Mikä on viime käden luotonantaja?

26.8.2019

Mikä on viime käden luotonantaja?

Viime käden luotonantajaan turvaudutaan pakottavassa rahantarpeessa, kun mitään muita vaihtoehtoja ei ole enää jäljellä.

Pankeilla viime käden luotonantaja on keskuspankki. Keskuspankin hätäapu on tarpeen, jos pankin käyttövarat uhkaavat loppua eikä se saa hankittua päivittäiseen toimintaansa tarvittavia varoja mistään muualta. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden kriisissä, jolloin pankit eivät suostu lainaamaan toisilleen rahaa ja asiakkaat nostavat joukolla talletuksiaan.

Viime käden luotonantajan tehtävä on perinteisesti langennut keskuspankeille sen vuoksi, että niillä on ensisijainen vastuu rahoitusmarkkinoiden moitteettomasta toiminnasta ja rahoitusjärjestelmän vakaudesta. Siten ne myös suojaavat kuluttajia ja yrityksiä pankkien vaikeuksilta.

Kuka on viime käden luotonantaja euroalueella?

Euroalueella EKP ja kansalliset keskuspankit hoitavat viime käden luotonantajan tehtäviä yhdessä.

Kansallisten keskuspankkien rooli

Käytännön tasolla euroalueen pankkien viime käden turvaverkkona toimivat kansalliset keskuspankit: ne tarjoavat pankeille hätärahoituksena ns. maksuvalmiustukea, jos pankit eivät pysty hankkimaan tarvitsemiaan varoja muista lähteistä. Kukin keskuspankki vastaa hätärahoituksen antamisesta oman maansa pankeille ja kantaa yksin näistä lainoista aiheutuvat kustannukset ja riskit.

EKP:n rooli

EKP ohjaa ja valvoo kansallisten keskuspankkien hätärahoitustoimia. EKP:n neuvosto voi vastustaa tai rajoittaa hätärahoituksen myöntämistä, jos kaksi kolmasosaa  sen jäsenistä niin haluaa. EKP:n neuvosto voi kuitenkin vastustaa hätärahoitusta vain silloin, kun se katsoo, että hätärahoitus olisi ristiriidassa EKP:n rahapolitiikan tai eurojärjestelmän tavoitteiden ja tehtävien kanssa.

Pelastetaanko vaikeuksissa olevat pankit aina?

Ei, pankeilla ei ole takeita, että ne saavat keskuspankilta hätärahoitusta. Hätärahoitusta myönnetään vain tiukkojen sääntöjen rajoissa ja tiettyjen ehtojen täyttyessä.

Hätärahoitus ei ole kaikille

Hätärahoitusta myönnetään vain vakavaraisille pankeille

Hätärahoitusta myönnetään pankeille, joilla on maksuvalmiusvaikeuksia eli vaikeuksia selviytyä senhetkisistä maksuvelvoitteistaan (kuten talletusten nostoista). Pankin täytyy kuitenkin olla vakavarainen, eli sen maksukyvyn on pitkällä aikavälillä oltava edelleen riittävä toiminnan jatkamiseksi. Vakavaraisellekin pankille voi tulla tilapäisiä maksuvalmiusongelmia siksi, että pankin varat ovat sidottuina sen myöntämiin pitkäaikaisiin lainoihin.

Hätärahoitus ei ole pysyvää

Hätärahoitus on vain tilapäistä

Nimensä mukaisesti hätärahoitusta annetaan vain ennakoimattomassa hätätilanteessa. Kun tilanne normalisoituu, rahoitus lopetetaan ja hätälainat on maksettava takaisin.

Hätärahoitus ei ole ilmaista

Hätärahoituksella on hintansa

Kansalliset keskuspankit myöntävät hätärahoitusta vain vakuuksia vastaan. Vakuuksien ei kuitenkaan tarvitse olla yhtä hyvälaatuisia kuin tavanomaisissa rahoitusoperaatioissa, minkä vuoksi hätärahoitukseen liittyy suurempi riski. Keskuspankit voivatkin soveltaa hätälainojen vakuuksiin suurempaa markkina-arvon aliarvostusta ja periä lainoista korkeampaa korkoa.

Hätärahoituksen sääntöjä on tärkeää noudattaa tinkimättä ja johdonmukaisesti, jotta vältetään ns. moraalikadon vaara. Jos nimittäin pankit voisivat olla varmoja, että keskuspankki pelastaa ne aina vaikeuksista, niillä voisi olla houkutus ottaa enemmän tai suurempia riskejä.

Miksi on tärkeää, että pankeilla on viime käden luotonantaja?

Vakavarainenkin pankki voi ajautua tilanteeseen, jossa se ei kykene täyttämään senhetkisiä maksuvelvoitteitaan asiakkailleen tai velkojilleen. Tällöin saattaa pahimmillaan syntyä talletuspako, jossa varojensa puolesta pelkäävät asiakkaat nostavat joukolla rahansa pois pankista. Tuloksena voi olla jopa pankin konkurssi, jonka seuraukset voivat olla hyvinkin kauaskantoisia.

  • Ihmiset voivat menettää työpaikkansa: Pankkikonkurssin seurauksena yritysten luotonsaanti tyrehtyy äkillisesti, jolloin niillä voi olla vaikeuksia maksaa palkkoja, hankkia raaka-aineita tai ylipäänsä jatkaa toimintaansa.
  • Ongelmat voivat levitä: Pankit ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa, joten yhden pankin vaikeudet leviävät helposti myös muihin pankkeihin, jolloin niiden kaikkien asiakkaat kärsivät. Jos haittavaikutukset yrityksiin, tallettajiin ja työpaikkoihin kasvavat riittävän suuriksi, lopulta koko talous kärsii. Tällöin kustannukset jäävät usein veronmaksajien harteille.

Pankkien viime käden luotonantajina keskuspankit voivat siis auttaa säästämään kuluttajia ja yrityksiä monenlaisilta vaikeuksilta.

Entä taloudellisissa vaikeuksissa olevat valtiot – saavatko nekin keskuspankin hätärahoitusta?

Eivät ainakaan euroalueella. Jos valtiot voisivat saada keskuspankilta hätärahoitusta, se vaarantaisi keskuspankin kyvyn ylläpitää hintavakautta ja toimia riippumattomasti. Siksi julkisen sektorin keskuspankkirahoitus on kielletty EU:n perussopimuksessa asti. Se on siis laitonta.