Euron käyttö

Euro otettiin käyttöön 1.1.1999, jolloin siitä tuli yhteinen raha yli 300 miljoonalle ihmiselle Euroopassa. Kolmen ensimmäisen vuoden ajan se oli olemassa vain tilirahana, eli sitä voitiin käyttää esimerkiksi sähköisissä maksuissa. Eurosetelit ja ‑kolikot otettiin käyttöön vasta 1.1.2002. Niillä korvattiin kiinteään muuntokurssiin vanhat kansalliset setelit ja kolikot, kuten Suomen markat ja Ranskan frangit.

Tällä hetkellä eurosetelit ja ‑kolikot ovat virallisia maksuvälineitä yhdeksässätoista Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta sekä näille valtioille kuuluvilla tai niihin muuten läheisessä yhteydessä olevilla saarilla ja merentakaisilla alueilla. Nämä 19 maata muodostavat euroalueen. Euro on Euroopan unionin kanssa tehdyn virallisen sopimuksen nojalla käytössä myös Andorrassa, Monacossa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa. Lisäksi euro on käytössä ilman sopimusta Montenegrossa ja Kosovossa. Eurosetelit ja ‑kolikot ovat konkreettinen esimerkki Euroopan yhdentymisestä: jo 340 miljoonaa ihmistä käyttää niitä maksuihin jokapäiväisessä elämässään.

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden odotetaan liittyvän rahaliittoon ja ottavan euron käyttöön, kun ne täyttävät ns. lähentymiskriteerit (vain Tanska on neuvotellut itselleen oikeuden jättäytyä rahaliiton ulkopuolelle).

Interaktiivinen euroalueen kartta

Interaktiivisesta kartasta ja taulukoista näkyy, mitkä Euroopan unionin maat kuuluvat euroalueeseen ja milloin euro on otettu niissä käyttöön.

Itävalta

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 1995

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Belgia

EU-maa, euro käytössä

EU:n perustajajäsen (EU:ssa vuodesta 1957)

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Bulgaria

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 2007

Kypros

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2008

Tšekki

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Saksa

EU-maa, euro käytössä

EU:n perustajajäsen (EU:ssa vuodesta 1957)

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Tanska

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 1973

Viro

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2011

Espanja

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 1986

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Suomi

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 1995

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Ranska

EU-maa, euro käytössä

EU:n perustajajäsen (EU:ssa vuodesta 1957)

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Kreikka

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 1981

Euro käytössä vuodesta 2001 (käteisrahana vuodesta 2002)

Kroatia

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 2013

Unkari

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Irlanti

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 1973

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Italia

EU-maa, euro käytössä

EU:n perustajajäsen (EU:ssa vuodesta 1957)

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Liettua

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2015

Luxemburg

EU-maa, euro käytössä

EU:n perustajajäsen (EU:ssa vuodesta 1957)

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Latvia

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2014

Monaco

Ei kuulu EU:hun

Malta

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2008

Alankomaat

EU-maa, euro käytössä

EU:n perustajajäsen (EU:ssa vuodesta 1957)

Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Puola

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Portugali

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 1986

2002Euro käytössä vuodesta 1999 (käteisrahana vuodesta 2002)

Romania

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 2007

Ruotsi

EU-maa, euro ei käytössä

EU:ssa vuodesta 1995

Slovenia

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2007

Slovakia

EU-maa, euro käytössä

EU:ssa vuodesta 2004

Euro käytössä vuodesta 2009

San Marino

Ei kuulu EU:hun

Euroopan unionin jäsenvaltiot ja euroalueen maat

EU-maat, joiden raha on euro

Maa EU-jäsenyys Euron käyttöönotto
Itävalta 1995 1999 (käteisrahana 2002)
Belgia 1957 1999 (käteisrahana 2002)
Kypros 2004 2008
Viro 2004 2011
Suomi 1995 1999 (käteisrahana 2002)
Ranska 1957 1999 (käteisrahana 2002)
Saksa 1957 1999 (käteisrahana 2002)
Kreikka 1981 2001 (käteisrahana 2002)
Irlanti 1973 1999 (käteisrahana 2002)
Italia 1957 1999 (käteisrahana 2002)
Latvia 2004 2014
Liettua 2004 2015
Luxemburg 1957 1999 (käteisrahana 2002)
Malta 2004 2008
Alankomaat 1957 1999 (käteisrahana 2002)
Portugali 1986 1999 (käteisrahana 2002)
Slovakia 2004 2009
Slovenia 2004 2007
Espanja 1986 1999 (käteisrahana 2002)

EU-maat, joissa euro ei ole käytössä

Maa EU-jäsenyys
Bulgaria 2007
Kroatia 2013
Tšekki 2004
Tanska 1973
Unkari 2004
Puola 2004
Romania 2007
Ruotsi 1995

Iso-Britannia kuului Euroopan unioniin vuosina 1973–2020. Maa ei ottanut euroa käyttöön.

Euron kiinteät muuntokurssit
Rahayksikkö
1 40,3399 BEF (Belgian frangia)
1 1,95583 DEM (Saksan markkaa)
1 15,6466 EEK (Viron kruunua)
1 0,787564 IEP (Irlannin puntaa)
1 340,750 GRD (Kreikan drakmaa)
1 166,386 ESP (Espanjan pesetaa)
1 0,585274 CYP (Kyproksen puntaa)
1 6,55957 FRF (Ranskan frangia)
1 1936,27 ITL (Italian liiraa)
1 0,702804 LVL (Latvian latia)
1 3,45280 LTL (Liettuan litiä)
1 40,3399 LUF (Luxemburgin frangia)
1 0,429300 MTL (Maltan liiraa)
1 2,20371 NLG (Alankomaiden guldenia)
1 13,7603 ATS (Itävallan shillinkiä)
1 200,482 PTE (Portugalin escudoa)
1 239,640 SIT (Slovenian tolaria)
1 SKK 30.1260 (Slovakian korunaa)
1 5,94573 FIM (Suomen markkaa)

Käteisvirrat euroalueella

Euroseteleitä (ja -kolikoita) kulkeutuu suuria määriä euroalueen maasta toiseen pääasiassa matkailijoiden, liikematkustajien ja ostosmatkaajien mukana. Ennen euron käyttöönottoa kansallisia seteleitä kulkeutui niin ikään jonkin verran maasta toiseen, ja ne oli aina palautettava liikkeeseenlaskumaan kansalliseen keskuspankkiin, yleensä liikepankkien kautta. Euroseteleitä ei tarvitse palauttaa liikkeeseenlaskijakeskuspankkiin. Koska euroseteleitä kuitenkin kulkeutuu suuria määriä liikkeeseenlaskumaasta muihin euroalueen maihin, joissa niitä sitten käytetään maksamiseen, keskuspankkien on aika ajoin toimitettava niitä toisilleen. Näin estetään setelivajausten syntyminen yksiin ja seteliylimäärien kertyminen toisiin maihin. Suuria setelikuljetuksia koordinoidaan keskitetysti, ja EKP huolehtii niiden kustannuksista.

Käteisrahan edut ja merkitys maksuvälineenä

Liikkeessä olevien eurosetelien kokonaisarvo ja lukumäärä ovat kasvaneet tasaisesti siitä lähtien, kun eurosetelit ja ‑kolikot vuonna 2002 otettiin käyttöön. Määrällisesti selvästi suurin osa euroalueen vähittäismaksuista maksetaan käteisellä. Käteismaksuina suoritettujen maksujen arvo on kuitenkin verraten pieni. Viime vuosikymmeninä käteisrahan merkitys on vähitellen pienentynyt käteismaksu- ja luottokorttien käytön yleistyessä, ja kehityksen odotetaan jatkuvan samansuuntaisena.

Maksuvälineenä käteisrahalla on korvaamattomia etuja:

  • Vähittäismaksut hoituvat varmimmin ja nopeimmin käteisellä, ja häiriötilanteissa käteinen nousee tärkeimmäksi maksuvälineeksi.
  • Käteisellä maksaminen on edullisin tapa maksaa pieniä maksuja: tapahtumakohtaiset kulut ovat vähäisemmät kuin maksettaessa sähköisillä maksuvälineillä.
  • Käteisraha on kaikkien käytettävissä – myös niiden, joilla ei ole pankkitiliä tai joiden on vaikea käyttää tiliään. Käteisellä maksavat helposti nekin, joilla ei ole käytössään sähköisiä maksuvälineitä.
  • Käteisellä maksaessaan kuluttajat tietävät parhaiten, miten paljon rahaa he ovat käyttäneet ja mihin.
  • Käteistä voidaan käyttää sekä maksuvälineenä että arvon säilyttäjänä.
  • Käteisrahan väärentäminen on hankalaa, eikä käteispetoksia ole helppo tehdä.

Käteisraha on maksuvälineenä välttämätön jatkossakin – ilman sitä ei pärjätä vielä pitkään aikaan.

Käteisraha maksuvälineenä eurojärjestelmän kannalta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan yksi eurojärjestelmän perustehtävistä on edistää maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa. Eurojärjestelmä suhtautuu eri maksuvälineisiin tasapuolisesti eikä aseta mitään niistä muiden edelle. Eurosetelien liikkeeseenlaskijoina eurojärjestelmän keskuspankeilla on kuitenkin erityinen vastuu käteisrahasta. Eurokolikoiden liikkeeseenlasku on jäsenvaltioiden vastuulla, mutta useimmat eurojärjestelmän keskuspankit huolehtivat myös kolikoiden saattamisesta kiertoon. Eurojärjestelmä on sitoutunut omalta osaltaan varmistamaan, että käteistä on helposti saatavilla ja sitä on helppoa, turvallista ja tehokasta käyttää vähittäismaksuissa. Valtuuksiensa rajoissa eurojärjestelmä seuraa ja pyrkii jatkuvasti parantamaan euroalueen rahahuollon turvallisuutta, häiriönsietokykyä ja tehokkuutta.