Hakuehdot
Home Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisu Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:ss
Ehdotukset
Lajitteluperuste

Esipuhe

Vuosi 2016 oli monessa suhteessa hankala. Epävarmuuden varjostaman alun jälkeen nähtiin kuitenkin myös edistystä, ja vuoden päättyessä talous oli vahvemmalla pohjalla kuin kertaakaan kriisin alettua.

Taloudellisen epävarmuuden hälvetessä poliittinen epävarmuus kuitenkin kasvoi. Vuoden aikana nähtiin sarja geopoliittisia tapahtumia, jotka vaikuttavat toimintaympäristöömme vielä vuosien ajan. Tässä vuosikertomuksessa käydään läpi, miten EKP luovi näiden tapahtumien ristiaallokossa.

Vuoden 2016 alussa rahoitusmarkkinoiden levottomuus lisääntyi, kun huolet maailmantalouden kehityksen uudesta hidastumisesta levisivät. Oli olemassa vaara, että paluu tavoitteen mukaiseen inflaatiovauhtiin viivästyisi entisestään. Kun lisäksi inflaatiovauhti oli jo valmiiksi erittäin hidas, myös deflaatioriskit olivat varteenotettavia. Kuten edellisvuonna, EKP:n neuvosto oli valmiina turvautumaan kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin tehtävänsä täyttämiseksi.

Maaliskuussa otettiinkin käyttöön uusia toimia, joilla lisättiin rahapolitiikan elvyttävyyttä. Ohjauskorkoja laskettiin entisestään, minkä lisäksi käynnistettiin uusi kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarja. Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtävien kuukausittaisten ostojen määrää lisättiin 60 miljardista eurosta 80 miljardiin euroon, ja ohjelmassa alettiin ostaa myös yrityssektorin velkapapereita.

Näillä toimilla helpotettiin tehokkaasti rahoitusoloja, ylläpidettiin talouden elpymistä ja pohjimmiltaan edistettiin asteittaista paluuta kohti tavoitteen mukaista inflaatiovauhtia.

Toimien osoittauduttua tehokkaiksi omaisuuserien osto-ohjelman kestoa pidennettiin joulukuussa yhdeksällä kuukaudella. Näin haluttiin tukea rahoitusoloja pitempikestoisesti ja varmistaa, että inflaatiovauhti saadaan palaamaan kestävästi lähelle kahta prosenttia mutta alle sen. Kuukausittaisten ostojen määrä kuitenkin palautettiin alkuperäisen ostovolyymin mukaiseksi eli 60 miljardiin euroon, sillä vuoden aikana toteutetut toimet olivat vaikuttaneet odotetusti: luottamus oli kasvanut euroalueen taloudessa ja deflaatioriskit olivat väistymässä.

Rahapolitiikalla on aina myös sivuvaikutuksia. Vuonna 2016 ne saivat paljon huomiota. Tässä vuosikertomuksessa tarkastellaan joitakin rahapoliittisten toimien oheisvaikutuksia ja niihin liittyviä huolenaiheita.

Siinä analysoidaan muun muassa rahapolitiikan tulonjakovaikutuksia ja erityisesti vaikutusta eriarvoistumisen kannalta. Analyysin perusteella rahapolitiikan tulonjakovaikutus on keskipitkällä aikavälillä myönteinen, sillä työttömyyden vähentyminen hyödyttää eniten vähävaraisia kotitalouksia. Työllisyyden kasvu on yksi vahvimmin eriarvoisuutta vähentävistä tekijöistä.

Huolenaiheena on ollut myös pankkien, vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen kannattavuus. Vuosikertomuksessa tarkastellaan alhaisen korkotason vaikutuksia rahoituslaitoksiin sekä sitä, miten rahoituslaitokset ovat reagoineet tilanteeseen. Yksittäisen pankin sopeutumiskyky riippuu sen liiketoimintamallista.

Muista rahoitussektorin haasteista vuonna 2016 tarkastellaan erityisesti järjestämättömiä saamisia. Vuosikertomuksessa käydään läpi niihin liittyviä ongelmia sekä niiden vähentämiseksi tarvittavia toimia ja vielä jäljellä olevia esteitä. Erikseen tarkastellaan myös uuden teknologian hyödyntämistä ja innovaatioita rahoitussektorilla sekä niiden mahdollisia vaikutuksia sektorin rakenteeseen ja toimintaan. Lisäksi käsitellään niiden merkitystä valvonta- ja sääntelyviranomaisten kannalta.

Vuosikertomuksessa ei voida sivuuttaa myöskään vuoden 2016 järisyttäviä poliittisia muutoksia, etenkään Ison-Britannian päätöstä erota Euroopan unionista. Sitä arvioidaan EKP:n näkökulmasta. Ison-Britannian irtautuessa EU:sta on erittäin tärkeää turvata sisämarkkinoiden eheys ja säilyttää säännöt ja niiden täytäntöönpano yhdenmukaisina.

Vaikka poliittinen epävarmuus todennäköisesti jatkuu myös vuonna 2017, uskomme talouden elpymisen edelleen etenevän EKP:n rahapolitiikan vauhdittamana. EKP:llä on toimissaan selkeä tavoite: hintavakauden ylläpitäminen. Hintavakaustehtävä ohjasi EKP:n toimintaa menestyksekkäästi vuonna 2016 ja ohjaa sitä myös vuonna 2017.

Frankfurt am Mainissa, huhtikuussa 2017

Mario Draghi Pääjohtaja

Euroalueen talous, EKP:n rahapolitiikka ja Euroopan rahoitusala vuonna 2016

Euroalueen talous:

Globaali makrotaloudellinen ympäristö

Vuonna 2016 euroalueen talous kehittyi vaikeassa ulkoisessa ympäristössä. Kasvu sekä kehittyneissä että kehittyvissä markkinatalouksissa jäi historiallisesti katsoen vaatimattomaksi, ja epävarmuus rahoitusmarkkinoilla oli ajoittain suurta. Volatiliteetissa koettiin ohimeneviä huippuja varsinkin Ison-Britannian EU-jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen jälkeen kesäkuussa ja Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen marraskuussa. Maailmanlaajuinen inflaatio pysyi hitaana, kun aiempien öljyn hinnanlaskujen vaikutus vähitellen hälveni ja ylikapasiteettia oli runsaasti.

Maailmantalouden kasvu jäi vaatimattomaksi

Maailmantalous jatkoi asteittaista elpymistään vuonna 2016, vaikka elpymisvauhti jäi kehittyneiden talouksien kasvun hidastumisen vuoksi edellisvuotta hieman vaatimattomammaksi. Talouskasvu piristyi vasta vuoden jälkipuoliskolla varsinkin kehittyvissä markkinatalouksissa. Kaiken kaikkiaan globaalin BKT:n kasvu pysyi kriisiä edeltävissä lukemissa (ks. kuvio 1).

Vuoden 2016 erityispiirteisiin kuului muutamia merkittäviä poliittisia tapahtumia, jotka varjostivat maailman talousnäkymiä. Kesäkuun 2016 kansanäänestyksen tulos Isossa-Britanniassa aiheutti epävarmuutta maan talouden kehityksestä, mutta välittömät vaikutukset rahoitustilanteeseen ja talouteen jäivät lyhytaikaisiksi ja vähäisiksi. Vuoden lopulla Yhdysvaltain vaalitulos muutti odotuksia Yhdysvaltain uuden hallinnon tulevasta talouspolitiikasta, mikä nostatti markkinoilla jälleen epävarmuuden aallon.

Kuvio 1

Tiettyjen talouksien kehitys pääpiirteittäin

(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosihavaintoja, kuukausihavaintoja)

Lähteet: Eurostat ja kansalliset tiedot.
Huom. BKT-luvut on puhdistettu kausivaihtelusta. YKHI euroalueen ja Ison-Britannian osalta; kuluttajahintaindeksi Yhdysvaltain, Kiinan ja Japanin osalta.

Kehittyneet markkinat jatkoivat kasvuaan, vaikkakin hitaammin kuin edellisvuonna. Elvyttävänä jatkunut rahoituspolitiikka ja työmarkkinatilanteen piristyminen tukivat taloudellista toimeliaisuutta. Myös kehittyvillä markkinoilla talouskasvu oli koko vuosi huomioon ottaen maltillista, mutta näkymät kohenivat huomattavasti vuoden jälkipuoliskolla. Tähän vaikutti erityisesti kaksi tekijää: Kiinan talouskasvun vähittäisen hidastumisen jatkuminen ja syvän taantuman asteittainen elpyminen suurten raaka-aineita vievien maiden markkinoilla. Kasvu jäi kuitenkin rajalliseksi. Tämä johtui geopoliittisista jännitteistä, ylivelkaantuneisuudesta, pääomavirtojen kääntymisestä negatiivisiksi ja raaka-aineviejien hitaasta sopeutumisesta tuottojen pienenemiseen.

Maailmankaupan kasvu oli hidasta vuonna 2016 ja maailmanlaajuisen tavaratuonnin määrä kasvoi vuositasolla vain 1,7 %, kun kasvu oli vuotta aiemmin ollut 2,1 %. Aiempien kokemusten mukaan tietyt, menneisyydessä kasvua vauhdittaneet rakenteelliset muutokset, kuten kuljetuskustannusten pieneneminen, kaupan vapautuminen, globaalien arvoketjujen laajeneminen ja rahoitusmarkkinoiden syveneminen, eivät keskipitkällä aikavälillä enää samalla tavoin tue kaupan kasvua. Siksi maailmankauppa ei ennustettavissa olevan tulevaisuuden aikana varsin todennäköisesti kasva globaalia taloutta nopeammin.

Ehdot maailman rahoitusmarkkinoilla olivat vuoden aikana suotuisat. Suurten kehittyneiden talouksien keskuspankit, kuten Englannin pankki, Japanin keskuspankki ja EKP, jatkoivat elvyttävää rahapolitiikkaa. Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmä alkoi jälleen normalisoida rahapolitiikkaansa nostamalla joulukuussa 2016 Federal Funds -ohjauskoron vaihteluväliä 25 peruspisteellä. Rahoitusmarkkinat osoittautuivat yleisesti vahvoiksi poliittisten tapahtumien aiheuttamista kasvaneen epävarmuuden jaksoista huolimatta. Vuoden loppua kohti Yhdysvaltain pitkien joukkolainojen tuotot kasvoivat merkittävästi. On edelleen epävarmaa, kertooko tämä talouskasvu- ja inflaatio-odotusten piristymisestä vai onko kyseessä vain piikki Yhdysvaltain pitkien joukkolainojen maturiteettipreemioissa. Useimmat kehittyvät markkinat hyötyivät ulkoisten rahoitusehtojen helpottumisesta Yhdysvaltojen marraskuisiin vaaleihin asti. Sen jälkeen kuitenkin aiemmin kasvaneet pääomavirrat kehittyviin markkinatalouksiin alkoivat hiipua, kun valtionlainojen tuottoerot kasvoivat ja valuuttakursseihin kohdistuvat paineet lisääntyivät useissa maissa.

Runsas ylikapasiteetti jarrutti edelleen globaalia inflaatiota

Vuonna 2016 globaalia inflaatiota jarruttivat edelleen alhainen öljyn hinta ja runsaana pysyttelevä maailmanlaajuinen ylikapasiteetti (ks. kuvio 2). Vuonna 2016 kokonais-inflaatio OECD-alueella nopeutui vähitellen vuoden loppua kohti ja oli keskimäärin 1,1 % (edellisvuonna 0,6 %). OECD-alueen vuotuinen pohjainflaatio (ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja) nopeutui hieman eli 1,8 prosenttiin (ks. kuvio 1).

Kuvio 2

Raaka-aineiden hinnat

(päivähavaintoja)

Lähteet: Bloomberg ja Hamburgisches WeltWirtschaftslnstitut.

Öljyn barrelihinta elpyi tammikuun 2016 lopun alhaiselta 33 Yhdysvaltain dollarin tasolta joulukuun lopun 55 dollariin. Yhdysvaltain öljyntuottajayritysten investointien supistuminen ja useiden öljyn tuotantoon kohdistuneiden häiriöiden äkillinen lisääntyminen nostivat öljyn hintaa vuoden alkupuoliskolla.[1] Vuoden loppua kohti öljyn hintaan vaikutti merkittävästi OPECin toimitusstrategia. 30.11. tehty päätös OPECin jäsenmaiden tuotannon leikkauksista 1,2 miljoonalla barrelilla päivässä vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla nosti Brent-raakaöljyn hintaa. Hinnannousua tuki myös OPECin ja joidenkin OPECin ulkopuolisten tuottajamaiden 10.12.2016 tekemä sopimus tuotannon leikkaamisesta vielä 0,6 miljoonalla barrelilla päivässä.

Vuonna 2016 muiden raaka-aineiden kuin öljyn hinnat elpyivät. Elintarvikkeiden ja metallien hinnoissa suunta oli kuitenkin päinvastainen. Maataloudesta peräisin olevien raaka-aineiden hinta nousi sääolojen vuoksi vuoden alkupuolella ja laski jälleen kesän aikana vehnän ja muiden viljojen runsaan sadon vuoksi. Metallien hinnat pysyivät alhaisina vuoden alkupuoliskolla Kiinan ilmoitettua metallien kulutusta rajoittavista ympäristöpoliittisista toimista. Kun tiedot Kiinan ja Yhdysvaltojen mahdollisista uusista infrastruktuuri-investoinneista paransivat tulevia kysyntänäkymiä, metallien hinnat elpyivät osittain.

Kaiken kaikkiaan kehittyvien talouksien hitaasti kapenevat tuotantokuilut, runsaan ylikapasiteetin vähittäinen supistuminen useissa kehittyvissä markkinatalouksissa ja öljyn sekä muiden raaka-aineiden aiempien hinnanlaskujen vaikutusten hiipuminen lisäsivät hieman globaaleja inflaatiopaineita vuoden 2016 toisella puoliskolla.

Suuret taloudet jatkoivat kasvuaan

Yhdysvaltain talouden kasvu hidastui vuonna 2016. Ensimmäisellä vuosipuoliskolla Yhdysvaltain BKT kasvoi hitaasti, mutta se elpyi vuoden jälkipuoliskolla. Kasvua vauhdittivat pääasiassa kulutuskysyntä, työllisyystilanteen koheneminen ja kotitalouksien taseiden vahvistuminen. Ensimmäisellä vuosipuoliskolla kasvua heikentäneet varastojen mukautukset ja energiainvestointien supistuminen menettivät vaikutustaan vuoden loppua kohti ja taloudellinen toimeliaisuus piristyi. Yleinen BKT:n kasvu hidastui 1,6 prosenttiin vuonna 2016, kun se oli vuonna 2015 ollut 2,6 %. Työmarkkinoiden kehitys oli edelleen vahvaa, ja työttömyysaste jatkoi laskuaan vuoden lopun 4,7 prosenttiin samalla, kun palkkojen nousukehitys nopeutui. Inflaatiovauhti alitti selvästi Yhdysvaltain keskuspankin avomarkkinakomitean (FOMC) asettaman tavoitteen. Kaiken kaikkiaan vuotuinen kuluttajahintaindeksi nousi 2,1 % vuonna 2016, ja kuluttajahintojen perusinflaatio (ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja) nopeutui 2,2 prosenttiin.

Rahapolitiikka jatkui vuonna 2016 hyvin elvyttävänä. Joulukuussa FOMC päätti rahoitusmarkkinoiden laajasti odottamasta Federal Funds -ohjauskoron vaihteluvälin nostosta 25 peruspisteellä 0,5–0,75 prosenttiin. Finanssipolitiikka oli tilivuonna 2016 maltillisen elvyttävää, ja alijäämäsuhde kasvoi hieman eli 3,2 prosenttiin terveydenhoidon kustannusten ja nettomääräisten korkomenojen kasvun vuoksi.

Japanissa kasvu oli vakaata vuonna 2016. Sitä tukivat elvyttävä talous- ja finanssipolitiikka, rahoitusehtojen keventyminen ja työmarkkinatilanteen kiristyminen. Keskimääräinen BKT:n kasvu hidastui vuonna 2016 hieman edellisvuoden 1,2 prosentista 1 prosenttiin. Työttömyysaste laski 3,1 prosenttiin, mutta palkat nousivat maltillisesti. Vuotuinen kuluttajahintainflaatio hidastui vuonna 2016 negatiiviseksi -0,1 prosenttiin, mikä johtui pääasiassa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen laskusta ja jenin vahvistumisesta. Japanin keskuspankin ensisijainen inflaatiomittari, kuluttajahintaindeksi ilman tuoreiden elintarvikkeiden ja energian hintoja, laski jonkin verran edellisvuoteen verrattuna ja päätyi vuonna 2016 0,6 prosenttiin. Syyskuussa Japanin keskuspankki otti käyttöön rahan määrän lisäämiseen ja rahapolitiikan helpottamiseen sekä tuottokäyrän ohjaukseen perustuvan elvytysohjelman. Se sitoutui myös lisäämään rahan määrää, kunnes inflaatiovauhdin voitaisiin todeta ylittäneen keskuspankin hintavakaustavoitteen ja pysyvän vakaasti tuolla tasolla.

Isossa-Britanniassa talouskasvu jatkui vahvana huolimatta EU-jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen tuloksen aiheuttamasta epävarmuudesta. Vuonna 2016 BKT kasvoi alustavien arvioiden mukaan 2,0 %, pääsiassa vahvan yksityisen kulutuksen tukemana.[2] Rahoitusmarkkinoilla merkittävin reaktio kansanäänestyksen tulokseen oli punnan valuuttakurssin jyrkkä lasku. Inflaatio nopeutui sen aiemmin erittäin hitaalta tasolta. Rahapolitiikka pysyi elvyttävänä vuonna 2016. Elokuussa Englannin pankin rahapolitiikan komitea laski keskeistä ohjauskorkoaan 25 peruspisteellä 0,25 prosenttiin, laajensi omaisuuserien osto-ohjelmaansa ja käynnisti pitkäaikaisen rahoituksen ohjelman tukeakseen korkotason laskun vaikutusta talouteen. Marraskuussa Ison-Britannian hallitus julkisti uuden finanssipoliittisen tavoitteensa ja kohdistetut, erityisesti asumiseen ja infrastruktuuri-investointeihin liittyvät poliittiset toimet tukeakseen taloutta siirtymäkauden aikana.

Kiinan talouskasvu vakiintui vuonna 2016 vahvan kulutuksen ja infrastruktuuri-investointien ansiosta. Vuonna 2016 BKT kasvoi vuositasolla 6,7 %, kun edellisvuoden kasvuvauhti oli ollut 6,9 %. Teollisuuden investoinnit jäivät heikoiksi, mutta kiinteistöinvestoinnit kasvoivat hieman. Tuontikysyntä elpyi vuoden 2015 aallonpohjasta mutta jäi aiempaa tasoa heikommaksi. Suhteellisen vaimea ulkoinen kysyntä heikensi vientiä, millä oli puolestaan negatiivinen vaikutus prosessiteollisuuden tuontiin. Vuotuinen kuluttajahintainflaatio nopeutui 2 prosenttiin, ja vuotuinen tuottajahintainflaatio, joka on ollut negatiivinen maaliskuusta 2012 alkaen, nopeutui -1,4 prosenttiin.

Euron efektiivinen valuuttakurssi pysyi jokseenkin vakaana

Euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi pysyi vuonna 2016 suurin piirtein ennallaan (ks. kuvio 3). Euron kahdenväliset valuuttakurssit suhteessa muutamiin muihin suuriin valuuttoihin kuitenkin vaihtelivat. Suhteessa Yhdysvaltain dollariin euron valuuttakurssi oli varsin vakaa suurimman osan vuotta 2016, kun korkotuotot pysyivät molemmin puolin Atlanttia jokseenkin muuttumattomina, mutta vuoden lopulla kurssi heikkeni. Euron heikkenemistä Japanin jeniin nähden tasoitti osittain sen vahvistuminen suhteessa Englannin puntaan.

Kuvio 3

Euron valuuttakurssi

(päivähavaintoja)

Lähde: EKP.
Huom. Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 38 tärkeimmän kauppakumppanimaan valuuttoihin nähden.

Tanskan kruunu on nyt ainoa Euroopan valuuttakurssimekanismiin II (ERM II:een) kuuluva valuutta. Tanskan kruunun valuuttakurssi oli lähellä ERM II ‑keskuskurssiaan, kun Tanskan keskuspankki nosti ohjauskorkoa tammikuussa 2016 ja osti nettomääräisesti valuuttoja Tanskan kruunuilla vuonna 2016. Tšekin keskuspankki jatkoi valuuttojen ostoa valuuttamarkkinainterventioita koskevan politiikkansa mukaisesti estääkseen Tšekin korunan vahvistumisen tietyn rajan yli. Myös Kroatian keskuspankki jatkoi interventioita valuuttamarkkinoilla ohjatun kelluvan valuuttakurssipolitiikkansa mukaisesti. Bulgarian lev oli edelleen kiinnitettynä euroon. Euro pysyi myös jokseenkin vakaana suhteessa Sveitsin frangiin ja Unkarin forinttiin sekä Romanian leuhun. Se vahvistui suhteessa Ruotsin kruunuun ja vähäisemmässä määrin suhteessa Puolan zlotyyn.

Rahoitusmarkkinoiden kehitys

Euroalueen rahoitusmarkkinoiden kehitystä ohjasi vuonna 2016 yhä suurelta osin kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka. Se edisti valtioiden joukkolainojen tuottojen vähittäistä supistumista euroalueella vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Valtion joukkolainojen tuottojen elpyminen kuittasi kuitenkin euroalueella osan aikaisemmin vuoden 2016 aikana tapahtuneesta supistumisesta vuoden loppua kohti maailmantalouteen liittyvien tekijöiden vaikutuksesta. Rahamarkkinakorot ja yritysten ulkoisen rahoituksen kustannukset laskivat edelleen ennennäkemättömän mataliin lukemin. Yritysten ja kotitalouksien rahoitusolot paranivat edelleen.

Euroalueen rahamarkkinakorot laskivat

Rahamarkkinakorkojen lasku jatkui vuonna 2016 lähinnä sen vuoksi, että EKP jatkoi elvyttävää rahapolitiikkaansa.

Elvyttäviä toimenpiteitä selitetään yksityiskohtaisemmin osassa 2.1. Talletusmahdollisuuden koron lasku välittyi nopeasti ja täysimääräisenä eoniakorkoon, joka vakautui tämän jälkeen noin -0,35 prosenttiyksikköön (ks. kuvio 4). Eoniakorko nousi perinteiseen tapaansa tilapäisesti kuukausien lopussa, mutta nämä nousut olivat pienempiä kuin vuoden 2015 alussa ennen kuin ylimääräisen likviditeetin määrä alkoi kasvaa jyrkästi omaisuuserien osto-ohjelman käyttöönoton myötä.

Kuvio 4

Rahamarkkinakorot ja ylimääräinen likviditeetti

(mrd. euroa, vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Lähteet: EKP ja Bloomberg.
Huom. Tuoreimmat havainnot 30.12.2016.

Kolmen ja kuuden kuukauden euriborkorot laskivat edelleen ja muuttuivat negatiivisiksi. Euriborkorkojen lasku johtui elvyttävän rahapolitiikan jatkamisesta, ja siihen vaikutti jonkin verran myös ylimääräisen likviditeetin kasvusuuntaus. Ylimääräisen likviditeetin suureneminen yli 500 miljardilla eurolla vuoden aikana johtui lähinnä omaisuuserien osto-ohjelman mukaisista ostoista ja vähäisemmässä määrin uudesta kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjasta (TLTRO-II). Ylimääräisen likviditeetin määrä saavutti 1 200 miljardia euroa vuoden lopussa (ks. kuvio 4).

Vakuudellisilla rahamarkkinoilla myös takaisinostosopimusten (repo) korot jatkoivat laskuaan, kun EKP:n ohjauskorkoja laskettiin, likviditeettiä oli runsaasti ja haettiin korkealaatuisia vakuuksia. Hyvin likvidien vakuuksien kysyntä näkyi siinä, että joidenkin euroalueen maiden liikkeeseen laskemille vakuuksille noteeratut repo-korot olivat talletusmahdollisuuden korkotasoa alempia suurimman osan vuotta.

Rahamarkkinoiden termiinikorot saavuttivat euroalueella pohjakosketuksen EU:n jäsenyyttä koskeneen Ison-Britannian kansanäänestyksen jälkeen kesäkuun lopussa, kun markkinat odottivat aikaisempaa enemmän EKP:n elvyttävän rahapolitiikan jatkuvan. Vuoden loppuun mennessä termiinikorot olivat kuitenkin kääntyneet, kun markkinat olivat lakanneet odottamasta ohjauskoron laskun jatkumista ja eoniakoron termiinikäyrä jyrkkeni. Käyrän jyrkkeneminen, samalla kun valtion joukkolainojen tuotot suurenivat euroalueella, heijasti joukkolainojen pitempiaikaisten tuottojen kehitystä maailmalla, vahvimmin Yhdysvalloissa.

Valtion joukkolainojen tuotot suurenivat euroalueella vuoden loppua kohti

Valtion joukkolainojen tuotot olivat kaiken kaikkiaan pienempiä euroalueella vuonna 2016 kuin vuonna 2015, missä näkyi jatkuva tuki EKP:n suorittamista euroalueen valtioiden joukkolainojen ostoista ja muista rahapoliittisista toimenpiteistä. Tapahtumat maailmalla vaikuttivat tuottoihin merkittävästi sekä euroalueella että Yhdysvalloissa (ks. kuvio 5). Kun epävarmuus maailmantalouden kasvunäkymistä lisääntyi vuoden alussa, riskittömät korot laskivat voimakkaasti. Ison-Britannian kansanäänestyksen tulos supisti tuottoja edelleen, mutta optimistisemmat maailmantalouden näkymät ja Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos suurensivat tuottoja sekä euroalueella että Yhdysvalloissa. Valtion 10 vuoden joukkolainojen tuottojen BKT-painotettu keskiarvo pieneni kaiken kaikkiaan noin 0,30 prosenttiyksikköä vuonna 2016 ja oli vuoden lopussa noin 0,9 %. Euroalueen sisällä valtionlainojen tuottoerojen kehitys oli varsin vaimeaa, mutta maiden välillä oli eroja.

Kuvio 5

Valtion kymmenen vuoden joukkolainojen tuotot

(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Lähteet: Bloomberg, Thomson Reuters ja EKP:n laskelmat.
Huom. Euroalueen tiedot koskevat valtion 10 vuoden joukkolainojen BKT-painotettua keskiarvoa. Tuorein havainto 30.12.2016.

Osakkeiden hinnat pysyivät euroalueella suurin piirtein ennallaan tilapäisten laskujen jälkeen

Vuosi 2016 alkoi huomattavalla laskulla maailmanlaajuisilla osakemarkkinoilla, kun Kiinan kehitys herätti huolen maailmantalouden kasvusta (ks. kuvio 6). Kun huolet hälvenivät, osakemarkkinat palautuivat huhtikuun tienoilla vuoden alun tasolle. Samanlainen kehitys havaittiin Ison-Britannian kansanäänestyksen aikoihin, kun muutaman päivän ajan äänestyksen jälkeen havaittu jyrkkä lasku kääntyi seuraavien kuukausien aikana. Vuoden jälkipuoliskolla euroalueen osakemarkkinat nousivat huomattavasti näkymien kohennuttua. Vaikka euroalueen osakemarkkinat heilahtelivat verrattain paljon vuoden aikana, ne pysyivät suurin piirtein ennallaan, sillä laaja EURO STOXX -indeksi nousi noin 1 prosentin. Vaikka kokonaisindeksi nousi hieman, pankkiosakkeiden hinta laski, sillä niihin vaikuttivat kielteisesti muun muassa pankkien järjestämättömien saamisten kanta sekä edelleen heikko kannattavuus.

Kuvio 6

Osakemarkkinoiden indeksit euroalueella ja Yhdysvalloissa

(indeksi: 1.1.2016 = 100, päivähavaintoja)

Lähde: Thomson Reuters.
Huom. Käytetyt indeksit ovat EURO STOXX euroalueella ja S&P 500 Yhdysvalloissa. Perusarvona on 100 ja perusajankohtana 1.1.2016.

Tuorein havainto 30.12.2016.

Osakehinnat kehittyivät Yhdysvalloissa samalla tavoin vuoden mittaan, mutta nousivat kaiken kaikkiaan vahvemmin, lähes 10 % vuoden 2016 aikana. Joulukuussa 2016 keskeiset osakeindeksit nousivat Yhdysvalloissa ennätyksellisen korkeiksi.

Yritykset hyötyivät ulkoisen rahoituksen kustannusten alenemisesta

Vuonna 2016 toteutetut rahapoliittiset toimet välittyivät myös yritysten ulkoisen rahoituksen nimellisiin kokonaiskustannuksiin, jotka supistuivat kaikkien aikojen alimmalle tasolleen kesällä 2016 (ks. kuvio 7). Erityisesti talletusmahdollisuuden negatiiviset korot ja maaliskuussa julkaistut uudet TLTRO II -operaatiot alensivat osaltaan edelleen yrityksille myönnettyjen pankkilainojen kustannuksia. Euroalueelle sijoittautuneiden muiden yritysten kuin pankkien liikkeeseen laskemien euromääräisten investointiluokan joukkolainojen ostojen aloittaminen yhdessä omaisuuserien osto-ohjelman muiden osatekijöiden kanssa painoivat markkinaehtoisen velkarahoituksen kustannukset huomattavasti alemmiksi kuin edellisenä vuonna ja pankkien antolainauskorkojakin alemmiksi. Koska osakeriskipreemio pysyi suurena, oman pääoman kustannus pieneni kuitenkin vain hieman vuonna 2016. Vahva kasvua tukeva rahapolitiikka alensi osaltaan ulkoisen rahoituksen kustannuksia samoin kuin ulkoisen rahoituksen kustannusten vaihteluja euroalueen eri maissa ja eri kokoisissa yrityksissä.

Kuvio 7

Euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen nimelliset kokonaiskustannukset

(vuotuisina prosentteina, kolmen kuukauden liukuvia keskiarvoja)

Lähteet: EKP, Merrill Lynch, Thomson Reuters ja EKP:n laskelmat.
Huom. Yritysten rahoituksen kokonaiskustannukset lasketaan pankkilainojen, markkinaehtoisen velkarahoituksen ja oman pääoman erien kustannusten painotettuna keskiarvona euroalueen tilinpidon mukaisten kantatietojen perusteella. Oman pääoman erien kustannukset lasketaan kolmivaiheisen osinkojen diskonttausmallin avulla käyttämällä Datastreamin yritysosakemarkkinaindeksin tietoja. Tuorein havainto on joulukuulta 2016.

Ulkoisen rahoituksen käyttö vakautui vuonna 2016

Yritysten ulkoisen rahoituksen käyttö vakautui vuoden 2016 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä lähelle vuoden 2015 keskiarvotasoa (ks. kuvio 8). Pitemmällä aikavälillä yritysten ulkoisen rahoituksen käytön elpymistä vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä saavutetulta hyvin matalalta tasolta tukevat edelleen 1) rahoituskustannusten jatkuva pieneneminen, 2) luotonannon rajoitteiden keventyminen, 3) taloudellisen toimeliaisuuden jatkuva laajentuminen sekä 4) sulautumisten ja yritysostojen lisääntyminen. Myös kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka on osaltaan luonut yrityksille hyviä edellytyksiä markkinaehtoisen rahoituksen saamiseen. Erityisesti omaisuuserien osto-ohjelman laajentaminen kesäkuussa 2016 siten, että se käsittää yritysten joukkolainat, tuki velkapapereiden liikkeeseenlaskua vuoden aikana. Luottoehtojen kohentuminen[3] ja korkojen alentuminen johtivat siihen, että yritykset turvautuivat hieman aikaisempaa enemmän pankkirahoitukseen, kun taas lainat muilta kuin rahalaitoksilta ja muualta maailmasta supistuivat merkittävästi vuoden aikana. Noteeraamattomat osakkeet ja muut osakkeet muodostivat edelleen suurimman osuuden yritysten ulkoisesta rahoituksesta, mitä tuki jakamattomien voittojen suurentuminen. Noteerattujen osakkeiden liikkeeseenlaskua hillitsivät verrattain korkeat osakerahoituksen kustannukset. Myös yritysten ulkoisen rahoituksen saamisen yleinen kohentuminen vaimensi kauppaluottojen ja yritysten välisten lainojen kasvua.

Kuvio 8

Euroalueen yritysten ulkoisten rahoituslähteiden nettomuutokset

(vuosittaisia summia, mrd. euroa)

Lähteet: Eurostat ja EKP.
Huom. ”Muut lainat” sisältävät muilta kuin rahalaitoksilta (muilta rahoituksenvälittäjiltä, vakuutusyhtiöiltä ja eläkerahastoilta) ja muualta maailmasta saadut lainat. Lainat rahalaitoksilta ja muilta kuin rahalaitoksilta on korjattu lainojen myyntiä ja arvopaperistamista koskevilla tiedoilla. Erä ”Muut” viittaa yhteismäärän ja kuvioon sisältyvien instrumenttien erotukseen. Siihen sisältyvät yritysten väliset lainat ja kauppaluotot. Tuorein havainto on vuoden 2016 kolmannelta neljännekseltä.

Kotitalouksien nettovarallisuuden kasvu kiihtyi

Kotitalouksien nettovarallisuuden kasvu kiihtyi edelleen vuoden 2016 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä (ks. kuvio 9). Erityisesti asuntojen hintojen jatkuva nousu johti huomattaviin pääomatuottoihin kotitalouksien kiinteistöomistuksista. Osakkeiden hintojen nousu vuonna 2016 johti kotitalouksien rahoitusvarallisuuden arvonnousuun ja kiihdytti nettovarallisuuden kasvua.

Kuvio 9

Kotitalouksien nettovarallisuuden muutos

(vuosittaisia summia, prosentteina käytettävissä olevista bruttotuloista)

Lähteet: Eurostat ja EKP.
Huom. Tiedot muista kuin rahoitusvaroista ovat EKP:n arvioita. Tuorein havainto on vuoden 2016 kolmannelta neljännekseltä.

1) Tähän erään sisältyvät nettosäästäminen, saadut nettopääomansiirrot sekä muiden kuin rahoitustilien ja rahoitustilien erotus.
2) Lähinnä hallussapitovoitot ja -tappiot osakkeista ja osuuksista.
3) Lähinnä hallussapitovoitot ja -tappiot kiinteistöistä (ml. maa).

Euroalueen kotitalouksien lainanottokustannukset saavuttivat ennätyksellisen alhaisen tason mutta vaihtelivat edelleen maittain ja maturiteeteittain, sillä pitkäaikaisten lainojen kustannukset alenivat enemmän kuin lyhytaikaisten lainojen. Kotitaloussektorin pankkilainaaminen elpyi edelleen vuonna 2016.

Kehikko 1 Matalien korkojen vaikutus pankkeihin ja rahoitusjärjestelmän vakauteen

Korot olivat koko vuoden 2016 matalia maailmantalouteen ja euroalueeseen liittyvien tekijöiden seurauksena. Jotkin näistä tekijöistä olivat pitkäkestoisia ja johtuivat rakenteellisista muutoksista, kuten meneillään olevista väestönkehityksen trendeistä ja tuottavuuden hitaammasta kasvusta. Toiset puolestaan liittyivät velkaantuneisuuden vähentämiseen finanssikriisin jälkeen ja siihen, että suunnitellut säästöt ylittivät suunnitellut investoinnit ja kulutusmenot. Kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka, jonka ensisijaisena tavoitteena on hintavakauden säilyttäminen, oli yksi tekijä tässä toimintaympäristössä. Euroalueen talouden nimelliskasvua tukemalla pyritään hintavakaustavoitteeseen, joten elpymisen voimistuessa korkojen pitäisi vähitellen nousta.

Euroalueen pankkien luotonantokyselyn tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan EKP:n omaisuuserien osto-ohjelma, kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (TLTROt) ja talletusmahdollisuuden negatiivinen korko edistivät lainaehtojen kevenemistä vuonna 2016, mikä on johtanut lainanoton piristymiseen.[4] Näiden positiivisten seikkojen lisäksi matalista koroista aiheutui paineita rahoituslaitoksille.[5] EKP tunnisti yhdessä Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa pankeille, vakuutusyhtiöille ja eläkerahastoille aiheutuvia riskejä, jotka liittyvät niiden liiketoimintamallien kestävyyteen ja riskinottoon. Joitain näistä riskeistä saattaa olla tarpeen hillitä erityisillä mikro- ja makrovakautta lisäävillä toimilla.[6]

Jos korot ovat pitkään matalia, tämä saattaa rasittaa taattua pitkäaikaista tuottoa tarjoavien laitosten kannattavuutta ja maksuvalmiutta, varsinkin jos talouskasvu on samaan aikaan heikkoa. Pankkijärjestelmän ulkopuolisilla aloilla matalat korot saattavat tehdä vakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen perinteisistä takuutuottoisista tuotteista kannattamattomia. On näyttöä siitä, että vakuutus- ja eläkesektoreilla ollaan jo siirtymässä takuutuottoisista sijoitussidonnaisiin liiketoimintamalleihin takauksen kohteena olevien pitkäaikaisten velkojen pienentämiseksi. Tämän seurauksena rahoitussektori on vähentämässä pitempiaikaisten tuottotakausten tarjoamista. Lisäksi matalat korot voivat osaltaan pienentää pankkien korkokatetta erityisesti nettokorkomarginaalien supistumisen kautta, kun efektiivinen alaraja saattaa hillitä talletuskorkoja ja heikentää kannattavuutta. Vaikka korkokate on pääasiallinen tuottolähde useimmille pankeille, myös muut tekijät, kuten toimitusmaksu- ja palkkiotuotot tai suhteellinen kustannustehokkuus pankkien välillä, vaikuttavat pankkien kannattavuuteen.

Rahoituslaitokset ovat voittomarginaalien palauttamiseksi hankkineet myös vaihtoehtoisia tuottolähteitä ja mukauttavat vähitellen liiketoimintamallejaan. Toimitusmaksu- ja palkkiotuottojen osuus kokonaistuotoista on pienempi antolainaukseen erikoistuneilla pankeilla ja suurempi säilyttäjäpalveluita tarjoavilla pankeilla.[7] Erityisesti tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että jotkin pankit ovat lisänneet toimitusmaksuja ja palkkioita tuottavaa toimintaansa. Asuntolainojen ennenaikaisista takaisinmaksuista ja asuntolainojen uudelleenjärjestelyistä saadut palkkiot ovat olleet viime vuosina tärkeä tuottolähde lainanantajille. Lainanottajat ovat hyötyneet vähitellen alenevista pitkistä koroista erityisesti maissa, joissa asuntolainat ovat suurimmaksi osaksi kiinteäkorkoisia. Asuntolainojen ennenaikaisista takaisinmaksuista ja asuntolainojen uudelleenjärjestelyistä saaduista palkkioista koituvilla tuotoilla on todennäköisesti tulevaisuudessa pienempi merkitys, koska tällaisia palkkioita maksetaan vain kerran lainojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä. Pankkien on siten muutettava edelleen liiketoimintamallejaan ja kehitettävä kustannustehokkuuttaan pysyäkseen kannattavina. Pankit ovat harkinneet myös kustannuksia vähentäviä toimenpiteitä, kuten uudelleenjärjestelyjä, henkilöstövähennyksiä, sivuliikkeiden sulkemisia ja prosessien digitalisointia, mutta kustannustehokkuuden parantaminen etenee edelleen epätasaisesti eri maissa ja laitoksissa.[8]

Korkotuottojen supistuminen matalan korkotason vuoksi ja kannattavuuden kohentamisen hidas edistyminen lisäävät laaja-alaisen riskinoton vaaraa rahoituslaitoksissa ja erityisesti laitoksissa, joiden tuloista korkokate on aikaisemmin muodostanut valtaosan. Sijoitukset riskipitoisempiin omaisuuseräluokkiin tai pitempiaikaisiin omaisuuseriin saattavat kasvattaa rahoitusinstrumenttien epälikvidiyden riskiä, mikä altistaa rahoituslaitokset suuremmille arvonmuutosriskeille ja kohottaa häiriöiden leviämisen riskiä.

EKP seuraa tiiviisti rahoituslaitosten liiketoimintamallien muutoksia pankkivalvojan ja makrovakautta valvovana viranomaisena, koska sille on annettu tehtävä varmistaa rahoitusmarkkinoiden vakaus eurooppalaisen pankkivalvonnan kohteena olevissa maissa. Tässä yhteydessä EKP voi ryhtyä valvontatoimiin ja ottaa käyttöön makrovakautta lisääviä toimenpiteitä pankkisektorilla varmistaakseen rahoitusmarkkinoiden vakauden, joka on yhä edellytyksenä sille, että talouden elpyminen voidaan saada vakaalle uralle järjestelmäriskejä hillitsemällä.

Laaja-alainen elpyminen

Vuoden 2013 jälkipuoliskolla alkanut kotimaiseen kysyntään perustuva euroalueen talouden elpyminen jatkui vuonna 2016. Talouskasvun taustatekijöiden tarkastelu viittaa siihen, että viimeaikainen kasvun piristyminen on vahvistumassa kestävämmälle pohjalle (ks. tarkemmin kehikosta 2). Samaan aikaan euroalueen talouskasvua on hidastanut kohonneen geopoliittisen epävarmuuden myötä edelleen vaimea ulkomainen kysyntä. Näiden tekijöiden seurauksena keskimääräinen vuotuinen talouskasvu oli 1,7 prosenttia vuonna 2016 (ks. kuvio 10). Se on vain hieman hitaampi kuin edellisvuoden 2,0 prosenttia, joka sai pontta erityisesti Irlannin voimakkaasta BKT-kasvusta. Yksityinen kulutus kasvoi vastaavaa vauhtia kuin vuonna 2015, kun se sai jälleen tukea käytettävissä olevien tulojen kasvusta. Sitä vastoin investoinnit kasvoivat rakennusalan elpymisestä huolimatta hieman hitaammin kuin edellisvuonna. Samaan aikaan julkinen kulutus kasvoi nopeammin vuonna 2016 ja vaikutti siten positiivisesti talouskasvuun (ks. luvun 1 osa 1.6). Talouden elpyminen oli verrattain laaja-alaista euroalueen eri maissa.

Kuvio 10

Euroalueen BKT:n määrä

(prosenttimuutos edellisestä vuodesta, kasvuvaikutukset prosenttiyksikköinä edellisestä vuodesta)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Vuotuinen BKT:n kasvu vuoden 2016 viimeisellä neljänneksellä perustuu alustavaan arvioon.

Euroalueen talouden kasvu jatkui

EKP:n voimakkaasti talouskasvua tukeva rahapolitiikan mitoitus välittyi reaalitalouteen ja tuki kotimaisen kysynnän kehitystä. Yritysten kannattavuuden paraneminen ja erittäin suotuisat rahoitusolot edistivät edelleen investointien elpymistä. Lisäksi elpymistä tuki aiemmin toteutetuista rakenneuudistuksista pontta saanut työllisyyden kasvu. Suhteellisen alhaisena pysynyt öljyn hinta antoi kasvulle lisävauhtia vuonna 2016. Samaan aikaan kuitenkin joissakin maissa korkeana pysynyt yksityisen ja julkisen sektorin velkaantuneisuus ja siihen liittyvä tarve purkaa velkaantumista hillitsivät kotimaista kysyntää. Lisäksi rakenteellisten uudistusten toteuttamisen hitaus jarrutti edelleen kasvua.

Euroalueen yksityinen kulutus vahvistui edelleen vuonna 2016; keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli noin 2,0 % eli kutakuinkin vastaava kuin edellisvuonna. Tärkeimmät yksityisen kulutuksen veturit olivat alhainen öljyn hinta erityisesti vuoden alussa sekä euroalueen työmarkkinatilanteen koheneminen ja siihen liittynyt työtulojen kasvu. Nimellisten työtulojen kasvuun vuonna 2016 puolestaan vaikutti pikemminkin työpaikkojen määrän kuin palkkojen kasvu. Matala korkotaso tuki edelleen yksityistä kulutusta, sillä sen myötä velanotto tuli entistä edullisemmaksi ja säästäminen vähemmän kannattavaksi. Vaikka euroalueen kotitalouksien nettokorkotulot pienenivät vähäisesti vuonna 2016, matalat korot pääasiassa siirsivät varoja nettosäästäjiltä nettovelallisille, joilla on tyypillisesti korkeampi rajakulutusalttius kuin nettosäästäjillä.[9]

EKP:n viime vuosina toteuttamat rahapoliittiset toimenpiteet, kuten maaliskuussa 2016 julkistettu yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma, ovat vilkastuttaneet kysyntää ja siten edistäneet investointeja. Näin ollen investoinneilla oli tuntuva positiivinen vaikutus kasvuun myös vuonna 2016, kun kasvu sai tukea myös yritysten tulosten paranemisesta, kysynnän rajoitteiden vähenemisestä sekä kapasiteetin käytön kasvusta. Rahapoliittiset toimenpiteet ovat myös vahvistaneet yritysten luottamusta, vähentäneet yritysten korkomenoja ja helpottaneet rahoitusehtoja myös pienten ja keskisuurten yritysten kannalta ja siten tukeneet edelleen yritysten investointeja. Erityisesti investoinnit kuljetuskalustoon myötävaikuttivat yritysten investointien kasvuun. Samalla kuitenkin yritysten investointeja vaimensivat eräät tekijät, kuten euroalueen pitkän aikavälin kasvuodotusten heikkeneminen edelleen, korkeaan velkaantuneisuuteen liittyvä yritysten taseiden tasapainottaminen sekä maailmankaupan heikkeneminen.

Rakennusinvestoinnit kohenivat, joskin matalalta lähtötasolta, euroalueen asuntomarkkinoiden elpymisen myötä. Viimeksi mainittu puolestaan heijasti kysynnän vahvistumista, joka sai tukea reaalitulojen kasvusta sekä edullisista asuntolainakoroista ja lainaehdoista rahapoliittisten toimenpiteiden ja joissakin maissa toteutettujen finanssipoliittisten kannustimien myötävaikutuksesta. Lisäksi kotitalouksien vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen tuotot pysyivät matalina, mikä lisäsi edelleen asuntoinvestointien kannustimia. Asuntomarkkinoiden elpyminen oli laaja-alaista euroalueen eri maissa.

Vuonna 2016 heikko ulkoinen ympäristö vaimensi edelleen talouskasvua, ja sen vaikutus oli vuosina 2014–2015 tapahtuneen euron valuuttakurssin huomattavan heikkenemisen viipeellisiä vaikutuksia voimakkaampi (ks. luvun 1 osa 1.1). Vienti euroalueelta Yhdysvaltoihin, Aasiaan (Kiinaa lukuun ottamatta) sekä kehittyviin markkinatalouksiin pysyi vaimeana vuonna 2016. Samaan aikaan euroalueen kauppakumppanit Euroopassa ja Kiinassa myötävaikuttivat entistä enemmän euroalueen viennin kasvuun. Euroalueen sisäinen kauppa vahvistui vuonna 2016 kotimaisen kysynnän kehitystä heijastaen.

Toimialoittain tarkasteltuna tuotannon kasvu vuonna 2016 oli laaja-alaista (ks. kuvio 11). Kokonaisarvonlisäys, joka vuoden 2015 toisella neljänneksellä ylitti kriisiä edeltäneen vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen huipputasonsa, kasvoi keskimäärin noin 1,7 % vuonna 2016. Arvonlisäyksen kasvu teollisuudessa (ilman rakentamista) hidastui noin 1,6 prosenttiin, kun taas palvelualan arvonlisäys kasvoi 1,8 % eli hieman nopeammin kuin vuonna 2015. Vaikka rakentamisen arvonlisäys oli edelleen selvästi kriisiä edeltäneen huipputasonsa alapuolella, se kasvoi noin 2,0 % eli nopeinta vauhtia sitten vuoden 2008. Tämä vahvistaa käsitystä, että vuodesta 2008 saakka negatiivisesti tai hitaasti kasvaneen rakennusalan kehitys on kääntymässä yhä positiivisemmaksi.

Kuvio 11

Euroalueen reaalinen bruttoarvonlisäys toimialoittain

(indeksi: I/2010 = 100)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Euroalueen työllisyys kasvoi edelleen

Työmarkkinat elpyivät edelleen vuonna 2016 (ks. kuvio 12). Vuoden 2016 kolmanteen neljännekseen mennessä euroalueen työllisten määrä oli 1,2 % suurempi kuin vuotta aiemmin ja yli 3 % suurempi kuin edellisessä aallonpohjassaan vuoden 2013 toisella neljänneksellä. Työllisyys oli kuitenkin edelleen 0,5 % alhaisempi kuin parhaimmillaan ennen kriisiä vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä. Toimialakohtainen tarkastelu osoittaa, että työllisyys parani pääasiassa palvelualalla ja vähäisemmässä määrin teollisuudessa (pl. rakentaminen), kun taas rakennusalan työllisyys pysyi jokseenkin ennallaan.

Kuvio 12

Työmarkkinaindikaattoreita

(neljännesvuotuinen kasvuvauhti, prosentteina työvoimasta; kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Lähde: Eurostat.

Vuoden 2016 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana tehtyjen työtuntien määrä kasvoi työllisten määrän kasvua vastaavasti. Henkeä kohti laskettu tuottavuuden vuotuinen kasvu pysyi vuoden 2016 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vaisuna ja oli noin 0,4 % neljännesvuositasolla, kun se oli kasvanut vuositasolla 1,0 % koko vuonna 2015 (jolloin se tosin sai tukea Irlannin BKT-tietojen tarkistuksesta).

Työttömyysasteen lasku jatkui vuonna 2016, ja se oli joulukuussa 9,6 % eli matalin sitten vuoden 2009 puolivälin. Työttömyyden väheneminen vuoden 2013 jälkipuoliskolta lähtien on näkynyt laajasti kaikissa sukupuoli- ja ikäryhmissä. Vuonna 2016 työttömyysaste oli keskimäärin 10,0 %, kun keskimääräinen työttömyysaste oli 10,9 % vuonna 2015 ja 11,6 % vuonna 2014. Työmarkkinoiden käyttämättömän kapasiteetin laajemmat mittarit ovat kuitenkin edelleen koholla.

Kehikko 2 Meneillään olevaa elpymistä ylläpitävät tekijät

Euroalueen talouskasvu jatkui vuonna 2016 kohollaan olevasta globaalista epävarmuudesta huolimatta. BKT:n kasvun elpyminen vuoden 2013 toisesta neljänneksestä lähtien on perustunut suurelta osin yksityisen kulutuksen kasvuun. Työllisyyden voimakas kasvu edisti käytettävissä olevien tulojen vakaata kasvua, joka puolestaan tuki kulutusta ja kotitalouksien velkaantuneisuuden vähenemistä. Nämä tekijät viittaavat siihen, että kasvu on jossain määrin tukevalla pohjalla. Lisäksi euroalueen talouskasvun taustatekijöiden laaja-alaistuminen EKP:n kasvua voimakkaasti tukevan rahapolitiikan mitoituksen myötä antaa osaltaan uskoa elpymisen kestävyyteen.

Kulutuksen kasvuvaikutus selittää lähes puolet euroalueen kumulatiivisesta BKT-kasvusta vuoden 2013 toisen neljänneksen jälkeen (ks. kuvion A vasen puoli)[10]. Tämä voi vaikuttaa jossain määrin normaalilta, sillä kulutus on menoeristä suurin (noin 55 % euroalueen BKT:stä). Siitä huolimatta kehitys on hyvin erilaista verrattuna vuosien 2009–2011 elpymiseen, jolloin vain 11 % kumulatiivisesta BKT-kasvusta selittyi kulutuksella (ks. kuvion A oikea puoli). Meneillään oleva elpyminen on paljon edellistä noususuhdannetta vähemmän riippuvainen nettoviennistä, mutta se on myös osoittautunut asteittaisemmaksi ja kestävämmäksi.

Kuvio A

Vaikutus BKT:n kasvuun

(kumulatiivisina prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Keskeinen syy tämänhetkisen elpymisen kestävyyteen liittyy käytettävissä olevien bruttotulojen kasvun koostumukseen. Viimeaikaisessa noususuhdanteessa se on ollut merkittävästi erilainen kuin vuoden 2009 kolmannen neljänneksen ja vuoden 2011 kolmannen neljänneksen välillä (ks. kuvio B). Meneillään olevan elpymisen aikana käytettävissä olevien tulojen kasvu on saanut tukea verrattain vahvasta työllisyyden kasvusta. Sitä vastoin edellisen elpymisen aikana tulojen kasvu perustui lähes kokonaan palkkojen kasvuun, kun taas työllisyys itse asiassa supistui. Lisäksi vaikka inflaatio on syönyt osan nimellispalkkojen kasvusta, sen vaikutus on kuitenkin ollut paljon pienempi kuin edellisen elpymisen aikana, sillä öljyn hinnan lasku vuoden 2014 jälkipuoliskosta lähtien on tuottanut kotitalouksille säästöjä, jotka ovat tukeneet niiden reaalista ostovoimaa.

Kuvio B

Vaikutukset käytettävissä olevien reaalitulojen kasvuun

(kumulatiivisina prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Talousteorian mukaan kotitalouksien kulutuksen pitäisi reagoida voimakkaammin työllisyyden kasvuun kuin reaalipalkkojen nousuun, sillä ensin mainittu muutos on kestävämpi.[11] Työllisyyden kasvu saattaa näin ollen viitata suurempaan pysyvien tulojen muutokseen kuin samansuuruinen palkkojen kasvu. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi kuluttajat reagoivat voimakkaammin heilahteluihin työllisyyden kuin palkkojen kasvussa.[12] Lisäksi mikrotason näyttö viittaa siihen, että työttömien tai työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden rajakulutusalttius on korkeampi kuin työllisten.[13] Koska työllisyyden muutoksista johtuva kokonaistyötulojen kasvu koskee suurelta osin työttömiä tai työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä, tämä myös auttaa selittämään, miksi kokonaisuutena tarkastellen kulutus reagoi voimakkaammin muutoksiin työllisyydessä kuin palkkojen kasvuvauhdissa. Työllisyyden voimakkaampi vaikutus käytettävissä oleviin reaalituloihin meneillään olevassa elpymisessä käy siis yksiin kulutuksen voimakkaamman kasvun kanssa.

Myös energian hinnan lasku on myötävaikuttanut kulutuksen kestävyyteen meneillään olevan elpymisen aikana. Öljyn hinnan nousu vuoden 2014 jälkipuoliskosta lähtien on tuottanut säästöjä, jotka ovat tukeneet kotitalouksien reaalista ostovoimaa, mikä puolestaan on myötävaikuttanut kulutuksen vakaaseen kasvuun ja kotitalouksien säästämisasteen maltilliseen nousuun. Alentuneesta öljyn hinnasta aiheutunut kulutuksen kasvusysäys on kuitenkin alkanut hiipua, sillä suurin osa säästöistä alkaa olla käytetty. Historiallisesti katsottuna kulutus tyypillisesti reagoi öljyn hinnan muutoksiin viiveellä. Viime aikoina se on kuitenkin reagoinut öljyn hinnan laskuun nopeammin kuin aikaisemmilla laskevan öljyn hinnan jaksoilla. Tästä kertoo myös se, että kotitalouksien säästämisaste on reagoinut varsin vaimeasti öljyn hinnan laskuun (ks. kuvio C).

Kuvio C

Säästämisaste ja öljyn hinta

(euroina ja prosentteina)

Lähteet: Bloomberg Finance L.P., Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Kuvio D

Kotitalouksien velkaantuneisuus ja kulutus

(prosenttiyksikköinä ja prosentteina; neljännesvuotuisiin tietoihin perustuva vuotuinen muutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Kotitalouksien velkaantuneisuus on määritelty kotitalouksien velan suhteena niiden käytettävissä oleviin bruttonimellistuloihin.

Toinen meneillään olevan elpymisen kestävyyteen myötävaikuttava tekijä liittyy siihen, että nykyinen kulutusvetoinen kasvu ei perustu kotitalouksien velkaantuneisuuden kasvuun (määriteltynä kotitalouksien lainojen suhteena niiden käytettävissä oleviin bruttonimellistuloihin). Finanssikriisiä edeltäneestä jaksosta poiketen euroalueen kulutus on nyt kasvanut ja kotitalouksien velkaantuneisuus on samanaikaisesti vähentynyt (ks. kuvio D). Tämä korostaa talouden kulutusvetoisen elpymisen kestävyyttä.

Sen lisäksi, että talouden elpyminen on pitkälti kulutusvetoista, se on myös jatkuvasti entistä laaja-alaisempaa sitä mukaa, kun EKP:n kasvua voimakkaasti tukevan rahapolitiikan mitoituksen myötä kotimaiset investoinnit asteittain vahvistuvat. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen kasvu tuotti lähes kolmasosan BKT:n kumulatiivisesta kasvusta vuoden 2013 toisesta neljänneksestä vuoden 2016 kolmanteen neljännekseen.

Samaan aikaan kasvu maltillistui vuonna 2016, kun ulkomainen kysyntä pysyi vaimeana korkean globaalin epävarmuuden myötä ja euron aikaisemman heikkenemisen positiiviset vaikutukset hiipuivat. Verrattain alhaisesta öljyn hinnasta sekä euron heikkenemisestä vuosina 2014 ja 2015 muodostunut myötävaikutus talouskasvuun hiipui vuonna 2016, jolloin euron efektiivinen valuuttakurssi pysyi jokseenkin vakaana. Koska kuitenkin maailmantalouden elpymisen voimistumisesta on merkkejä, euroalueen viennin odotetaan vilkastuvan ulkomaisen kysynnän vahvistuessa. Siten sen odotetaan osaltaan tukevan talouskasvun kestävyyttä.

Kaiken kaikkiaan tämänhetkisen elpymisen kestävyys perustuu kotitalouksien tulojen kasvuun, joka puolestaan saa tukea työllisyyden kasvusta, kotitaloussektorin velkaantuneisuuden vähenemisestä sekä talouskasvun taustatekijöiden monipuolistumisesta.

Hintojen ja kustannusten kehitys

Vuonna 2016 euroalueen kokonaisinflaatio, jota mitataan yhdenmukaistetulla kuluttajahintainflaatiolla (YKHI), heijasteli pääasiassa energian hintakehitystä. Se aiheutti matalan tai jopa negatiivisen inflaatiovauhdin vuoden 2016 alkukuukausina sekä senjälkeisen noususuunnan, kun energian negatiivinen kasvuvaikutus hävisi. Pohjainflaatio, jota mitataan ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketulla YKHI-inflaatiolla, ei osoittanut merkkejä nousutrendistä, vaan se vaihteli vuoden aikana 0,7 ja 1,0 prosentin välillä.

Kokonaisinflaation kehitys määrittyi suurelta osin energian hinnan mukaan

Euroalueen YKHI-kokonaisinflaatiovauhti vuonna 2016 oli keskimäärin 0,2 % eli se kiihtyi edellisvuoden 0,0 prosentista. YKHI-inflaation kehitys perustui pääasiassa energian hinnan kehitykseen (ks. kuvio 13). Kokonaisinflaatiovauhti oli keväällä negatiivinen mutta nousi sen jälkeen asteittain. Joulukuussa se oli kiihtynyt yli 1,25 prosenttiyksikköä huhtikuun alhaisimmalta tasoltaan.

Kuvio 13

YKHI-inflaatio sen erien mukaan jaoteltuna

(vuotuinen prosenttimuutos, erien osuudet prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Sitä vastoin useimmat vaihtoehtoiset pohjainflaation mittarit eivät viitanneet minkäänlaiseen selvään nopeutumistrendiin (ks. kuvio 14). YKHI-inflaatio ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja vaihteli 0,7 ja 1 prosentin välillä vuonna 2016. Pohjainflaation vaimeus johtui osittain aiemmin tapahtuneen öljyn ja raaka-aineiden hintojen laskun välillisistä vaikutuksista, jotka toteutuivat viipeellä. Vielä olennaisempaa on se, että kotimaiset kustannuspaineet – erityisesti palkkojen noususta aiheutuvat – pysyivät vaimeina (ks. yksityiskohtaisempi selvitys kehikossa 3).

Kuvio 14

Pohjainflaatioindikaattoreita

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Pohjainflaation mittarien vaihteluvälin laskennassa on otettu huomioon seuraavat mittarit: YKHI ilman energian hintaa; YKHI ilman jalostamattomien elintarvikkeiden ja energian hintaa; YKHI ilman elintarvikkeiden ja energian hintaa; YKHI ilman elintarvikkeiden, energian, matkustamiseen liittyvien erien ja vaatteiden hintaa, leikattu keskiarvo (10 % trimmed mean); leikattu keskiarvo (30 % trimmed mean); YKHIn mediaani; sekä dynaamiseen faktorimalliin perustuva mittari. Tuoreimmat havainnot ovat marraskuulta 2016.

YKHIn pääerien yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa, että energian hinnalla oli keskimäärin -0,5 prosenttiyksikön negatiivinen vaikutus kokonaisinflaatioon vuonna 2016. Tämä johtui pääasiassa öljyn euromääräisen hinnan kehityksestä, joka vaikuttaa pääasiallisesti polttonesteiden kuluttajahintoihin. Vaikutus välittyy myös kaasun kuluttajahintoihin, mutta vähemmän suoraan, heikommin ja pidemmällä viiveellä.[14]

Elintarvikkeiden hinnat laskivat keskimäärin 1,0 % vuonna 2016, kun vuonna 2015 niiden hintakehitys oli kiihtyvää ja saavutti 1,4 % viimeisellä vuosineljänneksellä. Tämä lasku sekä vuoden aikana sattuneet vaihtelut johtuivat pääasiassa jalostamattomien elintarvikkeiden, kuten erityisesti hedelmien ja vihannesten, hintakehityksestä. Se puolestaan heijasteli pääasiassa tilapäisiä vaikutuksia, kuten sään aiheuttamaa jyrkkää nousua heinä- ja elokuussa sekä sitä seurannutta korjausliikettä alaspäin syys- ja lokakuussa. Jalostettujen elintarvikkeiden hinnat sitä vastoin pysyivät verrattain vakaina vuoden aikana.

Muiden teollisuustuotteiden kuin energian vuotuinen kasvuvauhti kiihtyi 0,7 prosenttiin tammi- ja helmikuun ajaksi, mutta sen jälkeen se hidastui ja oli 0,3 prosenttia elokuusta joulukuuhun. Hidastuminen johtui erityisesti kestokulutustavaroiden ja puolikestävien kulutustavaroiden hinnoista eli niistä kahdesta muiden teollisuustuotteiden kuin energian osatekijästä, joissa tuontihyödykkeiden osuus on suurin. Siten ne ovat muita hyödykkeitä todennäköisemmin kärsineet keväällä 2015 alkaneesta euron nimellisen efektiivisen valuuttakurssin vahvistumisesta. Kertakulutustavaroiden hintojen inflaatio pysyi jokseenkin vakaana.

Tässä suhteessa nousupaineet ovat pysyneet heikkoina vuonna 2016. Tuontihintojen vuotuinen muutosvauhti hidastui selvästi vuonna 2015 ja on ollut negatiivinen alkuvuodesta 2016 heijastaen pääasiassa euron nimellisen efektiivisen valuuttakurssin vahvistumisen välitöntä vaikutusta (ks. kuvio 15). Mitä tulee kotimarkkinoihin, tuottajahintainflaatio muiden kulutustavaroiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa vaihteli vuoden aikana nollan tuntumassa. Välituotteiden tuottajahintainflaation kehitys viittaa selvempään raakaöljyn ja muiden raaka-aineiden vaikutukseen lähempänä hinnoitteluketjun alkupäätä ja tuntuvaan vaikutukseen myös ketjun myöhäisemmissä vaiheissa (kuluttajahintainflaatiolla mitattuna).

Kuvio 15

Muiden kulutustavaroiden kuin elintarvikkeiden tuontihinnat ja valuuttakurssikehitys

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuoreimmat havainnot marraskuulta 2016 nimellisen efektiivisen valuuttakurssin (NEER-38) osalta ja lokakuulta 2016 tuontihintojen osalta. NEER-38 on euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi euroalueen 38 tärkeimmän kauppakumppanimaan valuuttoihin nähden.

Palvelujen hintojen nousuvauhti pysytteli koko vuoden 2016 ajan noin 1,1 prosentissa eli olennaisesti pitkän ajan keskiarvoaan hitaampana. YKHIn palveluerässä on pääasiassa kotimaassa tuotettuja palveluja, eli palvelujen hinnat liittyvät todennäköisesti muita eriä läheisemmin kotimaisen kysynnän ja työvoimakustannusten kehitykseen. Vaimean kehityksen taustalla oli siten todennäköisesti euroalueen työ- ja hyödykemarkkinoiden edelleen huomattava ylikapasiteetti.

Kotimaiset kustannuspaineet pysyivät vaimeina

Työvoimakustannuksista aiheutuvat kotimaiset kustannuspaineet pysyivät vaimeina vuoden 2016 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä.

Vuoden 2016 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten keskimääräinen kasvuvauhti euroalueella oli 1,3 % ja yksikkötyökustannusten kasvuvauhti vastaavasti 0,9 % (ks. kuvio 16). Yksikkötyökustannusten kasvun pieni kiihtyminen vuonna 2016 edellisvuotisesta johtui pääasiassa työn tuottavuuden heikkenemisestä, kun taas työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvu pysyi vaimeana. Palkkakehityksen vaimeutta selittävät muun muassa työmarkkinoilla edelleen oleva runsas käyttämätön kapasiteetti, viime vuosina eräissä euroalueen maissa toteutetut palkkojen joustavuutta alaspäin lisänneet rakenneuudistukset sekä hidas inflaatio.[15]

Kuvio 16

BKT:n deflaattori eriteltynä

(vuotuinen prosenttimuutos, erien osuudet prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Tuloskehityksestä (mitattuna bruttotoimintaylijäämällä) johtuvat kotimaiset kustannuspaineet heikkenivät jonkin verran vuonna 2016 edellisvuotisesta. Tämä saattaa viitata siihen, että matalan öljyn hinnan myötä parantuneen ulkomaankaupan vaihtosuhteen vaikutukset, jotka olivat tuloskasvun pääasiallinen veturi vuonna 2015, alkoivat hiipua sitä mukaa, kun öljyn hinta nousi alkuvuonna ohitetun aallonpohjan jälkeen.[16] Tämän seurauksena tuotantoyksikköä kohden lasketut voitot olivat tärkein tekijä, joka hidasti BKT:n deflaattorin vuotuista kasvuvauhtia vuoden 2015 viimeisestä neljänneksestä vuoden 2016 kolmanteen neljännekseen.

Pitkän aikavälin inflaatio-odotukset vakautuivat

Kyselytutkimuksiin perustuvat inflaatio-odotukset vakautuivat vuonna 2016. Inflaatioennusteiden keskiarvo viiden vuoden kuluttua oli 1,8 % kaikissa Survey of Professional Forecasters -kyselytutkimuksen ennusteissa vuonna 2016. Lokakuussa 2016 tehdyssä Consensus Economics -kyselyssä pitkän aikavälin inflaatio-odotukset olivat hieman korkeammat eli 1,9 %. Viiden vuoden inflaatioswapeista johdetut inflaatio-odotukset olivat heinäkuussa historiallisen alhaiset, mutta ne ovat sittemmin elpyneet. Markkinaperusteiset pitkän aikavälin inflaatio-odotukset pysyivät kuitenkin kyselytutkimuksiin perustuvia odotuksia vähäisempinä koko vuoden ajan.

Kehikko 3 Pohjainflaatiotrendejä: palkkakehityksen vaikutus

Pohjainflaatio ei vuonna 2016 pääsyt uskottavaan nousutrendiin. Tässä kehikossa tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat todennäköisesti hillinneet kehitystä sekä erityisesti palkkojen roolia vaimeiden inflaatiotrendien selittämisessä.

Vuonna 2016 ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja laskettu YKHI-inflaatio pysytteli 0,7 ja 1,0 prosentin välillä eli selvästi pitkän aikavälin keskiarvonsa alapuolella (ks. kuvio A). Tähän vaikutti erityisesti se, että palvelujen hintojen nousu pysyi vaimeana, mutta lisäksi sitä vahvisti muiden teollisuustuotteiden kuin energian hintojen laskun jatkuminen vuodesta 2015 alkuvuoteen 2016 kestäneen lyhyen nousujakson jälkeen. Kehityksen vaimeus voidaan osittain selittää öljyn ja muiden raaka-aineiden alhaisista hinnoista johtuvilla välillisillä laskupaineilla, jotka vaikuttivat tiettyjen palvelujen (esim. kuljetus) sekä kulutustavaroiden (esim. lääketeollisuuden tuotteet) tuotantoon. Lisäksi vaimea maailmanlaajuinen hintakehitys hillitsi suoran kulutustavaratuonnin hintakehitystä.

Kuvio A

Ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja lasketun YKHIn poikkeama pitkän aikavälin keskiarvostaan ja pääerien vaikutukset

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Punainen viiva kuvaa ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja lasketun yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin vuotuisen kasvuvauhdin poikkeamaa pitkän aikavälin keskiarvostaan (vuodesta 1999 lähtien) eli 1,4 prosentista. Pääerien vaikutukset on kuvattu poikkeamana kunkin erän pitkän aikavälin keskimääräisestä vaikutuksesta.

Pohjainflaation vaimeuden keskeiset syyt kuitenkin liittyvät kotimarkkinoiden maltilliseen hinta- ja kustannuskehitykseen. Palkat muodostavat suuren osan tuotannontekijöiden kustannuksista erityisesti palvelualalla, joka on tyypillisesti työvoimaintensiivinen. Muutos nimellisten palkkojen kasvuvauhdissa ei kuitenkaan välttämättä aiheuta yrityksille painetta muuttaa hintojaan erityisesti, jos muutos johtui työn tuottavuuden muutoksesta. Näin ollen kustannuspaineita arvioitaessa on usein hyödyllistä analysoida yksikkötyökustannusten muutoksia, jotka lasketaan nimellispalkkojen kasvun ja työn tuottavuuden kasvuvauhdin erotuksena. Lisäksi yritykset voivat sopeuttaa yksikkötyökustannusten muutosten seurauksena hintojensa sijaan voittomarginaalejaan. Kun tuottavuuden muutoksista johtuvat lyhyen aikavälin heilahtelut jätetään ottamatta huomioon, yksikkötyökustannukset näyttävät viime aikoina kehittyneen yhdenmukaisesti palkkakehityksen kanssa.[17]

Useilla eri mittareilla tarkasteltuna palkkojen kasvu pysyi vaimeana vuonna 2016. Erityisesti sopimuspalkkojen vuotuinen kasvu oli historiallisesti katsoen hidasta ja työntekijää tai tehtyä työtuntia kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvu oli vielä hitaampaa (ks. kuvio B). Sopimuspalkkojen ja todellisten palkkojen kasvun ero viittaa negatiiviseen palkkaliukumaan, jota voidaan pitää merkkinä palkkoihin kohdistuvasta laskupaineesta. Toimialoittain tarkastellen palkat ovat laskeneet huomattavasti sekä markkinaehtoisissa palveluissa että teollisuudessa ilman rakentamista. Mikä siis on pitänyt palkkojen kasvun niin vaimeana?

Kuvio B

Palkkojen kasvu euroalueella

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Luonteva tapa palkkakehityksen arviointiin on katsoa sitä tavanomaisen Phillips-käyrämallin avulla. Tällaisessa mallissa palkkojen kehityksen määräävät inflaatio-odotukset (tässä tapauksessa taaksepäin katsovat odotukset[18]), tuottavuus ja työttömyysaste (kuvio C). Kun palkkojen kasvu pilkotaan näihin tekijöihin, vaikuttaa siltä, että keskimääräistä hitaampi palkkojen kasvu vuonna 2016 johtui pääasiassa toteutuneen inflaation keskimääräistä pienemmästä vaikutuksesta ja korkeasta työttömyydestä. Tarve vähentää työttömyyttä sekä työmarkkinauudistukset useissa maissa johtivat siihen, että työehtosopimuksissa painottui enemmän työllisyys kuin palkkataso. On myös näyttöä siitä, että palkkojen jäykkyys alaspäin euroalueella on vähentynyt yleisesti ja erityisesti maissa, joissa on tapahtunut voimakas negatiivinen kokonaistaloudellinen sokki.[19] Viime vuosien vaimea inflaatio on vaikuttanut palkkojen kasvuun monin eri tavoin. Työehtosopimuksiin on voinut liittyä aiempaa vähemmän painetta, sillä matala öljyn hinta on kasvattanut työntekijöiden palkkojen ostovoimaa. Myös tuottavuuden kasvu on viime aikoina vaikuttanut negatiivisesti palkkojen kasvuun pitkän aikavälin trendiin verrattuna.

Jatkossa kaikkien edellä mainittujen palkkakehitystä hidastaneiden tekijöiden vaikutuksen odotetaan asteittain häviävän. Ensinnäkin työmarkkinoiden käyttämättömän kapasiteetin odotetaan vähenevän edelleen sitä mukaa, kun talouden elpyminen jatkuu ja työmarkkinauudistukset edistävät työllisyyden kasvua. Toiseksi aiempien öljyn hinnan laskujen vaikutus alkaa olla ohi, mikä osaltaan kiihdyttää inflaatiota ja pienentää hillitsevää vaikutusta työehtosopimuksissa. Lopuksi odotetut palkankorotuspaineet välittynevät myös pohjainflaatioon.

Kuvio C

Palkkakehityksen erittely Phillips-käyrään perustuvalla mallilla

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä, poikkeamina pitkän aikavälin keskiarvoista)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Harmaa viiva kuvaa työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten vuotuisen kasvuvauhdin poikkeamaa pitkän aikavälin keskiarvosta. Pääerien vaikutukset (ml. jäännöstermit) on nekin kuvattu poikkeamina pitkän aikavälin keskiarvostaan. Laskelmat perustuvat yhtälöön, jossa työntekijää kohden lasketut työvoimakustannukset (kausivaihtelusta tasoitetun aikasarjan vuositasolle laskettu neljännesvuotuinen kasvuvauhti) selitetään regressioanalyysilla suhteessa omaan viivästettyyn kehitykseensä, viivästettyyn inflaatioon sekä viivästettyyn työntekijäkohtaiseen tuottavuuteen sekä vakioon.

  

Rahan määrän ja luotonannon kehitys

Matalat korot ja EKP:n rahapoliittisten toimien vaikutukset vahvistivat edelleen rahan määrän ja luotonannon kasvua. Rahan määrän kasvu tasaantui vuonna 2016 kestävälle tasolle, ja luotonannon kasvukin elpyi edelleen asteittain.

Rahan määrän kasvu pysyi jotakuinkin vakaana

Lavean rahan kasvu pysyi vuonna 2016 jotakuinkin vakaana siitä huolimatta, että M3:n kasvuvauhti laantui jonkin verran vuoden 2016 jälkipuoliskolla (ks. kuvio 17). M3:n vuotuinen kasvuvauhti oli 5,0 % joulukuussa 2016, kun se oli vuoden 2015 lopussa ollut 4,7 %. M3:n kasvua vauhdittivat edelleen sen likvideimmät erät. Tämä johtui siitä, että likvidien talletusten hallussapidosta aiheutuva vaihtoehtokustannus pysyi pienenä hyvin matalien korkojen ja loivan tuottokäyrän oloissa. Rahatalouden kehitystä euroalueella vauhdittivat lisäksi merkittävästi EKP:n epätavanomaiset rahapoliittiset toimet ja erityisesti omaisuuserien osto-ohjelma. M1:n kasvu, jota edisti sekä kotitalouksien että yritysten hallussa olevien yön yli ‑talletusten lisääntyminen, oli voimakasta mutta maltillistui vuoden 2015 puolivälissä saavutetusta huipustaan. Kasvu oli 8,8 % joulukuussa 2016, kun se oli ollut 10,7 % joulukuussa 2015.

Kuvio 17

M3 ja lainat yksityiselle sektorille

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: EKP.

M3:n muiden pääerien tarkastelu osoittaa, että vähemmän likvidien rahavarojen pienet tuotot vähensivät yhä muita lyhytaikaisia talletuksia kuin yön yli ‑talletuksia (M2 vähennettynä M1:llä), mikä hidasti edelleen M3:n kasvua. Jälkimarkkinakelpoisilla instrumenteilla (M3 vähennettynä M2:lla) on pieni paino M3:ssa. Niiden kasvuvauhti elpyi jonkin verran rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksien omistusten vankan kasvun ja pankkien lyhytaikaisten velkapaperien omistusten lisääntymisen ansiosta.

Rahan luomisen painopiste oli jälleen kotimaisissa lähteissä

Muut kotimaiset vastaerät kuin luotot julkisyhteisöille vaikuttivat myönteisesti M3:n kasvuun vuoden 2016 aikana (ks. siniset pylväät kuviossa 18). Taustalla oli yhtäältä yksityisen sektorin luototuksen kasvun asteittainen elpyminen. Toisaalta M3:n kasvua edisti edelleen se, että rahalaitosten pitkäaikaisten velkojen (ilman pääomaa ja rahastoja) vuotuinen muutosvauhti oli huomattavan negatiivinen. Kehitys selittyi osaksi EKP:n rahapoliittisiin toimiin liittyvällä verrattain loivalla tuottokäyrällä, minkä vuoksi pitkäaikaisten talletusten ja pankkien joukkolainojen hallussapito ei ole ollut sijoittajille kovin kannattavaa. Kehitykseen vaikuttivat myös kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot, jotka tarjosivat houkuttelevan vaihtoehdon pitkäaikaiselle markkinaehtoiselle pankkirahoitukselle.

Kuvio 18

M3 ja sen vastaerät

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähde: EKP.
Huom. ”Muut kotimaiset vastaerät kuin luotot julkisyhteisöille” sisältävät rahalaitosten pitkäaikaiset velat (pääoma ja rahastot mukaan lukien), rahalaitosten luotot yksityiselle sektorille ja muut vastaerät.

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa tehdyt velkapaperiostot vaikuttivat huomattavan myönteisesti M3:n kasvuun (ks. punaiset pylväät kuviossa 18). Julkisyhteisöille myönnettyjen rahalaitosten (pl. eurojärjestelmä) luottojen vaikutus oli sen sijaan negatiivinen (ks. vihreät pylväät kuviossa 18). Euroalueen rahalaitosten ulkomainen nettovarallisuusasema (joka on pankkien selvittämän euroalueen ei-rahalaitosten ulkomaisen nettovelka-aseman peilikuva) oli edelleen tärkein M3:n kasvua hidastuttanut tekijä (ks. keltaiset pylväät kuviossa 18). Kehityksen taustalla olivat etenkin jatkuva pääomavienti euroalueelta ja sijoitussalkkujen painottaminen voimakkaammin euroalueen ulkopuolisiin sijoitusinstrumentteihin. Tähän trendiin vaikuttivat merkittävästi euroalueen valtioiden joukkolainat, joita euroalueen ulkopuoliset toimijat myivät julkisen sektorin velkapaperien osto-ohjelman yhteydessä ja joiden myyntituotot sijoitettiin pääasiallisesti euroalueen ulkopuolisiin instrumentteihin.

Luotonannon kasvu elpyi edelleen maltillisesti

Luotonannon kasvun asteittaisen elpymisen taustalla oli yksityiselle sektorille myönnettyjen lainojen kehitys (ks. kuvio 17). Euroalueelle (myös julkisyhteisöille ja yksityiselle sektorille) myönnettyjen rahalaitoslainojen vuotuinen kasvuvauhti kiihtyi koko vuoden 2016 ajan. Joulukuussa se oli 4,7 %, kun se oli ollut 2,3 % joulukuussa 2015. Varsinkin yritysluotonannon kasvuvauhti parani. Yritysluotonannon kasvu on elpynyt huomattavasti vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen aallonpohjasta. Tätä kehitystä edesauttoi pankkien antolainauskorkojen huomattava aleneminen, kun pankkien varainhankinnan kustannukset pienenivät etenkin EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien myötä entisestään. Luotonannon kasvua hillitsevät kuitenkin edelleen pankkitaseiden vahvistaminen ja yhä suuret järjestämättömien saamisten määrät joissakin maissa.

Lisäksi tammikuussa 2017 tehty euroalueen pankkien luotonantokysely osoittaa, että kaikissa lainaryhmissä ilmenneet kysyntämuutokset tukivat luotonannon kasvun elpymistä ja että yritysluottojen myöntökriteerit ovat yleisesti ottaen vakaantumassa. Kyselyn perusteella lainakysyntää kasvattivat merkittävästi matala yleinen korkotaso, fuusiot ja yritysostot, yritysten saneeraustoimet ja asuntomarkkinoiden näkymät. Tässä yhteydessä omaisuuserien osto-ohjelmalla oli nettomääräinen luotonantokriteereitä lieventävä vaikutus, joka liittyi erityisesti lainaehtoihin. Lisäksi pankit ilmoittivat, että omaisuuserien osto-ohjelmasta ja kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista peräisin oleva ylimääräinen likviditeetti käytettiin lainojen myöntämiseen sekä muista lähteistä peräisin olleen rahoituksen korvaamiseen. Ne kertoivat myös EKP:n käyttöön ottaman negatiivisen talletuskoron vaikuttaneen myönteisesti luotonannon volyymiin, vaikka se kaventaakin lainamarginaaleja.

Pankkien kotitalouksilta ja yrityksiltä perimät lainakorot laskivat ennätyksellisen alas

EKP:n rahapolitiikan elvyttävä mitoitus, pankkien taseiden vahvistuminen sekä rahoitusmarkkinoiden hajautuneisuuden yleinen väheneminen ovat osaltaan supistaneet pankkien varainhankinnan kustannuksia, jotka painuivat poikkeuksellisen pieniksi. Kesäkuusta 2014 lähtien pankit ovat siirtäneet varainhankinnan kustannustensa pienenemisen vaikutuksen eteenpäin alempina antolainauskorkoina (ks. kuvio 19), jotka nekin laskivat kaikkien aikojen alimmalle tasolle. Kesäkuun 2014 alun (jolloin EKP aloitti luotonannon tukitoimet) ja joulukuun 2016 välisenä aikana pankkien myöntämien yritys- ja kotitalouslainojen korot laskivat noin 1,10 prosenttiyksikköä. Lisäksi yrityksille ja kotitalouksille myönnettyjen pankkilainojen korkojen hajonta maiden välillä väheni.

Kuvio 19

Pankkien yrityksille ja kotitalouksille myöntämien lainojen korot

(vuotuisina prosentteina)

Lähde: EKP.
Huom. Pankkilainojen koron indikaattori lasketaan lyhyiden ja pitkien korkojen aggregaattina käyttämällä uusien sopimusten 24 kuukauden liukuvaa keskiarvoa.

Finanssipolitiikka ja rakenneuudistukset

Euroalueen julkisen talouden alijäämä supistui edelleen vuonna 2016 lähinnä pienempien korkomenojen ja suotuisan suhdannekehityksen ansiosta, ja euroalueen finanssipolitiikka oli mitoitukseltaan elvyttävää. Myös euroalueen julkisen talouden velkasuhde pieneni edelleen. Monissa maissa velan määrä on kuitenkin edelleen suuri, ja tarvitaankin uusia finanssipoliittisia toimia ja kasvua paremmin tukevaa finanssipolitiikkaa, jotta velkasuhteet saadaan vakaasti pienenemään. Liiketoiminta- ja sääntely-ympäristöä koskevien uudistusten tehokkaampi toteuttaminen auttaisi lisäämään euroalueen kasvupotentiaalia. Työllisyyden parantamiseksi tarvitaan lisäksi laaja-alaisia työmarkkinauudistuksia.

Julkisen talouden alijäämät pienenivät entisestään vuonna 2016

Euroalueen talousnäkymiä koskevat eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot joulukuulta 2016 osoittavat, että BKT:hen suhteutettu julkisen talouden alijäämä supistui euroalueella 1,8 prosenttiin vuonna 2016, kun se oli ollut 2,1 % vuonna 2015 (ks. kuvio 20). Tämä käy pitkälti yksiin Euroopan komission talven 2017 talousennusteen kanssa. Alijäämää pienensivät alemmat korkomenot ja suotuisa suhdannekehitys, jotka olivat vaikutukseltaan suuremmat kuin suhdannekorjatun perusjäämän heikkeneminen. Koko euroalueen julkisen talouden alijäämä koheni useimpien euroalueen maiden parempien julkisen talouden rahoitusasemien myötä.

Kuvio 20

Rahoitusjäämä ja finanssipolitiikan mitoitus

(% suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja euroalueen talousnäkymiä koskevat eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot (joulukuu 2016).
1) Suhdannekorjatun perusjäämän muutos ilman rahoitussektorille kohdistettujen valtion tukitoimien budjettivaikutusta.

Euroalueen finanssipolitiikan mitoitus, jota mitataan suhdannekorjatun perusjäämän muutoksella ilman julkista tukea rahoitussektorille, oli elvyttävä vuonna 2016 (ks. kuvio 20).[20] Tämä johtui pääasiassa tulopuolella toteutetuista harkinnanvaraisista finanssipoliittisista toimista, kuten useissa euroalueen maissa tehdyistä välittömien verojen alennuksista. Elvytystä tukivat myös verrattain voimakas sosiaaliturvamaksujen ja välituotekäytön kasvu. On merkkejä siitä, että useat maat ovat ehkä käyttäneet osan korkosäästöistä perusmenojen lisäämiseen eivätkä julkisen velkansa supistamiseen tai puskureiden kasvattamiseen. Pakolaisvirrat vaikuttivat julkiseen talouteen vähemmän kuin edellisvuonna.

Euroalueen julkisen talouden velkasuhde pieneni edelleen

Euroalueen julkisen velan suhde BKT:hen pieneni edelleen asteittain vuoden 2014 huipustaan. Euroalueen talousnäkymiä koskevat eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot joulukuulta 2016 osoittavat, että velkasuhde pieneni 89,4 prosenttiin vuonna 2016, kun se oli ollut 90,4 % vuonna 2015. Vuonna 2016 havaittua pienenemistä edistivät suurin piirtein saman verran kolme tekijää: 1) koron ja BKT:n kasvuvauhdin välisen eron suotuisa kehitys, kun korot olivat matalat ja talous elpyi, 2) pienet perusylijäämät ja 3) negatiiviset alijäämä-velkaoikaisut (ks. kuvio 21).

Kuvio 21

Julkisen talouden velkakehityksen keskeiset tekijät

(muutos prosentteina suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja euroalueen talousnäkymiä koskevat eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot (joulukuu 2016).

Muutamassa maassa julkinen velka on kuitenkin vielä korkealla tasolla ja jopa kasvussa. Tämä on huolestuttavaa varsinkin siksi, että suuri julkisen velan taakka altistaa talouden makrotalouden häiriöille ja rahoitusmarkkinoiden epävakausjaksoille ja rajoittaa finanssipolitiikan mahdollisuutta toimia häiriöiden vaimentajana.[21] Erityisesti suurten velkasuhteiden maiden pitäisikin noudattaa täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimusta ja saada julkisen talouden velkasuhteensa vakaasti pienenemään. Pitkällä aikavälillä on myös ratkaisevan tärkeää hillitä velkakestävyyteen kohdistuvia riskejä, sillä väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä haasteita, jotka ilmenevät kasvavina eläkekustannuksina sekä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon kustannuksina. Euroopan komission terveydenhuoltoraportissa 2016 määritettiin EU-maille keskeisiä uudistustarpeita terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menopaineiden hillitsemiseksi.[22]

Finanssipoliittinen liikkumavara vaihteli maittain

Julkisen talouden kestävyys edellyttää useissa euroalueen maissa uusia julkisen talouden vakauttamistoimia. Toisilla mailla on kuitenkin finanssipoliittista liikkumavaraa, jota ne voivat käyttää vakaus- ja kasvusopimusta täysimääräisesti noudattaen. Vakaus- ja kasvusopimus sallii jonkin verran joustavuutta, joka voi auttaa täyttämään kansallisia vakauttamistarpeita. Sopimus tarjoaa esimerkiksi jonkin verran liikkumavaraa julkisiin investointeihin ja rakenneuudistusten kustannuksiin.

Finanssipoliittisen liikkumavaran määrä ja käyttö vaihtelivat euroalueen maissa. Saksa ja eräät muut maat hyödynsivät liikkumavaraa esimerkiksi mukautuakseen pakolaisvirran aiheuttamaan suureen budjettivaikutukseen. Finanssipoliittista liikkumavaraa vailla olevia maita vaadittiin sen sijaan toteuttamaan finanssipoliittisia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten täyttämisen varmistamiseksi. Italia, Latvia, Liettua ja eräät muut maat hyödynsivät myös vakaus- ja kasvusopimuksen mahdollistamaa alijäämien kasvattamisvaraa julkisten investointien sekä eläke- ja rakenneuudistusten yhteydessä.

Jotta valtiot voisivat hyödyntää käytettävissään olevaa finanssipoliittista liikkumavaraa mahdollisimman hyvin, niiden tulisi kohdistaa toimensa tarpeidensa mukaan räätälöityihin julkisiin investointimenoihin, joiden voidaan olettaa edistävän talouskasvua pysyvämmin keskipitkällä aikavälillä. Vaikka makrotaloudellisten vaikutusten suuruudesta ei ole varmuutta, julkisten investointien voidaan odottaa vaikuttavan myönteisesti kysyntään ja parantavan potentiaalista tuotantoa lisäämällä julkista pääomanmuodostusta.[23]

Talouden vakauttamisen tukemiseksi maiden tulisi lisäksi pyrkiä kasvua tukeviin finanssipoliittisiin keinovalikoimiin. Menopuolella laadittavat selvitykset ovat lupaava keino havaita etuuksia, jotka eivät välttämättä lisää hyvinvointia. Selvitykset voivat auttaa tehostamaan julkisten varojen käyttöä. Tulopuolella verojärjestelmän kehittäminen kasvua edistävämpään suuntaan sekä veronkierron ehkäiseminen ovat tärkeitä uudistettavia osa-alueita useissa maissa. Kasvuun ja työllisyyteen voidaan vaikuttaa myönteisesti erityisesti pienentämällä verokiilaa eli työtuloihin henkilö-kohtaisen tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen vuoksi kohdistuvaa verorasitusta.[24]

EU:n finanssipoliittisia sääntöjä noudatettiin vaihtelevasti

Maiden on huolehdittava siitä, että ne noudattavat tiukasti vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä ja poistavat ripeästi kestävää velkatasoa uhkaavat riskit. Vuonna 2016 euroalueen maat noudattivat vakaus- ja kasvusopimusta melko vaihtelevasti. Finanssipoliittisten sääntöjen määrätietoisempi soveltaminen olisi auttanut takaamaan, että vakaus- ja kasvusopimus säilyttää uskottavuutensa.

Julkisen talouden vakauttaminen etenee, mikä on auttanut useita maita irtautumaan liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä. Irlantia ja Sloveniaa koskevat menettelyt lopetettiin vuonna 2016 määräajassa, ja lisäksi lopetettiin Kyprosta koskeva menettely maan saavutettua tavoitteensa peräti vuosi ennen menettelyssä asetettua määräaikaa. Euroalueen maista vain Ranska, Espanja ja Portugali kuuluivat edelleen vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osan piirin vuoden 2017 alussa.[25]

Euroopan komissio havaitsi monen euroalueen maan vakauttamistoimissa suuria puutteita suhteessa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksiin vuodelle 2016 ja sen jälkeen, mutta puutteet eivät johtaneet vakaus- ja kasvusopimuksen menettelyjen olennaiseen tehostamiseen.[26] Komissio tarkasteli toukokuussa 2016 julkistamiensa maakohtaisten suositusten yhteydessä esimerkiksi velkakriteerin rikkomista Belgiassa, Italiassa ja Suomessa vuonna 2015. Velan numeerisen vertailuarvon ja/tai vakaus- ja kasvusopimuksessa esitettyjen merkityksellisten tekijöiden arvioinnin perusteella komissio päätti kuitenkin olla aloittamatta liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä kyseisten maiden osalta. Lisäksi neuvosto noudatti elokuussa 2016 komission suositusta jättää määräämättä seuraamuksia Espanjalle ja Portugalille, vaikka maat eivät olleet ryhtyneet tehokkaisiin toimiin. Liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä Espanjalle asetettua määräaikaa sen sijaan pidennettiin kahdella vuodella eli vuoteen 2018, ja siltä edellytettyjä sopeuttamistoimia vähennettiin huomattavasti. Liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä asetettua määräaikaa pidennettiin myös Portugalin osalta yhdellä vuodella eli vuoteen 2016, koska maan julkista taloutta rasittivat rahoitussektorille vuonna 2015 annetun tuen kustannukset. Lisäksi komissio ei tehnyt ehdotusta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen maksatusten osittaisesta keskeyttämisestä.

Euroopan komissio julkisti 16.11.2016 arvionsa vuoden 2017 alustavista talousarviosuunnitelmista. Se havaitsi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksista poikkeamisen riskin kuudessa ennalta ehkäisevän osan piiriin kuuluvassa maassa eli Belgiassa, Italiassa, Kyproksessa, Liettuassa, Sloveniassa ja Suomessa.[27] Korjaavan osan piiriin kuuluvista maista Ranskan ja alustavan talousarviosuunnitelmansa päivittäneen Espanjan arvioitiin toimineen pitkälti vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten mukaisesti. Portugalin odotettiin ylittävän merkittävälle poikkeamalle asetetun kynnysarvon, tosin vain marginaalisesti. Euroryhmä totesi 5.12.2016, että vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osan piirissä olevien jäsenvaltioiden olisi korjattava liiallinen alijäämänsä määräajassa ja edettävä sen jälkeen asianmukaisesti kohti keskipitkän aikavälin tavoitettaan sekä noudatettava velkasääntöä.[28]

Paremmat instituutiot ovat avain potentiaalisen kasvun voimistumiseen

Vaikka talous on elpymässä, euroalueen kasvun tiellä on keskipitkän ja pitkän aikavälin rakenteellisia haasteita. Tuottavuuden heikko kasvu, suuri velka ja rakenteellinen työttömyys luovat esteitä voimakkaammalle talouskasvulle ja vaativat uutta vauhtia tarjontapuolella toteutettaviin toimiin. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että BKT:n ja työllisyyden heikko trendikasvu on osoitus kansallisten instituutioiden heikosta laadusta (kun tarkastellaan esim. korruption hillintää ja oikeusvaltion toteutumista) sekä työvoima- ja hyödykemarkkinoiden jäykistä rakenteista.[29] Vankat instituutiot ja talouden rakenteet ovatkin euroalueen kestävyyden ja pitkän aikavälin vaurauden välttämätön edellytys (ks. kuvio 22).[30]

Kuvio 22

Instituutioiden ja kasvun välinen yhteys Euroopassa

(x-akseli: instituutioiden laadukkuus vuonna 1999; y-akseli: tosiasiallinen – odotettu kasvu vuosina 1999–2016)

Lähteet: Eurostat, Maailmanpankki ja EKP:n laskelmat.
Huom. Instituutioiden laadukkuutta mitataan kuudella Maailmanpankin Worldwide Governance ‑indikaattorilla, jotka koskevat vallankäyttäjien valintaa ja heidän tilivelvollisuuttaan, hallinnon vaikuttavuutta, oikeusvaltiota, sääntelyn laatua, korruption hillintää sekä poliittista vakautta ja väkivallattomuutta (voice and accountability, government effectiveness, rule of law, regulatory quality, control of corruption, political stability and absence of violence). Y-akselilla odotettu kasvu on tulosta kiinnikuromisesta (catching-up) regressiossa, jossa asukaskohtaisen BKT:n keskimääräinen kasvu vuosina 1999–2016 riippuu ainoastaan asukaskohtaisen BKT:n määrästä vuonna 1999 ja vakiotermistä.

Useat indikaattorit viittaavat siihen, että uudistustahti on hidastunut euroalueella huomattavasti vuoden 2013 jälkeen ja toteutettujen uudistusten määrä on vähentynyt kriisiä edeltäneelle tasolle.[31] Uudistusten hidastuminen on valitettavaa, sillä kriisin aikana toteutettiin jo vakuuttavia ja selkeät tavoitteet omaavia uudistuksia, jotka ovat hyödyttäneet huomattavasti kyseisiä euroalueen maita.[32]

Uudistusten verkkainen toteutus herättää huolta euroalueen kasvu- ja työllisyysnäkymistä ja estää toteuttamasta muita tarpeellisia toimia, joilla parannettaisiin rahaliiton häiriönsietokykyä. Taulukossa 1 esitetään edistyminen Euroopan komission antamien vuoden 2016 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa. Uudistusten täytäntöönpano on ollut selvästikin melko vähäistä euroalueen maissa. Yhtään suositusta ei ole esimerkiksi noudatettu täysin, ja vain kahden toteuttamisessa on edistytty merkittävästi. Vuonna 2016 useimmissa euroalueen maissa edistyttiin kuitenkin jonkin verran perusedellytysten uudistuksissa (esim. maksukyvyttömyysjärjestelyjen tehostamisessa, velkasaneerauksen lisäämisessä yksityisellä sektorilla sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksensaannin parantamisessa). Finanssipoliittisissa rakenneuudistustoimissa keskityttiin edelleen pienentämään verokiilaa, ja eräät euroalueen maat yrittivät myös tehostaa julkishallintoa ja veronkantoa. Työmarkkinauudistuksissa tai palvelualan kilpailun lisäämistoimissa useimmat euroalueen maat ovat edistyneet paljon vähemmän tai eivät lainkaan. Kun uudistuksiin on ryhdytty, niitä ei ole yleensä toteutettu systemaattisesti. Tämä tarkoittaa, että mahdollisesti tärkeäkin täydentävyys eri alojen uudistusten välillä on jäänyt käyttämättä ja on menetetty mahdollisuuksia ottaa täysin huomioon kysyntää piristävät vaikutukset, joita syntyy ansiotulojen paranemisodotuksista.[33]

Taulukko 1

Euroopan komission arvio vuoden 2016 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta

Lähde: Euroopan komissio.
Huom. Kreikka ei sisältynyt eurooppalaiseen ohjausjaksoon vuonna 2016, koska sillä on talouden sopeutusohjelma eikä se siis saanut maakohtaisia suosituksia. Edistymistä vuoden 2016 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa arvioidaan seuraavasti: Ei edistystä: Jäsenvaltio ei ole ilmoittanut eikä toteuttanut vakuuttavasti mitään toimenpiteitä maakohtaisen suosituksen noudattamiseksi. Vähäistä edistystä: Jäsenvaltio on ilmoittanut joistakin toimenpiteistä, mutta niiden avulla maakohtaisen suosituksen noudattaminen jää vähäiseksi; ja/tai se on tehnyt lainsäädäntöesityksiä hallinto- tai lainsäädäntöelimessä, mutta niitä ei ole vielä hyväksytty, ja merkittävä määrä muuta kuin lainsäädäntötyötä on vielä tarpeen ennen kuin maakohtainen suositus on toteutettu; ja/tai se on esittänyt muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä toteuttamatta kuitenkaan täytäntöönpanon jatkotoimia, joita tarvitaan maakohtaisen suosituksen noudattamiseksi. Jonkin verran edistystä: Jäsenvaltio on hyväksynyt toimenpiteitä, joilla maakohtaista suositusta noudatetaan osittain, ja/tai jäsenvaltio on hyväksynyt toimenpiteitä, joilla noudatetaan maakohtaista suositusta, mutta kohtalainen määrä työtä on vielä tarpeen maakohtaisen suosituksen noudattamiseksi kokonaisuudessaan, sillä vasta muutama hyväksytty toimenpide on toteutettu. Merkittävää edistystä: Jäsenvaltio on hyväksynyt toimenpiteitä, joilla maakohtaista suositusta noudatetaan lähes kokonaisuudessaan ja joista suurin osa on toteutettu. Täysin toteutettu: Jäsenvaltio on toteuttanut kaikki toimenpiteet, joita maakohtaisen suosituksen asianmukainen noudattaminen edellyttää. Tämä on yhteenvetotaulukko; yksityiskohtaisempaa tietoa eri politiikka-aloja koskevista maakohtaisista uudistussuosituksista on talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa käsittelevillä Euroopan komission verkkosivuilla.

Maiden hallitusten tulisi ylipäätään tehostaa yritysmyönteisten uudistusten täytäntöönpanoa. Edellä jo todettiinkin, että vuonna 2016 toteutettiin joitakin liiketoiminta- ja sääntely-ympäristön parantamistoimia. Niissä on kuitenkin edistytty viime vuosina aivan liian vähän, jotta euroalueen maat toimisivat täysin parhaiden maailmanlaajuisten käytäntöjen mukaisesti. Vielä on käyttämättä huomattavasti uudistuspotentiaalia, jolla voidaan parantaa tuottavuutta ja työllisyyttä, kuten kehikossa 4 todetaan. Julkisen infrastruktuurin parantamistoimenpiteiden ohella investointeja ja viime kädessä kokonaiskysyntää olisi hyvä lisätä toimilla, joilla tehostetaan maksukyvyttömyysjärjestelyjä ja lisätään kilpailua hyödyke- ja palvelumarkkinoilla. Näiden ensisijaisten uudistusten lisäksi tulisi toteuttaa laajoja työmarkkinauudistuksia työmarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi, erityyppisten työsopimusten aiheuttaman segmentoitumisen vähentämiseksi sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi. Suurta työttömyyttä tulisi vähentää myös tehostamalla inhimillisen pääoman kehittämiseen ja työvoiman liikkuvuuden lisäämiseen tähtääviä toimia sekä työmarkkinoiden aktivointiohjelmia. Tehokkaampi julkinen hallinto vauhdittaisi lisäksi tuottavuuden kasvua ja hyödyttäisi yksityistä sektoria.

Uudistusten täytäntöönpano kaipaa uutta pontta myös EU:n tasolla. Komission luomaan talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisältyvä talouden uusi ohjausrakenne edistänee uudistusten täytäntöönpanoa koko euroalueella. Edellä todettu vähäinen edistyminen kuitenkin osoittaa, että paljon on vielä tekemättä. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistussa viiden puheenjohtajan raportissa[34] todetaankin, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarvitaan sitovampaa lähentymisprosessia kohti kestävämpiä talouden rakenteita. Myös sisämarkkinoiden eteenpäin vieminen, aidon pääomamarkkinaunionin perustaminen ja pankkiunionin loppuun saattaminen auttavat rakentamaan kestävämpää ja kasvua paremmin tukevaa euroaluetta.

Kehikko 4 Euroalueen liiketoimintaympäristöä ja hyödykemarkkinoita koskevien uudistusten painopisteet

Euroaluetta voidaan uudistaa monin tavoin paremman liiketoimintaympäristön luomiseksi, maksukyvyttömyysjärjestelyjen parantamiseksi sekä hyödyke- ja palvelumarkkinoiden kilpailun lisäämiseksi. Tuottavuuden parantaminen, suorien ulkomaisten sijoitusten saaminen, yrityskannan vaihtuvuuden lisääminen ja euroalueen investointien edistäminen edellyttävät ehdottomasti tällaisia uudistuksia. Yritysmyönteisten käytäntöjen merkitystä korostetaan myös Euroopan investointiohjelmassa.[35] Tämän kehikon tarkoituksena on täydentää ja laajentaa joitakin varsinaisessa tekstiosuudessa esitettyjä ideoita tarkastelemalla euroalueen tärkeimpiä uudistuksia, arvioimalla tämänhetkistä tilannetta ja punnitsemalla mahdollisuutta käyttää kilpailijavertailua uudistusten täytäntöönpanon vauhdittamiseen.

Liiketoimintaedellytykset ovat edelleen epäsuotuisat monissa euroalueen talouksissa tiukasti säänneltyjen hyödyke- ja työvoimamarkkinoiden sekä tehottomien maksukyvyttömyysjärjestelyjen vuoksi. Maailmanpankin Doing Business 2017 ‑raportin[36] mukaan maailman kymmenen yritysmyönteisimmän maan joukossa ei ole euroalueen maita. Myös euroalueen liiketoimintakäytännöt ovat melko kaukana maailman tehokkaimmista maista. Esimerkiksi maksukyvyttömyysmenettelyt kestävät euroalueella keskimäärin hieman alle kaksi vuotta eli kolme kertaa pidempään kuin kolmessa maailman tehokkaimmassa maassa keskimäärin. Lisäksi sopimusten täytäntöönpano kestää euroalueella keskimäärin yli 600 päivää mutta kolmessa maailman tehokkaimmassa maassa vain noin 200 päivää. Sitä paitsi liiketoimintakäytännöt vaihtelevat edelleen merkittävästi euroalueella. Esimerkiksi liiketoiminnan aloittaminen vie Virossa alle neljä päivää mutta Maltassa lähes kuukauden (ks. kuvio A). Uudessa-Seelannissa, joka toimii tällä osa-alueella tehokkaimmin maailmassa, siihen kuluu alle vuorokausi. Liiketoiminnan aloittamiseen vaaditaan euroalueella keskimäärin viisi menettelyä Belgian, Viron, Suomen ja Irlannin kolmesta menettelystä Saksan ja Maltan yhdeksään menettelyyn (ks. kuvio B). Muualla maailmassa siihen vaaditaan tehokkaimmillaan vain yksi menettely.

Kuvio A

Liiketoiminnan aloittamiseen tarvittava aika päivinä

Lähteet: Doing Business 2017, Maailmanpankki, ja EKP:n laskelmat.
Huom. Mitä suurempi arvo on vasemmassa asteikossa, sitä kalliimpaa liiketoiminnan aloittaminen on, kun mittarina käytetään aloittamiseen vaadittavaa aikaa. Oikealla asteikolla mitataan uudistusten täytäntöönpanoa. Se osoittaa muutoksen liiketoiminnan aloittamiseen kuluvien päivien lukumäärässä vuosina 2008–2013 (keltaiset pallukat) ja 2013–2016 (punaiset kolmiot). Jos muutos uudistusten täytäntöönpanossa on suurempi kuin nolla, maassa lähestytään parhaita käytäntöjä. Jos muutos on pienempi kuin nolla, maassa loitonnutaan parhaista käytännöistä. Kuvion alla oleva numero kertoo maan tämänhetkisen sijoituksen maailman maiden joukossa. Maltan tiedot vuodelta 2008 puuttuvat.

Kuvio B

Liiketoiminnan aloittamiseen vaadittavien menettelyjen lukumäärä

Lähteet: Doing Business 2017, Maailmanpankki, ja EKP:n laskelmat.
Huom. Mitä suurempi arvo on vasemmassa asteikossa, sitä kalliimpaa liiketoiminnan aloittaminen on, kun mittarina käytetään vaadittavien menettelyjen lukumäärää. Oikealla asteikolla mitataan uudistusten täytäntöönpanoa. Se osoittaa muutoksen liiketoiminnan aloittamiseen vaadittavien menettelyjen lukumäärässä vuosina 2008–2013 (keltaiset pallukat) ja 2013–2016 (punaiset kolmiot). Jos muutos uudistusten täytäntöönpanossa on suurempi kuin nolla, maassa lähestytään parhaita käytäntöjä. Jos muutos on pienempi kuin nolla, maassa loitonnutaan parhaista käytännöistä. Kuvion alla oleva numero kertoo maan tämänhetkisen sijoituksen maailman maiden joukossa. Maltan tiedot vuodelta 2008 puuttuvat.

Euroalueen uudistusohjelmassa tulisi painottaa uudistuksia, joilla vahvistetaan sääntely-ympäristöä ja oikeusvaltion toteutumista, tehostetaan järjestämättömien saamisten käsittelyä ja poistetaan yritystoiminnan aloittamisen ja lopettamisen esteitä. Siinä tulisi painottaa myös toimia, joilla karsitaan liian monimutkaisia hallintomenettelyjä ja tehottomia maksukyvyttömyysjärjestelyjä. Varsinaisessa tekstiosuudessa jo todettiin, että yritysmyönteisten uudistusten toteuttaminen on ollut erityisen heikkoa viime vuosina, joten uudistusten nopeuttaminen olisi tarpeen.[37] Varsinaisessa tekstiosuudessa on esitetty eri toimenpiteitä, joilla uudistuksia voidaan vauhdittaa euroalueella. Liiketoimintaympäristöä ja hyödykemarkkinoita koskevien uudistusten toteuttamista voitaisiin tukea myös kilpailijavertailulla. Rakenneindikaattoreita tulisi pitää lähinnä tietyn maan liiketoimintaympäristöä havainnollistavina esimerkkeinä, mutta niiden avulla voidaan myös määrittää parhaita käytäntöjä ja asettaa tavoitteita. Sen vuoksi ne ovat hyödyllisiä kilpailijavertailussa.

Rahapolitiikalla edistettiin euroalueen talouden elpymistä ja inflaation nopeutumista

Tarvittiin uusia rahapoliittisia toimia

Taloustilanteen ja rahoitusolojen heikkeneminen edellyttivät tarkkaa seurantaa vuoden alussa

EKP:n viime vuosien rahapoliittisten toimien tavoitteena on ollut tukea euroalueen talouden elpymistä ja edistää inflaatiovauhdin palautumista hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Näitä toimia ovat olleet muun muassa kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot, omaisuuserien ostot eri osto-ohjelmissa sekä EKP:n talletuskoron laskeminen negatiiviseksi. Toimia on otettu käyttöön vähin erin, ja niillä on pystytty tehokkaasti edistämään talouden elpymistä ja poistamaan inflaation hidastumispaineita. Vuonna 2016 epäsuotuisa kehitys kuitenkin hidasti inflaation palautumista EKP:n neuvoston tavoitteen mukaiseksi, minkä vuoksi vuoden mittaan tarvittiin uusia rahapoliittisia toimia.

Taloustilanne ja rahoitusolot heikkenivät vuoden 2016 alussa epävarmuuden ja geopoliittisten riskien kasvun sekä rahoitus- ja raaka-ainemarkkinoiden levottomuuden voimistumisen myötä. Erityisen suurta huolta liittyi maailmantalouden kehitykseen nousevien markkinatalousmaiden ja eritoten Kiinan talouskasvun hidastuttua. Lisäksi inflaatiokehitys oli edelleen odotettua vaimeampaa. Taustalla olivat pääasiassa öljyn hinnan uusi voimakas lasku sekä vaimeaksi jäänyt palkkojen nousu. Kun lyhyen ja keskipitkän aikavälin inflaatio-odotuksetkin olivat heikentyneet, oli siis aiempaa suurempi riski, että kehityksestä aiheutuisi kerrannaisvaikutuksia, jos palkankorotuksia edelleen lykättäisiin.

Tältä pohjalta ja aiemman ennakoivan viestintänsä mukaisesti EKP:n neuvosto totesi tammikuussa odottavansa edelleen, että EKP:n ohjauskorot pysyisivät senhetkisellä tasolla tai sitä alempina pidemmän aikaa ja vielä omaisuuserien ostojen päätyttyäkin. Lisäksi EKP:n neuvosto katsoi, että kun epäsuotuisan kehityksen voimakkuudesta ja kestosta ei ollut varmuutta, rahapolitiikan mitoitusta oli syytä arvioida uudelleen ja ehkä myös tarkistaa maaliskuun alussa pidettävässä seuraavassa rahapolitiikkakokouksessa, jolloin käytettävissä olisi lisää tietoja, kuten tuoreet euroalueen talouskehitystä koskevat asiantuntija-arviot.

Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä alkoi näyttää yhä epätodennäköisemmältä, että inflaatiovauhti palautuisi kestävästi EKP:n neuvoston tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Rahoitusolot kiristyivät erityisesti osake- ja valuuttamarkkinoilla, ja vaarana oli, että rahoituksensaanti vaikeutuisi myös reaalitaloudessa. Lisäksi tuoreiden tietojen perusteella talouden elpyminen oli käynyt verkkaisemmaksi ja inflaatiovauhti oli jälleen negatiivinen. Inflaation hidastuminen johtui toki pitkälti öljyn hinnan laskusta, mutta inflaatiopaineet olivat muutenkin odotettua heikommat. Myös markkinapohjaiset keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset heikkenivät, mikä lisäsi entisestään kerrannaisvaikutusten riskiä. Maaliskuisissa EKP:n asiantuntijoiden arvioissa inflaatiokehitys arvioitiin huomattavasti aiempaa vaimeammaksi, joten paluun EKP:n neuvoston tavoitteen mukaiseen hieman alle kahden prosentin inflaatiovauhtiin odotettiin senkin viivästyvän aiempiin arvioihin verrattuna.

Maaliskuussa tarvittiin päättäväisiä rahapoliittisia toimia näkymien synkkenemisen vuoksi

EKP:n neuvostolla oli siis vahvat perusteet arvioida uudestaan rahapolitiikan mitoitusta ja lisätä sen elvyttävyyttä huomattavasti EKP:n hintavakaustavoitteeseen kohdistuvien riskien torjumiseksi. Maaliskuussa 2016 se päättikin kattavista uusista rahapoliittisista toimista.

Maaliskuun rahapolitiikkakokouksessaan EKP:n neuvosto laski talletusmahdollisuuden koron -0,40 prosenttiin, ja myös muita ohjauskorkoja laskettiin.[38] Lisäksi laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtävien kuukausittaisten ostojen määrää lisättiin 80 miljardiin euroon, ja tiettyihin arvopapereihin sovellettavia liikkeeseenlaskija- ja emissiokohtaisten omistusosuuksien ylärajoja korotettiin. Osto-ohjelmaan lisättiin uutena osana yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma, jossa ostetaan pankkisektoriin kuulumattomien euroalueen yritysten liikkeeseen laskemia euromääräisiä investointiluokan joukkolainoja. Lisäksi päätettiin, että kesäkuussa 2016 käynnistettäisiin toinen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarja, jossa kunkin operaation kesto on neljä vuotta. EKP:n neuvosto myös jatkoi ennakoivaa viestintäänsä ja totesi edelleen odottavansa, että EKP:n ohjauskorot pysyvät senhetkisellä tasolla tai sitä alempina pidemmän aikaa ja vielä omaisuuserien ostojen päätyttyäkin. Lisäksi se vahvisti, että kuukausittaisia ostoja jatkettaisiin ainakin vuoden 2017 maaliskuun loppuun saakka ja tarvittaessa sen jälkeenkin, kunnes inflaatiovauhdin katsotaan palautuvan kestävästi tavoitteen mukaiseksi.

Näillä kattavilla toimilla pyrittiin entisestään helpottamaan yksityisen sektorin lainansaantia ja edistämään luotonantoa. Siten tuettiin euroalueen talouden elpymistä ja edistettiin inflaatiovauhdin palautumista tavoitteen mukaiseksi. Toimien avulla pystyttiin lieventämään rahoitusmarkkinoilla alkuvuodesta esiintyneitä paineita. Näin ne eivät päässeet haittaamaan rahapolitiikan talouskasvua tukevan vaikutuksen välittymistä (ks. luvun 1 osa 2.2). Talletuskoron laskulla pyrittiin edelleen helpottamaan luotonantotilannetta (ks. kuvio 23). Negatiivisella talletuskorolla pankkeja kannustettiin kanavoimaan varantovelvoitteen ylittävä likviditeettinsä joko luotonannon lisäämiseen reaalitaloudelle tai omaisuuserien ostoihin. Näin vauhditettiin entisestään sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyä ja tehostettiin siten omaisuuserien osto-ohjelman vaikutusta.

Kuvio 23

EKP:n ohjauskorot

(vuotuisina prosentteina)

Lähde: EKP.
Huom. Tuoreimmat tiedot 7.12.2016.

Toinen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarja suunniteltiin niin, että sillä pystyttäisiin helpottamaan merkittävällä tavalla luotonsaantia ja tukemaan luotonantoa ja edistettäisiin siten rahapolitiikan vaikutuksen välittymistä pankkien luotonantokanavan kautta. Operaatioiden korko voi alimmillaan olla sama kuin talletusmahdollisuuden korko (jos pankin luotonanto ylittää ennalta määrätyn kynnysarvon), ja enimmilläänkin se on sama kuin perusrahoitusoperaatioiden korko.[39]

Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmalla pyrittiin entisestään vahvistamaan omaisuuserien ostojen vaikutusta reaalitalouteen. Ohjelmaan päätettiin hyväksyä laaja kirjo erilaisia velkapapereita, jotta se hyödyttäisi mahdollisimman monia yrityksiä ja toimialoja.[40] Ohjelmassa voidaan ostaa yrityssektorin velkapapereita periaatteessa sekä ensi- että jälkimarkkinoilta.[41]

Euroalueen talouden elpyminen jatkui vuoden 2016 jälkipuoliskolla, mutta pohjainflaation kehitys pysyi heikkona

Kun rahapolitiikka oli jo ennestään vahvasti elvyttävää, maaliskuussa 2016 päätetyillä toimilla tuettiin entisestään euroalueen talouden kykyä selviytyä maailmalla ja politiikassa vallinneesta epävarmuudesta. Levottomuus voimistui rahoitusmarkkinoilla vuoden 2016 puolivälissä heti Ison-Britannian EU-kansanäänestyksen tuloksen selvittyä, mutta kaiken kaikkiaan markkinat selviytyivät rohkaisevan hyvin ja tilanne rauhoittui melko nopeasti, kun keskuspankit eri puolilla maailmaa olivat valmiina jakamaan tarvittaessa likviditeettiä, euroalueen pankkien sääntely ja valvonta oli tiukkaa ja EKP tuki rahapoliittisilla toimillaan kasvua.

Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloksen vaikutuksiin liittyvä epävarmuus ja muut geopoliittiset epävarmuustekijät sekä nousevien markkinatalousmaiden kasvunäkymien vaimeus kuitenkin heikensivät edelleen vientikysyntää, ja niistä katsottiin aluksi aiheutuvan ennakoitua hitaamman talouskehityksen riskejä vuoden jälkipuoliskolla. Sama näkemys välittyi myös EKP:n asiantuntijoiden syyskuun 2016 arvioista, joissa euroalueen talouskehitys arvioitiin hieman vaimeammaksi kuin kesäkuun arvioissa. Lisäksi huolta aiheutti edelleen se, että inflaatiopaineissa ei näkynyt selvää kasvua. Euroalueen kasvu- ja inflaationäkymät riippuivat rahoitusolojen pysymisestä erittäin suotuisina, ja suotuisien rahoitusolojen taustalla oli pääasiassa kasvua tukeva rahapolitiikka.

EKP:n neuvosto seurasikin talous- ja rahoitusmarkkinakehitystä syksyllä edelleen erittäin tarkasti. Se myös korosti olevansa valmis tukemaan kasvua rahapolitiikalla jatkossakin erittäin vahvasti, jotta inflaatiovauhti saadaan lähentymään kestävästi tavoitetta eli hieman alle kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi EKP:n neuvosto pyysi eurojärjestelmän komiteoita kartoittamaan eri vaihtoehtoja, joilla voitaisiin varmistaa omaisuuserien osto-ohjelman kitkaton toteutus maaliskuuhun 2017 saakka ja tarvittaessa pidempäänkin. Näin se pyrki parantamaan omaa toimintavalmiuttaan.

Euroalueen talouden elpyminen jatkui epävarmuudesta huolimatta vuoden lopulla saaden tukea siitä, että rahapoliittisten toimien vaikutus välittyi edelleen vahvasti reaalitalouteen. Elpyminen eteni maltillisesti mutta sai yhä vahvemmin jalansijaa, kun kotimainen kysyntä vahvistui, käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat, työllisyys koko ajan koheni ja rahoitusolot olivat edelleen hyvin suotuisat. Inflaatiokin nopeutui energian hintojen nousun myötä, ja nopeutumisen odotettiin jatkuvan.

Joulukuun rahapoliittisilla toimilla haluttiin säilyttää rahapolitiikan mitoitus vahvasti kasvua tukevana

Odotettu inflaation vähittäinen nopeutuminen edellytti silti kasvua tukevan rahapolitiikan jatkumista: koska pohjainflaatio oli jo pidempään ollut hidas, ei inflaatiovauhdin voitu riittävällä todennäköisyydellä odottaa lähestyvän tavoitetta kestävällä tavalla. Siksi katsottiin, että kasvua hyvin vahvasti tukeva rahapolitiikan mitoitus oli perusteltua säilyttää maaliskuun 2017 jälkeenkin.

Joulukuun rahapolitiikkakokouksessaan EKP:n neuvosto päätti, että laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa jatkettaisiin ostoja maaliskuun 2017 jälkeenkin: huhtikuusta 2017 lähtien ostoja tehdään 60 miljardin euron arvosta kuukaudessa, ja näin toimitaan joulukuun 2017 loppuun saakka ja tarvittaessa sen jälkeenkin, kunnes EKP:n neuvosto katsoo inflaatiovauhdin palautuvan kestävästi tavoitteen mukaiseksi. Lisäksi arvopaperien erääntyessä takaisin maksettava pääoma sijoitetaan uudelleen.[42] EKP:n neuvosto päätti myös muuttaa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman parametreja tammikuusta 2017 alkaen, jotta eurojärjestelmä voi jatkossakin suorittaa ostoja sujuvasti. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan hyväksyttävien velkapapereiden jäljellä olevaa vähimmäisjuoksuaikaa lyhennettiin kahdesta vuodesta yhteen vuoteen. Lisäksi päätettiin, että omaisuuserien osto-ohjelmassa voitaisiin jatkossa ostaa tarvittaessa myös sellaisia arvopapereita, joiden eräpäivään asti laskettu tuotto jää alle EKP:n talletuskoron.[43] EKP:n ohjauskorot pidettiin ennallaan. EKP:n neuvosto odotti niiden pysyvän senhetkisellä tasolla tai sitä alempina pidemmän aikaa ja vielä omaisuuserien ostojen päätyttyäkin. Lisäksi EKP:n neuvosto vahvisti seuraavansa edelleen tarkasti hintavakausnäkymien kehitystä ja turvautuvansa tarvittaessa kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin tehtävänsä hoitamiseksi. Se korosti erityisesti, että jos kehitysnäkymät muuttuvat epäsuotuisammiksi tai jos rahoitusmarkkinatilanne ei enää edistä inflaatiovauhdin kestävää elpymistä, se kasvattaa ostojen määrää ja/tai pidentää ohjelman kestoa.

Päätöksillä pyrittiin varmistamaan, että euroalueen rahoitusolot pysyvät erittäin suotuisina, minkä katsottiin olevan jatkossakin ensiarvoisen tärkeää EKP:n hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteena oli erityisesti, että kun osto-ohjelman pidentämisen myötä omaisuuserien ostot jatkuvat kauemmin, myös rahoitusolot pysyvät pidempään suotuisina ja rahapoliittisten elvytystoimien vaikutus edistää pitkäkestoisemmin talouden maltillista mutta vahvistumassa olevaa elpymistä. Osto-ohjelman keston pidentämisellä pyrittiin myös vakauttamaan markkinoita tilanteessa, jossa epävarmuus oli lisääntynyt, kun esimerkiksi Ison-Britannian kansanäänestystuloksen pidempiaikaisista vaikutuksista ja Yhdysvaltain presidentinvaalien poliittisista vaikutuksista ei ollut varmuutta. Kuukausittaisten ostojen määrän pienentämisen taustalla oli EKP:n neuvoston päivitetty riskiarvio, jonka mukaan luottamus euroalueen yleiseen talouskehitykseen oli vahvistunut ja deflaatioriskit olivat suureksi osaksi väistyneet. Päätöksellä pyrittiin turvaamaan euroalueen rahoitusmarkkinatilanne sekä talouden elpymisen jatkuminen ja vahvistuminen siinäkin tapauksessa, että ilmenee ulkoisia tai sisäisiä häiriöitä.

Kehikko 5 Rahapoliittisten toimien tulonjakovaikutus

Viime vuosien aikana EKP on toteuttanut joukon rahapoliittisia toimia hintavakaustavoitteensa saavuttamiseksi. EKP:n ohjauskorot on laskettu alemmaksi kuin koskaan ennen, ja lisäksi rahapolitiikan mitoitusta on entisestään kevennetty epätavanomaisilla toimilla kuten kohdennetuilla pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla sekä yksityisen ja julkisen sektorin velkapapereiden ostoilla.[44] Toimilla on helpotettu selvästi yleistä rahoitusmarkkinatilannetta ja edistetty reaalitalouden ja inflaation kehitysnäkymiä euroalueella. Tavanomaisten rahapoliittisten toimien tavoin myös epätavanomaisten toimien vaikutus on näkynyt tasaisesti kaikissa koroissa ja varallisuushinnoissa. Se hyödyttää työllisyysvaikutusten kautta koko taloutta, mutta eri toimialojen ja kotitalouksien välillä voi olla eroja siinä, miten paljon ne hyötyvät rahoitusmarkkinoiden muuttujien kehityksestä. Tässä kehikossa tutkitaan EKP:n viime vuosien rahapoliittisten toimien tulonjakovaikutusten kohdentumista. Ensiksi tarkastellaan rahoitusmarkkinoiden kautta välittyviä suoria vaikutuksia ja sitten välillisiä kasvu- ja työmarkkinavaikutuksia.[45]

Rahapolitiikan tulonjakovaikutus välittyy ensi kädessä rahoitusmarkkinakanavien kautta, ja se näkyy sekä tulojen että varallisuuden jakautumisessa. Kun keskuspankin koronlaskut ja omaisuuseräostot saavat korot laskemaan eri markkinoilla ja maturiteeteissa, tulonjako eri toimialoilla ja kotitalouksien välillä muuttuu väistämättä sen mukaan, ovatko ne nettosäästäjiä vai nettovelallisia. Alhaisen korkotason tulonjakovaikutuksesta saadaan parhaiten tietoa tarkastelemalla viime vuosina tapahtuneita muutoksia korkokatteissa (jotka lasketaan vähentämällä korkomenot korkotuloista), sillä rahapolitiikka vaikuttaa rahoitustulon eristä suorimmin juuri korkokatteeseen. Korkojen laskun vaikutusta korkokatteeseen voidaan arvioida tarkastelemalla kriisin aikaista muutosta saamisten ja velkojen koroissa. Euroalueella kokonaisuutena sekä rahoituslaitosten keskimääräinen korkotulo että muiden yritysten ja valtioiden korkomenot supistuivat vuoden 2014 toisen neljänneksen ja vuoden 2016 kolmannen neljänneksen välisenä aikana (ks. kuvio A).[46] Kotitaloussektorin korkokate supistui vain hieman, vaikka kotitalouksien kuvitellaan usein kärsineen nettosäästäjinä huomattavia tappioita. Kuviosta A näkyvä korkokatteen kehitys vuodesta 2008 lähtien osoittaa, että suurimmat vaikutukset olivat jo ilmenneet siihen mennessä, kun EKP:n talletuskorko laskettiin negatiiviseksi (kesäkuussa 2014) ja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma käynnistettiin (maaliskuussa 2015).

Sektoritason aggregaateista ei näy, että vaikutukset eri kotitalouksiin ovat olleet hyvin erilaisia. Yksittäisiä vaikutuksia ei ole helppo mitata, mutta eurojärjestelmän toteuttamasta kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevasta kyselystä voidaan tehdä joitakin päätelmiä. Kysely on tähän mennessä toteutettu kahdesti, vuosina 2010 ja 2014. Kahden kyselykerran tuloksia vertailemalla pystytään arvioimaan, miten nettorahoitustulojen jakautuminen eri kotitalouksien kesken on muuttunut korkojen laskun myötä.[47] Vertailun perusteella nettorahoitustulon osuus kotitalouksien kokonaistuloista pieneni hieman euroalueella kokonaisuutena, mikä käy yksiin kuvion A sektorikohtaisten tietojen kanssa. Kokonaiskuvan taustalla on kuitenkin nähtävissä portaittainen tulonjakovaikutus. Nettorahoitustulo ei juurikaan muuttunut niillä kotitalouksilla, joiden nettovarallisuus on pienin, sillä sekä velanhoitokulut että sijoitustulot supistuivat yhtä paljon. Nettorahoitustulo supistui eniten varakkaimmilla kotitalouksilla, joilla on paljon enemmän rahoitusvarallisuutta kuin velkaa (ks. kuvio B).

Kuvio A

Korkokatteen muutos talouden eri sektoreilla

(% suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Kuviossa näkyy korkokatteen neljän neljänneksen liukuvan keskiarvon muutos ajanjaksoilla vuoden 2008 toiselta neljännekseltä vuoden 2016 kolmannelle neljännekselle ja vuoden 2014 toiselta neljännekseltä vuoden 2016 kolmannelle neljännekselle. Saamis- ja velkakantojen vaihtelun vaikutuksen poistamiseksi korkokatteen muutoksen laskennassa on käytetty tarkastelujakson alkua edeltäneen neljänneksen (vuoden 2008 ensimmäisen ja vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen) nimellismääräisiä saamis- ja velkakantoja. Muutos on ilmaistu prosentteina suhteessa BKT:hen (BKT-luvut ovat nekin tarkastelujakson alkua edeltäneeltä neljännekseltä). Korkokate on laskettu välillisten rahoituspalvelujen kohdistamisen jälkeen.

Kuvio B

Kotitalouksien nettorahoitustulo

(prosenttiosuus bruttotuloista)

Lähde: Kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta kartoittava eurojärjestelmän kysely (vuosilta 2010 ja 2014).
Huom. Prosenttivälit viittaavat nettovarallisuusluokkiin. Esim. ”Alin 20 %” tarkoittaa sitä viidesosaa väestöstä, jonka nettovarallisuus on pienin. Nettorahoitusvirrat lasketaan vähentämällä rahoitustulosta velanhoitokulut. Osuus on laskettu kussakin nettovarallisuusluokassa jakamalla luokan yhteenlasketut nettorahoitusvirrat yhteenlasketuilla bruttotuloilla.

Rahapolitiikan tulonjakovaikutus on osin riippuvainen myös varallisuusvaikutuksista, joista niistäkin saadaan tietoa muun muassa kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta kartoittavasta kyselystä. Euroalueella kotitalouksien rahoitusvarallisuus – kuten osakkeet ja joukkovelkakirjat – on vahvasti keskittynyt nettovarallisuudeltaan vauraimmille kotitalouksille. Osake- ja joukkolainamarkkinoilta saatavista pääomatuotoista hyötyy siis vain verrattain pieni osa väestöstä, ja kaksi kolmasosaa jää kokonaan ilman niitä. Omistusasumisen yleisyydessä ei sitä vastoin ole yhtä suuria eroja eri varallisuusluokkien välillä. Mediaanikotitalous on siis hyötynyt asuntohintojen noususta.[48]

Rahapolitiikan varallisuusvaikutusten arvioinnin kannalta olennaisin ajanjakso alkaa vuoden 2014 puolivälistä, sillä omaisuuserien ostoja pidetään tärkeimpänä varallisuushintojen nousuun vaikuttavana tekijänä. Rahapolitiikan absoluuttista ja suhteellista varallisuusvaikutusta eri varallisuusluokissa voidaan estimoida arvioimalla, miten varallisuus olisi kehittynyt vuoden 2014 puolivälin (tuoreimpien varallisuustietojen ajankohta) jälkeen, jos siihen olisivat vaikuttaneet vain osakkeiden, joukkovelkakirjojen ja asuntojen hinnanmuutokset.[49] Absoluuttinen varallisuusvaikutus on ollut myönteinen: euroalueen kotitalouksien varallisuus on kasvanut kaikissa varallisuusluokissa suhteessa luokan keskituloihin. Syynä on se, että euroalueen asuntohinnat nousivat tarkastelujaksolla, kun taas joukkovelkakirjojen arvo nousi vain vähän ja osakkeiden arvo jopa laski. Varakkaimmat kotitaloudet kuitenkin hyötyivät suhteellisesti eniten (ks. kuvio C).

Kuvio C

Arvioitu muutos kotitalouksien nettovarallisuudessa

(keskimääräisiin bruttotuloihin suhteutetun keskimääräisen nettovarallisuuden muutos prosenttiyksikköinä eri varallisuusluokissa vuoden 2014 toisen neljänneksen ja vuoden 2016 toisen neljänneksen välillä)

Lähteet: EKP:n simulaatiot ja kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta kartoittava eurojärjestelmän kysely.
Huom. Prosenttivälit viittaavat nettovarallisuusluokkiin. Esim. ”Alin 20 %” tarkoittaa sitä viidesosaa väestöstä, jonka nettovarallisuus on pienin.

Jotta arvio rahapolitiikan tulonjakovaikutuksesta olisi tasapainoinen, siinä on otettava huomioon myös makrotaloudelliset vaikutukset. Vaikka matala korkotaso ja korkeat varallisuushinnat eivät välttämättä hyödytä kaikkia sektoreita ja kotitalouksia, keskipitkällä aikavälillä on nähtävissä myönteisiä tulonjakovaikutuksia, kun kokonaiskysynnän kasvu, työttömyysasteen lasku ja hintavakaus vähentävät eriarvoisuutta.

Sen jälkeen kun EKP otti vuoden 2014 puolivälissä käyttöön joukon luotonannon tukitoimia, euroalueen talouden elpyminen on edennyt laaja-alaisemmin ja perustunut vahvemmin kotimaiseen kysyntään. Vuosien 2009–2011 elpymisjaksolla elpyminen perustui suureksi osaksi vientivetoiseen ulkomaankappaan (ks. kehikon 2 kuvio A). Ei ole helppoa määrittää tarkasti rahapolitiikan vaikutusta tähän kehitykseen. Voidaan kuitenkin todeta, että kesäkuusta 2014 lähtien pankkien antolainauskorot ovat yhtenäistyneet ja laskeneet EKP:n rahapoliittisten toimien vaikutuksesta ja luotonantovolyymit ovat kasvaneet muun muassa siksi, että rahoitusmarkkinat ovat taas yhdentyneet vuosien 2011–2012 hajautumisen jälkeen. Vaikeuksista kärsineissä maissa EKP:n toimet ovat lisäksi auttaneet murtamaan pankkien antolainauskorkojen, makrotalouden kehityksen ja luottoriskiarvioiden välisen kohtalonyhteyden. Luotonannon tukitoimilla on pystytty helpottamaan luotonsaantia yleisesti, mikä näkyy nyt kokonaiskysynnän kasvuna.

Talouskehityksen vahvistuessa työttömyysaste on laskenut. EKP:n rahapolitiikasta johtuva rahoitusolojen kohentuminen on tukenut luotonantoa kotitalouksille ja yrityksille ja vauhdittanut siten kulutusta (kestokulutushyödykkeiden hankkimista) ja investointeja. Se puolestaan on edistänyt talouskasvua ja työllisyyttä (ks. kuvio D). Työllisyyden koheneminen hyödyttää erityisesti köyhimpiä kotitalouksia, sillä niiden työllisyystilanne on selvimmin kytköksissä yleiseen taloustilanteeseen. Vastaavasti niiden tilanteen koheneminen vauhdittaa entisestään talouskasvua, koska pienituloiset kotitaloudet käyttävät tulonlisäyksen kulutukseen todennäköisemmin kuin suurempituloiset. Sekä käytettävissä olevat reaalitulot että kulutus ovatkin kasvaneet voimakkaasti viimeaikaisen vankan työllisyyskehityksen myötä (ks. kuvio E).

Kuvio D

Työmarkkinakehitys

(työllisyyden neljännesvuosittainen prosenttimuutos, työttömyysaste prosentteina)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuoreimmat työllisyystiedot ovat vuoden 2016 kolmannelta neljännekseltä ja työttömyystiedot joulukuulta 2016.

Kuvio E

Kulutus ja käytettävissä olevat reaalitulot (brutto)

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tuoreimmat tiedot ovat vuoden 2016 kolmannelta neljännekseltä.

EKP seuraa rahapolitiikan tulonjakovaikutuksia, sillä ne vaikuttavat rahapolitiikan välittymiseen ja sen myötä inflaatiokehitykseen. Rahapolitiikalla ei kuitenkaan voida korjata ei-toivottuja tulonjakovaikutuksia, sillä rahapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta. Valtiot pystyvät vaikuttamaan tulojen ja varallisuuden jakautumiseen finanssipolitiikan ja muun politiikan keinoin. Tarvitaan aiempaa päättäväisempiä kasvua tukevia rakenne- ja finanssipoliittisia toimia, jotta euroalueen BKT:n kasvu saadaan jälleen vastaamaan kasvupotentiaalia ja jotta potentiaalinen kasvu saadaan nopeutumaan. Näin rahapolitiikan tehtävä helpottuisi ja siinä voitaisiin palata käyttämään tavanomaisia välineitä – myös positiivisia ohjauskorkoja.

Rahapolitiikan vaikutuksen välittyminen rahoitusmarkkina- ja taloustilanteeseen

EKP:n kattavilla rahapoliittisilla toimilla tuettiin edelleen kasvua erittäin vahvasti ja tehokkaasti

EKP ryhtyi vuoden 2014 puolivälissä helpottamaan rahatalouden tilannetta laaja-alaisesti muun muassa luotonannon tukitoimilla. Omaisuuserien ostoilla, kohdennetuilla pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla, alhaisilla ohjauskoroilla ja muilla kattavilla toimilla on edistetty merkittävästi euroalueen talouden elpymistä, ja niiden vaikutus välittyy edelleen reaalitalouteen. Toimien tuloksena kotitalouksien ja yritysten luotonsaanti on helpottunut huomattavasti ja luotonannon kehitys on vahvistunut, mikä tukee kokonaiskulutusta euroalueella.

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehdyillä mittavilla yksityisen ja julkisen sektorin arvopaperien ostoilla on ollut huomattava kasvua tukeva vaikutus. Laajennettu osto-ohjelma sisältää julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman, kolmannen katettujen joukkolainojen osto-ohjelman sekä yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman. Arvopaperiostot etenivät suunnitellusti myös vuonna 2016. Tammikuusta maaliskuuhun tavoitteena olivat keskimäärin 60 miljardin euron ja huhtikuusta eteenpäin keskimäärin 80 miljardin euron yhteenlasketut kuukausittaiset ostot. Ostovolyymit olivat keskimäärin tavoitteen mukaisia, joskin ne olivat hieman tavoitetta pienempiä elo- ja joulukuussa, jolloin markkinat eivät ole kovin likvidit, ja muina kuukausina hieman suurempia. Ostetuista arvopapereista selvästi suurin osa oli edelleen julkisen sektorin velkapapereita (ks. kuvio 24).

Kuvio 24

Kuukausittaiset arvopaperiostot vuonna 2016 osto-ohjelmittain

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.

EKP:n toimien vaikutus välittyi rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmän kautta edelleen odotetusti

EKP:n rahapoliittisilla toimilla on ollut selvä vaikutus rahoitusmarkkinahintoihin. Omaisuuserien ostot ja alhaiset korot ovat edistäneet vuoden 2014 puolivälistä asti jatkunutta rahamarkkinakorkojen ja valtion joukkolainojen tuottojen tuntuvaa laskua,[50] ja ilman EKP:n rahapoliittisia toimia valtion joukkolainojen tuottojen nousu Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2016 olisi näkynyt vahvemmin myös euroalueen joukkolainamarkkinoilla. EKP:n rahapolitiikka on vaikuttanut muidenkin rahoitusmarkkinalohkojen kehitykseen: kasvua erittäin vahvasti tukevaan rahapolitiikkaan liittyvät sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyt ja makrotalouden myönteinen kehitys ovat saattaneet edistää osakkeiden hintakehityksen piristymistä. Euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi heikkeni vuonna 2016.

Pankkien rahoitustilanne koheni EKP:n rahapoliittisten toimien avulla merkittävästi. EKP:n toimien vaikutus näkyi ensinnäkin siten, että pankkien liikkeeseen laskemien rahoitusinstrumenttien keskipitkän ja pitkän aikavälin tuotot supistuivat huomattavasti, kun sijoitussalkkuja järjesteltiin uudelleen eurojärjestelmän arvopaperiostojen vaikutuksesta ja kun pankkien joukkolainaemissiot vähenivät kohdennettuihin pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin osallistumisen myötä.[51] Näin pankkien velkarahoituksen kokonaiskustannukset pienenivät selvästi (ks. kuvio 25). Lisäksi pankit jatkoivat lyhytaikaisen markkinarahoituksen korvaamista kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa jaetulla halvemmalla rahoituksella (ja korvasivat lisäksi ensimmäisen sarjan kohdennetuissa operaatioissa saamaansa rahoitusta toisen sarjan operaatioissa jaetulla vielä edullisemmalla rahoituksella).[52] Toisen sarjan kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista kolme toteutettiin vuonna 2016, ja neljäs ja viimeinen ajoitettiin maaliskuulle 2017.[53] Toisen sarjan operaatioissa oli vuoden 2016 loppuun mennessä jaettu rahoitusta yhteensä 506,7 miljardia euroa eli 43 % määrästä, joka euroalueen pankeilla on enimmillään oikeus saada.

Kuvio 25

Pankkien velkarahoituksen kokonaiskustannukset

(talletusrahoituksen ja vakuudettoman markkinarahoituksen kokonaiskustannukset vuotuisina prosentteina)

Lähteet: EKP, Merrill Lynch Global Index ja EKP:n laskelmat. Huom. TLTRO = kohdennettu pitempiaikainen rahoitusoperaatio, ABSPP = omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, CBPP3 = kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma ja APP = laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma.

Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman ja EKP:n negatiivisen talletuskoron kokonaisvaikutus pankkien kannattavuuteen on ollut pieni. Syynä on se, että eri tuloeriin kohdistuneet vaikutukset ovat pitkälti kumonneet toisensa, kun yhtäältä korkokate on pienentynyt rahoitusinstrumenttien korkojen laaja-alaisen laskun ja korkomarginaalien pienenemisen myötä ja toisaalta valtion joukkolainojen markkina-arvon nousu on kasvattanut niistä kertyviä pääomatuottoja. Viimeaikaisten rahapoliittisten toimien myönteiset vaikutukset talousnäkymiin ovat myös edistäneet lainavolyymien kasvua ja pienentäneet luottotappioita (ks. kuvio 26).

Kuvio 26

Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman ja EKP:n negatiivisen talletuskoron vaikutus pankkien kannattavuuteen vuosina 2014–2017

(vaikutus pankkien kokonaispääoman tuottoon prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Euroopan pankkiviranomainen, EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Pääomatuottoja laskettaessa on käytetty konsolidoituja lukuja 68:sta EKP:n suorassa valvonnassa olevasta merkittävästä euroalueen pankkiryhmittymästä, jotka olivat mukana myös vuoden 2014 EU:n laajuisessa stressitestissä. Euroalueen luvut on laskettu otoksessa mukana olleiden maiden konsolidoitujen lukujen painotettuna keskiarvona. Painotusperusteena on käytetty kunkin euroalueen maan pankkijärjestelmän osuutta koko euroalueen pankkijärjestelmästä.

Kasvua tukeva rahapolitiikka hyödytti euroalueen yrityksiä

Rahapoliittisten elvytystoimien vaikutus on näkynyt pankkien luotonannossa ja sen ehdoissa selvästi. Euroalueen yritysten ja kotitalouksien luotonsaantitilanne on kesäkuun 2014 jälkeen käynyt koko ajan suotuisammaksi, kun korot ovat laskeneet tuntuvasti lähes omaisuuseräluokkaan ja luottomarkkinoihin katsomatta. Esimerkiksi pankkien yrityslainakorot laskivat yli 1,10 prosenttiyksikköä ajanjaksolla kesäkuusta 2014 joulukuuhun 2016 (ks. kuvio 19).

Luotonsaanti on edelleen helpottunut myös euroalueen talouden selkärangan muodostavilla pk-yrityksillä, jotka ovat rahoituksenhankinnassaan riippuvaisia pankkilainoista: yrityksille myönnettyjen pienlainojen korot ovat toukokuun 2014 jälkeen laskeneet noin 1,80 prosenttiyksikköä. Lisäksi pk-yritykset ilmoittivat euroalueen yritysten rahoituksensaantia kartoittavassa ns. SAFE-kyselyssä, että luotonsaanti on edelleen parantunut ja pankit ovat aiempaa valmiimpia antamaan lainaa myös matalammalla korolla.[54] Yritykset ottavat pankkiluottoja edelleen pääasiassa investointihankkeita tai varastojen ja käyttöpääoman ylläpitämistä varten.

Luotonannon lisäämisestä on eurojärjestelmän arvopaperiostojen ja matalan korkotason vuoksi tullut pankeille houkuttelevampaa, kun esimerkiksi arvopaperisijoituksista saatavat tuotot ovat supistuneet. Pankkeja kannustettiin lisäämään luotonantoaan myös toisen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjan avulla: toisen sarjan operaatioissa pankit saivat luottoa halvemmalla, jos niiden luotonanto ylitti tietyn vertailuarvon. Näin edistettiin pankkien luotonantokriteerien ja lainaehtojen keventymistä, josta myös euroalueen pankkien luotonantokysely kertoo.[55] Luotonanto euroalueen yksityiselle sektorille jatkoikin vähittäistä elpymistään luottojen kysynnän vilkastuessa. Ajanjaksolla toukokuusta 2014 joulukuuhun 2016 kotitalouksien lainakannan kehitys piristyi ‑0,1 prosentista 2,0 prosenttiin ja yrityslainakannan kehitys ‑2,9 prosentista 2,3 prosenttiin (ks. kuvio 27).

Kuvio 27

Rahalaitosten lainat yrityksille ja kotitalouksille

(vuotuinen prosenttimuutos, kausi- ja kalenterivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Lähde: EKP.

Ensikokemusten perusteella yrityssektorin velkapapereiden ostoilla on onnistuttu helpottamaan yritysten rahoitustilannetta. Yritysten joukkolainojen tuottoero riskittömiin korkoihin nähden oli pienentynyt jo ennen kuin ostojen aloittamisesta ilmoitettiin 10.3.2016, ja ilmoitus vauhditti pienenemistä selvästi (ks. kuvio 28).[56] Lisäksi yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma edisti yritysten euromääräisten joukkolainojen liikkeeseenlaskua vuoden aikana (ks. kuvio 29). Myös ohjelman ulkopuolelle jääviä joukkolainoja laskettiin liikkeeseen aiempaa enemmän, kun niiden kysyntä sijoitussalkkujen uudelleenjärjestelyn tuloksena kasvoi. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmalla oli lisäksi merkittäviä kerrannaisvaikutuksia yritysten rahoitustilanteeseen, sillä suuryritysten korvatessa pankeilta saatua lainarahoitusta velkapaperirahoituksella pankkien kilpailupaineet kasvoivat ja niiden oli tarjottava suuryrityksille lainaa aiempaa pienemmillä marginaaleilla.

Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman aloitusvaihe sujui suunnitellusti, ja velkapaperiostot hajautettiin hyvin, eli luokitusten, liikkeeseenlaskijasektorien, liikkeeseenlaskumaiden ja liikkeeseenlaskijoiden kirjo oli laaja. Vuoden 2016 lopussa eurojärjestelmän hallussa oli noin 51 miljardin euron arvosta yhteensä 225 liikkeeseenlaskijayrityksen velkapapereita.

Kuvio 28

Yritysten investointiluokan joukkolainojen tuottoerot

(peruspistettä)

Lähteet: Markit ja Bloomberg.
Huom. Joukkolainojen tuottoeroja on mitattu omaisuuserien vaihtosopimusten riskilisillä. Pystysuorilla viivoilla on merkitty EKP:n neuvoston kokoukset 10.3. ja 21.4.2016. Indekseissä on mukana myös etuoikeusasemaltaan heikompia joukkolainoja.

Kuvio 29

Euroalueen yritysten velkapaperiemissiot (brutto)

(mrd. euroa)

Lähteet: Dealogic ja EKP:n laskelmat.
Huom. Mukana ovat euroalueella päätoimipaikkaansa pitävien yritysten liikkeeseen laskemat investointiluokan ja muiden luottoluokkien joukkolainat. Kuviossa näkyvät euromääräiset emissiot ja kokonaisemissiot.

Kasvua tukeva rahapolitiikka edisti euroalueen makrotalouden kehitystä merkittävästi.

EKP:n kesäkuusta 2014 lähtien toteuttamilla rahapoliittisilla toimilla on kaiken kaikkiaan ollut merkittävä vaikutus makrotalouden kehitykseen, ja ilman niitä sekä talouskasvu että inflaatiokehitys olisivat jääneet huomattavasti vaimeammiksi vuonna 2016. EKP:n toimien avulla saatiin erityisesti deflaation riskit väistymään.

Kehikko 6 Eurojärjestelmän taseen koko ja koostumus

Eurojärjestelmän taseen koko ja koostumus ovat vuosina 2007–2008 alkaneesta finanssikriisistä lähtien muuttuneet sitä mukaa kun eurojärjestelmä on käyttänyt tasettaan erilaisiin rahapoliittisiin toimiin. Vastapuolille on jaettu rahoitusta luotto-operaatioissa, ja markkinoilta on ostettu erityyppisiä omaisuuseriä rahapolitiikan välittymisen tehostamiseksi ja euroalueen rahoitusolojen helpottamiseksi. Vuoden 2016 lopussa eurojärjestelmän taseen koko oli 3 700 miljardia euroa eli suurempi kuin koskaan ennen.

Ennen kuin EKP:n neuvosto kesäkuun 2014 alkupuolella päätti useista uusista rahapoliittisista toimista, noin 40 % eurojärjestelmän taseen kokonaisvaroista koostui rahapolitiikan harjoittamiseen liittyvistä saamisista eli euroalueen luottolaitoksille myönnetyistä lainoista (30 % taseen kokonaisvaroista) sekä rahapoliittisissa osto-ohjelmissa eli velkapaperiohjelmassa ja kahdessa ensimmäisessä katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista (10 % taseen kokonaisvaroista; ks. kuvio). Loput rahoitusvarat koostuivat pääasiassa eurojärjestelmän valuutta- ja kultavarannoista, rahapolitiikkaan liittymättömistä euromääräisistä sijoituksista sekä hätärahoituksesta, jota jotkin euroalueen kansalliset keskuspankit olivat antaneet tilapäisistä maksuvalmiusongelmista kärsiville vakavaraisille luottolaitoksille. Näihin rahoitusvaroihin sovelletaan eurojärjestelmän sisäisiä raportointivaatimuksia ja keskuspankkirahoituksen kiellosta aiheutuvia rajoituksia. Niitä koskevat myös eri säädöksiin[57] kirjatut vaatimukset, joiden mukaan sijoituksista ei pidä aiheutua haittaa rahapolitiikan harjoittamiselle.

Taseen vastattavaa-puolella liikkeessä olevien setelien osuus kaikista veloista oli kesäkuussa 2014 noin 44 %. Setelit ovatkin keskeinen keskuspankkien velkaerä. Vastapuolten varantotalletusten[58] osuus oli 16 %, ja loput 40 % koostuivat muista velkaeristä kuten pääomasta ja arvonmuutostileistä.

Eurojärjestelmän tase on kasvanut ja sen koostumus on muuttunut EKP:n neuvoston kesäkuusta 2014 lähtien toteuttamien toimien vuoksi. Muutokseen on vaikuttanut erityisesti laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma, joka käynnistyi 9.3.2015. Rahapolitiikan välineiden osuus taseen kokonaisvaroista on kasvanut, kun muiden rahoitusvarojen volyymit ovat pysyneet kutakuinkin ennallaan. Vuoden 2016 lopussa rahapolitiikan välineiden osuus oli jo 61 %. Vastattavaa-puolella suurin muutos on tapahtunut vastapuolten varantotalletuksissa. Niiden määrä oli vuoden 2016 loppuun mennessä kasvanut 1 000 miljardilla eurolla ja niiden osuus suurentunut 36 prosenttiin. Liikkeessä olevien setelien osuus oli pienentynyt 31 prosenttiin.

Kuvio C.

Eurojärjestelmän konsolidoidun taseen kehitys

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. Saamiset on esitetty nollan yläpuolella ja velat sen alapuolella. Ylimääräisen likviditeetin kuvaaja on kuviossa havainnollisuussyistä nollan yläpuolella, vaikka ylimääräinen likviditeetti koostuu vähimmäisvarantovelvoitteen ylittävistä sekkitilitalletuksista ja talletusmahdollisuuden käytöstä, jotka ovat velkaeriä.

Sijoitussalkkujen keskimääräinen maturiteetti ja jakauma

EKP on laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman käynnistämisestä lähtien julkaissut viikoittain tiedot osto-ohjelmaan kuuluvien salkkujen kehityksestä. Lisäksi se julkaisee kuukausittain erittelyn siitä, mikä osuus kolmannessa katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista on ostettu ensimarkkinoilta ja mikä osuus jälkimarkkinoilta. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista julkaistaan kuukausittain liikkeeseenlaskijamaakohtaiset tiedot sekä painotettu keskimääräinen maturiteetti.[59]

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankituista arvopapereista suurin osa on julkisen sektorin velkapapereita. Vuoden 2016 lopussa niiden osuus oli 82 %. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa maakohtaiset ostokiintiöt määräytyvät sen mukaan, miten suuri kunkin maan kansallisen keskuspankin osuus EKP:n pääomasta on. Keskuspankit saavat itse päättää, miten ne täyttävät ostokiintiönsä. Ne voivat ostaa maansa keskus-, alue- tai paikallishallinnon tai tiettyjen valtiosidonnaisten laitosten liikkeeseen laskemia velkapapereita ja tarvittaessa myös ylikansallisten laitosten velkapapereita.

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien painotettu keskimääräinen maturiteetti oli vuoden 2016 lopussa 8,3 vuotta. Liikkeeseenlaskijamaiden välillä oli jonkin verran eroja. Eurojärjestelmän ostamien arvopaperien maturiteetilla on merkitystä ensinnäkin siksi, että ostojen myötä markkinoilta pystytään poistamaan korkoriskiä, jolloin sijoittajille on kannattavampaa järjestellä salkkujaan uudestaan. Lisäksi eurojärjestelmä pyrkii pitämään sijoitukset markkinoiden kannalta neutraaleina, eli velkapapereita ostetaan kussakin maassa kaikista hyväksyttävistä maturiteettiluokista siten, että ostojen kokonaisjakauma vastaa valtion joukkolainojen markkinoiden rakennetta euroalueella. Kuten joulukuussa 2015 ilmoitettiin, laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostettujen arvopaperien erääntyessä takaisin maksettava pääoma sijoitetaan uudelleen niin kauan kuin on tarpeen. Näin pystytään pitämään hallussa olevien arvopaperien määrä ennallaan ostojen päättymisen jälkeen.

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden kehitys

Avoinna olevien eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden volyymi on nyt noin 84 miljardia euroa pienempi kuin vuoden 2014 kesäkuun alussa. Tuolloin oli vielä avoinna kolmen vuoden pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita, joissa jaettu runsas likviditeetti on nyt maksettu takaisin. Eurojärjestelmän luotto-operaatioiden maturiteetit ovat myös sittemmin pidentyneet. Operaatioiden painotettu keskimaturiteetti oli vielä kesäkuussa 2014 noin puoli vuotta mutta vuoden 2016 lopussa jo kolme vuotta. Pidentyminen johtui pääasiassa kahdesta kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjasta, joissa rahoitusta jaetaan pisimmillään jopa neljäksi vuodeksi.

Euroopan rahoitussektori on muuttumassa kestävämmäksi, mutta sen kannattavuus on heikko

EKP arvioi säännöllisin väliajoin kehittymässä olevia riskejä ja rahoitusjärjestelmän kestävyyttä. Vuoden 2016 arviossa euroalueen rahoitusvakauteen havaittiin kohdistuvan useita riskejä. Systeeminen stressi pysyi euroalueella kuitenkin yleisesti ottaen maltillisena. Vaikka rahoituslaitosten kannattavuus oli usein heikko, ne paransivat monessa tapauksessa kestävyyttään esimerkiksi lisäämällä pääomitusta.

Vuosi 2016 oli toinen kokonainen vuosi, jona EKP hoiti makro- ja mikrovakauden valvontatehtäviään yhteisen valvontamekanismin perustamisen jälkeen. Mekanismi perustettiin marraskuussa 2014, ja sen muodostavat EKP ja euroalueen maiden toimivaltaiset viranomaiset. EKP osallistui myös useisiin tärkeisiin sääntelyhankkeisiin ja toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on perustaa pankkiunionin kolmas pilari eli eurooppalainen talletussuojajärjestelmä.

Euroalueen rahoitusjärjestelmän riskit ja heikkoudet

EKP arvioi euroalueen rahoitusvakauden ja EU:n rahoitusjärjestelmien kehitystä tunnistaakseen mahdolliset heikkoudet ja järjestelmäriskin lähteet. Se hoitaa tätä tehtävää yhteistyössä muiden eurojärjestelmän keskuspankkien ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän kanssa. Rahoitusjärjestelmässä kehittymässä oleviin mahdollisin järjestelmäriskeihin puututaan makrovakauspolitiikan avulla.

EKP esittää analyysinsa rahoitusjärjestelmän vakaudesta puolivuosittain ilmestyvässä Financial Stability Review ‑julkaisussa.[60] Lisäksi EKP tarjoaa analyyttista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitealle rahoitusjärjestelmän vakauden analysoinnissa.

Vuotta 2016 leimasivat maailman rahoitusmarkkinoiden ajoittainen myllerrys ja huoli euroalueen pankkien kannattavuusnäkymistä

Systeeminen stressi pysyi euroalueella yleisesti maltillisena vuonna 2016 huolimatta maailman rahoitusmarkkinoiden ajoittaisesta myllerryksestä. Myllerrystä ilmeni muun muassa vuoden alussa markkinatunnelman laskiessa Kiinan osakehintojen volatiliteetin ja nousevien markkinatalousmaiden kehityksen herättämän huolen vuoksi. Sitä ilmeni myös myöhemmin vuoden aikana, kun EU-jäsenyydestä järjestetyn Ison-Britannian kansanäänestyksen ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokset synnyttivät poliittista epävarmuutta. Vuonna 2016 euroalueen pankkien osakehinnoissa esiintyi ajoittain suurta volatiliteettia, joka suurensi yleisesti arvioituja oman pääoman kustannuksia. Yhtenä tärkeimpänä syynä tähän oli yhä markkinoiden huoli euroalueen pankkien kannattavuusnäkymistä, kun kasvu on hidasta ja korot matalalla. Elvyttävän rahapolitiikan jatkuminen ja markkinoiden vähäisempi huoli Kiinasta vaimensivat kuitenkin euroalueen rahoitusjärjestelmään kohdistuvia stressipiikkejä, ja pankkien sekä valtionlaina- ja rahoitusmarkkinoiden stressiä kuvaavat indikaattorit pysyivät vuoden 2016 lopussa alhaalla (ks. kuvio 30).

Kuvio 30

Rahoitus- ja valtionlainamarkkinoiden systeemisen stressin yhdistelmäindikaattorit sekä kahden tai useamman pankkiryhmän konkurssitodennäköisyys

(tammikuu 2011 – joulukuu 2016)

Lähteet: Bloomberg ja EKP:n laskelmat.
Huom. ”Kahden tai useamman suuren ja monimutkaisen pankkiryhmän konkurssitodennäköisyys” viittaa yhtäaikaisten konkurssien todennäköisyyteen 15 suurta ja monimutkaista pankkiryhmää käsittävässä otoksessa yhden vuoden ajanjaksolla.

Kehityksen vuoksi vuonna 2016 määritettiin neljä keskeistä euroalueen rahoitusvakautta uhkaavaa riskiä (ks. taulukko 2). Riskien maailmanlaajuisen uudelleenhinnoittelun mahdollisuus suureni poliittisen epävarmuuden voimistumisen ja nousevien markkinatalousmaiden haavoittuvuuksien vuoksi sekä siksi, että riskien hinta markkinoilla oli melko alhainen. Sijoittajat lisäsivät kuitenkin edelleen riskisijoitusten määrää salkuissaan, kun korot olivat matalat. Varallisuushinnoista yritysten joukkolainojen tuotot pysyivät pieninä vuonna 2016, mutta joillakin osakemarkkinoilla ilmeni merkkejä ylihinnoittelusta. Joissakin maissa ilmeni kasvavassa määrin merkkejä myös asuin- ja liikekiinteistöjen ylihinnoittelusta.

Taulukko 2

Euroalueen rahoitusvakauden keskeiset riskit: Financial Stability Review, marraskuu 2016

Lähde: EKP. * Väri osoittaa riskin kumulatiivisen tason, jossa on otettu huomioon sekä riskin toteutumisen todennäköisyys että arvio tunnistetun riskin todennäköisestä systeemisestä vaikutuksesta kahden seuraavan vuoden aikana EKP:n asiantuntijoiden arvioinnin mukaan. Nuolet osoittavat, onko riski lisääntynyt sitten edellisen Financial Stability Review ‑julkaisun.

Muut vuoden 2016 keskeiset haasteet olivat monella tapaa seurausta pankki- ja valtionvelkakriiseistä. Euroalueen pankkisektori oli edelleen haavoittuvainen, vaikka se kestikin edellä kuvattuja markkinastressejä. Hidas talouskasvu ja siihen liittyvä matala korkotaso asettivat haasteita pankkien kannattavuusnäkymille kehittyneissä talouksissa (ks. kuvio 31). Haasteista huolimatta pankit ovat vahvistaneet huomattavasti vakavaraisuuttaan viime vuosien aikana (kuten myös Euroopan pankkiviranomaisen vuonna 2016 tekemien EU:n laajuisten stressitestien tulokset osoittavat).

Joissakin euroalueen maissa kannattavuusnäkymiä haittasivat myös rakenteellinen ylikapasiteetti ja yhä puutteellinen liiketoimintamallien mukauttaminen matalaan korkotasoon (ks. kehikko 7).

Lisäksi järjestämättömien saamisten kanta pysyi joissakin euroalueen maissa suurena, mikä herätti huolta pankkien tulevasta kannattavuudesta ja rahoitusvakaudesta (ks. kehikko 8). Myös järjestämättömien saamisten määrä pieneni yhä hitaasti. Pankkien taholla tähän olivat syynä muun muassa riittämättömät toimintavalmiudet, vähäinen kokemus järjestämättömien saamisten käsittelystä, pääomavaatimukset ja heikko kannattavuus. Järjestämättömien saamisten nopeaa käsittelyä vaikeuttivat myös rakenteelliset tekijät, kuten tehottomat maksukyvyttömyyslait, oikeusjärjestelmissä esiintyvät pullonkaulat, tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisujärjestelyjen puute, kehittymättömät järjestämättömien saamisten markkinat sekä kirjanpito- ja verokysymykset.[61]

Kuvio 31

Pankkien oman pääoman keskimääräinen tuotto tärkeimmillä kehittyneillä talousalueilla

(2006–2016, vuotuisina prosentteina)

Lähteet: SNL Financial ja EKP:n laskelmat.
Huom. Vuoden 2016 tiedot ovat vuoden alkupuoliskolta.

Vuonna 2016 rahoitusvakauteen kohdistui myös riskejä, jotka olivat peräisin pankkisektorin ulkopuolelta. Ensinnäkin huoli valtioiden ja ei-rahoitussektorin velan kestävyydestä suureni. Lisäksi riskinotto lisääntyi nopeasti kasvavalla sijoitusrahastosektorilla. Vaikka euroalueen sijoitusrahastot kykenivät edelleen sietämään markkinastressiä, sijoitusten siirrot Ison-Britannian kiinteistörahastoista muihin maihin kansanäänestyksen tuloksen jälkeen toivat esiin avointen rahastojen haavoittuvuuksia (avoimet rahastot ovat rahastoja, jotka voivat laskea liikkeeseen rajoittamattoman määrän osakkeita ja joista sijoittajat voivat lunastaa sijoituksensa milloin tahansa). Riskejä pahensivat systeemisen näkökulman puuttuminen alan sääntelystä ja tästä johtuva vaikeus estää sektorinlaajuisten riskien kasvua.

Vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot sekä varjopankit sisältävästä koko euroalueen rahoitussektorista laadittu rakenneanalyysi osoitti, että muiden rahoituslaitosten kuin pankkien osuus rahoitussektorista laajensi edelleen toimintaansa vuonna 2016.[62] Pankkisektorilla sen sijaan siirtyminen perinteisempään liiketoimintaan jatkui. Pankit muuttivat rahoituksen painopistettä keskuspankki- ja tukkurahoituksesta talletusrahoitukseen ja paransivat samalla omavaraisuusastettaan.

Kehikko 7 Pankkien liiketoimintamallien moninaisuus ja mukautuminen matalaan korkotasoon

Euroalueen pankkien heikon kannattavuuden tärkein taustatekijä on pankkien liiketoimintamallien puutteellinen mukauttaminen matalaan korkotasoon. Ennen finanssikriisiä pankkien tuottoja vahvistettiin suurella velkavivulla, halvalla tukkurahoituksella sekä kiinteistöluotonannossa tai arvopaperistamisessa otetuilla riskeillä. Kriisi osoitti, että eräät näistä strategioista eivät olleet kestäviä. Kriisin aiheuttamat muutokset pankkien ja sijoittajien riskinottohalussa sekä sääntelyssä ovat saaneet pankit uudistamaan liiketoimintamallejaan. Pankit ovat pienentäneet taseitaan, vahvistaneet pääomapohjaansa, vähentäneet riskipitoisimpia toimia ja vastaavasti lisänneet ydinliiketoimintaansa. Euroalueella tämä on kaiken kaikkiaan johtanut siirtymiseen sijoituspankkitoiminnasta ja tukkupankkitoiminnasta perinteisempään vähittäispankkitoimintaan (ks. kuvio A).[63]

Kuvio A

Kriisin jälkeiset muutokset EU:n merkittävien pankkiryhmien liiketoimintamallien keskeisissä piirteissä

(2001–2014, indeksi: 2007 = 100)

Lähteet: Bloomberg, SNL Financial ja EKP:n laskelmat.
Huom. Indeksi perustuu kunkin indikaattorin mediaaniarvoon. Vähittäispankkitoiminnan osuus lasketaan asiakastalletusten ja asiakaslainojen (netto) osuutena taseesta.

Usein väitetään, että pankkien kannattavuutta voidaan tukea hitaan kasvun ja matalan korkotason oloissa siten, että liiketoimintamalleja mukautetaan toimitusmaksu- ja palkkiotuottoja lisäämällä. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että tällaisen strategian onnistuminen riippuu todennäköisesti pankin omasta liiketoimintamallista ja siten siitä, minkätyyppisiä toimitusmaksu- ja palkkiotuottoja pankki kykenee toiminnallaan samaan aikaan.[64]

Pankkien liiketoimintamallit voidaan luokitella sen mukaan, millainen paino eri toiminnoilla on pankkien taseissa. EKP:n laatiman analyysin mukaan pankkien koko, ulkomaiset saamiset ja rahoitusprofiilit ovat ratkaisevia tekijöitä liiketoimintamalleissa (ks. kuvio B).[65] Analyysin perusteella pankkien jakaminen esimerkiksi omaisuudensäilyttäjiin, vähittäisluotonantajiin, yleispankkeihin, erikoistuneisiin tai toimialakohtaisiin luotonantajiin ja suuriin kansainvälisiin pankkeihin (esim. kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävät pankit) voi olla hyödyksi pankkivalvonnassa arvioitaessa eri tekijöiden vaikutusta pankkisektoriin (ks. myös kuvio C) tai muodostettaessa liiketoimintamalliin perustuvia vertailuryhmiä.

Toimitusmaksu- ja palkkiotuottojen ja liiketoimintamallien välisestä vuorovaikutuksesta voidaan esittää useita huomioita EKP:n laatiman tuoreen analyysin perusteella. Ensiksikin omaisuudensäilyttäjä- ja varainhoitopankit painottavat eniten toimitusmaksu- ja palkkiotuottoja, koska tällaisiin pankkeihin on keskittynyt paljon niiden liiketoimintamallille tyypillistä arvopaperisäilytystä ja varainhoitoa (ks. kuvio B). Yleis- ja vähittäispankit pyrkivät saamaan noin neljänneksen tuotoistaan toimitusmaksuista ja palkkioista, mutta erityispankeille tällaisilla tuotoilla ei ole juuri lainkaan merkitystä.[66] Viimeksi mainituilla onkin erityisen liiketoimintamallinsa vuoksi ehkä heikommat edellytykset lisätä huomattavasti toimitusmaksu- ja palkkiotuottoja.

Kuvio B

Taserakenne eri liiketoimintamalleissa

(2014; suhteessa kokonaisvaroihin ja -velkoihin tai liiketoiminnan yhteenlaskettuihin tuottoihin)

Lähteet: Bankscope, Bloomberg, SNL Financial ja EKP:n laskelmat.
Huom. Tiedot 113:n EKP:n valvoman merkittävän laitoksen taseista. Kuviossa ovat pankkien luokittelussa käytettyjen muuttujien mediaanit vuodelta 2014.

Toiseksi monen pankin toimitusmaksu- ja palkkiotuotot ovat kasvaneet vuodesta 2012 (ks. kuvio C). Omaisuudensäilyttäjä- ja varainhoitopankkien sekä yleispankkien tapauksessa kasvavilla toimitusmaksu- ja palkkiotuotoilla on kompensoitu pienempää korkokatetta tarkastelujakson aikana. Sekä korkokate että toimitusmaksu- ja palkkiotuotot kasvoivat muita liiketoimintamalleja käyttävillä pankeilla, eli toimitusmaksu- ja palkkiotuottojen kertyminen on todennäköisesti tiiviisti sidoksissa niiden yleiseen liiketoimintaan. Se, voidaanko korkokatetta ja toimitusmaksu- ja palkkiotuottoja pitää toisiaan täydentävinä vai toisiaan korvaavina tulomuotoina, riippuu siis pankin liiketoimintamallista sekä toimitusmaksu- ja palkkiotuottojen lähteestä.

Kuvio C

Korko- ja maksukatteen muutokset merkittävissä rahoituslaitoksissa liiketoimintamalleittain

(muutos prosenttiyksikköinä; korko- ja maksukate suhteessa taseen kokonaisvaroihin vuosina 2012–2015)

Lähteet: EKP ja SNL Financial.
Huom. Otos kattaa 94 EKP:n valvomaa merkittävää rahoituslaitosta. Luokkaan ”Yleispankit” kuuluvat myös ne kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävät pankit, jotka ovat yleispankkeja. Tällaiset pankit eivät kuulu luokkaan ”Kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävät pankit”.

Kolmanneksi, kun tätä kehitystä tarkastellaan rahoitusvakauden kannalta, havaitaan että toimitusmaksu- ja palkkiotuottojen kestävyys makrotalouden kehityksen ollessa epäsuotuisaa vaihtelee eri liiketoimintamalleissa.[67] Toimitusmaksu- ja palkkiotuottoja kartutetaan monin eri tavoin, joten ne voivat olla epävakaampi tuottolähde yritys-, tukku-, toimiala- ja vähittäisluottoja tarjoaville pankeille ja yleispankeille kuin monimuotoista luottotoimintaa harjoittaville pankeille ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäville pankeille. Voidaankin todeta, että vaikka toimitusmaksu- ja palkkiotuottojen kasvu on viime vuosina tukenut joitakin liiketoimintamalleja ja monipuolistanut niiden tuottolähteitä, huonommissa olosuhteissa se voi supistua huomattavasti.

Lopuksi voidaan todeta, että vaikka jotkin pankit vaihtoivat liiketoimintamallia vuosina 2007–2014, suurin osa pankeista pysyi samassa luokassa.[68] Pankkien liiketoimintamallit ovat siis ilmeisesti melko staattisia, eikä niitä voida vaivattomasti mukauttaa toimintaympäristön muuttuessa tai stressitilanteen ennakoimiseksi. Rahoitusvakauden kannalta on merkittävää, jos jotkin liiketoimintaluokat altistuvat systeemiselle stressille muita herkemmin, sillä seurauksena voi olla järjestelmäriskien keskittyminen.

EKP:n makrovakaustehtävät

Makrovakaustoimia koskeva päätäntävalta euroalueella on jaettu kansallisten viranomaisten ja EKP:n kesken. Valtuudet makrovakaustoimien toteuttamiseen ovat kansallisilla viranomaisilla, mutta EKP:llä on EU:n lainsäädännön suomat valtuudet toteuttaa täydentäviä toimia, jos kansalliset toimet jäävät riittämättömiksi.

Vuonna 2016 EKP ja kansalliset viranomaiset kävivät edelleen laajoja teknisiä ja periaatteellisia keskusteluja makrovakausvälineiden käytöstä. Keskustelujen pohjalta arvioitiin makrovakauspolitiikan asianmukaisuutta yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa eri maissa.

Makrovakauspolitiikka vuonna 2016

Vuonna 2016 EKP tehosti makrovakauspolitiikan koordinointia ja makrovakausviestintäänsä. Näin se pyrki lisäämään avoimuutta ja korostamaan makrovakauspolitiikan merkitystä. EKP:n neuvosto antoi makrovakausfoorumin (EKP:n neuvoston ja valvontaelimen yhteiskokous) keskustelujen pohjalta ensimmäisen makrovakautta koskevan julkilausumansa. Lisäksi EKP:n makrovakauskatsauksen (Macroprudential Bulletin) ensimmäiset numerot julkaistiin maalis- ja lokakuussa. Katsauksen tarkoituksena on parantaa makrovakauspolitiikan avoimuutta sekä tuoda saataville tietoa makrovakaustutkimuksesta ja sen hyödyntämisestä EKP:n makrovakauspolitiikassa. Makrovakauskatsauksen ensimmäisessä numerossa tarkasteltiin myös sitä, miten EKP:n makrovakauspolitiikan hoito on järjestetty ja miten se nivoutuu yhteen EU:n muiden makrovakauspolitiikan foorumien ja prosessien kanssa.[69]

EKP:llä on lakisääteinen velvollisuus arvioida yhteiseen pankkivalvontaan osallistuvien maiden kansallisten viranomaisten makrovakauspäätöksiä. Sille ilmoitettiin yli sadasta päätöksestä. Suurin osa niistä liittyi vastasyklistä pääomapuskuria koskevien vaatimusten asettamiseen sekä rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten nimeämiseen ja niiden puskurivaatimusten määrittämiseen. Lisäksi EKP sai joidenkin maiden viranomaisilta ilmoituksia järjestelmäriskipuskuria ja vähimmäisriskipainoja koskevien vaatimusten käyttöönotosta.

Kaikki euroalueen maat arvioivat neljännesvuosittain suhdannekehitykseen liittyvät järjestelmäriskit ja määrittävät niiden pohjalta vaadittavat vastasykliset pääomapuskurit. Valtaosassa euroalueen maista suhdannekehitykseen liittyvät järjestelmäriskit ovat pysyneet vähäisinä. EKP:n neuvosto hyväksyi kansallisten viranomaisten tekemät vastasyklisiä pääomapuskureita koskevat päätökset. Esimerkiksi Slovakiassa päätettiin vaatia 1.8.2017 alkaen 0,5 prosentin vastasyklisiä pääomapuskureita suhdannekehitykseen liittyvien järjestelmäriskien lisäännyttyä merkittävästi.

Vuonna 2016 EKP, kansalliset viranomaiset ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä päivittivät yhteistyössä Baselin pankkivalvontakomitean kanssa arvionsa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävistä pankeista euroalueella. Arvion pohjalta kahdeksan pankin (Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa ja Espanjassa) katsottiin kuuluvan kansainvälisesti sovittuihin luokkiin 1 ja 3. Luokan 1 pankeilta edellytetään 1,0 prosentin ja luokan 3 pankeilta 2,0 prosentin lisäpääomapuskuria.[70] Uusia puskurivaatimuksia aletaan soveltaa 1.1.2018, ja täydet vaatimukset otetaan käyttöön asteittain. Kansainvälisen tai kansallisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien laitosten luetteloja ja laitoksille asetettavia puskurivaatimuksia tarkistetaan vuosittain.

Lisäksi kansalliset viranomaiset määrittivät muiksi rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi luokiteltujen 110 pankin puskurivaatimukset EKP:n uuden arviointimenetelmän mukaisesti.[71] Vaatimusprosentit ovat vuodesta 2019 alkaen poikkeuksetta positiivisia.

Stressitestit

EKP osallistui vuonna 2016 aktiivisesti pankkivalvontanäkökulmasta tehtyihin EU:n laajuisiin stressitesteihin, joissa arvioitiin häiriöiden välitöntä vaikutusta yksittäisten pankkien vakavaraisuuteen. Makrovakausvalvojana EKP teki näiden stressitestien täydennykseksi myös testejä, joissa mitattiin häiriöiden toteutumisen mahdollisia kerrannaisvaikutuksia makrovakauteen.[72] Näissä stressitesteissä nojauduttiin EKP:ssä kehitettyyn malliin, jota tullaan käyttämään makrovakauspoliittisten toimien mitoittamisessa.[73]

Ensiksi arvioitiin pankkien lainakannan muutosten vaikutus pankkien vakavaraisuuteen. Näin vältettiin EU:n laajuisissa stressitesteissä käytetystä muuttumattoman taseen oletuksesta aiheutuva epäjohdonmukaisuus. Sitten arvioitiin makrotalouden muuttujiin kohdistuvat kerrannaisvaikutukset. Näitä vaikutuksia voi aiheutua mahdollisista sopeutustoimista tilanteessa, jossa pankin pääomasuhde supistuu epäsuotuisassa skenaariossa alle ennalta määritetyn tavoitearvon. Vaikutusten suuruus määräytyy sopeutusstrategian mukaan, eli mitä vahvemmin sopeutustoimet perustuvat oman pääoman ehtoisten instrumenttien liikkeeseenlaskuun, sitä pienempi makrotaloudellinen kerrannaisvaikutus niillä on.

Makrovakausnäkökulmasta tehdyissä stressitesteissä otettiin pankkisektorin sopeutustoimien lisäksi huomioon kaksi muutakin kanavaa, joiden välityksellä häiriöt voivat heikentää pankkien vakavaraisuutta välillisesti: pankkien väliset kytkökset sekä osakeomistukset, joiden kautta muiden toimialojen ongelmat voivat välittyä pankkisektorille. Stressitestien perusteella häiriöiden suora välittyminen pankkienvälisillä markkinoilla jäisi vähäiseksi, ja muiden toimialojen ongelmat vaikuttaisivat pääasiassa pankkisektoriin kuulumattomiin rahoituslaitoksiin, erityisesti sijoitus- ja eläkerahastoihin.

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sihteeristölle, joka vastaa järjestelmäriskikomitean juoksevien tehtävien koordinoinnista. EKP:n rahoitusvakauskomitea laati yhdessä EJRK:n neuvoa-antavan tieteellisen komitean ja neuvoa-antavan teknisen komitean kanssa raportin matalaan korkotasoon ja EU:n rahoitusjärjestelmän rakenteellisiin muutoksiin liittyvistä makrovakauspoliittisista haasteista.[74] Raportissa arvioidaan matalaan korkotasoon liittyviä mahdollisia riskejä rahoitusmarkkinoiden eri sektoreilla ja käydään läpi mahdollisia makrovakaustoimia. Siinä tarkastellaan pankkien lisäksi myös muita rahoituslaitoksia, rahoitusmarkkinoita ja markkinainfrastruktuuria, koko rahoitusjärjestelmää koskevia seikkoja sekä yhteyttä talouteen laajemminkin.

Lisäksi EKP avusti EJRK:ta asuntomarkkinoihin liittyviä heikkouksia koskevien maakohtaisten varoitusten laatimisessa analysoimalla epätasapainon indikaattoreita ja kehittämällä yliarvostusmalleja. EJRK julkaisi 28.11.2016 kahdeksan maakohtaista varoitusta. Havaitut heikkoudet liittyivät kotitalouksien velkaantuneisuuden kasvuun, niiden kykyyn maksaa asuntolainansa takaisin sekä asuinkiinteistöjen arvostus- ja hintakehitykseen. Asuntomarkkinoita koskevissa tiedoissa on kuitenkin analyysin jälkeenkin vielä aukkoja. Tilanteen korjaamiseksi EJRK antoi suosituksen, joka sisältää asuin- ja liikekiinteistömarkkinoita koskevien tietojen keruussa tarvittavia yhteisiä määritelmiä.

EKP:n pankkivalvontatehtävät

Pankkivalvojana EKP edisti Euroopan pankkisektorin vakautta ja kaikkien euroalueen pankkien yhdenvertaista kohtelua myös yhteisen valvontamekanismin toisena kokonaisena toimintavuonna.

Vuonna 2016 EKP hioi suoraan valvomiensa pankkiryhmittymien valvonnassa noudatettavaa valvojan arviointiprosessia ja julkaisi pankkien sisäisiä pääoman ja likviditeetin riittävyyden arviointimenettelyjä koskevat valvojien odotukset sekä pankkien osingonjakopolitiikkaa koskevan suosituksen. Lisäksi otettiin huomioon Euroopan komission ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) täsmennyksiä. Valvontaviranomaisten lisäpääomavaatimukset jakautuvat nyt kahteen osaan: varsinaisiin pääomavaatimuksiin (jotka pankkien on pakko täyttää koko ajan) sekä pääomaohjeistukseen, jota odotetaan noudatettavan mutta jonka rikkomisesta ei seuraa automaattisesti valvontatoimia (mahdollisista valvontatoimista päätetään tapauskohtaisen arvion pohjalta). Vuoden 2016 valvonta-arviopäätösten pääomaohjeistuksessa otettiin huomioon EPV:n stressitestien tulokset. Kahtiajaosta huolimatta pääomavaatimukset pysyivät kaiken kaikkiaan samankaltaisina kuin edellisvuonna.

Vähemmän merkittävät laitokset ovat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorassa ja EKP:n välillisessä valvonnassa. EKP hoitaa välillistä valvontatehtäväänsä riskiperusteisesti ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Lisäksi se pyrkii huomioimaan pankkien keskinäiset kytkökset ja seuraa siksi myös toimialan yleistä kehitystä. EKP ja kansalliset valvontaviranomaiset jatkoivat yhteisten valvontanormien kehittämistä. Ne esimerkiksi seuraavat yhdessä sellaisia suojajärjestelmiä[75], joihin kuuluu sekä merkittäviä että vähemmän merkittäviä laitoksia.

EU:n vakavaraisuuslainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä yhdenmukaistettiin edelleen, jotta valvonta olisi yhtenäistä ja kaikilla merkittävillä ja vähemmän merkittävillä laitoksilla olisi yhdenvertaiset toimintaedellytykset. Edistyksestä huolimatta sääntelyssä on edelleen eroja euroalueella, eli yhtenäistämistä on tarpeen jatkaa, jotta Euroopan pankkiunioni voi toteutua tavoitteen mukaisesti.

Euroopan pankkisektorin heikon kannattavuuden vuoksi EKP analysoi pankkien liiketoimintamalleja ja kannattavuustekijöitä ja käynnisti aiheesta selvityksen. Se myös laati pankeille ohjeet järjestämättömien saamisten käsittelystä, sillä osissa euroaluetta pankeilla on runsaasti tällaisia ongelmaluottoja. Kesäkuussa EKP julkaisi sisäistä hallintoa ja riskinottohalua koskevan selvityksen, johon se kirjasi odotuksiaan valvontaviranomaisena. Lisäksi se käynnisti pankkien sisäisiä malleja koskevan erityisarvioinnin, kartoitti tietotekniikkariskejä ja valmisteli riskipitoista velkarahoitustoimintaa koskevaa ohjeistusta.

EKP:n pankkivalvonta oli entistä vahvemmin edustettuna myös kansainvälisillä foorumeilla kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän täysistunnoissa.

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2016 toimintakertomuksessa.

EKP:n osallistuminen sääntelyhankkeisiin

EKP osallistui vuonna 2016 eurooppalaisen ja kansainvälisen sääntelyn kehittämiseen. EKP:n ensisijaisena tavoitteena oli varmistaa, että sääntelyssä otetaan asianmukaisesti huomioon sekä makro- että mikrovakausvalvonnan näkökohdat ja että sillä vahvistetaan niin yksittäisten laitosten kuin koko rahoitusjärjestelmän vakautta. Vuonna 2016 EKP kannalta tärkeimmät sääntelykysymykset olivat 1) pankkien kansainvälisten pääoma- ja likviditeettivaatimusten viimeistely (Basel III), 2) Euroopan unionin mikro- ja makrovakausvalvontaa koskevan sääntelyn tarkistaminen (vakavaraisuusasetus ja ‑direktiivi – CRR/CRD IV), 3) liian suuri kaatumaan ‑ongelman ratkaiseminen sekä 4) pääomamarkkinaunionin perustaminen Euroopan unioniin ja pankkisektorin ulkopuolisen sääntelyn vahvistaminen. EKP osallistui lisäksi vuonna 2016 jatkuneisiin keskusteluihin pankkiunionin kolmannen pilarin eli eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamisesta.

Pankkien kansainvälisten pääoma- ja likviditeettivaatimusten viimeistely

EKP osallistui vuonna 2016 useisiin hankkeisiin, joiden tavoitteena oli saada päätökseen finanssikriisin vuoksi aloitetut sääntelyhankkeet, kuten kahdeksan viime vuoden aikana tehty pankkisääntelyn laaja muutostyö Baselin pankkivalvontakomiteassa (BCBS). Basel III on keskeinen osa kriisin jälkeisiä uudistuksia. Sen tarkoituksena on taata riittävät, kansainvälisesti vertailukelpoiset vaatimukset ja antaa pankeille varmuutta sääntelystä. Tämä edesauttaa liiketoimintamallien mukauttamista nykyiseen toimintaympäristöön. EKP osallistui sisäisten mallien käyttöä koskevan Basel-vakavaraisuussääntelyn uudelleenarviointiin. Arvioinnin tarkoituksena oli vähentää pääomavaatimusten perustana olevien riskipainotettujen saamisten liiallista vaihtelevuutta. EKP myös tuki Baselin pankkivalvontakomiteaa ja Euroopan pankkiviranomaista (EPV) niiden viimeistellessä työtään, joka koski vähimmäisomavaraisuusasteen käyttöä riskiperusteisia pääomavaatimuksia tukevana varautumisjärjestelynä. Työ koski erityisesti riittävän minimitason kalibrointia sekä lisäpääomavaatimuksia, joita kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäville pankeille asetetaan kansainvälisesti yhtenäistetyn määritelmän perusteella. Tammikuussa 2017 keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä, joka valvoo Baselin pankkivalvontakomiteaa, oli tyytyväinen edistymiseen kriisin jälkeisten sääntelyuudistusten loppuun saattamisessa. Se huomautti kuitenkin, että uudistusehdotusten viimeistely vaatii vielä lisää aikaa, ennen kuin ryhmä voi arvioida ne. Työn on määrä valmistua lähitulevaisuudessa.

Euroopan unionin mikro- ja makrovakausvalvontaa koskevan sääntelyn tarkistaminen

Yksi vuoden 2016 tärkeimmistä sääntelyhaasteista oli yhteisesti sovittujen kansainvälisten vaatimusten täytäntöönpano EU:n lainsäädännössä varsinkin vakavaraisuusasetuksen ja ‑direktiivin neljännen tarkistuksen yhteydessä. Osana kyseisten säädösten tarkistusta EU:n lainsäädännössä otetaan käyttöön ylimääräisenä pääomaperusteisena toimenpiteenä vähimmäisomavaraisuusaste, joka täydentää riskiperusteista pääomasäännöstöä. Käyttöön otetaan myös pysyvän varainhankinnan vaatimus, joka on pitkän aikavälin likviditeettivaatimus ja täydentää maksuvalmiusvaatimuksella asetettuja nykyisiä lyhyen aikavälin vaatimuksia. Uudella säännöstöllä autetaan myös vakauttamaan rahoituspalvelujen tarjontaa reaalitaloudelle asettamalla pankeille ja niiden työntekijöille sopivia kannustimia. Tarkistustyö on tärkeä vaihe Euroopan unionin sääntelyuudistuksessa, ja se on määrä saada päätökseen vuonna 2017.

EKP osallistui huomattavalla panoksella myös toiseen keskeiseen sääntelyhankkeeseen, joka alkoi vuonna 2016 ja koskee EU:n makrovakauspolitiikan järjestämisen arviointia. EKP kannattaa makrovakauspolitiikan järjestämisen kattavaa arviointia, jonka tavoitteena on sen tehostaminen. Vuonna 2016 julkistettiin myös EKP:n lausunto arvioinnista käynnistettyyn Euroopan komission kannanottopyyntöön.[76] Arvioinnin yhteydessä on tärkeää, että otetaan huomioon uusi institutionaalinen rakenne ja etenkin yhteisen valvontamekanismin (YVM) perustaminen ja että mikro- ja makrovakausvalvontaa harjoittavien viranomaisten toimivaltuuksia tarkistetaan ja selkeytetään. Tärkeää on myös sujuvoittaa viranomaisten välisiä koordinointijärjestelyjä, laajentaa makrovakauspolitiikan välineistöä ja yksinkertaistaa sen aktivointimekanismia, jotta viranomaiset voivat saada järjestelmäriskit nopeasti ja tehokkaasti hallintaan. Tämä edellyttää nykylainsäädännön perinpohjaista tarkistamista, koska vakavaraisuusasetuksen ja ‑direktiivin neljännen tarkistuksen yhteydessä ja EJRK:n perustamisasetuksessa[77] hahmoteltu makrovakauden valvontasäännöstö on vahvistettu ennen pankkiunionin ja etenkin yhteisen valvontamekanismin perustamista.

Liian suuri kaatumaan ‑ongelman ratkaiseminen

Elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen tarkistaminen oli vielä yksi keskeinen sääntelyhanke, johon EKP osallistui vuonna 2016. Tarkistuksen tavoitteena on varmistaa, että pankeilla on riittävä ja uskottava tappionsietokyky ja että kriisinratkaisun kustannuksista vastaavat veronmaksajien sijaan pankkien osakkeenomistajat ja velkojat. Kansainvälisellä tasolla on jo hyväksytty kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittäviä pankkeja koskeva uusi yhteenlasketun tappionsietokyvyn käsite. EU:n kehyksessä on otettu käyttöön myös omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus, jota sovelletaan kaikkiin luottolaitoksiin Euroopan unionissa niiden koosta riippumatta. Sekä kyseinen vähimmäisvaatimus että yhteenlasketun tappionsietokyvyn vaatimus parantavat pankkien purkamismahdollisuuksia. Siten niillä turvataan rahoitusvakaus ja vältetään sekä moraalikato että julkisen talouden ylikuormittuminen. Kyseiset vaatimukset poikkeavat kuitenkin toisistaan joidenkin keskeisten piirteiden osalta, mikä saattaa luoda epäjohdonmukaisuuksia sääntelykehykseen ja myös vääristää kilpailua. Meneillään oleva pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ja muiden siihen liittyvien EU-säädösten tarkistaminen tarjoaakin tilaisuuden ottaa yhteenlasketun tappionsietokyvyn käsite käyttöön Euroopassa ainakin kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien pankkien osalta sekä yhdenmukaistaa omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltaminen EU:n jäsenvaltioissa. Näin voidaan varmistaa, että kansainvälistä toimintaa harjoittaviin rahoituslaitoksiin sovelletaan eri maissa yhtenäistä säännöstöä.

Pankkisektorin ulkopuolisten rahoituslaitosten sääntely

Myös muille rahoituslaitoksille kuin pankeille on oltava käytössä asianmukainen sääntelykehys. Tätä varten EKP osallistui keskusteluun rahoituspalvelujen ja pääoman sisämarkkinoiden toteuttamisesta. Tällaiset sisämarkkinat edellyttävät, että pankkisektorin ja sen ulkopuolisen rahoituslaitossektorin välisiä toimintaedellytyksiä tasapuolistetaan vielä lisää ja että pääomamarkkinaunionia koskeva toimintasuunnitelma etenee konkreettisesti. Taloudellisten riskien parempi jakaminen, toimintojen monipuolistaminen sekä kilpailun lisääminen pankkien ja muiden rahoitusyhteisöjen välillä sekä maiden rajojen yli tuottaa taloudellista hyötyä. Pääomamarkkinat voivatkin täydentää merkittävästi pankkien rahoituksen tarjontaa taloudessa. Tällainen kehitys vaikuttaa kuitenkin väistämättä myös rahoitusvakauteen ja saattaa luoda uusia riskejä.

EKP tuki vuonna 2016 edelleen toimenpiteitä, joilla nopeutetaan pääomamarkkinaunionin toteutumista. Täysimittaisen pääomamarkkinaunionin on poistettava jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädännöstä ja sääntelystä eroja, jotka asettavat esteen maiden rajojen yli toteutettaville toimille. Tällaisia eroja on poistettava muun muassa maksukyvyttömyyslainsäädännöstä ja verotuksesta. On myös tärkeää laatia oikeudellinen perusta makrovakauden valvontavälineille, joita voidaan käyttää muillakin rahoitussektoreilla kuin pankkisektorilla.

Eurooppalainen talletussuojajärjestelmä

Vuonna 2016 EKP osallistui edelleen keskusteluihin eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamisesta. Se myös tuki pankkiunionin toteutussuunnitelmaa, kuten toimenpiteitä, jotka koskevat riskinjakoa (riskinjakojärjestelmää sekä yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevaa varautumisjärjestelyä) ja siihen liittyviä riskien vähennystoimenpiteitä.

EKP:n mielestä on tärkeää, että talletussuojajärjestelmä otetaan käyttöön mahdollisimman pian ja että riskien vähentämissuunnitelma etenee edelleen. Eurooppalainen talletussuojajärjestelmä on pankkiunionin kolmas ja viimeinen pilari. Järjestelmän perustaminen parantaisi ja suojaisi rahoitusvakautta. Talletussuoja on ennakoiva väline, jolla lisätään luottamusta ja estetään talletuspako. Se on myös jälkikäteen käytettävä väline, jolla tallettajia suojataan yksittäisen pankin kaatumisen aiheuttamilta seurauksilta. Myös muiden jäljellä olevien uudistusten toteuttamisessa tulisi edetä, sillä niillä vähennetään pankkijärjestelmään kohdistuvia riskejä.

Kehikko 8 Järjestämättömät saamiset euroalueella

Pankkien saamisten laatu heikkeni huomattavasti euroalueen maissa finanssikriisin alkamisen jälkeen. Yksi saamisten laadun indikaattori on järjestämättömien saamisten eli sellaisten lainojen osuus pankin lainakannasta, joiden takaisinmaksu on laiminlyöty kokonaan tai osittain. Järjestämättömien saamisten osuus koko euroalueella kasvoi vuoden 2007 lopun 2,5 prosentista jopa 7,7 prosenttiin vuoden 2013 lopussa mutta pieneni vuoden 2016 puoliväliin mennessä 6,7 prosenttiin. Tämä johtui useissa maissa (etenkin Irlannissa, Sloveniassa ja Espanjassa) toteutetusta yhteisestä toiminnasta ja jonkin verran paremmasta makrotaloudellisesta toimintaympäristöstä (ks. kuvio A). Järjestämättömien saamisten osuus on kuitenkin edelleen suuri joissakin maissa, kuten Kyproksessa (47,0 %), Kreikassa (37,0 %), Italiassa (17,5 %) ja Portugalissa (12,7 %). Pankkien saamisten laatua heikentyminen euroalueella liittyi pääasiassa yrityssektoriin ja etenkin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin) sekä liikekiinteistösektoriin.

Kuvio A

Järjestämättömien saamisten osuuden kehitys euroalueella

(%)

Lähde: IMF (Financial Soundness Indicators)
Huom. Vuoden 2016 puoliväliä koskevat Saksan ja Italian tiedot ovat vuoden 2015 lopun tietoja. EKP:n tietojen sijasta käytetään IMF:n tietoja, koska ne mahdollistavat järjestämättömien saamisten osuuden ajallisen vertailun.

Finanssikriisiä edeltäneinä vuosina luotonanto ja yksityisen sektorin velat kasvoivat nopeasti useissa maissa ja kohottivat usein kiinteistöhintoja, mikä voimisti kriisin vaikutuksia. Järjestämättömien saamisten suhteellisen osuuden suurena pysymisen taustalla on näiden suhdannekomponenttien lisäksi monia erilaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka vaihtelevat maittain. Yrityssektorin suuret velat, alhainen tuottavuus ja heikko kansainvälinen kilpailukyky hankaloittavat yritysinvestointeja ja estävät yrityksiä laajentumasta. Heikko julkinen talous puolestaan suurentaa maakohtaisia riskipreemioita. Samaan aikaan hitaat työmarkkinauudistukset (joilla pyritään poistamaan työmarkkinoiden segmentoitumista ja joustamattomuutta) ja joidenkin maiden vaimeat kiinteistö(vakuus)markkinat vaikeuttavat järjestämättömien saamisten vähentämistoimenpiteiden tehostamista vähittäislainojen segmentillä. Toimenpiteiden tehostamista vaikeuttavat myös puutteet lainsäädännössä ja etenkin tehottomat ulosmittaus- ja maksukyvyttömyysjärjestelyt sekä velkojien keskinäistä tiedonvaihtoa rajoittavat tekijät ja luottotappioiden verokohtelu.

Järjestämättömien saamisten suuri määrä rasittaa pankkien tuloksia, sillä se pienentää korkotuottoja ja suurentaa luottotappiovarauksista aiheutuvia kustannuksia. Järjestämättömät saamiset myös lisäävät pankkien pääomantarvetta ja kuluttavat pankkien hallinnollisia resursseja. Järjestämättömät saamiset vaikuttavat myös haitallisesti pankkien varainhankinnan kustannuksiin, sillä epävarmuus saamisen laadusta huonontaa pankkien riskiprofiilia ja johtaa varainhankinnan kustannusten suurenemiseen. Tämä voi luoda haitallisen kierteen, koska pankit eivät kykene käsittelemään järjestämättömiä saamisia, jos ne eivät pysty hankkimaan riittävästi pääomaa. Järjestämättömien saamisten rasittamien pankkien heikko kannattavuus ja pääomatilanne vähentävät niiden mahdollisuuksia, sillä uusien lainojen myöntäminen edellyttää lisää pääomaa. Koska eräillä euroalueen pankeilla on toimintaa euroalueen ulkopuolella ja niillä on toisinaan merkittävä asema ulkomaisilla pankkisektoreilla, niiden kotimaiset ongelmat voivat myös vaikuttaa haitallisesti muihin pankkisektoreihin ja päinvastoin.

Pankkitaseiden heikkoudet voivat levitä kokonaistalouteen, kun runsaiden järjestämättömien saamisten rasittamien pankkien luotonannon kehitys heikkenee ja ne perivät korkeampia lainakorkoja. Järjestämättömien saamisten vähentäminen euroalueella parantaisi siis talouskasvua.[78] Koska euroalueen talous elpynee vuosina 2017 ja 2018 vain vaatimattomasti[79] ja yksityisen ja julkisen sektorin velkaantuneisuus on yhä suurta, järjestämättömien saamisten väheneminen keskipitkällä aikavälillä on epätodennäköistä ilman lisätoimenpiteitä. Järjestämättömien saamisten vähentäminen edellyttää kattavaa strategiaa, jossa keskitytään niiden taustalla oleviin rakenteellisiin tekijöihin.[80] Aiempien tietojen perusteella järjestämättömien saamisten osuus on pienentynyt huomattavasti maissa, jotka ovat toteuttaneet nopeasti sekä tase-eriä että taseen ulkopuolisia eriä koskevia toimia ja keskittyneet niihin salkkujen osiin, joissa järjestämättömiä saamisia on ollut eniten. Esimerkiksi Irlannissa järjestämättömien saamisten osuus pieneni ajanjaksolla vuodesta 2013 vuoden 2016 puoleen väliin 16,7 prosenttiyksikköä, Sloveniassa 5,3 ja Espanjassa 3,3 prosenttiyksikköä.

EKP:n pankkivalvonta on ryhtynyt toimiin edistääkseen järjestämättömien saamisten vähentämistä. Vuoden 2014 kattavasta arvioinnista lähtien EKP on edistänyt järjestämättömien saamisten vähentämistä käymällä valvonnan yhteydessä jatkuvaa vuoropuhelua asianomaisten pankkien kanssa. Pitkäaikaiseen haasteeseen puututtiin kartoittamalla käytäntöjä useiden euroalueen maiden valvontaviranomaisissa, lainsäädännössä, tuomioistuimissa ja niiden ulkopuolella. EKP:n pankkivalvonta myös luonnosteli ohjeet järjestämättömien saamisten käsittelystä[81]. Luonnoksesta järjestettiin julkinen kuuleminen syyskuussa 2016, ja viimeistellyt ohjeet odotettiin julkaistavan vuoden 2017 keväällä. Yhteiset valvontaryhmät ovat yhteydessä valvottaviin pankkeihin, sillä käsittelyohjeissa odotetaan, että pankeissa, joilla on paljon järjestämättömiä saamisia, hahmotellaan realistinen mutta kunnianhimoinen vähentämisaikataulu. Käsittelyohjeilla yhtenäistetään lisäksi lainanhoitojoustoja, järjestämättömäksi kirjaamista ja luottotappiovarauksia koskevia käytäntöjä sekä järjestämättömiä saamisia koskevien tietojen julkistamista. Tavoitteena on lisätä markkinoiden luottamusta ja taata tasapuoliset toimintaedellytykset. Valvontaviranomaiset ja pankit eivät kuitenkaan voi yksin ratkaista järjestämättömien saamisten ongelmaa. Tarvitaan nopeita poliittisia toimia sellaisten rakenteellisten esteiden poistamiseksi, jotka vaikeuttavat järjestämättömien saamisten käsittelyä ja ongelmaluottojen uudelleenjärjestelyä. Toimilla voidaan esimerkiksi pyrkiä tehostamaan oikeusjärjestelmää, helpottamaan vakuuksien ottamista taseeseen, luomaan nopeampia tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä ja muuttamaan verotuskohtelua väärien kannustimien poistamiseksi. Lisäksi ongelmasaamisille on luotava markkinat ja helpotettava ongelmaluottojen myyntiä muille sijoittajille kuin pankeille. Tarvitaan myös toimia, joilla viedään eteenpäin järjestämättömien saamisten käsittelyyn erikoistuneiden toimialojen kehitystä, parannetaan tietojen laatua ja saatavuutta sekä poistetaan velkojen uudelleenjärjestelyn verotuksellisia ja lainsäädännöllisiä esteitä.

Muu toiminta

Markkinainfrastruktuuri ja maksut

Rahoitusalan ja siihen kuuluvan markkinainfrastruktuurin on mukauduttava teknologian nopeaan muutostahtiin ja innovaatioihin, jotka vaikuttavat kaikkiin elämänaloihin. Digitalisaation, globalisaation ja parempien viestintämahdollisuuksien myötä ihmiset ja yritykset ovat saaneet uusia mahdollisuuksia hankkia tietoa, käydä kauppaa ja kommunikoida. Samalla käyttäjien ja tiedon lisääntyminen digitaalisilla foorumeilla, pilvipalveluissa ja verkostoissa on lisännyt mahdollisia reittejä kyberturvallisuutta vaarantaville hyökkäyksille. Yksittäisten markkinatoimijoiden lisäksi kyberrikollisuus merkitsee uhkaa myös verkon yleiselle toimivuudelle. Siksi EKP ja eurojärjestelmä kiinnittivät vuonna 2016 paljon huomiota kyberturvallisuuteen kehittäessään markkinainfrastruktuuria ja maksujärjestelmää.

Eurojärjestelmä on myös pohtinut uusia tapoja kehittää markkinainfrastruktuuria. Se tutkii mahdollisuuksia tehostaa likviditeetinhallintaa maksuissa, arvopaperikaupan toimituksissa ja eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmässä. Tiiviissä yhteistyössä markkinatoimijoiden kanssa se tutkii tapoja käyttäjäkunnan uusien tarpeiden täyttämiseksi hyödyntämällä innovatiivista teknologiaa nousevien riskien kuten kyberuhkien torjumiseksi.

Eurojärjestelmän muovatessa tulevaa markkinainfrastruktuuria etusijalla ovat turvallisuus ja tehokkuus. Markkinainfrastruktuurin kitkaton toiminta on tärkeää, sillä yhtäältä se ylläpitää luottamusta euroon ja toisaalta infrastruktuurin avulla tuetaan rahapoliittisia operaatioita. Sillä on myös tärkeä merkitys Euroopan rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamisessa ja talouskasvun tukemisessa.

TARGET2- ja T2S-järjestelmien yhdistäminen

TARGET2-järjestelmässä, joka on eurojärjestelmän bruttomaksujärjestelmä euromääräisten maksujen katteensiirtoja varten, hoidettiin vuonna 2016 päivittäin keskimäärin 1 700 miljardin euron maksut. Käytännössä TARGET2:ssa käsitellään noin kuudessa päivässä euroalueen vuotuista BKT:tä vastaava määrä maksuja.

TARGET2-Securities (T2S) otettiin käyttöön kesäkuussa 2015. Uusi järjestelmä yhtenäistää Euroopan arvopaperikaupan selvityksessä käytettävää, aiemmin erittäin pirstaleista infrastruktuuria. Järjestelmä on yksi kulmakivi Euroopan komission projektissa pääomamarkkinaunionin perustamiseksi, ja sen tuloksena on syntynyt laaja kaupanjälkeisten toimien yhdenmukaistamissuunnitelma.

Kaksi onnistunutta liittymisvaihetta vuoden 2016 maaliskuussa ja syyskuussa lisäsivät T2S:n arvopaperikeskusten määrän 5:stä 12:een[82] ja kasvattivat käsitellyn volyymin noin 50 prosenttiin kokonaismäärästä, joka odotetaan saavutettavan, kun myös loput yhdeksän järjestelmään kuuluvaa arvopaperikeskusta on kytketty mukaan sen toimintaan. T2S:n arvioidaan käsittelevän keskimäärin yli 550 000 maksutapahtumaa päivässä, kun liittymisvaiheet on saatettu päätökseen vuonna 2017.

Toiminnallisesti TARGET2- ja T2S-järjestelmien tarkoituksena on tehostaa likviditeetinhallintaa maksujen siirron, arvopaperikauppojen selvityksen ja vakuuksien hallinnan alalla. Koska nämä kaksi järjestelmää on kuitenkin perustettu eri aikoina, ne toimivat eri alustoilla ja käyttävät erilaisia teknisiä ratkaisuja ja ympäristöjä. Siksi niiden välille on loogista pyrkiä löytämään synergiaa. TARGET2:n ajanmukaistaminen, T2S:ssa jo olemassa olevien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja TARGET2:ssa ja T2S:ssa jo olevien teknisten ja toiminnallisten komponenttien yhdistäminen ovat keskeisiä tavoitteita. Lisäksi yhdistäminen tarjoaa mahdollisuuden parantaa entisestään kyberturvallisuutta, kehittää käyttäjille tarjottavien palveluiden sisältöä ja luoda yksi yhteinen palvelukanava. Näitä mahdollisuuksia tutkitaan vuoden 2017 aikana.

Selvityspalvelut tukemaan pikamaksuja

Eurojärjestelmän suurin maksutoimialan digitalisaatioon liittyvä haaste on varmistaa, että markkinoiden kehittämien innovatiivisten maksutuotteiden ja -palveluiden käyttöönotto ei saa Euroopan markkinoita sirpaloitumaan uudelleen.

Vuonna 2016 pikamaksut, eli välittömästi vastaanottajan käytettävissä olevat maksut, olivat maksutoimialalla luultavasti eniten keskustelua herättänyt puheenaihe. Marraskuussa 2016 käynnistetty pikamaksujärjestelmä tuo pikamaksuratkaisut loppukäyttäjien ulottuville. Marraskuuhun 2017 mennessä Euroopan rahoitusmarkkinainfrastruktuurin on tarkoitus olla valmis käsittelemään pikamaksuja koko Euroopan mittakaavassa.

Eurojärjestelmä tukee pienten maksujen välittämisessä käytettävää infrastruktuuria tarjoamalla Euroopan laajuisten euromääräisten pikamaksujen selvityspalveluita parannetussa TARGET2-järjestelmässä automaattisille selvityskeskuksille ja edistämällä niiden välistä vuoropuhelua ja yhteentoimivuutta.

Lisäksi Eurojärjestelmä analysoi markkinainfrastruktuurinsa tulevaisuutta koskevassa tutkimustyössä mahdollisuuksia kehittää tosiaikainen TARGET- pikamaksujen selvityspalvelu, jossa selvitys olisi mahdollista keskuspankkirahassa milloin tahansa ympäri vuoden.

Eurojärjestelmän tuleva markkinainfrastruktuuri ja hajautettu tilikirjatekniikka

Eurojärjestelmän tulevaa markkinainfrastruktuuria valmistelevissa strategisissa suunnitelmissaan EKP on arvioinut useita hajautettuja tilikirjatekniikkoja, jotka ovat parhaillaan kehitteillä. Tarkemman kuvan hajautettujen tilikirjatekniikkojen mahdollisesta vaikutuksesta markkinainfrastruktuuriin antaa niitä koskeva EKP:n verkkosivulla oleva esittely.

Turvallinen talouden markkinainfrastruktuuri

Eurojärjestelmä edistää rahoitusmarkkinarakenteiden turvallisuutta ja tehokkuutta valvojan roolissaan, ja tarvittaessa se tukee muutoksen aikaansaamista. Kesäkuussa 2016 EKP julkaisi tarkistetun version eurojärjestelmän valvontaperiaatteita koskevasta raportistaan Eurosystem oversight policy framework, jossa se tarkasteli viime vuosina käyttöön otettuja säännöksiä ja muita keinoja, jotka ovat vaikuttaneet eurojärjestelmän valvontatehtävään. EKP on kolmen järjestelmäriskin kannalta merkittävän maksujärjestelmän (Systemically Important Payment Systems, SIPS) ensisijainen valvoja. Nämä järjestelmät ovat TARGET2, EURO1 ja STEP2. Vuonna 2016 EKP teki yhdessä euroalueen kansallisten keskuspankkien kanssa kattavan arvioinnin näistä maksujärjestelmistä vertaamalla niiden toimintaa SIPS-asetuksen valvontamääräyksiin[83]. EKP laajensi myös valvontatoimiaan suhteessa T2S-järjestelmään samalla, kun arvopaperikeskuksia liittyi vuoden 2016 kuluessa yhteiseen arvopaperikaupan selvitysjärjestelmään.

Lisäksi EKP julkaisi raportin euroalueen rahoitusmarkkinainfrastruktuureja koskevasta eurojärjestelmän valvojien järjestämästä kriisiviestintäharjoituksesta. Koko markkinat kattavan harjoituksen tarkoituksena oli testata eurojärjestelmän valmiutta hoitaa tehokkaasti operatiiviset ja valvonnalliset tehtävänsä kriisitilanteissa ja varmistua eri sidosryhmien kriisinhallintajärjestelmien tehokkuudesta tilanteissa, joihin liittyy rajat ylittäviä vaikutuksia. Yleisemmällä tasolla EKP tekee yhteistyötä muiden keskuspankkien, sääntelyelinten ja viranomaisten kanssa vahvistaakseen rahoitusalan kestävyyttä kokonaisuutena kyberhyökkäyksiä vastaan. EKP osallistui myös vuonna 2016 julkaistujen kansainvälisten kyberturvallisuusohjeiden[84] laatimiseen.

EKP on osallistunut keskusvastapuolien kansainvälisiin toimiin, joita toimivaltaiset G20-standardointielimet ovat koordinoineet globaalien johdannaismarkkinoiden uudistuksen loppuun saattamiseksi.

EKP jatkoi keskuspankin näkökulmasta osallistumistaan globaaleihin ja EU:n laajuisiin, tiettyjä rahoitusmarkkinainfrastruktuureja koskeviin yhteistyöjärjestelyihin. Tässä yhteydessä EKP osallistui Euroopan markkinarakenneasetuksen (EMIR-asetuksen) nojalla perustettujen keskusvastapuolien valvontakollegioiden jatkuvaan työhön. Samasta näkökulmasta EKP valmisteli yhdessä euroalueen kansallisten keskuspankkien kanssa tulevaa arvopaperikeskusasetuksen mukaista toimivaltuuksien myöntämistä arvopaperikeskuksille.

Rahoituspalvelut muille laitoksille

Luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EU hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän (MTFA)[85] ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (EFSM)[86] alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita. Vuonna 2016 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2016 lopussa 4,2 miljardia euroa. Vuonna 2016 EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2016 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa.

Vastaavasti EKP hoitaa myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)[87] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) toiminnan yhteydessä aiheutuvat maksut[88]. Vuonna 2016 EKP huolehti ERVV:n lainoihin liittyvien erilaisten korkojen ja maksujen käsittelystä. EKP hoiti myös EVM:n jäsenten maksusuoritukset ja tämän järjestelmän lainoihin liittyvät erilaiset korko- ja maksusuoritukset.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.[89] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2016 lopussa 52,9 miljardia euroa.

Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Vuonna 2016 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen monenlaisia rahoituspalveluja osana euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmää, joka otettiin käyttöön vuonna 2005 asiakkaiden euromääräisten varantojen hoitamiseksi. Eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit (eurojärjestelmän palvelujen tarjoajat) tarjoavat kaikkia palveluita yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille. EKP toimii yleisenä koordinoijana, huolehtii järjestelmän häiriöttömästä toiminnasta ja raportoi EKP:n neuvostolle.

Vuonna 2016 eurojärjestelmän varainhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 286. Vuonna 2015 niiden määrä oli 285. Vuoden 2016 aikana euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) kasvoi noin 8 % vuoden 2015 lopun tilanteeseen verrattuna.

Setelit ja kolikot

EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit vastaavat euromääräisten seteleiden liikkeeseen laskemisesta euroalueella ja luottamuksen säilymisestä valuutan uskottavuuteen.

Setelien ja kolikoiden kierto

Vuonna 2016 liikkeessä olevien euroseteleiden määrä kasvoi noin 7,0 % ja niiden arvo kasvoi noin 3,9 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 20,2 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 126 miljardia euroa (ks. kuviot 32 ja 33). Eniten vuoden 2016 aikana lisääntyivät 100 euron seteleiden lukumäärä (13,4 %) ja 200 euron seteleiden lukumäärä (12,9 %). Myös 50 euron seteleiden määrä kasvoi edelleen ja kasvu oli 9,9 % eli hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Kuvio 32

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo

Lähde: EKP.

Kuvio 33

Liikkeessä olevien eurosetelien arvo nimellisarvoittain

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.

Tarkasteltuaan euroseteleiden toisen sarjan, joka tunnetaan myös nimellä Europa-sarja, nimellisarvojen jakaumaa EKP:n neuvosto päätti lopettaa 500 euron setelin tuotannon ja poistaa sen Europa-sarjasta. Päätöksen taustalla oli huoli siitä, että tämä seteli saattaisi helpottaa laittomien toimien harjoittamista. Nimellisarvoltaan 500 euron setelien tuotanto loppuu vuoden 2018 lopulla samoihin aikoihin, kun Europa-sarjan 100 euron ja 200 euron setelit on tarkoitus laskea liikkeeseen. Muiden euroseteleiden, arvoltaan 5 eurosta 200 euroon, tuotanto jatkuu. Euroseteleiden tuotanto on jaettu kansallisten keskuspankkien kesken. Niille osoitettiin vuonna 2016 kaikkiaan 6,22 miljardin setelin tuotanto.

Eurolla on kansainvälinen tehtävä, ja eurosetelit nauttivat laajaa luottamusta. Myös 500 euron seteli pysyy laillisena maksuvälineenä ja sitä voidaan edelleen käyttää maksamisen ja arvon säilyttämisen välineenä. Muiden euroseteleiden tavoin 500 euron seteli säilyttää aina arvonsa ja vaihtokelpoisuutensa euroalueen keskuspankeissa ennalta määräämättömän ajan.

Kun päätös 500 euron seteleiden liikkeeseenlaskun lopettamisesta oli tehty, liikkeessä olevien 500 euron seteleiden määrä väheni vuonna 2016. Väheneminen korvautui osittain 200, 100 ja 50 euron seteleiden kysynnän kasvulla.

Euroseteleiden käsittely

Kokonaisarvosta laskettuna noin kolmanneksen liikkeessä olevista eurosetelistä arvioidaan olevan euroalueen ulkopuolella. Nämä setelit ovat enimmäkseen euroalueen naapurimaissa ja lähinnä nimellisarvoltaan suuria seteleitä. Niitä käytetään arvon säilyttämiseen ja maksuvälineinä kansainvälisillä markkinoilla.

Vuonna 2016 liikkeessä olevien eurokolikoiden lukumäärä kasvoi 4,2 %, ja vuoden lopussa kolikoita oli 121,0 miljardia kappaletta. Vuoden 2016 lopussa liikkeessä olevien kolikoiden kokonaisarvo oli 26,9 miljardia euroa eli 3,6 % suurempi kuin vuoden 2015 lopussa.

Vuonna 2016 euroalueen kansalliset keskuspankit tarkastivat noin 32,3 miljardin setelin aitouden ja liikkeessä pitämisen edellyttämän kunnon. Liikkeestä poistettiin noin 5,4 miljardia seteliä. Eurojärjestelmä myös auttoi edelleen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia varmistamaan, että laitteet, joiden avulla eurosetelien aitous ja kunto tarkastetaan ennen niiden palauttamista kiertoon, täyttävät EKP:n vaatimukset. Luottolaitokset ja muut ammattimaiset käteisrahan käsittelijät tarkastivat vuonna 2016 näillä laitteilla noin 33 miljardin eurosetelin aitouden ja kunnon.

Uusi 50 euron seteli

Uusi 50 euron seteli esiteltiin 5.7.2016, ja se lasketaan liikkeeseen 4.4.2017. Uuden setelin käyttöönotto on tuorein toimi, jolla euroseteleistä tehdään entistä turvallisempia. Nimellisarvoltaan 5, 10 ja 20 euron seteleiden jälkeen uusi 50 euron seteli on neljäs liikkeeseen laskettava Europa-sarjan seteli. Siinä on entistä parempia turvatekijöitä, kuten hohtavanvihreä numero, jossa näkyvä valojuova seteliä kallisteltaessa liikkuu ylös ja alas ja vaihtaa samalla väriään, ja kasvokuvaikkuna, innovatiivinen turvatekijä, jota käytettiin ensimmäistä kertaa Europa-sarjan 20 euron setelissä. Kun seteliä katsoo valoa vasten, läpikuultavaan ikkunaan lähellä hologrammin yläosaa ilmestyvät kreikkalaisesta mytologiasta tutun Europa-neidon kasvot, jotka näkyvät kummaltakin puolelta seteliä. Sama kasvokuva näkyy myös vesileimassa.

Uusi 50 euron seteli

Valmisteltaessa uuden 50 euron setelin liikkeeseenlaskua EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit järjestivät yleisölle ja käteistä rahaa ammatissaan käsitteleville tiedotuskampanjan uudesta setelistä ja sen ominaisuuksista. Ne ryhtyivät myös moniin erilaisiin toimiin auttaakseen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia valmistautumaan uuden setelin käyttöönottoon.

Euroseteliväärennökset

Väärennettyjen euroseteleiden kokonaismäärä väheni vuonna 2016, ja liikkeestä poistettiin noin 685 000 väärennöstä. Liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrään verrattuna väärennöksiä on erittäin vähän. Kuviosta 34 näkyy liikkeestä poistettujen väärennösten määrän kehitys pitkällä aikavälillä. Eniten väärennetään 20 ja 50 euron seteleitä, joiden yhteenlaskettu osuus liikkeestä poistetuista väärennöksistä oli vuonna 2016 noin 80 %. Väärennettyjen 20 euron seteleiden osuus pieneni vuonna 2016.

Kuvio 34

Kierrosta tavattujen euroseteliväärennösten lukumäärä

Lähde: EKP.

EKP kehottaa edelleen kaikkia olemaan varuillaan petosten varalta ja muistamaan tutun tunnustele-katso-kallistele-testin. Yksittäinen turvatekijä ei vielä takaa rahan aitoutta, vaan aina on syytä tarkastaa useampia. Lisäksi rahaa ammattimaisesti käsitteleville on jatkuvasti tarjolla koulutusta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella, ja ajantasaista tiedotusmateriaalia pidetään saatavilla eurojärjestelmän väärentämisenvastaisen toiminnan tukemiseksi. EKP tekee samassa tarkoituksessa yhteistyötä myös Europolin, Interpolin ja Euroopan komission kanssa.

Tilastot

EKP laatii, kerää, kokoaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat merkittävällä tavalla euroalueen rahapolitiikan harjoittamista ja EKP:n valvontatehtävien sekä useiden muiden EKPJ:n tehtävien ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö.

Vuonna 2016 EKPJ jatkoi euroaluetta koskevien säännöllisten tilastojen tuottamista jouhevasti ja ajallaan. Se käytti lisäksi huomattavia voimavaroja vastatakseen hyvin ajantasaisten, laadukkaiden ja entistä yksityiskohtaisempien maa-, toimiala- ja instrumenttikohtaisten tilastojen kysyntään. Uusi kysyntä on luonut tarpeen koota tietoa tarkemmin kuin vain raha-aggregaattitasolla, mihin aiheeseen EKP keskittyi 8. tilastokonferenssissaan heinäkuussa 2016.[90]

Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

Heinäkuussa 2016 EKP alkoi kerätä euroalueen suurimmilta pankeilta päivittäisiä maksutapahtumatietoja euroalueen rahamarkkinoista. Kerätyt tiedot koskevat tärkeimpiä markkinasegmenttejä (vakuudellisia, vakuudettomia, valuutanvaihtosopimusten ja yön yli -indeksiswap-sopimusten segmenttejä), joilla on päivittäin noin 45 000 maksutapatumaa. Tiedot tukevat useita rahapoliittisia toimintoja ja niiden ansiosta voidaan julkaista uusia tilastoja.

Uusia, entistä tarkempia tilastoja vakuutusyhtiöistä on kerätty asetuksen EKP/2014/50 (ja Solvenssi II -direktiivin) mukaisesti vuoden 2016 ensimmäiseltä ja toiselta neljännekseltä. Tilastot ovat tulos monivuotisesta yhteistyöstä EKP:n ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen välillä sekä kansallisten keskuspankkien ja toimivaltaisten viranomaisten välillä alan toimijoiden raportointitaakan keventämiseksi. Tietoja arvioidaan ja yhdistellään ennen niiden suunniteltua julkaisemista vuonna 2017.

Huhtikuussa 2016 euroalueen ulkomaiseen varallisuusasemaan sisällytettiin ensimmäistä kertaa täydelliset velkakannan korjauserät ja euroalueen neljännesvuositason tilinpitoon sisällytettiin arvopapereiden ”keneltä-kenelle”-tiedot talletusten ja lainojen lisäksi.

Syyskuussa 2016 EKP alkoi julkaista kuukausittaisia tietoja EKP:n ja eurojärjestelmän valuuttavarannosta ja valuuttamääräisestä likviditeetistä (raportointimallia noudattaen) 15 päivän viiveellä, mikä aikaistaa niiden julkaisemista aiempaan käytäntöön verrattuna 15 kalenteripäivällä.

Marraskuussa 2016 EKP alkoi julkaista uusia ja entistä yksityiskohtaisempia tietoja EKP:n suorassa valvonnassa olevien merkittävien pankkien rahoitustilanteesta. Tilastoista osa on saatavilla maittain ja kategorioittain. Näin parannetaan pankkien saamisten laatua koskevan tiedon saatavuutta ja edistetään kurinalaisuutta rahoitusmarkkinoilla.

Joulukuussa 2016 EKP julkaisi toisen kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta kartoittavan kyselyn tulokset. Kyselyyn osallistui yli 84 000 kotitaloutta euroalueelta (Liettuaa lukuun ottamatta) ja myös Unkarista ja Puolasta (ks. myös luvun 2 osa 5). Päätelmät kyselyn tuloksista auttavat ymmärtämään paremmin, miten moninaisuus kotitalouksien tasolla vaikuttaa makrotalouden kehitykseen.

Muita tilastointiin liittyviä asioita

EKPJ jatkoi uusien tai merkittävästi parannettujen mikrodata-alustojen kehittämistä tilastojensa laatimisen ensisijaisena lähteenä. Vaikka tietojen yksityiskohtaisuus kasvattaa EKPJ:n tilastoinnista vastaavan henkilöstön työmäärää käsiteltävien tietojen ja niiden laadun varmistamisen tarpeen lisääntyessä, se voi johtaa tiedon antajien raportointitaakan kevenemiseen. Se tuo myös mukanaan joustavuutta ja ketteryyttä mukautua käyttäjätarpeisiin sekä parantaa kerättyjen tietojen laatua ja sisäistä yhdenmukaisuutta.

Keskitetystä arvopaperitietokannasta saadaan nykyisin tietoja myös esimerkiksi vakuushallinnan tarpeisiin.

Toukokuussa 2016 EKP hyväksyi uuden tilastoasetuksen (EKP/2016/13), jolla perustettiin yhdenmukaisia ja yksityiskohtaisia luotto- ja luottoriskitietoja sisältävä tietokanta eurojärjestelmän tarpeisiin. AnaCredit-tietokannasta aletaan vuoden 2018 lopussa saada kuukausittaisia lainakohtaisia tietoja euroalueen pankkien ja niiden ulkomailla toimivien konttoreiden yrityksille ja muille asetuksessa määritellyille oikeushenkilöille myöntämistä luotoista. Yksityishenkilöiden lainoja asetus ei koske. Samanaikaisesti EKPJ:n RIAD-laitosrekisterin (Register of Institutions and Affiliates Database) tehtäviä laajennetaan kattamaan tarvittavat tiedot rahoitusalaan kuulumattomista yrityksistä.

Elokuussa 2016 EKP muutti arvopaperiomistusten tilastointia koskevia asetusta ja suuntaviivoja mahdollistamaan lisätietojen keräämisen pankkiryhmien tilinpidosta ja luottoriskeistä. Lisäksi raportoivien pankkiryhmien luetteloa laajennetaan kattamaan kaikki EKP:n suorassa valvonnassa olevat merkittävät pankkiryhmät. Muutetuissa suuntaviivoissa määritellään tietojen laadunhallintajärjestelmä, jonka mukaisesti tuotettujen tietojen laatu arvioidaan ja varmistetaan.

EKPJ pitää laatimiensa tilastojen laatua hyvin tärkeänä sekä pyrkii pitämään raportoinnista aiheutuvan työtaakan mahdollisimman pienenä. Tilastointi- ja valvontavaatimusten yhdistämisellä on olennainen merkitys, jotta voidaan keventää pankkien raportointia kansallisille ja eurooppalaisille viranomaisille. Kolme tärkeintä prosessin keventämisen liittyvää työkokonaisuutta ovat 1) Banks’ Integrated Reporting Dictionary (BIRD) ‑hankkeen kehittäminen yhteistyössä toimialan kanssa yhteisten sääntöjen määrittelemiseksi pankeille viranomaisraportointia varten[91], 2) yhteisten Single Data Dictionary ‑määritelmien laatiminen eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin (YVM) käyttöön ja 3) yhteisten, yhdenmukaistettujen eurooppalaisten raportointivaatimusten laatiminen pankeille.

Lokakuussa 2016 EKP päätti tehostaa uusien eurooppalaisia tilastoja koskevien EKP:n asetusten vaikutusarvioinnin avoimuutta järjestämällä tarvittaessa julkisia kuulemisia vuodesta 2000 alkaen tehtyjen kustannus-hyöty-analyysien lisäksi.

Marraskuussa 2016 Euroopan komissio ja EKP allekirjoittivat Eurostatin ja EKP:n tilastoinnin pääosaston välisen yhteisymmärryspöytäkirjan makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn pohjana olevien tilastojen laadunvarmistuksesta.

Vuonna 2016 EKP jatkoi myös tilastojensa saatavuuden helpottamista ja niiden tekemistä käyttäjäystävällisemmiksi esimerkiksi avaamalla EKP:n Statistical Data Warehouse -palveluun uuden hakutoiminnon, laatimalla dynaamisia kaavioita, päivittämällä ECBstatsApp -sovelluksen ja lisäämällä taustatietoa Meidän tilastomme -verkkosivustoon.

Taloudellinen tutkimus

Laadukas tieteellinen tutkimus auttaa luomaan vankan ja kestävän pohjan EKP:n rahapoliittisille analyyseille, mikä edistää merkittävästi politiikkatavoitteiden saavuttamista. Vuonna 2016 EKP:n taloudellinen tutkimustoiminta antoi uutta tietoa monilta haastavilta ja muuttuvilta analyysien painopistealueilta. Lisäksi kolme tutkimusverkostoa piti yllä tutkijoiden välistä tiivistä yhteistyötä koko EKPJ:ssä.[92]

EKP:n tutkimustoiminnan painopisteet ja yksiköt

EKP:n tutkimustoiminta on järjestetty seitsemään tutkimusryhmään, jotka kattavat laajan valikoiman talouteen ja rahoitukseen liittyviä aiheita (ks. kuvio 1). Ryhmät auttavat koordinoimaan pankin tutkimuksen tavoitteita liiketoiminta-alueiden rajoista riippumatta. Jotta EKP:ssä olevan laajaa asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää tutkimuksessa parhaalla mahdollisella tavalla, ryhmät toimivat keskenään yhteistyössä yhteisesti kiinnostavien aiheiden parissa. Vuonna 2016 EKP:n tutkimusryhmät keskittyivät neljään keskeiseen tutkimusalueeseen (ks. kuvio 2), tuottamalla tietoa, joka liittyy rahapolitiikan välittymiseen, hitaan inflaation taustatekijöihin ja EMUn uusien institutionaalisten järjestelyjen toimintaan. Näiden ydinalueiden lisäksi tutkimuskohteita olivat euroalueen hidas kasvu, globaali talousympäristö, pankkitoiminta ja mikrovakauden valvonta sekä mallien kehittäminen ja tarkentaminen. Viimeksi mainitun tutkimuksen painopiste on ollut maakohtaisten ja koko euroalueen kattavien mallien ajanmukaistamisessa, ja tarkoituksena on ollut kyetä hallitsemaan entistä paremmin rahoitusalan ja reaalitalouden yhteentoimivuutta.

Kaavio 1

EKP:n tutkijaryhmät

Kaavio 2

Ensisijaiset tutkimuskohteet 2016

Eurojärjestelmän/EKPJ:n tutkimusverkostot

Eurojärjestelmän/EKPJ:n tutkimusverkostot edistyivät merkittävästi vuonna 2016 ja kaikki kolme verkostoa tuottivat tärkeää tietoa EU:n ja euroalueen talouksien toiminnasta.

Palkkakehitystä tutkiva verkosto (Wage Dynamics Network, WDN) sai valmiiksi tutkimuksensa kolmannen vaiheen, jonka tavoitteena oli arvioida, miten yritykset EU:ssa ovat reagoineet vuosien 2010–2013 erilaisiin häiriöihin ja rakenteellisiin uudistuksiin. Tutkimukseen osallistuu yli 25 000 yritystä 25 EU maasta, ja se tuottaa täysin yhdenmukaistetun tietokannan, jonka avulla on mahdollista tehdä tarkkoja maiden välisiä vertailuja. Vuoden kuluessa verkosto julkaisi keskeisiä havaintoja sisältäviä maakohtaisia raportteja ja artikkelin EKP:n Talouskatsaukseen uusista palkkojen mukautusta koskevista laajoista päätelmistä. Tärkeä tulos tästä työstä on havainto, jonka mukaan palkkoja mukautettiin EU-maissa vähemmän vuosina 2010–2013 kuin kriisiä edeltävinä vuosina (2002–2007). Tämä näyttää ainakin osittain liittyvän yritysten haluttomuuteen alentaa peruspalkkoja, vaikka tätä esiintyi vähemmän maissa, joissa toteutettiin makrotalouden sopeutusohjelmia.

Kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta tarkasteleva verkosto koordinoi kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevan tutkimuksen toteuttamista ja analysoi sen tuloksia tavoitteenaan ymmärryksen luominen siitä, miten kuluttajien väliset erot voivat auttaa selittämään kokonaistaloudellisia muutoksia. Vuonna 2016 tämä verkosto julkaisi raportin yli 84 000 kotitaloutta 20 maassa kattavan tutkimuksen toisen vaiheen tuloksista. Tutkimuksen keskeinen painopistealue oli kotitalouksien varallisuus ja sen jakautuminen kotitalouksien kesken (ks. kuvio 35). Mediaanikotitalouden nettovarallisuus on 104 100 euroa, jakauman ylimmässä kvartiilissa se on 258 800 euroa, 90 prosenttipisteen yläpuolella se on 496 000 euroa ja 95 prosenttipisteen yläpuolella 743 900 euroa. Verkosto tutki useita laajoja aihealueita, kuten kulutukseen vaikuttavia tekijöitä, kotitalouksien rahoituksellista haavoittuvuutta makrovakausvälineiden arvioinnin kannalta, omaisuuserien hintojen ja rahapolitiikan vaikutuksia tulonjakoon[93], varallisuuden jakautumisen mittaamista eri kotitalouksissa ja veropolitiikan vaikutuksia kulutuskysyntään.

Kuvio 35

Varallisuuden jakautuminen euroalueen kotitalouksissa

(y-akseli: Tuhansia euroja; x-akseli: nettovarallisuuden prosenttiosuuksia)

Lähde: The Eurosystem Household Finance and Consumption Survey.

Kilpailukykyä mittaava verkosto toimi vuonna 2016 edelleen EKPJ:n tutkijoiden kokoavana ryhmänä kilpailukykyä ja tuottavuutta koskevien analyysien tekemistä varten. Tutkimustuloksia tuotettiin erityisen paljon kansainvälisestä kaupasta, talouden häiriöiden kansainvälisestä välittymisestä ja EU:n resurssien kohdistamisen tehokkuudesta. Yksi verkoston merkittävä saavutus vuonna 2016 oli verkoston EU:n laajuisen yritystason tietokannan kokoaminen ja julkaiseminen jo viidennen kerran. Tietokanta käsittää kattavan valikoiman tuottavuuteen liittyviä indikaattoreita, ja sillä on ainutlaatuinen maiden välinen vertailtavuus ja kattavuus. Tämän uuden tietokannan pohjalta tehty tutkimus tuotti tietoa tuottavuuden kasvun ja työpaikkojen luomisen välisestä yhteydestä euroalueella.

Kokoukset ja julkaisut

Viime vuosina huipputason tutkimus ja vuoropuhelu tutkimuslaitoksissa työskentelevien ekonomistien kanssa on tullut entistä tärkeämmäksi sitä mukaa, kun EKP:n kannalta merkityksellisten kysymysten määrä ja monimutkaisuus on kasvanut. Tästä syystä EKP järjesti vuonna 2016 useita korkean tason tutkimustapahtumia, joissa keskityttiin muutamiin polttavimpiin keskuspankkien ratkaistavana oleviin kysymyksiin. Kaksi merkittävintä tapahtumaa vuoden aikana olivat Sintrassa järjestetty EKP:n keskuspankkifoorumi ja EKP:n ensimmäinen vuotuinen tutkimuskonferenssi. Muita merkittäviä kokouksia olivat kansainvälinen rahapolitiikan tutkimusfoorumi (International Monetary Policy Research Forum), EKP:n 9. ennustemenetelmiä käsittelevä työpaja (Workshop on Forecasting Techniques) ja 12. kilpailukykyä mittaavan verkoston konferenssi.

Monista EKP:n tutkimuksista laadittiin myös julkaisuja. EKP:n Working Paper ‑sarjassa ilmestyi vuonna 2016 kaikkiaan 115 julkaisua. EKP:n työntekijät laativat lisäksi kokonaan tai ryhmän jäseninä 73 vertaisarvioiduissa kansainvälisissä julkaisuissa ilmestynyttä artikkelia. Tämä laadukkaiden tutkimusjulkaisujen sarja toimi myös pohjana tutkimustuloksia koskevan vuoropuhelun syventämiselle entistä laajemman yleisön kanssa esimerkiksi EKP:n tutkimuskatsauksen (ECB Research Bulletin) välityksellä.

Oikeudelliset asiat

Vuonna 2016 EKP oli osallisena useissa oikeudenkäynneissä EU:n tuomioistuimissa. Lisäksi se antoi useita lausuntoja ehdotuksista EU:n ja sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi – perussopimusten mukaan EKP:tä on kuultava kansallisista lainsäädäntöehdotuksista sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, ja sen on valvottava keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamista. EKP antoi myös useita valvontatehtäviinsä liittyviä säädöksiä.

Oikeudenkäynnit EU:n tuomioistuimissa

Euroopan unionin tuomioistuin antoi syyskuussa 2016 ratkaisun muutoksenhaussa, joka koski kahta ryhmää joidenkin vuoden 2013 tervehdyttämistoimenpiteiden kohteena olleiden kyproslaisten pankkien tallettajien tekemiä valituksia. Valittajat väittivät, että EKP:n ja Euroopan komission määräämät tervehdyttämistoimenpiteet perustuivat niiden osallistumiseen euroryhmän kokouksiin ja niiden asemaan neuvotteluissa ja Kyproksen yhteisymmärryspöytäkirjan antamisessa.

Ensimmäisessä valitusryhmässä[94] valittajat vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan euroryhmän 25.3.2013 antaman julkilausuman Kyprokselle annettavaa rahoitusapua koskeneesta ohjelmasta ja erityisesti sen pankkisektorin uudelleenjärjestelystä. Unionin tuomioistuin pysytti unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan valituksenalaista euroryhmän julkilausumaa ei voitu pitää komission ja EKP:n yhteisenä päätöksenä. Unionin tuomioistuin huomautti myös, ettei voitu katsoa, että väitetyssä komission ja EKP:n yhteisessä päätöksessä, joka sai konkreettisen muodon valituksenalaisessa julkilausumassa, olisi velvoitettu Kyproksen viranomaiset antamaan lainsäädäntö, joka oli tarpeen pankkien rakennemuutosta varten. Nämä valitukset jätettiin siis tutkimatta.

Toisessa valitusryhmässä[95] valittajat vaativat korvausta vahingoista, joita he väittivät kärsineensä siitä, että Kyproksen yhteisymmärryspöytäkirjaan oli otettu kohtia, joissa viitattiin kahden kyproslaisen pankin purkamiseen, ja/tai näiden riidanalaisten kohtien kumoamista. Unionin tuomioistuin kumosi unionin yleisen tuomioistuimen määräykset, joilla kanteet oli jätetty tutkimatta, sillä perusteella, että EU:n toimielinten väitetty lainvastainen toiminta voi Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksenkin (EVM-sopimus) yhteydessä teoriassa johtaa Euroopan unionin korvausvastuuseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 340 kohdan 2 ja 3 nojalla. Tämä toteamus perustui siihen, että Euroopan komission on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 17 kohdan 1 nojalla ajettava unionin yleistä etua ja valvottava unionin oikeuden soveltamista, ja se on EVM-sopimuksen artiklan 13 kohdan 3 ja 4 nojalla velvollinen varmistamaan, että EVM:n tekemät yhteisymmärryspöytäkirjat sopivat yhteen unionin oikeuden kanssa. Unionin tuomioistuin totesi lähinnä, että kun otetaan huomioon Euroopan unionin tavoittelema yleisen edun mukainen päämäärä eli euroalueen pankkijärjestelmän vakauden turvaamisen päämäärä, Kyproksen yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistetuilla purkamistoimenpiteillä ei puututtu valittajien omistusoikeuteen suhteettomasti eikä tavalla, jota ei voitaisi hyväksyä. Näin ollen Euroopan komission ei voitu katsoa myötävaikuttaneen valittajien omistusoikeuden loukkaamiseen, kun se salli Kyproksen yhteisymmärryspöytäkirjan riidanalaisen kohdan hyväksymisen. Tästä syystä unionin tuomioistuin hylkäsi vahingonkorvausvaatimukset oikeudellisesti perusteettomina.

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin ratkaisi heinäkuussa 2016 EKP:n hyväksi tietyistä EKP:n neuvoston päätöksistä esitetyt kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset. Päätökset liittyivät kiireellisen maksuvalmiusavun myöntämiseen Kreikan keskuspankista kreikkalaisille pankeille. Kantaja väitti asiassa T-368/15, että kiireellisen maksuvalmiusavun myöntämistä koskeneet riidanalaiset päätökset olivat lainvastaisia ja ”johtivat vääjäämättä” pankkien väliaikaiseen sulkemiseen ja Kreikan viranomaisten kesällä 2015 määräämiin pääomien valvontatoimenpiteisiin, mistä puolestaan aiheutui kantajalle ”vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kumoamisvaatimuksesta, että vaatimus, jonka mukaan kiireellisen maksuvalmiusavun myöntämistä koskeneiden riidanalaisten päätösten olisi pitänyt koskea kantajaa suoraan, jäi selvästi täyttymättä, ja jätti kanteen tutkimatta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti, että kun riidanalaisissa päätöksissä oli säilytetty kiireellisten käteisvarojen myöntämistä koskeva yläraja, niissä ei missään tapauksessa määrätty riidanalaisten toimenpiteiden (eli pääomien valvonta) toteuttamisesta, joten Kreikan viranomaiset saivat täysin vapaasti toteuttaa muita kuin kyseisiä toimenpiteitä. Unionin yleinen tuomioistuin jätti myös vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta.

Unionin yleinen tuomioistuin antoi toukokuussa 2016 ratkaisun valituksesta, jonka 150 EKP:n henkilöstön jäsentä oli tehnyt (asia T-129/14 P) EKP:n eläkeuudistusta koskeneesta asiassa F-15/10 annetusta virkamiestuomioistuimen tuomiosta. EKP jäädytti toukokuussa 2009 noin kahden vuoden uudistusprosessin jälkeen olemassa olevan eläkeohjelman, joka on hybridijärjestelmä. EKP hyväksyi uuden eläkejärjestelmän, joka koostuu ensimmäisen pilarin muodostavasta etuusperusteisesta eläkejärjestelmästä ja toisen pilarin muodostavasta maksuperusteisesta eläkejärjestelmästä. Eläkeoikeudet kertyvät EKP:n eläkejärjestelmässä työskentelyjaksoista 1.6.2009 lähtien kaikille henkilöstön jäsenille, mukaan lukien henkilöstö, joka on otettu palvelukseen ennen uudistuksen käyttöönottopäivää tai sen käyttöönottopäivänä, ja tästä on tehty vain yksi poikkeus. Se koskee henkilöstön jäseniä, jotka olivat 60–65 -vuotiaita 31.5.2009. Heihin sovelletaan edelleen EKP:n eläkeohjelmaa heidän aikaisemman ja tulevan palvelusaikansa osalta. Valituksessa, jonka 150 henkilöstön jäsentä oli tehnyt, esitettiin kahdeksan valitusperustetta alimmassa oikeusasteessa annetun tuomion eri kohdista. Unionin yleinen tuomioistuin pysytti muutoksenhaussa antamassaan tuomiossa virkamiestuomioistuimen tuomion, hylkäsi täysin kaikki kahdeksan valitusperustetta ja vahvisti siten jälleen kaikilta osin EKP:n eläkeuudistuksen laillisuuden. Unionin yleinen tuomioistuin totesi uudistuksen käyttöönotossa noudatetusta menettelystä, että EKP ei ollut loukannut laillisuusperiaatetta eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Se vahvisti, että eläkesääntöihin tehdyistä muutoksista oli päätetty toimivalta- ja menettelysääntöjen mukaisesti. Tässä tuomiossa tehtiin asiakysymysten osalta syvällinen selvitys eläkeoikeuksien luonteesta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että eläkeoikeudet eivät kuulu direktiivissä 91/533[96] tarkoitetun ”palkan” käsitteen soveltamisalaan. Siten ne eivät ole työsopimuksen osatekijä, joka ei olisi muutettavissa, vaan EKP:llä on oikeus uudistaa eläkejärjestelmää ilman henkilöstönsä suostumusta. Saavutetusta oikeudesta, johon valittajat vetosivat ja joka sisälsi mahdollisuuden jäädä eläkkeelle 60 vuoden iässä ilman etuuksien vähennystä, unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan virkamies ei voi vedota saavutettuun oikeuteen, elleivät tosiseikat, joihin tämä oikeus perustuu, ilmenneet ennen säännösten muuttamista. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että uudistuksella ei heikennetty sellaisten henkilöstön jäsenten saavutettuja oikeuksia, jotka olivat saavuttaneet 60 vuoden iän uudistuksen tullessa voimaan, koska EKP oli määrännyt siirtymäkauden järjestelystä osana uudistuspakettia.

EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla.[97] Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Vuonna 2016 EKP antoi kahdeksan lausuntoa ehdotuksista EU:n säädöksiksi ja 53 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

EU:n lainsäädännön osalta EKP:n antamat merkittävimmät lausunnot[98] koskivat eurooppalaista kehystä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle ja vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen muuttamista (CON/2016/11), euroalueen yhtenäistä edustusta Kansainvälisessä valuuttarahastossa (CON/2016/22) ja eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamista (CON/2016/26).

Kansallisten viranomaisten pyynnöstä annetut lausunnot koskivat seteleihin ja kolikkoihin liittyvää lainsäädäntöä[99], maksujärjestelyjen valvontaa[100], arvo-osuusmuodossa olevaa arvopaperijärjestelmää[101], tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevia pakottavia vaatimuksia[102] sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumista[103].

EKP antoi kansallisia keskuspankkeja koskeneita lausuntoja muun muassa kansallisen keskuspankin tilintarkastusta koskevista vaatimuksista[104], kansallisen keskuspankin raportointivelvoitteista kansalliselle parlamentille[105], kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen toiminnasta[106], kansallisen keskuspankin johtavien virkamiesten palkan alennuksesta[107], tilanteesta, jossa kansallinen keskuspankki oli hankkinut omistukseensa sen syrjäisimmillä ja merentakaisilla alueilla rahapoliittisia toimia harjoittavan yhteisön[108], kansallisen keskuspankin kiireellisen maksuvalmiusavun myöntämistä koskevista toimista[109], kansallisen keskuspankin kriisinratkaisutehtävistä[110], kansallisen keskuspankin tehtävästä talletussuojajärjestelmän yhteydessä[111], kansallisen keskuspankin harjoittamasta maksupalvelujen tarjoamisen valvonnasta[112], escrow-laitoksista[113] ja kulutusluottojärjestelyistä[114], kansallisten keskuspankkien harjoittamasta keskusluottorekisteritoiminnasta ja pankkitilirekisteritoiminnasta[115], kansallisen keskuspankin harjoittamasta rahoitusmarkkinoiden tilastojen keräämisestä[116], kansallisen keskuspankin tehtävästä arvioida kilpailua asuntolainamarkkinoilla[117], kansallisen keskuspankin osallistumisesta IMF:n hallinnoimaan rahastoon[118], kansallisen keskuspankin tehtävästä raportoida vakuutusmaksujen perusteella kannettavan veron perimisestä[119], euroalueen ulkopuolisten kansallisten keskuspankkien rahapoliittisista instrumenteista[120], kuittaamisoikeuksien epäämisestä sellaisten saatavien osalta, jotka on annettu vakuudeksi EKPJ:n keskuspankeille[121] ja kansallisten keskuspankkien liikkeeseen laskemista juhlaseteleistä[122].

EKP antoi rahoituslaitosten toiminnan eri osa-alueiden[123] osalta lausuntoja, jotka koskivat luottolaitosten velkojien etusijajärjestystä maksukyvyttömyystilanteessa[124], rajojen asettamista asuntolainojen vaihtuville koroille[125], säästötilien korkoa[126], asuntolainojen kuoletusta koskevia vaatimuksia[127], valuuttalainoista perittävien tiettyjen palkkioiden korvaamista[128], valuuttalainojen järjestelyä[129], osuuspankkien uudelleenjärjestelyä[130], luottolaitoksille asetettuja kiinteistöjen tai pääomaosuuksien hankintaa koskevia rajoituksia[131], pankin hallintoneuvoston jäsenten nimittämistä[132], maksujen suhdetta tuloihin ja luototusastetta[133], järjestämättömien lainojen arvopaperistamista koskevaa takausjärjestelmää[134], veron kantamista tietyiltä rahoituslaitoksilta[135], keskitettyjen luottorekisterien toimintaa[136] ja kansallisten talletussuojajärjestelmien toimintaa[137].

EKP antoi lausunnon myös kansallisen finanssivalvontaviranomaisen edustajan roolista EKP:n valvontaelimessä[138].

Velvollisuus kuulla EKP:tä laiminlyötiin kahdeksassa kansallisen lainsäädäntöehdotuksen tapauksessa, joista joitain pidettiin selkeinä ja tärkeinä.[139]

Italian talous- ja valtiovarainministeriö ei kuullut EKP:tä asetuksesta, joka koskee kiireellisiä toimenpiteitä pankkisektorin talletusten suojaamiseksi ja jolla vahvistetaan säännöt poikkeuksellisen julkisen rahoitusavun antamisesta Italian pankeille. Kreikan valtiovarainministeriö ei kuullut EKP:tä sähköisiä maksuja koskevasta laista.

Unkarin kansantalousministeriö ei myöskään kuullut EKP:tä kansallisia talonrakennusyhteisöjä koskevasta laista[140], mikä herätti huolen mahdollisesta keskuspankin riippumattomuuden loukkaamisesta.

Kreikka, Unkari ja Italia jättivät selkeästi, merkittävällä tavalla ja toistuvasti kuulematta EKP:tä.

Yhteiseen valvontamekanismiin liittyvä lainsäädännön kehitys

EKP hyväksyi vuonna 2016 lukuisia valvontatehtäviensä hoitoa koskevia säädöksiä, jotka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja EKP:n verkkosivuilla. Luettelo vuonna 2016 hyväksytyistä pankkivalvontaa koskevista säädöksistä on julkaistu EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksessa 2016.

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit ja EKP noudattavat sopimuksen artiklojen 123 ja 124 sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 3603/93 ja 3604/93 kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n neuvoston ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan perustelukappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

Vuonna 2016 toteutettu seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklojen 123 ja 124 määräyksiä ja niihin perustuvia neuvoston asetuksia oli yleisesti ottaen noudatettu.

Seurannassa havaittiin, että osalla EU:n kansallisista keskuspankeista julkisen sektorin talletuksia koskevat korkokäytännöt eivät olleet kaikilta osin korkokattojen mukaisia vuonna 2016. Eräiden kansallisten keskuspankkien on erityisesti huolehdittava, että julkisen sektorin talletusten korko ei ylitä korkokattoa silloinkaan, kun viimeksi mainittu korko on negatiivinen.

EKP katsoi, että omaisuudenhoitoyhtiö Mark Zrt:n perustamisella ja Unkarin keskuspankin sille antamalla rahoituksella on loukattu keskuspankkirahoituksen kieltoa, mikä on korjattava.

Unkarin keskuspankki jakoi toukokuussa 2016 kolmen kuukauden lyhytaikaista likviditeettiä unkarilaiselle sijoittajien korvausjärjestelmälle Karrendezesi Alapille. EKP katsoi, että tämä toimenpide saattaa olla ristiriidassa keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa, koska lyhytaikaisen rahoituksen tarjoamiseksi sijoittajien korvausjärjestelmälle oli saatavilla muita vaihtoehtoja, jotka eivät olisi edellyttäneet Unkarin keskuspankin osallistumista rahoitukseen. Tästä ei saisi tulla ennakkotapausta.

EKP jatkoi seurantaa, joka perustui EKP:n vuosikertomuksissa 2014 ja 2015 esiin tuotuun huoleen useista Unkarin keskuspankin vuosina 2014 ja 2015 käynnistämistä ohjelmista. Nämä rahapolitiikkaan liittymättömät ohjelmat saattavat olla keskuspankkirahoituksen kiellon vastaisia, jos Unkarin keskuspankin voidaan katsoa ottavan niiden myötä vastuulleen valtiolle kuuluvia tehtäviä tai tarjoavan valtiolle muuta taloudellista hyötyä. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa Unkarin keskuspankin kiinteistöinvestointiohjelma, taloudellisen lukutaidon edistämisohjelma, jota toteutetaan kuuden säätiön muodostaman verkoston välityksellä, ja näiden säätiöiden investointistrategia, ohjelma, jossa aiemmin Unkarin finanssivalvonta-viranomaisen palveluksessa työskennelleet voivat siirtyä keskuspankin työntekijöiksi, unkarilaisen taiteen ja kulttuuriomaisuuden osto-ohjelma sekä ohjelma, jolla pankeille annetaan kannustimia hyväksyttävien arvopapereiden, erityisesti valtion joukkolainojen, ostamista varten. EKP seuraa näitä toimia niiden määrän, ulottuvuuden ja suuruuden vuoksi edelleen tarkasti varmistaakseen, että niiden toteutus ei johda keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon rikkomiseen. Unkarin keskuspankin tulisi myös huolehtia siitä, ettei säätiöverkostolle myönnettyjä keskuspankkivaroja käytetä suoraan tai epäsuorasti valtion rahoitustarkoituksiin. Lisäksi EKP seuraa edelleen Unkarin keskuspankin omistusta Budapestin pörssissä. Unkarin keskuspankki osti marraskuussa 2015 enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan edelleen katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2016 IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin pääasiassa pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Kunnianhimoisempi myyntiaikataulu hälventäisi kuitenkin paremmin vakavan huolen keskuspankkirahoituksen käytöstä.

Kansainväliset suhteet ja Eurooppa-suhteet

Eurooppa-suhteet

Vuonna 2016 EKP ylläpiti tiivistä vuoropuhelua EU:n toimielinten ja foorumien, varsinkin Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Ecofin-neuvoston, euroryhmän ja Euroopan komission, kanssa. Vuoden aikana toteutettiin uusia toimenpiteitä pankkiunionin saattamiseksi päätökseen ja rahoitussektorin korjaamisen jatkamiseksi euroalueella. Euroalueen taloudellinen tilanne ja Kreikkaa koskeva makrotalouden sopeutusohjelma muovasivat myös euroryhmän ja Ecofin-neuvoston kokousten esityslistoja. EKP:n pääjohtaja ja johtokunnan muut jäsenet osallistuivat näihin kokouksiin. Finanssi-, rahoitus- ja rakennepolitiikkaa koskevan johdonmukaisen strategian tarve elpymisen edistämiseksi Euroopassa oli keskustelun kohteena Eurooppa-neuvoston kokouksissa, joihin EKP:n pääjohtaja kutsuttiin.

Euroopan talous- ja rahaliiton viimeisteleminen

Työ talous- ja rahaliiton saattamiseksi päätökseen eteni edelleen sen etenemissuunnitelman mukaisesti, joka vahvistettiin vuonna 2015 ns. viiden puheenjohtajan kertomuksessa ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”.

Pankkiunionia koskevassa työssä saavutettiin edistystä, kun pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi ja talletusten vakuusjärjestelmistä annettu direktiivi pantiin täytäntöön. EKP puolsi vuoden aikana edelleen myös ratkaisevia toimia pankkiunionin viimeistelemiseksi erityisesti teknisissä keskusteluissa, joissa pyrittiin luomaan kriisinratkaisurahastoa koskevat uskottavat yhteiset varautumisjärjestelyt ja eurooppalainen talletussuojajärjestelmä. Pankkiunionin ohella EU:n pääomamarkkinaunionin on mahdollista vahvistaa rahoitusjärjestelmää parantamalla maiden rajat ylittävää riskien jakamista sekä helpottamalla rahoituksen saantia yleisesti.

Talouspolitiikan ohjausjärjestelmässä Euroopan finanssipoliittinen komitea aloitti toimintansa. Euroopan finanssipoliittisen komitean valtuuksia ja itsenäisyyttä on vahvistettava sen varmistamiseksi, että komitea voi merkittävällä tavalla osallistua avoimuuden lisäämiseen ja finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisen parantamiseen[141]. EU:n neuvosto antoi 20.9.2016 suosituksen, jossa se kehotti euroalueen maita perustamaan kansallisia tuottavuuskomiteoita. Tuottavuuskomiteoiden odotetaan antavan uutta pontta rakenteellisten uudistusten toteuttamiseen euroalueen maissa. Niiden tehokkuus ei riipu ainoastaan teknisen asiantuntemuksen odotetusta korkeasta tasosta neuvostoissa vaan myös niiden täydestä riippumattomuudesta. Tuottavuuskomiteoiden työllä olisi varmistettava, että eurooppalainen ulottuvuus otetaan riittävästi huomioon. Tämä tapahtuu vaihtamalla parhaita käytänteitä jäsenvaltioiden kesken ja korostamalla euroalueulottuvuutta arvioitaessa tuottavuuskysymyksiä jäsenvaltioiden tasolla ja ratkaistaessa niitä.

Lisäksi EKP on jatkuvasti korostanut tarvetta soveltaa johdonmukaisesti ja täysimääräisesti nykyisen talouspolitiikan ohjausjärjestelmän säännöksiä, joiden osalta ei ole tähän mennessä edetty tyydyttävällä tavalla. Tästä ovat esimerkkeinä Euroopan komission maakohtaisten suositusten vähäinen soveltaminen (ks. myös luvun 1 osa 1.6) ja vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamatta jättäminen.

Budjettisääntöjen täysimääräinen täytäntöönpano ja talouspolitiikan tehokkaampi yhteensovittaminen ovat edellytyksenä sille, että luodaan tarvittava luottamus jäsenvaltioiden kesken, jotta talous- ja rahaliiton syventämisessä kyetään etenemään. EKP on tähdentänyt, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarvitaan nykyistä enemmän yhteisvastuullisuutta esimerkiksi tehostetun ohjauksen avulla, jotta painopiste siirtyisi säännöstöistä toimielimiin[142].

Euroopassa on talouden haasteiden ohella myös haasteita esimerkiksi maahanmuuton ja turvallisuuden saralla. Näiden haasteiden ratkaiseminen kestävällä tavalla edellyttää vahvaa taloutta. Talous- ja rahaliiton viimeisteleminen on siten merkittävä hanke Euroopan vahvistamiseksi. Eurojärjestelmä on valmis tukemaan tätä työtä.

Demokraattisen tilivelvollisuuden täyttäminen

EKP on riippumaton toimielin, joka saa täysin itsenäisesti käyttää valtuuksiinsa kuuluvia keinoja tarpeen mukaan. Tilivelvollisuus on tämän riippumattomuuden välttämätön vastinpari, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että EKP on ensisijaisesti vastuussa Euroopan parlamentille, joka on EU:n kansalaisten valitsemista edustajista koostuva toimielin.

Vuonna 2016 EKP:n pääjohtaja oli neljästi Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana[143]. Euroopan parlamentin jäsenet käsittelivät näissä kuulemistilaisuuksissa erityisesti EKP:n rahapolitiikkaa, rahoitussektorin politiikkaa, makrotalouden sopeutusohjelmia ja euroalueen talouden ohjauksen uudistamista (ks. kuvio 36).

Kuvio 36

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuulemistilaisuuksissa esitettyjen kysymysten aiheet

(prosenttiosuus)

Lähde: EKP.

EKP päätti vuonna 2016 ensi kertaa julkaista palautteensa kannanottoihin, joita Euroopan parlamentti oli esittänyt osana edellisen vuoden vuosikertomusta koskevaa päätöslauselmaansa. Palautteessa vastattiin Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tehtyyn ehdotukseen tilivelvollisuuden parantamiseksi.[144] Tällaista palautetta oli annettu Euroopan parlamentin jäsenille aiemmin vain vuosikertomuksen yhteydessä.

Taulukko 3

Katsaus Euroopan parlamentin kuulemistilaisuuksiin vuonna 2016

Lähde: EKP.

EKP täyttää tilivelvollisuutensa myös raportoimalla säännöllisesti ja vastaamalla parlamentin jäsenten kirjallisiin kysymyksiin. EKP:n pääjohtaja sai vuonna 2016 kirjeitä, jotka sisälsivät tällaisia kysymyksiä ja joihin annetut vastaukset julkaistiin EKP:n verkkosivuilla.[145] Useimmat kysymykset koskivat EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien toteutusta, talousnäkymiä ja makrotalouden sopeutusohjelmia.

Entiseen tapaan EKP antoi panoksensa Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston keskusteluihin toimivaltaansa kuuluvista säädösehdotuksista. Lisäksi EKP:n edustajia osallistui tilivelvollisuusjärjestelyn ulkopuolella talous- ja raha-asioiden valiokunnassa järjestettyihin julkisiin kokouksiin, joissa käytiin teknisiä keskusteluja EKP:n asiantuntemukseen ja tehtäviin liittyvistä kysymyksistä.

EKP on myös pankkivalvontatoimistaan tilivelvollinen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle.[146] Tarkempia tietoja annetaan EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksessa 2016.

Kansainväliset suhteet

Haastavassa kansainvälisessä toimintaympäristössä EKP osallistui kansainvälisten foorumien keskusteluihin, keräsi tietoja ja tiedotti omasta toiminnastaan vahvistaen siten suhteita keskeisiin kansainvälisiin vastapuoliin. Tämä oli erityisen tärkeää vuonna, jona rahaviranomaiset ympäri maailmaa pyrkivät edelleen tukemaan orastavaa talouden elpymistä.

G20-maat

Kun maailmantalouden elpyminen eteni yhä hitaasti, Kiinan G20-puheenjohtajuuskaudella keskityttiin maailmantalouden kasvun edistämiseen ja onnistuttiin korostamaan rakenteellisten uudistusten merkitystä vero- ja rahapolitiikan täydentäjänä tämän päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi tällä G20-puheenjohtajuuskaudella laajennettiin keskustelua kasvun moottoreista eli niihin sisällytettiin innovointi ja digitalisaatio. G20-maat ottivat myös käyttöön lisätoimenpiteitä, jotta mahdollistettaisiin parempi rakenteellisten uudistusten vertaisarviointi osana ”parannettua rakenneuudistusohjelmaa”. Globalisaation vastaisten asenteiden vahvistuessa G20-maat keskittyivät käsittelemään entistä enemmän eriarvoistumista ja osallisuutta koskevia asioita ja kannustivat etenemään kohti oikeudenmukaisempaa globaalia veroympäristöä, jonka uutena painopisteenä ovat tosiasiallinen omistajuus ja keinot ratkaista yhteistyöhaluttomien veroalueiden ongelma. G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien johtajien kokouksissa, joihin EKP:n pääjohtaja osallistuu, sitouduttiin seuraamaan tiiviisti valuuttamarkkinoita ja välttämään kaikenlaista protektionismia kauppa- ja investointipolitiikassa. Myös terrorismin rahoituksen estämistoimenpiteitä on tehostettu äskettäisten terroristihyökkäysten seurauksena. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn keskeisten osatekijöiden saattamista päätökseen tuettiin ja samalla korostettiin, että sovittu rahoitussektorin uudistusohjelma pitäisi toteuttaa pikaisesti, täysimääräisesti ja johdonmukaisella tavalla. Hangzhoun huippukokouksessa G20-maiden johtajat kannustivat myös etenemään vihreän rahoituksen edistämisessä ja, kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakennetta koskevien keskustelujen yhteydessä, erityisten nosto-oikeuksien laajemman käytön tutkimisessa, Pariisin klubin jäsenyyden laajentamisessa sekä uusien ja olemassa olevien monenvälisten kehityspankkien merkityksen korostamisessa.

Kansainväliseen valuuttarahastoon ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteeseen liittyvät politiikkakysymykset

EKP toi Euroopan yhteisiä näkökantoja edelleen esiin Kansainvälisessä valuuttarahastossa käydyissä keskusteluissa, jotka koskivat valuuttarahaston politiikkaa ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakennetta yleisemmin. Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoa koskeva kauaskantoinen vuoden 2010 jäsenosuus- ja hallintouudistus tuli voimaan vuoden 2016 alussa sen jälkeen, kun vaadittu enemmistö Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenistä oli ratifioinut sen. Tämä johti siihen, että yli 6 % jäsenosuuksista siirtyi dynaamisille kehittyville markkinoille ja kehittyviin maihin, mikä kuvasti paremmin niiden suurempaa roolia globaalissa taloudessa. Osana tätä uudistuspakettia kehittyneet Euroopan maat sitoutuivat vähentämään yhteistä edustustaan johtokunnassa kahdella paikalla.

Kuvio 37

Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenosuuksien jako ennen vuoden 2010 uudistusta ja sen jälkeen

(milj. erityisnosto-oikeutta)

Lähteet: IMF ja EKP:n laskelmat.

EKP tukee vahvaa, jäsenosuuksiin perustuvaa ja riittävästi resursoitua Kansainvälistä valuuttarahastoa kansainvälisen rahajärjestelmän ytimessä, jossa se edistää merkittävällä tavalla globaalin talouden ja globaalien rahoitusmarkkinoiden vakautta. EU:n jäsenvaltioiden tuella kansainvälisen valuuttarahaston jäsenosuuksista koostuvat kokonaisresurssit kaksinkertaistuivat 477 miljardiin erityisnosto-oikeuteen vuonna 2016. Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenet, mukaan lukien useat EU:n jäsenvaltiot, antoivat myös noin 260 miljardin erityisnosto-oikeuden sitoumuksen varmistaakseen, että rahastolla oli edelleen mahdollisuus kahdenväliseen lainanottoon vahvistetun ohjausjärjestelmän perusteella. Jäsenosuuksien 15:ttä yleistä tarkastusta koskevien keskustelujen aikataulua muutettiin tarkoituksena saattaa tarkastus loppuun viimeistään vuoden 2019 vuosikokouksissa.

Koska on olennaisen tärkeää, että Kansainvälisen valuuttarahaston lainanantopolitiikka vastaa edelleen sen jäsenten tarpeita, Kansainvälinen valuuttarahasto tutki globaalin rahoituksen turvaverkon riittävyyttä, mukaan lukien sen kattavuus, sen saatavuus sekä kriisien ennaltaehkäisy- ja ratkaisukeinojen kustannukset.

Sen jälkeen, kun joissain euroalueen maissa oli ilmennyt kriisejä ja näitä maita varten oli tästä syystä otettu käyttöön EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston välisiä lainananto- ja sopeutusohjelmia, IMF’s Independent Evaluation Office (IEO) julkaisi kattavan raportin rahaston roolista näiden kriisien aikana ja sen osallistumisesta Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia koskeviin rahoitustukiohjelmiin. Vaikka raportissa keskityttiin suureksi osaksi Kansainvälisen valuuttarahaston päätöksentekoprosessiin, siihen sisältyi myös joitain näkemyksiä taloudellisista kysymyksistä, kuten kriisin syistä sekä poliittisten olosuhteiden luonteesta ja asianmukaisuudesta.

Tekninen yhteistyö

EKP laajensi teknistä yhteistyötään keskuspankkien kanssa Euroopan unionin ulkopuolella edistääkseen hyviä keskuspankkikäytäntöjä ja varmistaakseen siten globaalien raha- ja rahoitusmarkkinoiden vakauden. Yhteistyö kertoo EKP:n roolista tärkeänä keskuspankkina globaalissa taloudessa. EKP jatkoi yhteistyötä kehittyvien G20-markkinatalouksien (esim. Intia ja Turkki) keskuspankkien kanssa sekä jakoi teknistä asiantuntemusta ja parhaita käytänteitä. Vuonna 2016 allekirjoitettiin tiivistyvän yhteistyön perustaksi Brasilian keskuspankin kanssa uusi yhteisymmärryspöytäkirja, jossa keskityttiin keskeisiin keskuspankkitoiminnan aiheisiin, mukaan lukien rahapolitiikka, rahoitusmarkkinoiden vakaus ja pankkivalvonta. Vahvistettu yhteistyö kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa tuki EKP:n yhteyksiä Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa.

EKP:n yhteistyö mahdollisesti Euroopan unioniin liittyvien maiden keskuspankkien kanssa jatkui lähinnä osana alueellisten työkokousten sarjaa. Yhteistyön osana järjestetyissä erillistapahtumissa käsiteltiin EU:hun liittymisen institutionaalisia haasteita, makro- ja mikrovakausvalvontaa sekä keskuspankin riippumattomuutta hyvän talouspolitiikan ohjauksen keskeisenä osatekijänä. Teknistä yhteistyötä EU:n ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa harjoitetaan tiiviissä yhteistyössä EU:n kansallisten keskuspankkien kanssa, ja se täydentää EKP:n harjoittamaa näiden maiden talouden ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen säännöllistä tutkimus- ja seurantatoimintaa sekä vuoropuhelua niiden keskuspankkien kanssa.

Kehikko 9 Brexit – vaikutukset ja näkymät

Isossa-Britanniassa järjestettiin 23.6.2016 kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Enemmistö eli 51,9 % äänestäjistä puolsi Ison-Britannian lähtöä Euroopan unionista. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 50 mukaan Ison-Britannian virallinen ilmoitus Eurooppa-neuvostolle sen aikomuksesta erota Euroopan unionista käynnistää neuvotteluprosessin Euroopan unionin ja Ison-Britannian välisestä erosopimuksesta. Tällä hetkellä Ison-Britannian ja Euroopan unionin välisestä tulevasta taloudellisesta suhteesta vallitsee suurta epävarmuutta.[147]

Kansanäänestystä seurasi epävarmuuden välitön lisääntyminen, lyhytaikainen heilahtelu markkinoilla sekä Englannin punnan arvon jyrkkä alentuminen. Euroalue selviytyi rohkaisevasti äkillisestä epävarmuuden ja volatiliteetin lisääntymisestä, sillä keskuspankit ja valvontaviranomaiset olivat valmistautuneet siihen (muun muassa varajärjestelyin sekä yhteistyössä valvottavien pankkien kanssa likviditeetti-, rahoitus- ja operatiivisia riskejä ajatellen) ja sääntelyä oli tehostettu.[148] Ylimääräistä likviditeettiä oli jo niin runsaasti, että oli epätodennäköistä, että EKP joutuisi turvautumaan varajärjestelyihin, mutta se varmisti silti etukäteen – kuten 24.6.2016 päivätyssä EKP:n lehdistötiedotteessa todetaan – että lisälikviditeettiä pystyttäisiin tarvittaessa tarjoamaan, muun muassa Englannin keskuspankin kanssa tehdyn pysyvän swapjärjestelyn avulla. Lisäksi EKP:n pankkivalvonta oli ennen kansanäänestystä tiiviissä yhteydessä riskialtteisiin pankkeihin varmistaakseen, että ne seurasivat huolellisesti riskejä ja valmistautuivat kansanäänestyksen mahdollisiin seurauksiin.

Kansanäänestyksen täsmälliset taloudelliset vaikutukset ovat vaikeasti ennakoitavissa. Ne riippuvat erityisesti Euroopan unionin ja Ison-Britannian välisten tulevien neuvottelujen ajoituksesta, etenemisestä ja lopputuloksesta. Kansanäänestyksen lopputuloksen vaikutusta euroalueen talousnäkymiin on tarkasteltu talousnäkymiä koskevissa EKP:n asiantuntijoiden arvioissa syyskuulta 2016 ja EKP:n Talouskatsauksen kehikossa, jossa vaikutus euroalueen taloudelliseen toimeliaisuuteen todettiin lyhyellä aikavälillä vähäiseksi. Lisäksi EKP:n marraskuun 2016 Financial Stability Review käsitteli rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyviä vaikutuksia. Siinä todettiin, että useimmat markkinasegmentit, joihin Ison-Britannian kansanäänestystä seuranneet häiriöt olivat vaikuttaneet, toipuivat tappioistaan nopeasti.

EKP:n pääjohtaja selitti EKP:n arviota Brexitin mahdollisista vaikutuksista Euroopan parlamentille useaan otteeseen, esimerkiksi 26.9.2016 ja 28.11.2016. Näissä yhteyksissä EKP korosti sisämarkkinoista sekä euroalueelle että Isolle-Britannialle koituvia hyötyjä. Mihin tahansa muotoon Euroopan unionin ja Ison-Britannian suhde muuttuukin, on ehdottoman tärkeää varmistaa sisämarkkinoiden yhtenäisyys sekä sääntöjen yhdenmukaisuus ja niiden täytäntöönpano. EU:n muiden 27 jäsenvaltion valtion- tai hallitusten päämiehet käsittelivät Bratislavassa syyskuussa pidetyssä epävirallisessa kokouksessa ensi kertaa yhteistä tulevaisuuttaan Ison-Britannian odotettavissa olevan eron jälkeen. Kansalaisten ilmaisemaan huoleen puututtiin sopimalla suunnitelmasta, jonka avulla vastattaisiin yhteistyössä muuttoliikkeeseen, terrorismiin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen turvattomuuteen liittyviin haasteisiin. EKP korosti useissa yhteyksissä, että Euroopan talous tulisi saada vahvemmalle perustalle, jotta toimintakykyä näillä alueilla voidaan parantaa.

Viestintä

EKP:n rahapolitiikasta tiedottaminen

Avoin viestintä edistää keskuspankin politiikan vaikuttavuutta. Viestinnän avulla EKP kertoo suurelle yleisölle ja rahoitusmarkkinoille tavoitteistaan ja tehtävistään, selittää toimintansa taustoja ja vaikuttaa siten niiden odotuksiin. EKP:llä on pitkä avoimen viestinnän perinne, ja se kehitti vuonna 2016 viestinnässään erityisesti yleisötiedotusta sekä sähköistä viestintää.

Yleisötiedotus

EKP laajensi edelleen yleisötiedotustaan vuonna 2016. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä EKP:n rahapolitiikasta ja päätöksistä sekä vahvistaa tällä tavoin luottamusta euroalueen kansalaisten keskuudessa.

EKP otti vastaan 522 vierailijaryhmää Frankfurtissa ja isännöi yli 15 000:ta vierailijaa 35 maasta. Vierailijoille pidettiin sekä yleisiä että kohderyhmäkohtaisia esityksiä, joiden yhteydessä oli mahdollista käydä vuoropuhelua EKP:n asiantuntijoiden kanssa. Vierailijat saivat myös tutustua EKP:n uuteen päärakennukseen sekä sen taiteeseen ja euronäyttelyihin opastetuilla kierroksilla. EKP avasi heinäkuusta 2016 lähtien ovensa myös kunkin kuukauden ensimmäisenä lauantaina paikallisille asukkaille, ja vuoden jälkipuoliskolla vierailijoita kävi yli 3 000.

EKP järjesti Generation €uro Students’ Award -kilpailun kuudetta kertaa kertoakseen tehtävistään euroalueen nuoremmille kansalaisille. Kilpailu on pankin tärkein kanava olla vuorovaikutuksessa 16–19-vuotiaiden opiskelijoiden ja heidän opettajiensa kanssa, ja sen tarkoituksena on antaa heille lisätietoja rahapolitiikasta ja EKP:stä. Opiskelijat osallistuvat roolipeliin, jossa he tekevät rahapoliittisia päätöksiä euroalueen taloudellisesta ja rahapoliittisesta tilanteesta laatimiensa arviointien perusteella.

EKP keskittyi myös nuorempiin ikäryhmiin. EKP vastaanotti 3.10.2016 suositun saksalaisen lasten TV-ohjelman ”Die Sendung mit der Maus” toiseen avoimeen päivään 230 iältään 8–10-vuotiasta lasta perheineen. Ohjelma sisälsi opastettuja kierroksia rakennuksessa, esittelyjä, EKP:n roolia ja tehtävää sekä euroseteleitä ja ‑kolikoita käsitteleviä työpajoja, opetuspelejä ja useita näyttelyitä.

Myös Frankfurtin ulkopuolella tavattiin suurta yleisöä. EKP osallistui esimerkiksi Irlannin keskuspankin kanssa Irlannin kansallisiin kyntömestaruuskilpailuihin 2016 Euroopan suurimmassa ulkoilma- ja maatalousnäyttelyssä.

Sähköisen viestinnän tehostaminen

EKP on tehostanut myös sähköistä viestintäänsä, jotta se vastaisi nykyisiä uutisaineistojen lukutapoja.

EKP on kehittänyt viestintänsä sisältöä, jotta se tavoittaisi suuren yleisön paremmin. Se on myös parantanut päätöstensä ymmärrettävyyttä käyttämällä yksinkertaista kieltä ja sähköisiä viestintäkanavia selittääkseen käsitteitä, jotka olisivat muutoin varsin teknisiä. Yksi esimerkki tästä ovat EKP:n verkkosivuilla julkaistavat Oheistietoa-osiot, jotka ovat luettavissa EU:n kielillä. Infograafien laajempi käyttö liittyy tähän sähköisen viestinnän tehostamiseen.

EKP uudisti jälleen verkkosivunsa. Sekä EKP:n että Euroopan järjestelmäriskikomitean verkkosivut ovat nyt täysin responsiivisia. Näin varmistetaan, että verkkosivut ja tärkeät julkaisut voidaan lukea parhaalla mahdollisella tavalla riippumatta siitä, millä laitteella niitä luetaan. Lisäksi EKP on vastannut tapahtumien korkealaatuista suoratoistoa koskevaan kasvaneeseen kysyntään.

EKP on yhä vahvemmin läsnä sosiaalisessa mediassa. Jo yli 360 000 lukijaa seuraa EKP:n Twitter-tiliä, jonka välityksellä levitetään tietoa julkaisuista ja nostetaan esiin eri puheissa käsiteltyjä keskeisiä teemoja. EKP järjesti joulukuussa 2016 Twitter-palvelussa ensimmäisen live-keskustelunsa, jossa Benoît Cœuré vastasi yleisökysymyksiin aihetunnisteella #askECB, mikä mahdollisti reaaliaikaisen suoran vuoropuhelun. Lisäksi EKP julkaisee videomateriaalia YouTube-kanavallaan ja valokuvia Flickr-palvelussa. EKP on mukana myös LinkedIn-palvelussa, jossa sitä seuraa noin 43 000 kansalaista.

Liitteet

Institutionaalinen rakenne

EKP:n päätöksentekoelimet sekä hallinto ja valvonta

Eurojärjestelmää ja Euroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ) johtavat EKP:n päätöksentekoelimet eli EKP:n neuvosto ja johtokunta. EKP:n kolmantena päätöksentekoelimenä on yleisneuvosto niin kauan kuin kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön. Päätöksentekoelinten toimintaa ohjaavat Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, EKPJ:n perussääntö ja näiden elinten omat työjärjestykset.[149] Päätöksenteko eurojärjestelmässä ja EKPJ:ssä on keskitetty. EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit pyrkivät kuitenkin strategiallaan ja toiminnallaan yhdessä saavuttamaan eurojärjestelmän yhteiset tavoitteet EKPJ:n perussäännön mukaisesti, hajauttamisen periaatetta kunnioittaen.

EKP:n pankkivalvontatehtävien osalta EKP:n neuvosto antaa oikeudelliset säädökset, joissa vahvistetaan valvontapäätösten tekoa ohjaavat yleiset järjestelyt. Se myös hyväksyy valvontaneuvoston päätösluonnokset ns. vastustamattajättämis-menettelyllä (eli päätösluonnokset katsotaan hyväksytyiksi, jos EKP:n neuvosto ei vastusta niitä).[150] Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2016 toimintakertomuksessa.

EKP:n neuvosto

EKP:n neuvosto on EKP:n ylin päätöksentekoelin. Sen muodostavat EKP:n johtokunnan jäsenet ja euroalueen kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. EKP:n neuvoston jäsenten äänestysvuorot kiertävät EKP:n verkkosivustossa kuvatun erityisen järjestyksen mukaan.

EKP:n neuvosto kokoontuu yleensä kaksi kertaa kuukaudessa EKP:n toimitiloissa Frankfurt am Mainissa, Saksassa. Vuonna 2016 kokouksia oli yhteensä 23. Rahapolitiikkaa käsitteleviä kokouksia on kuuden viikon välein. Rahapoliittisista kokouksista julkaistaan selonteko, yleensä neljän viikon viiveellä. Muissa kuin rahapoliittisissa kokouksissa EKP:n neuvosto käsittelee pääasiassa EKP:n ja eurojärjestelmän muihin tehtäviin liittyviä asioita. EKP:n rahapoliittisten ja muiden tehtävien hoitaminen erillään valvontatehtävistä varmistetaan siten, että EKP:n neuvosto käsittelee valvontatehtäviin liittyviä asioita erillisissä kokouksissa.

EKP:n neuvosto voi tehdä päätöksiä myös kirjallisella menettelyllä. Vuonna 2016 kirjallisia menettelyjä oli yli 1 400, joista yli 1 000 oli vastustamattajättämis-menettelyjä.

EKP:n neuvosto

Mario Draghi EKP:n pääjohtaja

Vítor Constâncio EKP:n varapääjohtaja

Josef Bonnici Maltan keskuspankin pääjohtaja (30.6.2016 saakka)

Benoît Cœuré EKP:n johtokunnan jäsen

Carlos Costa Portugalin keskuspankin pääjohtaja

Chrystalla Georghadji Kyproksen keskuspankin pääjohtaja

Ardo Hansson Viron keskuspankin pääjohtaja

Boštjan Jazbec Slovenian keskuspankin pääjohtaja

Klaas Knot Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja

Philip R. Lane Irlannin keskuspankin pääjohtaja

Sabine Lautenschläger EKP:n johtokunnan jäsen

Erkki Liikanen Suomen Pankin pääjohtaja

Luis M. Linde Espanjan keskuspankin pääjohtaja

Jozef Makúch Slovakian keskuspankin pääjohtaja

Yves Mersch EKP:n johtokunnan jäsen

Ewald Nowotny Itävallan keskuspankin pääjohtaja

Peter Praet EKP:n johtokunnan jäsen

Gaston Reinesch Luxemburgin keskuspankin pääjohtaja

Ilmārs Rimšēvičs Latvian keskuspankin pääjohtaja

Jan Smets Belgian keskuspankin pääjohtaja

Yannis Stournaras Kreikan keskuspankin pääjohtaja

Vitas Vasiliauskas Liettuan keskuspankin pääjohtaja

Mario Vella Maltan keskuspankin pääjohtaja (1.7.2016 alkaen)

François Villeroy de Galhau Ranskan keskuspankin pääjohtaja

Ignazio Visco Italian keskuspankin pääjohtaja

Jens Weidmann Saksan keskuspankin pääjohtaja

Eturivi (vasemmalta oikealle): Yannis Stournaras, Carlos Costa, Ewald Nowotny, Vítor Constâncio, Mario Draghi, Sabine Lautenschläger, Benoît Cœuré, Chrystalla Georghadji, Philip R. Lane, Yves Mersch

Keskirivi (vasemmalta oikealle): Ilmārs Rimšēvičs, François Villeroy de Galhau, Jens Weidmann, Erkki Liikanen, Jozef Makúch, Ignazio Visco

Takarivi (vasemmalta oikealle): Gaston Reinesch, Boštjan Jazbec, Ardo Hansson, Klaas Knot, Jan Smets, Peter Praet, Vitas Vasiliauskas

Huom. Luis M. Linde ja Mario Vella eivät olleet läsnä kuvaa otettaessa.

Johtokunta

Johtokunnan muodostavat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä neljä muuta jäsentä, jotka Eurooppa-neuvosto nimittää määräenemmistöllä kuultuaan Euroopan parlamenttia ja EKP:tä. Johtokunta vastaa EKP:n neuvoston kokousten valmistelusta, euroalueen rahapolitiikan toteutuksesta EKP:n neuvoston ohjeiden ja päätösten mukaisesti sekä EKP:n päivittäisestä johtamisesta.

Johtokunta

Mario Draghi EKP:n pääjohtaja

Vítor Constâncio EKP:n varapääjohtaja

Benoît Cœuré EKP:n johtokunnan jäsen

Sabine Lautenschläger EKP:n johtokunnan jäsen

Yves Mersch EKP:n johtokunnan jäsen

Peter Praet EKP:n johtokunnan jäsen

Eturivi (vasemmalta oikealle): Sabine Lautenschläger, Mario Draghi, Vítor Constâncio

Takarivi (vasemmalta oikealle): Yves Mersch, Peter Praet, Benoît Cœuré

Yleisneuvosto

Yleisneuvoston muodostavat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä kaikkien 28 EU-maan kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Yleisneuvosto osallistuu muun muassa EKP:n neuvoa-antavien tehtävien hoitamiseen, tilastotietojen keräämiseen, EKP:n vuosikertomusten valmisteluun, kansallisten keskuspankkien kirjanpidon ja raportoinnin yhdenmukaistamista koskevien sääntöjen laatimiseen, EKP:n pääoman merkitsemisen jakoperusteen määrittämiseen liittyviin toimenpiteisiin, joista ei ole määrätty perussopimuksessa sekä EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehtojen määrittelyyn.

Yleisneuvosto

Mario Draghi EKP:n pääjohtaja

Vítor Constâncio EKP:n varapääjohtaja

Marek Belka Puolan keskuspankin pääjohtaja (20.6.2016 saakka)

Josef Bonnici Maltan keskuspankin pääjohtaja (30.6.2016 saakka)

Mark Carney Englannin pankin pääjohtaja

Carlos Costa Portugalin keskuspankin pääjohtaja

Chrystalla Georghadji Kyproksen keskuspankin pääjohtaja

Adam Glapiński Puolan keskuspankin pääjohtaja (21.6.2016 alkaen)

Ardo Hansson Viron keskuspankin pääjohtaja

Stefan Ingves Ruotsin keskuspankin pääjohtaja

Mugur Constantin Isărescu Romanian keskuspankin pääjohtaja

Boštjan Jazbec Slovenian keskuspankin pääjohtaja

Klaas Knot Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja

Philip R. Lane Irlannin keskuspankin pääjohtaja

Erkki Liikanen Suomen Pankin pääjohtaja

Luis M. Linde Espanjan keskuspankin pääjohtaja

Jozef Makúch Slovakian keskuspankin pääjohtaja

György Matolcsy Unkarin keskuspankin pääjohtaja

Ewald Nowotny Itävallan keskuspankin pääjohtaja

Dimitar Radev Bulgarian keskuspankin (Българска народна банка) pääjohtaja

Gaston Reinesch Luxemburgin keskuspankin pääjohtaja

Ilmārs Rimšēvičs Latvian keskuspankin pääjohtaja

Lars Rohde Tanskan keskuspankin pääjohtaja

Jiří Rusnok Tšekin keskuspankin pääjohtaja (1.7.2016 alkaen)

Miroslav Singer Tšekin keskuspankin pääjohtaja (30.6.2016 saakka)

Jan Smets Belgian keskuspankin pääjohtaja

Yannis Stournaras Kreikan keskuspankin pääjohtaja

Vitas Vasiliauskas Liettuan keskuspankin pääjohtaja

Mario Vella Maltan keskuspankin pääjohtaja (1.7.2016 alkaen)

François Villeroy de Galhau Ranskan keskuspankin pääjohtaja

Ignazio Visco Italian keskuspankin pääjohtaja

Boris Vujčić Kroatian keskuspankin pääjohtaja

Jens Weidmann Saksan keskuspankin pääjohtaja

Eturivi (vasemmalta oikealle): Yannis Stournaras, Carlos Costa, Ewald Nowotny, Vítor Constâncio, Mario Draghi, Mark Carney, Chrystalla Georghadji, Philip R. Lane

Keskirivi (vasemmalta oikealle): Ilmārs Rimšēvičs, François Villeroy de Galhau, Jens Weidmann, Erkki Liikanen, Ignazio Visco

Takarivi (vasemmalta oikealle): Gaston Reinesch, Boštjan Jazbec, Lars Rohde, Ardo Hansson, Klaas Knot, Jan Smets, Jozef Makúch, Vitas Vasiliauskas, Dimitar Radev

Huom. Adam Glapiński, Stefan Ingves, Mugur Constantin Isărescu, Luis M. Linde, György Matolcsy, Jiří Rusnok, Boris Vujčić ja Mario Vella eivät olleet läsnä kuvaa otettaessa.

Hallinto ja johtaminen

Päätöksentekoelinten lisäksi EKP:n hallinto- ja valvontarakenteeseen kuuluu kaksi korkean tason komiteaa: tarkastuskomitea ja eettinen komitea. Siihen kuuluu myös monentasoista muuta ulkoista ja sisäistä valvontaa. Järjestelmän tukena toimivat eettinen säännöstö, EKP:n päätös[151] petosten torjuntaan liittyvien tutkimuksen ehdoista ja EKP:n asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt. Yhteisen valvontamekanismin (YVM) perustamisen jälkeen hyvää hallintotapaa koskevien asioiden merkitys on kasvanut EKP:ssä.

EKP:n tarkastuskomitea

Tarkastuskomitea toimii EKP:n neuvoston tukena antamalla sille neuvoja ja lausuntoja asioissa, jotka koskevat 1) taloudellisten tietojen eheyttä, 2) sisäisten valvontatoimien seurantaa, 3) sovellettavien lakien, säännösten ja menettelytapaohjeiden noudattamista sekä 4) tarkastusten suorittamista. Komitean mandaatti on luettavissa EKP:n verkkosivuilla. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana toimii Erkki Liikanen, ja siihen kuului vuonna 2016 neljä muuta jäsentä: Vítor Constâncio, Josef Bonnici[152], Patrick Honohan ja Ewald Nowotny.

EKP:n eettinen komitea

Eettisen komitean tarkoituksena on varmistaa EKP:n päätöksentekoprosesseihin osallistuvien elinten eri menettelytapaohjeiden riittävä ja yhdenmukainen soveltaminen. Komitea tarjoaa EKP:n neuvoston, johtokunnan ja valvontaelimen jäsenille neuvontaa ja ohjausta eettisissä kysymyksissä. Komitean mandaatti on luettavissa EKP:n verkkosivuilla. Eettisen komitean puheenjohtaja on Jean-Claude Trichet, ja hänen lisäkseen komiteassa on kaksi ulkopuolista jäsentä: Patrick Honohan[153] ja Klaus Liebscher.

Ulkoinen ja sisäinen valvonta

Ulkoinen valvonta

EKPJ:n perussäännössä määrätään kahdesta ulkoisen valvonnan tasosta. Vuorottelujärjestelmän perusteella viiden vuoden toimikaudeksi nimitettävät ulkopuoliset tilintarkastajat tarkastavat EKP:n tilinpäätöksen, ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa EKP:n hallinnon tehokkuuden.

Sisäinen valvonta

EKP:n sisäisessä valvonnassa on kolme tasoa: johdon ohjausprosessi, riskienhallinnan arviointitoiminto ja säännösten noudattamista valvova toiminto sekä riippumaton sisäinen tarkastus.

EKP:n sisäinen valvonta on järjestetty niin, että kukin organisaatioyksikkö (ryhmä, toimisto, osasto ja pääosasto) vastaa ensisijaisesti itse riskienhallinnastaan ja varmistaa toimintansa ja toimiensa tehokkuuden ja vaikuttavuuden.

Sisäinen valvonta sisältää myös seurantamekanismeja ja tehokkaita menettelyjä taloudellisten ja operatiivisten sekä maine- ja menettelytapariskien tarkoituksenmukaista hallintaa varten. Näiden toisen tason valvontatoimintojen suorittamisesta vastaavat EKP:n sisäiset toiminnot (kuten talousarviosta ja valvonnasta, operatiivisten ja taloudellisten riskien hallinnasta ja pankkivalvonnan laadunvarmistuksesta vastaavat toiminnot sekä säännösten noudattamista valvova compliance-toiminto) ja/tai tarvittaessa eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat (esim. organisaation kehittämiskomitea, riskienhallintakomitea tai budjettikomitea).

Lisäksi sisäinen tarkastus tekee johtokunnan toimeksiannosta EKP:n sisäisen tarkastuksen toimintaperiaatteiden mukaisesti tarkastuksia, jotka ovat riippumattomia EKP:n sisäisen valvonnan rakenteesta ja riskien seurannasta. EKP:n sisäisessä tarkastuksessa noudatetaan Institute of Internal Auditors -järjestön määrittämiä kansainvälisiä sisäisen tarkastuksen ammattistandardeja. Lisäksi sisäisen tarkastuksen komitea, joka koostuu EKP:n, kansallisten keskuspankkien ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten sisäisen tarkastuksen asiantuntijoista, auttaa eurojärjestelmää/EKPJ:tä sekä yhteistä valvontamekanismia saavuttamaan tavoitteensa.

EKP:n eettiset säännöt

EKP:n eettisiin sääntöihin luetaan menettelytapaohjeet EKP:n neuvoston jäsenille, eettiset lisäohjeet Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenille, menettelytapaohjeet valvontaelimen jäsenille sekä EKP:n henkilöstösäännöt. EKP:n eettisissä säännöissä määritetään pääperiaatteet, joiden avulla pyritään varmistamaan, että EKP:n tehtävät suoritetaan mahdollisimman luotettavasti ja riippumattomasti, pätevästi, tehokkaasti ja avoimesti. Ne kattavat muun muassa yksityiskohtaiset määräykset mahdollisten eturistiriitojen välttämisestä ja hallinnoinnista, yksityisiä rahoitusliiketoimia koskevat rajoitteet, raportointivelvollisuudet ja valvontajärjestelmän, karenssisäännöt virkasuhteen jälkeiseen työhön sekä yksityiskohtaiset ohjeet virkasuhteen ulkopuoliseen toimintaan ja suhteisiin ulkopuolisten tahojen kanssa.

Petosten ja rahanpesun vastaiset toimet

Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat vuonna 1999 asetuksen[154], jossa säädetään muun muassa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittamista sisäisistä tutkimuksista, kun EU:n toimielimissä, virastoissa ja muissa elimissä ilmenee petosepäilyjä. EKP:n neuvosto päätti vuonna 2004, millaisin ehdoin ja edellytyksin Euroopan petostentorjuntavirasto suorittaa Euroopan keskuspankkia koskevia tutkimuksia, jotka liittyvät petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaan, ja järjestelyt uudistettiin vuonna 2016.[155] Lisäksi EKP perusti vuonna 2007 sisäisen ohjelman rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi. EKP:llä on sisäinen raportointijärjestelmä, joka täydentää EKP:n järjestelyjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja jolla varmistetaan kaikkien olennaisten tietojen säännöllinen keruu ja toimittaminen johtokunnalle.

Mahdollisuus tutustua EKP:n asiakirjoihin

EKP:n päätös EKP:n asiakirjojen saattamisesta yleisön tutustuttavaksi[156] on EU:n muiden toimielinten ja elinten asiakirjojen julkista saatavuutta koskevien tavoitteiden ja vaatimusten mukainen. Päätöksellä lisätään avoimuutta, mutta samalla siinä otetaan huomioon EKP:n ja kansallisten keskuspankkien riippumattomuus ja varmistetaan EKP:n tehtävien suorittamiseen erityisesti liittyvien seikkojen luottamuksellisuus. EKP:n uusien pankkivalvontaa koskevien velvollisuuksien myötä kansalaisten ja kansallisten valvontaviranomaisten esittämät asiakirjapyynnöt ovat lisääntyneet olennaisesti.

Osana sitoumustaan avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen EKP alkoi helmikuussa 2016 julkistaa kunkin johtokunnan jäsenen ja valvontaneuvoston puheenjohtajan tapaamiskalenterit kolmen kuukauden viipeellä.

Compliance- ja hallintotapayksikkö

Yksikkö raportoi suoraan EKP:n pääjohtajalle ja avustaa johtokuntaa EKP:n maineen ja luotettavuuden ylläpitämisessä, edistää eettisiä toimintatapoja sekä parantaa EKP:n vastuullisuutta ja avoimuutta entisestään. EKP:n hallinto- ja valvontajärjestelmän yhtenäistämiseksi ja tehostamiseksi yksikkö tarjoaa myös sihteeripalvelut EKP:n tarkastuskomitealle ja eettiselle komitealle ja toimii yhteyspisteenä Euroopan oikeusasiamiehelle ja petostentorjuntavirastolle.

Eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat

Eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat ovat edelleen tärkeässä roolissa avustaessaan EKP:n päätöksentekoelinten tehtävien suorittamisessa. Komiteat ovat EKP:n neuvoston ja johtokunnan pyynnöstä antaneet asiantuntija-apua omilla erikoisaloillaan ja helpottaneet siten päätöksentekoprosessia. Komiteoiden jäseniksi otetaan yleensä vain eurojärjestelmän keskuspankkien henkilöstöä. Silloin kun komiteoiden kokouksissa käsitellään yleisneuvostolle kuuluvia asioita, edustettuina ovat kuitenkin kansalliset keskuspankit myös niistä EU-maista, jotka eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön. Luottolaitosten vakauden valvontaa koskevia asioita käsiteltäessä osa komiteoista kokoontuu lisäksi yhteisen valvontamekanismin kokoonpanossa (yksi kansallisen keskuspankin edustaja ja yksi toimivaltaisen kansallisen viranomaisen edustaja kustakin mekanismiin osallistuvasta jäsenvaltiosta). Komiteoiden kokouksiin voidaan tilanteen mukaan kutsua edustajia myös muista toimivaltaisista elimistä.

Eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat, budjettikomitea, henkilöstöasioiden konferenssi ja niiden puheenjohtajat (1.1.2017)

Eurojärjestelmällä/EKPJ:llä on kaksi muutakin komiteaa. Budjettikomitea avustaa EKP:n neuvostoa EKP:n talousarvioon liittyvissä kysymyksissä. Henkilöstöasioiden konferenssi on eurojärjestelmän/EKPJ:n keskuspankkien välisen kokemusten-, asiantuntemuksen- ja tiedonvaihdon foorumi henkilöstöhallintoon liittyvissä kysymyksissä.

Organisaation ja henkilöstön kehitys

EKP:N ORGANISAATIOKAAVIO (1.1.2017)

Henkilöstöjohtaminen

Tammikuussa 2016 EKP:lle nimitettiin palvelujohtaja (Chief Services Officer, CSO). Uuden tehtävänhaltijan tavoitteena on vahvistaa edelleen toiminnallista ja analyyttistä osaamista, parantaa organisaation tehokkuutta sekä edistää tukitoimintojen yhteistyötä ja suuntautumista EKP:n yhteisten tarpeiden palvelemiseen entistä paremmin. Lisäksi palvelujohtaja, jonka vastuualueeseen kuuluvat myös hallinto ja tietojärjestelmät, edistää entistä kokonaisvaltaisemman strategisen suunnitteluprosessin kehittämistä sekä alaisuuteensa kuuluvien liiketoiminta-alueiden ja kaikkien muiden liiketoiminta-alueiden välisen yhteistyön parantamista.

Uuden, kaikista taloushallintoon liittyvistä asioista vastaavan liiketoiminta-alueen perustaminen huhtikuussa 2016 tarjoaa rakenteeltaan uusitulle henkilöstöhallinnolle mahdollisuuden keskittyä korkealaatuisten henkilöstöhallintopalvelujen tarjoamiseen niin, että EKP:n henkilöstö voi kehittää itseään nykyaikaisessa ja ketterässä organisaatiorakenteessa. Lahjakkaan henkilöstön rekrytointi, sitouttaminen ja suoriutumisen johtaminen ovat ensisijaisia tehtäviä. Lisäksi EKP:n henkilöstöhallinto panostaa erityisesti henkilöstön terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseen.

Vuonna 2016 luotiin perusta strategisen Business Partner -toiminnon vahvistamiselle. Tarkoituksena on ryhdistää EKP:n henkilöstöasioiden johtamista sekä yhdistää liiketoiminnan tarpeet henkilöstöhallinnon linjauksiin.

Keskeistä EKP:n henkilöstöhallinnon toimenpiteissä vuonna 2016 oli myös vahvistaa pankin kykyjen hallinnan ja johtamisen kehittämisvalmiuksia sekä tukea ammatillisen etiikan ja kestävän kehityksen kulttuuria. Erityistä huomiota kiinnitettiin johtajuutta kehittävään ohjelmaan, joka otetaan käyttöön vaiheittain vuosina 2017 ja 2018, ”terveen johtamisen” ohjelman käynnistämiseen sekä EKP:hen vastikään perustetun Compliance- ja hallintotapayksikön tukemiseen pakollisten ammattietiikan koulutusten kehittämisessä.

Lisäksi vuoden aikana toteutettiin useita henkilöstöhallinnon aloitteita Euroopan pankkivalvontatoiminnon vahvistamiseksi. Koko yhteisen valvontamekanismin laajuista opetussuunnitelmaa kehitettiin strategisesti eteenpäin (koulutuksiin osallistui yli 1 900 henkilöä), yhteisten valvontaryhmien maiden rajat ylittävän yhteistyön kehittämiseksi järjestettiin 28 tilaisuutta ja Euroopan pankkivalvonnan harjoittelijaohjelman ensimmäiset 33 harjoittelijaa suorittivat perehdytysohjelman, koulutuksen ja työharjoittelun kansallisissa valvontaviranomaisissa.

Vuonna 2016 EKP jatkoi toimintaa sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi erityisesti johdossaan. Vuoden 2016 lopussa naisten osuus oli esimiestehtävissä 27 % ja ylemmän johdon tehtävissä 18 %. Vuodelle 2017 on asetettu oma välitavoite, ja lopullinen tavoite on tarkoitus saavuttaa vuonna 2019 (ks. kuvio 3). Siitä lähtien, kun sukupuolitavoitteet otettiin käyttöön kesäkuussa 2013, monimuotoisuus on ollut keskeisellä sijalla EKP:n tavoitteissa ja organisaatio pyrkii tunnistamaan, saamaan palvelukseensa ja kehittämään kyvykkäitä naisia. EKP toteutti vuonna 2016 myös uusia monimuotoisuustoimenpiteitä. Hankkeen suojelijoiksi saatiin johtokunnan jäsen Benoît Cœuré sekä EKP:n palvelujohtaja, ja sen tueksi järjestettiin avoimien ovien päivä erityisesti naispuolisille yliopisto-opiskelijoille sekä perustettiin EKPJ:n ja YVM:n monimuotoisuusverkosto.

Sukupuolen lisäksi EKP on sitoutunut vaalimaan muitakin monimuotoisuuden ulottuvuuksia osallistavan työskentelykulttuurin luomiseksi. Ohjelmaa edistävät yhteisvastuullisesti sen suojelijat, EKP:n moninaisuuslähettiläät, henkilöstöhallinnon pääosasto, johtoporras sekä jo pitkään toimineet moninaisuusverkostot, kuten Female Network, Rainbow Network sekä ECB Ethnic and Cultural Group.

Kaavio 3

Sukupuolitavoitteet ja -jakaumat EKP:ssä (31.12.2016)

Lähde: EKP.

EKP:ssä oli vuoden 2016 lopussa 2 898,5 vakituista työpaikkaa kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna (vuoden 2015 lopussa 2 650). Käytännössä EKP:n palveluksessa oli tuolloin 3 171 työntekijää kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna (2 871 henkeä 31.12.2015).[157] Vuonna 2016 tehtiin yhteensä 208 määräaikaista sopimusta (joista osa oli vakinaistettavissa). Lisäksi palkattiin 304 työntekijää lyhytaikaisiin työsuhteisiin alle vuoden ajan poissa olevien työntekijöiden sijaisiksi, ja useita lyhytaikaisia työsopimuksia jatkettiin. Kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoilla oli myös vuonna 2016 mahdollisuus työskennellä EKP:ssä enintään kolmen vuoden sopimuksilla. EKP:ssä työskenteli 31.12.2016 erilaisissa tehtävissä yhteensä 250 kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden työntekijää (11 % enemmän kuin vuoden 2015 lopussa). EKP:n jatko-opiskelijaohjelman 11. opiskelijaryhmä aloitti pankissa syyskuussa 2016. Ryhmässä on 14 osallistujaa. EKP:ssä oli 31.12.2016 kaikkiaan 320 harjoittelijaa (17 % enemmän kuin vuonna 2015). EKP:ssä työskenteli myös viisi tutkijaa osana johtaville taloustieteilijöille suunnattua Wim Duisenberg Research Fellowship Programme -tutkimusohjelmaa ja kuusi nuorta tutkijaa osana Lamfalussy Fellowship -ohjelmaa.

Vaikka EKP:n organisaatio kasvoi hieman vuonna 2016, EKP:stä myös irtisanoutui tai jäi eläkkeelle 56 määräaikaista tai vakinaista työntekijää (vuonna 2015 lähtijöitä oli 53). Lisäksi 317 lyhytaikaista työsuhdetta päättyi vuoden aikana.

Tilinpäätös

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ar2016annualaccounts_fi.pdf

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31. joulukuuta 2016

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/eurosystembalancesheet2016.fi.pdf

Tilastoliite (vain englanniksi)

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ar2016/EN_AR16_STATISTICAL_ANNEX.pdf

Lyhenteet

Maat

BE

Belgia

BG

Bulgaria

CZ

Tšekki

Tanska

Tanska

DE

Saksa

EE

Viro

IE

Irlanti

GR

Kreikka

ES

Espanja

FR

Ranska

HR

Kroatia

IT

Italia

CY

Kypros

LV

Latvia

LT

Liettua

LU

Luxemburg

HU

Unkari

MT

Malta

NL

Alankomaat

AT

Itävalta

PL

Puola

PT

Portugali

RO

Romania

SI

Slovenia

SK

Slovakia

FI

Suomi

SE

Ruotsi

UK

Iso-Britannia

US

Yhdysvallat

Euroopan unionin käytännön mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden nimet ovat aakkosjärjestyksessä kunkin maan omakielisen nimen mukaan (eivät suomennoksen mukaan).

Muuta

BIS

Kansainvälinen järjestelypankki

CPI

kuluttajahintaindeksi (consumer price index)

DG ECFIN

Euroopan komission talouden ja rahoituksen pääosasto

EKP

Euroopan keskuspankki

EDP

liiallisia alijäämiä koskeva menettely (excessive deficit procedure)

EER

euron efektiivinen valuuttakurssi

EMI

Euroopan rahapoliittinen instituutti

EMU

talous- ja rahaliitto

ERM

valuuttakurssimekanismi

EKT 95

Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 1995 (European System of Accounts 1995)

EKPJ

Euroopan keskuspankkijärjestelmä

EJRK

Euroopan järjestelmäriskikomitea

EU

Euroopan unioni

EUR

euroina

BKT

bruttokansantuote

YKHI

yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi

i.i.p.

ulkomainen varallisuus

ILO

Kansainvälinen työjärjestö

IMF

Kansainvälinen valuuttarahasto

MFI

rahalaitos

MIP

makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely

NCB

kansallinen keskuspankki (national central bank)

OECD

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (Organisation for Economic Co-operation and Development)

YVM

Yhteinen valvontamekanismi

TSCG

Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (Treaty on Stability, Coordination and Governance in the Economic and Monetary Union)

Taulukkomerkintöjen selityksiä

”-” Tiedot puuttuvat/Loogisesti mahdoton.

Tietoja ei ole saatavilla.

© Euroopan keskuspankki 2017

Postiosoite: 60640 Frankfurt am Main, Germany Puhelin: +49 69 1344 0 Internet: www.ecb.europa.eu ©

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu ei-kaupallisiin ja opetustarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tämän vuosikertomuksen luvut perustuvat 10.2.2017 käytettävissä olleisiin tietoihin. Tilastoja koskevan osan luvut perustuvat 15.3.2017 käytettävissä olleisiin tietoihin.

Valokuvat: Andreas Böttcher Luis Felipe Torrego Andreas Varnhorn

ISSN 1725-2881 (epub) DOI 10.2866/69510 (epub) ISSN 1725-2881 (html) DOI 10.2866/550121 (html) ISSN 1725-2881 (pdf) DOI 10.2866/460254 (pdf) ISBN 978-92-899-2649-2 (epub) EU:n luettelonumero QB-AA-17-001-FI-E (epub) ISBN 978-92-899-2671-3 (html) EU:n luettelonumero QB-AA-17-001-FI-Q (html) ISBN 978-92-899-2656-0 (pdf) EU:n luettelonumero QB-AA-17-001-FI-N (pdf)

  1. Aiheesta kerrotaan tarkemmin US Energy Information Administrationin verkkosivulla.
  2. Katso myös EKP:n Talouskatsauksen 7/2016 kehikko ”Economic developments in the aftermath of the UK referendum on EU membership”.
  3. Pankkien luotonantotilanteen helpottumisesta kerrotaan tarkemmin luvun 1 osassa 1.5, jossa käsitellään euroalueen pankkien luotonantokyselyn tuloksia.
  4. Ks. The euro area bank lending survey, EKP, lokakuu 2016.
  5. Epätavanomaisten rahapoliittisten toimien on todettu vaikuttaneen vain vähän pankkien kannattavuuteen; ks. Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, kehikko 4.
  6. Ks. Macroprudential policy issues arising from low interest rates and structural changes in the EU financial system, Euroopan järjestelmäriskikomitea, marraskuu 2016.
  7. Ks. Kok, C., Mirza, H., Móré, C. ja Pancaro, C., ”Adapting bank business models: financial stability implications of greater reliance on fee and commission income”, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, Special Feature C.
  8. Ks. Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, 3 luku.
  9. Ks. T. Jappelli ja L. Pistaferri, ”Fiscal policy and MPC heterogeneity”, American Economic Journal: Macroeconomics, Vol. 6, No 4, 2014, s. 107-136.
  10. Johtopäätös, että meneillään oleva elpyminen perustuu pääasiassa kulutukseen, ei ole riippuvainen siitä, miten kulutuksen rooli elpymisessä määritetään. Yksi määrittelytapa on kulutuksen kasvuvaikutuksen osuus BKT:n kasvusta; toinen mahdollinen tapa vertaa kulutuksen kasvuvauhtia BKT:n kasvuvauhtiin. Tässä kehikossa sovelletaan ensin mainittua tapaa, jotta investointien suurempi syklisyys (niiden nopeampi kasvu elpymisen aikana) ei sumentaisi analyysia.
  11. Siinä missä työllisyyden neljännesvuotuinen kasvu on voimakkaan positiivisesti autokorreloitunut (eli persistentti), palkkojen neljännesvuotuisten kasvujen autokorrelaatio on hyvin heikko. Vuotuinen työllisyyden kasvu on myös jonkin verran kestävämpi kuin vuotuinen palkkojen kasvu.
  12. Ks. J. Campbell ja A. Deaton, ”Why is consumption so smooth?”, Review of Economic Studies, Vol. 56, s. 357–373, 1989.
  13. Ks. lisänäyttöä esim. T. Jappelli ja L. Pistaferri, ”Fiscal policy and MPC heterogeneity”, American Economic Journal: Macroeconomics, Vol. 6, Nro 4, 2014, s. 107-136; J.M. Casado ja J.A. Cuenca, ”La recuperación del consumo en la UEM”, Boletín Económico, Banco de España, marraskuu 2015; sekä Annual Report 2015, Banco de España.
  14. Ks. kehikko ”Oil prices and euro area consumer energy prices”, Talouskatsaus 2/2016.
  15. Ks. EKP:n Talouskatsauksen 3/2016 kehikko ”Recent wage trends in the euro area”.
  16. Ks. kehikko ”Mistä euroalueen BKT:n deflaattorin sekä ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHIn viimeaikainen erkaantuminen johtuu?”, Talouskatsaus 6/2016.
  17. Yksikkötyökustannusten vuotuinen muutosvauhti vuoden 2016 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana kiihtyi verrattuna edellisvuoteen, jolloin se heijasti lähinnä työn tuottavuuden kasvun heikkenemistä. Tästä huolimatta yksikkötyökustannusten vuotuinen kasvuvauhti oli selvästi historiallista keskiarvoaan hitaampi. Tämänhetkisessä hitaan inflaation ympäristössä voittomarginaalien sopeutuminen on kuitenkin puskuroinut yksikkötyökustannusten kasvun vaikutusta.
  18. Taaksepäin katsovasta osatekijästä erotettu inflaatio-odotus ei juuri lisää selitysvoimaa.
  19. Ks. artikkeli ”New evidence on wage adjustment in Europe during the period 2010-13”, Talouskatsaus 5/2016, sekä R. Anderton ja B. Bonthuis, ”Downward Wage Rigidities in the Euro Area”, Research Paper Series, No 2015/09, Nottingham University Centre for Research on Globalisation and Economic Policy, 2015.
  20. Euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen käsitettä tarkastellaan EKP:n Talouskatsauksen 4/2016 artikkelissa ”The euro area fiscal stance”. Euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen asianmukaisuuden arviointi ei ole yksinkertaista. On tarkasteltava tasapuolisesti kestävyys- ja vakauttamistarpeita sekä muita tavoitteita ja otettava huomioon mittausongelmat, joita ilmenee etenkin tuotantokuilua arvioitaessa.
  21. Ks. EKP:n Talouskatsauksen 3/2016 artikkeli ”Government debt reduction strategies in the euro area”.
  22. Ks. ”Joint report on health care and long-term care systems and fiscal sustainability”, Institutional Paper 37, Euroopan komissio, lokakuu 2016.
  23. Ks. EKP:n Talouskatsauksen 2/2016 artikkeli ”Public investment in Europe”.
  24. Ks. esim. Attinasi ym.: ”Budget-neutral labour tax wedge reductions: a simulation-based analysis for selected euro area countries”, Discussion Paper No 26, Deutsche Bundesbank, 2016.
  25. Kreikka kuuluu erityisen rahoitustukiohjelman piiriin, joten siitä ei laadita arviointeja vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista koskevan julkisen talouden valvonnan yhteydessä.
  26. Ks. EKP:n Talouskatsauksen 4/2016 kehikko ”Vuoden 2016 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaiset finanssipolitiikkasuositukset”.
  27. Ks. 16.11.2016 julkaistu Euroopan komission tiedonanto. Komission arviota analysoidaan EKP:n Talouskatsauksen 8/2016 kehikossa ”Vuotta 2017 koskevien alustavien talousarviosuunnitelmien ja koko euroalueen julkisen talouden tilanteen arviointi”.
  28. Ks. 5.12.2016 julkaistu euroryhmän julkilausuma.
  29. Ks. esim. Masuch ym.: ”Institutions, public debt and growth in Europe”, Working Paper Series, No 1963, EKP, syyskuu 2016.
  30. Ks. myös EKP:n Talouskatsauksen 5/2016 artikkeli ”Increasing resilience and long-term growth: the importance of sound institutions and economic structures for euro area countries and EMU”.
  31. Ks. esim. Going for Growth Interim Report, OECD, 2016.
  32. Ks. esim. EKP:n Talouskatsauksen 6/2016 artikkelin ”The employment-GDP relationship since the crisis” kehikko ”Recent employment dynamics and structural reforms”, josta käy ilmi, että uudistuksia toteuttaneissa maissa työllisyys reagoi enemmän BKT:hen elpymisen aikana. EKP:n Talouskatsauksen 5/2016 artikkelin ”Increasing resilience and long-term growth: the importance of sound institutions and economic structures for euro area countries and EMU” kehikosta ”Episodes of unemployment decline in the euro area and the role of structural reforms” käy puolestaan ilmi, että työttömyyden vähenemisjaksoa edeltää usein rakenneuudistusten jakso.
  33. Ks. esim. J. Fernández-Villaverde, P. Guerrón-Quintana. ja J.F. Rubio-Ramírez: ”Supply-Side Policies and the Zero Lower Bound”, IMF Economic Review, Vol. 62(2), 2014, s. 248–260.
  34. J.-C Juncker, D. Tusk, J. Dijsselbloem, M. Draghi ja M. Schulz: ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”, Euroopan komissio, kesäkuu 2015.
  35. Ks. myös EU:n investointiohjelman kolmannesta pilarista annetut EU:n neuvoston päätelmät, joissa määritetään useita investointitoiminnan esteitä.
  36. Esimerkkeinä käytetään Maailmanpankin Doing Business 2017 ‑raporttiin sisältyviä indikaattoreja. Vastaavanlaisia päätelmiä voidaan tehdä monen muunkin indikaattorin perusteella (esim. OECD:n käyttämät alakohtaisen sääntelyn indikaattorit tai Maailman talousfoorumin käyttämät maailmanlaajuiset kilpailukykyindikaattorit).
  37. Ks. myös EKP:n Talouskatsauksen 8/2016 kehikko ”Euroalueen liiketoimintaympäristön rakenneindikaattorit”.
  38. Lisäksi kahta ohjauskorkoa laskettiin kumpaakin 0,05 prosenttiyksikköä: perusrahoitusoperaatioiden korko laskettiin 0 prosenttiin ja maksuvalmiusluoton korko 0,25 prosenttiin.
  39. Toisen sarjan kohdennetuissa operaatioissa ei ole velvoitetta ennenaikaiseen takaisinmaksuun, kuten ensimmäisen sarjan operaatioissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa toisesta kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjasta on päätöksen (EU) 2016/810 liitteessä I ja 10.3.2016 julkaistussa lehdistötiedotteessa.
  40. Yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa arvopapereiden ostokelpoisuus määräytyy eurojärjestelmän vakuuskäytännön mukaan. Lisäksi vaatimukset on määritelty siten, että liikkeeseenlaskijat eivät voi kuulua pankkisektoriin. Yksityiskohtaisempaa tietoa on päätöksessä (EU) 2016/948.
  41. Ohjelmaa laadittaessa varmistettiin usein keinoin, että keskuspankkirahoituksen kieltoa ei rikota. Esimerkiksi julkisiksi yrityksiksi katsottujen yhteisöjen liikkeeseen laskemia velkapapereita voidaan ostaa vain jälkimarkkinoilta.
  42. EKP:n neuvosto päätti joulukuussa 2015, että osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien erääntyessä takaisin maksettava pääoma sijoitetaan uudelleen ja näin jatketaan niin kauan kuin on tarpeen. Aihetta on käsitelty tarkemmin joulukuun 2015 rahapolitiikkakokouksen jälkeisen lehdistötilaisuuden alustuspuheenvuorossa.
  43. Samanaikaisesti tehtiin muutoksia, joilla tehostettiin arvopaperilainausjärjestelyjä. Asiasta on kerrottu tarkemmin 8.12.2016 julkaistussa lehdistötiedotteessa.
  44. Perimmäisiä syitä alhaiseen korkotasoon on tarkasteltu lähemmin EKP:n vuoden 2015 vuosikertomuksen kehikossa ”Miksi korot ovat niin matalat”.
  45. Ks. myös Mario Draghin puhe ”Stability, equity and monetary policy” Deutsches Institut für Wirtschaftsforschung ‑instituutin toisessa Eurooppa-seminaarissa 25.10.2016.
  46. Korkojen muutokset välittyvät eri nopeuksilla sen mukaan, miten pitkä kunkin saamisen ja velan juoksuaika on. Laskelmat perustuvat sektoritilinpidosta saatuihin toteutuneita korkovirtoja koskeviin tietoihin, jotka kuvastavat implisiittisesti sektorikohtaisten taseiden maturiteettirakennetta.
  47. Kotitalouden nettorahoitustulo on sen sijoitustuottojen (korot ja osingot) ja velanhoitokulujen erotus.
  48. Ks. K. Adamin ja P. Tzamouranin artikkeli ”Distributional consequences of asset price inflation in the euro area” julkaisussa European Economic Review, Vol. 89, 2016, s. 172–192.
  49. Simulaatiossa oletetaan, että varallisuuden kehitys vuoden 2014 puolivälin ja vuoden 2016 puolivälin välillä seuraa maakohtaista asuntojen, osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hintakehitystä. Kun tiedetään eri omaisuuserätyyppien osuudet kunkin kotitalouden nettovarallisuudesta, tältä pohjalta voidaan laskea vaikutus yksittäisten kotitalouksien nettovarallisuuteen.
  50. Euroalueen valtioiden 10 vuoden joukkolainojen BKT-painotetut keskituotot ovat vuoden 2014 puolivälin jälkeen supistuneet noin 0,90 prosenttiyksikköä. Supistumiskehitys katkesi loppuvuodesta 2016, jolloin poliittisen epävarmuuden lisääntyminen sai valtioiden joukkolainojen tuotot kasvamaan eri puolilla maailmaa.
  51. Ensimmäisestä kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjasta ilmoitettiin 5.6.2014 (ks. aihetta koskeva lehdistötiedote) ja toisesta sarjasta 10.3.2016 (ks. luvun 1 osa 2.1).
  52. Ensimmäisen sarjan operaatioissa saatua rahoitusta korvattiin toisen sarjan operaatioissa jaetulla rahoituksella 333 miljardin euron edestä vuonna 2016. Toteutetuilla kolmella toisen sarjan operaatiolla kevennettiin pankkien rahoituskustannuksia arvioiden mukaan 0,11 prosenttiyksikön verran.
  53. Toisen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden toteutusajankohdiksi valittiin kesä-, syys- ja joulukuu 2016 ja maaliskuu 2017. Operaatioista viimeinen erääntyy siis maaliskuussa 2021.
  54. Ks. EKP:n raportti Survey on the access to finance of enterprises in the euro area – April to September 2016, marraskuu 2016.
  55. Kyselyyn osallistuneiden pankkien mukaan kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot, laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma sekä EKP:n negatiivinen talletuskorko olivat edelleen edistäneet lainaehtojen kevenemistä. Heinäkuun 2016 luotonantokyselyyn sisältyi ajankohtaiskysymyksiä kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden vaikutuksesta, ja lokakuun 2016 kysely sisälsi ajankohtaiskysymyksiä laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman ja EKP:n negatiivisen talletuskoron vaikutuksesta luottoehtoihin ja luotonantovolyymeihin.
  56. Kokemusperäisten arvioiden perusteella yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelman käynnistäminen oli suurin syy tuottoeron pienenemiseen. Ks. myös EKP:n Talouskatsauksen 5/2016 kehikko ”The corporate bond market and the ECB's corporate sector purchase programme”.
  57. Erityisesti kansallisten keskuspankkien suorittamista varojen ja vastuiden kotimaisista hallintatoimista annetut suuntaviivat (EKP/2014/9) sekä nettorahoitusvaroja koskeva ns. ANFA-sopimus.
  58. Vastapuolten varantotalletuksiin lasketaan sekkitilitalletukset kansallisissa keskuspankeissa ja talletusmahdollisuuden käyttö. Varantotalletuksiin luettaisiin myös rahapoliittisista syistä kerätyt määräaikaistalletukset, mutta eurojärjestelmä ei ole viime vuosina kerännyt näitä talletuksia.
  59. Tarkempia tietoja laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman salkkujen kehityksestä on EKP:n verkkosivuilla osoitteessa https://www.ecb.europa.eu/mopo/implement/omt/html/index.en.html.
  60. Ks. Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2016, ja Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016.
  61. Ks. J. Fell, M. Grodzicki, R. Martin ja E. O’Brien: ”Addressing market failures in the resolution of non-performing loans in the euro area”, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, Special Feature B.
  62. Ks. Report on financial structures, EKP, lokakuu 2016.
  63. Ks. C. Kok, C. Moré, ja M. Petrescu: ”Recent trends in euro area banks’ business models and implications for banking sector stability”, Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2016, Special Feature C.
  64. Ks. C. Kok, H. Mirza, C. Moré ja C. Pancaro: ”Adapting bank business models: financial stability implications of greater reliance on fee and commission income”, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, Special Feature C.
  65. Ks. F. Franch ja D. Żochowski: ”A statistical approach to classify euro area banks according to business model characteristics”, Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2016, Special Feature C, Box 2.
  66. Ks. myös C. Kok, H. Mirza, C. Moré ja C. Pancaro: ”Adapting bank business models: financial stability implications of greater reliance on fee and commission income”, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, Special Feature C, Chart C.2.
  67. Ks. alaviite 66.
  68. Ks. alaviite 66.
  69. Ks. EKP:n makrovakauskatsauksen numero 1/2016.
  70. Nämä kahdeksan pankkia (vuoden 2019 täysine puskurivaatimuksineen) ovat BNP Paribas (2,0 %), BPCE Group (1,0 %), Crédit Agricole Group (1,0 %), Deutsche Bank (2,0 %), ING Bank (1,0 %), Banco Santander (1,0 %), Société Générale (1,0 %) ja UniCredit Group (1,0 %). Vaatimukset on määritetty Baselin pankkivalvontakomitean heinäkuussa 2013 laatimalla menetelmällä.
  71. EKP:n menetelmällä pankit luokitellaan neljään luokkaan sen mukaan, miten suuri merkitys niillä on kansallisen rahoitusjärjestelmän kannalta. Merkitystä määritettäessä käytetään Euroopan pankkiviranomaisen ohjeisiin EBA/GL/2014/10 kirjattuja indikaattoreita. Ks. myös 15.12.2016 julkaistun tiedotteen liite.
  72. Tarkempia tietoja on EKP:n makrovakauskatsauksen numerossa 2/2016.
  73. Ks. J. Henry ja C. Kok (toim.), ”A macro stress testing framework for assessing systemic risks in the banking sector”, Occasional Paper ‑sarjan julkaisu nro 152, EKP, lokakuu 2013, ja Vítor Constâncion puhe ”The role of stress testing in supervision and macroprudential policy” London School of Economicsin 29.10.2015 järjestämässä stressitestausta ja makrovakaussääntelyä käsitelleessä konferenssissa. Moduuliperiaatteella toimiva malli koostuu itsenäisistä analyysimalleista ja ‑välineistä, joita yhdistelemällä voidaan laatia laaja-alainen analyysi makrotaloudellisten häiriöiden vaikutuksista.
  74. Ks. 28.11.2016 julkaistu EJRK:n lehdistötiedote.
  75. Sopimusperusteinen tai lakisääteinen suojajärjestelmä, joka suojelee jäsenlaitoksiaan ja ennen kaikkea varmistaa tarvittaessa niiden likviditeetin ja vakavaraisuuden konkurssin välttämiseksi.
  76. Ks. ”ECB contribution to the European Commission’s consultation on the review of the EU macroprudential policy framework”, EKP, joulukuu 2016.
  77. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta.
  78. M. Balgova, M. Nies ja A. Plekhanov esittävät valmisteluasiakirjassa ”The economic impact of reducing non-performing loans” (Working Paper No 193, Euroopan jälleenrakennus ja kehityspankki, lokakuu 2016) määrällisen arvion, jonka mukaan järjestämättömien saamisten vähentäminen voisi suurentaa BKT:n kasvua jopa kaksi prosenttiyksikköä vuodessa. Asiakirjassa tarkasteltiin 100 maan otosta eri puolilta maailmaa. Samankaltaisia euroaluetta koskevia tuloksia on esitetty seuraavissa raporteissa: Global Financial Stability Report, Kansainvälinen valuuttarahasto, lokakuu 2016; Euro area policies: selected issues – Country Report No 15/205, Kansainvälinen valuuttarahasto, heinäkuu 2015, ja Unlocking lending in Europe , kehikko 5, Euroopan investointipankki, lokakuu 2014.
  79. Ks. Euroalueen talousnäkymiä koskevat EKP:n asiantuntijoiden arviot (syyskuu 2016), EKP, 2016.
  80. Ks. J. Fell, J., Grodzicki, M., Martin, R. ja O’Brien, E: ”Addressing market failures in the resolution of non-performing loans in the euro area”, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2016, Special Feature B. Artikkelissa on yksityiskohtaisempi kuvaus järjestämättömien saamisten lisääntymiseen johtavista rakenteellisista tekijöistä.
  81. Ks. EKP:n pankkivalvonnan Ohjeet pankeille järjestämättömien saamisten käsittelystä, maaliskuu 2017.
  82. Kesäkuussa 2015 järjestelmään liittyi neljä arvopaperikeskusta Kreikasta, Maltalta, Romaniasta ja Sveitsistä. Italian arvopaperikeskus liittyi elokuussa 2015. Maaliskuussa ja syyskuussa 2016 mukaan tuli seitsemän muuta arvopaperikeskusta, jotka toimivat Portugalissa, Belgiassa (kaksi kappaletta), Ranskassa, Alankomaissa, Luxemburgissa ja Tanskassa.
  83. Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 795/2014, annettu 3 päivänä heinäkuuta 2014 systeemisesti merkittäviä maksujärjestelmiä koskevista yleisvalvontavaatimuksista (EKP/2014/28).
  84. Guidance on cyber resilience for financial market infrastructures, Committee on Payments and Market Infrastructures-International Organization of Securities Commissions, kesäkuu 2016.
  85. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 141 kohdan 2, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17, 21.2, 43.1 ja 46.1 sekä 18. päivänä helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 artiklan 9 mukaisesti.
  86. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 122 kohdan 2 ja artiklan 132 kohdan 1, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä 11. päivänä toukokuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 artiklan 8 mukaisesti.
  87. EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä muutetun ERVV-puitesopimuksen artiklan 3 kohdan 5 mukaisesti.
  88. EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä rahoitustukijärjestelysopimuksia koskevien EVM:n yleisten ehtojen kohdan 5.12.1 mukaisesti.
  89. Euron käyttöön ottaneiden EU:n jäsenvaltioiden (Kreikkaa ja Saksaa lukuun ottamatta) ja Kreditanstalt für Wiederaufbaun (joka on Saksan liittotasavallan ohjauksessa ja sen antaman takauksen turvin toimiva yleishyödyllinen yhteisö) lainanantajina, Helleenien tasavallan lainanottajana sekä Kreikan keskuspankin lainanottajan maksujen välittäjänä välisen sopimuksen mukaan ja EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21.2 sekä 10. päivänä toukokuuta 2010 annetun päätöksen EKP/2010/4 artiklan 2 nojalla.
  90. Aiheesta kerrotaan lisää EKP:n verkkosivulla.
  91. Lisää aiheesta kerrotaan osoitteessa http://banks-integrated-reporting-dictionary.eu/
  92. Tarkempia tietoja EKP:n tutkimustoiminnasta ja tutkimukseen liittyvistä tapahtumista, julkaisuista ja verkostoista on EKP:n verkkosivulla.
  93. Ks, myös luvun 1 osassa 2.1 oleva kehikko 5.
  94. Yhdistetyt asiat C-105/15 P–C-109/15 P.
  95. Yhdistetyt asiat C-8/15 P–C-10/15 P.
  96. Työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14.10.1991 annettu neuvoston direktiivi (91/533/ETY).
  97. Perussopimusten liitteenä olevan, eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 15) mukaan Ison-Britannian kansallisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta kuulla EKP:tä.
  98. Muut lausunnot ovat CON/2016/10 ehdotuksesta vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen muuttamisesta siltä osin kuin kyse on hyödykemarkkinoilla toimivia välittäjiä koskevista poikkeuksista, CON/2016/15 ehdotuksesta asetukseksi arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä, CON/2016/27 ehdotuksesta asetukseksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen ja arvopaperikeskuksista annetun asetuksen muuttamisesta sekä ehdotuksesta direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin muuttamisesta, CON/2016/44 ehdotuksesta asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 345/2013 ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 346/2013 muuttamisesta, ja CON/2016/49 ehdotuksesta direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivin 2009/101/EY muuttamisesta.
  99. Ks. CON/2016/2, CON/2016/4, CON/2016/25, CON/2016/36 ja CON/2016/58.
  100. Ks. CON/2016/38 ja CON/2016/61.
  101. Ks. CON/2016/46.
  102. Ks. CON/2016/13.
  103. Ks. CON/2016/23.
  104. Ks. CON/2016/24, CON/2016/30, CON/2016/33 ja CON/2016/52.
  105. Ks. CON/2016/33, CON/2016/35 ja CON/2016/52.
  106. Ks. CON/2016/9, CON/2016/33, CON/2016/47 ja CON/2016/52.
  107. Ks. CON/2016/32.
  108. Ks. CON/2016/14.
  109. Ks. CON/2016/55.
  110. Ks. CON/2016/5 ja CON/2016/28.
  111. Ks. CON/2016/3 ja CON/2016/6.
  112. Ks. CON/2016/19.
  113. Ks. CON/2016/16.
  114. Ks. CON/2016/31 ja CON/2016/34.
  115. Ks. CON/2016/42 ja CON/2016/57.
  116. Ks. CON/2016/29.
  117. Ks. CON/2016/54.
  118. Ks. CON/2016/21.
  119. Ks. CON/2016/45.
  120. Ks. CON/2016/12, CON/2016/40 ja CON/2016/56.
  121. Ks. CON/2016/37.
  122. Ks. CON/2016/60.
  123. Ks. CON/2016/17, CON/2016/41, CON/2016/50, CON/2016/1, CON/2016/18 ja CON/2016/55.
  124. Ks. CON/2016/7, CON/2016/28 ja CON/2016/53.
  125. Ks. CON/2016/54.
  126. Ks. CON/2016/51.
  127. Ks. CON/2016/18.
  128. Ks. CON/2016/50.
  129. Ks. CON/2016/39.
  130. Ks. CON/2016/17 ja CON/2016/41.
  131. Ks. CON/2016/48.
  132. Ks. CON/2016/28.
  133. Ks. CON/2016/8.
  134. Ks. CON/2016/17.
  135. Ks. CON/2016/1.
  136. Ks. CON/2016/42.
  137. Ks. CON/2016/3 ja CON/2016/6.
  138. Ks. CON/2016/43.
  139. Kansalliset viranomaiset eivät esimerkiksi pyytäneet EKP:ltä lausuntoa ehdotuksista lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla tai EKP:ltä pyydettiin muodollisesti lausuntoa mutta sillä ei ollut riittävästi aikaa tutustua lainsäädäntöehdotukseen ja antaa siitä lausunto ennen säädöksen hyväksymistä.
  140. Kansallisista talonrakennusyhteisöistä annettu laki, julkaistu Unkarin virallisessa lehdessä (Magyar Kozlony), julkaisu 49, 11.4.2016.
  141. Ks. tarkempia tietoja EKP:n Talouskatsauksen 7/2015 kehikossa The creation of a European Fiscal Board.
  142. Ks. myös EKP:n Talouskatsauksen numeron 5/2016 artikkeli ”Increasing resilience and long-term growth: the importance of sound institutions and economic structures for euro area countries and EMU”.
  143. Alustuspuheenvuorot ovat saatavilla EKP:n verkkosivuilla.
  144. Ks. Euroopan parlamentin päätöslauselma EKP:n vuosikertomuksesta 2014, 23 kohta, saatavilla Euroopan parlamentin verkkosivuilla.
  145. Kaikki EKP:n pääjohtajan vastaukset parlamentin jäsenten kysymyksiin julkaistaan omassa osiossaan EKP:n verkkosivuilla.
  146. EKP:n valvontaelimen puheenjohtajan kirjalliset vastaukset parlamentin jäsenten kysymyksiin julkaistaan EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla.
  147. Ks. myös luvun 1 osa 1.1.
  148. Ks. tarkempi selvitys luvun 1 osassa 1.2.
  149. Ks. Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä tehdyn päätöksen EKP/2004/2 muuttamisesta 21.9.2016 tehty Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2016/1717 (EKP/2016/27), EUVL L 258, 24.9.2016, s. 16 ja päätökset EKP/2015/8, EKP/2014/1 ja EKP/2009/5; Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä 19.2.2004 tehty päätös EKP/2004/2, EUVL L 80, 18.3.2004, s. 33, Euroopan keskuspankin yleisneuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä 17.6.2004 tehty päätös EKP/2004/12, EUVL L 230, 30.6.2004, s. 61 ja Euroopan keskuspankin johtokunnan työjärjestyksestä 12.10.1999 tehty päätös EKP/1999/7, EYVL L 314, 8.12.1999, s. 34. Menettelyt ovat luettavissa EKP:n verkkosivuilla.
  150. Lisätietoja yhteisen valvontamekanismin päätöksenteosta löytyy EKP:n pankkivalvonnan verkkosivustosta.
  151. Petosten, lahjonnan ja Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjuntaan liittyvien Euroopan petostentorjuntaviraston Euroopan keskuspankkia koskevien tutkimusten ehdoista ja edellytyksistä 4.3.2016 tehty Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2016/456, (EKP/2016/3), EUVL L 79, 30.6.2004, s. 34.
  152. 1.12.2016 alkaen Hans Tietmeyerin tilalla.
  153. 1.8.2016 alkaen Hans Tietmeyerin tilalla.
  154. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1).
  155. Petosten, lahjonnan ja Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjuntaan liittyvien Euroopan petostentorjuntaviraston Euroopan keskuspankkia koskevien tutkimusten ehdoista ja edellytyksistä 4.3.2016 tehty Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2016/456, (EKP/2016/3), EUVL L 79, 30.6.2004, s. 34.
  156. Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2014 tehty päätös EKP/2004/3, EUVL L 80, 18.3.2004, s. 42.
  157. Luvussa ovat mukana paitsi EKP:n henkilöstö kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna myös EKP:ssä enintään vuoden sopimuksella työskentelevät kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijat sekä EKP:n jatko-opiskelijaohjelman osallistujat.