Euron käyttö

Euro otettiin käyttöön 1.1.1999, jolloin siitä tuli yhteinen raha yli 300 miljoonalle ihmiselle Euroopassa. Kolmen ensimmäisen vuoden ajan se oli olemassa vain tilirahana, eli sitä voitiin käyttää esimerkiksi sähköisissä maksuissa. Eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön vasta 1.1.2002. Niillä korvattiin kiinteään muuntokurssiin vanhat kansalliset setelit ja kolikot, kuten Suomen markat ja Ranskan frangit.

Tällä hetkellä eurosetelit ja -kolikot ovat virallisia maksuvälineitä yhdeksässätoista Euroopan unionin 28 jäsenvaltiosta sekä näille valtioille kuuluvilla tai niihin muuten läheisessä yhteydessä olevilla saarilla ja merentakaisilla alueilla. Nämä kahdeksantoista maata muodostavat euroalueen. Euro on Euroopan unionin kanssa tehdyn virallisen sopimuksen nojalla käytössä myös Andorrassa, Monacossa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa. Lisäksi euro on käytössä ilman sopimusta Montenegrossa ja Kosovossa.

Interaktiivinen euroalueen kartta

Euron kiinteät muuntokurssit

Rahayksikkö
1 40,3399 BEF (Belgian frangia)
1 1,95583 DEM (Saksan markkaa)
1 15,6466 EEK (Viron kruunua)
1 0,787564 IEP (Irlannin puntaa)
1 340,750 GRD (Kreikan drakmaa)
1 166,386 ESP (Espanjan pesetaa)
1 6,55957 FRF (Ranskan frangia)
1 1936,27 ITL (Italian liiraa)
1 0,585274 CYP (Kyproksen puntaa)
1 0,702804 LVL (Latvian latia)
1 3,45280 LTL (Liettuan litiä)
1 40,3399 LUF (Luxemburgin frangia)
1 0,429300 MTL (Maltan liiraa)
1 2,20371 NLG (Alankomaiden guldenia)
1 13,7603 ATS (Itävallan shillinkiä)
1 200,482 PTE (Portugalin escudoa)
1 239,640 SIT (Slovenian tolaria)
1 SKK 30.1260 (Slovakian korunaa)
1 5,94573 FIM (Suomen markkaa)

Käteisvirrat euroalueella

Euroseteleitä (ja ‑kolikoita) kulkeutuu suuria määriä euroalueen maasta toiseen pääasiassa matkailijoiden, liikematkustajien ja ostosmatkaajien mukana. Ennen euron käyttöönottoa kansallisia seteleitä kulkeutui niin ikään jonkin verran maasta toiseen, ja ne oli aina palautettava liikkeeseenlaskumaan kansalliseen keskuspankkiin, yleensä liikepankkien kautta. Euroseteleitä ei tarvitse palauttaa liikkeeseenlaskijakeskuspankkiin. Koska euroseteleitä kuitenkin kulkeutuu suuria määriä liikkeeseenlaskumaasta muihin euroalueen maihin, joissa niitä sitten käytetään maksamiseen, keskuspankkien on aika ajoin toimitettava niitä toisilleen. Näin estetään setelivajausten syntyminen yksiin ja seteliylimäärien kertyminen toisiin maihin. Suuria setelikuljetuksia koordinoidaan keskitetysti, ja EKP huolehtii niiden kustannuksista.

Käteisrahan edut ja merkitys maksuvälineenä

Liikkeessä olevien eurosetelien määrä on kasvanut tasaisesti sekä arvolla että lukumäärällä mitattuna siitä lähtien, kun eurosetelit ja ‑kolikot vuonna 2002 otettiin käyttöön. Määrällisesti selvästi suurin osa euroalueen vähittäismaksuista maksetaan käteisellä. Kun tarkastellaan maksujen suuruutta, käteismaksujen osuus on merkittävästi pienempi. Viime vuosikymmeninä käteisrahan merkitys on vähitellen pienentynyt käteismaksu- ja luottokorttien käytön yleistyessä, ja kehityksen odotetaan jatkuvan samansuuntaisena.

Maksuvälineenä käteisrahalla on korvaamattomia etuja:

  • Vähittäismaksut hoituvat varmimmin ja nopeimmin käteisellä, ja häiriötilanteissa käteinen nousee tärkeimmäksi maksuvälineeksi.
  • Käteisellä maksaminen on edullisin tapa maksaa pieniä maksuja: tapahtumakohtaiset kulut ovat vähäisemmät kuin maksettaessa sähköisillä maksuvälineillä.
  • Käteisraha on kaikkien käytettävissä – myös niiden, joilla ei ole pankkitiliä tai joiden on vaikea käyttää tiliään. Käteisellä maksavat helposti nekin, joilla ei ole käytössään sähköisiä maksuvälineitä.
  • Käteisellä maksaessaan kuluttajat tietävät parhaiten, miten paljon rahaa he ovat käyttäneet ja mihin.
  • Käteistä voidaan käyttää sekä maksuvälineenä että arvon säilyttäjänä.
  • Käteisrahan väärentäminen on hankalaa, eikä käteispetoksia ole helppo tehdä.

Käteisraha on maksuvälineenä välttämätön jatkossakin – ilman sitä ei pärjätä vielä pitkään aikaan.

Käteisraha maksuvälineenä eurojärjestelmän kannalta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan yksi eurojärjestelmän perustehtävistä on edistää maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa. Eurojärjestelmä suhtautuu eri maksuvälineisiin tasapuolisesti eikä aseta mitään niistä muiden edelle. Eurosetelien liikkeeseenlaskijoina eurojärjestelmän keskuspankeilla on kuitenkin erityinen vastuu käteisrahasta. Eurokolikoiden liikkeeseenlasku on jäsenvaltioiden vastuulla, mutta useimmat eurojärjestelmän keskuspankit huolehtivat myös kolikoiden saattamisesta kiertoon. Eurojärjestelmä on sitoutunut omalta osaltaan varmistamaan, että käteistä on helposti saatavilla ja sitä on helppoa, turvallista ja tehokasta käyttää vähittäismaksuissa. Valtuuksiensa rajoissa eurojärjestelmä seuraa ja pyrkii jatkuvasti parantamaan euroalueen rahahuollon turvallisuutta, häiriönsietokykyä ja tehokkuutta.