Mitä on ylimääräinen likviditeetti, ja miksi sillä on merkitystä?
28.12.2017
EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit (eurojärjestelmä) ovat finanssikriisin vuoksi lainanneet pankeille rajoittamattomasti rahaa ja ostaneet markkinaosapuolilta joukkolainoja. Pankkijärjestelmään on kertynyt enemmän rahaa kuin välttämättä olisi tarpeen eli ylimääräistä likviditeettiä.
Mitä ylimääräinen likviditeetti oikeastaan on, ja mitä pankit voivat sillä tehdä? Makaako se jossakin hyödyttämättä taloutta ja kansalaisia lainkaan, kuten joskus väitetään?
Mitä ylimääräinen likviditeetti on?
Ensin on hyvä määritellä, mitä likviditeetti tarkoittaa ja mikä on keskuspankin rooli sen tarjoamisessa. Vakavaraisilla pankeilla on pitkäaikaisia saamisia (kuten asuntolainoja), mutta niiden täytyy pystyä suorittamaan tietyt maksut hyvin nopeasti (esimerkiksi käteisnostot). Pankit tarvitsevat likviditeettiä myös täyttääkseen vähimmäisvarantovelvoitteensa. Vakavaraiset pankit saavat lyhytaikaista likviditeettiä muun muassa keskuspankista. Jos pankkijärjestelmässä on enemmän likviditeettiä kuin pankit tarvitsevat, puhutaan ylimääräisestä likviditeetistä.
Mitä pankit voivat tehdä ylimääräisellä likviditeetillä?
Liikepankeilla on keskuspankeissa sekkitilejä, joilla ne voivat pitää ylimääräistä likviditeettiään. Pankit voivat käyttää tähän tarkoitukseen myös talletusmahdollisuutta. Kummassakin tapauksessa ylimääräinen likviditeetti pysyy keskuspankissa. Yksittäinen pankki voi vähentää ylimääräistä likviditeettiään esimerkiksi lainaamalla rahaa toisille pankeille, ostamalla omaisuuseriä tai välittämällä asiakkaidensa maksuja. Sen sijaan pankkijärjestelmä kokonaisuutena ei voi vähentää likviditeettiä, koska likviditeetti siirtyy aina pankilta toiselle ja sitä kautta keskuspankissa olevalle tilille. Pankkijärjestelmä on tässä mielessä suljettu systeemi. Likviditeetti ei voi edes poistua euroalueelta – paitsi fyysisesti seteleinä.
Jos euroalueella toimiva sijoittaja haluaa sijoittaa esimerkiksi yhdysvaltalaisten yritysten joukkolainoihin, eurot täytyy ensin muuntaa Yhdysvaltain dollareiksi. Sijoittaja voi vaihtaa eurot dollareiksi esimerkiksi yhdysvaltalaisen pankin tytäryhtiössä euroalueella. Sen jälkeen sijoittaja voi ostaa dollareilla yhdysvaltalaisten yritysten joukkolainoja. Eurot pysyvät yhdysvaltalaisen pankin eurooppalaisella tytäryhtiöllä, jolla on tili kansallisessa keskuspankissa.
Miksi EKP ei poista ylimääräistä likviditeettiä?
Ennen finanssikriisiä EKP vastasi euroalueen pankkijärjestelmän likviditeettitarpeeseen melko tarkasti. EKP arvioi pankkijärjestelmän likviditeettitarpeen viikoittain ja tarjosi vastaavan määrän rahaa pankeille lainoina. Pankit kilpailivat näistä lainoista huutokaupassa, ja EKP varmisti, että pankkijärjestelmä kokonaisuutena sai tarvittavan määrän lainaa. Pankkijärjestelmässä likviditeetti jaettiin pankkien välisen luotonannon kautta uudelleen pankkien yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Lehman Brothers -investointipankin romahduksen ja sitä seuranneen vakavan finanssikriisin vuoksi EKP alkoi lokakuussa 2008 hyväksyä huutokaupoissa tehdyt tarjoukset täysimääräisesti. Pankit voivat siis lainata niin paljon likviditeettiä kuin ne tarvitsevat, kunhan niillä on riittävästi hyväksyttäviä vakuuksia. Menettelyyn päädyttiin siksi, että kriisin puhjettua pankit lakkasivat jakamasta likviditeettiä pankkien välisillä lainamarkkinoilla. Epäluottamus pankkien välisten markkinoiden toimivuuteen olisi johtanut tilanteeseen, jossa pankit olisivat kilpailleet huutokaupoissa jaettavasta likviditeetistä niin aggressiivisesti, että lainojen korot olisivat nousseet. Tätä riskiä ei nyt ole: tarjoukset hyväksytään yhä täysimääräisesti, joten yksittäiset pankit saavat kaiken tarvitsemansa likviditeetin.
Uudessa tilanteessa pankit katsoivat, että niiden kannatti pyytää pikemminkin liikaa kuin liian vähän likviditeettiä. Koska pankkijärjestelmä kokonaisuutena pyysi enemmän likviditeettiä kuin se olisi tarvinnut käteisen kysynnän ja vähimmäisvarantovelvoitteen kattamiseksi, järjestelmään kertyi ylimääräistä likviditeettiä.
Ylimääräisen likviditeetin vuoksi markkinakorot ovat pysyneet matalina. Niinpä yritysten ja yksityishenkilöiden on halvempaa ottaa lainaa, mikä auttaa taloutta toipumaan finanssi- ja talouskriisistä ja pankkijärjestelmää kasvattamaan likviditeettipuskureitaan.
EKP:n omaisuuserien osto-ohjelma on myös lisännyt ylimääräisen likviditeetin määrää. Rahapolitiikkaa kevennettiin osto-ohjelman avulla, koska korkoja ei voitu enää juuri laskea.
Onko keskuspankissa siis laiskaa rahaa?
Vaikka (sähköinen) raha ja ylimääräinen likviditeetti päätyvätkin keskuspankkiin, se ei tarkoita, etteikö rahaa käytettäisi taloudessa. Alla oleva kuva selventää asiaa.
Yritys 1 haluaa ostaa uusia koneita ja ottaa lainan pankista 1 (jolla on ylimääräistä likviditeettiä). Ennen kuin yritys 1 käyttää lainaamansa rahat, ne pysyvät sen tilillä pankissa 1. Pankilla 1 on keskuspankissa tili, jossa se pitää ylimääräistä likviditeettiään. Laina itsessään ei muuta ylimääräisen likviditeetin määrää pankissa 1. Kun yritys 1 ostaa uusia koneita yritykseltä 2, se ohjeistaa pankkia 1 siirtämään rahat yrityksen 2 pankille 2 (jolla on ylimääräistä likviditeettiä). Myös pankilla 2 on tili keskuspankissa, ja rahat siirretään sinne. Kun yritys 1 suorittaa maksun uusista koneista, pankin 1 ylimääräinen likviditeetti vähenee ja pankin 2 ylimääräinen likviditeetti kasvaa. Laina ja koneiden osto eivät muuta ylimääräisen likviditeetin määrää pankkijärjestelmässä, mutta yritys on saanut lainan, ja laina on käytetty talouteen tehtyyn investointiin.
Ylimääräinen likviditeetti ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka paljon lainoja myönnetään. Tätä voi seurata EKP:n kuukausittain julkaisemista pankkien luotonantoa ja luotonannon kasvuvauhtia koskevista tilastoista.
Onko sillä merkitystä, käyttävätkö pankit ylimääräisen likviditeetin säilyttämiseen talletusmahdollisuutta vai sekkitiliään?
Tällä hetkellä vaihtoehtojen välillä ei ole eroa. Aiemmin pankit saivat korkoa talletuksilleen, kun ne käyttivät talletusmahdollisuutta. Sen jälkeen kun EKP laski talletusmahdollisuuden koron negatiiviseksi, vähimmäisvarantovelvoitteen ylittäviä sekkitilitalletuksia on kohdeltu samalla tavalla kuin talletusmahdollisuuteen tehtyjä talletuksia.