SUOMALAINEN SÄÄSTÄJÄ JA SIJOITTAJA EUROMAAILMASSA

Sirkka Hämäläinen Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen Osuuspankkiryhmän Tutkimussäätiön teemapäivä: Säästämisestä sijoittamiseen - varallisuuden hoidon uudet muodot Helsingissä 25.1.1999 Puheen englanninkielinen versio julkaistaan lähiaikoina EKP:n kotisivuilla.

Yhteinen rahapolitiikka ja euroalueen laajuiset rahamarkkinat ovat olleet todellisuutta nyt runsaat kolme viikkoa. Tavallinen suomalainen säästäjä ja sijoittaja ei välttämättä ole vielä nähnyt suurta muutosta omassa ympäristössään - paitsi tietenkin laajan uutisoinnin tai mahdollisesti ylimääräisen luvun pankkinsa tiliotteessa tai palkkakuitissaan osoittamassa markkamääräisen talletuksen tai palkan euroarvoa.

Suomalaisen sijoittajan ympäristö on kuitenkin jo nyt ratkaisevasti muuttunut ja se tulee voimakkaasti muuttumaan tulevaisuudessa.

On hyödyllistä erottaa säästämis- ja sijoitusympäristön muutokset kolmeen ryhmään:

Säästämisen ja sijoittamisen jo alkaneet muutostrendit

Keskeisin muutos niin suomalaisen kuin laajemminkin eurooppalaisen säästäjän ja sijoittajan maailmankuvassa on ollut rahoitusmarkkinoiden ja pääomanliikkeiden vapautumiseen liittynyt siirtyminen matalan inflaation olosuhteisiin. Matalan inflaation mukanaan tuoma ennustettavuus ja positiivinen reaalikorko on merkinnyt sitä, että perinteiseen kiinteään varallisuuteen sijoittamisen osuus on vähenemässä ja rahoitusvaateisiin sijoittaminen lisääntymässä. Epälikvidiin asunto- tai kiinteään omaisuuteen sijoittamisen rinnalle on ollut nousemassa sijoittaminen reaalivarallisuutta edustaviin, mutta kiinteään varallisuuteen verrattuna merkittävän likvideihin, osakkeisiin. Osakeomistushan on Suomessa jo nyt laaja-alaista siinä mielessä, että monet omistavat osakkeita tai osakerahasto-osuuksia. Osakkeiden osuus yksityishenkilöiden koko sijoitusvarallisuuden arvosta on kuitenkin niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin kovin pieni Yhdysvaltoihin verrattuna.

Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen ja matala inflaatio ovat johtaneet rahoitusvaateiden tarjonnan merkittävään monipuolistumiseen. Perinteisen pankkitalletussäästämisen rinnalle on tullut lisääntyvä valikoima muita kilpailukykyisiä finanssisijoituskohteita, kuten esim. joukkovelkakirjoja (julkisen sektorin ja yksityisten yritysten) tai rahasto-osuuksia rahamarkkinapapereihin, joukkovelkakirjoihin, osakkeisiin tai johdannaisinstrumentteihin sijoittavissa rahastoissa.

Toinen merkittävä muutos säästämisessä on ollut ja tulee olemaan demografisiin muutoksiin liittyvä kehitystrendi. Väestön ikääntyminen kaikkialla Euroopassa on johtamassa mahdottomuuteen rahoittaa terveydenhoito- ja eläkejärjestelmät veroilla tai veronluonteisilla työvoiman hintaa suoraan rasittavilla julkisen vallan rahoituskeinoilla. Julkisen sektorin rahoitusmahdollisuuksien vaikeutuminen on johtamassa vapaaehtoisiin eläke- ja henkivakuutuksiin sekä likvidoitavissa oleviin rahoitusvaateisiin tapahtuvan yksityisen säästämisen lisääntymiseen.

Kolmantena - ja samalla rahoitusmarkkinoiden vapautumiseen johtaneena ja liittyvänä - sijoituskäyttäytymistä muuttavana tekijänä on ollut ja tulee jatkossakin olemaan tekniikan kehitys. Teknologinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi reaaliaikaisen tiedon siirron ja reaaliaikaiset varallisuudensiirrot, se on mahdollistanut reaaliaikaisen tiedon saamisen paljon aikaisempaa laaja-alaisemmin, maailmanlaajuisesti, ja se on mahdollistanut uusien rahoitusinstrumenttien, mm. monenlaisten johdannaisinstrumenttien kehittymisen. - Globalisoituminen ja tietoteknisten yhteyksien kehittyminen joka miehen ja naisen oikeudeksi Internet-käyttäjien luvatussa maassa tulee epäilemättä muuttamaan suomalaisen säästäjän ja sijoittajan toimintaa ja käyttäytymistä tulevaisuudessa paljon enemmän kuin ehkä tällä hetkellä osataan odottaakaan.

Kaikki nämä muutostrendit ovat olleet viemässä Suomea ja Eurooppaa lähemmäs Yhdysvaltojen sijoitusmaailmaa. Ja kaikki nämä trendit tulevat vahvistumaan ja vahvistamaan euron syntymistä seuraavia muutoksia .

Euroalueen syntymisestä jo aiheutuneet sijoittamisympäristön muutokset

Euroalueen syntyminen on jo nyt ratkaisevasti laajentanut suomalaisen sijoittajan - olipa kysymyksessä institutionaalinen sijoittaja tai yksityishenkilö - valintamahdollisuuksia.

Valuuttakurssiriski merkitsi aiemmin sitä, että valtaosa sijoittamisesta kohdistui kotimaisiin kohteisiin joko lainsäädännöllisin perustein (esim. vakuutusyhtiöt) tai riskeiltä suojautumisen vaatiman ammattitaidon ja myös kilpailukykyisten suojausmahdollisuuksien puuttumisen vuoksi. Valuuttakurssirajan häviäminen 11 euromaan väliltä on nyt laajentanut valintamahdollisuudet kaikkien euromaiden kaikki sijoituskohteet kattavaksi. Markkinoiden integroituminen merkitsee laajojen ja syvien rahoitusmarkkinoiden syntymistä ja uusien rahoitusinstrumenttien kehittymistä.

Käytännössä sijoittajan valikoima on tällä hetkellä laajentunut käsittämään vasta lyhyen rahan eurolaajuiset markkinat. Nämä ovat itseasiassa tukkumarkkinat, lähinnä rahoituslaitosten ja yritysten likviditeetin ja kassanhallintaan soveltuvat markkinat. Institutionaalisille sijoittajille tämä on jo välittömästi tuonut uudet sijoitusmahdollisuudet. Yksityishenkilöiden sijoitusmahdollisuudet ovat laajentuneet vain epäsuorasti rahamarkkinapapereihin sijoittavien rahastojen sijoitusvalikoimien laajentumisen kautta.

Joka tapauksessa aiempi "kotimaisen" sijoituskohteen käsite on nyt muuttunut koko euroalueen kattavaksi.

Lyhyen rahan markkinoiden reaaliaikainen integroituminen - joka yhtäältä on ollut yhteisen rahapolitiikan ehdoton edellytys ja joka toisaalta on ollut mahdollista euroalueen laajuisen reaaliaikaisen maksujenvälitysjärjestelmän Targetin luomisen seurauksena - on syventänyt ja syventää lyhyen rahan markkinoita. Samalla syntyy uusia markkinalohkoja, kuten yksityiset repomarkkinat. Euroalueen rahapolitiikan edellytysten luomisessa olennaisena on ollut yhtenäisten vakuusperiaatteiden luominen ja sen mukana vakuudellisiin transaktioihin siirtyminen (aiempien vakuudettomien, keskinäiseen luottamukseen perustuneiden transaktioiden sijasta) sekä myös markkinakäytäntöjen harmonisoiminen. Tämä on pienentänyt lyhyen rahan markkinoiden sijoitusriskejä.

Täysin integroituneet lyhyiden rahoitusvaateiden euromarkkinat eivät kuitenkaan tarjoa säästäjälle ja sijoittajalle mahdollisuutta korkotuottojen differentioimiseen. Yhteisen rahapolitiikan perusajatus näet on, että tehokkaasti toimivat markkinat pitävät huolen lyhyiden korkojen harmonisoitumisesta yli euroalueen. Sijoittajan kannalta euromarkkinoiden etuna on niiden laajuus, syvyys ja siten riskien differentioinnin ja minimoinnin mahdollisuus.

Edessä olevat sijoitusympäristön muutokset

Joukkovelkakirja-, osake- ja johdannaismarkkinoiden kannalta on yhtälailla olennaista valuuttariskin häviäminen 11 maan väliltä. Tämä parantaa mahdollisuuksia hajauttaa sijoituksia ohuilta suomalaisilta markkinoilta laajemmille ja syveneville eurooppalaisille markkinoille.

Joukkovelkakirja- ja osakemarkkinat ovat kuitenkin vielä tässä vaiheessa segmentoineet ja kansallisesti eriytyneet. Näitä sijoituskohteita noteerataan pääasiallisesti kansallisissa pörsseissä erilaisia kaupankäyntikäytäntöjä ja erilaisia markkinasääntöjä ja -sopimuksia soveltaen eikä niiden suoranainen vertailu ole yksittäiselle sijoittajalle helppoa.

Lähitulevaisuudessa on kuitenkin odotettavissa huomattavaa markkinoiden harmonisoitumista, integroitumista ja syvenemistä myös pääomamarkkinoiden puolella.

Markkinakäytäntöjen harmonisoituminen tulee olemaan luonnollinen markkinajohteinen kehitysvaihe lyhyen rahan markkinakäytäntöjen EKP-johteisen harmonisoinnin jälkeen. Myös Euroopan komission viime keväänä EU-alueen valtiovarainministereiltä tehtäväksi saama rahoitusmarkkinapalveluja koskevan lainsäädännön kansallisten erojen selvittäminen palvelee selkeästi tätä prosessia. Pyrkimyksenä on mm. harmonisoida pörssiesitteiden ja tiedotteiden sisältöä ja hyväksyttävyyttä, vähentää erilaisia instituutioiden sijoitusrajoituksia ja harmonisoida vakuuksia koskevaa lainsäädäntöä euromaiden kesken.

On realistista olettaa ja odottaa, että pääomamarkkinoilla, niin joukkovelkakirjamarkkinoilla kuin osakemarkkinoillakin, tullaan näkemään nopeaa markkinajohteista keskittymistä Euroopan suuriin rahoituskeskuksiin. Tästä on selvänä osoituksena jo nähtävissä olevat allianssit ja allianssi- tai yhdentymiskeskustelut suurten eurooppalaisten pörssien kesken ja pienten maiden pörssien liittyminen suurten pörssien satelliittiverkostoon. Tämä keskittyminen ei sulje pois pienten rajoitetusti kansallisiin arvopapereihin keskittyvien kansallisten osamarkkinoiden säilymistä, mutta Euroopan laajuiset markkinat keskitettyinä, läpinäkyvinä, syvinä ja likvideinä tarjoavat laajat valintamahdollisuudet suomalaisellekin säästäjälle ja sijoittajalle.

Euroalueen pääomamarkkinoita tulee omalta osaltaan laajentamaan ja syventämään kiinnostus euroa kohtaan virallisena varantovaluuttana ja sijoitusvaluuttana. Nykyisellään euroalueen pääomamarkkinat eivät kilpaile tehokkaasti Yhdysvaltojen syvien, likvidien ja instrumenttivalikoimiltaan monipuolisten pääomamarkkinoiden kanssa. Kun euro kuitenkin mielletään keskeiseksi maailmanvaluutaksi ja siihen kohdistuu selkeä kiinnostus sekä euroalueen ulkopuolisten maiden keskuspankkien varantojen että yksityisten sijoittajien varojen sijoitusriskien hajottamiseksi, on odotettavissa, että markkinoiden tehostuminen ja monipuolistuminen tulee kysyntäjohteisesti olemaan hyvinkin nopeaa. Markkinat syvenevät ja niiden likviditeetti paranee. Syntyy entistä selkeämpiä benchmark-käytäntöjä, jotka helpottavat erilaisten liikkeelle laskijoiden ehtojen ja luottojen keskinäistä vertailua. Syntyy entistä tehokkaampia ja harmonisoituja luottoriskiarviointeja sekä liikkeelle laskijoista että yksittäisistä arvopapereista, nämä helpottavat ratkaisevasti eri kohteiden riskien vertailua. Ja ennen kaikkea instrumenttivalikoima laajenee mm. maturiteettien ja vakuuksien suhteen. Kun valintamahdollisuudet kasvavat, myös valintamahdollisuuksien läpinäkyvyys, vertailtavuus paranee.

Eräs kehitystrendi eurooppalaisilla pääomamarkkinoilla tulee olemaan yksityisten yritysten liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen osuuden kasvu ja osakemarkkinoiden huomattava laajeneminen ja syveneminen. Ts. eurooppalaiset markkinat ja sijoituskohteet tulevat lähestymään tässäkin mielessä amerikkalaisia. Julkisen sektorin vajausten ja velan supistuminen merkitsee valtion joukkovelkakirjojen määrän supistumista ja siten tilaa yksityisten yritysten joukkovelkakirjoille, ja yritysten kiinnostus etsiä rahoitusta laajoilta, tehokkailta markkinoilta kasvaa. Rahoitusvaateiden matalat korot matalan inflaation olosuhteissa lisäävät osakkeiden kiinnostavuutta tuottavana sijoituskohteena.

Yksittäisen sijoittajan kannalta odotettavissa oleva kehitys lisää valintamahdollisuuksia, mutta se myös entisestään korostaas säästäjän ja sijoittajan omaa ratkaisevaa vastuuta valinnasta yhtäältä parempien tuottojen ja suurempien riskien ja toisaalta turvallisempien sijoituskohteiden ja samalla pienempien tuottojen välillä.

Alussa käsittelemäni eurosta riippumattomat kehitystrendit ovat tässä mielessä tärkeitä. Matala inflaatio ja matalat korot merkitsevät alhaisia nimellistuottoja, toisaalta tuottovaatimukset (eritoten eläkesäästämisen tuottovaatimukset, yhtä hyvin eläkelaitosten kuin yksityishenkilöiden omassa sijoitustoiminnassa) ovat väistämättä vaativat. Tämä pakottaa sijoittajan aktiiviseen markkinoiden riski/tuottosuhteiden tutkimiseen ja seuraamiseen ts. huomattavasti aiempaa aktiivisempaan ja ammattitaitoisempaan sijoituskäyttäytymiseen. Mahdollisuudet tähän sijoittajien aktivoitumiseen paranevat teknologian ja tietotekniikan käyttöön liittyvän osaamisen parantuessa. Ts. trendi eurooppalaisten ja suomalaisten sijoittajien "amerikkalaistumiseen", ja taloudellisiin ja erityisesti omaa taloutta koskeviin asioihin kohdistuvan kiinnostuksen ja ammattitaidon lisääntymiseen vahvistuu lähitulevaisuudessa.

Tällä kehitystrendillä, johon itse uskon, on useita implikaatioita ja se luo haasteita yhteiskunnan eri lohkoille:

Rahoitusvarallisuuden osuuden kasvu ja sen hajautuminen pitempiin maturiteetteihin samoin kuin osakeomistuksen kasvu tekevät sijoittajat enemmän riippuvaksi markkinajohteisista odotuksista, jotka heijastuvat pitkissä koroissa ja osakkeiden kursseissa. Samalla se herkistää säästäjien kulutuskäyttämisen amerikkalaiseen tapaan näiden varallisuusarvojen muutoksille nykyistä olennaisesti enemmän. Niin eurooppalaisen rahapolitiikan kuin kansallisen finanssipolitiikankin vaikutukset tulevat olemaan huomattavasti aiempaa vähäisemmät. Pitkäjänteisyys ja spekulatiivisten kuplien estäminen ovat vaikeita haasteita talouspolitiikan päättäjille.

Olennaista meneillään olevassa kehityksessä on rahoitusmarkkinoiden välitysroolin tehostuminen ja pääomien tehokas allokoituminen ja tämän mukanaan tuomat mahdollisuudet tuotannollisen toiminnan kasvun ja työllisyyden paranemiselle Euroopassa. Sehän on koko EU- ja europrojektin keskeinen päämäärä ja tavoite. Mutta muutokset tuottavat aina myös sopeutumiskipuja, niistä Suomella on kokemuksia. Varautuminen ajoissa ja sopeutuminen ajoissa helpottaisi näitä kipuja.

Keskeinen kysymys on, kuinka nopeasti suomalainen säästäjä ja sijoittaja tajuaa tapahtuneet muutokset ja sopeuttaa oman käyttäytymisensä niiden mukaisesti, ja kuinka nopeasti ja tehokkaasti suomalainen rahoitusjärestelmä varautuu näihin sijoitustoiminnan muutoksiin. Suomen lähihistoria viimeisen 15 - 20 vuoden ajalta ei ole kovin rohkaiseva tässä mielessä. Käyttäytymismuutokset ovat meillä perinteisesti tapahtuneet hyvin hitaasti. Mahtaako tämä "perinne" jatkua 2000-luvulla?