Hakuehdot
Home Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisu Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:ss
Ehdotukset
Lajitteluperuste

Esipuhe

Vuosi 2015 oli euroalueen taloudessa elpymisen aikaa, mutta inflaatiovauhdin vähittäinen hidastuminen jatkui. Keskeisenä tehtävänä olikin lujittaa luottamusta euroalueella. Luottamusta oli vahvistettava, jotta kotitaloudet lisäisivät kulutusta, yritykset palkkaisivat työntekijöitä ja tekisivät investointeja ja pankit lisäisivät lainanantoa. Vain siten voitiin edistää talouden elpymistä ja tukea inflaatiovauhdin palautumista tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin.

Luottamuksen vahvistumisesta saatiinkin vuoden aikana lukuisia osoituksia. Kuluttajien luottamuksen vahvistuessa kotimainen kysyntä nousi vientikysyntää tärkeämmäksi talouskasvun vauhdittajaksi. Luotonannon kehitys koheni euroalueella kokonaisuutena, työllisyystilanne parani edelleen ja alkuvuodesta 2015 euroaluetta vaivanneet deflaatiohuolet hälvenivät.

Kuten tässä vuosikertomuksessa kuvataan, EKP vaikutti toimintaympäristön paranemiseen pääasiassa kahdella tavalla.

Ensimmäinen ja tärkein keino olivat määrätietoiset rahapoliittiset toimet, joita vuoden mittaan toteutettiin hintavakautta uhkaavien riskien torjumiseksi ja inflaatio-odotusten pitämiseksi tiukasti tavoitteen mukaisina. Heti tammikuussa tehtiin päätös omaisuuserien osto-ohjelman laajentamisesta. Osto-ohjelmaa muokattiin vuoden mittaan useaan otteeseen esimerkiksi lisäämällä uusia laitoksia niiden laitosten luetteloon, joiden liikkeeseen laskemat velkapaperit hyväksytään ohjelmassa. Joulukuussa jo ennestään negatiivinen talletuskorko laskettiin entistä alemmaksi, ja omaisuuserien osto-ohjelman mitoitusta tarkistettiin.

Toimet osoittautuivatkin tehokkaiksi, ja rahoitusolot helpottuivat huomattavasti: toimien tuloksena pankkien antolainauskorot laskivat euroalueella noin 0,80 prosenttiyksikköä matalammiksi kuin ne olivat vielä vuoden 2014 puolivälissä. Normaalioloissa ohjauskorkoja olisi pitänyt laskea kertaluonteisesti kokonaisella prosenttiyksiköllä yhtä suuren vaikutuksen aikaansaamiseksi. Toimilla oli suotuisa vaikutus myös talouskasvuun ja inflaatiokehitykseen. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden arvioiden mukaan inflaatiovauhti olisi ilman omaisuuserien osto-ohjelmaa – joulukuun rahapoliittiset toimet mukaan lukien – ollut negatiivinen vuonna 2015. Lisäksi osto-ohjelman arvioidaan nopeuttavan inflaatiota yli puoli prosenttiyksikköä vuonna 2016 ja noin puoli prosenttiyksikköä vuonna 2017. Euroalueen BKT:n kasvun odotetaan vauhdittuvan omaisuuseräostojen vaikutuksesta noin 1,5 prosenttiyksikköä vuosina 2015–2018.

EKP:n neuvosto päätti tarkistaa rahapolitiikan mitoitusta loppuvuodesta 2015, kun maailmantalouden epäsuotuisa kehitys heikensi inflaationäkymiä. Haittavaikutusten voimistuessa vuoden 2016 alussa rahapolitiikan mitoitusta oli entisestään kevennettävä. Omaisuuserien osto-ohjelman kokoa ja koostumusta laajennettiinkin maaliskuussa 2016: ohjelmassa voidaan nyt ensi kertaa hankkia myös yritysten liikkeeseen laskemia joukkolainoja. Lisäksi laskettiin jälleen talletuskorkoa ja käynnistettiin toinen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarja, jolla pankkeja kannustetaan lisäämään lainanantoa. EKP:n ennakoivaa viestintää vahvistettiin niin ikään. Päätökset olivat osoitus siitä, että EKP ei kansainvälisen ympäristön aiheuttamista hintojen laskupaineista huolimatta anna inflaatiovauhdin jäädä liian hitaaksi.

EKP lujitti luottamusta vuonna 2015 myös puuttumalla euroalueen yhtenäisyyttä uhkaaviin tekijöihin. Keskeisin niistä oli Kreikan tilanne vuoden alkupuoliskolla. Epävarmuus maan uuden hallituksen sitoutumisesta talouden sopeutusohjelmaan johti siihen, että sekä pankkien että valtion markkinarahoituksen saanti tyrehtyi ja talletuksia vedettiin yhä runsaammin pois pankeista. Kreikan pankkijärjestelmä pidettiin toimintakykyisenä eurojärjestelmän hätärahoituksen turvin.

EKP:n neuvosto teki Kreikkaa koskevat päätökset täysin riippumattomasti ja sääntöjensä mukaisesti. Kreikan valtiolle ei siis annettu keskuspankkirahoituksen kiellon vastaista tukea, ja lainaa annettiin vain vakavaraisille pankeille, joilla oli riittävät vakuudet. Lisäksi varmistettiin, että euroalueeseen kauaskantoisesti vaikuttavat päätökset jäivät poliittisesti vastuullisten päättäjien tehtäviksi. EKP:n mandaatin mukaisesti siis kunnioitettiin perussopimukseen kirjattua sitoutumista yhteiseen rahaan ylittämättä kuitenkaan EKPJ:n perussäännön rajoja.

Kun Kreikka ja muut euroalueen maat pääsivät sopimukseen Kreikalle myönnettävästä kolmannesta talouden sopeutusohjelmasta, äärimmäisen kehityksen uhka lopulta vältettiin. Tapahtumasarja toi kuitenkin esiin euroalueen haurauden ja vahvisti, että rahaliiton loppuunsaattaminen on välttämätöntä. Sen edistämiseksi olimme mukana laatimassa ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely” -raporttia, jossa esitetään konkreettisia ehdotuksia euroalueen institutionaalisen rakenteen uudistamiseksi. Jotta unionia pystytään lujittamaan – ja jotta vältetään keskuspankin ylikuormittuminen – ehdotusten pohjalta on myös ryhdyttävä käytännön tekoihin.

Vuonna 2015 EKP edisti myös omiin päätöksentekomenettelyihinsä kohdistuvaa luottamusta lisäämällä avoimuutta ja parantamalla hallinnointia. Tammikuussa ryhdyttiin julkaisemaan selontekoja rahapoliittisista kokouksista. Niiden ansiosta yleisö voi nyt saada entistä selvemmän käsityksen päätösten taustalla olevista perusteluista ja pohdinnoista. Lisäksi alettiin julkistaa tietoja hätärahoituspäätöksistä ja hätärahoituksen määristä, saldotietoja TARGET2-maksuihin liittyvistä saamisista ja veloista sekä aikataulutietoja kokouksista ja muista tapahtumista, joihin johtokunnan jäsenet osallistuvat. Näinä epätavanomaisia rahapoliittisia toimia vaativina aikoina on tärkeää vahvistaa avoimuutta entisestään, jotta tilivelvollisuuden toteutuminen voidaan varmistaa.

Myös EKP:n hallinnointia parannettiin. Osana kehittämistyötä toteutettiin hanke, jolla pyritään varmistamaan, että EKP:n toiminta on mahdollisimman tehokasta myös uusiin tehtäviin ja haasteisiin vastattaessa. Hankkeen tuloksena esitettyjä suosituksia alettiin toteuttaa vuonna 2015. Erityisesti nimitettiin palvelujohtaja, jonka vastuualueena ovat pankin sisäiset tukitoiminnot.

Myös vuosi 2016 tulee olemaan EKP:lle haastava. Maailmantalouden näkymät ovat epävarmat, toimintaympäristöä hankaloittavat edelleen inflaatiota hidastavat tekijät, ja kysymyksiä liittyy myös Euroopan unionin suuntaan ja kykyyn selviytyä uusista häiriöistä. EKP:n vastauksena on sitoutua jatkossakin mandaattinsa määrätietoiseen hoitamiseen ja lujittaa siten luottamusta Euroopassa.

Frankfurt am Mainissa, huhtikuussa 2016

Mario Draghi Pääjohtaja

Euroalueen talous, EKP:n rahapolitiikka ja Euroopan rahoitusala vuonna 2015

Euroalueen talous: hidas inflaatio, matala korkotaso

Kansainvälinen makrotalousympäristö

Euroalueen talouteen ovat vuonna 2015 vaikuttaneet erityisesti kolme keskeistä kansainvälistä tekijää, jotka ovat taloudellisen toimeliaisuuden kasvava eriytyminen kehittyneiden ja kehittyvien talouksien välillä, historiallisen hidas globaali talouskasvu ja vähäiset maailmanlaajuiset inflaatiopaineet tilanteessa, jossa energian hinnat laskevat edelleen ja käyttämätöntä kapasiteettia on paljon.

Maailmantalouden talouden kasvu jäi vaatimattomaksi

Maailmantalous jatkoi vuonna 2015 asteittaista elpymistään, vaikka yleinen talouskasvu hidastui hieman edellisvuodesta. Taloudellisen toimeliaisuuden marginaalinen piristyminen kehittyneissä talouksissa jäi vähäisemmäksi kuin kasvun hidastuminen kehittyvissä talouksissa, joissa maitten ja alueiden väliset erot olivat suuret. Joidenkin kehittyvien talouksien merkittävä taantuminen vuoden alkupuoliskolla piti maailmanlaajuisen BKT:n kasvun historiallisesti katsoen vaatimattomana (ks. kuvio 1).

Taloudellinen toimeliaisuus kehittyneissä talouksissa pysyi vakaana koko vuoden elvyttävien rahoitusolojen, kohenevan työmarkkinatilanteen ja halvan öljyn ansiosta samalla, kun yksityisen sektorin velkaantuneisuuden purkamisesta ja julkisen talouden vakauttamisesta johtuvat kasvun esteet hälvenivät. Kehittyvissä markkinatalouksissa sen sijaan kasvuvauhti hidastui merkittävästi. Syitä tähän olivat lisääntyvä epävarmuus, rakenteelliset esteet (esimerkiksi infrastruktuurikapeikkojen, heikon yritystoimintaympäristön ja työ- ja tuotemarkkinoilta puuttuvan kilpailun vuoksi) ja ulkoisen rahoituksen ehtojen kiristyminen. Varsinkin alhaiset raaka-aineiden hinnat hidastivat jyrkästi raaka-aineita vievien talouksien kasvua, kun taas raaka-aineita tuovien maiden kasvu pysyi vahvempana. Raaka-aineiden hinnanlaskulla oli kuitenkin maailmanlaajuiseen kysyntään kokonaisuudessaan myönteinen vaikutus, kun öljyntuojamaat ovat tavallisesti alttiimpia kuluttamaan kuin öljynviejämaat. Joissakin tapauksissa myönteinen vaikutus kulutukseen jäi kuitenkin odotettua heikommaksi.

Kuvio 1

Tiettyjen talouksien kehitys pääpiirteittäin

(vuotuinen prosenttimuutos, neljännesvuosihavaintoja, kuukausihavaintoja)

Lähteet: Eurostat ja kansalliset tiedot. Huom. BKT-luvut on puhdistettu kausivaihtelusta. YKHI euroalueen ja Ison-Britannian osalta; kuluttajahintaindeksi Yhdysvaltain, Kiinan ja Japanin osalta.

Maailmantalouden rahoitusolot pysyivät yleisesti kasvua edistävänä. Yhdysvaltain keskuspankki lykkäsi rahapolitiikkansa normalisoinnin aloittamista vuoden 2015 loppuun. Sekä Japanin keskuspankki että EKP jatkoivat elvyttävän rahapolitiikan noudattamista. Englannin pankki piti rahapolitiikkansa muuttumattomana. Rahoitusmarkkinoiden heilahtelut ja sijoitusriskien välttäminen olivat suurimman osan vuodesta suhteellisen vähäisiä. Vuoden kolmannella neljänneksellä jyrkkä osakekurssien lasku Kiinan markkinoilla lisäsi kuitenkin huomattavasti volatiliteettia. Vaikka heijastusvaikutukset reaalitalouteen jäivät rajallisiksi, näkymät rahapolitiikan suunnan kasvavasta eriytymisestä suurissa kehittyneissä talouksissa ja markkinoiden huoli talouskasvun kestävyydestä kehittyvissä talouksissa johtivat valuuttakurssien merkittävään heikkenemiseen ja pääomien virtaamiseen ulkomaille monissa kehittyvissä talouksissa ja varsinkin maissa, joissa oli huomattavia sisäisiä ja ulkoisia tasapainottomuustekijöitä (ks. myös kehikko 1).

Historiallisen heikko maailmankaupan kehitys

Kolme vuotta kestäneen heikon talouskasvun jälkeen maailmanlaajuinen tavaroiden ja palveluiden tuonti heikkeni entisestään vuoden alkupuoliskolla, kunnes se vuoden loppua kohti elpyi asteittain hyvin matalalta tasolta. Kaiken kaikkiaan maailmanlaajuinen tuonti kasvoi vuonna 2015 vuositasolla vain 1,7 %, kun kasvu vuonna 2014 oli ollut 3,5 %. BKT:n kehityksen tapaan maailmankaupan heikkous johtui pääasiassa kehittyvistä markkinatalouksista, vaikka tilapäisesti kauppa myös joissakin kehittyneissä talouksissa elpyi erittäin hitaasti.

Maailmanlaajuisen tuonnin kasvuvauhti on vuoden 2011 jälkipuoliskolta alkaen jäänyt pitkän aikavälin keskiarvoa hitaammaksi. Kasvun hitauden syynä on osittain maailmantalouden elpymisen vaimeus, ja siksi se riippuu jossain määrin suhdanteista. Myös maailmankaupan joustavuus, eli globaalin tuonnin kasvun suhde BKT:n kasvuun, on kuitenkin ollut viimeisten neljän vuoden ajan erittäin heikko. Vaikka kaupan määrän kasvuvauhti oli vuoteen 2007 asti 25 vuoden ajan BKT:n kasvuun nähden lähes kaksinkertainen, se on viime vuosina jäänyt jälkeen BKT:n kasvuvauhdista.

Mahdollisia syitä maailmankaupan sitkeään heikkouteen on monia. Toisaalta kausiluontoisiin tekijöihin kuuluu globaalin talouden yleisesti vaimeana jatkuvan elpymisen lisäksi myös muuttunut maailmanlaajuisen BKT:n kysyntärakenne, kun tuontivaltaiset kysyntäerät (kuten investoinnit) ovat olleet erityisen heikkoja. Toisaalta rakenteellisilla tekijöillä voi myös olla huomattava vaikutus, mukaan lukien toimeliaisuuden siirtymiset uusille sektoreille (esimerkiksi palveluihin) ja alueille (kehittyviin markkinatalouksiin, ennen kaikkea Kiinaan), missä kaupan joustavuus on pienempi, ja muutokset osallistumisessa globaaleihin arvoketjuihin.

Alhaiset energian hinnat hidastivat maailmanlaajuista inflaatiota

Raaka-aineiden, varsinkin energian, hintojen jyrkkä lasku vuoden 2014 jälkipuoliskolla hidasti merkittävästi koko maailmantalouden inflaatiota vuonna 2015 (ks. kuvio 2). Vuotuinen inflaatio OECD-alueella hidastui 0,6 prosenttiin (edellisvuoden 1,7 prosentista), kun taas OECD:n vuotuinen pohjainflaatio (ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja) hidastui vuonna 2015 vain hieman eli 1,7 prosenttiin oltuaan 1,8 % vuonna 2014 (ks. kuvio 1).

Kuvio 2

Raaka-aineiden hinnat

(päivähavaintoja)

Lähteet: Bloomberg ja Hamburgisches WeltWirtschaftslnstitut.

Yleisesti alhaiset öljyn hinnat vaihtelivat huomattavasti koko vuoden 2015. Ennen tätä hinta oli laskenut jatkuvasti vuoden 2014 kesäkuun noin 112 dollarista barrelilta tammikuun 2015 puolivälin 46 dollarin barrelihintaan. Toukokuuhun 2015 jatkuneen tilapäisen hinnannousun jälkeen öljyn hinta laski vuoden 2015 loppupuolella globaalien öljymarkkinoiden jatkuvan ylituotannon vuoksi. OPEC-maat pitivät tuotantonsa lähes ennätystasolla, vaikka OPECin ulkopuolisten maiden tuotannon kasvuvauhti hidastui hieman toisella vuosipuoliskolla. Hinnanlasku ja investointien supistuminen hidasti edelleen vahvaa Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuotantoa ja vähensi hieman ylitarjontaa. Raakaöljyn kysyntä piristyi vuonna 2015 hintojen laskun myötä, mutta ei kasvanut samaan tahtiin öljyn tarjonnan kanssa.

Muiden raaka-aineiden kuin öljyn hinnat laskivat edelleen sekä tarjonnan että kysynnän vaikutuksesta. Varsinkin Kiinasta, joka on suurin monien metallien ostaja, johtuva globaalin kysynnän supistuminen lisäsi muiden raaka-aineiden kuin öljyn hinnanlaskupaineita. Elintarvikkeiden hintojen laskun suurimpana syynä oli tarjonnan lisääntyminen. Yhdysvaltain dollareissa laskettuna elintarvikkeiden hinnat laskivat vuonna 2015 kaiken kaikkiaan 18 % samalla, kun metallin hintaindeksi laski 17 %.

Kehittyneissä talouksissa hitaasti sulkeutuvat ja monissa kehittyvissä markkinatalouksissa levenevät tuotantokapeikot aiheuttivat maailmanlaajuisesti paljon käyttämätöntä kapasiteettia, joka hidasti entisestään globaalia inflaatiovauhtia. Yksittäisten maiden tasolla inflaatioon vaikuttivat merkittävästi myös valuuttakurssien muutokset. Yhdysvaltain dollarin ja Englannin punnan vahvistuminen vuoden alussa kasvatti kummassakin maassa painetta inflaation hidastumiseen, kun taas joissakin kehittyvissä markkinatalouksissa, kuten Venäjällä, Brasiliassa ja Turkissa, kansallisten valuuttojen merkittävä heikkeneminen lisäsi hintojen nousupaineita.

Kasvukehitys vaihteli tärkeimmissä talouksissa

Yhdysvalloissa taloudellinen toimeliaisuus jatkui vilkkaana, ja BKT:n määrä kasvoi vuonna 2015 edellisvuoden tapaan keskimäärin 2,4 prosentin vauhtia. Vuoden alussa BKT:n kasvua hidastivat jonkin verran tilapäiset tekijät, kuten epäedulliset sääolosuhteet ja satamaliikenteen keskeytykset. Toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä kasvu oli suhteellisen vahvaa lähinnä kotimaisen kysynnän ansiosta, vaikka nettoviennin vaikutus jarrutti BKT:n myönteistä kehitystä. Neljännellä vuosineljänneksellä talouden toimeliaisuus laantui jälleen. Yksityinen kulutuskysyntä pysyi vilkkaana, kun rahoitusehdot suosivat edelleen elpymistä, öljyn hinta laski, kotitalouksien velkaantuminen supistui ja kuluttajien luottamus vahvistui. Myös työmarkkinoiden kehitys oli vahvaa, ja työttömyysaste laski vuoden lopussa 5,0 prosenttiin. Inflaatiovauhti pysyi koko vuoden 2015 erittäin hitaana energian jyrkän hinnanlaskun ja vuoden 2014 jälkipuoliskolla alkaneen Yhdysvaltain dollarin vahvistumisen ansiosta. Vuotuinen kuluttajahintainflaatio oli enää keskimäärin 0,1 %, kun se oli vuonna 2014 ollut 1,6 %. Ilman elintarvikkeiden ja energian hintoja laskettu kuluttajahintainflaatio pysyi suurin piirtein ennallaan 1,8 prosentissa.

Rahapolitiikka oli suurimman osan vuodesta 2015 erittäin elvyttävää. Yhdysvaltain keskuspankin avomarkkinakomitean korkokehitysarviot ja federal funds -futuurisopimukset maltillistuivat vähitellen, kun ohjauskorkojen nousuodotukset siirtyivät kauemmas tulevaisuuteen. Joulukuussa 2015 avomarkkinakomitea päätti nostaa federal funds -tavoitekoron vaihteluvälin 0,25–0,50 prosenttiin, mikä oli sen ensimmäinen koronnostopäätös yli yhdeksään vuoteen. Finanssipolitiikan linjaus oli tilivuonna 2015 jokseenkin neutraali, ja julkisen talouden alijäämäsuhde supistui hieman eli 2,5 prosenttiin, mikä oli pienin suhdeluku sitten vuoden 2007.

Japanissa BKT:n kasvu vaihteli vuoden mittaan varsin paljon. Alkuvuoden vahvan kasvun jälkeen talouden toimeliaisuus laantui väliaikaisesti toisella vuosineljänneksellä, mutta palasi hienoiselle kasvu-uralle vuoden jälkipuoliskolla. Elpyminen johtui yksityisen kulutuksen ja viennin piristymisestä. BKT kasvoi vuonna 2015 keskimäärin 0,7 %, eli hieman hitaammin kuin vuotta aiemmin, jolloin Japanin talous laantui huomattavasti arvonlisäveron noston vuoksi. Tämä veronnostoon liittyvien vertailuajankohdan vaikutusten väistyminen hidasti myös inflaatiota, joka päätyi keskimäärin 0,8 prosenttiin (2,7 prosentista vuonna 2014). Japanin keskuspankin meneillään olevasta rahan määrän lisäämiseen ja rahapolitiikan helpottamiseen perustuvasta elvytysohjelmasta huolimatta inflaatio alittaa edelleen selvästi 2 prosentin tavoitteen, vaikka pohjainflaatio osoitti vuoden lopulla merkkejä nopeutumisesta.

Ison-Britannian talouskasvu hidastui hieman vuonna 2015. Alustavien arvioiden mukaan BKT:n vuotuinen kasvuvauhti hidastui 2,2 prosenttiin vuonna 2015, kun se oli ollut edellisvuonna lähes 3 %. Varsinkin asuntoinvestointien kasvu hidastui vuotta aiemmin mitatulta erittäin nopean kasvun tasolta. Hidas inflaatio lisäsi kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen määrää ja tuki yksityistä kulutusta sekä BKT:n kasvua. Edellisvuoteen verrattuna työmarkkinat vahvistuivat yhä ja vuoden 2015 loppuun mennessä työttömyysaste laski noin 5 prosenttiin. Julkisen talouden vakauttaminen edistyi, ja sen alijäämän arvioidaan supistuneen vuonna 2015 noin 4,5 prosenttiin BKT:stä. Inflaatio hidastui edellisvuodesta ja vaihteli koko vuoden 0 prosentin paikkeilla alhaisten energian ja elintarvikkeiden hintojen sekä punnan vahvistumisen ansiosta. Englannin pankin rahapolitiikan komitea noudatti vuonna 2015 elvyttävää rahapolitiikkaa. Se piti ohjauskoron 0,5 prosentissa ja arvopapereiden osto-ohjelmansa 375 miljardin punnan suuruisena.

Kiinassa talouskasvun asteittainen hidastuminen jatkui, kun investoinnit laantuivat vähitellen ja vienti heikkeni. Vuotuinen BKT:n kasvu hidastui vuonna 2015 edellisvuoden 7,3 prosentista 6,8 prosenttiin. Kesän mittaan Kiinan osakemarkkinoilla tapahtui jyrkkä korjausliike edellisten kuukausien erittäin vahvan nousun jälkeen. Tämä aiheutti huolta Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien rahoitusalan vakaudesta ja talouskasvun tulevaisuudennäkymistä. Osakemarkkinoiden heikkenemisen vaikutukset julkistalouden ja rahoituksen vakauteen jäivät kuitenkin suhteellisen pieniksi. Kun kuluttajahintainflaatio hidastui 1,5 prosenttiin vuonna 2015 (2,0 % vuonna 2014) Kiinan keskuspankki jatkoi talouskasvun vakauttamiseksi vuonna 2014 aloittamaansa rahapolitiikan höllentämistä laskemalla vuoden 2015 aikana useita kertoja tavoitekorkoa ja alentamalla varantovelvoitetta. Lisäksi toteutettiin muita uudistuksia, jotka vahvistivat markkinavoimien vaikutusta valuuttakurssin määräytymiseen. Tämä heikensi renminbin ja muiden kehittyvien markkinoiden valuuttakursseja suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja aiheutti päätöksen jälkeisinä viikkoina uusia markkinoiden heilahteluja. Finanssipolitiikassa julkisia infrastruktuurimenoja lisättiin kokonaisinvestointien tukemiseksi.

Euron heikkeneminen jatkui

Vuoden 2015 aikana euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi laski. Euron vaihtokurssin kehitys johtui edelleen suureksi osaksi eroista suurten talouksien suhdannetilanteissa ja rahapolitiikan suunnissa. Tämä kehitys jakautui neljään eri vaiheeseen. Vuoden 2015 alkuneljänneksellä euro heikkeni merkittävästi ennen EKP:n ilmoitusta laajennetusta arvopapereiden osto-ohjelmasta. Sen jälkeen euron kurssi vakiintui vuoden toisella neljänneksellä, vaikka siinä oli havaittavissa satunnaisia heilahteluja, Kreikan ja sen kansainvälisten rahoittajien välisten neuvotteluiden ja Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskorkojen mahdollisen noston aikataulua koskevien vaihtelevien markkinaodotusten vuoksi. Kesän aikana euro vahvistui huomattavasti, kun kansainväliset markkinat lisäsivät pyrkimystään välttää riskejä ja Kiinan ja kehittyvien talouksien kehitystä koskeva yleinen epävarmuus kasvoi. Neljännellä vuosineljänneksellä euron kurssi heikkeni jälleen, kun odotukset rahapolitiikan mitoituserojen kasvusta Atlantin eri puolten välillä taas voimistuivat.

Kuvio 3

Euron valuuttakurssi

(päivähavaintoja)

Lähde: EKP.Huom. Nimellinen efektiivinen valuuttakurssi 38 tärkeimmän kauppakumppanimaan valuuttaan nähden.

Euron nimellinen efektiivinen valuuttakurssi (mitattuna suhteessa 38 tärkeimmän kauppakumppanin valuuttoihin) heikkeni vuositasolla yli 3 % (ks. kuvio 3). Euron kahdenvälinen valuuttakurssi suhteessa Yhdysvaltain dollariin laski voimakkaasti (-11,0 %). Samalla euro jatkoi heikkenemistään suhteessa Yhdysvaltain dollariin kiinnitettyihin valuuttoihin, esimerkiksi Kiinan renminbiin (-6,5 %). Euro heikkeni myös suhteessa Englannin puntaan (-5,9 %) ja Japanin jeniin (-10,3 %). Sen sijaan euro vahvistui merkittävästi suhteessa Brasilian realiin (+29,2 %) ja Etelä-Afrikan randiin (+18,9 %).

Liettuan liityttyä euroalueeseen 1.1.2015 läheisesti euroon liittyvistä eurooppalaisista valuutoista Tanskan kruunu on ainoa Euroopan valuuttakurssimekanismiin (ERM II) kuuluva valuutta. Tanskan kruunun kurssi oli lähellä ERM II -keskuskurssiaan, kun Tanskan keskuspankki alensi ohjauskorkojaan neljään otteeseen tammi-helmikuussa 2015. Sveitsin keskuspankin ilmoitettua 15.1.2015 hylkäävänsä eurokurssin vähimmäistavoitteen (1,20 Sveitsin frangia) euron frangikurssi heikkeni jyrkästi ja on sittemmin pysynyt hieman keskuskurssin yläpuolella. Bulgarian lev oli edelleen kiinnitetty euroon samalla, kun euro heikkeni hieman suhteessa joihinkin EU:n jäsenvaltioiden kelluviin valuuttoihin, kuten Tšekin korunaan (-2,6 %), Puolan zlotyyn (-0,2 %), Ruotsin kruunuun (-2,2 %) ja Kroatian kunaan (-0,3 %).

Kehikko 1 Kehittyvien markkinatalouksien rahoitusmarkkinoiden jännitteet

Huolet Kiinan ja yleisemminkin kehittyvien talouksien kasvunäkymistä sekä kasvavat odotukset Yhdysvaltain rahapolitiikan normalisoitumisesta lisäsivät vuonna 2015 tilapäisesti kehittyvien markkinatalouksien rahoitusmarkkinoiden volatiliteettia. Monissa maissa valuuttapako kotimaisten velkapapereiden ja osakkeiden markkinoilta oli huomattava samalla, kun yritysten ja valtion joukkolainojen tuottoerot kasvoivat ja kansallisten valuuttojen vaihtokursseihin kohdistui merkittäviä heikkenemispaineita. Torjuakseen näitä kielteisiä vaikutuksia monet keskuspankit turvautuivat mittaviin valuuttamarkkinainterventioihin myymällä valuuttavarantojaan. Jännitteet saavuttivat huippunsa elokuun 2015 lopulla, kun jyrkkä pudotus Kiinan osakemarkkinoilla lisäsi selvästi maailmanlaajuista riskinottohaluttomuutta ja vaikutti huomattavan haitallisesti koko maailman ja myös euroalueen rahoitusmarkkinoihin.

Rahoitusmarkkinoiden stressi tärkeimmillä kehittyvillä markkinoilla oli suurimmillaan vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä ja saavutti tason, jota on jopa pitkän aikavälin tarkastelussa pidettävä hyvin korkeana. Kuviossa A on kehittyvien markkinatalouksien rahoitusmarkkinoiden stressi-indikaattori, johon on yhdistetty tiedot arvopaperisijoitusten virroista, valuuttakurssien kehityksestä, kotimaisten joukkolainojen tuottoeroista sekä valuuttavarantojen muutoksista. Tämän indikaattorin huippukohta osui syyskuulle 2015, jolloin se nousi toiseksi korkeimmalle tasolle kymmeneen vuoteen. Samalla se ohitti vuoden 2013 puolivälin piikin, jonka oli aiheuttanut Yhdysvaltain keskuspankin aikomus vähentää joukkolainaostojaan. Vain loppuvuoden 2008 globaalia rahoituskriisiä välittömästi seurannut jälkisokki nosti stressin vielä korkeammalle. Kokonaisindikaattorin sisältämistä yksittäisistä eristä stressiä aiheuttivat vuonna 2015 eniten valuuttakurssikehitys ja sitä vähemmässä määrin virallisten valuuttavarantojen supistuminen. Kiinan osakemarkkinoiden laskua elokuun 2015 lopulla seurasi myös arvopaperisijoitusten vuolas virta ulos kehittyviltä markkinoilta, mikä osaltaan edisti rahoitusmarkkinoiden paineiden kasvua huippuunsa syyskuussa 2015.

Kuvio A

Rahoitusmarkkinoiden paineet suurimmissa kehittyvissä markkinatalouksissa

(kuukausihavaintoja)

Lähteet: Haver, Institute of International Finance ja EKP:n laskelmat.Huom. Kehittyvien markkinoiden rahoitusalan stressi-indikaattorissa ovat yhdistettyinä tiedot rahoitusmarkkinoiden eri aikasarjoista: 1) sijoitukset joukkolaina- ja osakemarkkinoille (Institute of International Finance); 2) nimellisten kahdenvälisten valuuttakurssien kehitys suhteessa Yhdysvaltain dollariin (Yhdysvaltain keskuspankin johtokunta); 3) muutokset kotimaisten joukkolainamarkkinoiden tuotoissa verrattuna yhdysvaltalaisten joukkolainojen tuottoihin (JP Morgan’s Emerging Market Bond Index); ja 4) muutokset valuuttavarantojen määrissä (IMF:n kansainväliset rahoitustilastot). Esitetty indikaattori on liukuva kolmen kuukauden keskiarvo ensimmäisestä pääerästä, joka aiheuttaa noin 50 % alkuperäisten tilastotietojen kokonaismuutoksista. Indikaattorin positiiviset ja negatiiviset arvot kuvaavat stressitasoa, joka ylittää tai alittaa pitkän aikavälin keskiarvon. Otokseen sisältyvät maat ovat Brasilia, Kiina, Intia, Indonesia, Meksiko, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Thaimaa ja Turkki. Tiedot ovat kuukausittaisia ja kattavat ajanjakson, joka alkaa tammikuusta 2005. Tuorein havainto on joulukuulta 2015.

Vaikka odotukset Yhdysvaltojen rahapolitiikan normalisoitumisesta lisäsivät rahoitusmarkkinoiden heilahteluja vuonna 2015, ne eivät ehkä kuitenkaan olleet heilahtelujen pääasiallinen syy. Odotukset korkojen noususta Yhdysvalloissa nostivat vuonna 2015 laajasti Yhdysvaltain dollarin kurssia ja lisäsivät valuuttamarkkinoiden epävakautta. Markkinat olivat kuitenkin hyvin ennakoineet joulukuussa 2015 toteutetun koronnoston ja jo vuoden alusta lähtien ottaneet sen pitkälle huomioon hinnoittelussaan. Toisin kuin Yhdysvaltain keskuspankin aikoessa vähentää joukkolainaostojaan (ns. taper tantrum), valtion 10 vuoden joukkolainojen tuotoissa ei havaittu selvää nousua vuonna 2015, ja maturiteettipreemio pysyi hyvin matalana.

Kehittyvien markkinatalouksien rahoitusalan akuutti volatiliteetti vuonna 2015 johtui suureksi osaksi Kiinan talouskasvun ilmeisen hidastumisen ja raaka-aineiden hinnanlaskun herättämästä huolestuneisuudesta. Esimerkiksi Kiinan osakemarkkinoilla elokuussa 2015 tapahtuneen laskun jälkeen joidenkin raaka-aineiden nettoviejiin kuuluvien kehittyvien markkinatalouksien valuutat heikkenivät jyrkästi. Sellaisten maiden valuutat, joiden kauppasiteet Kiinan kanssa ovat erityisen vahvat, reagoivat myös voimakkaasti. Näihin maihin kuuluivat muiden muassa Chile, Indonesia, Malesia ja Thaimaa.

Myös aiemmat haavoittuvuudet ja huolet kasvun hidastumisesta lisäsivät rahoitusmarkkinoiden stressiä. Kehittyvistä markkinoista useimmilla kasvu on viime vuosina hidastunut sekä suhdanteiden että rakenteellisten esteiden vaikutuksesta. Lähivuosien kasvunäkymät ovat myös aiempaa maltillisemmat. Lisäksi jotkin taloudet, joita rahoitusmarkkinat pitivät horjuvina jo vuoden 2013 taper tantrum -tilanteen yhteydessä, ovat sellaisina myös pysyneet. Brasiliassa, Indonesiassa ja Etelä-Afrikassa kaksoisvaje (samanaikainen julkistalouden ja vaihtotaseen alijäämä) on jatkunut vuoden 2013 alusta lähtien. Lisäksi Brasiliaa ja Etelä-Afrikkaa vaivaavat nopea inflaatio ja kasvun hidastuminen. Myös Turkissa oli nopean inflaation ja velkaantuneisuuden kasvun ohella edelleen merkittäviä ulkoisia tasapainottomuustekijöitä. Raaka-ainehintojen lasku on vaikuttanut kielteisesti raaka-aineiden nettoviejämaihin, kuten Venäjään ja Brasiliaan. Venäjällä kasvun hidastumista ovat jyrkentäneet taloudelliset pakotteet ja alhainen öljyn hinta, minkä vuoksi talous on ajautunut syvään taantumaan. Sen sijaan Intia on sitten vuoden 2013 onnistunut korjaamaan osan haavoittuvuuksistaan. Sen inflaatiovauhti on hidastunut ja vaihtotaseen alijäämä supistunut sen jälkeen, kun viranomaiset ovat toteuttaneet joukon taloutta tasapainottavia ja kasvua Kehikko 5

Kuvio B

Muutokset luottojen määrän suhteessa BKT:hen ja velanhoitosuhteessa

(I/2010–II/2015; prosenttiyksikköä BKT:stä; prosenttiyksikköä)

Lähteet: Kansainvälinen järjestelypankki ja EKP:n laskelmat.
Huom. Luotot tarkoittavat kotimaisten pankkien, kaikkien muiden talouden sektoreiden ja ulkomaisten rahoittajien myöntämien luottojen kokonaismäärää muulle kuin rahoitussektorille; rahoitusvälineinä ne kattavat ”perusvelkaantumisen”, joka käsittää lainat, velkakirjat ja käteisen rahan sekä talletukset. Velanhoitosuhde tarkoittaa sitä osuutta tuloista, jonka rahoitusalan ulkopuolinen yksityinen sektori on käyttänyt velanhoitoon. Luettelo maiden lyhenteistä on tämän kertomuksen lopussa.

Nopea luottojen kasvu on myös saattanut johtaa monien kehittyvien markkinatalouksien yleisten rahoitusehtojen tiukentumiseen. Löysät globaalit rahoitusehdot ovat viime vuosina osaltaan kiihdyttäneet velkaantumista monissa näistä maista (ks. kuvio B). Kiinassa, missä nopeasti kasvava luottojen määrä on tukenut vilkasta investointitoimintaa, rahoitusalan ulkopuolisen yksityisen sektorin velkaantuneisuus kasvoi vuonna 2015 noin 200 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Matalista koroista huolimatta velkaantuneisuuden lisääntyminen monissa kehittyvissä markkinatalouksissa on kasvattanut kotitalouksien ja yritysten velanhoitosuhdetta, mikä merkitsee rahoitusalan vakauden vaarantumista varsinkin, jos globaalien rahoitusehtojen tiukkeneminen nostaa korkoja. Lisäksi useat kehittyvät markkinataloudet, joiden Yhdysvaltain dollareissa määritelty valuuttavelka on viime vuosina huomattavasti kasvanut, ovat joutuneet alttiiksi Yhdysvaltain dollarin vahvistumiselle.

Kaiken kaikkiaan rahoitusalan jännitteet vuonna 2015 olivat osoitus joidenkin kehittyvien markkinatalouksien haavoittuvuuksista ja tarpeesta korjata niitä. Erityisen tärkeäksi tämän tekee todennäköisyys, että globaalit rahoitusehdot ovat tiukentumassa samalla, kun kyseisten maiden kasvunäkymät ovat heikentyneet.

Rahoitusmarkkinoiden kehitys

Euroalueen rahoitusmarkkinoiden kehitystä vuonna 2015 ohjailivat suurelta osin EKP:n rahapoliittiset päätökset ja erityisesti omaisuuserien osto-ohjelma. Sen seurauksena rahamarkkinakorot, valtioiden joukkolainojen tuotot sekä yritysten ulkoisen rahoituksen kustannukset laskivat yhä alemmaksi ennennäkemättömän mataliin lukemiin. Myös kotitalouksien rahoitusolot paranivat edelleen.

Euroalueen rahamarkkinakorot laskivat ylimääräisen likviditeetin kasvaessa

Rahamarkkinakorkojen lasku jatkui vuonna 2015 heijastaen kesäkuussa 2014 käyttöön otetun negatiivisen talletuskoron välittymistä talouteen. Ensi alkuun sijoittajat pyrkivät välttämään negatiivisten korkojen vaikutusta hakemalla tuottoa hieman pidemmistä maturiteeteista, ostamalla korkealaatuisia arvopapereita sekä vähäisemmässä määrin ottamalla hinnoittelun sopeuduttua entistä enemmän luottoriskiä. Lisäksi negatiivisiin korkoihin liittyvä kitka markkinoilla poistui asteittain.

Kuvio 4

Rahamarkkinakorot ja ylimääräinen likviditeetti

(mrd euroa, vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Lähteet: EKP ja Bloomberg.
Huom. Tuoreimmat havainnot 11.1.2016.

Likviditeetin lisääminen epätavanomaisin rahapoliittisin toimin vahvisti rahamarkkinakorkoihin kohdistuvaa laskupainetta. Erityisesti omaisuuserien osto-ohjelma ja kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (TLTRO) lisäsivät ylimääräistä likviditeettiä. Kun ylimääräisen likviditeetin määrä vuodenvaihteessa ylitti 650 miljardia euroa, korot muuttuivat entistä negatiivisemmiksi (ks. kuvio 4) ja eräiden euroalueen rahamarkkinoiden segmenttien toiminta vaimeni.

EKP:n neuvoston joulukuun 2015 kokousta edeltäneellä jaksolla rahamarkkinakorot laskivat edelleen heijastaen markkinoiden odotusta rahapoliittisen elvytyksen jatkumisesta. EKP:n neuvosto päätti 3.12.2015 laskea talletuskoron -0,30 prosenttiin ja jatkaa laajennettua omaisuuserien osto-ohjelmaa vähintään maaliskuuhun 2017 saakka. Sen seurauksena rahamarkkinoiden tuottokäyrät laskivat asteittain yhä alemmaksi.

Kaiken kaikkiaan alkuvaiheen huolista huolimatta useiden viitekorkojen lasku negatiiviseksi tapahtui sujuvasti. Tämä koski myös pidempiä maturiteetteja, kuten kuuden kuukauden euriboria. Kolmen kuukauden euribor laski negatiiviseksi huhtikuussa ja kuuden kuukauden euribor lokakuussa. Vuoden 2015 lopussa kolmen kuukauden euribor oli -0,13 % ja kuuden kuukauden euribor -0,04 %.

Valtionlainojen tuotot supistuivat historiallisen pieniksi

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma (PSPP) vaikutti voimakkaasti euroalueen valtioiden joukkolainamarkkinoihin (ks. kuvio 5).[1] Osto-ohjelmasta ilmoittamisen ja sen toteuttamisen myötä AAA-luottoluokitettujen pitkäaikaisten velkojen tuotot jatkoivat vuonna 2014 alkanutta supistumistaan ja saavuttivat uuden historiallisen pohjatason keväällä 2015. Sen jälkeen tuotot kasvoivat vuoden 2015 puoliväliin saakka, mikä johtui euroalueen taloudesta saaduista positiivisista yllätyksistä, teknisistä markkinatekijöistä sekä oppimisprosessista, jossa markkinat sopeutuivat julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan. Vuoden 2015 jälkipuoliskolla tuotot jatkoivat supistumistaan, kun inflaationäkymiin kohdistuvat laskupaineet saivat EKP:n lisäämään rahapoliittista elvytystä muun muassa laajentamalla omaisuuserien osto-ohjelmaa. Euroalueen kymmenvuotinen keskikorko laski 0,6 prosenttiin eli historiallisen matalaksi. Tämä on huomattavasti viime vuosien keskiarvojen alapuolella sekä merkittävästi alhaisempi kuin Yhdysvalloissa, jossa vastaava keskikorko oli 2,1 %. Se oli kuitenkin korkeampi kuin Japanissa, jossa keskikorko oli 0,4 %.

Kuvio 5

Valtion pitkien joukkolainojen tuotot

(vuotuinen korko, päivähavaintoja)

Lähteet: EuroMTS, EKP, Bloomberg ja Thomson Reuters.
Huom. Valtion pitkillä lainoilla tarkoitetaan 10 vuoden joukkovelkakirjalainoja tai maturiteetiltaan lähimpiä vastaavia lainoja. Euroalueen joukkolainojen tuotto perustuu EKP:n tietoihin AAA-luokituksen saaneista joukkolainoista, joihin sisältyvät Itävallan, Suomen, Saksan ja Alankomaiden valtion joukkolainat.

Kuvio 6

Keskeiset osakeindeksit

(indeksi: 1.1.2009 = 100, päivähavaintoja)

Lähde: Thomson Reuters.
Huom. Käytetyt indeksit ovat Dow Jones Euro Stoxx (laaja) euroalueella, Standard & Poor's 500 Yhdysvalloissa ja Nikkei 225 Japanissa.

Euroalueen sisällä valtionlainojen tuottoerojen kehitys oli varsin vaimeaa edellisvuotisiin verrattuna, mutta maiden välillä oli kuitenkin eroja. Tuottoerot pysyivät jokseenkin vastaavilla tasoilla kuin ennen valtionvelkakriisin alkua.

Osakkeiden hinnat nousivat ja volatiliteetti oli suuri

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma vaikutti myös euroalueen osakemarkkinoihin. Aluksi osakkeiden hinnat nousivat tuntuvasti, kun ilmoitusta ohjelmasta odotettiin ja kun se julkistettiin. Joukkolainojen tuottojen supistuminen nimittäin tukee voimakkaasti euroalueen osakkeiden hintoja, kun diskonttokorot laskevat ja sijoitussalkkujen koostumusta muutetaan siirtämällä sijoituksia riskipitoisempiin omaisuuseriin. Tämän seurauksena Euro Stoxx -indeksi nousi lähes neljänneksellä kevään aikana (ks. kuvio 6). Vuoden 2015 puolivälissä volatiliteetti kuitenkin kasvoi ja osakkeiden hinnat laskivat, kun epävarmuus Kreikan tilanteesta sekä Kiinan osakemarkkinoiden jyrkkä lasku – samanaikaisesti öljyn hinnan nopean putoamisen kanssa – herättivät huolta maailman talousnäkymistä. Kaikesta huolimatta euroalueen osakehinnat nousivat syksyllä – osittain siksi, että samaiset huolet herättivät odotuksia EKP:n ja muiden tärkeimpien keskuspankkien rahapoliittisesta elvytyksestä – ja niinpä osakekurssit olivat vuoden lopussa 8 % korkeammat kuin vuoden alussa.

Myös yritysten ulkoisen rahoituksen nimelliskustannukset olivat historiallisen matalat

Koska julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma vähensi markkinaehtoisen velkarahoituksen ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen kustannuksia, se myötävaikutti myös yritysten ulkoisen rahoituksen nimellisen kustannuksen laskuun uudelle historian alhaisimmalla tasolle (ks. kuvio 7). Erityisesti pankkien rahoitustilanteen helpottuminen sekä julkisen sektorin velkapaperien osto-ohjelman että kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden seurauksena helpotti yritysten pankkirahoituksen kustannusten laskua. Koska rahoituksen välittyminen euroalueella on luonteeltaan pankkivetoista, pankkirahoituksen kustannusten laskulla oli tärkeä vaikutus ulkoisen rahoituksen nimellisten kustannusten laskuun. Se tasoitti markkinalähtöisen rahoituksen kustannusten kasvun vaikutusta vuoden jälkipuoliskolla sekä oman pääoman kustannusten äkillistä nousua vuoden 2015 puolivälissä. On tärkeä huomata, että euroalueen maiden väliset erot ulkoisen rahoituksen kustannuksissa vähenivät edelleen vuoden 2015 aikana, kun EKP:n rahapoliittisen elvytyksen välittyminen vahvistui kriisistä kärsineissä maissa.

Kuvio 7

Euroalueen yritysten ulkoisen rahoituksen nimelliset kokonaiskustannukset

(vuotuisina prosentteina, kolmen kuukauden liukuvia keskiarvoja)

Lähteet: EKP, Merrill Lynch, Thomson Reuters ja EKP:n laskelmat.
Huom. Yritysten rahoituksen kokonaiskustannukset on laskettu pankkilainojen, markkinaehtoisen rahoituksen ja oman pääoman erien kustannusten painotettuna keskiarvona euroalueen tilinpidon mukaisten kantatietojen perusteella. Oman pääoman erien kustannukset on laskettu kolmivaiheisen osinkojen diskonttausmallin avulla käyttämällä Datastreamin yritysosakemarkkinaindeksin tietoja. Tuoreimmat havainnot ovat marraskuulta 2015.

Ulkoisen rahoituksen käyttö lisääntyi

Pienet rahoituskustannukset (sekä nimelliset että reaaliset) yhdessä rahoituksen saannin paranemisen ja talouden vahvistumisen kanssa johtivat yritysten ulkoisen rahoituksen käytön merkittävään kasvuun vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana (ks. kuvio 8). Keskeiset tekijät tämän yleisen kasvun taustalla olivat pankkilainat, noteeraamattomien osakkeiden liikkeeseenlaskut ja kauppaluotot sekä luottojen kysynnän jatkunut paraneminen. On huomattavaa, että vuosi 2015 oli ensimmäinen vuosi neljään vuoteen, jolloin yritykset kasvattivat pankkilainojen käyttöä. Tämä heijasti sekä luottojen tarjonnan vahvistumista että luottojen kysynnän jatkunutta paranemista. Luottojen tarjonta piristyi siksi, että pankkien rahoitusolot helpottuivat ja lainojen riski-tuottosuhde parani suhteessa muihin omaisuuseriin.[2] Luottojen kysyntä puolestaan vahvistui lainakustannusten laskemisen sekä talousnäkymien kohenemisen myötä. Pankkilainojen lisäksi velkainstrumenttien ja pörssiosakkeiden liikkeeseenlaskut lisääntyivät jyrkästi tammi-huhtikuussa 2015 julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman ilmoituksen jälkeen, mutta ne tasaantuivat vuoden jälkipuoliskolla markkinaehtoisen rahoituksen kustannusten nousun myötä.

Kuvio 8

Euroalueen yritysten ulkoisten rahoituslähteiden muutokset

(neljän neljänneksen summia, mrd. euroa)

Lähteet: Eurostat ja EKP.
Huom. Lainat rahalaitoksilta ja muilta kuin rahalaitoksilta (muilta rahoituksenvälittäjiltä, vakuutusyhtiöiltä ja eläkerahastoilta) on korjattu lainojen myyntiä ja arvopaperistamista koskevilla tiedoilla. Erä ”Muut” viittaa yhteismäärän ja kuvioon sisältyvien instrumenttien erotukseen. Siihen sisältyvät yritysten sisäiset lainat. Tuorein havainto on vuoden 2015 kolmannelta neljännekseltä.

Kotitalouksien nettovarallisuuden kasvu jatkui

Matala korkotaso ja sen myötä kohonneet omaisuuserien hinnat, jotka näkyvät myös asuntojen hintakehityksessä, kasvattivat euroalueen kotitalouksien nettovarallisuutta vuonna 2015 (ks. kuvio 9).

Kuvio 9

Kotitalouksien nettovarallisuuden muutos

(neljän neljänneksen summia, prosentteina käytettävissä olevista bruttotuloista)

Lähteet: Eurostat ja EKP.
Huom. Tiedot muista kuin rahoitusvaroista ovat EKP:n arvioita. Tuorein havainto on vuoden 2015 toiselta neljännekseltä.1) Tähän erään sisältyvät nettosäästäminen, saadut nettopääomansiirrot sekä muiden kuin rahoitustilien ja rahoitustilien erotus.2) Lähinnä hallussapitovoitot ja -tappiot osakkeista ja osuuksista.3) Lähinnä hallussapitovoitot ja -tappiot kiinteistöistä (ml. maa).

Euroalueen kotitalouksien rahoituskustannukset pysyivät lähes ennätyksellisen alhaisina kaikissa lainatyypeissä mutta vaihtelivat edelleen maittain ja lainatyypeittäin. Kotitaloussektorin pankkilainaaminen elpyi kohtalaista vauhtia.

Kehikko 2 Miksi korot ovat niin matalat?

Nimelliset korot euroalueella ovat tällä hetkellä historiallisen matalat: perusrahoitusoperaation korko on lähellä nollaa ja talletuskorko negatiivinen. Viimeisten puolentoista vuoden aikana euroalueen tuottokäyrä on siirtynyt alaspäin ja loiventunut (ks. kuvio A).

Koska tällainen kehitys on kehittyneissä maissa kaikilla mittapuilla hyvin epätavallista, on tärkeää ymmärtää, miksi korot ovat niin matalat. Hyvin matalat korot ovat vain osittain keskuspankin päättämät. Lisäksi ne heijastavat maailmantalouteen ja euroalueeseen liittyviä tekijöitä, joista jotkut ovat luonteeltaan pitkäaikaisia ja toiset taas liittyvät finanssikriisin perintöön.[3]

Kuvio A

Synteettinen euroalueen valtionlainojen tuottokäyrä ja yön yli -indeksiswapkäyrä

(peruspistettä)

Lähde: EKP.

Vaikka rahapolitiikka ei tarjoakaan vastausta näihin pitkäaikaisiin talouden ongelmiin, sillä voidaan reagoida niiden aiheuttamiin inflaatiota hidastaviin paineisiin. Mikäli keskuspankin valtuudet sallivat, se voi reagoida myös kriisistä aiheutuvaan kokonaiskysynnän heikkouteen. Tämä tapahtuu saattamalla korko mahdollisimman lähelle niin sanottua tasapainokorkoa. Se tarkoittaa korkotasoa, jonka vallitessa talouden voimavarat ovat täydessä käytössä ja inflaatio pysyy vakaana keskuspankin hintavakaustavoitteen mukaisella tasolla. Kriisin vakavuuden takia tätä tavoitetta ei saavutettu perinteisin rahapolitiikan keinoin, vaan vaadittiin epätavanomaisia toimenpiteitä. Vastaisuudessa hintavakauden saavuttaminen tarjoaa koroille edellytykset nousta jälleen asteittain kohti normaalimpaa tasoa.

Tässä kehikossa tarkastellaan euroalueen matalien korkojen taustatekijöitä ja vaikutuksia pankkeihin ja säästäjiin. Vaikka rahapoliittinen elvytys on selvästi tarkoituksenmukaista elpymisen ja inflaation tukemiseksi ja se on myös osoittautumassa tehokkaaksi pankkien lainakorkojen ja yritys- ja kotitalouslainojen saatavuuden paranemisen myötä, matalat korot vaikuttavat kuitenkin myös korkotuloista riippuvaisiin, kuten talletustilien haltijoihin. Lisäksi matalilla koroilla voi olla epämieluisia sivuvaikutuksia, kuten liiallisen riskinoton rohkaiseminen rahoitusmarkkinoilla. Näin ollen on tärkeää ymmärtää pitkäaikaisesti matalina pysyneiden korkojen syitä, eikä vähiten siitä syystä, että ne saattavat liittyä myös rahapolitiikan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolisiin tekijöihin.

Mataliin korkoihin vaikuttavat tekijät

Matalien korkojen taustatekijöiden hahmottamiseksi on hyödyllistä pilkkoa pitkäaikaiset nimellistuotot neljään osatekijään: saamisen juoksuaikana odotettu inflaatio, lyhyiden korkojen odotettu kehitys, inflaatioriskilisä sekä reaalinen maturiteettipreemio, jotka yhdessä muodostavat korvauksen, jonka sijoittaja saa pitäessään hallussa pitkäaikaista joukkolainaa verrattuna peräkkäin uusittaviin lyhytaikaisiin arvopapereihin. Nämä kaikki tekijät ovat vaikuttaneet nykyisiin hyvin mataliin korkoihin.

Pitkällä aikavälillä tarkastellen pitkäaikaisten joukkolainojen nimellistuotot ovat supistuneet kaikissa keskeisissä kehittyneissä talouksissa 1980-luvulta lähtien. Tämä johtuu osittain keskuspankkien rahapolitiikan ohjausjärjestelmän parannuksista, jotka ovat painaneet inflaatio-odotuksia ja inflaatioriskilisiä alemmas alentaen siten nimellisiä tuottoja.

Kuvio B

Markkinatiedoista johdettu euroalueen yhden vuoden reaalikoron kehitys

(vuotuinen korko)

Lähde: EKP.

Pitkien nimelliskorkojen lasku selittyy myös reaalisen osatekijän kautta, sillä reaaliset termiinikorot ovat negatiivisia pitkälle tulevaisuuteen (ks. kuvio B). Koska reaalinen termiinikorko sisältää sekä odotetun reaalikoron että reaalisen maturiteettipreemion, on osoitettu, että odotettu reaalikorko riittävän pitkällä horisontilla nykyhetkestä termiinipreemion eliminoinnin jälkeen edustaa reaalista tasapainokorkoa.[4]

Osa korkojen laskusta ympäri maailmaa johtuu pitkäaikaisista tekijöistä ja toinen puoli suhdannetekijöistä. Kun reaalikorkoihin pitkällä aikavälillä vaikuttavia tekijöitä järjestellään Solowin kasvumallilla, niiden havaitaan liittyvän viime kädessä tuottavuuteen, väestön kasvuun ja säästämiskäyttäytymiseen. Oletuksena on, että nämä tekijät määrittävät investointeja ja siten myös lainattavissa olevien varojen kysyntää, jotka on sovitettava yhteen säästämisen kanssa. Pitkällä aikavälillä sekä kokonaistuottavuuden että väestön kasvu euroalueella on hidastunut vuosikymmenien ajan. On myös mahdollista, että maailmanlaajuinen taipumus säästämiseen on kasvanut.

Näiden pitkäaikaisten tekijöiden lisäksi reaalisia korkoja painaa useita muita tekijöitä, jotka ovat välittömämmässä yhteydessä maailmanlaajuiseen finanssikriisiin. Erityisesti euroalueella on edelleen meneillään "tasetaantuma", jossa ankara velkataakka luo edellytyksiä jyrkälle taantumalle, mikä puolestaan vaatii velkaantumisen tuntuvaa kevennystä ja siten pidentää taantuman kestoa.

Viimeinen pitkiin korkoihin vaikuttava tekijä on maturiteettipreemio. Myös sen osalta pitkäaikaiset tekijät ovat yhdistyneet suhdanneluonteisempiin finanssikriisiin liittyviin tekijöihin, jotka yhdessä painavat nimelliskorkoja alaspäin. Maturiteettipreemiota euroalueella ovat painaneet muun muassa eurojärjestelmän arvopaperiostot sekä turvallisten sijoituskohteiden maailmanlaajuinen tarjonta ja kysyntä.

Kaiken kaikkiaan matalat korot ovat viime kädessä seurausta heikosta pitkäaikaisesta trendistä sekä monimutkaisen finanssikriisin suhdannevaikutuksista ja poikkeuksellisen pitkäkestoisesta kokonaistalouden taantumasta. Näiden vaikutusten keston ennustamiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta. Vaikkakin reaalikorkojen pitkittyneen laskun pitempiaikaiset taustatekijät ovat rahapolitiikan piirin ulkopuolella, keskuspankin tehtävään kuuluu varmistaa, että inflaatio palautuu ja vakiintuu keskuspankin tavoitteen mukaiselle tasolle. Tämä puolestaan auttaa saattamaan talouden kestävälle kasvu-uralle suhdanneluonteisen ylikapasiteetin tasoituttua. Tällä hetkellä tämä tehtävä puoltaa politiikkaa, jolla korkoja voidaan painaa alaspäin kaikissa maturiteeteissa, jotta lainausolot saadaan pidettyä riittävästi taloudellista tilannetta tukevina ja inflaatio saadaan normalisoitua keskipitkällä aikavälillä.

Näyttö viittaakin siihen, että EKP:n toimenpiteet ovat välittyneet rahoitusjärjestelmään tehokkaasti pitämällä nykyiset ja odotetut lyhyet korot ankkuroituna efektiivisellä alarajallaan ja painamalla pitkien korkojen reaalista maturiteettipreemiota alaspäin. Pankkien antolainauskorot kotitalouksille ja yrityksille ovat laskeneet edelleen samalla kun luotonannon kasvu elpyy asteittain, vaikkakin se on edelleen heikkoa (ks. tämän osan kohta 1.5).

Näin ollen EKP:n nykyinen kasvua tukeva rahapolitikan mitoitus on tarpeellinen ja tehokas tapa varmistaa hintavakaus keskipitkällä aikavälillä. Kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan euroalueen rahapolitiikan päällimmäisin tavoite on hintavakaus, EKP:n nykyinen rahapolitiikan linjaus on täydellisesti sen tehtävän mukainen.

Kehikko 3 Mitä matalat korot merkitsevät pankeille ja säästäjille?

On tärkeää tarkkailla, aiheuttaako EKP:n kasvua tukeva rahapolitiikka haitallisia vaikutuksia pankeille ja säästäjille. Vaikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista hintavakaustavoitetta ei voi alistaa muille poliittisille päämäärille, sivuvaikutusten riskiä voidaan lieventää kehittämällä asianmukaisia turvajärjestelyjä ja tunnistamalla alueita, joissa muiden politiikkojen keinoin olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin euroalueen talouden ja rahoitusjärjestelmän vahvistamiseksi. EKP:n kasvua tukevan rahapolitiikan ja matalien korkojen sivuvaikutuksiin liittyviä yleisiä huolenaiheita ovat vaikutukset pankkien kannattavuuteen sekä säästäjien palkitsemiseen.

Eräs mahdollinen haittavaikutus rahoitussektorin kannalta on matalan korkotason – sekä erityisesti keskuspankkien arvopaperiostojen ja niiden edistämän tuottokäyrän loiventumisen – mahdollinen vaikutus pankkien kannattavuuteen. Toisin sanoen pankkien perinteinen maturiteettitransformaatioon perustuva liiketoimintamalli (jossa pitkäaikaista antolainausta rahoitetaan laskemalla liikkeeseen lyhytaikaisia sitoumuksia) saattaa kärsiä välitystoiminnan katepaineista. Lisäksi negatiivinen talletuskorko saattaa edelleen heikentää sellaisten pankkien kannattavuutta, jotka tallettavat suuria summia ylimääräistä likviditeettiään eurojärjestelmään.

Vaikka nämä vaikutukset ovat todellakin havaittavissa, ei saa jättää huomioimatta omaisuuserien osto-ohjelman ja kasvua tukevan rahapolitiikan vastakkaisia hyödyllisiä vaikutuksia. Koska nämä keinot tukevat talouskasvua, ne edistävät velallisten kykyä täyttää sitoumuksensa, millä on positiivinen vaikutus pankkien taseisiin, sillä se lisää merkittävästi pankkien varojen laatua ja alentaa arvonalennusvarausten tarvetta. Lisäksi kasvua tukevan rahapolitiikan käynnistämä yleinen varallisuushintojen nousu aiheuttaa pankkien taseissa arvostusvoittoja.

Euroalueen pankkien luotonantokyselyn perusteella tällä hetkellä ei ole viitteitä sellaisesta, että kasvua tukevan rahapolitiikan vaikutukset pankkien kannattavuuteen olisivat euroalueella kokonaisuutena negatiiviset. Itse asiassa laajennettujen omaisuuseräostojen käynnistämisen jälkeisinä kuukausina nettomääräisesti suurempi osuus pankeista ilmoitti kannattavuutensa parantuneen osto-ohjelman seurauksena. Vaikka omaisuuserien osto-ohjelman viime käden vaikutus pankkien kannattavuuteen saattaa vaihdella maittain pankkijärjestelmien rakenteellisten piirteiden mukaan, käytettävissä oleva näyttö antaa aihetta positiiviseen arvioon.

Toinen huoli liittyy kotitalouksien säästämisestään, erityisesti pankkitalletusten korkoina, saaman palkinnon heikkenemiseen.[5] Sen yhteys vallitsevaan rahapolitiikan linjaukseen onkin kiinteä. Näin ollen monien säästämismuotojen nimelliset tuotot euroalueella ovat tällä hetkellä historiallisesti katsoen hyvin matalat.

Kuten aiemmin todettiin, nykyinen matala korkoympäristö kuitenkin heijastaa itse asiassa vallitsevia makrotaloudellisia ja rakenteellisia olosuhteita. Näin ollen säästäjien alhainen palkitsemistaso on pikemminkin vaimean elpymisen oire kuin sen syy. Kasvua tukevasta rahapolitiikan mitoituksesta luopuminen heikentäisi talouden dynaamisuutta, haittaisi lainanottoa (esimerkiksi kannattavia investointihankkeita suunnittelevien yritysten kannalta) sekä viime kädessä osaltaan pitkittäisi matalien korkojen aikakautta.

Viime kädessä on ehdottoman tärkeää puuttua niihin perustavanlaatuisiin voimiin, joista nykyinen reaalisen tasapainokoron matala taso johtuu. Tämän on tapahduttava ensi sijassa tehokkaiden rakenteellisten politiikkojen keinoin, joiden avulla tuottavuutta voidaan nostaa ja talouskasvua parantaa kestävällä tavalla. Finanssipolitiikalla olisi tuettava talouden elpymistä EU:n finanssipoliittisia sääntöjä noudattaen. Lisäksi nopean ja kestävän talouskasvun esteiden purkamiseksi on tärkeää puuttua talous- ja rahaliiton institutionaaliseen epätäydellisyyteen ns. viiden presidentin raportin mukaisilla ulottuvuuksilla.

Talouskehitys

Ulkoisen toimintaympäristön heikkenemisestä huolimatta talouskasvu euroalueella pysyi kotimaisen kysynnän paranemisen myötä vahvana. Näin ollen euroalueen vuoden 2013 toisella neljänneksellä alkanut asteittainen elpyminen jatkui vuonna 2015. Vuotuinen kasvu oli 1,5 % vuonna 2015 (ks. kuvio 10), mikä on nopein vauhti sitten vuoden 2011. Kasvun asteittainen paraneminen johtui pääasiassa voimakkaasta yksityisestä kulutuksesta, joka jakautui laaja-alaisesti euroalueen eri maihin (ks. myös kehikko 4). Lisäksi nettoviennillä oli pieni positiivinen kasvuvaikutus, joka perustui pääasiassa vientimarkkinaosuuksien kasvuun vuoden 2014 puolivälissä alkaneen euron heikkenemisen ansiosta. Investointien kasvu pysyi kuitenkin heikkona ja sitä hidasti rakenteellisten uudistusten verrattain hidas eteneminen eräissä maissa sekä taseiden tarvittava tasapainottaminen useilla sektoreilla.

Kuvio 10

Euroalueen BKT

(prosenttimuutos edellisestä vuodesta, kasvuvaikutukset prosenttiyksikköinä edellisestä vuodesta)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Euroalueen talouden elpyminen jatkui vuonna 2015 maailmantalouden näkymien heikkenemisestä huolimatta

Keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti vuonna 2015 sai tukea EKP:n voimakkaasti kasvua tukevasta rahapolitiikan mitoituksesta, joka välittyi talouteen rahoitusolojen helpottumisen, markkinatunnelman paranemisen, erittäin matalien korkojen sekä euron heikkenemisen kautta. Öljyn hinnan lasku sekä euroalueen työmarkkinatilanteen asteittainen koheneminen osaltaan vauhdittivat kasvua vuonna 2015.

Kuluttajien luottamuksen tukemisen lisäksi viime vuosina toteutetut rahapoliittiset toimenpiteet, kuten vuoden 2015 alussa aloitettu laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma, tukivat yritysten luottamusta rahoitusolojen (P&K-yritykset mukaan lukien) parantuessa. Tämä edisti investointeja, jotka tukivat vuonna 2015 kasvua keskimäärin enemmän kuin vuosina 2014 ja 2013 heijastaen yritysten tulosten paranemista, kysynnän rajoitteiden vähenemistä sekä kapasiteetin käytön paranemista. Kuitenkin vaikka investoinnit vahvistuivat vuoden 2015 alussa, ne pysyivät edelleen noin 15 % vähäisempinä kuin ennen kriisiä.

Euroalueen kotimainen kysyntä vahvistui vuonna 2015 ja oli keskimäärin vahvinta sitten vuoden 2007. Kotitalouksien säästämisaste pysyi jokseenkin vakaana vuonna 2015 ja siten se tuki kulutusta. Julkisen kulutuksen vaikutus kasvuun oli positiivinen vuonna 2015. Kotimaista kysyntää vaimensi julkisen ja yksityisen sektorin velkaantuneisuus, joka pysyi korkealla tasolla joissakin maissa. Lisäksi rakenteellisten uudistusten toteuttamisen hitaus jarrutti edelleen kasvua.

Kuvio 11

Euroalueen reaalinen bruttoarvonlisäys toimialoittain

(indeksi: I/2009 = 100)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Taloudellista kasvua vuonna 2015 hidasti heikko ulkoinen ympäristö (ks. luvun 1 osa 1.1.) Vaikka kehittyvien markkinatalouksien kasvun hidastuminen hillitsi euroalueen viennin kasvua, vuoden 2014 puolivälissä alkanut euron efektiivisen valuuttakurssin tuntuva heikkeneminen edisti vientiä ja johti euroalueen viennin markkinaosuuksien kasvuun. Viennin verrattain vahva kehitys sai tukea viennin maantieteellisen jakauman muutoksesta, jossa kehittyneet taloudet, kuten Yhdysvallat, lisäsivät tuontia euroalueelta. Lisäksi euroalueen sisäinen kauppa elpyi edelleen vuonna 2015 euroalueen kotimaisen kysynnän kehitystä myötäillen. Sekä viennin että tuonnin kasvuvauhdit olivat vuonna 2015 nopeammat kuin kolmena edellisenä vuonna. Kaiken kaikkiaan nettoviennin kasvuvaikutus on todennäköisesti ollut hieman positiivinen vuonna 2015.

Toimialoittain tarkastellen elpyminen vuonna 2015 oli verrattain laaja-alaista (ks. kuvio 11). Kokonaisarvonlisäys saavutti vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä lähes kriisiä edeltäneen huipputasonsa oltuaan edelliset kolme vuotta nousevalla uralla. Palvelualalla arvonlisäys kasvoi edelleen nopeammin kuin teollisuudessa (ilman rakentamista) sekä rakentamisessa ja ylitti kriisiä edeltäneen huipputasonsa noin 3 prosentilla vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä. Ilman rakentamista lasketun teollisuuden arvonlisäys pysyi alle kriisiä edeltäneen tasonsa mutta elpyi edelleen. Sitä vastoin rakentaminen hiipui hieman vuonna 2015 ja oli kaukana ennen kriisiä vuonna 2008 vallinneesta huipputasostaan.

Työmarkkinoiden asteittainen elpyminen jatkui

Työmarkkinat elpyivät edelleen vuonna 2015 (ks. kuvio 12). Vuoden 2013 puolivälissä alkanut työllisten määrän kasvu jatkui vuonna 2015. Vuoden kolmannella neljänneksellä työllisten määrä euroalueella oli 1,1 % suurempi kuin vastaavalla neljänneksellä edellisvuonna mutta noin 2 % pienempi kuin ennen kriisiä edeltäneellä huipputasolla. Työllisyyden kasvu vuonna 2015 heijasti lähinnä tilanteen paranemista Espanjassa ja Saksassa, mutta rohkaisevaa näyttöä oli myös siitä, että tilanteen paraneminen myös eräissä aikaisemmin riskialttiissa maissa myötävaikutti siihen.

Kuvio 12

Työmarkkinaindikaattoreita

(neljännesvuotuinen kasvuvauhti, prosentteina työvoimasta; kausivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Lähde: Eurostat.

Kun työllisyyttä tarkastellaan toimialoittain, sen havaitaan kasvaneen pääasiassa palvelualalla, kun taas teollisuudessa (pl. rakentaminen) työllistyneiden määrä kasvoi vain maltillisesti ja rakennusalan työllisten määrä väheni. Tehtyjen työtuntien määrä kasvoi vuonna 2015 hieman vähemmän kuin työssäkäyvien määrä. Henkeä kohti laskettu tuottavuuden vuotuinen kasvu pysyi vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vaisuna ja oli noin 0,5 % neljännesvuositasolla, kun se oli kasvanut vuositasolla 0,3 % koko vuonna 2014.

Työttömyysasteen lasku jatkui vuonna 2015, ja se oli vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä 10,5 % eli matalin sitten vuoden 2012 alun. Työttömyyden väheneminen vuoden 2013 alkupuoliskolta lähtien on näkynyt laajasti kaikissa sukupuoli- ja ikäryhmissä. Vuonna 2015 työttömyysaste oli keskimäärin 10,9 %, kun keskimääräinen työttömyysaste oli 11,6 % vuonna 2014 ja 12 % vuonna 2013.

Kuitenkin vaikka euroalueen työttömyysaste on laskenut olennaisesti vuoden 2013 puolivälistä, laajemmat työmarkkinoiden ylikapasiteetin indikaattorit – jotka ottavat huomioon olosuhteiden pakosta osa-aikatyötä tekevät sekä työmarkkinoilta poistuneet – ovat edelleen koholla. Koska euroalueella on yli seitsemän miljoonaa henkeä, jotka tekevät tällä hetkellä osa-aikatyötä siksi, etteivät he ole saaneet kokoaikaista työtä, ja noin seitsemän miljoonaa lannistunutta työntekijää (jotka ovat luovuttaneet työnhaun ja poistuneet työmarkkinoilta), euroalueen työmarkkinoilla on edelleen huomattavaa ylikapasiteettia.

Kehikko 4 Yksityisen kulutuksen rooli talouden elpymisessä

Yksityinen kulutus on toiminut euroalueen elpymisen pääveturina. Siinä, missä investoinnit ovat olleet heikkoja, julkisia talouksia on vakautettu ja ulkomaankaupan kasvu on ollut maltillista, yksityinen kulutus on elpynyt vakaasti vuodesta 2013 lähtien. Vuoden 2015 kolmatta neljännestä edeltäneiden neljän neljänneksen aikana yksityisen kulutuksen vaikutus BKT:n kasvuun lähestyi kriisiä edeltänyttä keskiarvoaan toisin kuin investoinnit (ks. kuvio A).

Kulutuksen viimeaikainen elpyminen on tapahtunut käsi kädessä työmarkkinatilanteen vakaan paranemisen kanssa. Kuluttajien luottamuksen paraneminen alkuvuodesta 2013 lähtien heijastaa käytettävissä olevien reaalitulojen voimakasta kasvua, mikä on puolestaan saanut tukea työmarkkinatilanteen vakaasta paranemisesta (ks. kuvio B). Työttömyysaste laski samalla jaksolla 1,6 prosenttiyksikköä mutta pysyi edelleen selvästi kriisiä edeltäneen pohjalukeman yläpuolella (se oli 3,3 prosenttiyksikköä korkeampi vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä kuin vuoden 2008 ensimmäisellä). Kun euroalueen maita tarkastellaan yksittäin, kulutuksen viimeaikaisen kasvun havaitaan olleen verrattain nopeaa sellaisissa maissa, joissa työmarkkinatilanne on parantunut voimakkaasti. Erityisesti Espanjassa, Irlannissa ja Portugalissa työmarkkinoiden elpyminen on ollut huomattavaa, ja käytettävissä olevat tulot ja kulutus ovat samaan aikaan kasvaneet merkittävästi.

Kuvio A

BKT:n tärkeimpien osatekijöiden keskimääräiset neljännesvuotuiset vaikutukset BKT:n kasvuun

(keskimääräinen neljännesvuotuinen kasvuvaikutus; prosenttiyksikköä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Kuvio B

Kuluttajien luottamus ja työttömyysasteen muutos

(prosenttia; prosenttiyksikköä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Myös energian hinnan laskulla oli merkittävä vaikutus kulutuksen viimeaikaiseen elpymiseen. Vuoden 2013 alusta lähtien kotitalouksien ostovoima käytettävissä olevilla reaalituloilla mitattuna on kasvanut noin 3 %. Noin kolmasosa tästä kasvusta johtui energian hinnan laskusta.[6]

Lisäksi ostovoiman paraneminen energian hinnan laskun myötä näyttää vaikuttanen kulutukseen tavanomaista enemmän meneillään olevan elpymisen aikana. Osa käytettävissä olevien reaalitulojen kohenemisesta, joka johtuu raaka-aineiden hintojen laskusta, tyypillisesti säästetään muutamien neljännesten ajan. Säästämisaste yleensä nouseekin öljyn hinnan laskettua ja laskee sen noustua. Näin tapahtui myös finanssikriisin aikana, jolloin samaan aikaan öljyn hinnan voimakkaan laskun kanssa säästämisaste nousi tuntuvasti (ks. kuvio C). Sitä vastoin viime neljänneksillä säästämisaste on pysynyt jokseenkin vakaana.

Säästämisasteen vaimea reaktio energian hinnan laskuun on johdonmukainen patoutuneen kulutuskysynnän purkautumisen kanssa. Esimerkiksi kestokulutustavaroiden kysyntä putosi kertakulutustavaroiden ja palvelujen kysyntää enemmän kriisin aikana (ks. kuvio D). Kestokulutustavaroiden patoutunutta kysyntää havaitaan usein taantuman jälkeen, jolloin kuluttajat ovat pidättäytyneet hankinnoista epävarman talousympäristön takia. Mitä pidempään kotitaloudet lykkäävät kestokulutustavaroiden hankintojaan, sitä voimakkaampia ovat halu ja tarve niiden korvaamiseen, kun elpyminen viimein alkaa. Siten patoutunut kysyntä saattaa kiihdyttää talouden elpymistä välittömästi taantuman jälkeen.

Näin ollen kestokulutustavaroiden kulutuksen viimeaikainen piristyminen saattaa johtua kysynnän patoutumisesta kriisin aikana (ks. kuvio D). Vuosina 2007–2013 kestokulutustavaroiden osuus kokonaiskulutuksesta väheni euroalueella kokonaisuutena. Väheneminen oli selvästi voimakkainta maissa, jotka kärsivät kriisistä eniten. Sitä vastoin vuoden jälkeen kestokulutustavaroiden osuus kokonaiskulutuksesta on noussut kyseisissä maissa nopeammin. Jatkossa patoutuneen kysynnän vaikutus kulutuksen kasvuun todennäköisesti häviää heti, kun kotitaloudet ovat saaneet kestokulutustavarakantansa uudistettua.

Kuvio C

Säästämisaste ja raakaöljyn hinta

(prosenttia; euroa barrelilta)

Lähteet: Eurostat ja IMF.
Huom. Säästämisaste on kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen bruttosäästämisasteiden ja niiden käytettävissä olevien bruttotulojen vuotuisen liikkuvan summan suhdeluku.

Kuvio D

Kestokulutustavaroiden, kertakulutustavaroiden ja palvelujen kulutus euroalueella

(vuotuinen muutos prosentteina)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Koska Eurostat julkaisee yksityisen kulutuksen jakauman kerta- ja kestokulutustavaroihin ainoastaan joidenkin euroalueen maiden osalta, euroalueen yhteenlasketut luvut on estimoitu 17 maan lukujen perusteella (muut euromaat paitsi Belgia ja Irlanti). Tuorein havainto on vuoden 2015 toiselta neljännekseltä.

Koska suurin osa reaalitulojen kasvusta näyttää perustuneen työmarkkinoiden paranemiseen, kulutus kestää siinä määrin kuin työmarkkinatilanteen paraneminen jatkuu. Vaikka öljyn hinnan laskun ja kestokulutustavaroiden patoutuneen kysynnän vaikutus hiipuu, työmarkkinatilanteen paranemisen jatkuminen tukee myös jatkossa yksityisen kulutuksen elpymistä.

Hintojen ja kustannusten kehitys

Vuoden 2015 aikana euroalueen vuotuinen inflaatio, jota mitataan yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI), oli hyvin hidas tai jopa negatiivinen raaka-aineiden edelleen matalien hintojen vuoksi. Ennätyksellisen hidas ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatiovauhti aluksi nopeutui vuoden alkupuoliskolla mutta pysyi jokseenkin vakaana 0,9 prosentin tuntumassa vuoden jälkipuoliskolla.

Kokonaisinflaatio hidastui entisestään vuonna 2015

Euroalueen vuotuinen YKHI-inflaatio oli vuonna 2015 keskimäärin 0,0 %, kun se oli ollut 0,4 % vuonna 2014 ja 1,4 % vuonna 2013. YKHI-inflaation kehitykseen vaikutti eniten energian hintakehitys (ks. kuvio 13). Kokonaisinflaatio oli negatiivinen kahteen otteeseen: ensin alkuvuodesta 2015 ja sitten uudestaan syksyllä. Vuoden loppua kohti kokonaisinflaatio muuttui jälleen hieman positiiviseksi.

Kuvio 13

YKHI-inflaatio sen erien mukaan jaoteltuna

(vuotuinen prosenttimuutos, erien osuudet prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketulla YKHIllä mitattu pohjainflaatio oli ennätyksellisen hidas (0,6 %) ja nopeutui vuoden 2015 alussa (ks. kehikko 5). Vuoden jälkipuoliskolla se pysyi jokseenkin vakaana 0,9 prosentin tuntumassa; vuotuinen keskiarvo oli 0,8 % (ks. kuvio 14). Ulkoiset tekijät, kuten toukokuuhun 2014 asti jatkuneen euron vahvistumisen viiveellä ilmenneet vaikutukset sekä öljyn ja muiden raaka-aineiden hintojen laskun välilliset vaikutukset, aiheuttivat hidastumispaineita YKHIllä mitattuun pohjainflaatioon koko vuoden ajan. Euroalueen sisällä palkkojen vaimea nousu ja yritysten vähäinen hinnoitteluvoima kovassa kilpailutilanteessa vaikuttivat myös osaltaan pohjainflaation hitauteen.

Kuvio 14

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio sen erien mukaan jaoteltuna

(vuotuinen prosenttimuutos, erien osuudet prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Kun tarkastellaan YKHIn pääeriä yksityiskohtaisesti, käy ilmi, että energiaerä aiheutti hidastumispaineita vuotuiseen YKHI-inflaatioon koko vuoden 2015 ajan. Energian hintojen muutos oli negatiivinen joka kuukautena vuonna 2015, mikä johtuu lähinnä öljyn euromääräisen hinnan kehityksestä.

Elintarvikkeiden hinnat ovat olleet nousussa vuoden 2015 alusta lähtien, mikä johtuu lähinnä jalostamattomien elintarvikkeiden hintojen noususta. Jalostamattomien elintarvikkeiden hintojen jyrkkä nousu syksyllä johtui epätavallisen kuuman kesäsään vaikutuksesta hedelmien ja vihannesten hintoihin. Jalostettujen elintarvikkeiden hinnat pysyivät verrattain vakaina vuoden aikana.

Muiden teollisuustuotteiden kuin energian hintojen vuotuinen muutosvauhti elpyi oltuaan erittäin hidas vuonna 2014 ja alkuvuodesta 2015. Nopeutumisen taustalla olivat lähinnä kestokulutustavaroiden hinnat ja vähäisemmässä määrin puolikestävien kulutustavaroiden hinnat, kun taas kertakulutustavaroiden hintojen inflaatio pysyi verrattain tasaisena. Nopeutuminen johtui lähinnä euron heikkenemisestä toukokuusta 2014 lähtien. Kun tarkastellaan pidempää ajanjaksoa, ilman energian hintoja laskettua teollisuustuotteiden hintojen inflaatiota on edelleen hillinnyt huipputekniikan tuotteiden hintojen nopea lasku. Nämä tuotteet ovat tiukan kilpailun alaisia vähittäiskauppiaiden keskuudessa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Tuontihinnat olivat hintojen nousupaineiden pääasiallinen syy, mikä heijastelee euron heikkenemistä. Muiden kulutustavaroiden kuin elintarvikkeiden tuontihintojen inflaatio jatkoi vuositasolla tasaista kasvuaan koko vuoden ajan. Euroalueen sisällä muiden teollisuustuotteiden kuin energian kuluttajahintojen nousupaineet pysyivät maltillisina. Tämä näkyi erityisesti muiden kulutustavaroiden kuin elintarvikkeiden tuottajahintainflaatiossa, joka pysytteli juuri ja juuri nollan yläpuolella koko vuoden ajan. Välituoteteollisuuden tuottajahinnat sekä raakaöljyn ja muiden raaka-aineiden euromääräiset hinnat viittaavat siihen, että paineet olivat vaimeita myös hintaketjun aiemmissa vaiheissa. Vaimeus johtui lähinnä energian ja muiden raaka-aineiden kuin energian tuotantopanosten heikoista hinnoista (ks. kuvio 15).

Kuvio 15

Teollisuuden tuottajahinnat eriteltyinä

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Palvelujen hintojen nousu pysyi jokseenkin vakaana vaihdellen 1,0‒1,3 prosentin tuntumassa vuonna 2015. Tämän taustalla oli euroalueen työ- ja hyödykemarkkinoiden edelleen huomattava ylikapasiteetti. YKHIn palveluerään kuuluvat osatekijät on yleensä tuotettu kotimaassa, mikä tarkoittaa, että palvelujen hinnat liittyvät läheisemmin kotimaisen kysynnän ja työvoimakustannusten kehitykseen.

Kotimaiset kustannuspaineet pysyivät vaimeina

Työvoimakustannuksista aiheutuvat kotimaiset kustannuspaineet pysyivät vaimeina vuoden 2015 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä (ks. kuvio 16). Talouden ja työmarkkinoiden käyttämättömän kapasiteetin suuri määrä euroalueella rajoitti edelleen työvoimakustannuspaineita ja hinnoitteluvoimaa. Lisäksi työ- ja hyödykemarkkinoilla viime vuosina toteutetut rakenneuudistukset ovat johtaneet palkkoja ja hintoja alentavan jouston lisääntymiseen joissakin euroalueen maissa. Myös se, että palkkoihin liittyvä reaalinen ostovoima on suurempi inflaation hidastumisen vuoksi, hillitsi palkkapaineita.

Kuvio 16

BKT:n deflaattori eriteltynä

(vuotuinen prosenttimuutos, erien osuudet prosenttiyksikköinä)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Työntekijää kohden lasketut työvoimakustannukset euroalueella kasvoivat (vuositasolla) 1,1 % vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä, ja vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljänneksen keskimääräinen 1,2 prosentin kasvu oli hitaampi kuin vuonna 2014. Yksikkötyökustannusten vuotuinen kasvuvauhti oli hidasta, tuntuvasti alle 1 prosentin. Tämä johtui lähinnä työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvun hidastumisesta, kun taas tuottavuuden kasvu nopeutui aluksi vuoden 2015 alkupuoliskolla, minkä jälkeen myös se hidastui hieman.

Tuloskehityksestä johtuvat kotimaiset kustannuspaineet voimistuivat vuonna 2015. Voittojen vuotuinen kasvu (mitattuna bruttotoimintaylijäämällä) vahvistui edelleen vuoden 2015 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä, mikä on seurausta talouden elpymisestä, maltillisista palkkakustannuksista sekä kaupan vaihtosuhteen parantumisesta tuontihintojen heikon kehityksen vuoksi. Tämän seurauksena tuotantoyksikköä kohden lasketut voitot olivat tärkein tekijä, joka nopeutti BKT:n deflaattorin vuotuista kasvuvauhtia vuonna 2015.

Pitkän aikavälin inflaatio-odotukset elpyivät

Kyselytutkimuksiin perustuvat ja markkinaperusteiset pitkän aikavälin inflaatio-odotukset elpyivät oltuaan erittäin vähäisiä vuoden 2015 alussa. Survey of Professional Forecasters -kyselytutkimus vuoden 2015 viimeiseltä neljännekseltä osoitti viiden vuoden kuluttua odotettavan 1,9 prosentin inflaatiota, ja myös lokakuussa 2015 tehdyssä Consensus Economics -kyselyssä pitkän aikavälin inflaatio-odotukset olivat 1,9 prosentin paikkeilla. Markkinaperusteiset pitkän aikavälin inflaatio-odotukset pysyivät kyselytutkimuksiin perustuvia odotuksia vähäisempinä koko vuoden ajan. On mahdollista, että näiden odotusten välinen ero johtuu osittain inflaatioriskilisistä.

Kehikko 5 Pohjainflaation kehityksen seuranta

Vuoden 2014 lopussa kysymys siitä, milloin ja kuinka toimivalla tavalla inflaatiokehitys kääntyisi noususuuntaan, oli olennainen kokonaistalouden näkymien kannalta. Tässä kehikossa tarkastellaan pohjainflaatiota kuvaavien eri mittarien kehitystä eli pysyväisluonteisempia inflaation osatekijöitä tilapäisten asemesta[7] sekä niiden antamia merkkejä käännekohdasta.[8]

Aina ilman tiettyjä hintoja laskettavissa pohjainflaation mittareissa diskontataan erityyppisiä tilapäisiä vaikutuksia. Laajasti käytetty mittari on ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI), jossa tarkastelun ulkopuolelle jätetään energian ja elintarvikkeiden hintoihin väistämättä liittyvät heilahtelut. Nämä heilahtelut johtuvat alttiudesta raaka-aineiden hintasokeille ja jalostamattomien elintarvikkeiden tapauksessa myös sään vaikutuksille. Tähän alaindeksiin voi kuitenkin edelleen sisältyä huomattavia tilapäisiä vaikutuksia. Yhtenä esimerkkinä ovat kalenterivaikutukset, jotka ilmenevät erityisesti matkustamiseen liittyvien erien tai vaatteiden ja jalkineiden kaltaisten kausialennusmyyntituotteiden hinnoissa. Toisena esimerkkinä ovat välillisten verojen tai säänneltyjen hintojen kertaluonteiset muutokset, joiden vaikutukset hintatasoon jäävät vuotuisesta muutosvauhdista vuoden kuluttua.

Kustakin Ilman tiettyjä eriä laskettavasta pohjainflaation mittarista ilmeni erilainen käännekohdan ajoitus. Kun tarkastellaan kahden viime vuoden kehitystä, ilman energiaa, elintarvikkeita, veroja ja säänneltyjä hintoja laskettu YKHI-inflaatio oli hitaimmillaan toukokuussa 2014. Merkit pysyvämmästä nopeutumisesta pysyivät kuitenkin epämääräisinä vuodenvaihteeseen 2014‒2015 asti, kun myös ilman elintarvikkeita ja energiaa laskettu YKHI oli alimmillaan (ks. kuvio A). Pohjainflaation mittari, jonka ulkopuolelle jätetään paitsi energia ja elintarvikkeet myös vaihtelevat kausituotteet, on paljon tasaisempi ja on marraskuun 2014 vakaantumisvaiheen jälkeen antanut suhteellisen johdonmukaisia merkkejä noususta vuoden 2015 alkupuoliskolla. Kaikki mittarit kuitenkin osoittivat nopeutumisen heikentyneen jonkin verran kesäkuukausien jälkeen, mikä herätti epäilyksiä siitä, oliko tosiasiallisesti saavutettu käännekohta.

Kuvio A

Aina ilman tiettyjä hintoja laskettavat pohjainflaation mittarit

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.
Huom. Vaihteleviin eriin kuuluvat lentoliikenne, majoitus, valmismatkat sekä vaatteet ja jalkineet.

Ilman tiettyjä hintoja laskettavat tilastolliset mittarit antoivat samanlaisen kuvan. Näissä mittareissa vähennetään YKHI-inflaatiolukujen vaihtelua jättämällä jokaisena kuukautena ulkopuolelle erät, joiden vuotuinen muutosvauhti on nopein ja hitain. Tällaisia ovat esimerkiksi 30 prosentin keskitetty keskiarvo[9] ja painotettu mediaani. Niistä 30 prosentin keskitetty keskiarvo nousi pohjalukemista tammikuussa 2015, kun taas mediaani oli alimmillaan maaliskuussa 2015 (ks. kuvio B). Nopeutuminen oli näillä kahdella mittarilla mitattuna hieman heikompi kuin aina ilman tiettyjä hintoja laskettavien mittarien tapauksessa.

Kuvio B

Ilman tiettyjä hintoja laskettavat tilastolliset pohjainflaation mittarit

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat.

Ekonometrisiin menetelmiin perustuvat pohjainflaation mittarit vahvistivat havaitut merkit. Yksi tällainen mittari perustuu dynaamiseen faktorimalliin, jossa todetaan yleinen ja pysyvä faktori eri maiden ja YKHIn erien inflaatiovauhdeissa. Tämä mittari oli alimmillaan joulukuussa 2014, nousi huomattavasti toukokuuhun 2015 asti mutta ‒ mediaanin tavoin ‒ heikkeni sitten hieman kesäkuukausina ja pysyi vakaana vuoden loppuun asti (ks. kuvio C). Eräässä toisessa mittarissa otetaan huomioon ainoastaan ne ilman elintarvikkeita ja energiaa lasketun YKHIn erät, joiden osalta tuotantokuilulla on aiemmin ollut ennustekykyä. Tämän taustalla ovat taloudelliset syyt, joiden mukaan pohjainflaatioon kohdistuvien paineiden odotetaan kasvavan, kun talouden käyttämätön kapasiteetti alkaa vähetä. Mittari, joka perustuu herkkyyteen reagoida tuotantokuiluun, näyttää saavuttaneen käännekohdan maaliskuussa 2015.

Kuvio C

Ekonometrisiin menetelmiin perustuvat pohjainflaation mittarit

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat ja EKP:n laskelmat
Huom. Super-ydinindeksi (keltainen viiva, kolmen kuukauden liukuva keskiarvo) laaditaan käyttäen niitä ilman energiaa ja elintarvikkeita lasketun YKHIn alaeriä, joiden osalta tuotantokuilulla on ennustekykyä otoksen ulkopuolisessa ennusteessa. U2-ydinindeksi (oranssi viiva) perustuu dynaamiseen faktorimalliin, jossa käytetään 12 maan yksityiskohtaisia YKHIn eriä.

Kaiken kaikkiaan näiden mittareiden reaaliaikaisesti antamat merkit ilmaisivat tietynasteista epävarmuutta käännekohdan tarkasta ajoituksesta ja hintakehityksen elpymisen voimakkuudesta. Jälkeenpäin ajatellen eri mittareiden tarkastelu vahvistaa sen, että pohjainflaatio on nopeutunut verrattuna alkuvuoteen 2015. Nopeutumisen heikentyminen vuoden jälkipuoliskolla kuitenkin viittaa siihen, että selkeän käännekohdan vahvistuminen antaa vielä odottaa itseään.

Rahan määrän ja luotonannon kehitys

Kun inflaatiovauhti oli vaimea ja ohjauskorot matalat, EKP otti käyttöön uusia epätavanomaisia rahapoliittisia keinoja. Vuoden 2015 kehityksessä oli kolme keskeistä piirrettä: rahan määrän kasvu pysyi voimakkaana, luoton kasvu elpyi asteittain mutta pysyi heikkona ja antolainauskorot laskivat merkittävästi.

Rahan määrän kasvu pysyi voimakkaana

Vuonna 2015 laajan rahan määrän kasvu ensin kiihtyi ja huhtikuusta lähtien pysyi voimakkaana (ks. kuvio 17). M3:n vuotuinen kasvuvauhti oli 4,7 % joulukuussa 2015, kun se oli vuoden 2014 lopussa ollut 3,8 %. Kaksi tekijää vaikutti keskeisesti euroalueen rahatalouden kehitykseen: 1) suppean raha-aggregaatin M1:n voimakas kehitys, erityisesti yön yli -talletuksissa, jotka saivat tukea kaikkein likvideimpien instrumenttien hallussapidon matalasta vaihtoehtoiskustannuksesta, sekä 2) EKP:n epätavanomaiset toimenpiteet eli erityisesti kesäkuussa 2014 ilmoitetut kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot sekä tammikuussa 2015 ilmoitettu laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma.

Kuvio 17

M3 ja lainat yksityiselle sektorille

(vuotuinen prosenttimuutos, kausi- ja kalenterivaihtelusta puhdistettuja tietoja)

Lähde: EKP.

M3:n pääeristä suppean raha-aggregaatin (M1) vuotuinen kasvu oli vankkaa, ja joulukuussa 2015 se oli 10,7 % (vuoden 2014 joulukuussa 8,1 %). Taustalla olivat ensisijaisesti alhaiset EKP:n ohjauskorot ja rahamarkkinakorot. Sekä kotitalouksien että yritysten yön yli -talletukset lisääntyivät, mikä edisti M1:n kasvua. Vähemmän likvidien rahavarojen pienet tuotot supistivat yhä muiden lyhytaikaisten talletusten kuin yön yli -talletusten (M2 vähennettynä M1:llä) määrää vuoden 2015 alkupuoliskolla, mikä hidasti edelleen M3:n kasvua. Jälkimarkkinakelpoisten instrumenttien (M3 vähennettynä M1:llä), joilla on pieni paino M3:ssa, kasvu kääntyi positiiviseksi. Kehitys johtui erityisesti rahamarkkinarahasto-osuuksien omistusten kasvusta, sillä niiden suhteellinen tuotto (yhden kuukauden euriborkorkoon verrattuna) oli positiivinen.

Rahan luomisen painopiste oli kotimaisissa lähteissä

M3:n vastaerien tarkastelu (ks. kuvio 18) osoittaa, että kotimaiset lähteet olivat rahan luomisessa keskeisimpiä vuonna 2015. Matalien korkojen ympäristössä M3:n kehitystä leimasi siirtymä pois pitempiaikaisista rahoitussitoumuksista sekä rahalaitosten myöntämän luoton osuuden kasvu. Rahaa hallussa pitävän sektorin sijoitukset rahalaitosten pitkäaikaisiin (ilman omaa pääomaa ja varauksia laskettuihin) velkoihin supistuivat edelleen vuoden aikana. Joulukuussa ne supistuivat vuositasolla 6,7 % (vuoden 2014 lopussa supistumisvauhti oli 5,3 %). Tämä kehitys johtui verrattain tasaisesta tuottokäyrästä, eurojärjestelmän osana kolmatta katettujen joukkolainojen osto-ohjelmaa toteuttamista katettujen joukkolainojen ostoista sekä siitä, että rahalaitokset korvasivat rahoituksenhankinnassaan pitkäaikaista velkapaperirahoitusta kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista saatavalla rahoituksella. Siltä osin kuin euroalueen ei-rahalaitokset toimivat kyseisten joukkolainojen myyjinä, tämä kasvatti rahan määrää.

Kuvio 18

M3:n vastaerät

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Lähde: EKP.

Eurojärjestelmän osana julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaa toteuttamat julkisyhteisöjen joukkolainojen ostot olivat tärkeä rahan luomisen lähde (ks. kuvio 18, erityisesti erä ”Eurojärjestelmän hallussaan pitämät velkapaperit”). Kotimaisista vastaeristä muut paitsi luotot julkisyhteisöille ja luotot yksityiselle sektorille, joka jarrutti rahan määrän kasvua edellisinä vuosina eniten, kasvoivat asteittain vuonna 2015. Suuresta vaihtotaseen ylijäämästä huolimatta euroalueen rahalaitosten ulkoinen nettovarallisuusasema (mikä on pankkien selvittämän euroalueen ei-rahalaitosten ulkoisen nettovelka-aseman peilikuva) laski vuonna 2015. Tämä asema on ollut tärkeä rahan luonnin lähde edellisinä vuosina. Kehitys johtui pääasiassa laajennettuun omaisuuserien osto-ohjelmaan liittyvistä nettomääräisistä arvopaperisijoituksista euroalueen ulkopuolisiin velkapapereihin, mikä suosi myös sijoitussalkkujen painotusta voimakkaammin euroalueen ulkopuolisiin sijoitusinstrumentteihin.

Luotonannon kasvu elpyi asteittain mutta pysyi heikkona

Luotonannon kasvun asteittainen elpyminen heijasti yksityiselle sektorille myönnettyjen lainojen kehitystä (ks. kuvio 17). Rahalaitosten euroalueelle myöntämien luottojen vuotuinen kasvuvauhti kiihtyi vuoden 2015 ajan. Joulukuussa se oli 2,3 %, kun se oli ollut -0,2 % joulukuussa 2014. Luotonannon vilkastuminen oli havaittavissa sekä kotitalouksien että yritysten osalta. Vaikka kotitalouksille myönnettyjen lainojen vuotuinen kasvuvauhti kiihtyi edelleen, yrityksille myönnettyjen lainojen vuotuinen kasvuvauhti vasta kääntyi positiiviseksi vuoden 2015 puolivälissä. Luotonannon paraneminen sai tukea pankkilainakorkojen huomattavasta laskusta, kun pankkien rahoituskustannukset laskivat EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien myötä edelleen.

Lisäksi, kuten euroalueen pankkien luotonantokysely ilmensi, muutokset luotonantokriteereissä sekä lainan kysynnässä ovat tukeneet luoton kasvun elpymistä. Kyselyn perusteella lainojen kysynnän keskeisiä vetureita olivat matala yleinen korkotaso, lisääntyneet tarpeet investoida kiinteään pääomaan sekä asuntomarkkinoiden näkymät. Näin ollen omaisuuserien osto-ohjelmalla oli nettomääräinen luotonantokriteereitä helpottava vaikutus, joka liittyi erityisesti lainaehtoihin. Lisäksi pankit raportoivat, että omaisuuserien osto-ohjelmasta ja kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista peräisin oleva ylimääräinen likviditeetti käytettiin lainojen myöntämiseen sekä muista lähteistä peräisin olleen rahoituksen korvaamiseen. Näistä parannuksista huolimatta luotonannon kehitys oli heikkoa ja kuvasti edelleen esimerkiksi vaimeaa taloustilannetta sekä pankkien taseiden vakauttamista. Lisäksi joissakin euroalueen osissa kireät lainaolot painavat edelleen lainojen tarjontaa.

Pankkien kotitalouksilta ja yrityksiltä perimät lainakorot laskivat merkittävästi

EKP:n kasvua tukeva rahapolitiikan linjaus, vahvistunut tase-asema sekä rahoitusmarkkinoiden hajautuneisuuden yleinen väheneminen ovat tukeneet pankkien rahoituskustannusten laskua, jotka ovat vakiintuneet lähelle historian alinta tasoaan. Kesäkuusta 2014 lähtien pankit ovat siirtäneet rahoituskustannustensa laskun vaikutuksen eteenpäin matalampina antolainakorkoina (ks. kuvio 19), jotka saavuttivat historiallisen matalan tason vuoden 2015 jälkipuoliskolla. Kesäkuun 2014 alun ja joulukuun 2015 välisenä aikana pankkien myöntämien yrityslainojen korot laskivat noin 0,87 prosenttiyksikköä ja kotitalouslainojen korot noin 0,69 prosenttiyksikköä. Lisäksi pankkien yrityksille ja kotitalouksille myöntämien lainojen korkojen hajonta maittain väheni.

Kuvio 19

Pankkien yrityksille ja kotitalouksille myöntämien lainojen korot

(vuotuinen korko)

Lähde: EKP.
Huom. Pankkilainojen koron indikaattori on laskettu lyhyt- ja pitkäaikaisten korkojen aggregaattina käyttämällä uusien sopimusten 24 kuukauden liukuvaa keskiarvoa.

Finanssipolitiikka ja rakenneuudistukset

Euroalueen julkisen talouden alijäämä jatkoi pienenemistä vuonna 2015 lähinnä suotuisan suhdannekehityksen ja aiempaa pienempien korkomenojen ansiosta, ja euroalueen finanssipolitiikka oli jokseenkin neutraalia. Ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen pieneni, mutta velan määrä on edelleen suuri. Kestävän julkisen talouden varmistamiseksi tarvitaan uusia finanssipoliittisia toimia. Jotta julkisen talouden vakauttaminen tukisi talouden elpymistä, sen olisi kuitenkin edistettävä kasvua. Kasvu hyötyisi myös nykyistä nopeammasta rakenneuudistusten toteutuksesta. Vuonna 2015 uudistusten toteutus pysyi hitaana huolimatta Euroopan tasolla toteutetuista toimista. Yrityksiä ja sääntely-ympäristöä sekä työ- ja hyödykemarkkinoita koskevat uudistukset on toteutettava nykyistä tarmokkaammin, jotta tuettaisiin elpymistä, edistettäisiin lähentymistä parhaiten suoriutuneisiin maihin ja lisättäisiin kasvupotentiaalia.

Julkisen talouden alijäämät jatkoivat pienenemistä vuonna 2015

Euroalueen julkisen talouden alijäämä jatkoi pienenemistä vuonna 2015, joskin hitaammin kuin edellisvuotena (ks. kuvio 20). Eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2015 kokonaistaloudellisissa arvioissa BKT:hen suhteutetun julkisen talouden alijäämän arvioidaan supistuneen euroalueella 2,0 prosenttiin vuonna 2015, kun alijäämäsuhde oli vuonna 2014 ollut 2,6 %. Tämä käy jokseenkin yksiin Euroopan komission talven 2016 talousennusteen kanssa. Alijäämän supistuminen vuonna 2015 johtui lähinnä suotuisasta suhdannekehityksestä ja aiempaa pienemmistä korkomenoista. Alun perin budjetoitua pienemmistä korkomenoista saadut odottamattomat voitot olivat euroalueella noin 0,2 % BKT:stä vuonna 2015. Monet maat käyttivät osan näistä säästöistä perusmenojen lisäämiseen eikä velan supistamiseen kuten Ecofin-neuvosto oli suositellut vuoden 2015 maakohtaisissa suosituksissa. Vuonna 2015 joissakin maissa kertaluonteisten tekijöiden hälveneminen, joka liittyi muun muassa vuonna 2014 rahoitussektorille annettuun tukeen, vaikutti myös osaltaan julkisen talouden rahoitusasemien paranemiseen.

Rakenteellisen perusjäämän arvioidaan heikentyneen hieman vuonna 2015. Lähinnä välillisten verojen korotuksina toteutettuja vakauttamistoimia merkittävämpiä olivat finanssipoliittiset elvytyspaketit, joita hyväksyttiin useissa maissa talouskasvun ja työllisyyden tukemiseksi. Kaiken kaikkiaan tästä oli vuonna 2015 seurauksena jokseenkin neutraali finanssipolitiikan viritys, jota mitataan suhdannekorjatun perusjäämän muutoksella ilman julkista tukea rahoitussektorille (ks. kuvio 20).

Kuvio 20

Rahoitusjäämä ja finanssipolitiikan mitoitus

(% suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2015 kokonaistaloudelliset arviot.1) Suhdannekorjatun perusjäämän muutos ilman rahoitussektorille kohdistettujen valtion tukitoimien budjettivaikutusta.

Pakolaisvirtojen välittömät budjettivaikutukset vaihtelivat huomattavasti maiden välillä riippuen kulloistenkin virtojen suuruudesta, siitä, kulkivatko pakolaiset ainoastaan maan läpi vai oliko se heidän lopullinen määränpäänsä, ja sosiaalisista etuuksista sekä säännöksistä, jotka koskevat pääsyä työmarkkinoille. Vuonna 2015 pakolaisiin liittyvät julkiset menot olivat noin 0,2 % BKT:stä niissä maissa, joihin pakolaisvirrat vaikuttivat eniten.[10]

Julkisen talouden rahoitusasemat jatkoivat lähentymistä

Verrattuna kriisin pahimpaan vaiheeseen julkisen talouden rahoitusasemat ovat kohentuneet kaikissa euroalueen maissa. Tämän taustalla ovat lähinnä huomattavat rakenteelliset muutokset vuosina 2010‒2013. Euroalueen maiden julkisen talouden rahoitusasemat jatkoivat lähentymistä siten, että valtaosassa maita alijäämä on nyt viitearvoa pienempi eli alle 3 % suhteessa BKT:hen. Edistyminen julkisen talouden vakauttamisessa ilmeni siitä, että yhä useampi maa poistui liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä. Vuonna 2015 kumottiin Maltan liiallista alijäämää koskeva menettely. Lisäksi Irlannin ja Slovenian odotetaan saaneen korjattua liialliset alijäämänsä ajoissa eli vuoden 2015 määräaikaan mennessä, ja Kypros on mahdollisesti saanut korjauksen tehtyä vuosi ennen vuoden 2016 määräaikaa. Portugalissa 3 prosentin alijäämätavoite on todennäköisesti ylitetty vuonna 2015 rahoitussektorille annetun tuen vuoksi. Vuonna 2016 Ranskan, Espanjan ja Kreikan odotetaan pysyvän liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena.

Julkisen talouden velkasuhde alkoi supistua

BKT:hen suhteutettu euroalueen julkisen talouden velka, joka oli suurimmillaan vuonna 2014, supistui ensimmäisen kerran rahoituskriisin puhkeamisen jälkeen. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2015 kokonaistaloudellisten arvioiden mukaan julkisen talouden velkasuhde oli 91 % vuonna 2015, kun se oli vuonna 2014 ollut 92 %. Velan supistumista tukivat velan koron ja talouden kasvuvauhdin välisen suhteen suotuisa kehitys ja pienet perusylijäämät (ks. kuvio 21). Lisäksi kohentumista edesauttoivat negatiiviset alijäämä-velkaoikaisut, jotka johtuivat muun muassa yksityistämisestä saaduista tuloista. Joissakin maissa velkasuhde kuitenkin kasvoi edelleen.

Kuvio 21

Julkisen talouden velkakehityksen keskeiset tekijät

(% suhteessa BKT:hen)

Lähteet: Eurostat ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2015 kokonaistaloudelliset arviot.

Julkisen velan määrä on kuitenkin edelleen suuri monissa euroalueen maissa. Velkakestävyyteen kohdistuvien riskien hillitseminen on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon väestön ikääntymisestä ja kasvavista terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kustannuksista aiheutuvat merkittävät pitkän aikavälin haasteet. Väestön ikääntymistä koskevassa Euroopan komission raportissa vuodelta 2015 ennustetaankin, että BKT:hen suhteutetut väestön ikääntymiseen liittyvät kokonaiskustannukset kasvavat vuoteen 2060 mennessä 28,3 prosenttiin (26,8 % vuonna 2013). Kustannuksia kasvattavat lähinnä demografiset tekijät, joiden seurauksena huoltosuhteen (65 vuotta täyttäneiden määrä suhteessa työikäiseen väestöön eli 15‒64-vuotiaisiin) arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan ja olevan yli 50 % vuonna 2060. Väestön ikääntymisen kustannuksia voidaan suhteuttaa toteamalla, että näihin ennusteisiin liittyy huomattavia riskejä, sillä ne perustuvat osittain hyvin suotuisiin taloudellisiin ja demografisiin oletuksiin.[11] Julkisen talouden kestävyyttä koskevassa vuoden 2015 raportissa Euroopan komissio vahvisti, että julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvat riskit ovat huomattavia useissa euroalueen maissa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikäli politiikkoihin ei tehdä uusia muutoksia. Lisäksi analyysissa tähdennetään, että on tärkeää noudattaa vakaus- ja kasvusopimusta kaikilta osin, jotta velkasuhteet vakautuisivat tai jopa supistuivat niissä maissa, joilla on tällä hetkellä paljon velkaa.

Uusia finanssipoliittisia toimia tarvitaan useissa maissa

Vuoden 2015 aikana useiden maiden haasteena oli finanssipolitiikan virityksen huolellinen tarkistaminen, jotta löydettäisiin tasapaino suuren velan määrän supistamisen ja talouden elpymisen turvaamisen välillä samalla kun noudatetaan täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Monen euroalueen maan kohdalla havaittiin vakauttamisessa suuria puutteita vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten osalta vuonna 2015 ja myöhemmin, minkä vuoksi uudet finanssipoliittiset toimet ovat tarpeen. Euroopan komissio julkisti 17.11.2015 arvionsa vuoden 2016 alustavista talousarviosuunnitelmista vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksiin nähden.[12] Se totesi, että 16 talousarviosuunnitelmasta ainoastaan viisi (Saksan, Viron, Luxemburgin, Alankomaiden ja Slovakian suunnitelmat) noudatti vakaus- ja kasvusopimusta kaikilta osin. Seitsemän maan (Belgia, Irlanti, Ranska, Latvia, Malta, Slovenia ja Suomi) alustavia talousarvioita pidettiin ”pitkälti vaatimusten mukaisina”, sillä alijäämätavoitteet todennäköisesti saavutettaisiin, joskaan odotetut rakenteelliset toimet eivät täytä vaatimuksia, ja neljän maan (Espanja, Italia, Liettua ja Itävalta) kohdalla oli vaarana, että niiden talousarviosuunnitelmat ”eivät noudata” vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettuja vaatimuksia.

Euroryhmä kehotti 23.11. niitä maita, joiden kohdalla oli vaarana vaatimusten noudattamatta jääminen, toteuttamaan lisätoimenpiteitä komission havaitsemiin riskeihin puuttumiseksi.

On tärkeää, että julkisen talouden vakauttaminen edistää kasvua. Menopuolella kulukatsaukset ovat lupaava keino havaita etuuksia, jotka eivät välttämättä lisää hyvinvointia. Tulopuolella verojärjestelmän kehittäminen kasvua edistävämmäksi sekä veronkierron ehkäiseminen ovat tärkeitä uudistettavia osa-alueita useissa maissa. Erityisesti työhön kohdistuvan verokiilan pienentäminen voi vaikuttaa kasvuun ja työllisyyteen positiivisesti.

Rakenneuudistusten toteutus oli edelleen hidasta vuonna 2015

Vaikka talouden elpymisen vauhdissa olikin eroja euroalueen maiden välillä, toimet tarjontapuolen tukemiseksi ja talouden kestokyvyn lujittamiseksi olivat yleensä ottaen vähäisiä vuonna 2015. Rakenneuudistusten toteutus oli edelleen hidasta, kuten vuonna 2014. Asianlaita oli näin huolimatta talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon 2015 tehdyistä muutoksista, joilla pyrittiin lisäämään sitoutumista uudistuksiin ja tukemaan toteuttamistoimia. Eri politiikan aloilla toteutetuissa toimissa keskityttiin vahvistamaan toimintaedellytyksiä (erityisesti parantamalla maksukyvyttömyysjärjestelyjä), tehostamaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja pienentämään työhön kohdistuvaa verokiilaa. Vähemmän toimia kohdistettiin suojelun vähentämiseen ja kilpailun lisäämiseen suojatuilla palvelualoilla, julkishallinnon parantamiseen ja palkkajouston lisäämiseen.

Taulukossa 1 esitetään edistyminen vuoden 2015 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa. Siitä käy ilmi, että useiden suositusten täytäntöönpanossa on saavutettu vain vähäistä edistystä. Euroalueen maissa täytäntöönpano on ollut erityisen heikkoa; vähäistä edistystä on saavutettu useimmilla alueilla Saksassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Slovakiassa. Niistä euroalueen maista, joissa Euroopan komissio totesi liiallisia epätasapainoja vuonna 2015, Italiassa täytäntöönpano oli hieman parempaa kuin Portugalissa ja Ranskassa.

Taulukko 1

Euroopan komission arvio vuoden 2015 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta

Lähde: Euroopan komissio, vuoden 2016 maakohtaiset raportit.
Huom. Vuoden 2015 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa käytetään seuraavaa luokitusta: Ei edistystä: Jäsenvaltio ei ole ilmoittanut tai toteuttanut mitään toimenpiteitä maakohtaisten suositusten johdosta. Tätä luokkaa sovelletaan myös silloin, jos jäsenvaltio on teettänyt selvityksen mahdollisten toimenpiteiden arvioimiseksi. Vähäistä edistystä: Jäsenvaltio on ilmoittanut joitakin toimenpiteitä maakohtaisten suositusten johdosta, mutta toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä ja/tai niiden käyttöönotto/toteutus on epävarma. Jonkin verran edistystä: Jäsenvaltio on ilmoittanut tai toteuttanut toimenpiteitä maakohtaisten suositusten johdosta. Toimenpiteet ovat lupaavia, mutta kaikkia niistä ei ole vielä pantu täytäntöön ja täytäntöönpano ei ole kaikilta osin varma. Merkittävää edistystä: Jäsenvaltio on ottanut käyttöön toimenpiteitä, joista useimmat on pantu täytäntöön. Nämä toimenpiteet kantavat pitkälle maakohtaisten suositusten toteuttamisessa. Täysin toteutettu: Jäsenvaltio on ilmoittanut ja toteuttanut toimenpiteitä toteuttaakseen maakohtaiset suositukset asianmukaisesti. Harmaat alueet viittaavat vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista koskeviin uudistuksiin, joita ei arvioitu maakohtaisissa raporteissa. Kypros ja Kreikka eivät sisältyneet eurooppalaiseen ohjausjaksoon vuonna 2015, koska ne toteuttivat makrotalouden sopeutusohjelmia eivätkä näin ollen saaneet maakohtaisia suosituksia.

Rakenneuudistusten toteutusta on vahvistettava, jotta BKT:n kasvu saisi pontta pysyvästi

Uudistusten hitaan toteutuksen vuoksi jotkin euroalueen maat ovat edelleen huomattavasti jäljessä parhaiten suoriutuneista maista niiden rakenteiden osalta, jotka lisäävät kestokykyä ja vaikuttavat pitkän aikavälin kasvunäkymiin. Parannettavaa on yritysten ja sääntely-ympäristön sekä työ- ja hyödykemarkkinoiden suhteen. Nämä puutteet tuovat esiin potentiaalin, joka voitaisiin hyödyntää toteuttamalla rakenneuudistuksia. Koska monet maat eivät kaikilta osin noudata parhaita käytäntöjä, rakenneuudistuksista saatavat hyödyt voisivat olla tuntuvia. Esimerkiksi Maailmanpankkiryhmän ”Doing Business” -julkaisun mukaan ainoastaan yksi euroalueen maa näyttää kuuluvan kymmenen parhaiten suoriutuneen maan joukkoon. Uudistusten toteutuksen hidastuminen vuosina 2014 ja 2015 korostaa nykyistä tarmokkaampien uudistustoimien tarvetta, jotta tuettaisiin suhdannetilanteen elpymistä ja lisättäisiin kasvupotentiaalia. Tarmokkuutta voitaisiin tukea nykyistä voimakkaammalla rakenneuudistusten ohjauksella ja euroalueen maiden voimakkaammalla sitoutumisella matalan korkotason hyödyntämiseen, millä pyritään saamaan aikaan todellinen rakenteellinen muutos maiden talouteen.

Kuvio 22

Keskimääräinen potentiaalinen kasvu sekä julkinen ja yksityinen velka

(x-akseli: julkisen ja yksityisen sektorin sulautettu velka, II/2015, prosentteina suhteessa BKT:hen; y-akseli: keskimääräinen potentiaalinen tuotannon kasvu vuosina 2016‒2017)

Lähteet: Eurostat ja Euroopan komissio.

Hidas tuottavuuden kasvu, korkeat työttömyysasteet ja joissakin maissa suuret taseiden epätasapainot, kuten suuri velan määrä ja negatiiviset ulkomaiset nettosaamiset, vaarantavat talouden kestävän elpymisen ja antavat aihetta poliittisille toimille (ks. esim. kuvio 22). Käytettävissä olevat kansainvälisten laitosten (esim. Euroopan komission, Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n) arviot viittaavat siihen, että kokonaistuottavuuden kasvu pysyy alle 1 prosentissa seuraavat 3‒5 vuotta useimmissa euroalueen maissa. Jos rakenneuudistukset ovat uskottavia, huolellisesti valittuja ja hyvin suunniteltuja, niiden positiiviset vaikutukset voivat tuntua piankin (esimerkiksi luottamuksen lisäämisen avulla) ja siten tukea elpymistä.[13] Monissa maissa tarvitaan edelleen uudistuksia työ- ja hyödykemarkkinoilla sekä yrityksissä ja sääntely-ympäristössä.

Kokemus on osoittanut, että uudistusten toteutukseen liittyvät haasteet vaihtelevat politiikan alasta riippuen. Tämä voi olla yksi syy, jonka vuoksi hyödykemarkkinauudistusten toteutus on jäänyt jälkeen muiden osa-alueiden, esimerkiksi työmarkkinoiden, uudistuksista. Sellaiset hyödykemarkkinauudistukset, jotka helpottavat pääsyä suojatuille aloille, voivat kuitenkin merkittävällä tavalla parantaa sopeutumiskykyä euroalueella. On toteutettava kauaskantoisia uudistuksia kilpailun lisäämiseksi säännellyissä ammateissa vähittäiskaupassa ja verkkotoimialoilla, sillä avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita tarvitaan, jotta voidaan edistää voimavarojen tehokasta kohdentumista ja kannustaa investointeja, jotka ovat edelleen hyvin vähäisiä. Investointien lisäämistä ja voimavarojen tehokkaampaa kohdentumista voitaisiin tukea myös vähentämällä liiketoimintaympäristön byrokratiaa, tehostamalla oikeudellista järjestelmää, parantamalla sääntely-ympäristöä sekä kohentamalla maksukyvyttömyysjärjestelyjä ja ongelmanratkaisuvälineitä. Lisäksi työmarkkinoiden toiminnassa on huomattavia eroja eri euroalueen maiden välillä. Toimia, joilla parannetaan työvoiman tarjonnan laatua ja helpotetaan siirtymistä työttömyydestä tai työvoiman ulkopuolelta työllisyyden piiriin, on edelleen toteutettava ja työlainsäädännön muutoksissa on löydettävä nykyistä parempi tasapaino joustavuuden ja turvallisuuden välille.[14]

Viiden puheenjohtajan kertomuksen julkaisemisen jälkeen on toteutettu toimia vahvistamaan uudistusten toteutusta ja lisäämään sitoutumista uudistuksiin. Komissio on antanut suosituksen neuvoston suositukseksi kansallisten kilpailukykykomiteoiden perustamisesta euroalueelle. Kilpailukykykomiteat voivat lisätä ymmärtämystä kilpailukyvyn kannalta ratkaisevista tekijöistä kussakin maassa ja koko euroalueella. Niiden tehtävät ja vaikutukset uudistusten toteutuksen kannustajina riippuvat kuitenkin niiden itsenäisyydestä ja valtuuksista.[15]

Rahapolitiikkaa hankalissa olosuhteissa

Haastaviin inflaationäkymiin reagoitiin jatkamalla päättäväistä rahapolitiikkaa

Vuoden 2015 alussa EKP:n neuvosto arvioi hintavakausnäkymiä ja vuoden 2014 puolivälin jälkeisen rahapolitiikan elvyttävää vaikutusta kattavasti uudelleen. Se totesi, että inflaatiokehitys oli edelleen odotettua heikompaa. Kun vielä taloudessa oli runsaasti käyttämätöntä kapasiteettia ja rahan määrän ja luotonannon kasvu oli hidasta, markkinapohjaisissa inflaatio-odotusten mittareissa näkyi kaikilla aikaväleillä odotus inflaation hidastumisesta. Useimmat toteutuneen ja odotetun inflaatiokehityksen indikaattorit olivatkin lähes ennätysmäisen alhaisissa lukemissa. Hitaan tai jopa negatiivisen inflaation kauden pitkittymisen riski oli siis aiempaa suurempi. Käytössä olevien rahapoliittisten toimien (erityisesti kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman ja kolmannen katettujen joukkolainojen osto-ohjelman) sekä ennakoivan viestinnän vaikutus näkyi rahoitusmarkkinoilla jo varsin tyydyttävästi, ja yksityisen sektorin lainakustannukset olivat kesän aikana lähteneet melko vakuuttavaan laskuun. Koska toteutunut ja odotettu inflaatiovauhti kuitenkin poikkesivat EKP:n tavoitteen mukaisesta inflaatiovauhdista yhä selvemmin, EKP:n neuvosto katsoi, että näiden toimien vaikutus eurojärjestelmän taseeseen ei ollut riittävä, jotta inflaatio saataisiin palautettua tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Tilanne edellytti vahvoja rahapoliittisia toimia.

Koska ohjauskorot olivat jo lähellä käytännön alarajaansa, EKP:n neuvosto päätti 22.1.2015 laajentaa lokakuussa 2014 aloitettua omaisuuserien osto-ohjelmaa. Ostot ulotettiin myös euroalueen valtioiden ja valtiosidonnaisten laitosten sekä yhteiseurooppalaisten laitosten liikkeeseen laskemiin euromääräisiin investointiluokan velkapapereihin. Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa hankitaan julkisen ja yksityisen sektorin arvopapereita yhteensä noin 60 miljardilla eurolla kuukaudessa. Eurojärjestelmä ryhtyi ostamaan julkisen sektorin velkapapereita jälkimarkkinoilta maaliskuussa 2015. Ostoja ilmoitettiin jatkettavan ainakin vuoden 2016 syyskuun loppuun saakka ja tarvittaessa sen jälkeenkin, kunnes EKP:n neuvosto katsoo inflaatiovauhdin olevan palautumassa kestävästi tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle 2 prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi EKP:n neuvosto päätti, että kuudessa jäljellä olevassa kohdennetussa pitempiaikaisessa rahoitusoperaatiossa korkona käytettäisiin perusrahoitusoperaatioiden korkoa, eli korkoon ei lisättäisi 0,10 prosenttiyksikön marginaalia, kuten oli tehty kahdessa ensimmäisessä operaatiossa.

Omaisuuserien osto-ohjelma ja kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot sekä negatiivinen talletuskorko ovat jo tuottaneet konkreettisia tuloksia. Erityisesti niillä on pystytty parantamaan yritysten – myös pk-yritysten – ja kotitalouksien rahoitusoloja (ks. luvun 1 osa 1.2). Niiden ansiosta luottojen kysyntä on vilkastunut, kun luotonoton kustannukset ovat pienentyneet. Koska pankkien arvopapereista saamat riskikorjatut tuotot ovat supistuneet, lainoista on tullut pankeille entistä houkuttelevampi sijoituskohde, mikä on tukenut luotonantoa. Kulutuskin on vahvistunut, ja sen myötä sekä BKT:n kasvu että inflaatiovauhti ovat nopeutuneet (ks. kehikko 6).

Talouden elpyminen vauhdittui vuoden alkupuoliskolla. Sitä voimistivat tehostetut elvytystoimet, kohentunut luottamus sekä alhaiset energian hinnat, jotka tukevat kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehitystä. Inflaatio-odotukset nousivat tuntuvasti tammikuun rahapolitiikkakokousta edeltäneen kuukauden pohjalukemista.

Rahoitusolot ja luottamus talouteen kuitenkin heikkenivät jälleen kesäkuusta alkaen, ja heikkeneminen jatkui lähes koko kolmannen neljänneksen ajan. Syynä oli aluksi rahoitusmarkkinoiden entistä suurempi epävakaus, joka liittyi Kreikalle myönnettävästä makrotalouden tukipaketista käytyihin vaikeisiin neuvotteluihin, mutta sittemmin ennen kaikkea maailmantalouden tilaa koskevan epävarmuuden lisääntyminen ja pitkittyminen. Tämän lisäksi myös ulkoisen kysynnän heikkous jarrutti elpymistä, joka hidastuikin kolmannella neljänneksellä. Samanaikaisesti tuonti-inflaation uudelleen alkanut hidastuminen ja talouskehityksen jyrkkä heikkeneminen useissa keskeisissä nousevissa markkinatalousmaissa jarruttivat inflaation orastavaa nopeutumista (jonka pohjalta inflaation odotettiin normalisoituvan keskipitkällä aikavälillä).

Kesän 2015 kehitys näkyi seuraavien EKP:n ja eurojärjestelmän asiantuntija-arvioiden perusskenaarioissa, joissa kasvu- ja inflaationäkymät arvioitiin huomattavasti aiempaa heikommiksi (ks. taulukko 2). Ennakoitua heikomman kehityksen riski arvioitiin niin ikään entistä suuremmaksi pääasiassa maailmantalouden kehitystä koskevan epävarmuuden sekä rahoitus-, valuutta- ja raaka-ainemarkkinoiden heilahtelujen voimistumisen vuoksi. Suuren epävarmuuden vuoksi EKP:n neuvosto ei katsonut vielä voivansa riittävin perustein päättää, oliko kasvua tukevia rahapoliittisia toimia syytä lisätä. Se kuitenkin seurasi kaiken aikaa tarkasti uusia tietoja ja erityisesti rahoitusinstrumenttien uudelleenhinnoittelun vaikutuksia rahapolitiikan mitoitukseen. EKP:n neuvosto ilmoitti lokakuun rahapolitiikkakokouksensa yhteydessä analysoivansa huolella niiden tekijöiden voimakkuutta ja kestävyyttä, jotka hidastavat inflaatiovauhdin palautumista tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Joulukuun rahapolitiikkakokouksessa tarkasteltaisiin uudelleen kasvua tukevan rahapolitiikan mitoitusta sekä käyttöön otettujen välineiden tehokkuutta ja riittävyyttä. Markkinat reagoivat vahvasti lokakuiseen ilmoitukseen, ja rahoitusolot muuttuivat jälleen suotuisammiksi samaan tapaan kuin alkuvuodesta 2015 laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman käynnistyttyä.

Taulukko 2

EKP:n ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden arviot

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: eurojärjestelmä.

Joulukuun rahapolitiikkakokouksessa EKP:n neuvosto päätti tarkistaa kasvua tukevan rahapolitiikan mitoitusta hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi. Joulukuussa 2015 julkaistuissa eurojärjestelmän asiantuntijoiden arvioissa, joissa jossakin määrin kuvastui lokakuun rahapolitiikkakokouksen jälkeinen suotuisa kehitys rahoitusmarkkinoilla, pidettiin hyvin todennäköisenä, että inflaatiovauhdin palautuminen riittävän lähelle kahta prosenttia veisi pitempään kuin aiemmin vuonna 2015 oli arvioitu. Myös ennakoitua heikomman inflaatiokehityksen riski arvioitiin aiempaa suuremmaksi, kun yhtäältä raaka-aineiden hintojen alhaisuus hidasti inflaatiota ja toisaalta talouden runsaan käyttämättömän kapasiteetin ja ulkoisen ympäristön epäsuotuisan kehityksen odotettiin jatkossakin vähentävän euroalueen sisäisiä hintapaineita. Uudet rahapoliittiset toimet olivat siis tarpeen, jotta ei pääsisi syntymään kerrannaisvaikutuksia ja inflaatiovauhti pystyttäisiin palauttamaan hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä.

Joulukuun rahapolitiikkakokouksessaan EKP:n neuvosto päätti laskea talletusmahdollisuuden koron 0,10 prosenttiyksiköllä 0,30 prosenttiin. Perusrahoitusoperaatioiden korko pidettiin edelleen 0,05 prosentissa ja maksuvalmiusluoton korko 0,30 prosentissa. Noin 60 miljardin euron kuukausittaisia omaisuuserien ostoja päätettiin jatkaa ainakin vuoden 2017 maaliskuun loppuun asti ja tarvittaessa sen jälkeenkin, kunnes EKP:n neuvosto näkee kestäviä merkkejä inflaatiovauhdin palautumisesta tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi osto-ohjelmassa hankittujen arvopaperien erääntymisen yhteydessä takaisin maksettava pääoma päätettiin sijoittaa uudelleen. Näin jatketaan niin kauan kuin on tarpeen. EKP:n neuvosto päätti myös, että euroalueen kansalliset keskuspankit voivat osana julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa tehtäviä säännöllisiä velkapaperiostojaan hankkia myös maansa alue- ja paikallishallinnon liikkeeseen laskemia euromääräisiä jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita. Lisäksi päätettiin, että perusrahoitusoperaatiot ja kolmen kuukauden pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot toteutetaan jatkossakin kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Näin toimitaan niin kauan kuin on tarpeen ja ainakin vuoden 2017 viimeisen vähimmäisvarantojen pitoajanjakson loppuun saakka.

Uusien toimien tarkoituksena on varmistaa rahoitusolojen pysyminen kasvua tukevina ja entisestään vahvistaa kesäkuusta 2014 lähtien toteutettujen rahapolitiikkaa keventävien toimien vaikutusta. Niillä pyritään myös vauhdittamaan euroalueen talouden elpymistä ja varmistamaan, että maailmantalouden viimeaikaiset häiriöt eivät pääse haittaamaan sitä.

Päätösten, joiden mukaan laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa tehtäviä ostoja jatketaan samalla volyymilla ainakin maaliskuuhun 2017 ja hankittujen arvopaperien erääntymisen yhteydessä takaisin maksettava pääoma sijoitetaan uudelleen, odotetaan jo sinänsä lisäävän likviditeettiä noin 680 miljardilla eurolla vuoteen 2019 mennessä. Näin tuetaan EKP:n ohjauskorkojen kehitystä koskevaa ennakoivaa viestintää ja varmistetaan, että likviditeettitilanne tukee kasvua myös pitkällä aikavälillä.

EKP:n neuvosto seuraa jatkuvasti talouden ja rahoitusmarkkinoiden tilaa. Se korosti, että se on mandaattinsa rajoissa valmiina turvautumaan kaikkiin käytettävissä oleviin keinoihin, jotta rahapolitiikalla pystytään jatkossakin tukemaan riittävästi kasvua ja jotta voidaan varmistaa inflaation nopea palautuminen tavoitteen mukaiseksi. Esimerkiksi omaisuuserien osto-ohjelma on laadittu niin, että ostojen suuruutta, kohdentamista ja kestoa voidaan joustavasti muuttaa tarpeen mukaan.

Kehikko 6 Rahapoliittisten toimien välittyminen rahoitusmarkkinoille ja reaalitalouteen

Kesäkuun 2014 jälkeen toteutettujen rahapoliittisten toimien vaikutus on tuntunut selvästi euroalueen taloudessa.[16] Toimien ansiosta luotonsaanti on helpottunut merkittävästi, ja toimet ovat myös tukeneet euroalueen talouden elpymistä estämällä inflaation hidastumista ja edistämällä sen palautumista hieman alle kahteen prosenttiin. Tässä kehikossa esitetään tarkempia tietoja EKP:n rahapoliittisten toimien välittymisestä.[17]

Merkittäviä välittymiskanavia on useita.[18] Epätavanomaiset toimet ovat helpottaneet pankkien rahoituksenhankintaa keventämällä rahoitusoloja ja edistäneet uusien lainojen myöntämistä, mikä on parantanut yksityisen ei-rahoitussektorin luotonsaantitilannetta ja sitä kautta vilkastuttanut investointeja ja kulutusta (suora vaikutus). Lisäksi useiden erityyppisten arvopaperien tuotot ovat supistuneet, ja sen seurauksena toimien vaikutus on välittynyt talouteen laajemmin (salkkujen uudelleenjärjestely). Toteutetut epätavanomaiset toimet – etenkin sellaiset, joilla on ollut huomattava vaikutus keskuspankin taseeseen – ovat myös korostaneet EKP:n sitoutumista hintavakaustehtävänsä täyttämiseen (signaalivaikutus).

Vaikutus rahoitusvaroihin

Kesäkuun 2014 jälkeiset rahapoliittiset toimet vaikuttavat reaalitalouteen ja inflaatiokehitykseen monivaiheisen mekanismin kautta. Ensimmäiseksi vaikutus näkyy rahoitusmarkkinoilla[19]. Kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot ja laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma sekä talletusmahdollisuuden negatiivinen korko ovat helpottaneet rahoitusoloja huomattavasti useilla rahoitusmarkkinoiden lohkoilla. Erityisesti valtion joukkolainojen tuotot ovat supistuneet omaisuuserien ostojen sekä salkkujen uudelleenjärjestelyn vaikutuksesta. Omaisuuserien ostot ovat yhdessä EKP:n ennakoivan viestinnän kanssa osaltaan pienentäneet yksityisen sektorin sijoitusten keskimääräistä duraatioriskiä. Tämän myötä maturiteettipreemio (eli sijoittajien edellyttämä lisähinta pitkäaikaisista velkapaperisijoituksista) on pienentynyt. Lisäksi osto-ohjelman vaikutus on ulottunut myös ostojen piiriin kuulumattomiin arvopapereihin. Esimerkiksi sekä rahoitusalan että muiden alojen yritysten joukkolainojen riskilisät ovat supistuneet. Nämä kerrannaisvaikutukset sekä joukkolainatuottojen supistumisen mukanaan tuoma diskonttokoron lasku ovat osaltaan lisänneet osakehintojen nousupaineita. Lisäksi rahapoliittisten toimien ennakointi, julkistaminen ja toteuttaminen (esimerkkinä talletuskoron laskeminen kolme kertaa sitten kesän 2014) ovat vaikuttaneet euron nimelliseen efektiiviseen valuuttakurssiin, joka on heikentynyt, kun sijoittajat ovat järjestelleet salkkujaan uudelleen ja siirtäneet varojaan euroalueen kiinteätuottoisista instrumenteista euroalueen ulkopuolisiin, paremmin tuottaviin sijoituskohteisiin.

Pankkien markkinarahoituksen kustannukset

Rahapoliittiset toimet ovat huomattavasti alentaneet pankkien markkinaehtoisen rahoituksen kustannuksia. Se on ratkaisevan tärkeää EKP:n rahapolitiikan välittymisen kannalta, kun otetaan huomioon euroalueen talouden pankkikeskeisyys. Toimet ovat ensiksikin vaikuttaneet kustannuksiin suoraan sitä kautta, että pankit ovat saaneet kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista edullista rahoitusta, jolla ne ovat voineet korvata muista lähteistä saatua kalliimpaa ja lyhempiaikaista rahoitusta. Lisäksi niiden välillinen vaikutus kustannuksiin näkyy siten, että useiden rahoitusomaisuuden lajien – myös pankkien liikkeeseen laskemien rahoitusinstrumenttien – keskipitkän ja pitkän aikavälin tuotot ovat supistuneet huomattavasti. Tilanteen kohentuminen on helpottanut pankkien rahoitusoloja yleisesti riippumatta siitä, kuinka paljon pankit käyttivät hyväkseen eurojärjestelmän luotto-operaatioita (kuten kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita). Rahoitusolojen helpottuminen puolestaan näkyy euroalueen pankkien velkarahoituksen kustannusten selvänä laskuna (ks. kuvio A).[20]

Kuvio A

Pankkien talletus- ja joukkolainarahoituksen yhdistetyt kustannukset

(vuotuisina prosentteina)

Lähteet: EKP, Merrill Lynch Global Index ja EKP:n laskelmat.
Huom. TLTRO = kohdennettu pitempiaikainen rahoitusoperaatio, ABSPP = omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, CBPP3 = katettujen joukkolainojen osto-ohjelma, APP = laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma. Kustannusten laskennassa on käytetty kantojen suuruuden mukaan painotettua uusien talletusten korkojen ja markkinaehtoisen velkarahoituksen kustannusten keskiarvoa. Pystysuorat viivat osoittavat kunkin toimen julkistamispäivämäärän.

Pankkien luotonantotilanne

Pankkien rahoitustilanteen huomattava helpottuminen ja kilpailun vilkastuminen luotonannossa[21] tehostivat EKP:n rahapoliittisten toimien välittymistä pankkien luotonantokriteereihin ja vähensivät euroalueen luottomarkkinoiden hajautuneisuutta eri maiden välillä.

EKP:n ohjauskorkoja laskettiin kumulatiivisesti kaikkiaan 1,25 prosenttiyksiköllä syyskuun 2011 ja kesäkuun 2014 välisenä aikana. Tuona aikana ohjauskorkojen lasku kuitenkin välittyi antolainauskorkojen mediaaniin pääosin vajavaisesti ja vaihtelevasti. Keväästä 2014 lähtien EKP:n uudet rahapoliittiset toimet ovat osaltaan vaikuttaneet pankkien antolainauskorkojen huomattavaan alenemiseen. Kun EKP laski ohjauskorkojaan 0,20 prosenttiyksiköllä vuoden 2014 kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana, euroalueen yrityksille myönnettyjen lainojen korot olivat lokakuuhun 2015 tultaessa jo noin 0,80 prosenttiyksikköä alhaisemmat kuin lähtötilanteessa. EKP on arvioinut ennen finanssikriisiä havaittujen säännönmukaisuuksien perusteella, että vastaava vaikutus pankkien yrityslainakorkoihin olisi aiemmin edellyttänyt ohjauskorkojen laskemista noin 1,00 prosenttiyksiköllä. Myös laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma ja kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot ovat siis tukeneet EKP:n rahapolitiikan mitoituksen välittymistä markkinoille.

Kuvio B

Muutokset yrityslainojen koroissa kohdennettuihin pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin osallistumisen mukaan

(prosenttiyksikköinä)

Lähde: EKP.
Huom. Kuvio kattaa ajanjakson kesäkuusta 2014 kesäkuuhun 2015. ”Kriisistä kärsineissä maissa” ryhmään ”ei osallistunut” kuului kymmenen pankkia ja ryhmään ”osallistui vähintään yhteen” kuului 49 pankkia. ”Kriisin välttäneissä maissa” ryhmään ”ei osallistunut” kuului 71 pankkia ja ryhmään ”osallistui vähintään yhteen” kuului 43 pankkia.

EKP:n rahapolitiikan välittyminen on parantunut varsinkin kriisistä eniten kärsineissä maissa, mikä kertoo siitä, että maiden väliset erot rahoitusoloissa ovat pienentyneet. Kesäkuusta 2014 lähtien toteutettujen rahapoliittisten toimien seurauksena yrityslainojen korot laskivatkin suurimmissa kriisistä pahasti kärsineissä maissa huomattavasti enemmän kuin muualla (eroa noin 1,10–1,40 prosenttiyksikköä). Osittain tämä johtuu kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden vaikutuksesta. Kyseisissä maissa antolainauskorkojen mediaani on laskenut enemmän niillä pankeilla, jotka osallistuivat vähintään yhteen neljästä ensimmäisestä kohdennetusta operaatiosta, kuin pankeilla, jotka eivät osallistuneet mihinkään kohdennetuista operaatioista (ks. kuvio B). Muissa maissa kohdennettuihin operaatioihin osallistuminen ei kuitenkaan näyttäisi vaikuttaneen systemaattisesti pankkien antolainauskorkoihin. Tämä johtuu pääosin siitä, että näissä talouksissa EKP:n ohjauskorkojen muutosten välittyminen on toiminut tavanomaiseen tapaan.[22] EKP:n analyysin perusteella on ilmeistä, että sekä kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden suora vaikutus että niiden ja laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman epäsuorat vaikutukset joukkolainojen tuottoihin ovat edistäneet antolainauskorkojen laskua. Epäsuoria vaikutuksia on voimistanut pitkien korkojen laskun suotuisa vaikutus makrotalouden näkymiin ja sitä kautta antolainauskorkoihin sisältyvään luottoriskiin.

Luotonantovolyymi

Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden ja laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman vaikutus näkyy lainojen tarjonnan ja kysynnän vilkastumisena, mikä tukee yrityksille ja kotitalouksille myönnettyjen lainojen volyymien vähittäistä kasvua (ks. kuviot C ja D sekä kohta 1.5). Lainojen tarjonta on vahvistunut, kun pankkien rahoitustilanne on parantunut ja lainojen riski-tuottosuhde (riskikorjatut tuotot) on valtioiden joukkolainojen tuottojen supistumisen myötä kääntynyt houkuttelevammaksi kuin muilla sijoituskohteilla.[23] Lainojen kysynnän vilkastumista ovat puolestaan tukeneet alhaisemmat antolainauskorot, lieventyneet luotonantokriteerit ja investointeihin käytettävän rahoituksen lisääntynyt tarve.

Kuvio C

Pankkien myöntämien yrityslainojen korot

(vuotuisina prosentteina, kolmen kuukauden liukuva keskiarvo)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. Pankkilainojen kokonaiskustannusten indikaattori on laskettu lyhyiden ja pitkien korkojen aggregaattina käyttämällä uusien sopimusten 24 kuukauden liukuvaa keskiarvoa. Maiden välinen keskihajonta on laskettu kahdentoista euroalueen maan kiinteän otoksen perusteella. Tuorein havainto on lokakuulta 2015.

Kuvio D

Rahalaitosten yrityksille myöntämät lainat joissakin euroalueen maissa

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: EKP.
Huom. Tiedoista on poistettu lainojen myynnin ja arvopaperistamisen vaikutus. Maiden välinen hajonta on laskettu vähimmäis-/enimmäisarvona kahdentoista euroalueen maan kiinteän otoksen perusteella. Tuorein havainto on syyskuulta 2015.

EKP:n toimet ovat vaikuttaneet jopa pienten yritysten rahoitusoloihin, joihin rahapoliittisilla keinoilla on tyypillisesti vaikea vaikuttaa. Pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksensaantia kartoittavassa EKP:n kyselyssä (joulukuu 2015) entistä harvemmat yritykset ilmoittivat luotonsaantivaikeuksien olleen esteenä liiketoiminnalle, joskin maiden välillä oli edelleen huomattavia eroja (ks. kuvio E).

Kuvio E

Euroalueen pienten ja keskisuurten yritysten suurimmat ongelmat

(% vastaajista)

Lähde: Yritysten rahoituksensaantia koskevan kyselyn tulokset, joulukuu 2015.

Kuvio F

Markkinapohjaiset inflaatio-odotukset

(inflaatiosidonnaisista swap-koroista johdettu implisiittinen vuotuinen inflaatiovauhti prosentteina)

Lähteet: Reuters ja EKP:n laskelmat.
Huom. TLTRO = kohdennettu pitempiaikainen rahoitusoperaatio, CBPP3 = katettujen joukkolainojen osto-ohjelma, ABSPP = omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, APP = laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma. Tuoreimmat tiedot 19.11.2015.

Vaikutus talouteen

Käytettävissä olevien tietojen valossa EKP:n rahapoliittisista toimista on ollut konkreettista hyötyä taloudelle. Kesäkuusta 2014 lähtien toteutetut uudet rahapoliittiset toimet ovat auttaneet alentamaan lyhyiden korkojen kehitystä koskevia markkinaodotuksia. Vaikka öljyn hinnan uusi lasku lisäsikin riskiä inflaation hidastumisen jatkumisesta myös keskipitkällä aikavälillä, rahapoliittisilla toimilla on onnistuttu pysäyttämään markkinapohjaisilla indikaattoreilla mitattavien inflaatio-odotusten aleneminen (ks. kuvio F). Kun lisäksi joukkolainojen nimellistuotot ovat pienentyneet, seurauksena reaalikorot ovat laskeneet ja rahapolitiikan mitoitus on keventynyt, mikä tukee euroalueen talouden elpymistä ja edistää inflaatiovauhdin palautumista hieman alle kahteen prosenttiin.

Eurojärjestelmän[24] empiiristen arvioiden mukaan inflaatio olisi ilman EKP:n toimia 0,5 prosenttiyksikköä hitaampi vuonna 2016 ja noin 0,3 prosenttiyksikköä hitaampi vuonna 2017. Rahapoliittisilla toimilla on ollut huomattava vaikutus myös BKT:hen. Toimien arvioidaan kasvattavan BKT:tä lähes 1 prosenttiyksikön verran vuosina 2015–2017.

Omaisuuserien osto-ohjelman ja kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden toteutus eteni suunnitelmien mukaisesti vuonna 2015

Ostovolyymit laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa

Laajennetussa omaisuuserien osto-ohjelmassa ostetaan julkisen sektorin velkapapereita, katettuja joukkolainoja ja omaisuusvakuudellisia arvopapereita, eli siinä yhdistyvät maaliskuussa 2015 käynnistetty julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma, lokakuussa 2014 aloitettu kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma sekä marraskuussa 2014 käynnistetty omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma.

Vuonna 2015 ostoja tehtiin kuukausittain keskimäärin 60 miljardin euron arvosta EKP:n neuvoston asettaman tavoitteen mukaisesti, ja ostojen toteutus eteni suunnitellusti. Ylivoimaisesti eniten ostettiin julkisen sektorin velkapapereita (ks. kuvio 23). Yleinen markkinatilanne edisti ostovolyymitavoitteiden saavuttamista, vaikka kesällä markkinat olivat ajoittain jonkin verran epälikvidimmät varsinkin pienemmissä euroalueen maissa.

Kuvio 23

Kuukausittaiset omaisuuserien ostovolyymit osto-ohjelmittain

(mrd. euroa)

Lähde: EKP.
Huom. ABSPP = omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelma, CBPP3 = kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma, PSPP = julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma ja APP = laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma.

Osto-ohjelmaa voidaan toteuttaa joustavasti siten, että vältetään vääristämästä hinnanmuodostusta markkinoilla ja pystytään pitämään markkinat likvideinä. Joustavuus näkyikin kuukausittaisissa ostoissa: koska markkinoiden odotettiin olevan tavanomaista epälikvidimmät kesällä ja vuoden lopulla, eurojärjestelmä teki kevään ja syksyn aikana tavoitevolyymia suurempia ostoja ja antoi ostovolyymien jäädä elo- ja joulukuussa alle tavoitteen.

Ostojen päivittäisessä toteutuksessa voidaan ottaa huomioon mahdolliset merkit yksittäisten joukkolainojen vähäisestä tarjonnasta. Eurojärjestelmä ei mielellään osta sellaisia joukkolainoja, jotka ovat futuurimarkkinoilla halvimpia toimittaa, joilla on erityispiirteitä repomarkkinoilla tai joiden markkinat eivät jostakin muusta syystä ole kovin likvidit. Osto-ohjelman toteutuksesta kerrotaan tarkemmin EKP:n verkkosivuilla.

Valtion joukkolainojen tuottotaso oli poikkeuksellisen matalalla useaan otteeseen vuonna 2015. Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaan hyväksyttävien joukkolainojen tuotot olivatkin useassa maassa valtaosin talletuskorkoa matalammat, mikä vähensi ostokelpoisten joukkolainojen määrää, sillä ohjelmassa ei osteta joukkolainoja, joiden tuotto on alle talletuskoron. Marraskuun lopulla poikkeuksellisen matalien tuottojen taustalla olivat muun muassa markkinoiden odotukset, että EKP laskisi talletuskorkoa entisestään. Liian matalan tuoton vuoksi ostokelvottomien joukkolainojen osuus supistuikin nopeasti EKP:n päätettyä joulukuussa laskea talletuskoron -0,30 prosenttiin.

Arvopaperilainaus

Jotta julkisen sektorin velkapapereiden ostot eivät vääristäisi valtion joukkolainojen markkinoiden toimintaa euroalueella, valtaosa eurojärjestelmän keskuspankeista on ottanut käyttöön arvopaperien lainausjärjestelyjä. EKP esimerkiksi antaa markkinatakaustoimintaa harjoittaville markkinaosapuolille lainaksi julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa ja arvopaperimarkkinoita koskevassa ohjelmassa (velkapaperiohjelma) ostamiaan arvopapereita. Lainausjärjestelyjen ehdot ovat luettavissa EKP:n verkkosivuilla. Markkinaosapuolet katsovat pääasiassa, että eurojärjestelmän tukevat osto-ohjelman toteuttamista.

Valtiosidonnaisten liikkeeseenlaskijoiden luettelon laajentaminen

Eurojärjestelmä lisäsi huhti- ja heinäkuussa 2015 uusia laitoksia niiden valtiosidonnaisten laitosten luetteloon, joiden liikkeeseen laskemat velkapaperit hyväksytään julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Hyväksyttäviä liikkeeseenlaskijalaitoksia oli vuoden lopussa jo 30 (alun perin seitsemän). Laitosten määrän lisääminen helpottanee ohjelman toteutusta. Laajentamispäätöksessä otettiin huomioon sekä rahapoliittiset että riskienhallintanäkökohdat.

Emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajan korotus

Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman toteutus pyrittiin pitämään joustavana ja sen vaikutus markkinoihin neutraalina myös siten, että emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajaa korotettiin. Yläraja oli alun perin 25 %. Eurojärjestelmän hallussa sai siis olla julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa hyväksyttävän yksittäisen arvopaperin nimelliskannasta enintään 25 %. Uudelleenarvioinnin jälkeen EKP:n neuvosto päätti syyskuussa 2015 korottaa ylärajan 33 prosenttiin. Tapauksissa, joissa eurojärjestelmän omistusosuuden kasvu johtaisi yhteistoimintalausekkeen (collective action clause) käytön estävän määrävähemmistön syntymiseen, emissiokohtaisen omistusosuuden ylärajana on kuitenkin edelleen 25 %.

Alue- ja paikallishallinnon liikkeeseen laskemien joukkolainojen hyväksyminen julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa

EKP:n neuvosto päätti 3.12.2015, että euroalueen kansalliset keskuspankit voivat osana julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa tehtäviä säännöllisiä velkapaperiostojaan hankkia myös maansa alue- ja paikallishallinnon liikkeeseen laskemia euromääräisiä jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita. Velkapapereiden tulee kuitenkin täyttää kaikki ostettaville arvopapereille asetetut kelpoisuusehdot, erityisesti julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman perustamispäätöksessä (EKP/2015/10) määritetyt luottoluokitusvaatimukset. Alue- ja paikallishallinnon liikkeeseen laskemien velkapapereiden lisääminen ostokelpoisten arvopaperien joukkoon lisäsi entisestään ohjelman joustavuutta ja edisti siten ostojen sujumista suunnitellusti. Alue- ja paikallishallinnon velkapapereita ryhdyttiin ostamaan alkuvuonna 2016, kun ohjelmaa koskeviin säädöksiin oli tehty tarvittavat muutokset.

Luottoluokitusehtoa täyttämättömien valtion joukkolainojen ostot

Päätöksen EKP/2015/10 mukaan ohjelmassa hankittavilla arvopapereilla täytyy olla luokitus, joka vastaa vähintään eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luokitusasteikon luokkaa 3. Ohjelman sääntöjen mukaan rahoitustukiohjelman kohteena olevien euroalueen maiden keskushallinnon liikkeeseen laskemia velkapapereita voidaan ostaa vain, jos EKP:n neuvosto on päättänyt, että eurojärjestelmän luottokelpoisuuden alarajaa ei toistaiseksi sovelleta kyseisiin velkapapereihin. Vuonna 2015 tämän säännön nojalla ostettiin vain Kyproksen valtion joukkolainoja. Ostoja tehtiin EU:n ja IMF:n rahoitustukiohjelman kuudennen ja seitsemännen arvioinnin jälkeen ajanjaksoilla 3.–17.7. ja 6.10.–4.11. Luottokelpoisuuden alarajan soveltamisesta luovuttiin kummallakin kerralla tilapäisesti arvioinnin käynnistämisen yhteydessä.

Vuonna 2015 ohjelmassa ei ostettu Kreikan valtion joukkolainoja, sillä ne eivät täyttäneet ehtoja, joiden nojalla eurojärjestelmän luottokelpoisuuden alarajan soveltamisesta olisi voitu luopua tilapäisesti.

Käänteiset huutokaupat

Lokakuun aikana Ranskan, Alankomaiden ja Liettuan keskuspankit käynnistivät kokeilun, jossa testattiin käänteisten huutokauppojen käyttöä ostettaessa valtion, valtiosidonnaisten laitosten tai ylikansallisten laitosten liikkeeseen laskemia velkapapereita julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa. Kokeilua jatkettiin joulukuulle saakka. Sen pohjalta todettiin, että käänteiset huutokaupat voivat olla käyttökelpoinen täydentävä ostomenetelmä vähemmän likvideillä markkinoilla. EKP:n neuvosto puolsikin menetelmän säännöllistä käyttöä osassa kansallisia keskuspankkeja kahdenvälisten kauppojen ohella, kun arvopapereita ostetaan tietyiltä markkinoilta.[25]

Muutoksia omaisuusvakuudellisten arvopaperien ostomenettelyyn

EKP ilmoitti syyskuussa, että kansalliset keskuspankit suorittavat vastaisuudessa aiempaa suuremman osan omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa tehtävistä ostoista ja ulkopuolisten varainhoitajien ostojen osuutta vastaavasti pienennetään. Ranskan keskuspankki ja Belgian keskuspankki ovat 27.10.2015 alkaen toimineet ostoista vastaavina eurojärjestelmän varainhoitajina, ja Ranskan keskuspankki on ryhtynyt ostamaan arvopapereita yhä useammasta liikkeeseenlaskumaasta. EKP myös jatkoi sopimuksia kahden ulkopuolisen varainhoitajan (Amundi ja NN Investment Partners) kanssa.[26]

Ostettavien omaisuusvakuudellisten arvopaperien valintaperiaatteet

Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman alkuvaiheessa markkinaosapuolet pyysivät eurojärjestelmää selventämään, millaisia omaisuusvakuudellisia arvopapereita ohjelmassa mieluiten hankittaisiin. Heinäkuun alussa EKP julkaisikin eurojärjestelmän valintaperiaatteet (Guiding principles of Eurosystem-preferred eligible ABSs), jotta kaikille osapuolille olisi selvää, mitä ominaisuuksia ostettavilla omaisuusvakuudellisilla arvopapereilla tulisi olla. Julkaisupäätös herätti markkinoilla laajalti tyytyväisyyttä. Valintaperiaatteet ovat luettavissa EKP:n verkkosivuilla.

Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden toteutus

Kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita toteutettiin myös vuonna 2015, kaikkiaan neljä. Operaatioiden tavoitteena on edistää pankkien luotonantoa euroalueen yksityiselle ei-rahoitussektorille. Kesäkuussa 2014 ilmoitettiin yhteensä kahdeksasta kohdennetusta pitempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta, joita toteutettaisiin neljännesvuosittain vuoden 2016 kesäkuuhun saakka. Syys- ja joulukuussa 2014 toteutetuissa kahdessa ensimmäisessä operaatiossa rahoitusta myönnettiin yhteensä 212,4 miljardia euroa. Maaliskuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana toteutettavissa kuudessa operaatiossa vastapuolet voivat saada lisälainaa sen mukaan, ylittääkö niiden lainakannan kehitys pankkikohtaisen vertailuarvon.[27] Mitä selvemmin lainananto ylittää vertailuarvon, sitä enemmän pankki voi saada lainaa (enimmillään kolme kertaa vertailuarvon ylittävän määrän). Kuuden jäljellä olevan rahoitusoperaation kiinteänä korkona koko operaation ajalta käytetään eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden korkoa lainanottohetkellä. Kaikki kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot erääntyvät syyskuussa 2018, ja niissä saadun rahoituksen pakollisia tai vapaaehtoisia ennenaikaisia takaisinmaksuja voi tehdä syyskuusta 2016 lähtien.

Vuonna 2015 toteutetuissa neljässä operaatiossa jaettiin rahoitusta yhteensä 205,4 miljardia euroa (maaliskuussa 97,8 miljardia, kesäkuussa 73,8 miljardia, syyskuussa 15,5 miljardia ja joulukuussa 18,3 miljardia euroa), mikä osaltaan kasvatti eurojärjestelmän tasetta (ks. kuvio 24). Operaatioihin osallistui vuoden 2015 aikana kaikkiaan 239 eri vastapuolta. Lisäksi pankeilla, joiden oma lainasalkku ei täyttänyt osallistumisedellytyksiä, oli tietyin ehdoin mahdollisuus osallistua muodostamalla edellytykset täyttävien pankkien kanssa ns. TLTRO-ryhmiä. Kun nämä pankit luetaan mukaan, operaatioihin osallistui yhteensä 845 luottolaitosta. Mukana oli siis edelleen laaja joukko pankkeja eri puolilta euroaluetta. Siirtämällä edulliset ehdot omaan antolainaukseensa pankit pystyivät kohentamaan kilpailuasemaansa lainamarkkinoilla ja edistivät luotonantotilanteen helpottumista.

Kuvio 24

Eurojärjestelmän tase

(mrd. euroa)

Lähde: eurojärjestelmä.

Kohdennettuihin pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin osallistuminen väheni vuoden 2015 mittaan, sillä se kävi vastapuolille vähemmän houkuttelevaksi. Ensiksikin kun markkinakorot laskivat ylimääräisen likviditeetin lisääntymisen ja EKP:n rahapolitiikan kevenemistä koskevien odotusten myötä, operaatioissa jaettavan likviditeetin edullinen hinta ei enää toiminut pankeille kannustimena. Lisäksi kunkin uuden operaation juoksuaika on edellisiä lyhempi, sillä kaikki operaatiot erääntyvät samanaikaisesti vuonna 2018. Toiseksi saattaa olla, että pankit, joille operaatioihin osallistuminen olisi vielä kannattavaa, olivat jo hankkineet huomattavasti rahoitusta aiemmissa operaatioissa ja halusivat ensin hyödyntää nämä varat. Kolmanneksi pankkisektorin suuret rahoituksensaantivaikeudet, jotka tekivät edellisistä operaatioista houkuttelevia, olivat jo helpottaneet.

Markkinoilla ei aina osattu ennakoida oikein, miten aktiivisesti kuhunkin kohdennettuun pitempiaikaiseen rahoitusoperaatioon osallistuttaisiin, mikä johti pieniin korjausliikkeisiin termiinikoroissa. Esimerkiksi maaliskuun 2015 operaation volyymiksi ennakoitiin Reutersin kyselyn pohjalta 40 miljardia euroa, mutta rahoitusta jaettiinkin kaikkiaan 97,8 miljardia euroa. Toteutuneen volyymin tultua tietoon termiinikorot laskivat hieman, mikä kertoo odotusten tarkistamisesta: tulevien kohdennettujen operaatioiden volyymi ja ylimääräisen likviditeetin määrä oletettiin suuremmaksi kuin aiemmin. Markkinaosapuolet tulkitsivat tilanteen niin, että odotettua vilkkaampi osallistuminen operaatioon kertoi pankkien luottamuksesta tulevaan lainakysyntään ja että se todennäköisesti edistäisi luotonantoa reaalitaloudelle. Syyskuussa tilanne oli päinvastainen: kohdennetussa pitempiaikaisessa rahoitusoperaatiossa jaettiin vain 15,5 miljardia euroa, mikä alitti markkinoiden odotukset selvästi. Markkinoiden reaktio jäi lieväksi, sillä operaatioiden volyymia ei enää pidetty niin tärkeänä, kun ylimääräistä likviditeettiä oli jo runsaasti (noin 470 miljardia euroa) ja korot olivat jo alhaiset. Yksi merkittävä syy kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa jaetun likviditeetin vähenemiseen vuonna 2015 oli markkinakorkojen lasku, joka vähensi operaatioiden houkuttelevuutta markkinarahoitukseen verrattuna. Markkinoiden erheelliset odotukset johtuivat ilmeisesti lähinnä siitä, että markkinaosapuolilla oli vaikeuksia arvioida pankkien lisärahoituskiintiöiden kokoa ja siten myös pankkien mahdollisuuksia hakea rahoitusta käyttämättömästä kiintiöstä.

Kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot edistivät osaltaan rahamarkkinakorkojen laskua, sillä niiden vaikutuksesta ylimääräinen likviditeetti lisääntyi ja eurojärjestelmän rahoitusoperaatioiden keskimääräinen kesto piteni. Ylimääräisen likviditeetin määrä kasvoi jokaisen kohdennetun operaation myötä, sillä vaikka osa pankeista siirsi rahoituksenhankintaansa perusrahoitusoperaatioista ja kolmen kuukauden ja kolmen vuoden pitempiaikaista rahoitusoperaatioista kohdennettuihin operaatioihin, näissä operaatioissa hankittiin likviditeettiä muutenkin kuin vain korvaamaan muista lähteistä saatua rahoitusta (ks. kehikko 7).

Kehikko 7 Rahoitusoperaatioihin osallistuminen

Eurojärjestelmä tarjosi edelleen runsaasti likviditeettiä ja hyväksyi kaikki tarjoukset säännöllisissä rahoitusoperaatioissaan eli perusrahoitusoperaatioissa ja kolmen kuukauden pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa. Kuten siis jo vuodesta 2008, eurojärjestelmän jakaman (mutta vielä takaisin maksamatta olevan) likviditeetin määrä riippui vastapuolten kysynnästä.

Kuvio A

Ylimääräinen likviditeetti ja osallistuminen säännöllisiin rahoitusoperaatioihin ja kohdennettuihin pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin

(mrd. euroa)

Lähde: eurojärjestelmä.
Huom. Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden toteutusajankohdat on merkitty mustalla pystyviivalla. Yhden pitoajanjakson mittaisten poikkeavamaturiteettisten operaatioiden toteuttamisesta luovuttiin kesäkuussa 2014.

Eurojärjestelmän operaatioissa jaetun likviditeetin kokonaismäärä on vuoden 2014 puolivälistä lähtien ollut noin 500 miljardia euroa, mutta sen koostumus on vähitellen muuttunut niin, että yhä suurempi osa siitä on peräisin kohdennetuista pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista (ks. kuvio A). Likviditeetin määrä on tänä ajanjaksona ollut suurimmillaan 629 miljardia euroa (vuoden 2015 alussa) ja pienimmillään 465 miljardia euroa (maaliskuussa 2015). Viimeinenkin kolmen vuoden pitempiaikainen rahoitusoperaatio erääntyi helmikuun 2015 loppuun mennessä, mutta kohdennettujen pitempiaikaisten operaatioiden osallistumisehdot täyttävät pankit ryhtyivät jo syyskuusta 2014 alkaen korvaamaan kolmen vuoden operaatioissa saamaansa erääntyvää rahoitusta kohdennetuissa operaatioissa jaetulla likviditeetillä. Näin olevan likviditeetin kokonaismäärä pysyi ennallaan 500 miljardin euron vaiheilla. Kolmen vuoden operaatioiden erääntyessä pankit turvautuivat rahoituksenhankinnassaan aluksi perusrahoitusoperaatioihin ja kolmen kuukauden pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin, joiden kokonaisvolyymi kasvoi lähes 276 miljardiin euroon. Määrä kuitenkin pieneni ajan mittaan, ja joulukuussa 2015 takaisin maksamatta oli enää 126 miljardia euroa.

Rahoitusoperaatioissa jaetun likviditeetin kokonaismäärä sekä ylimääräisen likviditeetin nettovolyymi lisääntyivät aina neljännesvuosittain kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation toteuttamisen myötä, sillä operaatioista hankittiin rahoitusta osittain säännöllisissä operaatioissa ja erääntyvissä kolmen vuoden operaatioissa saadun rahoituksen tilalle. Vaikutus kuitenkin jäi säännöllisissä operaatioissa jaetun likviditeetin jatkuvan vähenemisen vuoksi tilapäiseksi (ks. kuvio A). Omaisuuserien osto-ohjelmasta johtuva ylimääräisen likviditeetin lisääntyminen sekä markkinarahoituksen saannin helpottuminen olivat syynä siihen, että kiinnostus säännöllisiä operaatioita kohtaan oli koko vuoden tavanomaista vähäisempää.

Eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa vakuudeksi toimitettujen omaisuuserien kokonaisvolyymi jatkoi supistumistaan vuonna 2015, mikä kertoi eurojärjestelmän vastapuolten likviditeettitarpeiden pienenemisestä. Selvimmin väheni pankkien kattamattomien joukkolainojen määrä, mutta myös keskus- ja aluehallinnon liikkeeseen laskemien velkapapereiden ja muiden jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien vakuuskäyttö väheni selvästi. Yritysten joukkolainojen, omaisuusvakuudellisten arvopaperien ja lainasaamisten käyttö vakuutena kuitenkin pysyi ennallaan.

Kehikko 8 Likviditeetin tarjonta Kreikan pankkijärjestelmälle poikkeuksellisten jännitteiden aikana

Kreikan rahoitustilanteen normalisoituessa myös maan pankkijärjestelmän rahoitustilanne ja markkinoiden tunnelmat kohenivat valtaosan vuotta 2014. Sen vuoksi keskuspankkirahoitukseen turvauduttiin merkittävästi aiempaa vähemmän, ja keskuspankilta saatu hätärahoitus[28] maksettiin kokonaan takaisin. Vuoden 2015 alkupuoliskolla kuitenkin poliittisen tilanteen epävarmuus johti siihen, että talletuksia vedettiin yhä runsaammin pois pankeista ja rahoitusmarkkinoiden jännitteet kasvoivat. Hätärahoitus oli siis jälleen tarpeen, ja pankit turvautuivat aiempaa enemmän keskuspankkirahoitukseen. Markkinoiden jännitteet lievenivät ja talletusten kehitys tasaantui kesällä 2015 Kreikan ja muiden euroalueen maiden päästyä sopimukseen kolmannesta makrotalouden sopeutusohjelmasta. Kreikan rahoitusmarkkinoiden jännitteet etenivät kolmessa vaiheessa vuonna 2015.

Vaihe 1: Lisääntynyt osallistuminen eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin (joulukuu 2014 – tammikuu 2015)

Kun huolet Kreikan talouden sopeutusohjelman kohtalosta ja poliittisen tilanteen kehityksestä kasvoivat markkinoilla, maan pankkijärjestelmän markkinarahoituksen saanti kutakuinkin tyrehtyi. Markkinarahoituksen lähteet ehtyivät pääasiassa siksi, että vähittäis- ja tukkutalletuksia virtasi ulos pankeista eivätkä ulkomaiset vastapuolipankit uusineet erääntyviä luottoja. Koska pankeilla oli edelleen riittävästi vakuuskelpoisia omaisuuseriä, ne kuitenkin pystyivät hankkimaan korvaavaa rahoitusta turvautumalla aiempaa enemmän eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin (pääasiassa perusrahoitusoperaatioihin).

Vaihe 2: Hätärahoitus ja siihen liittyvät päätökset (helmi-kesäkuu 2015)

Huolet Kreikan talouden toisen sopeutusohjelman väliarvion valmistumisesta kasvoivat nopeasti vuoden 2015 tammi-helmikuun taitteessa. Koska väliarvion loppuunsaattamisen määräaika alkoi lähestyä (joulukuussa 2014 oli jo myönnetty kaksi kuukautta lisäaikaa) eikä enää siis voitu olettaa, että arvio saataisiin onnistuneesti päätökseen, EKP:n neuvosto päätti 4.2.2015 kumota tilapäisen vapautuksen, jonka nojalla luottokelpoisuuden alarajaa ei ollut toistaiseksi sovellettu Kreikan valtion liikkeeseen laskemiin tai takaamiin jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin. Kumoamispäätös tuli voimaan 11.2.2015, minkä jälkeen tällaisia jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä ei enää voitu hyväksyä vakuudeksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa. Näin ollen suuri määrä eurojärjestelmän operaatioissa jaettua likviditeettiä oli korvattava Kreikan keskuspankin myöntämällä hätärahoituksella.

Euroryhmä päätti 24.2.2015, että ERVV:n rahoitustukisopimuksen voimassaoloa jatkettaisiin kesäkuun 2015 loppuun, jotta väliarviointi pystyttäisiin viemään onnistuneesti päätökseen. Neuvotteluja Kreikan viranomaisten ja valvojainstituutioiden välillä jatkettiin sen jälkeen. Kun Kreikan rahoitusnäkymät ja makrotalousympäristö kuitenkin tasaisesti heikkenivät, pankkijärjestelmässä ilmeni lisäjännitteitä: varsinkin talletusten ulosvirtaus oli runsasta. Niinpä keskuspankin hätärahoitukseen turvauduttiin entistä enemmän.

Kesäkuun 2015 lopussa jännitteet kasvoivat entisestään useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Lisäjännitteitä aiheuttivat muun muassa päätös olla jatkamatta Kreikan talouden toista sopeutusohjelmaa sekä Kreikan viranomaisten päätös kansanäänestyksen järjestämisestä. Seurauksena oli, että pankeilla oli käytettävissään yhä vähemmän riittävän laadukkaita omaisuuseriä Kreikan keskuspankin hätärahoituksen vakuudeksi, sillä omaisuuserien vakuuskelpoisuus oli tiiviisti kytköksissä Kreikan valtion kykyyn hoitaa maksuvelvoitteensa. Tässä tilanteessa EKP:n neuvosto päätti 28.6.2015, että Kreikan pankeille myönnettävän hätärahoituksen enimmäismäärä pidettäisiin ennallaan eli 26.6.2015 tehdyn päätöksen mukaisena. Asiasta julkaistiin lehdistötiedote 28. kesäkuuta 2015.

Vaihe 3: Likviditeettitilanteen vakautuminen ja koheneminen (heinä-joulukuu 2015)

Laajamittaisen likviditeettipaon vuoksi Kreikan viranomaiset päättivät 28.6.2015 pitää pankit jonkin aikaa suljettuina, jotta pankkijärjestelmän maksuvalmiusasema saataisiin vakautettua.

Kreikan rahoitustilanne heikkeni seuraavina päivinä entisestään, joten EKP:n neuvosto päätti 6.7.2015 muuttaa Kreikan keskuspankin hätärahoituksen vakuudeksi hyväksymiin jälkimarkkinakelpoisiin valtiosidonnaisiin kreikkalaisarvopapereihin sovellettavaa markkina-arvon aliarvostusta. Lisäksi hätärahoituksen enimmäismäärä päätettiin pitää edelleen 26.6.2015 tehdyn päätöksen mukaisena. Päätöksistä julkaistiin lehdistötiedote 6. heinäkuuta 2015.

Eurohuippukokouksessa 12.7.2015 sovittiin Kreikalle myönnettävästä kolmannesta talouden sopeutusohjelmasta, joka rahoitetaan Euroopan vakausmekanismista (EVM) ja on kolmivuotinen. Lisäksi Kreikan pankeille myönnettävän hätärahoituksen enimmäismäärää päätettiin kasvattaa 16.7.2015, kun edeltävinä päivinä oli havaittu myönteistä kehitystä Kreikan rahoitustilanteessa.

Kreikan uuteen EVM-ohjelmaan ja sen viranomaistoteutukseen liittyvän valtion rahoitusnäkymien kohenemisen myötä Kreikan pankkijärjestelmän likviditeettitilanne alkoi sekin parantua. Kreikan viranomaiset avasivat pankit jälleen 20.7.2015, mutta käteisnostoille ja pääomansiirroille asetetut rajoitukset pidettiin edelleen voimassa. Rajoituksia ryhdyttiin kuitenkin varsin pian jo lieventämään asteittain. Samalla kun markkinoiden luottamus Kreikan pankkijärjestelmään alkoi palautua, maan pankit saivat jälleen jonkin verran uusia talletuksia ja markkinarahoitusta alkoi jälleen olla niiden saatavilla. Kun pääomitustoimet oli viety onnistuneesti päätökseen vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä, Kreikan pankkien likviditeettitilanne koheni selvästi.

Euroopan rahoitussektorin jännitteet maltillisia ja pankkiunionin toteuttaminen etenee

Yhteinen valvontamekanismi – pankkiunionin ensimmäisen osa – perustettiin 4.11.2014. Vuosi 2015 oli siis ensimmäinen kokonainen vuosi, jona EKP hoiti makrovakauden valvontatehtäviään sekä mikrovakauden valvontatehtäviään eli pankkivalvontaa. Näitä tehtäviä tukivat EKP:n säännölliset arviot kehittymässä olevista riskeistä sekä rahoitusjärjestelmän kestävyydestä ja häiriönsietokyvystä.

EKP osallistui myös pankkiunionin toisen osan eli yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustamiseen, ja EKP tukee vahvasti kolmannen osan – eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän – perustamista. EKP osallistui myös muihin tärkeisiin sääntelyhankkeisiin, joiden tavoitteena on 1) heikentää valtioiden ja pankkien välistä kohtalonyhteyttä, 2) vähentää riskinottoa ja vahvistaa tappionsietokykyä sekä 3) ratkaista liian iso kaatumaan -ongelma.

Tässä osassa kuvataan keskeisin kehitys näillä alueilla. Luvussa tarkastellaan erityisesti EKP:n toimintaa sekä niitä institutionaalisia ja sääntelymuutoksia, jotka vaikuttivat pankkiunionin syntymiseen Euroopassa.

Euroalueen rahoitusjärjestelmän riskit ja heikkoudet

EKP seuraa euroalueen ja EU:n rahoitusjärjestelmien kehitystä tunnistaakseen mahdolliset heikkoudet ja varmistaakseen rahoituksenvälittäjien häiriönsietokyvyn. Se hoitaa tätä tehtävää yhteistyössä muiden eurojärjestelmän keskuspankkien ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän kanssa. Rahoitusjärjestelmässä kehittymässä oleviin mahdollisin järjestelmäriskeihin puututaan makrovakauspolitiikan avulla.

EKP:n analyysi rahoitusjärjestelmän vakaudesta esitellään säännöllisesti puolivuosittain ilmestyvässä Financial Stability Review -julkaisussa.[29] Lisäksi EKP tarjoaa analyyttista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitealle (EJRK) rahoitusjärjestelmän vakauden analysoinnissa.

Rahoitusjärjestelmän jännitteet maltillisia vuonna 2015, mutta riskejä oli edelleen

Euroalueen rahoitusjärjestelmän jännitteiden maltillisuus vuonna 2015 johtui reaalitalouden näkymien kohenemisesta. Tätä tukivat EKP toimet, jotka vähensivät hinta- ja rahoitusvakautta uhkaavia deflaatiopelkoja. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla oli kuitenkin ajoittaisia jännitteitä, jotka ulottuivat valuutta-, raaka-aine-, joukkolaina- ja osakemarkkinoille, mikä toi esille sen, että rahoitusjärjestelmässä oli edelleen heikkouksia. Ennen kaikkea kesän alussa ilmeni entistä suurempia poliittisia riskejä, jotka liittyivät Kreikan uudesta rahoitustukiohjelmasta käytyihin neuvotteluihin. Omaisuuserien markkinoiden volatiliteetti oli ajoittain voimakasta. Erityisesti valtionlainojen tuotot kasvoivat jyrkästi euroalueella huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa. Sitä vastoin kansainväliset osakemarkkinat kärsivät haittavaikutuksista, jotka aiheutuivat hintojen korjausliikkeestä Kiinan osakemarkkinoilla elokuun lopussa. Nämä kehityskulut vaikuttivat suhteellisen vähän euroalueen rahoitusjärjestelmään, ja pankkien, julkisen talouden ja rahoitusjärjestelmän stressiä kuvaavat indeksit pysyivät alhaalla (ks. kuvio 25).

Kuvio 25

Rahoitusmarkkinoiden stressi-indeksi, valtionlainamarkkinoiden stressin yhdistelmäindikaattori ja kahden tai useamman pankkiryhmän konkurssitodennäköisyys

(tammikuu 2011 – helmikuu 2016)

Lähteet: Bloomberg ja EKP:n laskelmat.
Huom. ”Kahden tai useamman suuren ja monimutkaisen pankkiryhmän konkurssitodennäköisyys” viittaa yhtäaikaisten konkurssien todennäköisyyteen 15 suurta ja monimutkaista pankkiryhmää käsittävässä otoksessa yhden vuoden ajanjaksolla. Rahoitusmarkkinoiden stressi-indeksi mittaa maakohtaista stressiä kolmen markkinasegmentin perusteella (osakkeet, joukkolainat ja valuuttakurssit) sekä segmenttien välistä korrelaatiota. Ks. myös Duprey, T., Klaus, B. ja Peltonen, T., "Dating systemic financial stress episodes in the EU countries", Working Paper -sarjan julkaisu nro 1873, EKP, joulukuu 2015.

Tässä tilanteessa vuonna 2015 määritettiin neljä keskeistä euroalueen rahoitusvakautta uhkaavaa riskiä (ks. taulukko 3). Parin viime vuoden aikana useiden erityyppisten omaisuuserien arvostukset ovat kohonneet. Tämä on keskeinen heikkoustekijä, sillä arvostusten kohoaminen voisi mahdollisesti jossain vaiheessa johtaa riskilisien jyrkkiin muutoksiin. Kansainvälisten markkinoiden riskilisien äkillisen käänteen riski kasvoi vuoden 2015 jälkipuoliskolla, mikä johtui osaksi nousevista talouksista peräisin olevien heikkouksien lisääntymisestä. Vaikka vuonna 2015 euroalueella ei ollut selviä merkkejä omaisuuserien liian korkeista arvostuksista, eräiden rahoitusvarojen hinnat näyttivät kuitenkin poikkeavan talouden perustekijöiden mukaiselta uralta. Euroalueen rahoitusmarkkinoiden suhdannekehityksen arvioidaan olevan edelleen vaimeaa (ks. kuvio 26). Arvioissa on otettu huomioon yksityisen sektorin luottojen sekä arvopaperimarkkinoiden tärkeimpien segmenttien kehitys. Ne eivät tue näkemystä, että euroalueella olisi käynnissä luotonannosta johtuva varallisuushintojen raju nousu. Arviot Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoiden suhdanteista olivat positiivisemmat vuonna 2015, mikä johtuu osittain hieman korkeammista osakkeiden arvostuksista ja vahvemmasta luottojen kysynnästä.

Kuvio 26

Rahoitusmarkkinoiden syklit: euroalue ja Yhdysvallat

(II/1975–III2015; normalisoitu skaala; euroalueen aikasarja alkaen II/1988; y-akseli: normalisoitu poikkeama pitkän aikavälin mediaanista)

Lähteet: Bloomberg ja EKP:n laskelmat.
Huom. Rahoitusmarkkinoiden sykli on suodatettu ajan myötä vaihteleva lineaarinen yhdistelmä, joka painottaa tiettyjen indikaattorien (yhteenlasketut luotot, asuntojen hinnat, osakkeiden hinnat ja viitejoukkolainojen tuotot) samanlaista kehitystä. Ks. Schüler, Y., Hiebert, P. ja Peltonen, T., "Characterising the financial cycle: a multivariate and time-varying approach", Working Paper -sarjan julkaisu nro 1846, EKP, 2015. Yhdysvaltojen osalta viimeisimmät saatavissa olevat tiedot ovat vuoden 2015 ensimmäiseltä neljännekseltä.

Taulukko 3

Euroalueen rahoitusvakauden keskeiset riskit: Financial Stability Report, marraskuu 2015

1) Väri osoittaa riskin kumulatiivisen tason, jossa on otettu huomioon sekä riskin toteutumisen todennäköisyys että tunnistetun riskin todennäköinen systeeminen vaikutus tulevien kahden vuoden aikana EKP:n asiantuntijoiden arvion mukaan. Nuolet osoittavat, onko riski lisääntynyt sitten edellisen Financial Stability Report -julkaisun.

Euroalueen kotimaiset haasteet vuonna 2015 olivat monella tapaa seurausta pankki- ja valtionvelkakriiseistä. Heikko kannattavuus aiheutti edelleen haasteita euroalueen pankkijärjestelmälle tilanteessa, jossa talouden elpyminen oli vaimeaa. Lisäksi useiden pankkien oman pääoman tuotto oli edelleen pienempi kuin oman pääoman kustannukset. Tämä kehitys sekä suuri järjestämättömien lainojen kanta useissa maissa rajoittivat pankkien lainanantokykyä ja niiden mahdollisuutta kasvattaa uusia pääomapuskureita.

Rahoitusvakausriskit ulottuvat yhä enenevässä määrin perinteisten laitosten, kuten pankkien ja vakuutusyhtiöiden ulkopuolelle. Varjopankkisektori jatkoi kasvuaan sekä maailmanlaajuisesti että euroalueella (ks. kehikko 9). Tämän sektorin – erityisesti sijoitusrahastojen – nopean kasvun ja kytkösten vuoksi pinnan alla todennäköisesti kertyy heikkouksia. Euroalueen sijoitusrahastotoimialan kasvun jatkumisen lisäksi oli myös merkkejä siitä, että rahastot ottivat taseisiinsa entistä enemmän riskejä.

Report on financial structures[30] -julkaisussa tarkastellaan euroalueen rahoitussektorin keskeisimpiä rakenteellisia tekijöitä ja kehitystä. Vuonna 2015 raporttia laajennettiin niin, että se kattaa pankkisektorin lisäksi myös muut rahoituksenvälittäjät – erityisesti vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot – sekä varjopankkiyhteisöt.

Rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvät huolet olivat vuonna 2015 peräisin myös rahoitussektorin ulkopuolelta. Vaikka julkisen talouden vakauttamisen ja institutionaalisen rakenteen suhteen on saavutettu kaivattua kohenemista sitten euroalueen valtionvelkakriisin vaikeimpien aikojen, velkakestävyys aiheutti kuitenkin edelleen haasteita euroalueen hallituksille – ja erityisesti niille, jotka ovat erittäin velkaantuneita ja siten alttiita talouden ja rahoitusmarkkinoiden sokeille. Myös yksityisen sektorin velan määrä aiheuttaa edelleen huolta. Euroalueen yrityssektorilla on edelleen erityisen paljon velkaa verrattuna muihin kehittyneisiin talouksiin.

Kehikko 9 Varjopankkitoiminta euroalueella

Varjopankkisektorista on tullut entistä tärkeämpi rahoituksen tarjoaja euroalueen taloudelle. Se on kuitenkin myös keskeinen mahdollisten riskien lähde euroalueen rahoitusjärjestelmän vakaudelle, minkä vuoksi sitä on seurattava tarkoin.

Kuvio A

Euroalueen rahamarkkinarahastojen, sijoitusrahastojen, erityisyhteisöjen ja muiden rahoituslaitosten kuin rahalaitosten varat

(I/1999–III/2015, tuhatta mrd. euroa)

Lähteet: Euroalueen tilinpito, erityisyhteisötilastot, sijoitusrahastotilastot ja rahalaitostilastot.

Varjopankkisektori[31] voidaan määritellä usealla eri tavalla. Laajasti ottaen termi käsittää laitokset, jotka eivät ole pankkeja mutta jotka tarjoavat luottoja, laskevat liikkeeseen rahankaltaisia saatavia tai jotka käyttävät lyhytaikaista velkarahoitusta ja samanaikaisesti sijoittavat luottoihin liittyviin omaisuuseriin. Näitä yhteisöjä ovat mm. erityisyhteisöt, rahamarkkinarahastot ja muut sijoitusrahastot. Vaikka varjopankkisektori kasvaa maailmanlaajuisesti, kuten finanssimarkkinoiden vakausneuvoston (Financial Stability Board) julkaisussa ”Global Shadow Banking Monitoring Report”[32] todetaan, euroalue on yksi niistä alueista, jossa kasvu on nopeinta. Euroalueen varjopankkisektorin – laajan määritelmän mukaan se sisältää kaikki muut rahoituslaitokset kuin pankit, vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot – varat ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Euroalueen rahoitusjärjestelmän yhteenlasketuista varoista (noin 67 000 miljardia euroa) yli 26 000 miljardia euroa on tällä hetkellä euroalueen laajasti määritellyn varjopankkisektorin hallussa.

Erityisesti sijoitusrahastosektori on laajentunut nopeasti globaalista finanssikriisistä lähtien ja tilanteessa, jossa globaalien sijoittajien tuottohakuisuus on ollut erittäin voimakasta (ks. kuvio A). Tämän sektorin kasvu on täydentänyt perinteistä pankkijärjestelmää ja toiminut tärkeänä talouden puskurina, kun pankkien luotonanto on supistunut viime vuosina. Samanaikaisesti varjopankkisektorin epäsuotuisan kehityksen mahdolliset vaikutukset koko rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen ovat lisääntyneet, mikä johtuu varjopankkisektorin kasvaneesta merkityksestä pääomamarkkinoilla, sektorin sisäisten sekä sektorin ja muiden rahoitussektorin osien (pankit mukaan lukien) linkittyneisyyksien vahvistumisesta.

Saamisten kasvu, merkit likviditeetti- ja maturiteettitransformaation[33] lisääntymisestä sekä riskinoton kasvu korostavat sitä, että sijoitusrahastosektoria on seurattava tarkoin. Huolta aiheuttaa se, että jos sijoittajat vetävät huomattavia määriä varoja pois rahoitusmarkkinoiden häiriön sattuessa, tietyntyyppiset sijoitusrahastot saattavat voimistaa markkinoidenlaajuisia myyntipaineita ja/tai käynnistää koko markkinat kattavan sijoittajapaon. Mitä useampi rahasto osallistuu aktiivisesti likviditeettitransformaatioon, sitä todennäköisemmin niihin kohdistuu myyntipaineita markkinoiden vakavassa laskusuhdanteessa. Velkarahoituksen suuri määrä[34] voi voimistaa likviditeettikierteitä pakottamalla rahastonhoitajat myymään suuremman osan sijoitussalkustaan varojen ulosvirtauksen kompensoimiseksi.

Kuvio B

Velkarahoitus taseessa, likviditeettitransformaatio ja yhteenlasketut varat rahastotyypeittäin

(III/2015)

Lähde: EKP ja EKP:n laskelmat.
Huom. x-akseli: velkarahoitus (varat yhteensä/liikkeeseen lasketut osakkeet ja osuudet); y-akseli: likviditeettiepäsuhta (liikkeeseen lasketut osakkeet ja osuudet/likvidit varat); kuplan koko: varat yhteensä, tuhatta mrd. euroa.

Heikkouksien kokonaiskuvasta (ks. kuvio B) eivät välttämättä käy ilmi yksittäisten suurten ja systeemisesti merkittävien laitosten heikkoudet. Varojen keskittyminen vain pienelle joukolle laitoksia, joilla on erityisen suuri vaikutusalue, saattaa heijastua markkinoiden kehitykseen sekä jännitteiden että normaalien olosuhteiden aikana. On viitteitä siitä, että sijoitusrahastojen riskinotto[35] on lisääntynyt. Ne ovat siirtäneet sijoituksiaan velkapapereihin, joilla on heikompi luokitus, suuremmat tuotot ja suurempi duraatioriski.

Varjopankkisektorin tilastollisen kattavuuden kasvu parin viime vuoden aikana on tuonut lisää tietoa sektorin koostumuksesta ja kasvun vauhdittajista. Tietojen saatavuutta ja raportointia on kuitenkin parannettava, jotta voidaan seurata tätä yhä suurempaa mahdollisten riskien lähdettä. Saatavissa on vain niukasti tietoja mittareista, jotka kuvaavat likviditeetin määrää jännitteisissä olosuhteissa sekä velkarahoituksen kokonaismäärää perinteisen pankkisektorin ulkopuolella. Tämä on edelleen este rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien luonteen ja laajuuden kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle. Sektorin yhteenlasketuista varoista noin 50 prosentista ei ole saatavissa tilastollista erittelyä. Osittain tämä saattaa koskea yhteisöjä, jotka eivät harjoita varjopankkitoimintaa, ja osittain yhteisöjä, jotka osallistuvat riskipitoiseen liiketoimintaan. Tietojen rajallinen saatavuus vaikuttaa siis edelleen siihen, kuinka EKP voi seurata riskejä ja heikkouksia.

Eräät tekijät, kuten riittävät riskienhallintaprosessit ja likviditeettipuskurit, vähentävät riskiä että varjopankkiyhteisöt mahdollisesti vahvistaisivat epäsuotuisaa sokkia. Vaikka sijoitusrahastosektori on vakavaraisuussääntelyn alainen, useimmista säännöistä puuttuu kuitenkin systeeminen näkökulma. Toisin sanoen säännöt eivät ehkä sovellu sektorienlaajuisten riskien kasvun torjuntaan, eikä niiden avulla ehkä voida puuttua rahoitusvakauteen kohdistuviin riskeihin, joita systeeminen sokki voi aiheuttaa.

EKP:n makrovakaustehtävät

EKP ryhtyi 4.11.2014 hoitamaan sille YVM-asetuksessa annettuja makrovakaustehtäviä. Näin se sai käyttöönsä joukon makrovakauden valvontavälineitä, joiden avulla mahdollisiin yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien maiden rahoitusjärjestelmässä ilmeneviin järjestelmäriskeihin voidaan puuttua hyvissä ajoin. Vuosi 2015 oli siis ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin EKP hoiti näitä uusia tehtäviään. EKP:llä on kaksi makrovakauspoliittista tehtävää.[36]

Ensiksikin EKP voi unionin lainsäädännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti asettaa pankeille kansallisten valvontaviranomaisten vaatimuksia tiukempia pääomavaatimuksia ja ottaa käyttöön muita tiukennettuja toimia järjestelmäriskien tai makrovakautta uhkaavien riskien ehkäisemiseksi. EKP voi tiukentaa esimerkiksi vastasyklisiin pääomapuskureihin, järjestelmäriskipuskureihin (jos kansallisessa lainsäädännössä) ja kiinteistövakuudellisten ja pankkienvälisten saamisten riskipainoihin sovellettavia vaatimuksia, järjestelmän kannalta merkittäville laitoksille asetettuja lisäpääomavaatimuksia sekä suurten asiakasriskien rajoituksia. Se voi myös asettaa laajemmat julkistamisvaatimukset.

Lisäksi kansallisten viranomaisten on ilmoitettava EKP:lle, jos ne suunnittelevat makrovakausvälineiden käyttöä tai muuttamista. EKP arvioi suunnitellut toimet ja voi asettaa tiukempia vaatimuksia. Kansalliset viranomaiset ottavat huomioon EKP:n esittämät näkemykset ennen päätöksen tekemistä.

Koska yksittäisissä jäsenvaltioissa käytetyillä makrovakausvälineillä voi olla myös muihin maihin tai useampiin sektoreihin vaikuttavia seuraamuksia, EKP valvoo vastavuoroisuussopimuksia. Välineitä on käytettävä avoimesti, jotta voidaan minimoida mahdolliset tahattomat haittavaikutukset muissa maissa tai muilla sektoreilla. Välineiden käytössä tulisi mieluiten noudattaa EJRK:n suositusta ESRB/2015/2, joka koskee makrovakausvälineiden käytön muihin maihin ulottuvien seuraamusten arviointia ja vapaaehtoista vastavuoroisuutta (Recommendation on the assessment of cross-border effects of and voluntary reciprocity for macroprudential policy measures, (ks. jäljempänä).[37] EKP myös tukee makrovakausvälineiden yhdenmukaista käyttöä yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa eri maissa rahoitusvakauskomitean säännöllisen toiminnan ja EKP:n päätöstekoelimissä käytävien keskustelujen kautta.

Makrovakautta koskevat päätökset vuonna 2015

Makrovakautta koskevat päätökset tekee EKP:n neuvosto. EKP on perustanut makrovakausfoorumin, jossa ovat mukana EKP:n neuvoston ja valvontaelimen jäsenet. Vuonna 2015 makrovakausfoorumi kokoontui neljännesvuosittain käsittelemään riskejä, jotka kohdistuvat joko yhteisen valvontamekanismin toiminta-alueeseen (euroalueeseen) kokonaisuutena tai mekanismiin osallistuviin yksittäisiin maihin, sekä muita makrovakauteen liittyviä asioita. Makrovakautta koskevien päätösten valmistelussa EKP:n neuvostoa avustavat rahoitusvakauskomitea, jonka jäseninä on EKP:n sekä kansallisten keskuspankkien ja valvontaviranomaisten edustajia, sekä EKP:n sisäinen yksikkö, jonka jäseninä on sekä makrovakaus- että pankkivalvonta-asiantuntijoita.

Makrovakauteen liittyvien riskien tunnistamisen lähtökohtana ovat rahoitusjärjestelmän vakautta koskevassa EKP:n selonteossa havaitut koko euroalueen laajuiset riskit. Makrovakausfoorumilla paneudutaan kuitenkin ensisijaisesti pankkien kannalta olennaisimpiin riskeihin, sillä käytettävissä olevat makrovakauspolitiikan välineet ja EKP:n makrovakauden valvontavaltuudet keskittyvät pankkisektorille.

EKP:n neuvosto arvioi vuonna 2015, että laaja-alaisille vastasyklisille makrovakaustoimenpiteille ei rahoitusmarkkinoiden suhdannevaiheen valossa ollut tarvetta. Arvioinnissa huomioitiin myös euroalueen maiden aiemmin toteuttamat makrovakaustoimet, joilla pyrittiin parantamaan pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä ja ehkäisemään epätasapainotilojen syntymistä erityisesti kiinteistöalalla. EKP myös tarkasteli makrovakaustoimia, joita jäsenvaltioissa on otettu tai voidaan ottaa käyttöön matalan korkotason vuoksi.

Vuonna 2015 yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien 19 maan valvontaviranomaiset ilmoittivat EKP:lle 48 makrovakaustoimesta, joista 28 liittyi vastasyklisiin pääomapuskureihin, 18 muihin järjestelmäriskin kannalta merkittäviin laitoksiin ja kaksi järjestelmäriskipuskurin käyttöönottoon. Lähes kaikissa tapauksissa EKP sai viranomaisyhteistyön ansiosta tiedon toimista jo ennen virallista ilmoitusta.

Kun kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ja kansalliset nimetyt viranomaiset olivat toimittaneet EKP:lle tiedot tekemistään makrovakauspäätöksistä, EKP:n neuvosto arvioi toimenpiteet YVM-asetuksen artiklan 5 kohdan 1 mukaisesti. Se ei vastustanut viranomaisten päätöksiä.

Yhteistyö Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa

EKP tarjosi edelleen analyyttista, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sihteeristölle, joka vastaa järjestelmäriskikomitean juoksevien tehtävien koordinoinnista. EJRK:n tärkein tavoite on edistää rahoitusvakautta uhkaavien järjestelmäriskien ehkäisyä ja lieventämistä EU:n pankki- ja vakuutussektoreilla, muiden rahoituslaitosten sektorilla sekä rahoitusmarkkinoilla. EJRK hyödyntää tehtäviensä hoidossa kansallisten keskuspankkien ja valvontaviranomaisten sekä Euroopan valvontaviranomaisten asiantuntemusta.

Vuonna 2015 EKP ja EJRK aloittivat yhteistyöhankkeen, jossa seurataan ja arvioidaan matalan korkotason aiheuttamia rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä sekä mahdollisia makrovakaustoimia. Riskien arviointi on parhaillaan käynnissä. Arvioinnissa tarkastellaan pankkien lisäksi muita rahoituslaitoksia, rahoitusmarkkinoita ja markkinainfrastruktuuria, koko rahoitusjärjestelmää koskevia seikkoja sekä yhteyttä talouteen laajemminkin.

Euroopan järjestelmäriskikomitealla oli edelleen tärkeä osa makrovakauspolitiikan koordinoinnissa EU:ssa. Tammikuussa 2016 julkaistiin kaksi maiden rajat ylittäviin makrovakauspolitiikan kysymyksiin liittyvää suositusta: ensimmäinen koskee Euroopan talousalueeseen kuulumattomiin maihin liittyvien riskien varalta edellytettäviä vastasyklisiä pääomapuskureita ja toinen makrovakausvälineiden vastavuoroista käyttöönottoa.

Yhteinen valvontamekanismi – EKP:n pankkivalvontatehtävät

Yhteisen valvontamekanismin ensimmäinen kokonainen toimintavuosi

Vuosi 2015 oli yhteisen valvontamekanismin ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Valvontamekanismi on pankkiunionin ensimmäinen osa, ja sen toiminta alkoi 4.11.2014. Vuonna 2014 EKP:n toteutti merkittävien pankkien kattavan arvioinnin, ja vuonna 2015 valvonnassa keskityttiin arvioinnin tulosten seurantaan. Vuonna 2015 merkittäviä pankkeja oli 123. Tärkeimpänä tehtävänä oli saamisten laadun arvioinnin tulosten edellyttämien korjaustoimien toteuttaminen sekä pääomitussuunnitelmien seuranta niiden pankkien kohdalla, joissa todettiin pääomavaje kattavassa arvioinnissa.

EKP:n pankkivalvontatoiminto oli myös tärkeässä osassa Kreikan rahoitusmarkkinoiden levottomuuden hallinnassa. Kun heinäkuussa oli saatu aikaan poliittinen sopimus, EKP suoritti Kreikan merkittävissä pankeissa kattavan arvioinnin niiden pääomitustarpeiden selvittämiseksi. Se myös valvoi maan vähemmän merkittävien pankkien tilannetta yhteistyössä Kreikan keskuspankin kanssa. EKP osallistuu jatkossakin aktiivisesti Kreikan pankkijärjestelmän vakauden ja häiriönsietokyvyn varmistamiseen.

Jotta yhteinen valvontamekanismi voisi toimia menestyksekkäästi, oli olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikkia euroalueen pankkeja valvotaan yhdenmukaisesti. Tätä varten valvontamekanismissa on laadittu yhteiset menetelmät pankkien valvontaan. Hyvä esimerkki yhteisistä valvontamenetelmistä on valvojan arviointiprosessi: vuosi 2015 oli ensimmäinen, jolloin kaikkien euroalueen merkittävien pankkien valvonnassa noudatettiin yksiä ja samoja menettelyjä.

Kansalliset valvontaviranomaiset vastaavat vähemmän merkittävien pankkien suorasta valvonnasta. Sen osalta EKP:n päätavoitteena oli varmistaa korkealaatuisten valvontakäytäntöjen johdonmukainen soveltaminen koko yhteisessä valvontamekanismissa. Vuonna 2015 laadittiin useita yhteisiä valvontastandardeja, joilla ohjataan kansallisten valvontaviranomaisten prosesseja. Esimerkkeinä voidaan mainita valvonnan suunnitteluun ja elvytyssuunnitelmiin liittyvät standardit. Lisäksi valmisteilla on riskienarviointijärjestelmissä noudatettavia yhteisiä menettelyjä.

Osana uusia valvontatehtäviään EKP laati yhteisymmärryspöytäkirjoja muiden sääntely- ja valvontaviranomaisten (esim. yhteinen kriisinratkaisuneuvosto) kanssa. Yhteisymmärryspöytäkirjoilla pyritään varmistamaan tehokas tietojenvaihto ja yhteistyö.

Lisätietoja EKP:n pankkivalvontatehtävistä on EKP:n pankkivalvonnan vuoden 2015 toimintakertomuksessa.

EKP:n osallistuminen sääntelyhankkeisiin

EKP ottaa huomioon sekä mikrovalvonnan että rahoitusvakauden näkökohdat ja osallistuu aktiivisesti eurooppalaisen ja kansainvälisen sääntelyn kehittämiseen. Vuonna 2015 EKP kannalta tärkeimmät sääntelykysymykset liittyivät politiikkaan, jonka tavoitteena on 1) heikentää valtioiden ja pankkien välistä kohtalonyhteyttä, 2) vähentää riskinottoa ja vahvistaa tappionsietokykyä sekä 3) ratkaista liian iso kaatumaan -ongelma.

Valtioiden ja pankkien välisen yhteyden heikentäminen

Vuonna 2015 EKP osallistui useisiin hankkeisiin, joiden tavoitteena on heikentää valtioiden ja pankkien välistä yhteyttä. Nämä hankkeet koskevat kahta laajaa politiikan alaa: 1) pankkiunionin perustaminen ja 2) keskustelut valtionlainojen riskien sääntelyn mahdollisesta uudistamisesta.

Pankkiunionin perustaminen edistyi merkittävästi vuonna 2015. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi – joka on välttämätön yhteistä valvontamekanismia täydentävä tekijä – perustettiin 1.1.2015. Kaksi pankkiunionin osaa on siis onnistuneesti toteutettu. Yhteinen valvontamekanismi ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi sovittavat yhteen vastuut ja päätöksenteon pankkien valvontaa ja kriisinratkaisua varten pankkiunionissa. Euroopan komission ehdotus pankkiunionin kolmanneksi osaksi eli eurooppalaiseksi talletussuojajärjestelmäksi julkaistiin 24.11.2015.

Pankkiunionin toinen osa: yhteinen kriisinratkaisumekanismi, jossa on yhteinen kriisinratkaisurahasto

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto aloitti valmistelutyöt vuonna 2015. Työhän kuului menettelyjen laatimista, kriisinratkaisun suunnittelua ja muiden asiaankuuluvien tehtävien yksityiskohtaista laatimista. Yhteisellä kriisinratkaisuneuvostolla on 1.1.2016 alkaen ollut kriisinratkaisuvaltuudet kaikkien niiden yhteisöjen suhteen, jotka kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen nojalla kuuluvat sen piiriin. Valtuudet kattavat myös yhteisen kriisinratkaisurahaston käytön. Riittävä määrä jäsenvaltioita täytti velvoitteen ratifioida yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevan hallitustenvälisen sopimuksen[38] marraskuun 2015 loppuun mennessä. Tämän ansiosta voitiin aloittaa kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen keskeisten – erityisesti kriisinratkaisuvaltuuksia koskevien – säännösten soveltaminen. Sopimuksen ratifiointi tarkoitti myös, että kriisinratkaisurahasto aloitti toimintansa 1.1.2016.

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin uskottavuuden kannalta on äärimmäisen tärkeätä varmistaa yhteisen kriisinratkaisurahaston tehokas ja riittävä rahoitus. Kahdeksan vuoden siirtymäkauden aikana, jolloin yhteiseen kriisinratkaisurahastoon hankitaan varoja kunnes rahaston tavoitetaso[39] saavutetaan, yhteinen kriisinratkaisurahasto koostuu kansallisista rahasto-osuuksista. Tänä aikana vastuut kriisinratkaisukustannuksista yhdistetään vähitellen, kunnes kansalliset rahasto-osuudet on viimein yhdistetty yhdeksi, täysin yhdistetyksi rahastoksi. Saattaa syntyä tilanteita, joissa yhteisessä kriisinratkaisurahastossa ei ole riittävästi varoja eivätkä vajeen kattamiseksi jälkikäteen suoritettavat vakausmaksut ole välittömästi käytettävissä. Tämän vuoksi yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevassa asetuksessa määritellään, että kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava hankkia kriisinratkaisurahastolle rahoitusta vaihtoehtoisista rahoituslähteistä. Näin ollen mekanismiin osallistuvat jäsenvaltiot ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päättivät vuonna 2015 myös kansallisista luottojärjestelyistä, joilla yhteiselle kriisinratkaisurahastolle tarjotaan tarvittaessa lyhytaikaista velkarahoitusta siirtymäkauden aikana. Luottojärjestelyt ovat 55 miljardin euron suuruiset, mikä on jokseenkin sama kuin yhteisen kriisinratkaisurahaston tavoitetaso. Seuraavaksi kehitetään yhteiset varautumisjärjestelyt, jotka korvaavat kansalliset luottojärjestelyt. Näiden yhteisten varautumisjärjestelyjen tulisi olla toiminnassa ennen siirtymäkauden päättymistä.

Velkakirjojen arvon alaskirjausvaltuudet pantu täysimääräisesti täytäntöön

Osakkeenomistajat ja velkojat vastaavat ensisijaisesti kriisinratkaisun piirissä olevien pankkien tappioista ja lisäpääomittamistarpeista. Tämä varmistetaan ennen kaikkea velkakirjojen arvon alaskirjauksella, jota käytetään hyväksyttäviin velkoihin ja jota koskevat säännökset astuivat voimaan 1.1.2016. Säännökset sisältyvät pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin ja kriisinratkaisumekanismia koskevaan asetukseen. Pääomainstrumentit voidaan kirjata alas tai muuntaa omaksi pääomaksi pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ja kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen nojalla. Kaikki velat, jotka sisältyvät velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalaan, voidaan kirjata alas kun ja jos se on tarpeen tappioiden kattamiseksi ja kriisinratkaisussa olevan pankin lisäpääomittamiseksi. Velkakirjojen arvon alaskirjauksen tehokkuuden varmistamiseksi yhteinen kriisinratkaisurahasto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset, kuultuaan EKP:tä ja toimivaltaisia viranomaisia, määrittelevät omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskevan vähimmäisvaatimuksen asianmukaisen tason pankeille, joiden kriisinratkaisu on niiden vastuulla. Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskeva minimivaatimus asetetaan tasolle, joka mahdollistaa kriisinratkaisun pankille laaditun kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti. Viranomaisten välinen yhteistyö pankkiunionissa on välttämätöntä ja keskeisen tärkeätä.

Yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen valvontamekanismin yhteistyö

EU:n kriisinhallintajärjestelyt velvoittavat valvonta- ja kriisinratkaisunviranomaiset tekemään yhteistyötä. Yhtäältä yhteisen valvontamekanismin on toimivaltaisena viranomaisena tehtävä tiivistä yhteistyötä yhteisen kriisinratkaisumekanismin kanssa elvytyssuunnitelmien laadinnassa, varhaiseen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden täytäntöönpanossa sekä arvioitaessa sellaisia pankkeja, jotka ovat kykenemättömiä tai todennäköisesti kykenemättömiä jatkamaan toimintaansa. Toisaalta yhteisen kriisinratkaisumekanismin edellytetään tekevän yhteistyötä yhteisen valvontamekanismin kanssa kriisinratkaisun suunnittelussa, pankkien purkamis- ja uudelleenjärjestämismahdollisuuksien arvioinnissa sekä kriisinratkaisutoimenpiteiden täytäntöönpanossa. Tämä vuorovaikutus rakentuu kolmen keskeisen osa-alueen ympärille. Osa-alueet ovat: toisiaan täydentävät institutionaaliset roolit, yhteistyö ja vahva koordinointi.

Yhteistyön toteutuminen edellyttää sujuvaa koordinointia yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin välillä. EKP onkin nimennyt valvontaelimen varapuheenjohtajan Sabine Lautenschlägerin edustajaksi, jolla on oikeus osallistua yhteisen kriisinratkaisurahaston johdon istunnon ja täysistunnon kokouksiin pysyvänä tarkkailijana. Lisäksi EKP kutsuu kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan Elke Königin osallistumaan tarkkailijana EKP:n valvontaelimen kokouksiin, joissa käsitellään kriisinratkaisuneuvoston kannalta merkityksellisiä asioita. Lisäksi nämä viranomaiset allekirjoittivat 22.12.2015 yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa kuvataan niiden välinen yhteistyö ja tietojenvaihto.

Pankkiunionin kolmas osa: eurooppalainen talletussuojajärjestelmä

Eurooppalainen talletussuojajärjestelmä on myös yksi tärkeä osa – yhteisen valvontamekanismin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin ohella – jonka avulla varmistetaan, että tallettajien luottamus on yhtä vahvaa koko pankkiunionin alueella. Tämä on edellytys tasapuolisten toimintaedellytysten saavuttamiseksi. Euroopan komission antoi 24.11.2015 ehdotuksen talletussuojajärjestelmästä, josta tulisi pankkiunionin kolmas osa. Ehdotus sisältää selkeän etenemissuunnitelman yhteisen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän luomiseksi. Ehdotuksen mukaan aloitetaan jälleenvakuutuksella ja siirrytään rinnakkaisvakuutukseen, jossa Euroopan tasoisen rahoituksen osuutta lisätään vaiheittain. Lopuksi siirrytään järjestelmään, jossa talletussuojan rahoituksesta vastaa eurooppalainen talletussuojarahasto. Yhteistä eurooppalaista talletussuojajärjestelmää tukee Euroopan komissio, ja järjestelmän perustamista ehdotettiin ns. viiden puheenjohtajan raportissa (Five Presidents’ Report), jossa sen todettiin olevan tärkeä askel lujitettaessa pankkiunionia – jossa pankkien valvonta ja kriisinratkaisu ei ole yksittäisten osallistuvien jäsenvaltioiden vastuulla. Eurooppalainen talletussuojajärjestelmä vahvistaa myös pankkiunionin kahta muuta osaa. Euroopan komissio julkaisi 24.11.2015 myös tiedonannon pankkiunionin toteuttamisesta. Tiedonannossa esiteltiin eurooppalainen talletussuojajärjestelmä, sekä lisätoimet, joilla poistetaan pankkisektorien tasavertaisten toimintaedellytysten jäljellä olevat esteet. Näitä toimia ovat mm. kansallisten vaihtoehtojen vähentäminen ja kansallisen harkintavallan kaventaminen vakavaraisuussääntöjen soveltamisessa tai kansallisten maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen lähentymisen edistäminen.

Valtionlainojen riskien sääntely

Viimeisin finanssikriisi osoitti, että implisiittinen oletus, jonka mukaan valtionvelka on riskitöntä, ei ole oikea. Tämän vuoksi on syytä arvioida valtionlainojen riskien sääntelyä. Tällä alalla tehtävien sääntelyn muutosten on oltava maailmanlaajuisia, jotta varmistetaan pankkien tasapuoliset toimintaedellytykset. Valtionlainojen riskien globaalin sääntelyn arviointia johtaa Baselin pankkivalvontakomitea. Pankkivalvontakomitea myös pohtii mahdollisia politiikkavaihtoehtoja. Komitea arvioi sääntelyä huolellisesti, kokonaisvaltaisesti ja yksityiskohtaisesti. Tavoitteena on myös arvioida valtionvelkamarkkinoiden rooliin liittyviä laajempia kysymyksiä sekä sääntelyn muutosten mahdollisia vaikutuksia tähän rooliin sekä tiettyihin markkinasegmentteihin.

Sääntelyn muutosten hyötyjä ja kustannuksia on arvioitava tarkoin. Arvioinnissa on otettava huomioon mahdolliset vaikutukset markkinoiden toimintaan ja rahoitusvakauteen, sekä kaikki mahdolliset sivuvaikutukset muihin omaisuuseriin, jotka vaikuttavat pankkien kykyyn välittää rahoitusta. Lisäksi on myös otettava huomioon valtionlainojen käyttö likvideinä varoina sekä sen mahdolliset vaikutukset rahapolitiikan välittymiseen.

Riskinoton vähentäminen ja kestävyyden vahvistaminen

EKP osallistui vuonna 2015 useiden sääntelyuudistusten viimeistelyyn. Eräiden keskeisten kysymysten käsittely on kuitenkin vielä kesken. Nämä kysymykset liittyvät lähinnä vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan sääntelyn viimeistelyyn ja vakavaraisuusvaatimusten strategiseen arviointiin.

Vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan sääntelyn viimeistely

Ylivelkaantuminen oli epäilemättä yksi finanssikriisin perimmäisistä syistä. Euroopan suurimpien pankkien velkaantumisasteet olivat kasvaneet merkittäviksi ennen finanssikriisiä: ennen kriisin puhkeamista niiden mediaani velkaantumisaste oli noussut noin 33-kertaiseksi suhteessa rajoituksettomiin omiin varoihin. Joidenkin pankkien velkaantumisaste oli jopa 50-kertainen suhteessa rajoituksettomiin omiin varoihin.[40] Kattava ja hyvin mitoitettu vähimmäisomavaraisuusaste yhdessä riskiperusteisten pääomavaatimusten kanssa on tämän vuoksi tärkeä väline, jolla voidaan puuttua ylivelkaantuneisuuden aiheuttamiin riskeihin. EKP:n tekemät tutkimukset viittaavat siihen, että vähimmäisomavaraisuusaste – joka tehokkaasti täydentää riskiperusteisia pääomavaatimuksia – vähentäisi merkittävästi todennäköisyyttä, että ylivelkaantuneet pankit ajautuvat ongelmiin.[41] Baselin pankkivalvontakomitea käsittelee edelleen eräitä vähimmäisomavaraisuusastetta koskevia kysymyksiä. Komitean odotetaan saavan vähimmäisomavaraisuusasteen kalibroinnin arvioinnin päätökseen ensi vuonna. Tällä hetkellä testataan 3 prosentin suuruista ensisijaisiin omiin varoihin (Tier 1) perustuvaa vähimmäisomavaraisuusastetta 1.1.2017 asti. Siihen mennessä on tehtävä mahdolliset viimeiset muutokset vaatimuksiin, jotta voidaan siirtyä pilarin 1 mukaiseen käsittelyyn 1.1.2018. Euroopan tasolla Euroopan pankkiviranomainen on ryhtynyt laatimaan raporttia vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutuksista ja kalibroinnista. Raportti on vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutusarvio. Siinä otetaan huomioon vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksen mahdolliset vaikutukset pankkien käyttäytymiseen sekä vähimmäisomavaraisuusvaatimuksen vuorovaikutus muihin vakavaraisuusvaatimuksiin ja suhdanteisiin nähden.

Vakavaraisuusvaatimusten strateginen arviointi

EKP:n keskeinen tavoite on varmistaa, että pankkien vakavaraisuusasteet ovat vahvat ja vertailukelpoiset eri maissa. Baselin pankkivalvontakomitean ja Euroopan pankkiviranomaisen tekemät useat tutkimukset osoittavat, että pankkien vakavaraisuusvaatimukset ovat poikenneet toisistaan liikaa viime vuosina. Kattavana politiikkatoimenpiteenä ja näiden huolien ratkaisemiseksi pankkivalvontakomitea aloitti Basel-vakavaraisuussäännöstön strategisen arvioinnin. Tavoitteena on kehittää menetelmä, joka rajoittaisi pankkien sisäisten mallien käyttöä niin, että niitä voitaisiin käyttää vain salkkuihin, jotka soveltuvat mallintamiseen. Tässä menetelmässä sovellettaisiin lisärajoituksia näiden salkkujen mallintamiseen, esimerkiksi asettamalla vähimmäisvaatimuksia tai estämällä tiettyjen parametrien mallintamisen. Lisäksi kaikkien jäljellä olevien salkkujen edellyttämä omien varojen määrä olisi laskettava käyttämällä Baselin pankkivalvontakomitean määrittelemiä vaihtoehtoisia menetelmiä. Arvioinnin tavoitteena on myös parantaa yksinkertaisuuden, vertailtavuuden ja riskiherkkyyden välistä tasapainoa sekä täyttää Baselin pankkivalvontakomitean tavoite eli varmistaa, että vaatimusten täytäntöönpano on kattavaa, perusteellista ja yhdenmukaista.

Liian suuri kaatumaan -ongelman ratkaiseminen

Kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien pankkien kokonaistappionsietokykyä koskeva vaatimus ja sen vaikutukset EU:lle

Finanssimarkkinoiden vakausneuvosto määritteli kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien pankkien kokonaistappionsietokykyä koskevan vaatimuksen marraskuussa 2015. Vaatimus on määritelty niin, että kaatuvilla pankeilla on riittävät valmiudet kattaa tappiot ja vahvistaa pääomia, jotta ne voivat panna kriisinratkaisustrategiansa asianmukaisesti täytäntöön. Se on tärkeä virstanpylväs liian suuri kaatumaan -ongelman ratkaisemisessa. EKP:n näkemyksen mukaan kokonaistappionsietokykyä koskeva vaatimus on tärkeä sekä rahoitusvakauden että valvonnan näkökulmasta. Tämän vuoksi EKP osallistui aktiivisesti vaatimuksen määrittelyyn.

Kokonaistappionsietokykyä koskeva vaatimus on vähimmäisvaatimus, ja siinä määritellään, mitkä instrumentit ja velat hyväksytään kokonaistappionsietokyvyn laskentaan. Tavoitteena on varmistaa, että nämä instrumentit ja velat ovat helposti käytettävissä tappioiden kattamiseksi kriisinratkaisussa. Kokonaistappionsietokyvyn vähimmäisvaatimus, joka koskee kaikkia globaalilla tasolla systeemisesti merkittäviä pankkeja, auttaa varmistamaan globaalisti tasavertaiset toimintaedellytykset. Viranomaiset voivat tarvittaessa ja tapauskohtaisesti asettaa globaalilla tasolla systeemisesti merkittävälle pankille kokonaistappionsietokykyä koskevan vaatimuksen, joka on tiukempi kuin minimivaatimus. Kokonaistappionsietokyvyn vähimmäisvaatimus määritellään suhteessa riskipainotettuihin varoihin ja muihin kuin riskipainotettuihin varoihin. Kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien pankkien kokonaistappionsietokyvyn on oltava 1.1.2019 lähtien vähintään 16 % kriisinratkaisussa olevan konsernin riskipainotetuista saamisista ja 1.1.2022 lähtien vähintään 18 %. Lisäksi muiden kuin riskipainotettujen varojen mittarin osalta kokonaistappionsietokyvyn on oltava 1.1.2019 lähtien vähintään 6 % Basel III -säännöstön vähimmäisomavaraisuusvaatimuksesta ja 1.1.2022 lähtien vähintään 6,75 %.[42]

Kokonaistappionsietokykyä koskeva vaatimus on samantyyppinen kuin omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskevaa vähimmäisvaatimus, joka sisältyy EU:n kriisinratkaisukehykseen. Vaatimukset poikkeavat kuitenkin toisistaan merkittävästi. Erityisesti on todettava, että kokonaistappionsietokykyä koskeva vaatimus koskee globaalilla tasolla systeemisesti merkittäviä pankkeja. Sitä vastoin omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskevaa vähimmäisvaatimusta sovelletaan kaikkiin luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin. Lisäksi omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskevalla vähimmäisvaatimuksella ei ole alarajaa, toisin kuin kokonaistappionsietokykyä koskevalla vaatimuksella. Nämä kaksi vaatimusta tulisi yhdenmukaistaa pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin arviointilausekkeen nojalla vuoden 2016 loppuun mennessä. Yhdenmukaistamisessa on kuitenkin otettava huomioon vaatimusten soveltamisalojen erot.

Pääomamarkkinaunioni

Eurojärjestelmä tukee pääomamarkkinaunionin luomista Eurooppaan. Pääomamarkkinaunioni täydentää pankkiunionia ja vahvistaa talous- ja rahaliittoa, sillä se lisää rajat ylittävää riskienjakoa ja parantaa rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä.[43] Pääomamarkkinaunioni tukee merkittävästi Euroopan talouskasvua, sillä se tarjoaa entistä monipuolisemmat rahoituslähteet ja helpottaa yritysten rahoituksen saatavuutta. Euroopan komissio julkaisi 30.9.2015 tiedonannon toimintasuunnitelmasta, joka sisältää toimenpiteet pääomamarkkinaunionin tärkeimpien osien perustamiseksi vuoteen 2019 mennessä. EKP suhtautuu toimintasuunnitelmaan myönteisesti ja tukee sen sisältämiä ensimmäisen vaiheen toimia. Erityisesti se tukee ehdotusta arvopaperistamista koskevasta EU:n kehyksestä, joka sisältää vakavaraisuuskalibroinnit yksinkertaista, läpinäkyvää ja standardoitua arvopaperistamista varten, ml. pankkien lievennetyt pääomavaatimukset. Tämä elvyttää osaltaan arvopaperistamismarkkinoita.

Pääomamarkkinaunionin hyödyntäminen edellyttää, että rahoitusmarkkinat ovat mahdollisimman yhdentyneet. Rahoitusmarkkinoiden täydellinen yhdentyminen toteutuu, jos kaikkia markkinaosapuolia, joilla on samat olennaiset piirteet, koskevat yhteiset säännöt, ja jos niillä on yhdenvertainen pääsy markkinoille ja niitä kohdellaan tasapuolisesti, kun ne ovat aktiivisia markkinoilla. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii pitkän aikavälin vision sekä kunnianhimoisen toimintasuunnitelman. Esimerkiksi kansallisia maksukyvyttömyys-, verotus- ja arvopaperilainsäädäntöjä tulisi yhdenmukaistaa edelleen.

Komission toimintasuunnitelmassa ehdotetaan eräitä ensimmäisen vaiheen toimia. Arvopaperistamista koskevasta EU:n kehyksestä julkaistun ehdotuksen lisäksi Euroopan komissio käynnisti julkisen kuulemisen yleiseurooppalaisen kehyksen luomiseksi katetuille joukkolainoille, sekä julkaisi ehdotuksen tarjousesitteitä koskevien vaatimusten päivittämisestä. Katettuja joukkolainoja koskevan ehdotuksen tavoitteena on luoda katetuille joukkolainoille yleiseurooppalainen kehys, joka perustuu kansallisiin järjestelmiin, ja selvittää voitaisiinko katettuja joukkolainoja käyttää myös pk-yrityslainojen tapauksessa. Tarjousesitteitä koskevan ehdotuksen tavoitteena on parantaa yritysten rahoituksen saantia ja tarjota sijoittajille entistä yksinkertaisempaa tietoa. Erityisesti olisi poistettava esteet pk-yrityksiä koskevien tietojen saannille. Nämä toimet edistävät pääomamarkkinoiden yhdentymistä.

Pääomamarkkinaunionin saavuttaminen vaatii alkuvaiheessa nopeita tuloksia, jotta hanke pysyy vauhdissa. Se vaatii myös kestäviä toimia useilla aloilla, jotka ovat keskeisen tärkeitä pääomamarkkinoiden toiminnalle.

Muu toiminta

Markkinainfrastruktuuri ja maksut

Markkinainfrastruktuurit mahdollistavat maksujen sekä arvopaperi- ja johdannaiskauppojen selvityksen ja toimituksen. Niiden turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää, sillä se ylläpitää valuuttaa koskevaa luottamusta ja tukee rahapoliittisia operaatioita sekä koko rahoitusjärjestelmän vakautta. Markkinainfrastruktuurien Euroopan laajuinen yhdentyminen on todellisten sisämarkkinoiden saavuttamisen edellytys.

Eurojärjestelmällä on kaupanjälkeisten toimien markkinainfrastruktuurien ja maksujen alalla keskeinen rooli järjestelmien operoijana, hankkeiden edistäjänä ja järjestelmien yleisvalvojana. Se operoi TARGET2-järjestelmää, joka on infrastruktuuri suurten ja kiireellisten euromääräisten maksujen reaaliaikaiseen katteensiirtoon keskuspankkirahassa. Helpottaakseen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien vakuuksien käyttöä eurojärjestelmän luotto-operaatioissa eurojärjestelmä tarjoaa kirjeenvaihtajakeskuspankkimallin. Lisäksi eurojärjestelmän uusi infrastruktuuri – TARGET2-Securities (T2S) – on kesäkuusta 2015 lähtien tarjonnut arvopaperien toimituspalveluja keskuspankkirahassa. Eurojärjestelmän visio vuoteen 2020 on markkinainfrastruktuurin tulevaisuuden strategia. Visiota käsitellään jäljempänä osassa 1.1.

Hankkeiden edistäjänä eurojärjestelmä auttaa aktiivisesti toimialaa yhdenmukaistamaan kaupanjälkeisiä toimia T2S-järjestelmän käynnistymisen jälkeen sekä löytämään turvalliset ja tehokkaat ratkaisut euroalueen vähittäismaksujen maksamista, selvitystä ja toimitusta varten. Eurojärjestelmä on vaikuttanut yhtenäisen euromaksualueen (Single Euro Payments Area, SEPA) toimeenpanoon hankkeen alusta lähtien, ja se edistää edelleen aktiivisesti vähittäismaksujen innovaatioita. Maksuliiketoiminnan digitalisaation lisääntymisen aikaansaamia innovaatioita tarkastellaan osassa 1.2.

Yleisvalvojan ominaisuudessa eurojärjestelmä varmistaa, että riskienvalvonta on tehokasta ja markkinainfrastruktuurien hallintojärjestelyt ovat moitteettomia, ja tarvittaessa edistää muutosta. Eurojärjestelmä esimerkiksi osallistuu kansainvälisten standardien laadintaan, ja tekee yhteistyötä toimialan kanssa rahoitusmarkkinainfrastruktuurin kyberturvallisuuden vahvistamiseksi. Eurojärjestelmä työskentelee myös parhaillaan vähittäismaksujen tehokkuuden ja turvallisuuden parantamiseksi. Arvopaperi- ja johdannaiskaupan infrastruktuurien yleisvalvonnan osalta eurojärjestelmä yhteistyössä asianomaisten yleisvalvojien ja valvontaviranomaisten kanssa sai valmiiksi T2S-järjestelmän rakenteen arvioinnin ennen alustan käyttöönottoa. Lisäksi eurojärjestelmä on kiinnittänyt huomiota keskusvastapuoliriskeihin, sillä niiden systeeminen merkittävyys on lisääntynyt. Keskusvastapuoliriskiä käsitellään yksityiskohtaisemmin osassa 1.3.

T2S-järjestelmän käyttöönotto ja markkinainfrastruktuurin tulevaisuus

Kesäkuussa 2015 otettiin käyttöön TARGET2-Securities-järjestelmä, joka on eurojärjestelmän uusi yhteinen arvopaperikaupan toimitusalusta. Viisi arvopaperikeskusta eli Kreikan, Italian, Maltan, Romanian ja Sveitsin arvopaperikeskukset ovat kytkeytyneet alustaan, ja jäljellä olevat 16 markkinaa liittyvät alustan käyttäjiksi seuraavien kahden vuoden aikana. T2S-alustalla voidaan toimittaa myös muita kuin euromääräisä arvopaperikauppoja. Tätä toimintoa ryhdytään käyttämään vuonna 2018, kun Tanskan kruunun määräisten arvopaperikauppojen toimitus aloitetaan T2S-alustalla. Yhä useamman maan ja valuutan odotetaan liittyvän T2S-alustaan tulevaisuudessa.

T2S poistaa kotimaisten ja maasta toiseen välitettävien arvopaperikauppojen toimituksen väliset erot ja markkinoiden aiemman pirstaloituneisuuden haitat. T2S on ollut tärkein kaupanjälkeisten toimien ja standardien yhdenmukaistamista edistävä tekijä, ja se myös tehostaa rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja edesauttaa aitojen sisämarkkinoiden syntymistä.

Siirtyminen T2S-alustan käyttöön jatkuu edelleen, ja eurojärjestelmä katsoo jo tulevaisuuteen varmistaakseen, että markkinainfrastruktuurit ja maksut pysyvät tekniikan kehityksen vauhdissa ja saavuttavat entistä enemmän tehokkuusparannuksia. Eurojärjestelmän visio vuoteen 2020 sisältää markkinainfrastruktuurin tulevaisuuden strategian. Strategia koostuu kolmesta toimenpidekohdasta.

Kaavio 1

Euroopan rahoitusmarkkinainfrastruktuuri – visio vuoteen 2020 ja siitä eteenpäin

Lähde: EKP.

Ensimmäinen toimenpide on TARGET2- ja T2S-järjestelmien synergioiden tarkastelu. Teknistä infrastruktuuria vahvistetaan mm. optimoimalla likviditeetinsäästömekanismeja edelleen, jotta TARGET2 voi hyödyntää T2S-järjestelmän nykyisiä huippuominaisuuksia. Toisena toimenpiteenä tutkitaan mahdollisuuksia tukea Euroopan laajuisen pikamaksusovelluksen kehittämistä (ks. osa 1.2). Kolmas toimenpidekohta sisältää eurojärjestelmän vakuushallintajärjestelmän yhdenmukaistamisen ja tehostamisen edelleen, sekä vakuuksiin liittyvien tekniikoiden ja menettelyjen mahdollisen yhdenmukaistamisen. Jos yhdenmukaistaminen onnistuu, eurojärjestelmä saattaa harkita yhteisen vakuushallintajärjestelmän kehittämistä.

Toteuttaakseen visionsa, joka ulottuu vuoteen 2020, eurojärjestelmä tekee tiivistä yhteistyötä markkinoiden kanssa, hyödyntää niiden näkemyksiä sekä varmistaa, että Euroopan markkinainfrastruktuuria kehitettäessä otetaan huomioon markkinoiden tarpeet.

Maksuliiketoiminnan digitalisaatio

Koska euroalueella on onnistuneesti siirrytty SEPA-tilisiirtojen ja -suoraveloituksen käyttöön, maksutoimialan ja eurojärjestelmän toiminnan painopiste on siirtynyt yhdenmukaistamisesta ja yhdentymisestä uudistamiseen ja innovointiin. Tämä oli välttämätöntä, sillä digitalisaatio on levinnyt kaikkialle jokapäiväiseen elämään. Maksutoimiala reagoi käyttäjien uusiin kokemuksiin ja muuttuviin odotuksiin. Joissain Euroopan maissa markkinoille on tullut henkilöiden välisiä mobiilimaksuratkaisuja tai lähimaksuratkaisuja. Osa näistä sovelluksista perustuu pikamaksuihin eli maksusovelluksiin, jotka varmistavat, että rahat ovat välittömästi vastaanottajan saatavilla. Nämä palvelut ovat kuitenkin vain kansallisia eikä niissä ole Euroopan laajuista yhteentoimivuutta ja kattavuutta.

Jotta vältetään SEPAn uudelleenpirstaloituminen tilanteessa, jossa markkinoille tulee useita erillisiä kansallisia ratkaisuja, eurojärjestelmä tukee voimakkaasti Euroopan laajuisen pikamaksuratkaisun kehittämistä. Euromaksualueen vähittäismaksuneuvosto (Euro Retail Payments Board, ERPB) – sen puheenjohtaja on EKP – pyysi maksutoimialaa laatimaan ehdotuksen euromääräisten SEPA-pikatilisiirtojen järjestelmästä. Ehdotus luo yhteisen perustan eurooppalaisille pikamaksuratkaisuille. Euromaksualueen vähittäismaksuneuvosto hyväksyi ehdotuksen marraskuussa 2015. Euroopan maksuneuvosto (European Payments Council) laatii parhaillaan ehdotuksen perusteella sääntökirjaa.

Pikamaksujen selvitykseen ja toteutukseen liittyen EKP on käynnistänyt vuoropuhelun vähittäismaksujen infrastruktuurin toimittajien kanssa. EKP myös pohtii rooliaan näiden maksujen toimittamisessa, ottaen huomioon, että se operoi TARGET2-järjestelmää.

Lisäksi EKP on osallistunut euroalueen vähittäismaksuneuvoston suositusten laatimiseen. Suositusten tarkoituksena on edistää henkilöiden välisiä mobiilimaksuja sekä mobiileja ja kortteihin perustuvia lähimaksuja. Tulevaisuudessa eurojärjestelmän on kiinnitettävä huomiota uusiin maksusovelluksiin ja maksupalvelujen tarjoajiin, jotka tulevat yhä laajenevan sähköisen kaupankäynnin alalle.

Helmikuussa 2015 EKP julkaisi toisen raportin virtuaalivaluutoista. Yleisesti ottaen toimialan huomio on siirtynyt arvonäkökohdasta sisäänrakennettuihin mekanismeihin, joilla arvoa voidaan siirtää, esim. lohkoketjuteknologiaan (toiselta nimeltään hajautettu tilikirja). EKP seuraa edelleen näissä järjestelmissä käytettävän teknologian kehitystä.

Keskusvastapuolien riskienhallinta

Globaali finanssikriisi vuosina 2007–2008 toi esille OTC-johdannaismarkkinoiden läpinäkyvyyden ja riskienhallinnan merkittävät puutteet – erityisesti markkinasegmenteissä, joissa kaupat selvitetään kahdenvälisesti. Näin ollen G20-maiden johtajat päättivät Pittsburghin huippukokouksessa vuonna 2009, että vakioiduilla johdannaissopimuksilla käytävät kaupat olisi selvitettävä keskusvastapuolien välityksellä.

Keskusvastapuoliselvitystä koskevan vaatimuksen vuoksi keskusvastapuolet hallinnoivat yhä suurempaa osa rahoitusriskeistä, jotka syntyvät OTC-johdannaiskaupoista, ja näin ollen keskusvastapuolien luotettavuus on yhä tärkeämpää rahoitusvakauden kannalta. Tämän vuoksi G20-maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat pyysivät helmikuussa 2015 finanssimarkkinoiden vakausneuvostoa kehittämään yhdessä maksu- ja markkinainfrastruktuurikomitean (Committee on Payments and Market Infrastructure), kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (International Organization of Securities Commissions) sekä Baselin pankkivalvontakomitean kanssa koordinoidun työohjelman keskusvastapuolien kestävyyden, elvytyssuunnitelmien ja purkamismahdollisuuksien parantamiseksi. Keskusvastapuolia koskeva työsuunnitelma (2015 CCP Work Plan) koostuu neljästä pääkohdasta: 1) keskusvastapuolien kestävyyttä mittaavien indikaattorien riittävyyden arviointi (tappionsietokyky ja maksuvalmius sekä stressitestaus), 2) keskusvastapuolien nykyisten elvytysmekanismien (ml. välineet tappioiden jakoon) arviointi sekä sen pohdinta, tarvitaanko yksityiskohtaisempia standardeja, 3) keskusvastapuolien kriisiratkaisujärjestelyjen ja -suunnitelmien arviointi, sekä sen pohdinta, tarvitaanko yksityiskohtaisempia standardeja tai lisää etukäteen rahoitettuja rahoitusvaroja, sekä 4) linkittyneisyyden analysointi: kuinka linkittyneitä ovat keskenään keskusvastapuolet, niiden suorat ja epäsuorat selvitysosapuolet ja muut rahoituslaitokset, sekä miten riskit mahdollisesti välittyvät näiden linkittyneisyyksien kautta. EKP osallistuu tähän työhön asianomaisten kansainvälisten komiteoiden kautta.

Yhteistyön lisäämiseksi EKP ja Englannin pankki ilmoittivat[44] 29.3.2015 koordinoiduista ja yhteisistä toimenpiteistä, joiden tavoitteena on lisätä keskusvastapuoliselvityksen alaisten markkinoiden vakautta EU:ssa. Tässä yhteydessä EKP ja Englannin pankki sopivat tehostavansa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä koskien Isossa-Britanniassa sijaitsevia keskusvastapuolia, joilla on merkittävää euromääräistä liiketoimintaa.

EKP ja muut eurojärjestelmän keskuspankit osallistuivat edelleen valvontakollegioiden työhön, joka Euroopan markkinarakenneasetuksen (ns. EMIR-asetus) nojalla koskee niitä EU:ssa sijaitsevia keskusvastapuolia, joilla on merkittävää euromääräistä liiketoimintaa. Vuonna 2015 muun muassa hyväksyttiin ehdotus keskusvastapuolien tarjoamien palvelujen laajentamisesta.

EKP julkaisi 2.9.2015 vastauksena Euroopan komission julkiseen kuulemiseen, joka koski Euroopan markkinarakenneasetuksen arviointia. Vastauksessaan EKP ehdotti useita toimia, joilla voitaisiin vahvistaa keskusvastapuolien valvontakollegioita sekä parantaa johdannaisista raportoitujen tietojen laatua, ja siten lisätä läpinäkyvyyttä.

Rahoituspalvelut muille laitoksille

Luotonanto- ja luotonotto-operaatioiden hoito

EKP hoitaa keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän (MTFA)[45] ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM)[46] alaisia EU:n luotonanto- ja luotonotto-operaatioita. Vuonna 2015 EKP huolehti keskipitkän aikavälin rahoitustuen järjestelmän lainoihin liittyvien korkomaksujen käsittelystä. Järjestelmän kautta myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2015 lopussa 5,7 miljardia euroa. Vuonna 2015 EKP käsitteli Kreikalle ERVM-järjestelmästä myönnetyn lyhytaikaisen lainan maksatuksen ja onnistuneen takaisinmaksun EU:n neuvoston päätöksen mukaisesti. EKP hoiti myös erilaisia ERVM:n alaisiin lainoihin liittyviä maksuja ja korkomaksuja. Vuoden 2015 lopussa mekanismin kautta myönnettyjen lainojen kanta oli 46,8 miljardia euroa.

Vastaavasti EKP hoitaa myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV)[47] ja Euroopan vakausmekanismin (EVM)[48] toiminnan yhteydessä esille tulevat maksut. Vuonna 2015 EKP huolehti ERVV:n lainoihin liittyvien erilaisten korkojen ja maksujen käsittelystä. EKP hoiti vuonna 2015 Kreikalle Euroopan vakausmekanismista myönnettyyn lainaan kuuluvien kahden erän maksatuksen EU:n neuvoston päätöksen mukaisesti. EKP hoiti myös EVM:n jäsenten maksusuoritukset ja tämän järjestelmän lainoihin liittyvät erilaiset korko- ja maksusuoritukset.

Lisäksi EKP hoitaa kaikki Kreikan lainajärjestelysopimukseen liittyvät maksut.[49] Sopimuksen mukaisesti myönnettyjen lainojen kanta oli vuoden 2015 lopussa 52,9 miljardia euroa.

Eurojärjestelmän varannonhoitopalvelut

Vuonna 2015 eurojärjestelmä tarjosi edelleen asiakkailleen monenlaisia rahoituspalveluja osana euromääräisten varannonhoitopalvelujen järjestelmää, joka otettiin käyttöön vuonna 2005 asiakkaiden euromääräisten varantojen hoitamiseksi. Eurojärjestelmän yksittäiset kansalliset keskuspankit (eurojärjestelmän palvelujen tarjoajat) tarjoavat kaikkia palveluita yhtenäisin ehdoin ja yleisten markkinastandardien mukaisesti euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankeille, rahaviranomaisille ja valtion elimille sekä kansainvälisille järjestöille. EKP toimii yleisenä koordinoijana huolehtimalla järjestelmän häiriöttömästä toiminnasta ja raportoimalla EKP:n neuvostolle.

Vuonna 2015 eurojärjestelmän varainhoitopalveluihin liittyviä asiakassuhteita oli 285. Vuonna 2014 niiden määrä oli 296. Vuoden 2015 aikana palvelujen puitteissa eurojärjestelmässä hoidettujen varojen kokonaismäärä (johon sisältyvät sekä käteisvarat että arvopaperit) kasvoi noin 6 % vuoden 2014 lopun tilanteeseen verrattuna.

Setelit ja kolikot

EKP ja kansalliset keskuspankit vastaavat euromääräisten seteleiden liikkeeseen laskemisesta euroalueella ja luottamuksen säilymisestä valuutan uskottavuuteen.

Setelien ja kolikoiden kierto

Vuonna 2015 liikkeessä olevien euroseteleiden määrä kasvoi noin 7,8 % ja niiden arvo kasvoi noin 6,6 %. Vuoden lopussa liikkeessä oli 18,9 miljardia euroseteliä, joiden arvo oli yhteensä 1 083 miljardia euroa (ks. kuviot 27 ja 28). Eniten vuoden 2015 aikana kasvoi 50 euron setelien määrä. Vuotuinen kasvu oli 11,8 %. Tämän setelin kysyntä lisääntyi jyrkästi suunnilleen vuoden puolivälissä. Todennäköinen selitys tähän johtuu siitä, että Kreikkaan matkustavat turistit ottivat mukaansa tavallista enemmän käteistä varautuakseen siellä voimaan tulleisiin käteisnostorajoituksiin (jotka kuitenkin koskivat vain maan asukkaita). Euroseteleiden tuotanto jaetaan kansallisten keskuspankkien kesken. Niille jaettiin vuonna 2015 kaikkiaan 6,0 miljardia seteliä.

Arvioiden mukaan noin neljännes liikkeessä olevien eurosetelien kokonaisarvosta on euroalueen ulkopuolella, suurimmaksi osaksi sen naapurimaissa. Euroseteleitä, pääasiassa 500 ja 100 euron seteleitä, käytetään euroalueen ulkopuolella arvon säilyttämiseen sekä maksuvälineinä kansainvälisillä markkinoilla. Käteisrahan etuna on maksutapahtuman välitön luonne tarvitsematta selvittää vastapuolen maksukykyä.

Vuonna 2015 liikkeessä olevien eurokolikoiden määrä kasvoi 4,7 %, ja oli vuoden lopussa 116,1 miljardia kolikkoa. Vuoden 2015 lopussa liikkeessä olevien kolikoiden kokonaisarvo oli 26,0 miljardia euroa, eli 4 % suurempi kuin vuoden 2014 lopussa.

Kuvio 27

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä ja arvo

Lähde: EKP.

Kuvio 28

Liikkeessä olevien eurosetelien lukumäärä nimellisarvoittain

(mrd. kpl)

Lähde: EKP.

Vuonna 2015 euroalueen kansalliset keskuspankit tarkastivat noin 32,9 miljardin setelin aitouden ja liikkeessä pitämisen edellyttämän kunnon. Liikkeestä poistettiin noin 5,2 miljardia seteliä. Eurojärjestelmä myös auttoi edelleen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia varmistamaan, että niiden laitteet, joiden avulla eurosetelien aitous ja kunto tarkastetaan ennen niiden palauttamista kiertoon, täyttävät EKP:n vaatimukset. Luottolaitokset ja muut ammattimaiset käteisrahan käsittelijät tarkastivat vuonna 2015 näillä laitteilla 31 miljardin eurosetelin aitouden ja kunnon.

Euroseteliväärennökset

Vuonna 2015 eurojärjestelmä poisti kierrosta noin 899 000 euroseteliväärennöstä. Liikkeessä olevien aitojen eurosetelien määrään verrattuna väärennöksiä on yhä erittäin vähän. Kuviosta 29 näkyy kierrosta poistettujen väärennösten määrän kehitys pitkällä aikavälillä. Eniten väärennetään ensimmäisen eurosetelisarjan 20 ja 50 euron seteleitä. Niistä 20 euron seteleiden osuus väärennettyjen euroseteleiden kokonaismäärästä oli 50,5 % vuonna 2015 ja 50 euron seteleiden osuus 34,2 %. Väärennösten kokonaismäärän hienoinen lisääntyminen vuonna 2015 johtui pääasiassa väärennettyjen 50 euron seteleiden osuuden kasvusta. Eri seteliarvojen prosenttiosuudet on eritelty tarkemmin kuviossa 30.

EKP kehottaa edelleen kaikkia olemaan varuillaan petosten varalta ja muistamaan tutun tunnustele–katso–kallistele-testin. Yksittäinen turvatekijä ei vielä takaa rahan aitoutta, vaan aina on syytä tarkastaa useampia. Lisäksi rahaa ammattimaisesti käsitteleville on jatkuvasti tarjolla koulutusta sekä Euroopassa että sen ulkopuolella, ja ajantasaista tiedotusmateriaalia pidetään saatavilla eurojärjestelmän väärentämisenvastaisen toiminnan tukemiseksi. EKP tekee samassa tarkoituksessa yhteistyötä myös Europolin, Interpolin ja Euroopan komission kanssa.

Kuvio 29

Kierrosta tavattujen euroseteliväärennösten lukumäärä

(tuhansina)

Lähde: EKP.

Kuvio 30

Väärennösten jakautuminen nimellisarvoittain vuonna 2015

Lähde: EKP.

Toinen eurosetelisarja

Uusia 20 euron seteleitä alettiin laskea liikkeeseen 25.11.2015. Se oli kolmas liikkeeseen laskettu toisen sarjan (Europa-sarjan) euroseteli. Uusien, toukokuussa 2013 ja syyskuussa 2014 käyttöön otettujen 5 euron ja 10 euron seteleiden tavoin uudessa 20 euron setelissä on entistä paremmat turvatekijät, kuten kasvokuvavesileima ja hohtavanvihreä numero. Seteliä kallisteltaessa hohtavanvihreässä numerossa näkyy valojuova, joka liikkuu ylös ja alas, ja numero myös vaihtaa väriä. Uudessa 20 euron setelissä on myös uusi ja innovatiivinen turvatekijä: hologrammin kasvokuvaikkunaan ilmestyvät kreikkalaisesta mytologiasta tutun Europa-neidon kasvot, kun seteliä katsotaan valoa vasten. Ennen uuden 20 euron setelin liikkeeseenlaskua EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit järjestivät yleisölle ja käteistä rahaa ammatikseen käsitteleville tiedotuskampanjan uudesta setelistä ja sen ominaisuuksista. Ne ryhtyivät myös moniin erilaisiin toimiin auttaakseen setelinkäsittelylaitteiden valmistajia valmistautumaan uuden setelin käyttöönottoon.

Muut toisen sarjan seteliarvot lasketaan liikkeeseen muutaman lähivuoden aikana.

Tilastot

EKP laatii, kerää, kokoaa ja julkaisee kansallisten keskuspankkien avustuksella laajaa valikoimaa tilastoja, jotka tukevat merkittävällä tavalla euroalueen rahapolitiikan harjoittamista ja EKP:n valvontatehtävien sekä useiden muiden EKPJ:n tehtävien ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävien hoitamista. Tilastoja käyttävät myös viranomaiset, rahoitusmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja suuri yleisö.

Vuonna 2015 EKPJ jatkoi euroaluetta koskevien säännöllisten tilastojen tuottamista hyvin ja ajallaan. Se käytti lisäksi huomattavia voimavaroja saattaakseen päätökseen uusien kansainvälisten standardien käyttöönoton kaikissa EKP:n tilastoissa ja täyttääkseen uudet vaatimukset hyvin ajantasaisista, laadukkaista ja entistä yksityiskohtaisemmista maa-, toimiala- ja rahoitusvälinekohtaisista tilastoista.[50]

Uusia ja laajennettuja euroalueen tilastoja

EKP alkoi 1.1.2015 julkaista päivittäisiä kolmen kuukauden spot-korkoja, jotka on johdettu vähintään AA-luokituksen saaneiden euroalueen valtioiden liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin perustuvasta tuottokäyrästä. Ensimmäisestä julkaisukerrasta alkaen IMF on käyttänyt tätä korkoa erityisnosto-oikeuden koron euroeränä kolmen kuukauden eurepokoron sijaan.

Tammikuusta 2015 alkaen arvopaperiemissioita koskevat tilastot ovat sisältäneet entistä tarkemmat erittelyt liikkeeseenlaskijoiden toimialoista ja arvopaperityypeistä jokin aika sitten hyväksytyn Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT 2010) mukaisesti.

Huhtikuussa toteutettiin suuria parannuksia maksutasetilastoihin ja ulkomaista varallisuutta koskeviin tilastoihin, joiden tiedot ulottuvat vuoteen 2008 asti. Tiedot on esitetty IMF:n maksutasekäsikirjan kuudennen laitoksen periaatteiden mukaisesti ja ne on eritelty vastapuolten maantieteellisten alueiden mukaisesti.

Heinäkuusta 2015 alkaen rahatalouden kehitystä, pankkikorkoja, sijoitusrahastoja ja erityisyhteisöjä koskeviin tilastoihin on sisällytetty uusia, esimerkiksi liikkeeseenlaskijan toimialaa ja arvopaperityyppiä koskevia EKT 2010 -järjestelmän mukaisia eritelmiä. Sijoitusrahastotilastoihin on lisätty tietoja uusista sijoitusrahastoluokista, kuten euroalueella rekisteröidyistä yksityisistä osakerahastoista ja pörssinoteeratuista rahastoista. Pankkikorkotilastot sisältävät uusia indikaattoreita maksamattomista lainoista jaoteltuina jäljellä olevan maturiteetin ja seuraavan korontarkistusjakson mukaan. Lisäksi uudelleen neuvoteltuja lainoja koskevat korot ilmoitetaan erikseen uusien sopimusten yhteydessä.

Elokuussa 2015 konsolidoituja pankkitilastoja (the ESCB dataset for the EU banking system on a consolidated basis) parannettiin merkittävästi ja niiden julkaisemistiheys muutettiin puolivuosittaisesta neljännesvuosittaiseksi. Tätä parannusta on helpottanut valvontatietojen raportointia koskevien Euroopan pankkiviranomaisen teknisten täytäntöönpanostandardien voimaantulo, joka lisäsi huomattavasti vertailukelpoisten tietojen saatavuutta koko EU:sta. Etenkin saamisten laatua koskevat indikaattorit on suureksi osaksi korvattu uusilla tiedoilla järjestämättömistä saamisista ja merkittävistä lainanhoitojoustoista. Tilastot tarjoavat myös uusia mittareita likviditeetin, rahoituksen ja kiinnitettyjen varojen arvioimiseksi.

Syyskuussa 2015 EKP julkaisi uusia, lainojen myynnin ja arvopaperistamisen vaikutuksesta puhdistettuja lainatilastoja, jotka sisältävät entistä täydellisemmät tiedot euroalueen pankkien myöntämistä lainoista, jotka eivät enää näy niiden tasekirjauksista.

Lokakuussa 2015 EKP alkoi julkaista kuukausittaisia tietoja TARGET2-saldoista, valuutoittain eriteltyjä tietoja euroalueella listatuista osakkeista ja entistä tarkempia vuotuisia maksuliikennetilastoja, joissa otetaan huomioon siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen ja muut Euroopan maksuliikennemarkkinoiden muutokset.

Marraskuussa 2015 EKP alkoi julkaista uutta neljännesvuosittaista, kotitaloussektoriin keskittyvää tilastokatsausta, joka käsittelee sen taloudellista ja rahoituksellista kehitystä ja esittää koko euroaluetta koskevia keskeisiä indikaattoreita sekä euroalueeseen kuuluvan 19 maan välisiä vertailuja.

Joulukuussa 2015 EKP julkaisi raportin kansallisista käytännöistä (Survey of National Practices), jossa kuvataan yksityiskohtaisesti euroalueen maissa sovelletut menettelyt kerättäessä rahalaitosten tasetilastoja.

Muita tilastointiin liittyviä asioita

Maaliskuussa 2015 EKP antoi asetuksen[51] valvontaan liittyvien rahoitustietojen raportoinnista, jonka mukaan raportointivaatimukset laajenevat asteittain koskemaan kaikkia valvottavia yhteisöjä, jotka eivät vielä toimita tietoja taloudellisen informaation raportoinnin (FINREP) mukaisesti. Asetuksen soveltaminen alkoi vuoden 2015 lopussa.

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS) konsernitasolla noudattavat laitokset ovat jo velvollisia toimittamaan FINREP-tiedot, mutta asetuksen myötä raportointivelvollisuus laajenee koskemaan myös 1) merkittäviä valvottavia ryhmittymiä, jotka noudattavat kansallisia tilinpäätössäännöksiä, 2) merkittäviä valvottavia yhteisöjä, jotka laativat yksittäisen tilinpäätöksensä sekä IFRS-standardien että kansallisten tilinpäätössääntöjen mukaisesti ja 3) vähemmän merkittäviä valvottavia ryhmittymiä, jotka soveltavat kansallisia tilinpäätössääntöjä, ja vähemmän merkittäviä valvottavia yhteisöjä.

EKPJ jatkoi työskentelyä useiden meneillään olevien projektien edistämiseksi parantaakseen ajan mittaan tilastojen saatavuutta ja laatua uusien tai merkittävästi parannettujen mikrotason tietokantojen avulla. Vuonna 2015 nähtiin paljon vaivaa uuden järjestelmän kehittämiseksi tarkasti eriteltyjen luottotietojen keräämistä varten. Tämän projektin herättämän suuren yleisen mielenkiinnon vuoksi asetusluonnos julkistettiin joulukuussa 2015. Tietojen keruu haluttiin myös laajentaa koskemaan yksittäisten arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja omistuksia. Asetus ja suuntaviivat arvopapereiden omistustilastoista päivitettiin, jotta voitaisiin tehostaa omistusta koskevien tietojen keräämistä vakuutusyhtiöiltä. Myös uusien tilastojen laatimista euroalueen rahamarkkinoista koskeva työ on meneillään. Se koskee yksittäisten maksutapahtumatietojen päivittäistä keräämistä tärkeimmiltä markkinasegmenteiltä (vakuudellisilta ja vakuudettomilta sekä valuutanvaihtosopimusten ja yön yli -indeksiswap-sopimusten segmenteiltä) alkaen huhtikuusta 2016.

Kansainvälisellä tasolla EKP on talous- ja rahoitustilastoja koskevan yhteistyöryhmittymän (Inter-Agency Group on Economic and Financial Statistics) jäsenenä vahvasti sitoutunut G20-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkien johtajien huhtikuussa 2009 käynnistämän tilastoinnin aukkoja korjaavan hankkeen (Data Gaps Initiative) tavoitteisiin, jotka määriteltiin globaalin rahoituskriisin puhjettua. Ensimmäisen vaiheen 20 suosituksen laatimisen ja käyttöönoton jälkeen EKP tukee voimakkaasti hankkeen toista vaihetta, joka hyväksyttiin syyskuussa 2015.

Taloudellinen tutkimus

Laadukkaan tieteellisen tutkimuksen tuottamisella on keskeinen tehtävä EKP:n pyrkiessä saavuttamaan keskeiset tavoitteensa ja käsittelemään muuttuvia painopistealueita. Vuonna 2015 talouden tutkimusta vahvistettiin poliittisten päätöstentekijöiden kohdatessa monia uusia, merkittäviä haasteita. Tämä työ organisoitiin uudelleen aiempaa pienemmäksi erikoistuneiden tutkimusyksiköiden joukoksi, joita muodostettiin seitsemän. Lisäksi kolme merkittävää tutkijaverkostoa auttoi pitämään yllä jatkuvaa yhteistyötä merkittävien tutkimusaiheiden parissa koko EKPJ:ssä.[52]

EKP:n tutkimustoiminnan painopisteet ja yksiköt

Vuonna 2015 EKP:n taloudellista tutkimustoimintaa harjoitettiin seitsemässä eri puolilla pankkia toimivassa tutkimusyksikössä, jotka keskittyivät yhdessä tarkastelemaan neljää painopistealuetta: 1) talouden ja rahoituksen rakennemuutoksista aiheutuvien vaikutusten sisällyttäminen suhdanneanalyyseihin ja ennusteisiin, 2) rahapolitiikan välittymismekanismin arviointi, mukaan lukien ohjausjärjestelmä ja sen soveltaminen käytännössä, 3) rahoituslaitoskohtaisen ja pankkitoimintaa koskevan valvonnan tutkiminen ja uusien makrovakauden analyysien kehittäminen sekä 4) yhteisen rahapolitiikan ja finanssi-, rakenne- ja vakauspolitiikan välisen vuorovaikutteisuuden ymmärtäminen muuttuvassa EU:n institutionaalisessa rakenteessa.

Yksi painopistealueiden 1 ja 2 keskeisistä tutkimusaiheista oli hitaan inflaation ja toistuvasti virheellisten inflaatioennusteiden syiden entistä parempi ymmärtäminen. Tuloksissa korostettiin sekä EU:n ulkoisten että sisäisten kanavien tärkeyttä. Ulkoisista vaikutuksista vaikeus ennustaa öljyn hintaa todettiin keskeiseksi syyksi viimeaikaisiin inflaatioennusteiden virheisiin. Siksi kehitettiin useita uusia malleja, joiden avulla öljymarkkinoiden kehitystä voitaisiin ennustaa paremmin ja yhdistellä myös eri mallien avulla saatuja tuloksia. Sisäisistä vaikutuksista tutkijat ottivat esille mahdollisina syinä inflaation yliarviointiin talouden käyttämättömän kapasiteetin laajuuden mahdollisen aliarvioinnin sekä vahvistuvan yhteyden taloudellisen toimeliaisuuden ja inflaation välillä. Tutkimustoiminta auttoi myös tunnistamaan uusia riskejä, jotka liittyvät mahdolliseen inflaatio-odotusten poikkeamiseen tavoitteista ja osoittivat, miten nimelliskorkojen alarajan saavuttaessa nollan hidas inflaatio saattaa ruokkia itse itseään. Tutkimuksessa korostettiin samalla, miten ennakoivalla viestinnällä ja epätavanomaisilla rahapoliittisilla toimilla voi olla tässä ympäristössä merkittävä vaikutus pyrittäessä vähentämään riskejä tavoitteiden vastaisista inflaatio-odotuksista ja tukemaan kokonaiskysyntää.

Sekä mikro- että makrotason vakautta koskevat politiikat olivat myös entistä merkittävämpiä EKP:n tutkimuskohteita vuonna 2015. Yhteisen valvontamekanismin perustamisen jälkeen tutkimus on keskittynyt pankkien toiminnassa ja niiden taseissa havaittaviin sääntelyn ja hallitusten muiden politiikkojen vaikutuksiin. Tärkeänä pidettiin myös mallien kehittämistä makrovakautta lisäävien politiikkojen analysointiin ja niiden vuorovaikutukseen muiden politiikkojen, kuten rahapolitiikan kanssa. Euroalueen maiden välillä olemassa olevien erojen ja tasapainottomuustekijöiden analysointi oli keskeinen painopistealueen 4 tutkimuskohde. Tämän työn merkittävä tulos oli niiden rakenteellisten tekijöiden nimeäminen, jotka voivat selittää eroja esimerkiksi instituutioihin, työmarkkinoihin ja tuotemarkkinoihin liittyvissä kapeikoissa, jotka voivat jarruttaa kasvua. Rahoitusmarkkinoilla tärkeä uusi tutkimuskohde oli indikaattoreiden kehittäminen rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen ja pankkialan haavoittuvuuksien arviointiin.

Eurojärjestelmän/EKPJ:n tutkimusverkostot

Eurojärjestelmän/EKPJ:n tutkimusverkostot tuottivat merkittävän määrän tietoa myös vuonna 2015.Näihin kuuluivat kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta tarkasteleva verkosto (Household Finance and Consumption Network), palkkakehitystä tutkiva verkosto (Wage Dynamics Network) ja kilpailukykyä mittaava verkosto (Competitiveness Research Network).

Kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta tarkastelevan verkoston työskentely keskittyi analysoimaan kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevasta eurojärjestelmän kyselystä (Household Finance and Consumption Survey, HFCS) saatuja tuloksia. Kyselyn tavoitteena on ymmärryksen lisääminen siitä, miten moninaisuus kotitalouksien tasolla vaikuttaa makrotalouden kehitykseen. Vuoden mittaan tutkimus laajeni koskemaan kulutuskäyttäytymisen eri osa-alueita ja kotitalouksien rahoitusta. Tässä yhteydessä analysoitiin kotitalouksien varallisuusaseman muutosten vaikutusta kulutukseen ja varallisuuden jakautumista kotitalouksien kesken ja eri maissa. Tutkimustietoa käytettiin inflaation ja deflaation kotitalouksien varallisuuteen kohdistuvien vaikutusten mittaamiseen. Merkittävä havainto oli, että nuoret, keskiluokkaiset kotitaloudet, jotka usein ottavat asuntolainaa, häviävät deflaatiotilanteessa eniten, kun taas jo varallisuutta keränneet (varakkaat ja varttuneet) kotitaloudet kärsivät eniten inflaation nopeutumisesta. Lisäksi kotitalouksien varallisuutta ja kulutusta koskevan kyselyn tietoja käytettiin arvioitaessa, miten korkotason lasku supisti yksittäisten kotitalouksien velanhoitomenoja. Tulosten perusteella velanhoitosuhde pieneni erityisesti sellaisissa kotitalouksissa, joiden tulot olivat pienimpiä (ks. kaavio 2).

Kaavio 2

Asuntolainanhoitokulujen osuus tuloista

Lähde: EKP.

Palkkakehitystä tutkiva verkosto käynnisti tutkimuksensa kolmannen vaiheen, johon osallistuu aktiivisesti 25 kansallista keskuspankkia. Vuonna 2014 ja vuoden 2015 alussa kerätyistä maakohtaisista tiedoista koottiin yhdenmukainen, kaikki tutkitut maat käsittävä tiedosto. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten yritykset ovat sopeutuneet erilaisiin häiriöihin ja institutionaalisiin muutoksiin rahoituskriisin jälkeen. Nämä yritystason tiedot ovat käytössä useissa meneillään olevissa tutkimusprojekteissa, joissa analysoidaan ruohonjuuritason muutoksia EU-maiden työmarkkinoilla vuosina 2010–2013. Analyysit koskevat 1) häiriöiden ajoitusta ja kestoa sekä 2) häiriöiden vaikutuksia työllisyyteen ja palkkoihin sekä niiden suhdetta rakenteellisiin uudistuksiin.

Vuonna 2015 kilpailukykyä mittaava verkosto tutki uuden EU:n laajuisen yritystason tietokannan pohjalta laajasti kauppaa ja kilpailukykyä vahvistavia tekijöitä, sisäisten häiriöiden välittymistä ja resurssien jakautumista EU:ssa. Verkoston tärkeimpiin havaintoihin kuului Euroopan kilpailukyvyn voimakas riippuvuus myös hinnan ulkopuolisista innovaatioihin, teknologiaan ja organisaation pätevyyteen liittyvistä tekijöistä, ei siis yksinomaan hinnoista, kustannuksista ja palkoista. Verkosto totesi myös, että yritysten tuottavuuden kokonaishajonta on ratkaiseva kaupan menestystekijä, kun otetaan huomioon esimerkiksi vientiyritysten toisistaan huomattavasti poikkeavat reaktiot erilaisissa häiriötilanteissa. Vuoden kuluessa tiedoston kattavuutta laajennettiin päivittämällä tuottavuuden jakautumisessa ajan mittaan (esimerkiksi ennen kriisiä ja sen jälkeen) tapahtuneita muutoksia ja tarkastelemalla erikseen erityyppisiä yrityksiä niiden koon ja sijaintimaan perusteella.

Kokoukset ja julkaisut

Tutkijakonferenssien ja työpajojen järjestäminen edistää kriittistä tutkimustulosten vaihtoa ja yhteistä käsittelyä. EKP järjesti vuonna 2015 useita tällaisia tapahtumia. Yksi merkittävimmistä oli Portugalin Sintrassa järjestetty EKP:n keskuspankkifoorumi, jonka aiheena oli ”Inflaatio ja työttömyys Euroopassa”. Toinen tärkeä työpaja järjestettiin marraskuussa 2015 otsikolla ”Rahapolitiikan haasteet hitaan inflaation aikana”.

Monista EKP:n tutkimuksista laadittiin myös julkaisuja. EKP:n Working Paper -sarjan avulla tutkimustuloksia pystytään välittämään ajantasaisesti. Tässä sarjassa ilmestyi vuonna 2015 kaikkiaan 117 tutkimusjulkaisua. EKP:n työntekijät laativat lisäksi kokonaan tai ryhmän jäseninä 67 vertaisarvioiduissa kansainvälisissä julkaisuissa ilmestynyttä artikkelia. Tämä merkitsee huomattavaa lisäystä vuoden 2014 määristä ja sisältää aiempaa enemmän talous- ja rahoitusalan tiedejulkaisuja.

Oikeudelliset asiat

Vuonna 2015 EKP oli osallisena useissa oikeudenkäynneissä EU:n tuomioistuimissa. Lisäksi se antoi useita lausuntoja ehdotuksista EU:n ja sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi – perussopimusten mukaan EKP:tä on kuultava kansallisista lainsäädäntöehdotuksista sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, ja sen on valvottava keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattamista.

Oikeudenkäynnit EU:n tuomioistuimissa

Saksan perustuslakituomioistuimen esitettyä ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön rahapoliittisia suoria kauppoja koskevassa asiassa Euroopan unionin tuomioistuin noudatti olennaisilta osiltaan 14.1.2015 annettua julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta ja vahvisti rahapoliittisten suorien kauppojen olevan perussopimusten mukaisia 16.1.2015 antamassaan tuomiossa C-62/14. Se katsoi, että EKP:llä on laaja harkintavalta rahapolitiikan määrittelyssä ja toteutuksessa. Koska rahapoliittisten suorien kauppojen tarkoituksena on pitää rahapolitiikka yhtenäisenä euroalueella ja taata rahapolitiikan välittymismekanismin asianmukainen toiminta, ne kuuluvat EKP:n mandaattiin eli hintavakauden ylläpitämiseen. Niillä ei etenkään puututa jäsenvaltioiden talouspoliittiseen vastuuseen. Unionin tuomioistuimen mielestä tätä päätelmää ei muuta se, että rahapoliittisten suorien kauppojen toteuttaminen edellyttää asianomaisten jäsenvaltioiden noudattavan täysimääräisesti Euroopan rahoitusvakausvälineestä ja Euroopan vakausmekanismista rahoitettavia makrotalouden sopeutusohjelmia, koska näin vältetään riski siitä, että rahapoliittiset toimet vaarantavat kyseisten jäsenvaltioiden harjoittaman talouspolitiikan tehokkuuden. Rahapoliittiset suorat kaupat ovat lisäksi suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Keskuspankkirahoituksen kieltoa koskevilta osin unionin tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei valtion joukkolainojen ostamisella jälkimarkkinoilta saa olla vastaavaa vaikutusta kuin niiden ostamisella ensimarkkinoilta ja ettei jälkimarkkinaostoja saa käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 123 tavoitteen kiertämiseen. Valtion joukkolainojen osto-ohjelmiin on siis sisällytettävä tästä riittävät takeet. Unionin tuomioistuin katsoi, että rahapoliittisissa suorissa kaupoissa on tällaiset takeet, sillä niissä vältetään erityisesti antamasta takeita siitä, että EKPJ ostaa joukkolainat niiden liikkeeseenlaskun jälkeen. Unionin tuomioistuin huomautti, etteivät rahapoliittiset suorat kaupat heikennä kyseisten jäsenvaltioiden motivaatiota noudattaa tervettä budjettipolitiikkaa. Saksan perustuslakituomioistuin antaa ennakkoratkaisutuomion perusteella oman lopullisen ratkaisunsa siitä, ovatko rahapoliittiset suorat kaupat Saksan perustuslain mukaisia.

Lokakuussa 2015 Euroopan unionin yleinen tuomioistuin ratkaisi EKP:n hyväksi kaikki Kreikan valtion joukkolainojen haltijoiden vireille panemat kanteet. Kantajat väittivät kärsineensä taloudellisia tappioita ja katsoivat, että heiltä oli evätty perustavanlaatuinen oikeus omaisuuteen ja taloudelliseen vapauteen, kun Kreikan valtionvelka järjestettiin osittain uudelleen vuonna 2012. Asiassa T-79/13 unionin yleinen tuomioistuin katsoi väitettyjä vahinkoja koskevilta osin, ettei EKP ollut syyllistynyt lainvastaisiin toimiin, jotka voisivat johtaa vastuun syntymiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi myös, että vaikka EKP osallistuu Kreikan taloudellisen tilanteen seurantaan, sen ei voida katsoa olevan vastuussa yksityisen sektorin osallistumisesta velan uudelleenjärjestelyyn, koska vastuu kyseisistä päätöksistä lankeaa ensisijaisesti tai jopa yksinomaan Kreikan hallitukselle. Tuomiossa vahvistettiin, että EKP toimi yksityisen sektorin osallistumisen yhteydessä vain neuvonantajana Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehtyyn sopimukseen perustuvan mandaattinsa rajoissa. Unionin yleinen tuomioistuin korosti – kuten Euroopan unionin tuomioistuin edellä rahapoliittisia suoria kauppoja koskevassa tuomiossaan – että EKP:llä on rahapolitiikan määrittelyssä ja toteutuksessa laaja harkintavalta. Lisäksi se katsoi, että vastuu voi syntyä rahapolitiikan alalla vain, jos EKP on ylittänyt ilmeisellä ja vakavalla tavalla käytettävissään olevien toimivaltuuksien rajat. Jäljellä olleet kolme asiaa, T-350/14, T-38/14 ja T-413/14 jätettiin tutkimatta.

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 4.3.2015 tuomion T-496/11, joka koskee keskusvastapuoliin eurojärjestelmän yleisvalvontaperiaatteiden perusteella sovellettavan sijaintipolitiikan oikeudellista pätevyyttä. Iso-Britannia oli nostanut vuonna 2011 kanteen yleisvalvontaperiaatteiden kumoamiseksi, koska niissä määrätään tiettyihin euroalueen ulkopuolisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin keskusvastapuoliin sovellettavasta sijaintipolitiikasta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että yleisvalvontaperiaatteissa on sääntelyllisiä vaatimuksia ja että EKP:n valvontavaltuus ei ulotu tällaisten vaatimusten asettamiseen keskusvastapuolille. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi yleisvalvontaperiaatteet siltä osin kuin niissä asetetaan sijaintivaatimuksia tietyille keskusvastapuolille. EKP:n neuvosto hyväksyi 10.9.2015 yleisvalvontaperiaatteiden tarkistetun väliaikaisversion, jossa ei ole enää keskusvastapuolia koskevia sijaintivaatimuksia. Tarkistetut periaatteet julkaistiin EKP:n verkkosivuilla.

EKP:n lausunnot ja kuulematta jättämiset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 nojalla EKP:tä on kuultava ehdotuksista EU:n tai sen jäsenvaltioiden lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla.[53] Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla. EKP:n lausunnot ehdotuksista EU:n lainsäädännöksi julkaistaan lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Vuonna 2015 EKP antoi kolme lausuntoa ehdotuksista EU:n säädöksiksi ja 55 lausuntoa ehdotuksista kansalliseksi lainsäädännöksi toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

EU:n lainsäädännön osalta EKP antoi lausunnot CON/2015/10 ja CON/2015/18, jotka koskevat yhdenmukaistettuja kuluttajahintaindeksejä, sekä lausunnon CON/2015/4 Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävien ja organisaation tarkistuksesta.

Monet kansallisten viranomaisten pyynnöstä annetut lausunnot koskivat uusien tehtävien antamista kansallisille keskuspankeille, kuten niiden roolia kansallisina kriisinratkaisuviranomaisina[54] kansallisten kriisinratkaisujärjestelyjen käytön yhteydessä[55],talletussuojajärjestelmiä[56], pankkitilien rekistereitä[57], keskitettyä luottorekisteriä, luottoneuvojaa, rahoitusleasingyritysten ja luottoja hankkivien yhtiöiden sääntelyä[58] sekä kuluttajansuojaa. EKP antoi myös lausuntoja kansallisten keskuspankkien perussääntöjen muutoksista. Lausunnoissa käsiteltiin muun muassa keskuspankkien riippumattomuutta sekä niiden päätöksentekoelinten jäsenten nimittämistä ja erottamista.[59] EKP antoi lisäksi lausuntoja lainsäädännöstä, joka koskee maksuja, seteleitä[60], väärentämistä, velvoiteprosentteja, tilastoja[61], valuuttamääräisten lainojen uudelleenjärjestelyä[62], luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa ja rahoitusjärjestelmän vakautta[63].

Velvollisuus kuulla EKP:tä laiminlyötiin seitsemäntoista kansallisen lainsäädäntöehdotuksen tapauksessa, joista seuraavia pidettiin selkeinä ja tärkeinä.[64]

Bulgarian kansalliskokous ei pyytänyt EKP:ltä lausuntoa luottolaitoksista annetun lain ja muiden lakien muuttamisesta[65], mikä herätti huolta siitä, että keskuspankin riippumattomuutta on mahdollisesti loukattu.

Kroatian viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa lainsäädännöstä, jolla vahvistettiin Sveitsin frangin määräisten tai Sveitsin frangiin kytkettyjen lainojen kuukausittaisten lyhennyserien vaihtokurssi.[66] EKP:ltä ei pyydetty lausuntoa myöskään lisälaista, jossa säädetään tällaisten lainojen muuntamisesta euromääräisiksi tai euroon kytketyiksi lainoiksi. Viimeksi mainitun säädöksen merkityksen vuoksi EKP päätti antaa asiasta oma-aloitteisen lausunnon (CON/2015/32), mutta Kroatian parlamentti hyväksyi lain ennen kuin EKP ehti antaa lausuntonsa.

Kreikan viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa ns. lain sisältöisestä säädöksestä (Act of Legislative Content), joka koskee lyhytkestoista pankkivapaapäivää sekä käteisnostojen ja pääomansiirtojen rajoituksia. EKP hyväksyi tämän kreikkalaisen säädöksen, joka on poikkeuksellinen ja tilapäinen ja annettiin kiireellisesti yleisen edun kannalta pakottavista syistä sen varmistamiseksi, että pääomanliikkeiden rajoituksia voidaan tarvittaessa muuttaa.

Unkarin viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa uusista säädöksistä, jotka koskevat ylimääräisen investointien takausrahaston perustamista,[67] henkilön maksukyvyttömyyttä koskevia toimenpiteitä[68] ja tiettyjen valuuttamääräisten kuluttajaluottojen muuntamista Unkarin forinteiksi[69].

EKP päätti antaa oma-aloitteisen lausunnon (CON/2015/55) Irlannin lakiluonnoksesta, joka koskee pankkiautomaateilla tehtävistä käteisnostoista kannettavaa leimaveroa, koska lakiluonnos on EKPJ:n kannalta yleisesti merkittävä. Se saattaa nimittäin tehdä eurosetelien käytöstä kalliimpaa kuin sähköisistä maksutavoista ja siten heikentää euron asemaa laillisena maksuvälineenä.

Portugalin viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa Portugalin keskuspankin johtajien nimitysmenettelyyn tehtävistä muutoksista.

Myöskään Slovakian viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa kauppalakiin ja siihen liittyviin säädöksiin tehtävistä muutoksista[70], joiden nojalla hallitus voi käyttää erityistä rahoituslaitoksilta perittävää maksua vahvistaakseen täysin valtion omistuksessa olevien oikeushenkilöiden omaa varallisuutta.

Slovenian viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa säädöksestä, joka koskee kansallisesti merkittävien hankkeiden järjestelmällistä tutkimusta. Tällaiset hankkeet koskevat muun muassa takeita Slovenian keskuspankin ja sen päätöksentekoelinten riippumattomuuden säilyttämiseksi.

EKP päätti antaa oma-aloitteisen lausunnon (CON/2015/56) Romanian lakiluonnoksesta, joka koskee velkasopimuksen velvoitteista vapautumista siirtämällä vakuutena olevan asunto-omaisuuden omistusoikeus velkojalle, koska lakiluonnos on EKPJ:n kannalta yleisesti merkittävä. Se vaikuttaa nimittäin Romanian rahoitusjärjestelmään, ja sillä on mahdollisesti laaja heijastusvaikutus talouteen ja pankkisektoriin.

Kypros, Kreikka, Unkari, Irlanti ja Italia jättivät selkeästi ja toistuvasti kuulematta EKP:tä.

Yhteiseen valvontamekanismiin liittyvä lainsäädäntökehitys: oikaisulautakunta

Oikaisulautakunta, jossa on viisi jäsentä ja kaksi varajäsentä, käsittelee EKP:n valvontapäätöksiä uudelleen EKP:n sisällä. Lautakunta aloitti toimintansa syyskuussa 2014 ja on sen jälkeen käsitellyt uudelleen useita valvontapäätöksiä, joita niiden vastaanottajat ovat riitauttaneet.

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon noudattaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 271 alakohdan d perusteella EKP:n tehtävänä on valvoa, että EU:n kansalliset keskuspankit ja EKP noudattavat sopimuksen artiklojen 123 ja 124 sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 3603/93 ja 3604/93 kieltoja. Artiklassa 123 kielletään EKP:tä ja kansallisia keskuspankkeja myöntämästä tilinylitysoikeuksia tai muita luottojärjestelyjä jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille sekä hankkimasta velkasitoumuksia suoraan niiltä (ensimarkkinoilta). Artiklassa 124 kielletään toimenpiteet, joilla jäsenvaltioiden keskushallinnoille tai EU:n toimielimille tai laitoksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. EKP:n ohella myös Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat näitä määräyksiä.

EKP seuraa myös, miten EU:n kansalliset keskuspankit ostavat jälkimarkkinoilta oman maansa ja muiden jäsenvaltioiden julkisen sektorin sekä EU:n toimielinten ja laitosten velkainstrumentteja. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappaleiden mukaan julkisen sektorin velkainstrumenttien hankkimista jälkimarkkinoilta ei saisi käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 123 määrätyn tavoitteen kiertämiseen. Tällaisia velkainstrumenttien ostoja ei saisi käyttää julkisen sektorin epäsuorana keskuspankkirahoituksena.

Vuonna 2015 toteutettu seuranta vahvisti, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklojen 123 ja 124 määräyksiä ja niihin perustuvia neuvoston asetuksia oli yleisesti ottaen noudatettu.

Seurannassa havaittiin, että osalla EU:n kansallisista keskuspankeista julkisen sektorin talletuksia koskevat korkokäytännöt eivät olleet kaikilta osin korkokattojen mukaisia vuonna 2015. Eräiden kansallisten keskuspankkien on huolehdittava, että julkisen sektorin talletusten korkokattona on vakuudeton yön yli -markkinakorko myös silloin, kun se on negatiivinen.

Irlannin keskuspankki vähensi vuonna 2015 IBRC-pankkiin (Irish Bank Resolution Corporation) liittyviä omaisuuseriä, jotka on ajan mittaan myytävä kokonaisuudessaan. Vuoden aikana myytiin muun muassa pitkäaikaisia vaihtuvakorkoisia joukkovelkakirjalainoja. Joutuisampi myynti hälventäisi kuitenkin paremmin vakavan huolen keskuspankkirahoituksen käytöstä.

EKP jatkoi vuonna 2015 seurantaa, joka perustuu EKP:n vuosikertomuksessa 2014 esiin tuotuun huoleen Unkarin keskuspankin vuonna 2014 käynnistämistä useista rahapolitiikkaan liittymättömistä ohjelmista, joita voidaan pitää mahdollisesti keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon vastaisina, jos Unkarin keskuspankin katsotaan ottavan niiden myötä vastuulleen valtiolle kuuluvia tehtäviä tai tarjoavan valtiolle taloudellista hyötyä. Tällaisia ohjelmia ovat muun muassa kiinteistöinvestointiohjelma, taloudellisen lukutaidon edistämisohjelma, jota toteutetaan kuuden säätiön muodostaman verkoston välityksellä, unkarilaisen taiteen ja kulttuuriomaisuuden osto-ohjelma sekä ohjelma, jossa aiemmin Unkarin finanssivalvontaviranomaisen palveluksessa työskennelleet voivat siirtyä keskuspankin työntekijöiksi. Koska EKP:n huoli ei haihtunut vuoden 2015 kuluessa, se seuraa näitä toimia edelleen tarkasti varmistaakseen, että niiden toteutus ei johda keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon rikkomiseen. Unkarin keskuspankin tulisi myös huolehtia siitä, ettei säätiöverkostolle myönnettyjä keskuspankkivaroja käytetä suoraan tai epäsuorasti valtion rahoitustarkoituksiin.

Unkarin keskuspankki hankki vuonna 2015 omistukseensa enemmistöosuuden Budapestin pörssistä, minkä voidaan katsoa aiheuttavan huolta keskuspankkirahoituksen käytöstä. Unkarin keskuspankki käytti nimittäin tosiasiassa keskuspankkivaroja edistääkseen talouspoliittista päämäärää, jonka edistämisen katsotaan yleensä kuuluvan maan hallituksen toimivaltaan. Unkarin keskuspankki päätti myös tehdä useita muutoksia rahapolitiikan välineisiinsä tukeakseen omarahoitteista ohjelmaansa. Koska tällaisilla toimenpiteillä kannustetaan pankkeja ostamaan Unkarin forintin määräisiä julkisyhteisöjen arvopapereita, joitakin muutoksista voidaan pitää keinona kiertää perussopimuksen artiklassa 124 tarkoitettu erityisoikeuksia koskeva kielto. EKP kehottaakin Unkarin keskuspankkia arvioimaan toimenpiteet huolellisesti, jotta se voisi välttää keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevien kieltojen rikkomisen.

Kreikan keskuspankki maksoi takaisin IMF:n valmiusluottojärjestelyyn liittyvän Kreikan valtion velkasitoumuksen käyttäen hallussaan olevia erityisiä nosto-oikeuksia, joista Kreikan keskuspankki kantoi riskit ja mahdolliset hyödyt. Takaisinmaksu herätti vakavaa huolta keskuspankkirahoituksen kiellon rikkomisesta, koska se johti tosiasiassa siihen, että Kreikan keskuspankki rahoitti velkasitoumuksen, jonka julkinen sektori oli antanut kolmannelle osapuolelle. IMF:n jakamia erityisiä nosto-oikeuksia koskevien tilien pitoa ja käyttömenettelyjä koskeva sopimus, jonka IMF ja Kreikan hallitus allekirjoittivat joulukuussa 2015, estää vastaavanlaisten tilanteiden toistumisen tulevaisuudessa.

Kansainväliset suhteet ja Eurooppa-suhteet

Eurooppa-suhteet

Kriisistä saatujen kokemusten pohjalta toteutettiin vuoden aikana uusia toimenpiteitä pankkiunionin saamiseksi päätökseen, rahoitussektorin pirstaleisuuteen puuttumiseksi ja rahoitussektorin korjaamisen jatkamiseksi euroalueella. Näihin tavoitteisiin pääsemistä edistivät eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskeva Euroopan komission ehdotus ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustaminen. Euroalueen taloudellinen tilanne ja neuvottelut Kreikalle myönnettävästä rahoitustuesta muovasivat myös euroryhmän ja Ecofin-neuvoston kokousten esityslistoja. EKP:n pääjohtaja ja johtokunnan muut jäsenet osallistuivat näihin kokouksiin. Finanssi-, rahoitus- ja rakennepolitiikkaa koskevan johdonmukaisen strategian tarve elpymisen edistämiseksi Euroopassa oli näkyvästi esillä Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja eurohuippukokouksissa, joihin EKP:n pääjohtaja kutsuttiin. Vuonna 2015 EKP ylläpiti tiivistä vuoropuhelua EU:n toimielinten ja foorumien, varsinkin Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Ecofin-neuvoston, euroryhmän ja Euroopan komission, kanssa.

Euroopan talous- ja rahaliiton viimeisteleminen

EKP:n pääjohtaja, Euroopan komission puheenjohtaja, eurohuippukokouksen puheenjohtaja ja Euroopan parlamentin puhemies olivat mukana laatimassa kertomusta ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”, joka julkaistiin 22.6.2015. Lokakuussa 2014 pidetyssä eurohuippukokouksessa annettiin valtuudet ”valmistella jatkotoimia talouden ohjauksen parantamiseksi euroalueella”, minkä mukaisesti kertomukseen sisältyy kolmivaiheinen etenemissuunnitelma kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa.

Kertomuksen jatkoksi Euroopan komissio hyväksyi 21.10.2015 kokonaisuuden, jolla viitoitetaan tietä kertomukseen sisältyvien lyhyen aikavälin ehdotusten täytäntöönpanolle. Ehdotukset koskevat erityisesti kansallisia kilpailukykykomiteoita, eurooppalaisen finanssipoliittisen neuvoston perustamista ja etenemistä kohti euroalueen yhtenäistä ulkoista edustusta kansainvälisillä foorumeilla, varsinkin Kansainvälisessä valuuttarahastossa.

Nämä ovat ensimmäiset toimet talouspolitiikan ohjausjärjestelmän parantamiseksi. Eurooppalaisen finanssipoliittisen neuvoston valtuuksia ja itsenäisyyttä on selkeytettävä ja vahvistettava sen varmistamiseksi, että neuvosto voi merkittävällä tavalla osallistua avoimuuden lisäämiseen ja finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisen parantamiseen.[71] Kilpailukykykomiteat voivat puolestaan antaa uutta vauhtia rakenneuudistusten toteutukseen euroalueen maissa, mutta ne on perustettava tavalla, jossa varmistetaan niiden itsenäisyys sekä kansallisella tasolla että verkoston muodossa euroalueen tasolla.[72] EKP jatkoi ratkaisevien toimien puoltamista pankkiunionin loppuun saattamiseksi, mihin tulisi sisällyttää yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskevien uskottavien yhteisten varautumisjärjestelyjen luominen ja eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän käyttöönotto. Tässä yhteydessä EKP pitää tervetulleena komission asetusluonnosta tällaisen järjestelmän perustamisesta. Pankkiunionin ohella EU:n pääomamarkkinaunionin on mahdollista vahvistaa talous- ja rahaliittoa parantamalla rajatylittävää riskien jakamista ja tekemällä rahoitusjärjestelmästä kestävämmän, mutta sen avulla voidaan myös laajentaa ja helpottaa rahoituksen saantia sekä kehittää edelleen Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä.[73]

Nämä lyhyen aikavälin toimet on toteutettava pian, kuten kertomuksessa todetaan. Tämän jälkeen on käynnistettävä talous- ja rahaliittoa koskevan yksityiskohtaisen pitkän aikavälin vision työstäminen mahdollisimman pian. EKP on usein tähdentänyt, että nykyisiä puitteita koskevia säännöksiä on sovellettava johdonmukaisesti ja huolellisesti ja että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarvitaan nykyistä enemmän yhteisvastuullisuutta esimerkiksi tehostetun ohjauksen avulla siirtymällä säännöistä kohti toimielimiä. Eurojärjestelmä on valmis tukemaan tätä toimintaa.

Demokraattisen tilivelvollisuuden täyttäminen

EKP on tilivelvollinen toimistaan Euroopan parlamentille, joka on EU:n kansalaisten valitsemista edustajista muodostuva elin. Vuonna 2015 EKP:n pääjohtaja oli neljästi Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana. Kuulemistilaisuudet pidettiin 23.3., 15.6., 23.9. ja 12.11. Näissä kuulemistilaisuuksissa Euroopan parlamentin jäsenet käsittelivät erityisesti euroalueen taloudellista tilannetta, EKP:n laajennettua omaisuuserien osto-ohjelmaa, makrotalouden sopeutusohjelmia ja euroalueen talouden ohjauksen uudistamista. Säännöllisten kuulemisten lisäksi EKP:n pääjohtaja osallistui 25.2. täysistuntokeskusteluun, jonka aiheena oli Euroopan parlamentin päätöslauselma EKP:n vuoden 2013 vuosikertomuksesta. Lisäksi EKP:n varapääjohtaja esitteli valiokunnalle 20.4. EKP:n vuosikertomuksen vuodelta 2014, ja johtokunnan jäsen Yves Mersch osallistui 16.6. TARGET2-Securities-järjestelmää koskevaan julkiseen kuulemistilaisuuteen valiokunnassa.

EKP täyttää tilivelvollisuutensa myös raportoimalla säännöllisesti ja vastaamalla parlamentin jäsenten kirjallisiin kysymyksiin, joiden lukumäärä on kasvanut huomattavasti: vuonna 2015 se vastaanotti 179 kirjettä, mikä ylitti koko edellisellä vaalikaudella saatujen kirjeiden lukumäärän (ks. kaavio 3). Vastaukset näihin kirjeisiin julkaistaan EKP:n verkkosivuilla. Useimmat kysymykset koskivat EKP:n epätavanomaisten rahapoliittisten toimien toteutusta, talousnäkymiä ja makrotalouden sopeutusohjelmia.

Kaavio 3

Euroopan parlamentin jäseniltä saadut kirjeet

Lähde: EKP.

Entiseen tapaan EKP antoi panoksensa Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston keskusteluihin toimivaltaansa kuuluvista säädösehdotuksista.

EKP on tilivelvollinen myös pankkivalvontatoimistaan Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle. Tässä yhteydessä EKP:n valvontaelimen puheenjohtaja oli Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana viisi kertaa ja osallistui valikoituihin Ecofin-neuvoston ja euroryhmän kokouksiin. Tarkempia tietoja annetaan EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomuksessa vuodelta 2015.

Kansainväliset suhteet

Haastavassa kansainvälisessä toimintaympäristössä EKP osallistui kansainvälisten foorumien keskusteluihin, keräsi tietoja ja tiedotti omasta toiminnastaan vahvistaen siten suhteita keskeisiin kansainvälisiin vastapuoliin. Tämä oli erityisen tärkeää vuonna, jona rahaviranomaiset ympäri maailmaa pyrkivät sopeuttamaan politiikan viritystä.

G20-maat

Maailmantalouden elpyessä vaimeasti ja heilahtelujen voimistuessa joissakin kehittyvissä markkinatalouksissa EKP osallistui aktiivisesti G20-maiden keskusteluihin maailmantalouden kasvun ja talouden kestokyvyn edistämisestä ja tähdensi uudistussuunnitelmien tinkimätöntä täytäntöönpanoa. Tilanteessa, jolle ovat ominaisia merkittävät rahapoliittiset ja muut poliittiset päätökset, tarkasteltiin myös kansallisten talouspolitiikkojen maailmanlaajuisia heijastusvaikutuksia. Epävarmuuden ja negatiivisten heijastusvaikutusten vähentämiseksi korostettiin sitä, että poliittisten päätösten ja toimien on oltava huolellisesti tarkistettuja ja niistä on tiedotettava selkeällä tavalla.

Antalyan huippukokouksessa G20-maiden johtajat kertoivat edistymisestä kasvustrategioiden täytäntöönpanossa. Näiden strategioiden tavoitteena on kasvattaa yhteenlaskettua BKT:tä (vähintään) 2 % vuoteen 2018 mennessä. Rahoitussektorin uudistusohjelman keskeisten osien loppuun saattamiseen oltiin tyytyväisiä, ja täytäntöönpanon johdonmukaisuutta pidettiin tärkeänä. G20-maiden johtajat arvioivat myös muiden maailmanlaajuisten hankkeiden edistymistä. Näistä mainittakoon erityisesti veropohjan kaventumista ja voitonsiirtoa koskeva hanke, jolla pyritään nykyaikaistamaan kansainvälisiä verotussääntöjä. Kaiken kaikkiaan G20-maiden toimilla on tarkoitus lisätä tosiasiallista ja potentiaalista kasvua, tukea uusien työpaikkojen luomista, parantaa kestokykyä, edistää kehitystä ja lisätä politiikkojen kattavuutta.

Kansainväliseen valuuttarahastoon ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteeseen liittyvät politiikkakysymykset

EKP osallistui aktiivisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa käytyihin keskusteluihin kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteesta. Lisätäkseen EU:n ja euroalueen näkemysten kuulluksi tulemista se tuki yhteisten kantojen koordinointia. Vuonna 2015 valuuttarahasto suoritti viiden vuoden välein tehtävän erityisen nosto-oikeuden (SDR) arvostusmenetelmän tarkistuksen varmistaakseen sen, että erityisen nosto-oikeuden määrittelyssä käytettävä valuuttakori ilmaisee edelleen keskeisten valuuttojen suhteellisen merkityksen maailman kauppa- ja rahoitusjärjestelmissä. Vuoden 2015 tarkistuksessa yhtenä keskeisenä keskustelunaiheena oli se, pitäisikö Kiinan renminbi lisätä erityisen nosto-oikeuden määrittelyssä käytettävän valuuttakorin valuuttojen joukkoon. Ennen vuoden 2015 tarkistusta Kiinan viranomaiset toteuttivat useita uudistuksia parantaakseen renminbin vapaata käyttöä. Kansainvälisen valuuttarahaston johtokunta hyväksyi 30.11.2015 renminbin sisällyttämisen erityisen nosto-oikeuden määrittelyssä käytettävään valuuttakoriin. Muutos tulee voimaan 1.10.2016.

Kaavio 4

Erityisen nosto-oikeuden määrittelyssä käytettävän valuuttakorin koostumus lokakuusta 2016 lähtien

Lähde: Kansainvälinen valuuttarahasto.

Vuonna 2010 sovittu valuuttarahaston jäsenosuuksien ja hallinnon uudistus oli edelleen vireillä koko vuoden 2015 ajan, koska Yhdysvallat – valuuttarahaston suurin jäsen – ei ollut ratifioinut sitä. Vuoden lopussa Yhdysvaltain kongressi antoi kuitenkin luvan uudistusten ratifioimiseen tietyin edellytyksin. Sitten kun uudistukset ovat tulleet voimaan, valuuttarahaston hallinto paranee, kun se heijastaa kehittyvien markkinatalouksien merkitystä nykyistä paremmin, ja valuuttarahaston jäsenosuuksista koostuva perusrahoitus kasvaa huomattavasti. EKP kannattaa sitä, että valuuttarahasto pysyy vahvana, sillä on riittävät resurssit ja se säilyy jäsenosuuksiin perustuvana laitoksena siten, että se on nykyistä vähemmän riippuvainen lainarahoituksesta. Vuonna 2015 jatkettiin työtä valuuttarahaston lainanantojärjestelmän joustavuutta lisäävien mahdollisten uudistusten hyväksi. Valuuttarahasto suoritti myös kattavan arvioinnin, jonka kohteena olivat sen ohjelmat 27 maan osalta (mukana 23 rahoitusjärjestelyä) vuosina 2008‒2015. Arvioitavina olivat muun muassa valuuttaunionin jäsenten sopeutusstrategia ja alueellisen rahoituksen merkitys euroalueen ohjelmien kannalta.

Tekninen yhteistyö

EKP jatkoi teknisen yhteistyönsä laajentamista EU:n ulkopuolisten maiden keskuspankkien kanssa. EKP:n yhteistyö mahdollisesti EU:hun liittyvien maiden keskuspankkien kanssa käsitti kaksi yhteistyöohjelmaa sekä toimia, jotka toteutettiin osana alueellisten työkokousten sarjaa. Mainitut kaksi yhteistyöohjelmaa toteutettiin yhdessä kansallisten keskuspankkien kanssa EU:n rahoituksella, ja ne hyödyttivät Montenegron keskuspankkia, Kosovon tasavallan keskuspankkia, Albanian keskuspankkia ja Makedonian tasavallan keskuspankkia. Alueellisten työkokousten aiheita olivat EU:hun liittymistä koskevat institutionaaliset haasteet, makro- ja mikrovalvonta sekä paikallisen valuutan käytön lisääminen kansallisissa rahoitusjärjestelmissä. Tekninen yhteistyö täydentää EKP:n harjoittamaa hakijamaiden ja potentiaalisten hakijamaiden säännöllistä seurantaa ja analysointia sekä vuoropuhelua niiden keskuspankkien kanssa. EKP jatkoi myös yhteistyötä kehittyvien G20-markkinatalouksien keskuspankkien kanssa jakaen teknistä asiantuntemusta ja parhaita käytänteitä. Tässä yhteydessä EKP allekirjoitti uuden yhteisymmärryspöytäkirjan Intian keskuspankin kanssa vuonna 2015.

Viestintä

Rahapolitiikasta tiedottaminen

Viestintä tehostaa tärkeällä tavalla EKP:n rahapolitiikkaa ja lisää kansalaisten luottamusta euroalueella. EKP on alusta alkaen pyrkinyt toimimaan mahdollisimman avoimesti; se alkoi esimerkiksi ensimmäisenä merkittävänä keskuspankkina järjestää säännöllisiä lehdistötilaisuuksia rahapoliittisten kokousten jälkeen.

Finanssikriisin puhkeamisen jälkeisinä vuosina selkeä ja avoin tiedottaminen EKP:n rahapoliittisista päätöksistä sekä erilaisista epätavanomaisista toimista kävi entistäkin tärkeämmäksi. Jos rahoitusmarkkinoiden toimijat ja kansalaiset ymmärtävät, miten EKP todennäköisesti toimii eri tilanteissa, he pystyvät ennakoimaan tulevaa rahapolitiikkaa. Mitä paremmin asiat ymmärretään, sitä nopeammin rahapoliittiset muutokset alkavat näkyä rahoitusmarkkinoita kuvaavissa muuttujissa. Tämä voi nopeuttaa rahapolitiikan välittymistä investointi- ja kulutuspäätöksiin ja vauhdittaa näin taloudessa mahdollisesti tarvittavaa sopeutusta.

Vuonna 2015 EKP:n viestintätoimissa korostui entistä voimakkaampi pyrkimys avoimuuteen, jotta EKP täyttäisi tilivelvollisuutensa vieläkin paremmin. EKP harjoittaa rahapolitiikkaa euroalueella, jonka 338 miljoonaa kansalaista käyttää kaikkiaan kuuttatoista virallista kieltä. Apunaan EKP:llä on eurojärjestelmän 19 kansallista keskuspankkia, jotka auttavat paikallistuntemuksellaan varmistamaan, että EKP:n viestit kuullaan ja ymmärretään kaikkialla euroalueella.

Vuonna 2015 EKP joutui turvautumaan uusiin epätavanomaisiin toimiin täyttääkseen tehtävänsä yhä epävarmemmiksi käyvissä oloissa. Tämä korosti velvollisuutta kertoa kansalaisille, miksi tietty toimintatapa valitaan jonkin toisen sijaan.

Rahapoliittisten kokousten tulosten julkistaminen

EKP:n neuvosto päätti vuonna 2014 julkistaa selonteot rahapoliittisista kokouksistaan vuoden 2015 alusta lähtien. Selonteot julkistetaan yleensä neljä viikkoa rahapoliittisten kokousten jälkeen. Ne auttavat ymmärtämään, miten EKP:n neuvosto arvioi taloutta ja mihin toimiin se arvioidensa perusteella ryhtyy. Niissä esitetään lyhyesti ja anonyymisti talouden ja rahatalouden analyysin sekä rahapolitiikan mitoituksen osalta käydyt keskustelut. Selontekoja julkaisemalla EKP täyttää tilivelvollisuutensa entistäkin paremmin ja tehostaa viestintäänsä, mikä auttaa ratkaisemaan haasteen siitä, millainen rahapolitiikka usean maan kattavalle rahaliitolle on laadittava. Selontekojen julkaiseminen palvelee myös eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin strategisia tarkoitusperiä, jotka ovat tilivelvollisuus, riippumattomuus, uskottavuus ja kansalaisläheisyys.

Tärkeimmät viestintäperiaatteet

Lisätäkseen toimintansa avoimuutta EKP:n johtokunta on myös päättänyt julkistaa jäsentensä kokous- ja tapahtuma-aikataulut marraskuusta 2015 alkaen säännöllisin väliajoin ja kolmen kuukauden viiveellä. Myös aikataulujen julkistaminen korostaa EKP:n sitoutumista avoimuuteen ja tilivelvollisuutensa täyttämiseen.

Vuonna 2015 EKP keskittyi viestinnässään lähinnä kertomaan kasvua tukevan rahapolitiikkansa tehostamisesta ja etenkin laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman toteuttamisesta. Marraskuussa tuli täyteen ensimmäinen vuosi, jolloin EKP toimi pankkivalvojana. Valtaosa johtokunnan ja valvontaelimen jäsenten pitämistä julkisista puheista ja mediatilaisuuksista liittyi juuri näihin kysymyksiin.

Johtokunnan jäsenet kertoivat toimistaan myös lainsäätäjille Euroopan parlamentissa järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa ja lisäsivät näin eurojärjestelmän tehtävien ja toimien tuntemusta ja ymmärtämistä kansalaisten keskuudessa (lisätietoja tämän luvun osassa 7).

Johtokunnan jäsenet noudattavat julkisissa ja muissa puhetilaisuuksissa sekä kahdenvälisissä kokouksissa useita ohjaavia periaatteita, joiden tavoitteena on varmistaa luotettavan kuvan antaminen EKP:stä.

Nämä hiljattain tehdyt päätökset lisäävät omalta osaltaan avoimuutta.

Uusilla verkkosivuilla kerrotaan, miten EKP toimii

Internet on yksi tapa saada yhteys euroalueen kansalaisiin. EKP otti vuonna 2015 käyttöön uudet verkkosivut, joilla liikkuminen on vaivattomampaa ja joiden sisältö on helpommin lähestyttävissä. Sivuilla on uusi osio, jossa tärkeistä aiheista kerrotaan helppotajuisesti ja multimediaa hyödyntäen. Sivuilla on esimerkiksi video, jossa näytetään, miten arvopaperikauppojen toimituksessa käytettävä T2S-järjestelmä toimii. EKP:n kotisivulla on näkyvästi esillä johtokunnan jäsenten puheita, lehdistötiedotteita ja haastatteluja. Jo yli 300 000 lukijaa seuraa EKP:n Twitter-tiliä, jonka välityksellä levitetään tietoa julkaisuista ja nostetaan esiin keskeisiä teemoja puheista. Lisäksi EKP julkaisee videomateriaalia YouTubessa ja valokuvia Flickr-palvelussa. EKP on nykyisin mukana myös Linkedln-palvelussa.

Tilastotietoihin tutustumista helpotetaan kahden uuden työkalun avulla. Verkkosivusto “Meidän tilastomme” luotiin yhteistyössä eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien kanssa tarkoituksena tarjota helpompi pääsy euroalueen ja sen jäsenvaltioiden tilastoihin. ECBstatsApp-sovelluksen avulla EKP:n Statistical Data Warehouse -palvelun tilastoihin pääsee tutustumaan nopeasti ja helposti.

EKP:n uusi päärakennus

Frankfurtin entisen tukkukauppahallin tontille rakennettu EKP:n uusi päärakennus avattiin virallisesti maaliskuussa. Avajaistilaisuus vietiin loppuun huolimatta siitä, että päärakennuksen edessä ja eri puolilla Frankfurtia järjestettiin antikapitalistisia mielenosoituksia. Rakennuksessa on työtilat jopa 2 900 työntekijälle. Ylimmässä kerroksessa on EKP:n neuvoston kokoushuone. EKP järjesti rakennustöiden ja avajaisten aikana monia eri mediahankkeita ja -tapahtumia. Se järjesti muun muassa opastettuja kierroksia rakennuksessa ja kutsui naapuruston avointen ovien päivään.

Yksi itäisen päätyrakennuksen kellaritiloista on omistettu vuosina 1941–1945 tehtyjen juutalaisten keskitysleirikuljetusten muistolle. Muistomerkki toteutettiin yhteistyöhankkeena Frankfurtin juutalaisyhteisön ja Frankfurt am Mainin kaupungin kanssa ja vihittiin käyttöön marraskuussa 2015.

Kaavio 5

Uusi päärakennus – keskeisiä tietoja

Lähde: EKP.

Liite 1 EKP organisaationa

EKP:n päätöksentekoelimet sekä hallinto ja valvonta

Eurojärjestelmää ja Euroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ) johtavat EKP:n päätöksentekoelimet eli EKP:n neuvosto ja johtokunta. EKP:n kolmantena päätöksentekoelimenä on yleisneuvosto – niin kauan kuin kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön. Päätöksentekoelinten toimintaa ohjaavat Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, EKPJ:n perussääntö ja näiden elinten omat työjärjestykset.[74] Päätöksenteko eurojärjestelmässä ja EKPJ:ssä on keskitetty. EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit pyrkivät kuitenkin strategiallaan ja toiminnallaan yhdessä saavuttamaan eurojärjestelmän yhteiset tavoitteet EKPJ:n perussäännön mukaisesti, hajauttamisen periaatetta kunnioittaen.

EKP:n neuvosto

EKP:n neuvosto on EKP:n ylin päätöksentekoelin. Sen muodostavat EKP:n johtokunnan jäsenet ja euroalueen kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Euroalueen laajennuttua 1.1.2015 siten, että Liettuasta tuli sen 19. jäsenmaa, EKP:n neuvoston päätöksenteossa otettiin käyttöön vuorottelujärjestelmä, jossa jäsenten äänioikeudet kiertävät.

Tammikuusta 2015 alkaen rahapolitiikkaa käsitteleviä kokouksia on järjestetty kuuden viikon välein. Rahapoliittisista kokouksista julkaistaan selonteko, yleensä neljän viikon viiveellä.

EKP:n neuvosto

Mario Draghi – EKP:n pääjohtaja

Vítor Constâncio – EKP:n varapääjohtaja

Josef Bonnici – Maltan keskuspankin pääjohtaja

Luc Coene – Belgian keskuspankin pääjohtaja (10.3.2015 asti)

Benoît Cœuré – EKP:n johtokunnan jäsen

Carlos Costa – Portugalin keskuspankin pääjohtaja

Chrystalla Georghadji – Kyproksen keskuspankin pääjohtaja

Ardo Hansson – Viron keskuspankin pääjohtaja

Patrick Honohan – Irlannin keskuspankin pääjohtaja (25.11.2015 asti)

Boštjan Jazbec – Slovenian keskuspankin pääjohtaja

Klaas Knot – Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja

Philip R. Lane – Irlannin keskuspankin pääjohtaja (26.11.2015 alkaen)

Sabine Lautenschläger – EKP:n johtokunnan jäsen

Erkki Liikanen – Suomen Pankin pääjohtaja

Luis M. Linde – Espanjan keskuspankin pääjohtaja

Jozef Makúch – Slovakian keskuspankin pääjohtaja

Yves Mersch – EKP:n johtokunnan jäsen

Ewald Nowotny – Itävallan keskuspankin pääjohtaja

Christian Noyer – Ranskan keskuspankin pääjohtaja (31.10.2015 asti)

Peter Praet – EKP:n johtokunnan jäsen

Gaston Reinesch – Luxemburgin keskuspankin pääjohtaja

Ilmārs Rimšēvičs – Latvian keskuspankin pääjohtaja

Jan Smets – Belgian keskuspankin pääjohtaja (11.3.2015 alkaen)

Yannis Stournaras – Kreikan keskuspankin pääjohtaja

Vitas Vasiliauskas – Liettuan keskuspankin pääjohtaja

François Villeroy de Galhau – Ranskan keskuspankin pääjohtaja (1.11.2015 alkaen)

Ignazio Visco – Italian keskuspankin pääjohtaja

Jens Weidmann – Saksan keskuspankin pääjohtaja

Eturivi (vasemmalta oikealle): Carlos Costa, Ignazio Visco, Sabine Lautenschläger, Vítor Constâncio, Mario Draghi, Chrystalla Georghadji, Yannis Stournaras, Philip R. Lane, Yves Mersch

Keskirivi (vasemmalta oikealle): Benoît Cœuré, Ewald Nowotny, Josef Bonnici, Jozef Makúch, Luis M. Linde, Ilmārs Rimšēvičs, Erkki Liikanen

Takarivi (vasemmalta oikealle): Boštjan Jazbec, Peter Praet, François Villeroy de Galhau, Jan Smets, Gaston Reinesch, Klaas Knot, Ardo Hansson, Vitas Vasiliauskas

Huom. Jens Weidmann ei ollut läsnä kuvaa otettaessa.

Johtokunta

Johtokunnan muodostavat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä neljä muuta jäsentä, jotka Eurooppa-neuvosto nimittää määräenemmistöllä kuultuaan Euroopan parlamenttia ja EKP:tä.

Johtokunta

Mario Draghi – EKP:n pääjohtaja

Vítor Constâncio – EKP:n varapääjohtaja

Benoît Cœuré – EKP:n johtokunnan jäsen

Sabine Lautenschläger – EKP:n johtokunnan jäsen

Yves Mersch – EKP:n johtokunnan jäsen

Peter Praet – EKP:n johtokunnan jäsen

Eturivi (vasemmalta oikealle): Sabine Lautenschläger, Mario Draghi (pääjohtaja), Vítor Constâncio (varapääjohtaja)

Takarivi (vasemmalta oikealle): Yves Mersch, Peter Praet, Benoît Cœuré

Yleisneuvosto

Yleisneuvoston muodostavat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä kaikkien 28 EU-maan kansallisten keskuspankkien pääjohtajat.

Yleisneuvosto

Mario Draghi – EKP:n pääjohtaja

Vítor Constâncio – EKP:n varapääjohtaja

Marek Belka – Puolan keskuspankin pääjohtaja

Josef Bonnici – Maltan keskuspankin pääjohtaja

Mark Carney – Englannin pankin pääjohtaja

Luc Coene – Belgian keskuspankin pääjohtaja (10.3.2015 asti)

Carlos Costa – Portugalin keskuspankin pääjohtaja

Chrystalla Georghadji – Kyproksen keskuspankin pääjohtaja

Ardo Hansson – Viron keskuspankin pääjohtaja

Patrick Honohan – Irlannin keskuspankin pääjohtaja (25.11.2015 asti)

Stefan Ingves – Ruotsin keskuspankin pääjohtaja

Mugur Constantin Isărescu – Romanian keskuspankin pääjohtaja

Ivan Iskrov – Bulgarian keskuspankin pääjohtaja (14.7.2015 asti)

Boštjan Jazbec – Slovenian keskuspankin pääjohtaja

Klaas Knot – Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja

Philip R. Lane – Irlannin keskuspankin pääjohtaja (26.11.2015 alkaen)

Erkki Liikanen – Suomen Pankin pääjohtaja

Luis M. Linde – Espanjan keskuspankin pääjohtaja

Jozef Makúch – Slovakian keskuspankin pääjohtaja

György Matolcsy – Unkarin keskuspankin pääjohtaja

Ewald Nowotny – Itävallan keskuspankin pääjohtaja

Christian Noyer – Ranskan keskuspankin pääjohtaja (31.10.2015 asti)

Dimitar Radev – Bulgarian keskuspankin pääjohtaja (15.7.2015 alkaen)

Gaston Reinesch – Luxemburgin keskuspankin pääjohtaja

Ilmārs Rimšēvičs – Latvian keskuspankin pääjohtaja

Lars Rohde – Tanskan keskuspankin pääjohtaja

Miroslav Singer – Tšekin keskuspankin pääjohtaja

Jan Smets – Belgian keskuspankin pääjohtaja (11.3.2015 alkaen)

Yannis Stournaras – Kreikan keskuspankin pääjohtaja

Vitas Vasiliauskas – Liettuan keskuspankin pääjohtaja

François Villeroy de Galhau – Ranskan keskuspankin pääjohtaja (1.11.2015 alkaen)

Ignazio Visco – Italian keskuspankin pääjohtaja

Boris Vujčić – Kroatian keskuspankin pääjohtaja

Jens Weidmann – Saksan keskuspankin pääjohtaja

Eturivi (vasemmalta oikealle): Marek Belka, Carlos Costa, Ignazio Visco, Vítor Constâncio, Mario Draghi, Chrystalla Georghadji, Yannis Stournaras, Philip R. Lane, Erkki Liikanen

Keskirivi (vasemmalta oikealle): Mugur Constantin Isărescu, Ewald Nowotny, Josef Bonnici, Jozef Makúch, Boris Vujčić, Lars Rohde, Luis M. Linde, Ilmārs Rimšēvičs, Dimitar Radev

Takarivi (vasemmalta oikealle): Boštjan Jazbec, Sir Jon Cunliffe (Englannin pankin varapääjohtaja), François Villeroy de Galhau, Jan Smets, Gaston Reinesch, Klaas Knot, Ardo Hansson, Vitas Vasiliauskas, Miroslav Singer, Stefan Ingves

Huom. Mark Carney, Jens Weidmann ja György Matolcsy eivät olleet läsnä kuvaa otettaessa.

EKP:n hallinto ja valvonta

Päätöksentekoelinten lisäksi EKP:n hallinto- ja valvontarakenteeseen kuuluu kaksi korkean tason komiteaa: tarkastuskomitea ja eettinen komitea. Siihen kuuluu myös monentasoista muuta ulkoista ja sisäistä valvontaa. Järjestelmän tukena toimivat eettinen säännöstö, EKP:n päätös (EKP/2004/11) petosten torjuntaan liittyvien tutkimuksen ehdoista ja EKP:n asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt. Yhteisen valvontamekanismin (YVM) perustamisen jälkeen hyvää hallintotapaa koskevien asioiden merkitys on kasvanut EKP:ssä.

EKP:n tarkastuskomitea

Tarkastuskomitea toimii EKP:n neuvoston tukena antamalla sille neuvoja ja lausuntoja asioissa, jotka koskevat 1) taloudellisten tietojen eheyttä, 2) sisäisten valvontatoimien seurantaa, 3) sovellettavien lakien, säännösten ja menettelytapaohjeiden noudattamista sekä 4) tarkastusten suorittamista. Komitean mandaatti on luettavissa EKP:n verkkosivuilla. Tarkastuskomitean puheenjohtajana toimii Erkki Liikanen, ja vuonna 2015 sen neljä muuta jäsentä olivat Vítor Constâncio, Ewald Nowotny, Hans Tietmeyer ja Jean-Claude Trichet.

EKP:n eettinen komitea

Eettinen komitea aloitti toimintansa sen jäsenten nimittämisen jälkeen, vuoden 2015 toisella neljänneksellä. Sen tarkoituksena on varmistaa EKP:n päätöksentekoprosesseihin osallistuvien elinten eri menettelytapaohjeiden riittävä ja yhdenmukainen soveltaminen. Komitea tarjoaa EKP:n neuvoston, johtokunnan ja valvontaelimen jäsenille neuvontaa ja ohjausta eettisissä kysymyksissä. Komitean mandaatti on luettavissa EKP:n verkkosivuilla. Eettisen komitean puheenjohtaja on Jean-Claude Trichet, ja hänen lisäkseen komiteassa on kaksi ulkopuolista jäsentä: Klaus Liebscher ja Hans Tietmeyer.

Ulkoinen ja sisäinen valvonta

Ulkoinen valvonta

EKPJ:n perussäännössä määrätään kahdesta ulkoisen valvonnan tasosta. Vuorottelujärjestelmän perusteella viiden vuoden toimikaudeksi nimitettävät ulkopuoliset tilintarkastajat tarkastavat EKP:n tilinpäätöksen, ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa EKP:n hallinnon tehokkuuden.

Sisäinen valvonta

EKP:n sisäisessä valvonnassa on kolme tasoa: johdon ohjausprosessi, riskienhallinnan arviointitoiminto ja säännösten noudattamista valvova toiminto sekä riippumaton sisäinen tarkastus.

EKP:n sisäinen valvonta on järjestetty niin, että kukin organisaatioyksikkö (ryhmä, toimisto, osasto ja pääosasto) vastaa ensisijaisesti itse riskienhallinnastaan ja varmistaa toimintansa ja toimiensa tehokkuuden ja vaikuttavuuden.

Sisäinen valvonta sisältää myös seurantamekanismeja ja tehokkaita menettelyjä taloudellisten ja operatiivisten riskien tarkoituksenmukaista hallintaa varten. Näiden toisen tason valvontatoimintojen suorittamisesta vastaavat EKP:n sisäiset toiminnot (kuten talousarviosta ja valvonnasta, operatiivisten ja taloudellisten riskien hallinnasta ja pankkivalvonnan laadunvarmistuksesta vastaavat toiminnot sekä säännösten noudattamista valvova compliance-toiminto) ja/tai tarvittaessa eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat (esim. organisaation kehittämiskomitea, riskienhallintakomitea ja budjettikomitea).

Lisäksi sisäinen tarkastus tekee johtokunnan toimeksiannosta EKP:n sisäisen tarkastuksen toimintaperiaatteiden mukaisesti tarkastuksia, jotka ovat riippumattomia EKP:n sisäisen valvonnan rakenteesta ja riskien seurannasta. EKP:n sisäisessä tarkastuksessa noudatetaan Institute of Internal Auditors -järjestön määrittämiä kansainvälisiä sisäisen tarkastuksen ammattistandardeja. Lisäksi sisäisen tarkastuksen komitea, joka koostuu EKP:n, kansallisten keskuspankkien ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten sisäisen tarkastuksen asiantuntijoista, auttaa saavuttamaan eurojärjestelmän ja yhteisen valvontamekanismin tavoitteet.

EKP:n eettiset säännöt

EKP:n eettisiin sääntöihin kuuluvat menettelytapaohjeet EKP:n neuvoston jäsenille, eettiset lisäohjeet Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenille, menettelytapaohjeet valvontaelimen jäsenille sekä EKP:n henkilöstösäännöt. EKP:n eettisissä säännöissä määritetään pääperiaatteet, joiden avulla pyritään varmistamaan, että EKP:n tehtävät suoritetaan mahdollisimman luotettavasti ja riippumattomasti, pätevästi, tehokkaasti ja avoimesti.

Petosten ja rahanpesun vastaiset toimet

Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto ovat antaneet asetuksen, jossa säädetään muun muassa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittamista sisäisistä tutkimuksista, kun EU:n toimielimissä, virastoissa ja muissa elimissä ilmenee petosepäilyjä. EKP:n neuvosto päätti vuonna 2004, millaisin ehdoin ja edellytyksin Euroopan petostentorjuntavirasto suorittaa Euroopan keskuspankkia koskevia tutkimuksia, jotka liittyvät petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaan. Lisäksi EKP perusti vuonna 2007 sisäisen ohjelman rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi. EKP:llä on sisäinen raportointijärjestelmä, joka täydentää EKP:n järjestelyjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja jolla varmistetaan kaikkien olennaisten tietojen säännöllinen keruu ja toimittaminen johtokunnalle.

Mahdollisuus tutustua EKP:n asiakirjoihin

EKP:n päätös EKP:n asiakirjojen saattamisesta yleisön tutustuttavaksi[75] on EU:n muiden toimielinten ja elinten asiakirjojen julkista saatavuutta koskevien tavoitteiden ja vaatimusten mukainen. Päätöksellä lisätään avoimuutta, mutta samalla siinä otetaan kuitenkin huomioon EKP:n ja kansallisten keskuspankkien riippumattomuus ja varmistetaan EKP:n tehtävien suorittamiseen erityisesti liittyvien seikkojen luottamuksellisuus. Vuonna 2015 EKP:n asiakirjojen julkista saatavuutta koskevaan järjestelmään tehtiin lisää muutoksia yhteiseen valvontamekanismiin liittyvien uusien toimintojen huomioon ottamiseksi.

Lisätäkseen vastuullisuuttaan ja toimintansa avoimuutta EKP on päättänyt julkistaa helmikuusta 2016 alkaen johtokuntansa jokaisen jäsenen kokouskalenterit kolmen kuukauden viiveellä. Lisäksi johtokunnan jäsenet ovat sitoutuneet noudattamaan viestinnän pääperiaatteita, joilla varmistetaan eri sidosryhmien tasapuoliset toimintamahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu (lisätietoja luvun 2 osassa 8).

Compliance- ja hallintotapayksikkö

Lisäosoituksena EKP:n vahvasta sitoutumisesta hyvään hallintotapaan ja ammattietiikan tiukkaan noudattamiseen johtokunta perusti compliance- ja hallintotapayksikön tammikuussa 2015. Yksikkö raportoi suoraan EKP:n pääjohtajalle ja avustaa johtokuntaa EKP:n maineen ja luotettavuuden ylläpitämisessä, edistää eettisiä toimintatapoja sekä parantaa EKP:n vastuullisuutta ja avoimuutta entisestään. EKP:n hallinto- ja valvontajärjestelmän yhtenäistämiseksi ja tehostamiseksi yksikkö tarjoaa myös sihteeripalvelut EKP:n tarkastuskomitealle ja eettiselle komitealle ja toimii yhteyspisteenä Euroopan oikeusasiamiehelle ja petostentorjuntavirastolle.

Liite 2 Eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat

Eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat olivat edelleen tärkeässä roolissa avustaessaan EKP:n päätöksentekoelimiä niiden tehtävien suorittamisessa. Komiteat ovat EKP:n neuvoston ja johtokunnan pyynnöstä antaneet asiantuntija-apua omilla erikoisaloillaan ja helpottaneet siten päätöksentekoprosessia. Komiteoiden jäseniksi otetaan yleensä vain eurojärjestelmän keskuspankkien henkilöstöä. Silloin kun komiteoiden kokouksissa käsitellään yleisneuvostolle kuuluvia asioita, edustettuina ovat kuitenkin kansalliset keskuspankit myös niistä EU-maista, jotka eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön. Pankkivalvontaa koskevia asioita käsiteltäessä osa komiteoista kokoontuu lisäksi yhteisen valvontamekanismin kokoonpanossa (yksi kansallisen keskuspankin edustaja ja yksi toimivaltaisen kansallisen viranomaisen edustaja kustakin mekanismiin osallistuvasta jäsenvaltiosta). Komiteoiden kokouksiin voidaan tilanteen mukaan kutsua edustajia myös muista toimivaltaisista elimistä.

Eurojärjestelmän/EKPJ:n komiteat, budjettikomitea, henkilöstöasioiden konferenssi ja niiden puheenjohtajat (1.1.2016)

Eurojärjestelmällä/EKPJ:llä on kaksi muutakin komiteaa. Budjettikomitea avustaa EKP:n neuvostoa EKP:n talousarvioon liittyvissä kysymyksissä. Henkilöstöasioiden konferenssi toimii kokemusten, asiantuntemuksen ja tietojen vaihdon foorumina eurojärjestelmän/EKPJ:n keskuspankeille henkilöstöhallintoon liittyvissä kysymyksissä.

Liite 3 Organisaatio ja henkilöstöjohtaminen

EKP:n organisaatiokaavio (1.1.2016)

Henkilöstöjohtaminen

Yhteisen valvontamekanismin (YVM) aloitettua toimintansa vuonna 2014 EKP:n organisaation kaikki sisäiset prosessit ja käytännöt arvioitiin vuonna 2015. Työntekijöiden mielipiteitä kuultiin koko EKP:n kattavassa henkilöstökyselyssä. EKP:hen perustettiin palvelujohtajan tehtävä. Palvelujohtajan tarkoituksena on parantaa tukitoimintojen välistä koordinointia ja auttaa saamaan tukipalvelut palvelemaan paremmin koko organisaation tarpeita. Palvelujohtaja vastaa hallinto-, tietotekniikka- ja henkilöstöpalveluihin sekä talousarvio- ja rahoituspalveluihin liittyvistä kysymyksistä. Hän raportoi johtokunnalle pääjohtajan välityksellä ja osallistuu säännöllisesti johtokunnan kokouksiin.

EKP:ssä oli vuoden 2015 lopussa 2 650 kokoaikaista vakituista työpaikkaa (vuoden 2014 lopussa 2 622 työpaikkaa). Käytännössä EKP:n palveluksessa oli tuolloin 2 871 työntekijää kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna (2 577 henkeä 31.12.2014).[76] Vuonna 2015 tehtiin yhteensä 279 määräaikaista sopimusta (joista osa oli vakinaistettavissa). Lisäksi vuonna 2015 palkattiin 246 työntekijää lyhytaikaisiin työsuhteisiin alle vuoden ajan poissa olevien työntekijöiden sijaisiksi, ja useita lyhytaikaisia työsopimuksia jatkettiin. Kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoilla oli myös vuonna 2015 mahdollisuus työskennellä EKP:ssä enintään kolmen vuoden sopimuksilla. EKP:ssä työskenteli 31.12.2015 erilaisissa tehtävissä yhteensä 226 kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden työntekijää (50 % enemmän kuin vuoden 2014 lopussa). EKP:n jatko-opiskelijaohjelman kymmenes opiskelijaryhmä aloitti työskentelynsä pankissa syyskuussa 2015. Ryhmässä on kymmenen osallistujaa. EKP:ssä oli 31.12.2015 kaikkiaan 273 harjoittelijaa (76 % enemmän kuin vuonna 2014). EKP:ssä työskenteli myös neljä tutkijaa osana johtaville taloustieteilijöille suunnattua Wim Duisenberg Research Fellowship Programme -tutkimusohjelmaa sekä viisi nuorta tutkijaa osana Lamfalussy Fellowship -ohjelmaa.

Toukokuussa 2015 tehtiin koko EKP:n kattava henkilöstökysely, jonka osallistumisaste oli 90 %. Tulosten perusteella laadittiin sekä koko EKP:n että sen eri toimialojen tasolla sovellettavat toimintasuunnitelmat. Jatkotoimien keskeisiä osa-alueita olivat urakehitys, tulosjohtaminen, yhteistyö ja osaamisen siirtäminen, resurssit ja työtaakka, työpaineet ja stressi sekä avoimuus ja tasapuolisuus. Koko EKP:tä koskeva toimintasuunnitelma yhdistettiin tiiviisti EKP:n sisäisten toimintojen tarkastukseen. Tavoitteena oli optimoida prosessit, menettelytavat ja rakenteet, jotka tekevät EKP:stä vahvemman ja ketterämmän organisaation, sekä varmistaa kestävän kehityksen mukainen työskentelykulttuuri.

EKP tuki edelleen henkilöstöä työn ja yksityiselämän tasapainottamisessa. Vuoden 2015 lopussa EKP:ssä oli 257 osa-aikatyöntekijää (vuoden 2014 lopussa 259), ja palkattomalla vanhempainvapaalla oli 36 työntekijää (29 työntekijää vuoden 2014 lopussa). Vuonna 2015 etätöitä teki vähintään kerran kuussa keskimäärin 846 työntekijää.

Henkilöstön kehittäminen oli edelleen tärkeällä sijalla EKP:n henkilöstösuunnitelmassa vuonna 2015. Muita keskeisiä osa-alueita olivat yhteisen valvontamekanismin harjoittelijaohjelman käynnistäminen, valvontamekanismin koulutusohjelmien jatkuva laajentaminen sekä sitoutuminen pysyvään ja osallistavaan mentorointiohjelmaan. Mentorointiohjelmalla tuetaan palkkaluokassaan korkeimmalle tasolle nousseen henkilöstön kehittämistä ja autetaan organisaatiota saavuttamaan sukupuolten tasa-arvotavoitteensa.

Koska naisten osuus EKP:n keskijohdosta oli 24 % ja ylemmästä johdosta 19 % jo vuoden 2014 lopussa, EKP on saavuttanut sukupuolten tasa-arvon osalta vuoden 2015 lopulle asettamansa välitavoitteet. EKP otti tasa-arvotavoitteet ja niitä tukevan toimintasuunnitelman käyttöön kesäkuussa 2013. Tavoitteeksi asetettiin, että vuoden 2019 loppuun mennessä naisten osuus keskijohdossa on 35 % ja ylemmässä johdossa 28 %. Sukupuolten tasa-arvoisuus onkin ollut tärkeällä sijalla EKP:n asialistalla vuoden 2013 jälkeen: tavoitteena on naisten lahjakkuuksien tunnistaminen, kehittäminen ja edistäminen.

Kaavio 6

Naisten osuus johtajatason tehtävistä

Lähde: EKP.

Vaikka EKP:n organisaatio kasvoi hieman kooltaan vuonna 2015, EKP:stä myös irtisanoutui tai jäi eläkkeelle 53 määräaikaista tai vakinaista työntekijää (saman verran kuin vuonna 2014). Lisäksi 217 lyhytaikaista työsuhdetta päättyi vuoden aikana.

Tilinpäätös 2015

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/annrep/ar2015annualaccounts_fi.pdf

Eurojärjestelmän konsolidoitu tase 31.12.2015

https://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/eurosystembalancesheet2015.fi.pdf

Tilastot

Tämä tilasto-osa on käytettävissä vain PDF-muodossa.

Maiden lyhenteet

EU:n jäsenvaltiot Muut maat

BE Belgia BR Brasilia

BG Bulgaria CN Kiina

CZ Tšekki IN Intia

DK Tanska ID Indonesia

DE Saksa JP Japani

EE Viro MY Malesia

IE Irlanti MX Meksiko

GR Kreikka RU Venäjä

ES Espanja ZA Etelä-Afrikka

FR Ranska KR Etelä-Korea

HR Kroatia TH Thaimaa

IT Italia TR Turkki

CY Kypros US Yhdysvallat

LV Latvia

LT Liettua

LU Luxemburg

HU Unkari

MT Malta

NL Alankomaat

AT Itävalta

PL Puola

PT Portugali

RO Romania

SI Slovenia

SK Slovakia

FI Suomi

SE Ruotsi

UK Iso-Britannia

EU:n käytännön mukaisesti EU-maiden nimet ovat aakkosjärjestyksessä kunkin maan omakielisen nimen mukaan (eivät suomennoksen mukaan).

© Euroopan keskuspankki, 2016

Postiosoite: 60640 Frankfurt am Main, Germany

Puhelinnumero: +49 69 1344 0

Internet: www.ecb.europa.eu

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu opetuskäyttöön ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tämän vuosikertomuksen luvut perustuvat 12.2.2016 käytettävissä olleisiin tietoihin.

Valokuvat: Andreas Böttcher Thorsten Jansen

ISSN 1725-2881 (EPUB-julkaisu) ISSN 1725-2881 (HTML-julkaisu) ISSN 1725-2881 (PDF-julkaisu) ISBN 978-92-899-2010-0 (EPUB-julkaisu) ISBN 978-92-899-2109-1 (HTML-julkaisu) ISBN 978-92-899-2038-4 (PDF-julkaisu) DOI 10.2866/669720 (EPUB-julkaisu) DOI 10.2866/18455 (HTML-julkaisu) DOI 10.2866/985786 (PDF-julkaisu) EU:n luettelonumero: QB-AA-16-001-FI-E (EPUB-julkaisu) EU:n luettelonumero QB-AA-16-001-FI-Q (HTML-julkaisu) EU:n luettelonumero QB-AA-16-001-FI-N (PDF-julkaisu)

  1. Ks. myös kehikko 6, ”Rahapoliittisten toimien välittyminen rahoitusmarkkinoille ja reaalitalouteen”.
  2. Pankkien rahoitusolojen helpottumisesta kerrotaan tarkemmin luvun 1 osassa 1.5, jossa käsitellään euroalueen pankkien luotonantokyselyn tuoreimpia tuloksia.
  3. Ks. myös C. Bean, C. Broda, T. Ito ja R. Kroszner, ”Low for Long? Causes and Consequences of Persistently Low Interest Rates”, Geneva Reports on the World Economy 17, International Center for Monetary and Banking Studies, lokakuu 2015.
  4. Ks. A. Bomfim, ”Measuring Equilibrium Real Interest Rates: What can we learn from yields on indexed bonds?”, Federal Reserve Board, heinäkuu 2001.
  5. Argumenttia, että säästäjät maksavat kasvua tukevan rahapolitiikan kustannukset, on analysoitu tarkemmin artikkelissa U. Bindseil, C. Domnick ja J. Zeuner, ”Critique of accommodating central bank policies and the ‘expropriation of the saver’ – A review”, Occasional Paper -sarjan julkaisu nro 161, EKP, toukokuu 2015. Lisätietoa on esitetty myös artikkelissa ”German households’ saving and investment behaviour in light of the low-interest-rate environment”, Monthly Reports, Deutsche Bundesbank, lokakuu 2015.
  6. Ks. myös ”An assessment of recent euro area consumption growth”, EKP:n Talouskatsauksen numero 7/2015.
  7. Pohjainflaatiota kuvaavia mittareita tarkkaillaan yleensä siksi, että niiden avulla voidaan seurata inflaatiotrendejä ja/tai ennustaa kokonaisinflaatiota. Ks. myös EKP:n joulukuun 2013 Kuukausikatsauksen kehikko ”Ovatko YKHIn alaindeksit pohjainflaation mittareita?”.
  8. Ks. myös EKP:n Talouskatsauksen numeron 5/2015 kehikko ”Has underlying inflation reached a turning point?”.
  9. Kummastakin 30 prosentin keskitetyn keskiarvon päästä on leikattu 15 %.
  10. Ks. kehikko ”A first assessment of the macroeconomic impact of the refugee influx” Euroopan komission syksyn 2015 talousennusteessa.
  11. Ks. EKP:n Talouskatsauksen numeron 4/2015 kehikko ”Euroopan väestön ikääntymiseen liittyvät kustannukset vuoden 2015 ikääntymisraportissa”.
  12. Komission arviota analysoidaan EKP:n Talouskatsauksen numeron 8/2015 kehikossa ”Vuoden 2016 alustavien talousarviosuunnitelmien arviointi”.
  13. Ks. D. Anderson, B. Barkbu, L. Lusinyan ja D. Muir, ”Assessing the Gains from Structural Reforms for Jobs and Growth”, julkaisussa Jobs and Growth: Supporting the European Recovery, IMF, 2013. Artikkelissa esitetään BKT:n lyhyen aikavälin positiivinen kehitys euroalueella.
  14. Ks. EKP:n Talouskatsauksen numeron 2/2015 artikkeli ”Progress with structural reforms across the euro area and their possible impacts”.
  15. Ks. Euroopan komission tiedonanto ”Toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi”, 21.10.2015, ja EKP:n Talouskatsauksen numeron 8/2015 kehikko ”Kilpailukykykomiteoiden perustaminen pyrittäessä kohti aitoa talousliittoa”.
  16. Ks. myös C. Altavilla, C. Carboni ja R. Motto, ”Asset purchase programmes and financial markets: lessons from the euro area”, EKP:n Working Paper -sarjan julkaisu nro 1864, marraskuu 2015.
  17. Aihetta on tarkasteltu laajemmin EKP:n talouskatsauksen numeron 7/2015 artikkelissa ”The transmission of the ECB’s recent non-standard monetary policy measures” ja sen lähdekirjallisuudessa.
  18. Lisätietoja on EKP:n talouskatsauksen numeron 4/2015 artikkelissa ”The role of the central bank balance sheet in monetary policy”.
  19. Lisätietoja ja tapahtumatutkimuksiin perustuvia tuloksia on EKP:n talouskatsauksen 7/2015 artikkelissa ”The transmission of the ECB’s recent non-standard monetary policy measures”, ks. etenkin kehikko 2.
  20. EKP:n epätavanomaisten toimien tätä kehitystä edistävä vaikutus saa vahvistusta euroalueen pankkien luotonantokyselystä. Kesäkuun 2015 kyselyssä noin neljännes vastaajista ilmoitti, että kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot olivat osaltaan helpottaneet markkinaehtoisen rahoituksen saatavuutta. Laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman suotuisa vaikutus oli sitäkin laajempi. Lähes puolet huhtikuun 2015 luotonantokyselyyn osallistuneista pankeista ilmoitti ostojen vaikuttaneen positiivisesti markkinaehtoisen rahoituksen saatavuuteen.
  21. Euroalueen pankeille tehdyn luotonantokyselyn tulosten mukaan kilpailu on ollut keskeinen syy siihen, että pankit ovat keventäneet luottopolitiikkaansa yrityslainojen kohdalla.
  22. Kohdennettuihin operaatioihin osallistuminen tosin lisääntyi myös muiden maiden pankkien keskuudessa, kun markkinaehtoisen rahoituksen kustannukset nousivat joukkolainamarkkinoilla huhti-kesäkuussa 2015 tapahtuneen uudelleenhinnoittelun vuoksi. Muuten pankkien markkinaehtoisen rahoituksen saanti olisi todennäköisesti vaikeutunut enemmänkin.
  23. Euroalueen pankeille heinäkuussa 2015 tehdyn luotonantokyselyn mukaan pankit arvelivat käyttävänsä tulevissa kohdennetuissa pitempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa saatavaa rahoitusta enemmän lainanantoon ja vähemmän muiden omaisuuserien ostamiseen. Suuri osa vastaajapankeista myös ilmoitti aikovansa käyttää omaisuuserien osto-ohjelmasta saatua likviditeettiä lainanantoon.
  24. Arviot perustuvat useisiin eri malleihin, esimerkiksi aikasarjamalleihin, makrotalousmalleihin ja dynaamisiin stokastisiin yleisen tasapainon malleihin. Niissä laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma vaikuttaa inflaatioon ja talouskasvuun pääasiassa joukkolainojen duraation kautta ja siten tuottokäyrää loiventavasti. Joissakin malleissa vaikutus välittyy myös valuuttakurssin ja luotonannon kehityksen kautta.
  25. Aiheesta kerrotaan tarkemmin EKP:n verkkosivuilla.
  26. Aiheesta kerrotaan tarkemmin EKP:n verkkosivuilla.
  27. Vertailuarvon laskentaperusteena on kunkin vastapuolen nettoluotonanto euroalueen yksityiselle ei-rahoitussektorille (asuntolainoja lukuun ottamatta) 30.4.2014 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona.
  28. Hätärahoituksesta kerrotaan tarkemmin EKP:n verkkosivuilla.
  29. Ks. Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2015, ja Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2015.
  30. Ks. Report on financial structures, EKP, lokakuu 2015.
  31. Varjopankkitoiminnan mahdollisia määritelmiä tarkastellaan lähemmin kehikossa "Defining the shadow banking perimeter", Report on financial structures, EKP, lokakuu 2015.
  32. Global Shadow Banking Monitoring Report 2015, Financial Stability Board, 12.11.2015.
  33. Merkittävä osa sijoitusrahastoista laskee liikkeeseen päivässä lunastettavissa olevia saatavia verrattain epälikvidien varojen rahoittamiseksi. Kokonaisvarojen perusteella laskettuna 99 % muista sijoitusrahastoista kuin kiinteistörahastoista on avoimia rahastoja, mikä tarkoittaa, että sijoittajat voivat lunastaa osakkeensa melko lyhyellä irtisanomisajalla. Kiinteistörahastoissa avoimien rahastojen osuus on pienempi (80 %). Irtisanomisajat ovat kuitenkin usein pidempiä, mikä johtuu siitä, että rahastojen hallussa olevat varat ovat erittäin epälikvidejä.
  34. Ks. kehikko "Synthetic leverage in the investment fund sector", Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2015.
  35. Ke. kehikko "Debt securities holdings of the financial sector in the current low-yield environment", Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2015.
  36. Makrovakauspolitiikalla pyritään ehkäisemään liiallisten riskikeskittymien muodostumista, parantamaan finanssialan häiriönsietokykyä ja rajoittamaan häiriöiden leviämistä rahoitusjärjestelmässä.
  37. Ks. erikoisartikkeli ”A framework for analysing and assessing cross-border spillovers from macroprudential policies”, Financial Stability Review, EKP, toukokuu 2015.
  38. Sopimus kattaa seuraavat osa-alueet: 1) kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten keräämien vakausmaksujen siirtäminen kansallisiin rahasto-osuuksiin, 2) kansallisissa rahasto-osuuksissa olevien varojen asteittainen yhdistäminen, 3) järjestys, jossa kriisinratkaisurahoitukseen tarvittavat rahoitusvarat otetaan käyttöön kansallisista rahasto-osuuksista ja muista lähteistä, 4) kansallisten rahasto-osuuksien täydentäminen tarvittaessa ja 5) kansallisten rahasto-osuuksien väliset tilapäiset lainajärjestelyt tarvittaessa.
  39. Tavoitetaso on 1 % suojattujen talletusten määrästä pankkiunionissa eli noin 55 miljardia euroa.
  40. Ks. ”Is Europe overbanked?”, Reports of the Advisory Scientific Committee, No 4, EJRK, kesäkuu 2014.
  41. Ks. Grill, M., Lang, J. H. and Smith, J., "The impact of the Basel III leverage ratio on risk-taking and bank stability", Special Feature A, Financial Stability Review, EKP, marraskuu 2015.
  42. Kokonaistappionsietokykyä koskeva vaatimus ei rajoita viranomaisten valtuuksia käyttää alaskirjausta tarvittaessa muihin velkoihin, jotka sisältyvät velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalaan.
  43. Ks. “Building a Capital Markets Union – Eurosystem contribution to the European Commission’s Green Paper”, 21.5.2015.
  44. Ks. EKP:n lehdistötiedote 29.3.2015. Ilmoitus oli seurausta Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen päätöksestä (ks. myös luvun 2 osa 6).
  45. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 141 kohdan 2, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17, 21.2, 43.1 ja 46.1 sekä 18.2.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 artiklan 9 mukaisesti.
  46. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 122 kohdan 2 ja artiklan 132 kohdan 1, EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä 11.5.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 artiklan 8 mukaisesti.
  47. EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä muutetun ERVV-puitesopimuksen artiklan 3 kohdan 5 mukaisesti.
  48. EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21 sekä rahoitustukijärjestelysopimuksia koskevien EVM:n yleisten ehtojen kohdan 5.12.1 mukaisesti.
  49. Euron käyttöön ottaneiden EU:n jäsenvaltioiden (Kreikkaa ja Saksaa lukuun ottamatta) ja Kreditanstalt fur Wiederaufbaun (joka toimii yleisen edun nimissä Saksan liittotasavallan antamien ohjeiden mukaisesti ja sen antaman takauksen turvin) lainanantajina, Helleenien tasavallan lainanottajana sekä Kreikan keskuspankin lainanottajan maksujen välittäjänä välisen sopimuksen mukaan sekä EKPJ:n perussäännön artiklojen 17 ja 21.2 sekä 10.5.2010 annetun päätöksen EKP/2010/4 artiklan 2 nojalla.
  50. Katso lisätietoja osoitteesta www.ecb.europa.eu/pub/conferences.
  51. Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 2015/534, annettu 17 päivänä maaliskuuta 2015, valvontaan liittyvien rahoitustietojen raportoinnista (EKP/2015/13).
  52. Tarkempia tietoja EKP:n tutkimustoiminnasta ja tutkimukseen liittyvistä tapahtumista, julkaisuista ja verkostoista on EKP:n verkkosivulla.
  53. Eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn pöytäkirjan mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta kuulla EKP:tä (EUVL C 83, 30.3.2010, s. 284).
  54. Ks. CON/2015/2, CON/2015/22, CON/2015/25, CON/2015/33, CON/2015/35 ja CON/2015/42.
  55. Ks. CON/2015/3, CON/2015/17, CON/2015/19, CON/2015/28, CON/2015/47 ja CON/2015/48.
  56. Ks. CON/2015/40 ja CON/2015/52.
  57. Ks. CON/2015/36 ja CON/2015/46.
  58. Ks. CON/2015/37 ja CON/2015/45.
  59. Ks. CON/2015/6, CON/2015/8, CON/2015/9, CON/2015/41 ja CON/2015/44.
  60. Ks. CON/2015/29 ja CON/2015/51.
  61. Ks. CON/2015/5, CON/2015/24, CON/2015/27 ja CON/2015/30.
  62. Ks. CON/2015/26 ja CON/2015/32.
  63. Ks. CON/2015/1, CON/2015/7, CON/2015/11, CON/2015/12, CON/2015/13, CON/2015/14, CON/2015/15, CON/2015/16, CON/2015/23, CON/2015/31, CON/2015/34, CON/2015/38, CON/2015/43, CON/2015/47 ja CON/2015/53.
  64. Muun muassa seuraavat: tapaukset, joissa kansalliset viranomaiset eivät pyytäneet EKP:ltä lausuntoa ehdotuksista lainsäädännöksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla tai joissa EKP:ltä pyydettiin muodollisesti lausuntoa mutta sillä ei ollut riittävästi aikaa tutustua lainsäädäntöehdotukseen ja antaa siitä lausunto ennen säädöksen hyväksymistä.
  65. Laki luottolaitoksista annetun lain muuttamisesta ja täydentämisestä, julkaistu Darjaven Vestnikin numerossa 50, 3.7.2015.
  66. Julkaistu Kroatian virallisen lehden numerossa 9/2015.
  67. Vuoden 2015 laki XXXIX, julkaistu Magyar Közlönyn numerossa 2015/53.
  68. 68 Vuoden 2015 laki CV, julkaistu Magyar Közlönyn numerossa 2015/100
  69. Vuoden 2015 laki CXLV, julkaistu Magyar Közlönyn numerossa 2015/142.
  70. Säädös nro 87/2015.
  71. Tarkempia tietoja on EKP:n Talouskatsauksen numeron 7/2015 kehikossa ”The creation of a European Fiscal Board”.
  72. Tarkempia tietoja on EKP:n Talouskatsauksen numeron 8/2015 kehikossa ”Kilpailukykykomiteoiden perustaminen pyrittäessä kohti aitoa talousliittoa”.
  73. Ks. luvun 1 osa 3.5.
  74. Ks. Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä tehdyn päätöksen EKP/2004/2 muuttamisesta 22.1.2014 annettu Euroopan keskuspankin päätös EKP/2014/1, Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä 19.2.2004 tehty päätös EKP/2004/2 (EUVL L 80, 18.3.2004, s. 33), Euroopan keskuspankin yleisneuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä 17.6.2004 tehty päätös EKP/2004/12 (EUVL L 230, 30.6.2004, s. 61) ja Euroopan keskuspankin johtokunnan työjärjestyksestä 12.10.1999 tehty päätös EKP/1999/7 (EYVL L 314, 8.12.1999, s. 34). Työjärjestykset ovat luettavissa myös EKP:n verkkosivuilla.
  75. Päätös EKP/2004/3, tehty 4 päivänä maaliskuuta 2004, Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EUVL L 80, 18.3.2004, s. 42), sellaisena kuin se on muutettuna.
  76. Luvussa ovat mukana paitsi EKP:n henkilöstö kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna myös EKP:ssä enintään vuoden sopimuksella työskentelevät kansallisten keskuspankkien ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijat sekä EKP:n jatko-opiskelijaohjelman osallistujat.