Mitä ovat keskuspankkien swapjärjestelyt?

27.9.2016

Keskuspankkien valuutanvaihtojärjestely eli swapjärjestely on kahden keskuspankin välinen periaatesopimus keskinäisestä valuutan vaihdosta. Sopimuksen tehneet keskuspankit saavat toisiltaan valuuttamääräistä likviditeettiä tarvittaessa. Tavallisesti keskuspankki tarvitsee ulkomaan valuuttaa kotimaansa liikepankkien tarpeisiin. Eurojärjestelmällä on valuutanvaihtojärjestely esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin kanssa. Sen turvin EKP ja kaikki euroalueen kansalliset keskuspankit saavat tarvitessaan Yhdysvaltain keskuspankilta dollareita euroja vastaan. Valuutanvaihtojärjestelyt ovat kuuluneet keskuspankkien rahapolitiikan välineisiin jo vuosikymmeniä.

Mihin valuutanvaihtojärjestelyjä tarvitaan?

Alun perin keskuspankit käyttivät valuutanvaihtojärjestelyjä tiettyjen markkinainterventioiden rahoittamiseen. Viime vuosina järjestelyistä on tullut tärkeä väline, jolla voidaan ylläpitää rahoitusvakautta ja hillitä markkinoilla vallitsevien jännitteiden vaikutusta reaalitalouteen. Esimerkiksi EKP:n vuoden 2007 jälkeisten swapjärjestelyjen tarkoitus on varmistaa, että euroalueen pankit saavat riittävästi ulkomaanvaluutan määräistä likviditeettiä. Kun tietyn valuutan määräisen rahoituksen markkinoilla on häiriöitä, valuutta-alueen ulkopuolisten pankkien valuutansaanti vaikeutuu – nehän eivät voi hankkia valuuttaa suoraan ulkomaiselta keskuspankilta. Jos sen sijaan niiden kotimaan keskuspankilla on valuutanvaihtojärjestely kyseisen keskuspankin kanssa, pankkien tarvitsema ulkomaanvaluutta voidaan järjestää tätä kautta. Järjestelyn ansiosta keskuspankin ei tarvitse käyttää tällaisessa tilanteessa omia valuuttavarantojaan. Esimerkiksi Lehman Brothers ‑investointipankin syyskuussa 2008 tapahtuneen romahduksen ja sitä seuranneen finanssikriisin seurauksena rahoitusmarkkinoiden pyrkimys välttää riskejä voimistui äärimmilleen, ja rahoituksen saanti tyrehtyi. Siinä tilanteessa euroalueen pankkien oli vaikea saada tarvitsemaansa Yhdysvaltain dollarin määräistä rahoitusta. Rahoitusjärjestelmän häiriöiden välttämiseksi EKP ja Yhdysvaltain keskuspankki tekivät sopimuksen valuutanvaihtojärjestelystä. Sen ansiosta euroalueella toimivat pankit saivat Yhdysvaltain dollareita eurojärjestelmän keskuspankeilta. Muutoin pankit olisivat saattaneet esimerkiksi joutua myymään omaisuuseriä äkillisesti, mikä olisi voinut aiheuttaa hintojen voimakasta heilahtelua.

Minkä keskuspankkien kanssa EKP:llä on valuutanvaihtojärjestely?

Vuonna 2011 EKP sopi Englannin pankin sekä Kanadan, Japanin, Yhdysvaltain ja Sveitsin keskuspankkien kanssa keskinäisistä valuutanvaihtojärjestelyistä. Joulukuusta 2015 lähtien järjestelyjen kautta on hankittu vain Yhdysvaltain dollareita ja Sveitsin frangeja euroalueen pankeille.

Finanssikriisin seurauksena EKP teki myös Tanskan, Latvian, Unkarin ja Ruotsin keskuspankkien kanssa sopimukset eurojen toimittamisesta niille tarvittaessa.

Lisäksi vuonna 2013 EKP solmi Kiinan keskuspankin kanssa valuutanvaihtojärjestelyn, jolla eurojärjestelmä pystyy varmistamaan, että euroalueen pankkien saatavilla on renminbejä myös mahdollisten markkinahäiriöiden esiintyessä. Kiinan merkitys kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta on kasvanut, ja myös euroalueen ja Kiinan välinen kauppa ja sijoitukset ovat laajentuneet nopeasti.

Miten valuutanvaihtojärjestely käytännössä toimii?

Kun euroalueen pankit myöntävät asiakkailleen esimerkiksi dollarilainoja, ne joutuvat tavallisesti hankkimaan tarvittavat Yhdysvaltain dollarit markkinoilta. Jos kuitenkin dollarimääräisen rahoituksen kustannukset ovat liian suuret tai markkinoilla on häiriöitä, pankit voivat kääntyä maansa kansallisen keskuspankin puoleen. Tällöin keskuspankki voi toimittaa pankeille dollareita EKP:n ja Yhdysvaltain keskuspankin välisen valuutanvaihtojärjestelyn ansiosta. EKP järjestää viikoittain huutokauppaoperaatioita, joiden kautta euroalueen pankit voivat lainata keskuspankiltaan ilmoittamansa määrän dollareita ennalta määritetyllä korolla. Dollarimääräisen likviditeetin vastineeksi pankkien on annettava hyvälaatuiset ja riittävät vakuudet. Jotta vakuudet ovat varmasti riittävät, niiden arvo määritetään vallitsevien markkinahintojen mukaan, ja markkinahinnasta tehdään tietyn suuruinen vähennys (eli markkina-arvon aliarvostus). Valuutanvaihtojärjestelyt ovat pohjimmiltaan turvakeino, ja useimpiin niistä ei käytännössä ole koskaan jouduttu turvautumaan. EKP:n periaatteena on varmistaa hyvä toimintavalmius kaikissa tilanteissa, ja se testaa säännöllisesti rahapolitiikan välineitä, jotta ne voidaan tarpeen tullen ottaa käyttöön vaivattomasti ja turvallisesti.