Miksi Euroopassa tarvitaan yhä käteistä

Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen Yves Merschin mielipidekirjoitus Project Syndicate -julkaisuverkostoa varten

Euroopan maksujärjestelmät ovat murroksessa. Digitaalisen vallankumouksen tarjotessa yhä nopeampia ja käytännöllisempiä maksutapoja voisi ajatella, että käteinen on tullut tiensä päähän. Seteleiden ja kolikoiden sivuuttaminen taloudessa olisi kuitenkin virhe.

Käteisrahattomat maksutavat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosina. Luottokortti-, verkko- ja suoraveloitusmaksut ovat jo arkipäivää, ja myös älypuhelimien digitaaliset maksuratkaisut sekä mobiililompakot ovat saamassa jalansijaa. Uudet innovaatiot kuten lohkoketjuteknologia ravistelevat markkinarakenteita ja antavat viitteitä siitä, että odotettavissa on yhä uusia ja mahdollisesti perustavanlaatuisia muutoksia.

Uudet, vielä kehitysasteella olevat teknologiat eivät ole ainoa uhka käteiselle. Käteisen käytön lopettamista on yritetty edistää myös erilaisten tutkimusten avulla. Käteisrahatonta yhteiskuntaa puoltavat tahot voidaan yleensä jakaa kolmeen eri ryhmään.

Ensimmäistä ryhmää voidaan kutsua alkemisteiksi. He haluavat kiertää rajoitteet, joita nollassa olevat korot aiheuttavat rahapolitiikalle. Toista ryhmää voidaan nimittää laki ja järjestys -ryhmäksi. He haluavat poistaa käteisen käytöstä, sillä se on rikollisten suosiossa. Kolmannen ryhmän muodostavat finanssiteknologian kannattajat, joiden näkemyksen mukaan tarjolle tulee merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia, kun rahoitussektorille käteisen varastoinnista, liikkeeseenlaskusta ja käsittelystä aiheutuvat huomattavat kustannukset poistuvat.

Käteisen poistamista puoltavat perustelut eivät kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Alkemistien teesinä on, että kun korkotaso on hyvin matala, rahapolitiikan harjoittaminen on vaikeaa. Tämä pitää paikkansa.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että korot voivat käytännössä olla nollaa alhaisemmatkin. Negatiiviset korot ovat toimineet hyvin yhdistettyinä suoriin arvopaperiostoihin, pitempiaikaisiin luotto-operaatioihin (ml. kiinteäkorkoiset operaatiot, joissa likviditeettiä jaetaan koko pyydetty määrä, sekä erilaiset kohdennetut operaatiot) ja ennakoivaan viestintään, eivätkä ne ole aiheuttaneet käteisen suosimista. Negatiivisia korkoja tulisikin pitää erillisenä epätavanomaisena rahapoliittisena toimena, jota ei pidä sekoittaa matalaan yleiseen korkotasoon.

Laki ja järjestys -ryhmänkään perusteet eivät ole vedenpitäviä. Käteinen toimii arvon säilyttäjänä ja maksuvälineenä lukemattomille lainkuuliaisille kansalaisille. Sillä on siis tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Kenellekään tuskin tulisi mieleen kieltää luksusautojen tai timanttikorujen omistamista vain siitä syystä, että rikollisetkin pitävät niistä. Lapsi menisi pesuveden mukana, jos lainkuuliaisen enemmistön elämää hankaloitettaisiin tällä tavalla rikollisen vähemmistön vuoksi.

Finanssiteknologian kannattajat puolestaan lupaavat innovatiivisten digimaksuratkaisujensa helpottavan maksujen suorittamista, eikä asiakkaiden enää tarvitsisi kantaa tupoittain rahaa tai etsiä lähintä pankkiautomaattia. Kuitenkaan ei ole varmaa, pystyykö vielä tällä hetkellä hyvin pirstaleinen digimaksusektori tarjoamaan asiakkaille parempia maksutapoja kuin nykyiset maksupalveluyritykset.

Käteistä käyttämättömän yhteiskunnan tiellä on lisäksi vielä yksi merkittävä haaste – ainakaan euroalueella useimmat ihmiset eivät halua luopua käteisestä. Euroopan keskuspankin tilaaman ja vielä julkaisemattoman kyselytutkimuksen mukaan lähes 80 % kaikista myyntipisteissä suoritetuista maksusta tehdään käteisellä. Maksujen arvolla mitattuna tämä vastaa yli puolta kaikista maksuista. Tutkimukseen osallistui 65 000 euroalueen asukasta.

Euroalueen maat ovat monessa suhteessa erilaisia, eivätkä maksutavat ole poikkeus. Käteismaksuja tehdään suhteellisesti eniten Maltassa (92 % maksuista) ja vähiten Suomessa (42 % maksuista). Kaiken kaikkiaan kansalaiset kuitenkin käyttävät edelleen hyvin yleisesti käteistä, ja sen suosio on jopa kasvamassa.

Käteisen kokonaiskysynnän kasvuvauhti onkin BKT:n kasvuvauhtia nopeampaa. Viimeisten viiden vuoden aikana eurosetelikannan keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti on ollut arvolla mitattuna 4,9 % ja määrällä mitattuna 6,2 %. Kasvu ei selity pelkästään säästämiseen käytettävien seteliarvojen suosiolla, vaan se on ulottunut myös niihin seteliarvoihin, joita käytetään ennen kaikkea maksujen suorittamiseen.

Tulokset vahvistavat, että EKP:n neutraali kanta, jossa ei aseteta etusijalle sen enempää käteistä kuin käteisrahattomiakaan maksutapoja, on tarkoituksenmukainen. EKP:n kanta perustuu neljään periaatteeseen: 1) teknologian turvallisuus, 2) tehokkuus, 3) teknologian neutraalius ja 4) käyttäjien valinnanvapaus maksutavan suhteen.

EKP:n ensisijainen tavoite on ylläpitää hintavakautta. Yhtenä keinona tavoitteen saavuttamiseksi EKP tarjoaa turvallista keskuspankkirahoitusta paitsi pankkien varantotilien kautta myös seteleiden muodossa – ja eurosetelit ovat ainoita laillisina maksuvälineinä hyväksyttäviä seteleitä euroalueella.

Jos käteisraha poistettaisiin käytöstä euroalueella, samalla katoaisi ihmisten ainoa suora yhteys keskuspankkirahaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa tämä yhteys edistää keskuspankin riippumattomuuden yleistä hyväksyntää, sillä se vahvistaa ihmisten luottamusta tehokkaan rahapolitiikan harjoittamiseen.

EKP laskee jatkossakin liikkeeseen seteleitä. Samanaikaisesti se edistää yhtenäisten, innovatiivisten ja kilpailukykyisten vähittäismaksuratkaisujen markkinoiden kehitystä euroalueella. Jos sähköiset maksutavat syrjäyttävät jonain päivänä käteisen, perusteena tulee olla kansalaisten tahto eikä eturyhmien painostus.

Speaking engagements

Yhteyshenkilöt