Vastauksia kysymyksiin: eurojärjestelmän arvopaperiomistusten ilmastotietojen julkistaminen

EKP ja eurojärjestelmän muut keskuspankit ovat vuodesta 2023 lähtien julkistaneet arvopaperiomistustensa ilmastotietoja kerran vuodessa.

Tällä kysymys- ja vastaussivulla selvennetään julkistettujen tietojen laajuutta, käytettäviä tietoaineistoja ja niihin liittyviä menetelmiä.

Lisätietoja eurojärjestelmän keskuspankkien arvopaperiomistuksiin liittyvien ilmastotietojen raportoinnista on lehdistötiedotteessa ja EKP:n verkkosivuilla olevassa osiossa.

1. Miksi eurojärjestelmä julkaisee arvopaperiomistuksistaan ilmastotietoja?

Eurojärjestelmä haluaa ilmastoraporteissaan kertoa avoimemmin ostamiensa arvopapereiden ilmastovaikutuksista ja alttiudesta ilmastoriskeille. Tämä lisää tietoisuutta koko rahoitussektoriin ja arvopaperiomistuksiin liittyvistä ilmastoriskeistä sekä näiden riskien tuntemusta. Raportoinnissa noudatetaan aina uusimpia markkinastandardeja, mikä yhtenäistää julkistamiskäytäntöjä. Ilmastoraportointi tukee myös EU:n tavoitteita ilmastoneutraaliudesta ja vähähiiliseen talouteen siirtymisestä.

2. Mistä eurojärjestelmän ostamista arvopapereista julkaistaan ilmastotietoja?

Kaikki eurojärjestelmän keskuspankit julkaisevat ilmastotietoja rahapolitiikkaan liittymättömistä sijoituksistaan, joiden hallinnasta ne vastaavat itse. Lisäksi eurojärjestelmä julkaisee ilmastotietoja julkisen sektorin ja yrityssektorin joukkolainoista sekä katetuista joukkolainoista, jotka on hankittu rahapoliittisista syistä omaisuuserien osto-ohjelmassa (APP) ja pandemiaan liittyvässä osto-ohjelmassa (PEPP). EKP:n julkaisemassa APP- ja PEPP-omistuksia koskevassa raportissa käsitellään myös EKP:n valuuttavarantoja. Julkistettujen ilmastotietojen laajuutta arvioidaan vuosittain aineistojen sekä julkistamismenetelmien ja ‑käytäntöjen kehityksen huomioimiseksi.

3. Miksi eurojärjestelmä ei julkaise ilmastotietoja koko taseestaan?

Eurojärjestelmä julkistaa ilmastotietoja sellaisista taseessaan olevista varallisuuseristä, joista ilmastodataa on riittävästi saatavilla, eli käytännössä useimmista tase-eristä. Tietyistä varallisuuseristä ja sijoituksista tietoja ei kuitenkaan julkisteta, sillä ilmastodataa tai menetelmäohjeita ei ole riittävästi saatavilla. Tällaisia ovat esimerkiksi omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa (ABSPP) hankitut arvopaperit sekä fyysinen kulta, erityiset nosto-oikeudet ja EKP:n valuuttavarannossa olevat käteisvarat ja muut rahavarat. Eurojärjestelmä tekee yhteistyötä standardointielinten ja ilmastodatan toimittajien kanssa, jotta ilmastotietojen saatavuutta ja laatua voidaan ajan mittaan parantaa.

4. Millä menetelmällä ilmastotiedot julkistetaan?

Eurojärjestelmän keskuspankit ovat laatineet yhteiset julkistamisperiaatteet, joissa keskitytään rahapolitiikkaan liittymättömiin sijoituksiin. Periaatteet perustuvat ilmastoraportointityöryhmän (TCFD) suosituksiin, ja niitä tarkistetaan ja päivitetään säännöllisin väliajoin. Ilmastoraportointityöryhmän toiminta loppui lokakuussa 2023, sillä sen antamat suositukset liitettiin kansainvälisen kestävyysstandardilautakunnan (International Sustainability Standards Board) laatimiin standardeihin vuonna 2024. Lautakunta toimii itsenäisesti IFRS-säätiön (International Financial Reporting Standards Foundation) sisällä. Eurojärjestelmä ottaa myös huomioon ilmastoraportointityöryhmän (TCFD), Partnership for Carbon Accounting Financials (PCAF) ‑hankkeen ja Network of Central Banks and Supervisors for Greening the Financial System (NGFS) -verkoston antaman ohjeistuksen laajasti hyväksytyistä kestävyysraportoinnin standardeista. Julkistamisperiaatteet on muokattu erityisesti rahapolitiikkaan liittymättömien eurojärjestelmän sijoitusten erityispiirteisiin sopiviksi. Julkistamismenetelmistä on lisätietoa edellä mainittujen tahojen laatimissa raporteissa.

5. Sisältyvätkö arvopaperiomistusten ilmastotietoihin myös luontokatoon ja luonnon tilan heikkenemiseen liittyvät riskit?

Vuodesta 2025 alkaen EKP ja jotkin muut eurojärjestelmän keskuspankit ovat lisänneet raportteihinsa luontoon liittyvän indikaattorin. Tämä luontoraportointityöryhmän (Taskforce on Nature-related Financial Disclosures) suosittelema indikaattori mittaa yrityslainaomistusten alttiutta luontoon olennaisesti vaikuttavien tai siitä riippuvaisten toimialojen riskeille. Indikaattorin tulokset julkistetaan myös eurojärjestelmän rahapoliittisten arvopaperiomistusten osalta. Niiden julkistamista aiotaan laajentaa tulevina vuosina, kun luontoon liittyvät aineistot paranevat.

6. Mitä eroja on APP- ja PEPP-ohjelmien rahapoliittisten arvopaperiomistusten ja rahapolitiikkaan liittymättömien sijoitusten julkistamismenetelmissä?

APP- ja PEPP-ohjelmissa hankittujen julkisen sektorin ja yrityssektorin joukkolainojen ja katettujen joukkolainojen sekä rahapolitiikkaan liittymättömien sijoitusten ilmastotiedot julkistetaan pääosin samoilla eurojärjestelmän yhteisten periaatteiden mukaisilla menetelmillä. Mahdolliset menetelmäerot liittyvät siihen, että APP- ja PEPP-ohjelmissa tehdään rahapoliittisia arvopaperiostoja. Lisäksi ilmastonäkökohtia ollaan parhaillaan liittämässä eurojärjestelmän rahapolitiikan ohjausjärjestelmään, millä myös voi olla vaikutusta menetelmiin. Esimerkiksi APP- ja PEPP-ohjelmissa hankittuja yrityslainoja koskevat tiedot perustuvat ainoastaan liikkeeseenlaskijoiden raportoimiin päästötietoihin. Sen sijaan rahapolitiikkaan liittymättömissä sijoituksissa saatetaan käyttää lisäksi ilmastotiedon tuottajien laatimia päästöarvioita, jos yrityksen itse raportoimia päästötietoja ei ole saatavilla.

7. Mitä tietoa eurojärjestelmän laskelmissa käytetään?

Eurojärjestelmä käyttää vuoden 2026 raporteissa tietoja, jotka ovat peräisin ilmasto- ja rahoitusasioihin erikoistuneelta Institutional Shareholder Services (ISS) ‑yritykseltä. Koska Carbon4 Financen (C4F) kanssa tehty sopimus on päättynyt, EKP ja useimmat muut eurojärjestelmän keskuspankit käyttävät nyt ainoastaan ISS:n tietoja. Tällä on ollut pieni vaikutus joihinkin valtionlainoihin liittyvien kulutuspäästöjen pitkäaikaisiin trendeihin. Saksan keskuspankin vetämässä eurojärjestelmän laajuisessa uudelleenhankinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota datan laatuun ja kattavuuteen sekä kustannus–hyöty-näkökohtiin. Hankintaprosessissa valittiin kaksi tietopalveluyritystä, joita käytetään seuraavilla raportointikierroksilla. Eurojärjestelmän keskuspankit täydentävät näiltä yrityksiltä saamiaan tietoja muiden tietopalveluyritysten tuottamilla ilmastotiedoilla.

8. Miksi tiedot liikkeeseenlaskijoiden hiilipäästöjen vähentämistoimista saadaan huomattavalla viiveellä?

Päästötiedot valtioiden liikkeeseen laskemista joukkolainoista voivat tulla saataville kahdenkin vuoden viiveellä. Muita liikkeeseenlaskijoita koskevat päästötiedot saadaan käyttöön vuoden viiveellä. Joukkolainaomistuksiin liittyvien hiilipäästöjen mittareissa käytetään johdonmukaisuussyistä saman vuoden tietoja kuin päästömittareissa. Tämä johtaa epäsuhtaan viimeisimpien joukkolainaomistusten viitevuoden ja aiempien vuosien ilmastotietojen (ja taloudellisten tietojen) välillä. Jotta eurojärjestelmä pystyisi raportoimaan myös uusimmista joukkolainaomistuksista, se käyttää mittarien laskennassa kustakin liikkeeseenlaskijasta saatuja viimeisimpiä päästötietoja. Vuosiraporttien aiempia mittareita päivitetään jälkikäteen sitä mukaa, kun uusia ilmastotietoja tulee saataville.

9. Miksi julkistettaviksi mittareiksi on valittu painotettu keskimääräinen hiili-intensiteetti, yhteenlasketut hiilipäästöt ja hiilijalanjälki?

Painotettu keskimääräinen hiili-intensiteetti (WACI), yhteenlasketut hiilipäästöt ja hiilijalanjälki ovat kolme keskeistä mittaria, joita eurojärjestelmä käyttää yhteisissä julkistamisperiaatteissaan. Niiden käyttö perustuu ilmastoraportointityöryhmän (TCFD) suositukseen. Normaalistetut mittarit (kuten WACI ja hiilijalanjälki) ja absoluuttiset mittarit (kuten yhteenlasketut hiilipäästöt) täydentävät toisiaan. Yhdessä ne tarjoavat huomattavan määrän tietoa arvopaperiomistusten ilmastovaikutuksista ja ilmastoriskialttiudesta. Niiden etuna ovat vakioidut mittausmenetelmät, ja ne ovat laajasti käytössä rahoitussektorin ilmastoraportoinnissa. Eurojärjestelmän keskuspankit voivat harkintansa mukaan raportoida myös muita mittareita avoimuuden lisäämiseksi.

10. Muiden kuin valtioiden liikkeeseen laskemia joukkolainoja koskevassa raportoinnissa on otettu tänä vuonna käyttöön scope 3 ‑päästöjen mittareita. Mitkä ovat niiden edut ja haitat?

Eurojärjestelmän raportin runkoon on sisällytetty tänä vuonna suhteellisten scope 3 ‑päästöjen mittareita, jotka täydentävät aiemmin raportoituja absoluuttisten scope 3 ‑päästöjen mittareita. PCAF-hankkeessa laaditun määritelmän mukaan scope 3 ‑päästöjä ovat kaikki epäsuorat päästöt, jotka eivät kuulu scope 2 ‑päästöihin ja jotka syntyvät raportoivan organisaation arvoketjussa, tuotantoketjun alku- ja loppupäässä syntyvät päästöt mukaan lukien. Scope 3 ‑päästöjä koskevat tiedot antavat siten täydellisemmän kuvan kuhunkin sijoituskohteeseen liittyvistä päästöistä. Tämä on erityisen tärkeää arvopaperiomistuksissa, jotka liittyvät rahoitusalan yrityksiin, sillä niiden omalla toiminnalla on verraten pienet scope 1 ja 2 ‑päästöt mutta suuret scope 3 ‑päästöt, jotka liittyvät lainoihin ja sijoitussalkkuihin.

Scope 3 ‑päästötietojen julkistamista rajoittavat pääasiassa tietojen laatu ja päästöjen päällekkäinen laskenta. Yritykset ensinnäkin raportoivat scope 3 -päästötietoja vähemmän, joten tietopalveluyritykset toimittavat niistä estimaatteja enemmän kuin scope 1 ja 2 ‑päästöistä. Jos yritykset lisäksi kuuluvat samaan arvoketjuun, samat päästöt kohdistetaan kullekin yritykselle erikseen (esim. yritys voi ilmoittaa toisen yrityksen scope 3 ‑päästöt scope 1 tai scope 2 ‑päästöinä), minkä vuoksi päästöt ilmoitetaan liian suurina. Päästöjen päällekkäistä laskentaa ei voida välttää, mutta tilannetta selkeytetään raportoimalla scope 3 ‑mittareiden arvot erillään scope 1 ja scope 2 ‑mittareilla saaduista arvoista PCAF:n ohjeiden mukaisesti.

11. Suhteelliset mittarit normalisoidaan sijoitusten euromääräisillä arvoilla. Miten inflaatio siis vaikuttaa niihin?

Perinteiset suhteellisten päästöjen mittarit saattavat liioitella edistymistä hiilipäästöjen vähentämisessä, koska päästöjen laskennassa käytetään nimittäjänä rahallista arvoa (kuten liikevaihtoa). Esimerkiksi WACI on hiilipäästötonnin painotettu keskiarvo miljoonan euron liikevaihtoa kohti. Jos liikkeeseenlaskijan liikevaihto kasvaa inflaation vuoksi, WACI siis luonnollisesti pienenee, jolloin edistyminen salkun hiilipäästöjen vähentämisessä arvioidaan liian suureksi. Vuonna 2026 julkaistujen EKP:n ja eurojärjestelmän arvopaperisalkkujen ilmastoraporttien kehikoissa on joukko inflaatiokorjattuja mittareita, jotka täydentävät nykystandardeihin perustuvia oikaisemattomia lukuja. Inflaatiokorjauksia tehdään valtion investointeihin käytettäviin päästömittareihin ja yritysinvestointeihin käytettävään WACI-indeksiin. Tällaisilla kehikoilla EKP pyrkii selkeyttämään ilmastoraportointiaan. Raportointia päivitetään, kun inflaatiokorjauksista päästään yhteisymmärrykseen.

12. Miksi päästövähennystavoitteita asetetaan, ja mitä niillä tarkoitetaan?

Tavoitteet ovat olennainen osa ilmastoraportointityöryhmän (TCFD) suosituksia (kohdassa ”Metrics and Targets”), ja niillä on suuri merkitys salkkujen ilmastotietojen raportoinnissa. Tavoitteet auttavat ohjaamaan ja mittaamaan salkun ilmastoriskialttiuden vähentämistä, hoitamaan ilmastoon liittyviä mahdollisuuksia ja hillitsemään eurojärjestelmän arvopaperiomistusten ilmastovaikutuksia. Kaikki eurojärjestelmän keskuspankit haluavat varmistaa, että niiden hallinnoimia rahapolitiikkaan liittymättömiä sijoituksia ja niiden APP- ja PEPP-ohjelmissa hankkimia yrityslainaomistuksia kehitetään kohti Pariisin sopimuksen tavoitteita ja EU:n ilmastoneutraaliustavoitteita EU:n ilmastolain mukaisesti. Joissakin salkuissa pitkän aikavälin tavoitteita täydennetään välitavoittein, jotta salkkuun liittyvien päästöjen vähenemistahdista saataisiin selkeä käsitys. Tässä yhteydessä kukin eurojärjestelmän keskuspankki on kuitenkin kaikilta osin itse vastuussa rahapolitiikkaan liittymättömien sijoitustensa hallinnasta ja siten myös sijoitusten ilmastoraportin laadinnasta ja tavoitteiden määrittelystä.

13. Miksi kaikkien salkkujen tavoitteita ei julkisteta?

Jotta salkkuun liittyvät pitkän aikavälin päästövähennystavoitteet olisivat uskottavia, on myös pystyttävä ryhtymään joustavasti toimiin, mikäli toteutuneet päästövähennykset eivät ole toivotun kehityksen mukaisia. Salkkuihin ja arvopaperilajeihin voi kuitenkin liittyä rajoituksia, joiden vuoksi tällaista joustavuutta ei ole. Rajoitukset voivat koskea esimerkiksi rahapoliittisia näkökohtia tai passiivista sijoittamista (kuten eräpäivään asti pidettäviä sijoituksia). Joillekin arvopaperilajeille ei ole myöskään tällä hetkellä laadittu uskottavia päästövähennyspuitteita.

14. Miten eurojärjestelmä on edistynyt välitavoitteiden asettamisessa yrityslainasalkuille? Mitä välitavoitteita on asetettu?

EKP:n neuvosto päätti vuonna 2024, että kaikille APP- ja PEPP-ohjelmissa hankituille yritysten joukkolainoille asetetaan päästövähennyksiä koskevat välitavoitteet, ja se julkisti vuoden 2025 välitavoitteen. Se koskee kaikkia APP- ja PEPP-ohjelmissa hankittuja yrityslainaomistuksia, ja siinä otetaan huomioon ohjeistuksen muodossa EU:n vertailuarvoasetuksen ja siihen liittyvän komission delegoidun asetuksen vaatimukset. Eurojärjestelmä on hintavakaustehtäväänsä vaarantamatta laatinut huolellisesti kaikki tarvittavat näkökohdat sisältävät periaatteet, joiden mukaisesti määritetään uskottavat välitavoitteet. Ne tukevat Pariisin sopimuksen tavoitteita ja EU:n ilmastolaissa asetettuja ilmastoneutraaliustavoitteita.

Eurojärjestelmän tavoitteena on irtautua hiilestä siten, että sen yrityslainasalkuissa saavutetaan hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä^[1]. Tämä noudattelee Pariisin sopimusta, jonka tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 asteessa ja pyrkiä rajaamaan lämpeneminen alle 1,5 asteen.

Tämän pitkän aikavälin kehityksen tukemiseksi eurojärjestelmän välitavoitteena on pienentää kaikkien yrityslainasalkkujensa painotettua keskimääräistä päästöintensiteettiä^[2] keskimäärin vähintään 7 % vuodessa. Välitavoite tuli voimaan vuoden 2021^[3] lopussa. Eurojärjestelmä seuraa etenemistä välitavoitetta kohti ja ottaa huomioon myös inflaation vaikutuksen salkkujen päästöintensiteetin kehitykseen. Jos yrityslainaomistusten kokonaismäärän havaitaan poikkeavan hiilestä irtautumisen toivotusta keskimääräisestä kehityksestä, eurojärjestelmä laatii arvion tarvittavista korjaustoimista tapauskohtaisesti mandaattinsa rajoissa.

Yrityslainaomistusten hiilestä irtautuminen riippuu useista kehityssuunnista, jotka eivät ole olleet eurojärjestelmän hallittavissa etenkään uudelleensijoitusvaiheen päättymisen eli vuoden 2024 lopun jälkeen. Esimerkkeinä voidaan mainita liikkeeseenlaskijoiden toimintojen hiilestä irtautumisen tehokkuus niiden suunnitelmiin nähden, salkun rakenteen muuttuminen sen pienentyessä sekä yritysten toiminta, joka voi johtaa esimerkiksi ennenaikaisiin lunastuksiin. Korjaustoimia ei kuitenkaan harkita yksittäisiä liikkeeseenlaskijoita koskevien poikkeamien perusteella vaan ainoastaan silloin, jos kaikkien salkkujen keskimääräinen hiilestä irtautumisen aste jäisi jälkeen toivotusta kehityksestä.

15. Ovatko yrityslainasalkkuja koskevat välitavoitteet salkku- vai yrityskohtaisia?

Päästövähennysten välitavoitteet asetetaan kaikille APP- ja PEPP-ohjelmissa hankituille yrityslainoille yhtenä kokonaisuutena. EKP ei aseta päästövähennystavoitteita yksittäisille yrityksille. Salkkukohtaiset välitavoitteet ovat yleinen käytäntö sijoittajien keskuudessa.

16. Onko välitavoitteita ja määrällisiä tavoitteita tarkoitus kehittää edelleen?

Eurojärjestelmän keskuspankit voivat halutessaan valita pitkän aikavälin laatutavoitteen, jossa otetaan huomioon eurojärjestelmän salkkujen erityistavoitteet ja rajoitukset, keskuspankkien sijoitustoiminnan nollapäästöperiaatteiden kehittyminen ja uudet mutta jatkuvasti karttuvat kokemukset uusien tietolähteiden käytöstä sekä ilmastotieteen nopea kehitys. Eurojärjestelmän keskuspankit arvioivat säännöllisesti raportointikäytäntöjään ja voivat tarpeen mukaan lisätä raportteihin myös välitavoitteita ja määrällisiä tavoitteita. Joillekin rahapolitiikkaan liittymättömille eurojärjestelmän sijoituksille on jo asetettu välitavoitteita pitkän aikavälin tavoitteiden lisäksi. Käytössä olevia välitavoitteita kuvataan tarkemmin ilmastoraportointityöryhmän raportin osassa “Metrics and targets”.

17. Mitkä ovat Pariisin sopimuksen tavoitteet ja EU:n ilmastoneutraaliustavoitteet?

Kansainvälisen Pariisin sopimuksen tavoite on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä rajaamaan maapallon lämpeneminen alle 1,5 asteen. EU on sitoutunut Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja asettanut tavoitteekseen ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Niinpä EU:ssa on säädetty ilmastolaki, jossa asetetaan koko EU:lle oikeudellisesti sitova tavoite kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämisestä nollaan vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi laissa asetetaan välitavoite, jonka mukaan nettopäästöjä vähennetään vuoden 1990 tasosta ainakin 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Eurojärjestelmä haluaa varmistaa, että rahapolitiikkaan liittymättömiä sijoituksia ja yrityslainaomistuksia kehitetään Pariisin sopimuksen tavoitteita ja EU:n ilmastoneutraaliustavoitteita tukevalla tavalla. Se seuraa säännöllisesti edistymistään omien EU:n ilmastolain mukaisten ilmastotavoitteidensa saavuttamisessa.

18. Miten ilmastotavoitteiden etenemistä arvioidaan?

Ilmastotavoitteiden etenemistä arvioidaan seuraamalla, miten tietyt mittarien arvot muuttuvat ajan mittaan. Mittarit valitaan tarkasteltavan salkun, varallisuuslajin ja ilmastotavoitteen mukaan. Esimerkiksi tiettyyn salkkuun liittyvien päästövähennysten etenemistä tarkastellaan tyypillisesti salkun painotetun keskimääräisen hiili-intensiteetin tai hiilijalanjäljen perusteella. Edistymistä nollapäästötalouteen siirtymisen rahoittamisessa arvioidaan puolestaan vihreiden joukkolainojen osuudella.

19. Raportoidaanko salkkujen ilmastotietoja jatkossakin säännöllisesti?

Eurojärjestelmä on sitoutunut julkaisemaan raportin salkkujensa ilmastotiedoista vuosittain. Lisäksi se arvioi kaikkia yhteisten julkistamisperiaatteiden osia säännöllisesti parantaakseen julkistettavien tietojen laatua ja varmistaakseen niiden tarkoituksenmukaisuuden. Säännöllisesti arvioitavia tietoja ovat raportoinnin piiriin kuuluvat salkut, raportoitavat mittarit ja tavoitteet sekä tietojen laatu ja saatavuus.

Eurojärjestelmä on jo julkistanut salkkuihinsa liittyvät ilmastoraportit vuosilta 2023, 2024, 2025 ja 2026.