Mitä on makrovakauspolitiikka?

24.5.2017

Mitä on makrovakaus?

Makro-etuliite kertoo siitä, että vakaus käsitetään laajasti: kyse on koko finanssijärjestelmän tai sen merkittävien osien vakaudesta. Yksittäisten rahoituslaitosten vakauteen liittyvä politiikka toimii pienemmässä mittakaavassa, joten sitä nimitetään mikrovakauspolitiikaksi.

Jotta järjestelmä pysyy vakaana, tarvitaan rauhallista harkintaa. Makrovakauspolitiikalla edistetään hyviä käytäntöjä ja hillitään riskienottoa. Tavoitteena on välttää riskit, jotka saattaisivat uhata koko finanssijärjestelmän vakautta.

Miksi makrovakauspolitiikkaa tarvitaan?

Makrovakausviranomaiset tarkkailevat finanssijärjestelmää ja kiinnittävät huomiota riskeihin ja heikkouksiin. Havaittuihin riskeihin ja heikkouksiin voidaan puuttua erilaisilla toimilla, jotta ne eivät kärjisty ja leviä finanssijärjestelmässä.

Makrovakauspolitiikan toimilla ehkäistään siis koko järjestelmän vakautta uhkaavien riskien muodostumista.

Tällaiset järjestelmäriskit saattavat estää finanssijärjestelmää hoitamasta tehtäviään, häiritä rahoitustuotteiden ja -palveluiden tarjontaa, heikentää talouskehitystä ja vaikeuttaa kotitalouksien toimeentuloa.

Vuonna 2007 alkaneessa finanssikriisissä järjestelmäriskit aiheuttivat taantuman useissa Euroopan maissa, ja monia pankkeja jouduttiin tukemaan.

Makrovakauspolitiikka on siis viime kädessä järjestelmän vakaudesta huolehtimista. Vakaa ja erityisesti vakavarainen finanssijärjestelmä selviää paremmin häiriöistä, jolloin finanssikriisit eivät pääse kärjistymään.

Järjestelmäriskejä voivat aiheuttaa esimerkiksi

  • hintakuplat – jos osakkeiden tai asuntojen hinnat nousevat huomattavasti todellista arvoa suuremmiksi, ne voivat romahtaa hyvinkin äkillisesti
  • pankkien liiallinen riskinotto
  • yritysten tai kotitalouksien ylivelkaantuminen.

Miten politiikka auttaa viranomaisia?

Valvontaviranomaisilla (yleensä keskuspankeilla) on monia keinoja puuttua riskeihin suoraan.

Ne voivat edellyttää, että pankit (ja muut rahoituslaitokset) pitävät varalla riittävästi pääomaa, jonka avulla selvitään yllättävistäkin kriisitilanteista. Pääomavaatimusten suuruus voi vaihdella tilanteen mukaan.

Esimerkiksi suuret rahoituslaitokset, joiden horjuminen voisi vaarantaa koko järjestelmän, joutuvat pitämään varalla enemmän pääomaa.

Makrovakauspolitiikalla voidaan myös asettaa rahoituslaitoksille sääntöjä esimerkiksi sen suhteen, mihin asuntolainoja myönnettäessä pitää kiinnittää huomiota.

Lainan enimmäismäärä voi esimerkiksi riippua ostettavan asunnon hinnasta tai lainanottajan tuloista. Näin estetään asuntomarkkinoita ylikuumenemasta ja pidetään asuntojen hinnat ja myönnettyjen asuntolainojen määrä kurissa.

Ketkä hoitavat makrovakauspolitiikkaa EU:ssa?

Mikä on finanssijärjestelmä?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Finanssijärjestelmä on monimutkainen verkosto, jossa yhden osapuolen toiminta voi vaikuttaa moniin muihin.

Pankit ja vakuutusyhtiöt

Pankit ja vakuutusyhtiöt toimivat rahoituksenvälittäjinä, eli ne kanavoivat varoja tallettajilta ja sijoittajilta lainaa tarvitseville.

Markkinat

Osissa rahoitusmarkkinoita – kuten joukkolainamarkkinoilla ja rahamarkkinoilla – lainan tarvitsijat voivat hankkia rahoitusta myös suoraan lainanantajilta ilman välikäsiä.

Maksujärjestelmät

Maksujärjestelmät ja arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät varmistavat, että rahan ja muiden rahoitusvarojen siirto sujuu turvallisesti ja sujuvasti.