European Central Bank - eurosystem
Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

Mitä ylimääräinen likviditeetti on?

28.12.2017 (päivitetty 31.10.2023)

EKP voi rahapolitiikan välineillään tarjota rahaa pankkijärjestelmän käyttöön. Saatavilla voi joskus olla enemmän rahaa kuin pankit välttämättä tarvitsevat. Silloin pankkijärjestelmässä on ”ylimääräistä likviditeettiä”. Mitä likviditeetti tarkoittaa ja mistä ylimääräistä likviditeettiä tulee?

Mitä on likviditeetti?

Likviditeetiksi kutsutaan liikepankkien hallussa olevaa rahaa. Pankit pitävät jonkin verran likviditeettiä käteisvaroina omissa holveissaan, mutta suurin osa likviditeetistä on niiden tileillä keskuspankissa niin sanottuina keskuspankkivarantoina.

Keskuspankki puolestaan tarjoaa pankkijärjestelmään likviditeettiä yleensä rahapoliittisten operaatioiden kautta. EKP:ssä niitä ovat rahoitusoperaatiot ja omaisuuserien ostot.

Mihin likviditeettiä käytetään?

Pankit käyttävät likviditeettiä maksujen, asiakkaiden käteisnostojen ja muiden lyhytaikaisten sitoumusten suorittamiseen. Sitä käytetään myös keskuspankin määräämien vähimmäisvarantovelvoitteiden täyttämiseen.

Keskuspankki puolestaan kykenee tarjoamansa likviditeetin ja etenkin sen määrän ja kustannusten kautta vaikuttamaan merkittävästi rahoitusmarkkinoiden tilanteeseen ja siihen, miten rahapolitiikka välittyy talouteen.

Likviditeetin väheneminen tai kallistuminen vaikuttaa nimittäin siihen, kuinka paljon pankit päättävät ottaa tai antaa lainaa ja millä ehdoin. Asiantuntijat nimittävät tällaista tilannetta rahoitusolojen tiukentumiseksi.

Kun rahoitusolot tiukentuvat ja korot nousevat, yksityishenkilöt ja yritykset eivät mielellään ota lainaa. Silloin kotitalouksien kulutus tai yritysten investoinnit vähenevät. Se heikentää taloutta ja hidastaa inflaatiota.

Sama pätee myös toisin päin. Kun pankeille on tarjolla enemmän likviditeettiä ja sen kustannukset ovat pienemmät, kotitaloudet ja yritykset kotitaloudet ja yritykset ovat saavat lainaa edullisemmin ehdoin. Rahoitusolojen keveneminen lisää lainanottoa pankeista ja vilkastuttaa taloutta.

Mitä sitten on ylimääräinen likviditeetti?

Ylimääräinen likviditeetti tarkoittaa, että pankkijärjestelmään jää ylimääräisiä varoja sen jälkeen, kun kaupalliset pankit ovat tallettaneet keskuspankkiin vaaditun vähimmäismäärän varantoja eli täyttäneet vähimmäisvarantovelvoitteensa. Pankeilla on siis oltava nämä vähimmäisvarannot, joilla ne varautuvat kattamaan lähinnä asiakkaiden talletuksia. Vähimmäisvarannot talletetaan sekkitilille maan keskuspankkiin.

Ylimääräinen likviditeetti liikkuu pankkijärjestelmässä pankkien välisten liiketoimien kautta.

Miksi pankkijärjestelmässä on ylimääräistä likviditeettiä?

Vuoden 2008 finanssikriisi johti käänteentekevään muutokseen likviditeettikäytännössä. Ennen kriisiä EKP:n käytäntönä oli arvioida, paljonko likviditeettiä euroalueen pankkijärjestelmä kokonaisuutena tarvitsi, ja järjestää sitten tarvittavat varat pankkien saataville. Se tapahtui tarjoamalla lainoja säännöllisten rahoitusoperaatioiden kautta. Pankit tekivät lainoista tarjouksia samaan tapaan kuin huutokaupassa. Jos pankki sai huutokaupan kautta lainaa, se pystyi kattamaan likviditeettitarpeensa tai antamaan lainaa muille pankeille niin sanotuilla pankkienvälisillä lainamarkkinoilla.

Lehman Brothers ‑investointipankin kaaduttua pankkien keskinäinen luottamus väheni. Siitä seurasi, että pankkien väliset lainat käytännössä loppuivat. Keskinäisen epäluottamuksen vuoksi pankit alkoivat pitää keskuspankkia ainoana luotettavana likviditeetin lähteenä. Pankit tekivät entistä suurempia tarjouksia EKP:n rahoitusoperaatioiden huutokaupoissa, mikä nosti lainojen korkoja. Tässä vaiheessa EKP muutti käytäntöä ja alkoi tarjota pankkien tarvitsemaa likviditeettiä kiinteällä korolla niin sanotuissa kiinteäkorkoisissa huutokaupoissa, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Pankeilla piti tietenkin olla riittävät vakuudet hakemansa likviditeetin takaukseksi.

Uudessa järjestelmässä pankit hakivat usein likviditeettiä hiukan enemmän kuin välttämättä olisi ollut tarpeen. Pankki toisensa jälkeen alkoi hamstrata likviditeettiä varmuuden vuoksi. Loppujen lopuksi siis koko pankkijärjestelmä pyysi enemmän likviditeettiä kuin mitä lyhytaikaisten sitoumusten ja vähimmäisvarantovelvoitteiden kattamiseen tarvittiin. Tätä kautta pankkijärjestelmään syntyi ylimääräistä likviditeettiä.

Liikepankit voivat tallettaa ylimääräisen likviditeetin keskuspankkiin joko sekkitilille tai niin sanotun talletusmahdollisuuden tilille. Talletusmahdollisuuden korko on yksi kolmesta ohjauskorosta, joista EKP:n neuvosto päättää. Sekkitilille talletetuille varoille ei makseta korkoa.

Mikä on ylimääräisen likviditeetin nykytilanne?

Pankit voivat edelleen saada tarvitsemansa määrän likviditeettiä. Tällä hetkellä se tapahtuu siis EKP:n kiinteäkorkoisissa huutokaupoissa, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti.

Jonkin aikaa ylimääräisen likviditeetin määrä pankkijärjestelmässä kasvoi entisestään, koska EKP toteutti omaisuuserien ostoja ja kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita.

Näillä osto-ohjelmilla kevennettiin rahapolitiikkaa entisestään tilanteessa, jossa korkoja ei voitu enää laskea. Marraskuusta 2022 lähtien ylimääräisen likviditeetin määrä on jatkuvasti vähentynyt. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että pankit ovat maksamassa takaisin varoja, jotka ne lainasivat EKP:n kohdennetuissa pitkäaikaisissa rahoitusoperaatioissa. Toinen syy on, että eurojärjestelmä on vähentänyt rahapoliittisia arvopaperiomistuksiaan maaliskuusta 2023 lähtien.