Mitä on seigniorage-tulo?

7.4.2017

Vierassana seigniorage tarkoittaa käytännössä keskuspankille seteleistä kertyvää tuloa. Setelit kulkevat pitkän tien, ennen kuin ne pääsevät käyttöön. Eurosetelit suunnitellaan EKP:ssä, ne valmistetaan setelipainoissa ja varastoidaan sitten eri maiden keskuspankkien holveihin. Sieltä niitä kuljetetaan liikepankkeihin, jotka joutuvat maksamaan keskuspankille setelien arvoa vastaavan summan. Yleensä liikepankki joko lainaa maksettavan summan keskuspankilta tai siirtää keskuspankille muuta omaisuutta. Keskuspankki saa siis maksun lisäksi korkotuloja liikepankille antamastaan lainasta tai tuottoa siirretylle omaisuudelle. Näitä lisätuloja kutsutaan seigniorage-tuloksi.

Eurot liikkuvat ympäri euroaluetta

Eurosetelit kulkeutuvat vapaasti maasta toiseen, ja niiden määrä eri keskuspankeissa vaihtelee suuresti. Yksittäisellä keskuspankilla voi olla jopa setelivaje. Kun suomalaiset nostavat aurinkolomalle lähtiessään Suomen Pankin liikkeeseen laskemia euroseteleitä ja maksavat niillä sitten vaikkapa Espanjassa, setelit päätyvät Espanjan keskuspankkiin. Seteleitä lasketaan liikkeeseen tarpeen mukaan, eli jos lomailijat kasvattavat setelien määrää, Espanjan keskuspankki laskee liikkeeseen vähemmän seteleitä. Tasapuolisuuden nimissä euroalueen keskuspankit ovat sopineet, miten ne jakavat liikkeeseenlaskusta saadut seigniorage-tulot keskenään.

Mikä on EKP:n rooli?

EKP ei käytännössä laske itse seteleitä liikkeeseen, mutta keskuspankkien yhteisen sopimuksen mukaan EKP:n osuudeksi lasketaan 8 % kaikkien euroalueella liikkeessä olevien eurosetelien arvosta. Kansalliset keskuspankit hoitavat liikkeeseenlaskun EKP:n puolesta, ja EKP:lle jaetaan 8 % yhteisestä seigniorage-tulosta.

Euroalueen korkotason laskiessa myös seigniorage-tulo on pienentynyt vuodesta 2008 lähtien. EKP:n voitot kertyvätkin nykyisin pääosin muista lähteistä, kuten omaisuuserien osto-ohjelman tuotoista. EKP:n voitot ohjautuvat yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Seigniorage-sanan alkuperä

Seigniorage-sana juontaa juurensa muinaisranskasta. Aikoinaan kolikoihin sai lyödä leimansa vain hallitsija tai ”seigneur”, joka takasi rahan arvon. Nykyisin euroalueen maat vastaavat kolikoiden liikkeeseenlaskusta ja seteleitä laskevat liikkeeseen kansalliset keskuspankit.