Laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma

22.1.2015 (päivitetty 31.3.2016)

Miten omaisuuserien ostot edistävät EKP:n hintavakaustavoitteen saavuttamista?

EKP:n käyttämä hintavakauden määritelmä on symmetrinen, eli nopea inflaatio ja deflaatio ovat talouden kannalta yhtä haitallisia. Kun talouskehitys on ollut heikkoa ja inflaatio hidasta, inflaatiovauhtia ei ole pystytty saattamaan lähemmäksi kahta prosenttia pelkkien ohjauskorkojen avulla. Jos ohjauskorkoja olisi ollut vielä mahdollista laskea, EKP olisi jo tehnyt niin. Koska sitä vaihtoehtoa ei enää ole, omaisuuserien ostot ovat ainoa EKP:n käytettävissä oleva tarkoituksenmukainen väline, jolla voidaan päästä samaan tulokseen. Tehtävänsä täyttämiseksi EKP:n on hyödynnettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä.

Auttavatko omaisuuserien ostot EKP:tä edistämään kasvua ja työllisyyttä Euroopassa?

EKP:n tehtävänä on ylläpitää hintavakautta. Osto-ohjelman avulla inflaatiovauhti voidaan saattaa jälleen EKP:n tavoitteen mukaiseksi. Ostoilla kuitenkin myös helpotetaan yritysten luotonsaantia eri puolilla Eurooppaa ja edistetään investointeja ja työllisyyttä sekä tuetaan siten yleistä talouskehitystä, mikä on tarpeen, jotta inflaatiovauhti saadaan vakautumaan hieman alle kahteen prosenttiin. Perussopimusten mukaan EKP:n tulee edistää näidenkin tavoitteiden saavuttamista, kunhan hintavakaustavoite ei vaarannu.

Ovatko omaisuuserien ostot laillisia?

Kyllä ovat. EKP toteuttaa euroalueen rahapolitiikkaa ja ylläpitää tehtävänsä mukaisesti hintavakautta perussopimuksissa määriteltyjen välineiden avulla. Perussopimuksissa (ks. EKPJ:n perussäännön artikla 18.1) mainitaan erikseen mahdollisuus ostaa suoraan jälkimarkkinakelpoisia instrumentteja – siis myös valtion joukkolainoja, kunhan instrumentit ostetaan jälkimarkkinoilta (eli sijoittajilta) eikä ensimarkkinoilta (eli suoraan liikkeeseenlaskijavaltiolta).

Onko omaisuuserien ostoissa kyse keskuspankkirahoituksesta?

EKP noudattaa tiukasti keskuspankkirahoituksen kieltoa. Se ei siis osta joukkolainoja ensimarkkinoilta vaan vasta jälkimarkkinoilta, kun markkinahinta on jo muodostunut. Näin EKP ei vääristä riskien hinnoittelua markkinoilla.

Onko muilla keskuspankeilla omaisuuserien osto-ohjelmia?

Monet keskuspankit ovat käyttäneet suoria arvopaperiostoja rahapolitiikkansa välineenä. Muun muassa Yhdysvaltain ja Japanin keskuspankeilla sekä Englannin pankilla on ollut osto-ohjelmia, joilla rahapolitiikkaa on kevennetty rahan määrää lisäämällä (ns. määrällinen elvytys). Avomarkkinaoperaatiot kuuluvat keskuspankkien perusvälineistöön myös normaalitilanteessa. Tilanteessa, jossa ohjauskorkoja ei voida enää laskea, keskuspankit voivat kuitenkin turvautua myös suoriin omaisuuserien ostoihin tehtävänsä täyttämiseksi (EKP:n tapauksessa hintavakauden ylläpitämiseksi) ja edistää siten myös talouskasvua ja työllisyyttä.

Aiheutuuko omaisuuserien ostoista nopean inflaation riski?

EKP on tehtävänsä mukaisesti pitänyt inflaation keskipitkällä aikavälillä hieman alle kahden prosentin ja turvannut siten euroalueen kansalaisten ostovoiman. Euroalueen talouskehitys on jo pidempään ollut heikkoa ja inflaatio erittäin hidasta, joten on epätodennäköistä, että keskuspankkirahan tarjonnan lisääminen johtaisi nopeaan inflaatioon. Kun inflaatio alkaa nopeutua, EKP kiristää rahapolitiikkaa inflaatiopaineiden hillitsemiseksi ja hintavakauden ylläpitämiseksi. EKP:llä on siis riittävät valtuudet ja välineet inflaatioriskien torjumiseksi – ja vahvat näytöt tehtävässä onnistumisesta.

Tuleeko EKP:stä eräänlainen roskapankki?

EKP on vuoden 2008 finanssikriisin puhjettua ottanut käyttöön joukon epätavanomaisia rahapoliittisia toimia. Niiden yhteydessä on usein varoiteltu, että EKP:lle aiheutuu valtavia tappioita. Totuus kuitenkin on, että EKP on perustamisestaan lähtien tehnyt jatkuvasti voittoa ja voitot on tuloutettu euroalueen kansallisille keskuspankeille eli välillisesti kaikille euroalueen kansalaisille. Kuten tähänkin asti, EKP noudattaa toimissaan varovaisuutta.

Uudessa osto-ohjelmassa kansallisten keskuspankkien on pakko kantaa mahdolliset tappionsa yksin – miten se sopii yhteen yhteisen rahapolitiikan kanssa?

On totta, että uudessa osto-ohjelmassa osa riskeistä jää ostot suorittaneen kansallisen keskuspankin kannettaviksi eikä niitä jaeta eurojärjestelmässä. Kuitenkin 20 prosenttiin ostoista liittyy täysi riskienjako. EKP on siis sitoutunut riskien jakamisen periaatteeseen, mutta samalla pystytään myös lieventämään huolia mahdollisista ei-toivotuista julkistaloudellisista seurauksista.

EKP:n neuvosto päättää EKPJ:n perussäännön mukaisesti, millä tavalla ja missä määrin kansallisten keskuspankkien mahdollisia tappioita jaetaan eurojärjestelmässä. Eurojärjestelmän sisäiset tappionjakojärjestelyt eivät millään tavalla vaaranna yhteisen rahapolitiikan yhtenäisyyttä. Omaisuuserien ostoihin osallistuvat kaikki kansalliset keskuspankit sekä EKP, joka koordinoi toteutusta. Ostoille on määritetty yhteinen kokonaismäärä, ja ne mitoitetaan niin, että voidaan paitsi ylläpitää hintavakautta euroalueella kokonaisuutena myös huomioida euroalueen erityinen institutionaalinen rakenne: euroalueen 19 maalla on yhteinen raha ja yhteinen rahapolitiikka mutta ne harjoittavat kansallista talous- ja finanssipolitiikkaa. Ostojärjestelyjen tehokkuus perustuu nimenomaan siihen, että ostojen mitoituksessa otetaan huomioon euroalueen institutionaalinen rakenne.

Pyritäänkö ostoilla helpottamaan yksittäisten maiden tilannetta?

Osto-ohjelman tarkoituksena on saattaa euroalueen inflaatiovauhti ja inflaatio-odotukset jälleen lähemmäksi EKP:n tavoitetta. Ostoilla ei helpoteta minkään yksittäisen maan velkataakkaa.