Tehtävät

Rahoitusvakaus

EKP:llä/eurojärjestelmällä on kaksi keskeistä rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvää tehtävää.

Riskien kartoittaminen

EKP ja muut eurojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankit seuraavat suhdannekehitystä ja rakenteellista kehitystä euroalueen/EU:n pankkisektorilla ja muilla finanssialan sektoreilla.

Riskien arvioiminen

Järjestelmäriskien mahdollista vaikutusta euroalueen/EU:n rahoitusjärjestelmään ja sen häiriönsietokykyyn arvioidaan määrällisesti. Arvioinnissa käytetään esimerkiksi EKP:n omia makrovakauden stressitestausmenettelyjä sekä verkostoanalyysiä ja muita mallinnusvälineitä. Makrovakauden stressitestausmenettelyjen avulla on mahdollista arvioida ennakoivasti pankkisektorin kykyä selviytyä makrotaloudessa ja rahoitusjärjestelmässä ilmenevistä vaikeuksista.

EKP myös tarjoaa rahoitusvakauteen liittyvää analyyttistä tukea Euroopan järjestelmäriskikomitealle.

Makrovakauspolitiikka

YVM-asetuksen myötä (asetus tuli voimaan 4.11.2014) EKP on saanut käyttöönsä joukon makrovakauden valvontavälineitä, joiden avulla mahdollisiin rahoitusjärjestelmässä ilmeneviin järjestelmäriskeihin voidaan puuttua hyvissä ajoin. EKP:llä on kaksi makrovakauspoliittista tehtävää.

Tiukemmat toimet

EKP voi unionin lainsäädännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti asettaa pankeille kansallisten valvontaviranomaisten vaatimuksia tiukempia pääomavaatimuksia ja ottaa käyttöön muita tiukennettuja toimia järjestelmäriskien tai makrovakautta uhkaavien riskien ehkäisemiseksi. Ilmoitettuaan kansallisille viranomaisille EKP voi tiukentaa seuraavia pankeille asetettuja vaatimuksia:

  • vastasykliset pääomapuskurit
  • järjestelmäriskipuskurit (jos kansallisessa lainsäädännössä)
  • lisäpääomavaatimukset järjestelmän kannalta merkittäville laitoksille
  • kiinteistövakuudellisten ja pankkienvälisten saamisten riskipainot
  • suurten asiakasriskien rajoitukset
  • laajemmat julkistamisvaatimukset.

Lausunnot ja vastustus

Kansallisten viranomaisten on ilmoitettava EKP:lle, jos ne suunnittelevat makrovakausvälineiden käyttöä tai muuttamista. EKP arvioi suunnitelmat ja voi myös vastustaa niitä. Kansalliset viranomaiset ottavat huomioon EKP:n esittämät näkemykset ennen päätöksen tekemistä.

Sääntely

Makrovakauspolitiikan perustana on rahoituslaitosten ja -markkinoiden sääntely. EKP arvioi EU:n ja kansainvälisten sääntely- ja valvontaviranomaisten aloitteita, jotka liittyvät rahoitusalan sääntelyyn ja valvontaan, rahoitusjärjestelmän vakautta koskeviin järjestelyihin (esim. finanssikriisien hallinta- ja ratkaisujärjestelyihin) sekä muuhun rahoituspalvelujen sääntelyyn (esim. tilinpäätössääntelyyn). Lisäksi se antaa makro- ja rahoitusvakauteen liittyviä neuvoja sekä tuo valvonta- ja sääntelynäkökulmasta esiin EKP:n ja eurojärjestelmän kannan kansallisiin, kansainvälisiin ja EU:n lainsäädäntöehdotuksiin.