspankki laatii vastauksen, usein yhteistyössä EKP:n kanssa, ja sen sisältö jaetaan yleensä myös muille keskuspankeille. EKP:n verkkosivuilla julkaistiin elokuussa 2017 joukko näitä kysymyksiä ja vastauksia, ja niitä päivitetään sivuille säännöllisesti.

EKPJ:n tilastokomitea ja AnaCredit-työryhmä ovat laatineet myös oikeellisuustarkastuksia, jotka helpottavat luottolaitosten tiedonsiirron automatisointia ja vähimmäislaatuvaatimusten asettamista tiedonsiirrolle. Oikeellisuustarkastuksilla tiedot voidaan tunnistaa ja käsitellä asianmukaisesti. EKP:n verkkosivuilla julkaistiin sarja oikeellisuustarkastuksia elokuussa 2017.

AnaCredit-asetuksessa säädettyjen, luottolaitosten ensisijaista raportointia koskevien sitovien sääntöjen lisäksi EKP on antanut suuntaviivat, joissa määrätään, miten kansallisten keskuspankkien on ilmoitettava vaaditut luottotiedot EKP:lle toissijaisessa raportoinnissa. Suuntaviivat sisältävät etenkin tarkempia ohjeita asetuksen nojalla kerättyjen luottotietojen ja vastapuolten viitetietojen toimittamisesta EKP:lle.

Kuten AnaCredit-asetuksen johdanto-osassa todetaan, aloitteen soveltamisalaa saatetaan jatkossa laajentaa muihinkin lainanantajiin, lainansaajiin ja instrumentteihin.

Taloudellinen tutkimus

Laadukas taloudellinen tutkimus auttaa luomaan vankan pohjan EKP:n rahapolitiikalle. Vuonna 2017 EKP:n tutkimustoiminta antoi uutta tietoa monista politiikan haasteista. Lisäksi kolmen uuden tutkimusklusterin ja kahden tutkimusverkoston toiminta edisti Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) laajuista yhteistyötä.[83]

EKP:n tutkimuksen painopisteet

Vuonna 2017 EKP:n tutkimusryhmät keskittyivät huolellisesti määriteltyihin tutkimuksen painopisteisiin. Eräs tärkeä tutkimuskohde oli epätavanomaisten rahapolitiikan keinojen välittyminen negatiivisessa korkoympäristössä. Tutkimuksissa korostui epätavanomaisten keinojen tärkeys rahoitusmarkkinoiden negatiivisten sokkien vastapainona, joka vähentää markkinoiden epävarmuutta ja parantaa pienten ja keskisuurten yritysten pankkirahoituksen saatavuutta. Epätavanomainen rahapolitiikka sekä talouden rahoitussektorin ja reaalisektorin vuorovaikutus olivat keskeisessä asemassa myös tutkimuksessa, jolla pyrittiin parantamaan ennustamisessa ja rahapoliittisessa analyysissa käytettäviä EKP:n monimaisia ja euroalueen käsittäviä malleja. Muita keskeisiä painopisteitä olivat euroalueen alhaisen inflaation pysyvyyttä selittävien tekijöiden tunnistaminen sekä Talous- ja rahaliiton institutionaalisen ja poliittisen kehikon vahvistamista tukeva tutkimus.

Vuonna 2017 panostettiin merkittävästi myös makrovakauspolitiikan tutkimukseen. Tärkeä toimenpide tällä alueella oli kaikki yhteisen valvontamekanismin jäsenvaltiot käsittävän ns. 3D-mallin kalibrointi. Malli käsittää kolme maksukyvyttömyysriskin tasoa (pankit, yritykset ja kotitaloudet) ja se on erityisen hyödyllinen pankkien pääomien riittävyyden arvioinnissa. Lisäksi kehitettiin nimellisjäykkyydet huomioon ottava malli, jolla analysoidaan rahapolitiikan ja makrovakauspolitiikan välisiä yhteyksiä.

Eurojärjestelmän/EKPJ:n tutkimusklusterit ja -verkostot

Parantaakseen edelleen EKPJ:n tutkijoiden välistä yhteistyötä EKPJ:n tutkimusosastojen osastopäälliköt päättivät perustaa vuonna 2017 kolme uutta tutkimusklusteria. Niiden tarkoituksena on koordinoida tutkimusta tärkeillä tutkimusalueilla säännöllisten työpajojen ja yhteisten tutkimusprojektien kautta (ks. kuvio 2). Vuoden aikana kukin klusteri järjesti ensimmäisen työpajansa, johon osallistui tutkijoita koko EKPJ:stä sekä ulkopuolisia asiantuntijoita.

 

Kaavio 2

EKPJ:n tutkimusklusterit

Lähde: EKP.
Huom. EKPJ:n tutkimusosastojen osastopäällikköjen vuonna 2016 päättämä EKPJ:n uusien tutkimusklusterien rakenne.

Kahdessa eurojärjestelmän/EKPJ:n tutkimusverkostossa saavutettiin vuonna 2017 huomattavaa edistystä. Wage Dynamics Network (WDN) saattoi päätökseen kolmannen aallon kyselyssään, joka kattaa yli 25 000 yritystä 25:ssä EU-jäsenvaltiossa. Kyselyn kolmannessa aallossa tutkitaan yritysten kustannuksia ja hinnanasetantakäyttäytymistä sekä vuosina 2010-2013 toteutettujen useiden rakenneuudistusten vaikutuksia työmarkkinoiden sopeutumiseen. Eräs tämän uuden tutkimuksen keskeisistä tuloksista oli, että kriisistä pahasti kärsineissä maissa toteutetut merkittävät työmarkkinauudistukset todella ovat edistäneet työmarkkinoiden sopeutumista (ks. kuvio 33).[84]

Household Finance and Consumption Network -verkosto (HFCN) koordinoi kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevan eurojärjestelmän kyselyn tuotantoa. Loppuvuonna 2016 tapahtuneen kyselyn toisen aallon tulosten julkistamisen jälkeen HFCN-verkostossa on tutkittu muun muassa kotitalouksien heterogeenisyyden vaikutusta rahapolitiikan välittymiseen ja rahoitusvakauteen. HFCN:n tutkijat ovat esimerkiksi estimoineet EKP:n viimeaikaisen omaisuuserien osto-ohjelman vaikutuksen tulojen ja varallisuuden jakautumisen eriarvoisuuteen. Keskeinen havainto oli, että omaisuuserien osto-ohjelma vaikuttaa varallisuuden jakautumisen eriarvoisuuteen vain rajallisesti mutta vähentää tulonjaon eriarvoisuutta vähentämällä pienituloisten kotitalouksien työttömyyttä.

 

Kuvio 33

Työllisyyden ja palkkojen sopeuttamisen helppouden nettomuutos vuodesta 2010 vuoteen 2013

(prosenttia)

Lähde: Wage Dynamics Network.
Huom. Sellaisten yritysten, joiden mukaan työvoiman ja palkkojen sopeuttaminen liiketoimintaympäristön muutokseen on helpottunut ja sellaisten, joiden mukaan se on vaikeutunut, prosenttiosuuksien erotus. Positiivinen arvo tarkoittaa, että useamman yrityksen mukaan sopeutuminen on pikemminkin helpottunut kuin vaikeutunut.

Kokoukset ja julkaisut

Keskustelu tiedeyhteisön ja muiden talouspolitiikan tutkimuslaitosten ekonomistien kanssa on noussut yhä tärkeämpään asemaan sitä mukaa, kun EKP:n kannalta tärkeiden aiheiden kompleksisuus on lisääntynyt voimakkaasti. Tätä silmällä pitäen EKP järjesti vuonna 2017 useita korkean tason tutkimustilaisuuksia, kuten Sintrassa järjestetty EKP:n keskuspankkitoiminnan foorumi sekä EKP:n toinen vuotuinen tutkimuskonferenssi (ARC). Ensin mainitun konferenssin painopisteenä oli rahapolitiikan kannalta keskeinen reaalitalouden kehitys, erityisesti investoinnit ja tuottavuus.[85] ARC 2017 -konferenssissa käsiteltiin innovatiivisia tutkimusaiheita, kuten inflaation kustannuksia, negatiivisten korkojen vaikutuksia, talouden toimijoiden uskomusten ja talouden stagnaation välistä yhteyttä sekä varallisuuden jakautumisen eriarvoisuutta. Näiden lisäksi järjestettiin muitakin tärkeitä konferensseja, jotka koskivat euroalueen rakenneuudistuksia, makrovakauspolitiikkaa ja keskuspankkiviestintää.

Monet EKP:n tutkimushankkeet johtivat myös julkaisuihin tieteellisissä julkaisusarjoissa ja työpapereissa. Vuonna 2017 EKP:n Working Paper ‑julkaisusarjassa julkaistiin 132 artikkelia. Lisäksi lukuisia politiikkasuuntautuneempia analyyseja julkaistiin EKP:n Occasional Paper-, Statistics Paper- ja Discussion Paper -julkaisusarjoissa. Tämä laadukkaiden tutkimus- ja analyysijulkaisujen joukko toimi pohjana tutkimustuloksia koskevan vuoropuhelun syventämiselle entistä laajemman yleisön kanssa EKP:n tutkimuskatsauksen (ECB Research Bulletin) välityksellä, jossa julkaistiin 12 artikkelia vuonna 2017.[86]

Oikeudelliset asiat

Vuonna 2017 EKP oli osallisena useissa oikeudenkäynneissä EU:n tuomioistuimissa. Lisäksi se antoi useita lausuntoja ehdotuksista EU:n ja sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi. Perussopimusten mukaan EKP:tä on kuultava kansallisista lainsäädäntöehdotuksista sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, ja sen on valvottava keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamista.

Oikeudenkäynnit EU:n tuomioistuimissa

Tammikuussa 2017 Euroopan unionin yleinen tuomioistuin (jäljempänä tuomioistuin) hylkäsi vahingonkorvausta koskevan kanteen, jonka kaksi ranskalaista yhteisöä (Nausicaa Anadyomène ja Banque d’Escompte) oli nostanut EKP:tä vastaan asiassa T-749/15. Kyseisten yhteisöjen vaatimat vahingonkorvaukset liittyvät niiden ostamien tiettyjen Kreikan valtion joukkolainojen aliarvostuksiin, jotka toteutettiin vuonna 2012 Kreikan valtionvelan osittaisen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Tärkeimmät kanneperusteet koskivat sitä, että EKP oli väitetysti loukannut seuraavia periaatteita: 1) luottamuksensuojan periaate ja oikeusvarmuuden periaate, 2) yhdenvertaisen kohtelun periaate ja syrjintäkiellon periaate ja 3) hyvän hallinnon periaate.

Tuomioistuin hylkäsi tuomiossaan kanteen ja sulki siten EKP:n vastuun ulkopuolelle vahvistaen saman, mitä se oli jo todennut Kreikan velkainstrumentteja hallussaan pitävien luonnollisten henkilöiden osalta (ks. asia T-79/13, Accorinti ym. v. EKP). Tuomioistuin katsoi, että EKP ei ole velvollinen korvaamaan tappioita, joita Kreikan velkainstrumentteja hallussaan pitäville pankeille väitetysti syntyi, kun Kreikan velka järjestettiin uudelleen vuonna 2012. Ensinnäkin tuomioistuin totesi, että liikepankit eivät voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen eivätkä oikeusvarmuuden periaatteeseen rahapolitiikan kaltaisella alalla, jonka tavoitteeseen liittyy jatkuva sopeutuminen taloudellisten olosuhteiden muutoksiin. Tuomioistuin totesi, että minkään EKP:n toimen tai lausunnon ei voitu tulkita kannustaneen sijoittajia hankkimaan tai pitämään Kreikan velkainstrumentteja.

Tuomioistuin vahvisti myös, että yhdenvertaisen kohtelun yleisperiaatetta ei voitu soveltaa, koska yhtäältä liikepankit, jotka hankkivat Kreikan velkainstrumentteja voitontavoittelutarkoituksessa, ja toisaalta EKP ja kansalliset keskuspankit, jotka toimivat yleishyödyllisten tehtäviensä mukaisesti, eivät olleet samankaltaisessa tilanteessa.

Maaliskuussa 2017 tuomioistuin ratkaisi asian T-22/16, jossa portugalilainen yritys (Comprojecto – Projectos e Construções, Lda.) ja muut olivat nostaneet laiminlyöntikanteen EKP:tä vastaan ja samanaikaisesti kumoamiskanteen vastaavasta EKP:n päätöksestä, jonka EKP:n väitettiin laiminlyönnillään hiljaisesti hyväksyneen. Kantajat vaativat myös rahallisia vahingonkorvauksia EKP:n väitetystä laiminlyönnistä.

Kantajat väittivät, että ne olivat lähettäneet EKP:lle kirjeen, jossa oli valitus eräästä luottolaitoksesta, ja että EKP oli laiminlyönyt sen käsittelyn, sillä kyseinen kirje oli palautettu lähettäjälle.

Tuomioistuin katsoi, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuivat selvästi ja että niin laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus kuin kumoamisvaatimuskin olivat oikeudellisesti perusteettomia. Ensimmäisen vaatimuksen osalta tuomioistuin katsoi, että laiminlyöntikanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos vastaajana olevaa unionin toimielintä on ennen kanteen vireillepanoa vaadittu ryhtymään toimenpiteisiin, mutta että kantajat eivät esittäneet riittävästi näyttöä siitä, että EKP oli tosiasiallisesti ottanut valituksen vastaan. Kumoamisvaatimuksen osalta tuomioistuin päätteli, että yritys ilmoittaa EKP:lle ei ollut onnistunut ja että sitä, että posti palautti valituksen kantajille, ei näin ollen voitu tulkita EKP:n toimeksi, jonka perusteella kyseinen toimielin olisi laiminlyönyt toiminnan. Tästä seurasi, että koska kantajat eivät olleet kehottaneet EKP:tä toimimaan, he eivät osoittaneet sellaista kyseisen toimielimen laiminlyöntiä tai toimimattomuutta, joka voisi synnyttää unionille vastuun, ja rahallista vahingonkorvausta koskevan vaatimuksen edellytysten katsottiin näin ollen jäävän täyttymättä.

Heinäkuussa 2017 Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin (jäljempänä perustuslakituomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä useissa perustuslakiin perustuvissa valituksissa, jotka koskivat laajennettua omaisuuserien osto-ohjelmaa. Perustuslakituomioistuin esitti Euroopan unionin tuomioistuimelle (jäljempänä unionin tuomioistuin) ennakkoratkaisukysymyksiä ja pyysi sitä soveltamaan nopeutettua menettelyä.

Unionin tuomioistuin hylkäsi nopeutettua menettelyä koskevan hakemuksen. Marraskuussa 2017 EKP esitti kirjalliset huomautuksensa. Suullisen kuulemisen ajankohtaa ei ole vielä päätetty. Unionin tuomioistuimen esitettyihin kysymyksiin antamien vastausten perusteella perustuslakituomioistuin päättää, onko julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, Saksan perustuslain mukainen.

EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla.[87] Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Vuonna 2017 EKP antoi seitsemän lausuntoa ehdotuksista EU:n säädöksiksi ja 47 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

EU:n tasolla merkittävimmät EKP:n antamat lausunnot[88] koskivat ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta keskusvastapuolien hyväksymismenettelyjen ja asianomaisten viranomaisten sekä kolmansien maiden keskusvastapuolien tunnustamisen osalta (CON/2017/39), muutoksia luottolaitosten ja sijoitusyhtiöiden pääomavaatimuksia koskevaan unionin järjestelmään (CON/2017/46), tarkistuksia unionin kriisinhallintajärjestelmään (CON/2017/47), ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta kattamattomien velkainstrumenttien maksukyvyttömyyttä koskevaan ensisijaisuusjärjestykseen sijoittamisen osalta (CON/2017/6) ja ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskusvastapuolien elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmästä ja asetusten (EU) N:o 1095/2010, (EU) N:o 648/2012 ja (EU) N:o 2015/2365 muuttamisesta (CON/2017/38).

Kansallisten viranomaisten pyynnöstä annetut lausunnot koskivat tietyt rajat ylittävien käteismaksujen rajoituksia[89] ja kriittisten infrastruktuurien sääntelyä ja identifioimista[90].

EKP antoi kansallisia keskuspankkeja koskeneita lausuntoja muun muassa uusien tehtävien myöntämisestä kansallisille keskuspankeille[91], kansallisen keskuspankin osallistumisesta Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelmiin[92], kansallisen keskuspankin taloudellisesta riippumattomuudesta[93], kansallisen keskuspankin liiketoiminnan tilintarkastuksesta[94], kansallisen keskuspankin perussäännön muuttamisesta johtokunnan jäsenmäärän osalta[95], muutoksista kansallisen keskuspankin päätöksentekojärjestelmään[96], kansallisen keskuspankin mahdollisesta vastuusta, joka koskee vahinkoa, joka on aiheutettu käytettäessä valvontavaltuuksia maksupalveluntarjoajien alalla[97], kansallisen keskuspankin päätöksiin sovellettavasta menettelystä yhteisessä valvontamekanismissa[98], kansallisen keskuspankin valvontatehtävästä maksujärjestelmien, arvopaperikeskusten ja selvitys- ja toimitusjärjestelmien alalla[99], kansallisten keskuspankkien henkilöstön palkka- ja eläkesäännöksistä[100], kansallisen keskuspankin tavasta toteuttaa pankkien välisiä selvityksiä ja toimituksia[101], erillisyhteisön omistamisesta eurosetelien valmistamista varten[102], kuittaamisoikeuksien epäämisestä sellaisten saatavien osalta, jotka on annettu vakuudeksi kansalliselle keskuspankille[103], kansallisen keskuspankin päättävien elimien riippumattomuudesta rahoitusjärjestelmän vakautta koskevissa asioissa[104], lisävaltuuksien myöntämisestä kansalliselle keskuspankille sakkokorkojen perimiseksi laitoksilta, jotka eivät noudata maksuliiketilastojen raportointivaatimuksia[105], kansallisen keskuspankin rahoituksesta kansalliselle tutkimus-, teknologia- ja kehityssäätiölle[106] sekä euroalueen ulkopuolisten kansallisten keskuspankkien rahapolitiikan välineistä[107] ja toteuttamisesta[108].

EKP antoi rahoituslaitosten toiminnan eri osa-alueisiin liittyviä lausuntoja, jotka koskivat kansallisen valvontajärjestelmän avoimuuden ja laadun parantamista[109], valuuttamääräisten tai valuuttoihin kytkettyjen lainojen uudelleenjärjestelyjä[110], tukea hankalassa taloudellisessa tilanteessa oleville asuntovelallisille[111], poikkeuksellisen julkisen tuen antamista pankkialalle[112], vähimmäisrahoitusvaatimusten määräämistä[113], asuntolainojen kuoletusta koskevia vaatimuksia[114], makrovakauden valvontavälineitä, joilla torjutaan asuntolainanannosta aiheutuvia järjestelmäriskejä[115], lähipiirin lainaustoimintaa koskevien rajoitusten tiukentamista[116], keskusluottorekistereitä ja pankkitilirekisteriä[117], luottotietojen raportointia[118], maksujärjestelmien toimilupien myöntämistä[119], katettuja joukkolainoja koskevaa lainsäädäntöä[120], pankkisäätiöiden vararahastoja[121], uuden selvitysyhteisöjen luokan perustamista[122], uuden takasijaisten etuoikeutettujen velkainstrumenttien luokan perustamista luottolaitosten maksukyvyttömyystilanteita koskevaan ensisijaisuusjärjestykseen[123] sekä väliaikaisista eroista syntyviä laskennallisia verosaamisia[124].

Lisäksi EKP antoi lausunnot vaatimusten mukaisten pankkien vastuiden oikeudenhaltijoille myönnetystä oikeussuojasta[125].

Velvollisuus kuulla EKP:tä laiminlyötiin kahdessa unionin lainsäädäntöehdotuksen tapauksessa, joista yhtä pidettiin sekä selkeänä että tärkeänä. Euroopan komissio ei pyytänyt EKP:ltä lausuntoa delegoidusta asetuksesta, joka koskee hallintomaksuja koskevaa lopullista järjestelmää kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi. Koska kyseisessä säädöksessä asetettiin EKP:lle laillisia velvoitteita, EKP pitää tätä sekä selkeänä että tärkeänä tapauksena, jossa velvollisuus kuulla EKP:tä laiminlyötiin.

Velvollisuus kuulla EKP:ltä laiminlyötiin viidessä kansallisen lainsäädäntöehdotuksen tapauksessa, joista neljää pidettiin selkeinä ja tärkeinä.[126]

Italian talous- ja valtiovarainministeriö pyysi EKP:ltä lausuntoa kiireellisiä taloutta koskevia määräyksiä, alueviranomaisten tueksi suunnattuja aloitteita, uusia maanjäristysalueiden tukitoimia ja kehitystoimenpiteitä sekä erityisesti euromääräisten käteismaksujen pakollista pyöristämistä koskevia säännöksiä koskevasta asetuksesta. EKP:lle ei kuitenkaan jätetty riittävästi aikaa tutustua lainsäädäntöehdotukseen ja antaa siitä lausunto ennen asetuksen hyväksymistä.

Espanjan talousministeri pyysi EKP:ltä lausuntoa kiireellisiä taloutta koskevia määräyksiä, joilla perustettiin uusi pankkivelkojen luokka, koskevasta kuninkaallisesta asetusehdotuksesta. EKP:lle ei kuitenkaan jätetty riittävästi aikaa tutustua lainsäädäntöehdotukseen ja antaa siitä lausunto ennen kuninkaallisen asetuksen hyväksymistä.

Kroatian viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa laista, joka koskee Kroatian tasavallassa luvattomien luotonantajien kanssa tehtyjen, kansainvälisiä piirteitä sisältävien lainasopimusten mitättömyyttä.

Myöskään Alankomaiden hallitus ei pyytänyt EKP:ltä lausuntoa virkamiesten oikeudellista asemaa sääntelevästä laista, jolla saattaa olla vaikutuksia keskuspankin riippumattomuuteen.

Tapaukset, joissa Alankomaat, Espanja ja Kroatia eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa, katsottiin selkeiksi ja tärkeiksi, ja tapaus, jossa Italia ei pyytänyt EKP:ltä lausuntoa, katsottiin selkeäksi ja tärkeäksi sekä myös toistuvaksi lausunnon pyytämättäjättämistapaukseksi.

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit ja EKP noudattavat sopimuksen artiklojen 123 ja 124 sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 3603/93 ja 3604/93 kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n neuvoston ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

Vuonna 2017 toteutettu seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklojen 123 ja 124 määräyksiä ja niihin perustuvia neuvoston asetuksia oli yleisesti ottaen noudatettu.

Seurannassa havaittiin, että vuonna 2017 julkisen sektorin talletuksia koskevat korkokäytännöt olivat valtaosalla EU:n kansallisista keskuspankeista kaikilta osin korkokattojen mukaisia. Eräiden kansallisten keskuspankkien on kuitenkin varmistettava, että julkisen sektorin talletusten korko ei ylitä korkokattoa silloinkaan kun korkokatto on negatiivinen.

Viime vuoden vuosikertomuksessaan EKP totesi, että omaisuudenhoitoyhtiö Mark Zrt:n perustamisella ja Unkarin keskuspankin sille antamalla rahoituksella oli loukattu keskuspankkirahoituksen kieltoa, mikä oli korjattava. Unkarin keskuspankki on ryhtynyt toimiin tilanteen korjaamiseksi eikä enää omista Mark Zrt:tä tai käytä siinä määräysvaltaa. Siirtotransaktiota ei kuitenkaan ole vielä viety päätökseen, joten korjausprosessia ei voida pitää päättyneenä eikä tapausta voida katsoa virallisesti loppuun käsitellyksi.

EKP on vuodesta 2014 alkaen ilmaissut vuosikertomuksissaan huolensa useista Unkarin keskuspankin vuosina 2014 ja 2015 käynnistämistä ohjelmista, ja se on jatkanut niiden seurantaa. Ohjelmat eivät liity rahapolitiikkaan, ja ne saattavat olla keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon vastaisia, jos Unkarin keskuspankin katsotaan niiden myötä ottavan vastuulleen valtiolle kuuluvia tehtäviä tai tarjoavan valtiolle taloudellista hyötyä. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa taloudellisen lukutaidon edistämisohjelma, jota toteutetaan säätiöistä muodostuvan verkoston välityksellä, unkarilaisen taiteen ja kulttuuriomaisuuden osto-ohjelma sekä ohjelma, jossa aiemmin Unkarin finanssivalvontaviranomaisen palveluksessa työskennelleet voivat siirtyä keskuspankin työntekijöiksi. Unkarin keskuspankki toteutti vuonna 2017 useita toimenpiteitä EKP:n epäilysten hälventämiseksi. EKP kuitenkin seuraa näitä ohjelmia niiden määrän, ulottuvuuden ja suuruuden vuoksi edelleen tarkasti varmistaakseen, että ne eivät riko keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevaa kieltoa. Lisäksi EKP seuraa edelleen Unkarin keskuspankin omistusta Budapestin pörssissä. Unkarin keskuspankki osti marraskuussa 2015 enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan edelleen katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2017 merkittävästi IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin pääasiassa pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Kunnianhimoisempi myyntiaikataulu hälventäisi vielä paremmin vakavia huolia keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Kansainvälinen ja eurooppalainen yhteistyö

Eurooppa-suhteet

Vuonna 2017 EKP ylläpiti tiivistä vuoropuhelua eurooppalaisten foorumien ja toimielinten, kuten Eurooppa-neuvoston, Ecofin-neuvoston, euroryhmän, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission, kanssa. Pankkiunionin loppuun saattaminen, talous- ja rahaliiton (EMU) syventäminen ja laajentaminen sekä euroalueen taloudelliseen yhdentymiseen liittyvät näkökohdat olivat eräitä aiheita, joista keskusteltiin niissä euroryhmän ja Ecofin-neuvoston kokouksissa, joihin EKP:n pääjohtaja ja muut johtokunnan jäsenet osallistuivat.

Euroopan talous- ja rahaliiton syventäminen

Keskustelu EMUn vahvistamisesta sekä Euroopan yhdentymisen suunnasta laajemmin jatkui vuonna 2017.

EKP osallistui moniin keskusteluihin finanssi- ja talouspolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistamisesta. Näissä yhteyksissä EKP korosti säännöllisesti tarvetta vakaus- ja kasvusopimuksen sekä makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn johdonmukaiseen noudattamiseen eri ajankohtina ja kaikissa jäsenmaissa. Tähän saakka käytäntö ei ole ollut kaikin osin tyydyttävää.

Budjettisääntöjen täysimääräinen täytäntöönpano ja talouspolitiikan tehokkaampi yhteensovittaminen ovat edellytyksiä sille, että jäsenvaltioiden kesken luodaan tarvittava luottamus, jotta talous- ja rahaliiton syventämisessä kyetään etenemään.

Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhteneminen eteni, kun pankkiunionin loppuun saattamiseksi suoritettiin useita toimenpiteitä. EKP toteutti perusteellisen hankkeen pankkien tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi yhdenmukaistamalla edelleen euroalueen eri maissa käytettävissä olevia kansallisia vaihtoehtoja ja kansallista harkintavaltaa, jotka koskivat vakavaraisuusdirektiivin ja -asetuksen soveltamista. Pankkivalvontatehtävänsä osana EKP pyrki edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä myös yhdenmukaistamalla valvontakäytäntöjä Euroopan laajuisesti. Se julkaisi esimerkiksi julkaisi koko pankkiunionin kattavat ohjeet pankeille järjestämättömien saamisten käsittelystä.

Samaan aikaan EU:n foorumeilla jatkettiin eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän sekä kriisinratkaisurahastoa koskevien yhteisten varautumisjärjestelyjen teknistä valmistelutyötä, mille myös Euroopan komissio osoitti tukensa lokakuussa 2017 antamassaan tiedonannossa pankkiunionin valmiiksi saamisesta.

Valvontatehtävänsä ohella EKP osallistui myös sääntelyvalmistelutöihin, jotka koskivat sopimusta pankkien vakuudettomien velkainstrumenttien velkojien etusijajärjestyksestä maksukyvyttömyystilanteessa sekä säädösluonnosta uuden kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IFRS 9) aiheuttamista muutoksista pääomavaatimuksiin.

Pankkiunionia täydentävä pääomamarkkinaunioni saattaisi edistää rahoitusmarkkinoiden integraatiota osakepääomien kautta ja siten parantaa talous- ja rahaliiton häiriönkestokykyä. Vuoden aikana pidettiin pääomamarkkinaunionin väliarviointi ja annettiin useita aiheeseen liittyviä säädöksiä, jotka koskivat muun muassa arvopaperistamista ja eurooppalaisia riskipääomarahastoja.

Demokraattisen tilivelvollisuuden täyttäminen

EU:n perussopimuksissa EU:n jäsenvaltiot tekivät EKP:stä riippumattoman elimen ja antoivat sille selkeän mandaatin taata hintavakaus. Tilivelvollisuus on tämän riippumattomuuden välttämätön vastinpari. Riippumattomuutensa myötä EKP voi toimia demokraattisen mandaattinsa mukaisesti, sillä se on suojassa kaikenlaisilta poliittisilta vaikutusyrityksiltä ja lyhytnäköiseltä painostukselta. Toisaalta tilivelvollisuus varmistaa sen, ettei riippumattomuus johda mielivaltaisuuteen ja että mandaatti toteutuu.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että EKP on ensisijaisesti vastuussa Euroopan parlamentille, joka on EU:n kansalaisten valitsemista edustajista koostuva toimielin. Vuonna 2017 EKP:n pääjohtaja oli neljästi Euroopan parlamentin talous- ja raha- asioiden valiokunnan kuultavana.[127] Näissä kuulemistilaisuuksissa Euroopan parlamentin jäsenet käsittelivät erityisesti EKP:n rahapolitiikkaa (erityisesti epätavanomaisia toimia), EMUn ja EU:n tulevaisuutta sekä rahoitussektorin politiikkaa. Monet kysymykset koskivat myös ulkoisia talouskehitykseen liittyviä riskejä, kuten poliittista epävarmuutta.

EKP täyttää tilivelvollisuutensa myös raportoimalla säännöllisesti ja vastaamalla parlamentin jäsenten kirjallisiin kysymyksiin. Vuonna 2017 EKP:n pääjohtaja sai 53 kirjettä, jotka sisälsivät tällaisia kysymyksiä ja joihin annetut vastaukset julkaistiin EKP:n verkkosivuilla.[128] Hän vastasi kaikkiaan 138:een parlamentin jäsenten esittämään kysymykseen joko kirjallisesti tai suullisesti (ollessaan parlamentin kuultavana), mikä kertoo EKP:ssä noudatettavasta korkeatasoisesta tilivelvollisuudesta ja avoimuudesta. Useimmat kysymykset koskivat EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien toteutusta, makrotalouden sopeutusohjelmia sekä TARGET2-saldojen kehitystä.

EKP on myös pankkivalvontatoimistaan tilivelvollinen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle.[129] Tarkempia tietoja annetaan EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksessa vuodelta 2017.

Kansainväliset suhteet

G20-maat

Maailmantalouden vahvistuessa Saksan G20-puheenjohtajuuskaudella keskityttiin parantamaan talouden kestokykyä ja toteuttamaan aikaisemmin päätettyjä sitoumuksia. G20-maiden valtionvarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat erityisesti vahvistivat valuuttakursseja koskevat sitoumuksensa ja G20-valtioiden päämiehet ilmaisivat tahtonsa jatkaa taistelua protektionismia vastaan. G20-maat myös terästivät toimenpiteitä, joilla valvotaan politiikkatoimien tehokkuutta vahvan, kestävän, osallistavan ja tasapainoisen kasvun edistämiseksi kolmijakoisella lähestymistavalla. Sen painopisteenä ovat edelleen rakenneuudistukset, jotka ovat tärkeitä keskipitkän aikavälin talousnäkymien parantamiseksi. Lisäksi sääntelyohjelman viimeistely ja toteutus etenivät muun muassa varjopankkisektorin vahvistamisen sekä rahoitussääntelyn uudistusten seurannan osalta. G20 on edennyt myös verotukseen liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä ja taloudellisen läpinäkyvyyden edistämisessä. Se on myös uudistanut sitoumuksensa kansainvälisen rahoitusmarkkina-arkkitehtuurin ja maailmanlaajuisen rahoitussektorin turvaverkon vahvistamiseen. G20 ja muut kansainväliset instituutiot, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), ovat myös terästäneet pyrkimyksiään kansainvälisiä pääomien liikkeitä tukevan järjestelmän vahvistamiseksi. Lisäksi G20 käynnisti Compact with Africa -aloitteen kanssa edistääkseen yksityisiä investointeja koko Afrikan mantereella.

Kansainväliseen valuuttarahastoon ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteeseen liittyvät politiikkakysymykset

EKP jatkoi aktiivista osallistumista keskusteluun kansainvälisestä raha- ja rahoitusjärjestelmästä Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja muilla foorumeilla tuoden esille yhteistä eurooppalaista näkemystä keskuspankin näkökulmasta.

Maailmanlaajuista rahoitussektorin turvaverkkoa on pyritty vahvistamaan useilla eri aloitteilla. Luottojärjestelyvälineistönsä arvioinnin puitteissa IMF otti käyttöön uuden talouspolitiikan koordinoinnin välineen, jonka avulla maat voivat viestiä sitoumuksestaan talousuudistuksiin ja saada siten käyttöönsä rahoitusta muista lähteistä. IMF:n johtokunta hyväksyi uudet IMF:n ja alueellisten rahoitusjärjestelyjen välisen yhteistyön periaatteet ja käytännöt, jotka korostavat niiden kasvavaa merkitystä maailmanlaajuisessa rahoitussektorin turvaverkossa.

Tärkeänä askeleena rahoitusalan valvonnassa IMF aloitti vuonna 2017 ensimmäisen EU:n rahoitussektorin arviointiohjelmansa (Financial Sector Assessment Program, FSAP). Tähän perusteelliseen hankkeeseen osallistuu monia eurooppalaisia laitoksia, mukaan lukien EKP sekä keskuspankki- että valvontatoimintonsa osalta, ja se toimittaa tietoa rahoitussektorin arviointiohjelmaan ja siten edistää sitä jäsenvaltioiden tasolla.

Mitä tulee IMF:n jäsenosuuksiin ja hallintoon, jäsenosuuksien 15. tarkistus jatkui vuonna 2017. Vahva, jäsenosuuksiin perustuva ja riittävällä tavalla resursoitu Kansainvälinen valuuttarahasto on edelleen keskeinen osa kansainvälistä rahajärjestelmää.

Kansainvälinen keskuspankkiyhteistyö

EKP vahvisti yhteistyötään EU:n ulkopuolisten keskuspankkien kanssa osana tärkeää tehtäväänsä maailmantaloudessa sekä eurooppalaisena laitoksena.

Eurojärjestelmä osallistui kahteen korkean tason kokoukseen Välimeren alueen keskuspankkien ja Persianlahden alueen keskuspankkien kanssa. Kahdenvälisen yhteistyön osalta EKP tiivisti yhteyttään Etelä-Afrikan keskuspankkiin, ja korkean tason yhteydet sekä asiantuntijoiden väliset keskustelut etenivät myös niiden G20:een kuuluvien kehittyvien markkinatalouksien keskuspankkien kanssa, jotka ovat allekirjoittaneet yhteistyöpöytäkirjan EKP:n kanssa. Lisäksi EKP pyrki edelleen laajentamaan yhteistyönsä maantieteellistä ulottuvuutta erityisesti Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Afrikan suuntaan.

EU:n laitoksena EKP jatkoi yhteistyötä EU:n mahdollisten tulevien jäsenmaiden keskuspankkien kanssa. Yhteistyö ilmeni pääasiassa kahdessa alueellisessa työpajojen sarjassa, jotka toteutettiin tiiviissä yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien kanssa. EKP toimi tiiviissä yhteistyössä näiden kansallisten keskuspankkien kanssa myös EU:n ulkopuolisten keskuspankkiyhteyksien hallinnoinnissa. Vuonna 2017 EKP:n neuvosto ja yleisneuvosto hyväksyivät asiakirjan EKPJ:n parhaista käytännöistä kansainvälisessä keskuspankkiyhteistyössä (”International Central Bank Cooperation: ESCB Best Practices”).[130] Asiakirjassa kuvataan asiantuntijatason ja johtotason kansainvälisen keskuspankkiyhteistyön perusteet, periaatteet ja menettelyt.

Viestintä

Viestintä EKP:n politiikan ytimessä

Osoituksena viestinnän kasvavasta merkityksestä keskuspankkien politiikan tehokkuuden, tilivelvollisuuden ja maineen kannalta EKP järjesti marraskuussa 2017 ensimmäisen EKP:n keskuspankkiviestinnän konferenssin. Konferenssi saattoi yhteen keskuspankkien, politiikan, median, rahoitusmarkkinoiden ja tiedeyhteisön edustajia keskustelemaan keskuspankkiviestinnän nykyajan keskeisistä aiheista: miten tukea viestinnällä politiikan tehokkuutta ja mainetta, miten parantaa avoimuutta keskuspankkien tilivelvollisuuden varmistamiseksi sekä miten muodostaa selkeitä viestejä laajemmalle yleisölle luottamuksen jälleenrakentamiseksi sekä keskuspankkien riippumattomuuden kannatuksen lujittamiseksi yleisön keskuudessa.

 

Paneelikeskustelu EKP:n keskuspankkiviestinnän konferenssissa

David Wessel (Brookings Institution), Janet Yellen (Federal Reserve), Mario Draghi (EKP), Mark Carney (Englannin pankki) ja Haruhiko Kuroda (Japanin keskuspankki) EKP:n keskuspankkiviestinnän konferenssissa, 14.11.2017.

Konferenssissa päädyttiin useisiin EKP:n kannalta merkittäviin avainviesteihin. Ensinnäkään viestinnällä ei voi korvata hyvää politiikkaa. Toiseksi viestintä varsinaisena rahapolitiikan välineenä – esimerkiksi ”ennakoiva viestintä” – on ollut tehokasta ja toimivaa, ja se pidetään jatkossakin osana EKP:n välineistöä. Kolmanneksi keskuspankkien on harjoitettava aidosti kaksisuuntaista viestintää varmistaakseen, etteivät ne päädy itse luomaansa ”kaikukammioon”. Neljänneksi keskuspankkien on kurkotettava kauemmas kuin markkinoista, asiantuntijoista ja erikoisviestimistä koostuvalle mukavuusalueelleen; niiden on tavoitettava uusia yleisöjä ja toimittava uusilla tavoilla. Voittaakseen jälleen yleisön luottamuksen keskuspankkien on tehostettava pyrkimyksiään selittää, mitä ne tekevät ja miten niiden toiminta viime kädessä palvelee yhteistä etua. Nämä avainviestit näkyvät selvästi jo suuressa osassa EKP:n nykyistäkin viestintätoimintaa, jonka osana vuonna 2017 toteutettiin monia keskeisiä aloitteita. EKP:n toiminnan keskeinen tavoite on parantaa vuorovaikutusta ulkoisten ja sisäisten sidosryhmien kanssa sekä kasvotusten että digitaalisesti.

Yleisöviestinnän parantaminen

Vuonna 2017 EKP otti suuria edistysaskelia tällä saralla. Näkyvimpänä toimenpiteenä oli EKP:n vierailijakeskuksen avaaminen lokakuussa. Uudet vierailijatilat sijaitsevat EKP:n päärakennuksessa Frankfurtissa. Niitä suunniteltiin ja kehitettiin yli kahden vuoden ajan, ja niiden ansiosta Euroopan ja muun maailman kansalaiset voivat tutustua entistä paremmin EKP:hen, sen tehtäviin ja tavoitteeseen.

 

EKP:n vierailijakeskuksen keskeiset visuaaliset elementit

Vierailijakeskuksen konsepti perustuu neljään osioon, joita yhdistävänä tekijänä on euro. ”Maintain”-osio esittelee, millä tavoin EKP ylläpitää hintavakautta. ”Safeguard”-osio keskittyy EKP:n rooliin rahoitusvakauden edistämisessä ja pankkien valvonnassa. ”Connect”-osio kuvaa EKP:n tehtäviä maksujärjestelmien kehittämisessä ja eurosetelien toimittamisessa. ”Achieve”-osio tarjoaa laajemman katsauksen Eurooppaan ja sen saavutuksiin. Oppimiskokemuksen on tarkoitus olla käytännönläheinen; se hyödyntää kouriintuntuvia esineitä, pelejä ja videoita ja sisältää myös EKP:n neuvoston kokoushuoneen jäljennöksen. Vierailijakeskuksen odotetaan vastaanottavan vuosittain 40 000 kävijää vuodesta 2018 alkaen, joten se kolminkertaistaa EKP:n kapasiteetin ottaa vastaan vierailijaryhmiä. Vuonna 2017 EKP otti Frankfurtissa vastaan 811 vierailijaryhmää ja EKP:ssä kävi yli 22 700 vierailijaa 42 maasta. Vierailuihin liittyi useimmiten yleisön erityisen kiinnostuksen mukaisia luentoja ja runsaasti mahdollisuuksia aitoon vuorovaikutukseen ja keskusteluun.

EKP panosti myös vuorovaikutukseen nuorten kanssa järjestämällä kaksi ensimmäistä vuorovaikutteista EKP:n nuorisodialogi -tilaisuutta (Lissabonissa ja Dublinissa), joissa opiskelijat voivat esittää kysymyksiä suoraan EKP:n pääjohtajalle. Toinen innovatiivinen keino nuorten tavoittamiseen oli Euro Video Challenge, jossa EKP asetti Euroopan nuorille haasteen tehdä lyhyt mukaansatempaava kansantalouteen liittyvä video EKP:n työn havainnollistamiseksi nuorille. Nämä uudet yleisöviestinnän keinot täydentävät aikaisempia toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi vuonna 2017 seitsemättä kertaa pidetty Generation €uro Students’ Award -kilpailu sekä yhteistyössä suositun saksalaisen lastenohjelman ”Die Sendung mit der Maus” kanssa 8-12-vuotiaille järjestetty avoimien ovien päivä.

EKP jatkoi myös panostuksiaan kaikenikäisten, koulutukseltaan kaikentasoisten sekä ammatillisilta ja henkilökohtaisilta kiinnostuksenkohteiltaan erilaisten yleisöjen tavoittamiseksi verkkoviestinnän ja sosiaalisen median keinoin. EKP:n verkkosivustolla, joka käsittää yli 137 000 sivua, kävi vuonna 2017 noin 18 miljoonaa vierailijaa kaikkialta maailmasta. Eräs suosituimmista verkkosivuston osioista oli ”Oheistietoa”. Sen tavoitteena on antaa vastauksia monimutkaisiin keskuspankkien politiikkaan liittyviin kysymyksiin, kuten ”Miksi korot ovat alhaalla?”, ”Miten omaisuuserien osto-ohjelma toimii ja vaikuttaa talouteen?” tai ”Mitä ovat järjestämättömät saamiset?”, ja tehdä selitykset ymmärrettäviksi kaikenlaisille yleisöille 24 kielellä. Sosiaalisessa mediassa EKP:n Twitter-tili saavutti vuonna 2017 yli 400 000 seuraajaa; LinkedInissä EKP:lla on yli 50 000 seuraajaa, ja pankin YouTube-kanavalla seuraajia on 16 000.

EKP sai maaliskuussa 2017 Euroopan oikeusasiamiehen ”Excellence in communications” Award for Good Administration -tunnustuksen osoituksena innovatiivisesta tavastaan viestiä sekä verkkosivuilla ja monikanavaisesti että myös yleisötiedotuksensa keinoin. EKP sai erityistä kiitosta pyrkimyksestään tuoda itsensä kansalaisten lähelle ja auttaa ymmärtämään vastuitaan ja roolejaan sekä yleisemminkin toimia esimerkkinä hyvästä julkishallinnosta, palvelukulttuurista ja sitoutumisesta näkyvään ja välittömään positiiviseen vaikuttamiseen EU-kansalaisten päivittäisessä elämässä.

Institutionaalinen rakenne sekä hallinto ja valvonta

Euroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ) johtavat EKP:n päätöksentekoelimet eli EKP:n neuvosto, johtokunta ja yleisneuvosto. Niiden vastuualueet on määritelty Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, EKPJ:n ja EKP:n perussäännössä sekä kunkin elimen omassa työjärjestyksessä.

Vuonna 2017 pidettiin kahdeksan EKP:n neuvoston rahapolitiikkakokousta, ja EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja kertoivat niiden tuloksista säännöllisissä lehdistötilaisuuksissa. EKP:n verkkosivuilla julkaistiin selonteot rahapolitiikkakokouksista sekä tiedotteet EKP:n neuvoston muista kuin rahapoliittisista päätöksistä.

EKP:n neuvoston vuotuinen kokous Frankfurtin ulkopuolella pidettiin ensimmäistä kertaa Baltian maissa – Tallinnassa. Frankfurtin ulkopuolella pidettävät EKP:n neuvoston kokoukset tarjoavat neuvoston jäsenille mahdollisuuden tutustua euroalueen monipuolisuuteen ja monimuotoisuuteen. Vastaavasti kokoukset tuovat EKP:n lähemmäksi EU:n kansalaisia ja auttavat tekemään sen tehtäviä heille tutummiksi.

EKP:n rahapoliittisten ja muiden keskuspankkitehtävien hoitaminen erillään EKP:lle neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2013 annetuista valvontatehtävistä varmistetaan siten, että EKP:n neuvosto käsittelee valvontatehtäviin liittyviä asioita erillisissä kokouksissa. EKP:n valvontatehtävästä ja sen hoitoa ohjaavasta valvontaelimestä kerrotaan tarkemmin EKP:n pankkivalvontasivuilla ja EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2017 toimintakertomuksessa.

EKP:n johtokunta jatkoi rahapolitiikan toimeenpanoa EKP:n neuvoston tekemien päätösten mukaisesti ja vastasi EKP:n juoksevien asioiden hoidosta. Se piti tammikuussa 2017 jo tuhannennen kokouksensa. Yleisneuvostossa jatkettiin keskusteluja EKPJ:n kannalta tärkeistä kysymyksistä. Niitä käsiteltiin neuvoston kokousten ohella myös finanssialan ekosysteemin häiriönsietokykyä koskevassa seminaarissa.

EKP:n päätöksentekoelimet saivat tehtäviensä suorittamisessa apua eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteoilta. Komiteat toimivat aiheesta riippuen joko eurojärjestelmän kokoonpanossa, EKPJ:n kokoonpanossa tai pankkivalvontaa koskevissa asioissa yhteisen valvontamekanismin (YVM) kokoonpanossa (jolloin komiteassa on yksi keskuspankin ja yksi toimivaltaisen kansallisen viranomaisen edustaja jokaisesta yhteiseen pankkivalvontaan osallistuvasta jäsenvaltiosta).

EKP:n hallinto- ja valvontarakenteeseen kuuluu kaksi korkean tason komiteaa: tarkastuskomitea ja eettinen komitea. Siihen kuuluu myös muuta ulkoista ja sisäistä valvontaa, ja hallinnon ja valvonnan tukena ovat ajanmukaiset eettiset säännöt, petosten tutkintasäännöt ja asiakirjojen saantia koskevat järjestelyt.

Luotettavuus, avoimuus ja hyvä hallinto ovat olennaisen tärkeitä sidosryhmien ja suuren yleisön luottamuksen säilyttämiseksi. EKP:n maineen ja luotettavuuden ylläpitämisessä johtokuntaa avustaa Compliance- ja hallintotapayksikkö, joka edistää eettisiä toimintatapoja ja raportoi suoraan EKP:n pääjohtajalle.

Korostaakseen eettisen toiminnan merkitystä johtokunta käynnisti vuonna 2017 toiminnan eettisyyttä ja luotettavuutta koskevan koulutusohjelman, joihin kaikkien EKP:n työntekijöiden on osallistuttava. Lisäksi EKP:n neuvosto perusti vuonna 2017 eettisistä ja compliance-asioista vastaavien henkilöiden työryhmän, jonka tavoitteena on ottaa eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin tasolla käyttöön eettisen toiminnan yhteiset vähimmäisvaatimukset sekä helpottaa EKP:n, kansallisten keskuspankkien ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten keskinäistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä.

Koska EKP on sitoutunut toiminnassaan avoimuuteen ja vastuullisuuteen, se käy säännöllisin väliajoin korkeimman tason vuoropuhelua pankkialan, muiden alojen yritysten sekä institutionaalisten sijoittajien edustajien kanssa saadakseen asiantuntijapalautetta suhdanteisiin, talouden rakenteisiin sekä rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen liittyvissä kysymyksissä Vuoropuhelua täydentää EKP:n säännöllinen yhteydenpito poliittisten päättäjien, tutkijoiden, etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Siitä saadaan tärkeää palautetta ja tietoa talouden ja rahoitusmarkkinoiden muutosvoimista niiden laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Myös teknisissä kysymyksissä pidetään yhteyttä moniin eri sidosryhmiin.

Yhteydenpidossa ulkopuolisiin tahoihin noudatetaan vakiintuneita ja julkisia käytäntöjä, joilla taataan yhteydenpidon riittävä avoimuus ja eri tahojen tasapuoliset osallistumismahdollisuudet.

EKP edistää toimintansa avoimuutta myös siten, että se julkistaa johtokunnan kaikkien jäsenten sekä valvontaelimen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kokous- ja tapahtuma-aikataulut.

EKP:n asiakirjojen saantia koskevat järjestelyt vastaavat tavoitteiltaan ja vaatimuksiltaan EU:n muiden toimielinten ja laitosten asiakirjojen julkista saatavuutta koskevia järjestelyjä. Järjestelyissä otetaan sopivassa suhteessa huomioon sekä tiedonsaantioikeus että tarve pitää jotkin EKP:n tehtävien hoitoon liittyvät erityisseikat salassa. EKP:n toimintojen laajenemisen myötä kansalaisten ja kansallisten viranomaisten esittämät asiakirjapyynnöt ovat lisääntyneet huomattavasti.

Organisaation ja henkilöstön kehitys

Syyskuussa 2017 valmistui EKP:n uusi toimintastrategia, joka kattaa vuodet 2018–2020. Siinä esitetään EKP:tä koskeva kehitysvisio sekä konkreettisia painopisteitä ja tavoitteita, joiden avulla EKP pystyy hoitamaan tehtäväänsä vankkumatta toimintaympäristön jatkuvasta muuttumisesta huolimatta. Strategialla on neljä painopistettä, jotka kuvastavat EKP:n päämääriä: 1) hintavakauden ylläpitäminen, 2) rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, 3) EKP:n maineen vahvistaminen kansainvälisesti eturivin organisaationa ja 4) henkilöstön motivointi ja sitouttaminen ja sen osaamisen kehittäminen.

Strategian pohjaksi johtokunta arvioi EKP:n kannalta olennaisia sisäisiä ja ulkoisia kehityssuuntauksia ja haasteita. Tällaisia ulkoisia haasteita ovat muun muassa hidas inflaatio, joka edellyttää epätavanomaisten rahapoliittisten välineiden käyttöä, Brexitiin liittyvä epävarmuus ja kyberturvallisuuteen liittyvät riskit. EKP:n sisäisistä haasteista strategiassa otettiin huomioon muun muassa tarve jatkaa palvelujen optimointia, organisaation kriisinsietokyvyn vahvistamista ja tekniikan kehityksen hyödyntämistä sekä eri toimintojen keskinäisen yhteistyön ja tiedonvaihdon parantamista.

Kullekin toimialalle laadittiin yhteistyössä neljään strategiseen painopisteeseen perustuvat keskipitkän aikavälin tavoitteet, joista sitten johdettiin tarkemmat toimintokohtaiset tavoitteet. EKP arvioi tavoitteet ja niissä edistymisen säännöllisin väliajoin.

Strategian tarkoituksena on auttaa EKP:tä keskittymään olennaiseen. Se viitoittaa EKP:lle suunnan kolmeksi seuraavaksi vuodeksi ja auttaa siten EKP:tä palvelemaan euroalueen kansalaisia.

Henkilöstökehitys

Vuonna 2017 EKP jatkoi osaamiskulttuurin sekä johtamistaidon ja osaamisjohtamisen parantamista edellisvuonna tehdyn työn pohjalta. Keskeisessä asemassa on vuoden alussa käynnistetty johtamistaidon kehittämisohjelma, johon on osallistunut yli 80 % osallistumisperusteet täyttävistä johtajista. Lisäksi EKPJ:n tasolla käynnistettiin virassa vasta aloittaneille ylimmille johtajille tarkoitettu perehdytysohjelma. Vuosiksi 2018–2020 laadittu EKP:n toimintastrategia vie sekin osaltaan eteenpäin johtamistaidon vahvistamista ja henkilöstön voimaannuttamista koko organisaatiossa.

Lisäksi käynnistettiin lukuisia hankkeita, joilla pyritään nivomaan ammattitaidon ja osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen entistä tiiviimmin EKP:n päivittäiseen toimintaan. Niitä olivat muun muassa selkeytetty osaamismalli; henkilöstöresurssien strateginen suunnitteluhanke; uudistettu suoritusjohtamisen ja henkilöstökehittämisen malli, jossa strategisten painopisteiden pohjalta laaditaan henkilökohtaiset tavoitteet; eettisen toiminnan verkkokurssi, jonka on suorittanut jo yli 4 000 työntekijää, sekä EKP:n käyttöön ottama uusi urasiirtymäohjelma, jolla tuetaan työntekijöiden siirtymistä uudelle uralle EKP:n ulkopuolelle ja jota hyödyntää lähes 200 työntekijää. EKP:n keskeisenä strategisena tavoitteena on toteuttaa osaamisen johtamismallin pohjalta vastedeskin tällaisia hankkeita, jotta EKP:hen voidaan saada monenlaisia huippuosaajia, kehittää heidän osaamistaan ja pitää heidät EKP:n palveluksessa.

Lisäksi EKP edisti vuonna 2017 edelleen monimuotoisuutta, joka on keskeinen EKP:n työn tuloksellisuuden menestymisen taustatekijä. EKP:ssä työntekijöitä arvioidaan vain suoriutumisen perusteella, ja siinä toteutuvatkin työyhteisön monimuotoisuutta edistävät arvot, kuten toisen kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, osallistaminen ja työntekijöiden tasa-arvoiset mahdollisuudet heidän sukupuolestaan, kansalaisuudestaan, uskonnostaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, etnisestä alkuperästään, iästään, kulttuuritaustastaan ja mahdollisista toimintarajoitteistaan riippumatta. Vuonna 2017 järjestettiin muun muassa monimuotoisuuden teemapäivä, jonka aikana kuultiin tutkijoiden ja julkisen vallan edustajien esityksiä, ja EKP:n verkkosivuilla otettiin käyttöön monimuotoisuutta käsittelevä osio.

EKP:n strategisena tavoitteena on sukupuolten tasapuolisempi edustus työyhteisössä. Se onkin asettanut sukupuolten edustusta koskevia tavoitteita ja ottanut käyttöön useita tukitoimenpiteitä niiden saavuttamiseksi vuoden 2019 loppuun mennessä. Toimenpiteissä keskitytään muun muassa osallistavaan johtamiseen, ja kullekin toimialalle on nimitetty monimuotoisuuden vastuuhenkilöitä. Lisäksi on tarjottu mentorointia, otettu käyttöön naisia johtotehtäviin valmentava koulutusohjelma, järjestetty naispuolisille osaajille erityinen avointen ovien päivä ja laajennettu mahdollisuuksia joustaviin työaikajärjestelyihin.

 

Kaavio 3

Sukupuolten edustusta koskevat tavoitteet ja naisten osuus EKP:n henkilöstöstä

Lähde: EKP.
Huom. EKP:n koko henkilöstön sukupuolijakaumaa koskevissa luvuissa ovat mukana sekä vakinaiset että määräaikaiset työsuhteet. Rekrytointiluvuissa on otettu huomioon vuonna 2017 päättyneet kampanjat, joissa on rekrytoitu henkilöstöä määräaikaiseen työsuhteeseen sekä EKP:n sisältä että sen ulkopuolelta. Tiedot joulukuun 2017 lopusta.

EKP panosti vuonna 2017 huomattavasti työnantajan ja henkilöstön vuoropuhelun parantamiseen, ja henkilöstön edustajien kanssa toteutetussa yhteisessä työohjelmassa käsiteltiinkin useita henkilöstöjohtamisen näkökohtia. Ohjelma kattaa kuusi keskeistä osa-aluetta: työhyvinvointi sekä työterveys ja työturvallisuus, urakehitys ja suoritusjohtaminen, sopimuspolitiikka, monimuotoisuus ja osallistaminen, työvoiman vuokraus ja työntekijöiden osallistumismekanismit. Henkilöstön edustajien palaute on ollut suureksi avuksi useissa näitä aiheita koskevissa linjauksissa ja päätöksissä.

EKPJ:n tasolla yhteisen pankkivalvonnan harjoitteluohjelman toisessa harjoittelijaryhmässä aloitti yhteensä 31 harjoittelijaa. Lisäksi käynnistettiin uutena aloitteena Schuman-ohjelma. Siinä yli 30 EKPJ:n piiristä valittua henkilöä osallistuu tiettyyn hankkeeseen jossakin toisessa laitoksessa, johon heidät lähetetään komennukselle enintään yhdeksän kuukauden ajaksi. EKPJ:hin perustettiin myös henkilöstökierron työryhmä edistämään mielekästä työkiertoa koko järjestelmässä.

EKP:ssä oli vuoden 2017 lopussa 3 252 vahvistettua virkaa kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna (vuoden 2016 lopussa 2 898,5). Käytännössä EKP:n palveluksessa oli tuolloin erilaisin työsopimuksin 3 384 työntekijää kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna (3 171 henkeä 31.12.2016).[131] Vuonna 2017 tehtiin yhteensä 246 uutta määräaikaista työsopimusta (joista osa on vakinaistettavissa). Lisäksi palkattiin 393 työntekijää lyhytaikaisiin työsuhteisiin alle vuoden ajan poissa olevien työntekijöiden sijaisiksi, ja useita lyhytaikaisia työsopimuksia jatkettiin. Kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoilla oli myös vuonna 2017 mahdollisuus työskennellä EKP:ssä enintään kolmen vuoden työsopimuksilla. EKP:ssä työskenteli 31.12.2017 erilaisissa tehtävissä yhteensä 232 kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden työntekijää (7 % vähemmän kuin vuoden 2016 lopussa). EKP:n jatko-opiskelijaohjelman 12. opiskelijaryhmä aloitti pankissa syyskuussa 2017. Ryhmässä on 15 osallistujaa. EKP:ssä oli 31.12.2017 kaikkiaan 376 harjoittelijaa (18 % enemmän kuin vuonna 2016). EKP:ssä työskenteli myös kaksi tutkijaa osana johtaville taloustieteilijöille suunnattua Wim Duisenberg Research Fellowship Programme ‑tutkimusohjelmaa ja viisi nuorta tutkijaa osana Lamfalussy Fellowship ‑ohjelmaa.

Vaikka EKP:n henkilöstömäärä kasvoi hieman vuonna 2017, EKP:stä myös irtisanoutui tai jäi eläkkeelle 113 määräaikaista tai vakinaista työntekijää (vuonna 2016 lähtijöitä oli 56). Lisäksi 344 lyhytaikaista työsuhdetta päättyi vuoden aikana.

Tilinpäätös

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ecb.annualaccounts2017.fi.pdf

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2017

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/ecb.eurosystembalancesheet2017.fi.pdf

Tilastot (vain englanniksi)

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ar2017/ecb.ar2017_statistical_section.en.pdf

Lyhenteet

Maat

BE

Belgia

BG

Bulgaria

CZ

Tšekki

DK

Tanska

DE

Saksa

EE

Viro

IE

Irlanti

GR

Kreikka

ES

Espanja

FR

Ranska

HR

Kroatia

IT

Italia

CY

Kypros

LV

Latvia

LT

Liettua

LU

Luxemburg

HU

Unkari

MT

Malta

NL

Alankomaat

AT

Itävalta

PL

Puola

PT

Portugali

RO

Romania

SI

Slovenia

SK

Slovakia

FI

Suomi

SE

Ruotsi

UK

Iso-Britannia

US

Yhdysvallat

Euroopan unionin käytännön mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden nimet ovat aakkosjärjestyksessä kunkin maan omakielisen nimen mukaan (eivät suomennoksen mukaan).

Muut lyhenteet

ABSPP

Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma

APP

Laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma

BCBS

Basel Committee on Banking Supervision

BIRD

Banks’ Integrated Reporting Dictionary

BVAR

Bayesilainen vektoriautoregressio (malli)

CBPP3

Kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma

CDS

luottoriskinvaihtosopimus

CSPP

Yksityisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma

EPV

Euroopan pankkiviranomainen

EKP

Euroopan keskuspankki

ECMS

Eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmä

ECON

Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta

ERVV

Euroopan rahoitusvakausväline

ERVM

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi

EIOPA

Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen

EMIR

Euroopan markkinainfrastruktuuriasetus

EMMI

Euroopan rahamarkkinainstituutti

EMU

Talous- ja rahaliitto

EONIA

Eoniakorko (euro overnight index average)

ERM II

Valuuttakurssimekanismi II

EKPJ

Euroopan keskuspankkijärjestelmä

EFVJ

Euroopan finanssivalvojien järjestelmä

EVM

Euroopan vakausmekanismi

EJRK

Euroopan järjestelmäriskikomitea

ESS

Euroopan tilastojärjestelmä

EU

Euroopan unioni

EUR

Euro

EURIBOR

Euriborkorko (euro interbank offered rate)

FSAP

Rahoitussektorin arviointiohjelman

FSB

Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä

GBP

Englannin punta

BKT

Bruttokansantuote

G-SIB

Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä pankki

G20

G20-ryhmä

HFCN

Household Finance and Consumption Network

YKHI

Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi

IBAN

Kansainvälinen tilinumero

ICT

Tieto- ja viestintätekniikka

IFRS

Kansainväliset tilinpäätösstandardit

IMF

Kansainvälinen valuuttarahasto

IOSCO

Kansainvälinen arvopaperimarkkinavalvojien järjestö

JPY

Japanin jeni

LIBOR

Liborkorko (London interbank offered rate)

MPDB

Makrovakaustietokanta

MREL

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus

OECD

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö

OPEC

Öljynviejämaiden järjestö

O-SII

Muu rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä laitos

OTC

OTC-johdannainen

PSD

Maksupalveludirektiivi

PSPP

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma

RIAD

Register of Institutions and Affiliates Database

RTGS

Reaaliaikainen bruttomaksu

SAFE

Yritysten rahoituksensaantia kartoittava kysely

SCT Inst

SEPA-pikatilisiirto

SEPA

Yhtenäinen euromaksualue

SIPS

Järjestelmäriskin kannalta merkittävä maksujärjestelmä

YVM

Yhteinen valvontamekanismi

TLAC

Tappioiden kattamiseen käytettävissä oleva kapasiteetti

TLTRO

Kohdennettu pitempiaikainen rahoitusoperaatio

T2S

TARGET2-Securities-järjestelmä

USD

Yhdysvaltain dollari

WDN

Wage Dynamics Network

Taulukkomerkintöjen selityksiä

“-” Tiedot puuttuvat/Loogisesti mahdoton

“.” Tietoja ei ole vielä saatavilla

© Euroopan keskuspankki, 2018

Postiosoite: 60640 Frankfurt am Main, Germany

Puhelinnumero: +49 69 1344 0

Internet: www.ecb.europa.eu

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu opetuskäyttöön ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tämän vuosikertomuksen luvut perustuvat 16.2.2018 käytettävissä olleisiin tietoihin. Tilastoja koskevan osan luvut perustuvat 16.3.2018 käytettävissä olleisiin tietoihin.

ISSN 1725-2881 (html) DOI 10.2866/679175 (html)

ISSN 1725-2881 (pdf) DOI 10.2866/405264 (pdf)

ISBN 978-92-899-3076-5 (html) EU:n luettelonumero QB-AA-18-001-FI-Q (html)

ISBN 978-92-899-3048-2 (pdf) EU:n luettelonumero QB-AA-18-001-FI-N (pdf)

  1. Euroalueen finanssipolitiikan virityksen käsitettä tarkastellaan lähemmin Talouskatsauksen 4/2016 artikkelissa ”The euro area fiscal stance”.
  2. Ks. Talouskatsauksen 3/2017 artikkeli ”The slowdown in euro area productivity in a global context”.
  3. Ks. Talouskatsauksen 4/2017 kehikko ”Yksityisen sektorin velkaantuminen ja sen vähentäminen euroalueen maissa”.
  4. Ks. Talouskatsauksen 6/2017 kehikko ”Rakenteelliset uudistustarpeet euroalueella: suuryritysten kyselytutkimuksen päätelmiä”.
  5. Virallisen työttömyysasteen lisäksi vajaakäytön laajat mittarit käsittävät henkilöt, jotka: (i) eivät tällä hetkellä etsi töitä vaikka ovat käytettävissä, (ii) etsivät töitä aktiivisesti mutta eivät ole (vielä) käytettävissä töiden aloittamiseen sekä (iii) tekevät vähemmän työtunteja kuin haluaisivat. Ks. Talouskatsauksen 3/2017 kehikko ”Assessing labour market slack” .
  6. Ks. Talouskatsauksen 6/2016 artikkelin ”The employment-GDP relationship since the crisis” kehikko.
  7. Ks. Talouskatsauksen 6/2017 kehikko ”Rakenteelliset uudistustarpeet euroalueella: suuryritysten: kyselytutkimuksen päätelmiä”.
  8. Ks. Talouskatsauksen 8/2016 kehikko ”Euroalueen liiketoimintaympäristön rakenneindikaattorit”.
  9. Ks. mallipohjainen erittely Talouskatsauksen 4/2017 artikkelista ”Domestic and global drivers of inflation in the euro area”.
  10. M. Ciccarelli ja C. Osbat (toim.), ”Low inflation in the euro area: causes and consequences”, Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 181, EKP, tammikuu 2017.
  11. Phillips-käyrän hyödyllisyyttä euroalueen inflaation ymmärtämisessä perustellaan myös artikkelissa M. Jarociński ja M. Lenza, ”An inflation-predicting measure of the output gap in the euro area”, Working Paper -sarjan julkaisu nro 1966, EKP, syyskuu 2016, sekä E. Bobeica ja M. Jarociński, ”Missing disinflation and missing inflation: the puzzles that aren’t”, Working Paper -sarjan julkaisu nro 2000, EKP, tammikuu 2017.
  12. Ks. Talouskatsauksen 3/2017 kehikko ”Assessing labour market slack” ja B. Cœuré, ”Scars or scratches? Hysteresis in the euro area”, International Center for Monetary and Banking Studies ‑tutkimuskeskuksessa Genevessä 19.5.2017 pidetty puhe.
  13. Yhtä vaikeaa on yksilöidä sähköisen kaupan vaikutusta inflaatioon; digitalisaation voi perustellusti uskoa lisänneen kilpailua ja alentaneen varastojen hallinnan kustannuksia, mikä olisi vaikuttanut inflaatiota hidastavasti.
  14. Ks. Talouskatsauksen 4/2017 artikkeli ”Domestic and global drivers of inflation in the euro area” ja C. Nickel, ”The role of foreign slack in domestic inflation in the Eurozone”, VoxEU.org, 28.7.2017.
  15. Ks. M. Porqueddu ja S. Fabiani, ”Changing prices… changing times: evidence for Italy”, Working Paper -sarjan julkaisu nro 2002, EKP, tammikuu 2017, ja M. Izquierdo, J. F. Jimeno, T. Kosma, A. Lamo, S. Millard, T. Rõõm ja E. Viviano, ”Labour market adjustment in Europe during the crisis: microeconomic evidence from the Wage Dynamics Network survey”, Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 192, EKP, kesäkuu 2017.
  16. Ks. Talouskatsauksen 8/2015 kehikko ”Palkkajäykkyys ja rakenteellisten uudistusten merkitys euroalueella”.
  17. Ks. esim. A. Bonfiglioli ja G. Gancia, ”Economic Uncertainty and Economic Reforms”, mimeo, 2016, ja A. Dias da Silva, A. Givone ja D. Sondermann, ”When do countries implement structural reforms?”, Working Paper ‑sarjan julkaisu nro 2078, EKP, kesäkuu 2017.
  18. Ks. Bonfiglioli ja Gancia, mt., Dias Da Silva et al. (mt.), A. Drazen ja W. Easterly, ”Do Crises Induce Reform? Simple Empirical Tests of Conventional Wisdom”, Economics and Politics, Vol. 13, No 2, 2001, s. 129–157, ja L. Agnello, V. Castro, J. T. Jalles ja R. M. Sousa, ”What determines the likelihood of structural reforms?”, European Journal of Political Economy, Vol. 37, Issue C, 2015, s. 129–145.
  19. Ks. Dias Da Silva et al. (mt.) sekä R. Duval ja J. Elmeskov, ”The effects of EMU on structural reforms in labour and product markets”, Working Paper ‑sarjan julkaisu nro 596, EKP, maaliskuu 2006.
  20. Ks. N. Leiner-Killinger, V. López Pérez, R. Stiegert ja G. Vitale, ”Structural reforms in EMU and the role of monetary policy – a survey of the literature”, Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 66, EKP, heinäkuu 2007.
  21. Ks. A. Alesina, R. Perotti ja J. Tavares, ”The Political Economy of Fiscal Adjustments”, Brookings Papers on Economic Activity, Vol. 29(1), 1998, s. 197–266, ja R. Duval, ”Is there a role for macroeconomic policy in fostering structural reforms? Panel evidence from OECD countries over the past two decades”, European Journal of Political Economy, Vol. 24, No 2, 2008, s. 491–502.
  22. Ks. Dias Da Silva et al. (mt.).
  23. Ks. R. Fernandez ja D. Rodrik, ”Resistance to Reform: Status Quo Bias in the Presence of Individual-Specific Uncertainty”, American Economic Review, Vol. 81, No 5, 1991, s. 1146–1155. Työntekijät voivat esimerkiksi vastustaa yksityistämistä, koska he eivät tiedä, onko heidän osaamiselleen käyttöä uudistuksen jälkeen (ks. esim. J. De Haan, S. Lundström ja J. E. Sturm, ”Market-oriented institutions and policies and economic growth: A critical survey”, Journal of Economic Surveys, Vol. 20, No 2, 2006, s. 157–191).
  24. Ks. C. Wyplosz, ”Large and Unknown Implicit Liabilities: Policy Implications for the Eurozone”, Graduate Institute of International Economics and Centre for Economic Policy Research, 2004.
  25. Dias Da Silva et al. (mt.) ovat havainneet tämän joillakin alueilla.
  26. Ks. Duval ja Elmeskov, mt.
  27. Ks. R. J. Gordon, ”Macroeconomic Policy in the Presence of Structural Maladjustment”, NBER Working Paper No 5739, National Bureau of Economic Research, 1996.
  28. Ks. Dias Da Silva et al. (mt.).
  29. Ks. J. Høj, V. Galasso, G. Nicoletti ja T.-T. Dang, ”The Political Economy of Structural Reform: Empirical Evidence from OECD Countries”, OECD Economics Department Working Paper No 501, OECD publishing, Paris, 2006, sekä O. Blanchard ja F. Giavazzi, ”Macroeconomic Effects of Regulations and Deregulation in Goods and Labour Markets”, Quarterly Journal of Economics, Vol. 118, No 3, 2003, s. 879–907.
  30. Ks. G. Saint-Paul, The Political Economy of Labour Market Institutions, Oxford University Press, Oxford, 2000.
  31. Tämä vastaa ajatuksia, jotka on esitetty teoksissa W. Tompson ja R. Price, ”The Political Economy of Reform: Lessons from Pensions, Product Markets and Labour Markets in Ten OECD Countries”, OECD publishing, Paris, 2009, ja Bonfiglioli ja Gancia, mt.
  32. Ks. Dias Da Silva et al. (mt.).
  33. Osakkeiden riskipreemion laskentamenetelmä on kuvattu EKP:n Talouskatsauksen 5/2017 kehikossa ”Recent drivers of euro area equity prices”.
  34. Ks. EKP:n Talouskatsauksen 4/2016 artikkeli “The role of euro area non-monetary financial institutions in financial intermediation”.
  35. Ks. EKP:n lokakuussa 2017 julkaiseman raportin ”Report on financial structures” osa 1.2.
  36. Ulkoinen rahoitus yhteensä sisältää yritysten velkarahoituksen ja osakerahoituksen.
  37. Velkarahoitus on velat yhteensä ilman pörssiosakkeita, listaamattomia osakkeita ja muita oman pääoman ehtoisia instrumentteja.
  38. Rahoitusta varten perustetut erillisyhtiöt sijaitsevat tyypillisesti toisessa euroalueen maassa kuin emoyhtiö tai euroalueen ulkopuolella, jolloin ne voivat hyödyntää suotuisaa verokohtelua ja finanssiteknologiaa.
  39. Jakamattomat voittovarat luokitellaan muiksi kuin rahoitustaloustoimiksi sektorikohtaisessa rahoitustilinpidossa. Kuten liikekirjanpidossa, ne kirjataan sisäiseksi rahoitukseksi (ei rahoitustaloustoimiksi). Liikkeessä olevien oman pääoman ehtoisten instrumenttien markkina-arvo saattaa kuitenkin kasvaa yritysten taseiden vahvistumisesta johtuvien arvonmuutosten vuoksi.
  40. Ks. Talouskatsauksen 5/2016 kehikko ”Trends in the external financing structure of euro area non-financial corporations”.
  41. Ks. Talouskatsauksen 4/2016 artikkeli ”The role of euro area non-monetary financial institutions in financial intermediation”.
  42. EKP:n neuvosto päätti joulukuussa 2016 muuttaa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman parametreja tammikuusta 2017 alkaen, jotta ostot voitaisiin jatkossakin toteuttaa sujuvasti. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan hyväksyttävien arvopaperien jäljellä olevaa vähimmäisjuoksuaikaa lyhennettiin kahdesta vuodesta yhteen vuoteen, ja lisäksi päätettiin, että omaisuuserien osto-ohjelmassa voitaisiin jatkossa ostaa tarvittaessa myös sellaisia arvopapereita, joiden eräpäivään asti laskettu tuotto jää alle EKP:n talletuskoron. EKP:n neuvosto päätti myös, että julkisen sektorin velkapapereiden lainausoperaatioissa voitaisiin hyväksyä myös rajallinen määrä käteisvakuuksia. Näin tuettaisiin repomarkkinoiden likvidiyttä ja toimintaa euroalueella.
  43. Euroopan komissio nimesi 11.8.2016 euriborkoron ja 28.6.2017 eoniakoron vertailuarvoasetuksessa tarkoitetuiksi ”kriittisiksi vertailuarvoiksi”, sillä niillä on keskeinen merkitys markkinoille ja niitä käytetään viitekorkoina suuressa määrässä sopimuksia.
  44. Työryhmän tehtävänkuvaus sekä lisätietoa työryhmästä on saatavilla EKP:n verkkosivuilla.
  45. Viimeiseen operaatioon osallistui 474 pankkia, joiden kesken rahoitus jaettiin. Enimmillään operaatiossa olisi voitu jakaa 693 miljardia euroa (koko sarjan enimmäislainamäärän ja aiemmissa operaatioissa jaetun määrän erotus). Tästä enimmäisvaltuudesta käytettiin 34 %. Nettomääräinen likviditeettivaikutus on saatu vähentämällä rahoituksen bruttomäärästä ensimmäisen sarjan kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa jaetun rahoituksen ennenaikaiset takaisinmaksut sekä perusrahoitusoperaatioiden volyymin supistuminen (kun pankit ovat siirtyneet hyödyntämään perusrahoitusoperaatioiden asemesta kohdennettuja operaatioita). Ks. myös kehikko ”The targeted longer-term refinancing operations: an overview of the take-up and their impact on bank intermediation” EKP:n Talouskatsauksessa 3/2017.
  46. Näitä kolmea tärkeintä välittymiskanavaa on käsitelty tarkemmin EKP:n Talouskatsauksen 2/2017 kehikossa ”EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien vaikutus rahoitusoloihin: viimeaikaisen kehityksen arviointia”.
  47. Ks. pääjohtaja Draghin European Banking Congress ‑seminaarissa Frankfurtissa 18.11.2016 pitämä puhe ”The state and prospects of the euro area recovery”. Aihetta on tarkasteltu myös L. Gambettin ja A. Musson artikkelissa ”The macroeconomic impact of the ECB’s expanded asset purchase programme (APP)” (EKP:n Working Paper ‑sarjan julkaisu nro 2075, kesäkuu 2017), jonka mukaan omaisuuserien osto-ohjelmalla on ollut merkittävä vaikutus sekä BKT:hen että YKHI-inflaatioon. Verrattuna tilanteeseen, jossa ostoja ei olisi suoritettu, BKT:n kasvu oli vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä 0,18 prosenttiyksikköä vahvempaa mutta vuoden 2016 neljännellä neljänneksellä enää aavistuksen vahvempaa. YKHI-inflaatio oli vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä vain aavistuksen nopeampaa, vuoden 2015 lopussa 0,18 prosenttiyksikköä nopeampaa ja vuoden 2016 neljännellä neljänneksellä jo 0,36 prosenttiyksikköä nopeampaa.
  48. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman ostokelpoisuuskriteerejä on kuvattu tarkemmin (englanniksi) osto-ohjelmaa koskevissa kysymyksissä ja vastauksissa.
  49. Ks. EKP:n raportti euroalueen pankkien luotonantokyselyn tuloksista vuoden 2017 kolmannelta neljännekseltä (englanniksi), lokakuu 2017.
  50. Ks. EKP:n raportti SAFE-kyselyn tuloksista (englanniksi), toukokuu 2017.
  51. Keskuspankkirahoituksen kielto on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklaan 123. Rahapolitiikkaan liittymättömiä varoja koskevia rajoituksia sisältyy erityisesti kansallisten keskuspankkien suorittamista varojen ja vastuiden kotimaisista hallintatoimista annettuihin EKP:n suuntaviivoihin EKP/2014/9, 19.11.2014 tehtyyn nettorahoitusvaroja koskevaan sopimukseen sekä 17.5.2017 tehtyyn sopimukseen hätärahoituksena annettavasta maksuvalmiusavusta.
  52. Ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemien arvopaperien hallussapitotiedot julkaistaan koosteena.
  53. Arvopaperit on arvostettu jaksotetun hankintamenon perusteella.
  54. Ks. EKP:n Financial Stability Review, toukokuu 2017, ja Financial Stability Review, marraskuu 2017. Mikrovalvontatehtävässään EKP (yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa) määrittää ja arvioi säännöllisesti euroalueen pankkisektoriin kohdistuvia riskejä sen varmistamiseksi, että sen suorassa valvonnassa olevat pankit puuttuvat keskeisiin riskeihin tehokkaasti. Havaitut keskeiset riskit kuvastuvat yhteisen valvontamekanismin vuosittain julkaistavissa valvontaprioriteeteissa (ks. Yhteisen valvontamekanismin valvontaprioriteetit vuodelle 2018).
  55. Kaikkien kotimaisten pankkiryhmien tiedot EKP:n konsolidoitujen pankkitilastojen mukaan.
  56. Ks. Financial Stability Review, Special Feature A, EKP, marraskuu 2017.
  57. Ks. Financial Stability Review, Special Feature C, EKP, toukokuu 2017.
  58. Ks. Financial Stability Review, Special Feature B, EKP, marraskuu 2017.
  59. Ks. Financial integration in Europe, Special Feature, EKP, toukokuu 2017.
  60. Ks. Financial Stability Review, Special Feature A, EKP, marraskuu 2016.
  61. Ks. Report on financial structures, EKP, lokakuu 2017.
  62. Arvostusten ennusteisiin liittyy suuria epävarmuustekijöitä, ja niiden maakohtainen tulkinta saattaa olla monimutkaista kansallisten erityispiirteiden vuoksi (esim. kiinteistöjen verokohtelu tai rakenteelliset tekijät, kuten hallintaperuste).
  63. Marraskuussa 2016 EJRK antoi maakohtaiset varoitukset asuntosektorin keskipitkän aikavälin heikkouksista seuraaville euroalueen maille: Belgia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta ja Suomi.
  64. Vuoden 2017 luettelo kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävistä pankeista on FSB:n verkkosivuilla.
  65. Ks. ”ECB floor methodology for setting the capital buffer for an identified Other Systemically Important Institution (O-SII)”, Macroprudential Bulletin nro 3, EKP, kesäkuu 2017.
  66. ”Compressing over-the-counter markets”, ”Networks of counterparties in the centrally cleared EU-wide interest rate derivatives market”, ”Syndicated loans and CDS positioning” ja ”Discriminatory pricing of over-the-counter derivatives”.
  67. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2013/36/EU muuttamisesta säännösten soveltamisesta vapautettujen yhteisöjen, rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, palkitsemisen, valvontatoimenpiteiden ja ‑valtuuksien sekä pääoman ylläpitämistoimenpiteiden osalta ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta.
  68. Luvut perustuvat päivittäisiin tietoihin ajalta 19.9.–29.12.2017, ja ne sisältävät selvitetyt ja osittain selvitetyt maksutapahtumat ja likviditeetin siirrot.
  69. Tarkistetun maksupalveludirektiivin säännöksiä alettiin soveltaa tammikuussa 2018.
  70. Ks. ”Payment systems: liquidity saving mechanisms in a distributed ledger environment”, EKP ja Japanin keskuspankki, syyskuu 2017, ja ”BOJ/ECB joint research project on distributed ledger technology”, EKP ja Japanin keskuspankki, syyskuu 2017.
  71. Ks. ”The potential impact of DLTs on securities post-trading harmonisation and on the wider EU financial market integration”, EKP, syyskuu 2017.
  72. Ks. Virtual currency schemes – a further analysis, EKP, helmikuu 2015.
  73. ”Red team” on alun perin sotilaskielessä käytetty nimitys ryhmälle, jonka tehtävänä on murtautua ”omien” tiloihin ja siten testata turvatoimia. Kyberturvallisuusalalla ”red team” ‑testi on harjoitus, jossa jäljitellään todellisten hyökkääjien taktiikoita, tekniikoita ja menettelyjä. Siinä otetaan kohteeksi rahoitusmarkkinainfrastruktuurin tai yrityksen ihmiset, prosessit ja tekniikat ja testataan siten sen suojaus-, havainto- ja reaktiovalmiuksia.
  74. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 141 kohdan 2, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä EKPJ:n perussääntö) artiklojen 17, 21.2, 43.1 ja 46.1 sekä 18.2.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 artiklan 9 mukaisesti.
  75. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 122 kohdan 2 ja artiklan 132 kohdan 1, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä 11.5.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 artiklan 8 mukaisesti.
  76. EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä muutetun ERVV-puitesopimuksen artiklan 3 kohdan 5 mukaisesti.
  77. EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä rahoitustukijärjestelysopimuksia koskevien EVM:n yleisten ehtojen kohdan 5.12.1 mukaisesti.
  78. Euron käyttöön ottaneiden EU:n jäsenvaltioiden (Kreikkaa ja Saksaa lukuun ottamatta) ja Kreditanstalt für Wiederaufbaun (joka toimii yleisen edun nimissä Saksan liittotasavallan antamien ohjeiden mukaisesti ja sen antaman takauksen turvin) lainanantajina, Helleenien tasavallan lainanottajana sekä Kreikan keskuspankin lainanottajan maksujen välittäjänä välisen sopimuksen mukaan sekä EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21.2 sekä 10.5.2010 annetun päätöksen EKP/2010/4 artiklan 2 nojalla.
  79. Ks. H. Esselink ja L. Hernández, ”The use of cash by households in the euro area”, Occasional Paper ‑sarjan julkaisu nro 201, EKP, marraskuu 2017.
  80. Vähittäismyyntipaikat (point of sale, POS) ovat fyysisiä paikkoja, joissa kuluttajille myydään tuotteita tai palveluja (ks. kuvio B).
  81. Ks. ”Manual on MFI interest rate statistics”, EKP, tammikuu 2017.
  82. Aiheesta kerrotaan tarkemmin BIRD-hankkeen verkkosivuilla.
  83. Tarkempia tietoja EKP:n tutkimustoiminnasta ja tutkimukseen liittyvistä tapahtumista, julkaisuista ja verkostoista on EKP:n verkkosivulla.
  84. WDN:n kyselyn tulokset on tiivistetty EKP:n Occasional Paper -sarjan julkaisussa nro 192: ”Labour market adjustment in Europe during the crisis: microeconomic evidence from the Wage Dynamics Network survey”, kesäkuu 2017. Maakohtaisia raportteja ja niihin liittyviä työpapereita löytyy WDN:n verkkosivuilta.
  85. Kaikki Sintran foorumin tutkimuspaperit, keskustelut ja puheet on dokumentoitu konferenssin e-kirjaan, ja kaikkien istuntojen videotallenteet ovat nähtävissä EKP:n YouTube-kanavalla.
  86. EKP:n tutkimuskatsaus on verkkopohjainen alusta tärkeiden tutkimustulosten jakamiseen laajemmalle yleisölle. Julkaisun numerot löytyvät EKP:n verkkosivuilta.
  87. Perussopimusten liitteenä olevan, eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 15) mukaan Ison-Britannian kansallisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta kuulla EKP:tä.
  88. Muita lausuntoja ovat: CON/2017/22 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ennalta ehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, uudesta mahdollisuudesta ja toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi sekä direktiivin 2012/30/EU muuttamisesta; ja CON/2017/42 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta määritysvelvollisuuden, määritysvelvollisuuden keskeyttämisen, raportointivaatimusten, sellaisten OTC-johdannaissopimusten riskienpienentämistekniikoiden, joille ei ole tehty keskusvastapuolimääritystä, kauppatietorekisterien rekisteröinnin ja valvonnan sekä kauppatietorekistereitä koskevien vaatimusten osalta.
  89. Ks. CON/2017/8, CON/2017/18, CON/2017/20, CON/2017/27 ja CON/2017/40.
  90. Ks. CON/2017/10 ja CON/2017/31.
  91. Ks. CON/2017/2, CON/2017/3, CON/2017/12, CON/2017/19, CON/2017/32 ja CON/2017/43.
  92. Ks. CON/2017/4.
  93. Ks. CON/2017/17.
  94. Ks. CON/2017/24.
  95. Ks. CON/2017/34.
  96. Ks. CON/2017/51.
  97. Ks. CON/2017/44.
  98. Ks. CON/2017/36.
  99. Ks. CON/2017/5.
  100. Ks. CON/2017/49.
  101. Ks. CON/2017/37.
  102. Ks. CON/2017/25.
  103. Ks. CON/2017/23.
  104. Ks. CON/2017/23.
  105. Ks. CON/2017/23.
  106. Ks. CON/2017/26.
  107. Ks. CON/2017/14.
  108. Ks. CON/2017/30.
  109. Ks. CON/2017/35.
  110. Ks. CON/2017/9 ja CON/2017/48.
  111. Ks. CON/2017/48.
  112. Ks. CON/2017/1.
  113. Ks. CON/2017/23.
  114. Ks. CON/2017/29.
  115. Ks. CON/2017/11, CON/2017/21 ja CON/2017/36.
  116. Ks. CON/2017/50.
  117. Ks. CON/2017/13 ja CON/2017/28.
  118. Ks. CON/2017/33 ja CON/2017/36.
  119. Ks. CON/2017/15.
  120. Ks. CON/2017/36.
  121. Ks. CON/2017/19.
  122. Ks. CON/2017/23.
  123. Ks. CON/2017/23.
  124. Ks. CON/2017/7.
  125. Ks. CON/2017/16 ja CON/2017/41.
  126. Näitä olivat tapaukset, joissa kansalliset viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa ehdotuksista lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla tai joissa EKP:ltä pyydettiin muodollisesti lausuntoa mutta sillä ei ollut riittävästi aikaa tutustua lainsäädäntöehdotukseen ja antaa siitä lausunto ennen säädöksen hyväksymistä.
  127. Alustuspuheenvuorot ovat saatavilla EKP:n verkkosivuilla.
  128. Kaikki EKP:n pääjohtajan vastaukset parlamentin jäsenten kysymyksiin julkaistaan omassa osiossaan EKP:n verkkosivuilla.
  129. EKP:n valvontaelimen puheenjohtajan kirjalliset vastaukset parlamentin jäsenten kysymyksiin julkaistaan EKP:n pankkivalvontasivuilla.
  130. EKPJ:n parhaat käytännöt ovat luettavissa EKP:n verkkosivuilla.
  131. Luvussa ovat mukana paitsi EKP:n henkilöstö kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna myös EKP:ssä lyhytaikaisilla työsopimuksilla työskentelevät kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijat sekä EKP:n jatko-opiskelijaohjelman osallistujat.