Mitä rahoitusvakaus tarkoittaa?

24.5.2016 (päivitetty 15.8.2016)

Finanssikriisin myötä on yhä useammin alettu puhua rahoitusvakaudesta. Sille on käytössä hieman eri määritelmiä, mutta sen tärkeydestä ollaan laajalti yhtä mieltä. EKP:n näkemyksen mukaan rahoitusvakaus vallitsee silloin, kun rahoitusjärjestelmä kykenee toimimaan häiriöistä huolimatta.

Rahoitusvakauden vallitessa kuluttajat voivat siis edelleen käyttää pankkitiliään, yritysten maksuliikenne toimii, sijoittajat voivat käydä kauppaa ja pankit voivat hankkia rahoitusta pankkienvälisiltä markkinoilta tai keskuspankilta.

Rahoitusvakaus käytännössä

Vakaus tarkoittaa ennen kaikkea tasapainoa. Rahoitusjärjestelmä on monimutkainen verkosto, jossa eri toimijoiden välillä on runsaasti kytköksiä ja riippuvuussuhteita. Pankit ja vakuutusyhtiöt toimivat rahoituksenvälittäjinä, eli ne kanavoivat varoja tallettajilta ja sijoittajilta lainaa tarvitseville. Osissa rahoitusmarkkinoita – kuten joukkolainamarkkinoilla ja rahamarkkinoilla – lainan tarvitsijat voivat hankkia rahoitusta myös suoraan lainanantajilta ilman välikäsiä. Maksujärjestelmät ja arvopaperikaupan selvitysjärjestelmät puolestaan varmistavat, että rahan ja muiden rahoitusvarojen siirto sujuu turvallisesti ja sujuvasti.

Tässä verkostossa voi ilmetä riskejä eri tasoilla ja eri muodoissa. Jos talouskasvu hidastuu merkittävästi, asuntovelalliset eivät asunnon arvon laskiessa pysty ehkä maksamaan suurta asuntolainaansa pankille takaisin. Nousevien markkinatalousmaiden talouskasvun hidastuminen voi haitata euroalueenkin talouskehitystä, jos esimerkiksi hyödykkeiden kysyntä vähenee ja työllisyys sen myötä heikkenee. Seurauksena voisi olla myös äkillinen myyntiryntäys velkapaperi-, osake- ja valuuttamarkkinoilla, jolloin yritysten rahoituksensaanti vaikeutuisi ja talouskasvu kärsisi.

Yksittäisten rahoitusjärjestelmän osien riskeillä ja heikkouksilla voi siis olla laajojakin vaikutuksia, joiden vuoksi järjestelmän tasapaino voi järkkyä ja rahoitusvakaus vaarantua.

EKP:n rooli

EKP seuraa jatkuvasti rahoitusjärjestelmän tilannetta, jotta mahdolliset riskit ja heikkoudet havaitaan hyvissä ajoin ja niihin voidaan reagoida harkitusti. Tällaisia maa-, toimiala- tai rahoituslaitoskohtaisia riskejä on mahdollista torjua makrovakauspolitiikalla. Esimerkiksi orastavan asuntojen hintakuplan välttämiseksi euroalueen kansalliset valvontaviranomaiset voivat vaatia pankkeja tiukentamaan luotonantokriteerejään eli vaikkapa edellyttämään asuntolainanhakijoilta suurempaa omarahoitusosuutta. Kansalliset valvontaviranomaiset ilmoittavat tällaisista toimista EKP:lle, joka voi tarvittaessa vastustaa niitä. EKP voi myös vaatia pankkeja pitämään mahdollisten häiriöiden varalta enemmän pääomaa kuin EU:n lainsäädäntöön kirjatut vähimmäisvaatimukset edellyttävät.

Näillä makrovakauspolitiikan keinoilla edistetään rahoitusjärjestelmän vakautta kokonaisuutena. Rahoitusvakautta edistää sekin, että uudessa pankkivalvontatehtävässään EKP valvoo lisäksi yksittäisiä pankkeja ja auttaa siten varmistamaan pankkisektorin turvallisuuden.