EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 22 päivänä elokuuta 2018,

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta sekä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta

(CON/2018/37)

(2018/C 382/03)

Johdanto ja oikeusperusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 28 päivänä maaliskuuta 2018 ja 13 päivänä huhtikuuta 2018 pyynnöt antaa lausunto 1) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta (1) (jäljempänä ehdotettu direktiivi) sekä 2) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta (2) (jäljempänä ehdotettu asetus, ja yhdessä ehdotetun direktiivin kanssa ehdotettu direktiivi ja asetus).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, koska ehdotettu direktiivi ja asetus sisältävät säännöksiä, jotka vaikuttavat 1) perussopimuksen 127 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisiin Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perustehtäviin, jotka koskevat rahapolitiikan määrittelemistä ja toteuttamista, 2) perussopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaiseen EKPJ:n tehtävään myötävaikuttaa luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan ja rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaisten viranomaisten politiikan moitteettomaan harjoittamiseen sekä 3) perussopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaisiin EKP:n erityistehtäviin, jotka koskevat luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaa. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

Yleiset huomautukset

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotetun direktiivin ja asetuksen tavoitteisiin edistää unionin rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja pääomamarkkinaunionin syventymistä. EKP puoltaa kehittyneitä, yhdenmukaistettuja, korkealaatuisia ja avoimia katettujen joukkolainojen markkinoita unionissa ja näkee ehdotetun direktiivin tärkeänä askeleena tällaisten markkinoiden luomisessa. EKP:n mielestä olisi myös hyvä, että ehdotettu direktiivi olisi katettuja joukkolainoja koskevan uuden kansallisen lainsäädännön perustana. Ehdotetun direktiivin täytäntöönpano ei ehkä kuitenkaan johtaisi täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen, koska jäsenvaltiot voivat panna sen joustavasti täytäntöön. Joustavuus ei saisi vaarantaa tavoitetta lähentyä edelleen yhteistä, korkeaa tasoa kaikissa jäsenvaltioissa.

Eri tuotteita koskevat säännöt erotetaan toisistaan pääomamarkkinaunionin laajempien poliittisten tavoitteiden mukaisesti aloitettavissa hankkeissa, ja niissä voidaan ottaa tuotekohtaiset näkemykset huomioon. EKP tukee tässä yhteydessä ehdotetun direktiivin lähestymistapaa, jonka mukaan eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia käsiteltäisiin erillisessä lakiesityksessä. Tässä lähestymistavassa otetaan huomioon eurooppalaisten katettujen joukkolainojen katepooleihin kuuluvat yksilölliset ja korkealaatuiset omaisuuserät, eikä sekoiteta tarpeettomasti eri omaisuuseräluokkia.

Ehdotetussa direktiivissä säädetään siitä, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset valvovat katettuja joukkolainoja. Tämä tuotevalvonta on erillinen neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/13 (3) vahvistetuista EKP:n vakavaraisuusvalvontaa koskevista tehtävistä eikä vaikuta niihin. Ehdotettu direktiivi ei varsinkaan vaikuta EKP:llä yksinoikeudella olevaan tehtävään myöntää toimiluvat luottolaitoksille ja peruuttaa luottolaitosten toimiluvat (4), jotka voivat kansallisen oikeudellisen kehyksen mukaan sisältää yleisen toimiluvan laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja. EKP on niin ikään edelleen toimivaltainen varmistamaan, että luottolaitokset hallinnoivat ja arvioivat riittävällä tavalla vakavaraisuuteen kohdistuvia riskejä, joita aiheutuu katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuista sekä sijoituksista katettuihin joukkolainoihin.

Eurojärjestelmä hyväksyy katetut joukkolainat, jotka täyttävät eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa käytettäviä vakuuksia koskevat kelpoisuusvaatimukset. Eurojärjestelmä ostaa katettuja joukkolainoja eurojärjestelmän katettujen joukkolainojen osto-ohjelmassa (jäljempänä CBPP3-ohjelma) osana sen laajennettua omaisuuserien osto-ohjelmaa (jäljempänä APP-ohjelma) (5). Ehdotettu direktiivi ja asetus ovat riippumattomia eurojärjestelmän vakuuskäytännöstä ja CBPP3-ohjelmasta, koska ne ovat eurojärjestelmän yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia rahapolitiikan ohjausvälineitä.

Erityiset huomautukset ehdotetusta direktiivistä

1.   Määritelmät

Ehdotuksena on, että lisätään käsite ”vapaaehtoinen ylivakuus” ylivakuuden lisäominaisuudeksi, jolloin erotteluvaatimukset koskevat myös vapaaehtoista ylivakuutta. Tällä lisäyksellä varmistettaisiin, että vapaaehtoiseen ylivakuuteen sovelletaan vakuuksia, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (6).

2.   Hyväksytyt omaisuuserät

2.1

EKP suhtautuu myönteisesti laadullisiin vaatimuksiin, jotka koskevat hyväksyttyjä omaisuuseriä, joita on annettava katettujen joukkolainojen vakuudeksi ja joihin sisältyvät sekä tietyt ennalta määritetyt korkealaatuiset omaisuuserät (7) että tietyt vaatimukset täyttävät ”muut korkealaatuiset omaisuuserät”. Näiden ”muiden korkealaatuisten omaisuuserien” osalta asianomaiset vaatimukset eivät ehkä kuitenkaan riitä varmistamaan omaisuuserien yhdenmukaista käsittelyä korkealaatuisina omaisuuserinä, kun otetaan ehdotetussa direktiivissä käytetty periaatelähtöinen lähestymistapa huomioon. Tästä syystä EKP puoltaa tiukempien vaatimusten ottamista ehdotettuun direktiiviin.

2.2

Unionin ulkopuolella sijaitsevien omaisuuserien hyväksyttävyyden osalta tällaisista omaisuuseristä pitäisi ottaa käyttöön mahdollisimman suuri osuus, jotta varmistetaan katepoolin homogeenisuus, edistetään katettujen joukkolainatuotteen eurooppalaisuutta ja autetaan sijoittajia ymmärtämään katettuihin joukkolainoihin liittyviä riskejä.

2.3

Katepoolin omaisuuserien homogeenisuus on avoimien ja korkealaatuisten katettujen joukkolainojen keskeinen ominaisuus, mistä syystä suositellaan homogeenisia pooleja, jotka koostuvat vain yhdestä omaisuuseräluokasta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia yhdistelmäpooleja, jos ne yksilöivät vakuudet, joita tarvitaan varmistamaan, että poolissa olevien omaisuuserien riskiprofiili on riittävän samanlainen ja että katepoolin koostumus ei muutu olennaisesti ajan myötä.

2.4

Ehdotetussa direktiivissä pitäisi selventää, että erotteluvaatimusta sovelletaan kaikkiin omaisuuseriin, myös omistuseriin, jotka ovat hallussa ylivakuutena, ja myös silloin, jos tällainen ylivakuus tarjotaan vapaaehtoisesti. Tämän vaatimuksen ei pitäisi kuitenkaan ulottua koskemaan muita lisävakuuksia, jotka liittyvät katettuja joukkolainoja koskeviin ohjelmiin ja joita edellytetään kansallisessa joukkolainalainsäädännössä mutta jotka eivät sellaisenaan muodosta osaa ylivakuudesta (8). Ehdotetussa direktiivissä pitäisi myös selventää, että katepooliin sisältyvät omaisuuserät pitäisi erotella joko a) kirjaamalla katepoolin omaisuuserät katepoolirekisteriin, b) siirtämällä katepoolin omaisuuserät erillisyhtiöön tai c) pitämällä katepoolin omaisuuserät erityiskiinnitysluottolaitoksessa.

2.5

Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden valvontaa pitäisi täydentää katepoolin jatkuvalla valvonnalla. Ehdotetussa direktiivissä pitäisi tehdä katepoolin valvojan nimittämisestä katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun yhteydessä pikemminkin pakollista kuin vain valinnaista. Tällainen katepoolin valvojaa koskeva vaatimus on jo vakiintunut monien jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Katepoolin valvojan pitäisi täyttää vähintään ehdotetussa direktiivissä vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Vaatimus, jonka mukaan katepoolin valvojana olevan yhteisön täytyy olla erillinen ja riippumaton katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevasta luottolaitoksesta ja myös kyseisen luottolaitoksen tilintarkastajasta, ratkaisee kaikki mahdolliset intressikonfliktit.

2.6

On myönteistä, että ehdotetussa direktiivissä on useita sijoittajille annettavia tietoja koskevia säännöksiä. Sijoittajille on ensinnäkin annettava tietoja kaikista säännellyistä katetuista joukkolainoista. Toiseksi sijoittajille on annettava tietoja useammin, eli ei enää puolivuosittain vaan neljännesvuosittain. Kolmanneksi sijoittaville annettavien tietojen ulottuvuutta on laajennettu siten, että se kattaa myös sopimukseen perustuvan ja vapaaehtoisen ylivakuuden tasot sekä tiedot korkoon, valuuttaan, luottoon, markkinaan ja likviditeettiin liittyvistä riskeistä. Näissä säännöksissä annetaan kuitenkin liikaa vapautta näiden vaatimusten tulkinnalle sekä liikkeeseenlaskijoiden että toimivaltaisten viranomaisten kannalta. Mahdollisuus omaksua erilainen lähestymistapa esimerkiksi määritelmien ja tietojen esitystavan osalta saattaisi vaarantaa toimitettavien tietojen yhtenäisen tulkinnan. Tästä syytä sijoittajien due diligence -tarkastuksen ja katettujen joukkolainojen vertailtavuuden edistämiseksi pitäisi edellyttää lisätietoja ja yksityiskohtaisempia tietoja. Tiedot olisi lisäksi esitettävä lomakkeella.

3.   Kattavuutta ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset

3.1

Vaikka nimellisperiaatteen mukaiseen laskentaan perustuvan kattavuutta koskevan vaatimuksen yhteinen mittaaminen edistää katettujen joukkolainojen vertailtavuutta eri jäsenvaltioissa ja eri liikkeeseenlaskijoiden välillä, sitä ei voida soveltaa johdannaissopimuksiin. Lakisääteinen ylivakuus pitäisi poistaa kattavuutta koskevasta vaatimuksesta, sillä sen tarkoituksena on varmistaa ylimääräisten omaisuuserien saaminen, joten direktiiviluonnoksen muut säännökset kattavat jo sen. Paitsi vakuudettomat, myös vakuudelliset vaateet pitäisi jättää kattavuutta koskevan laskelman ulkopuolelle, jos velallinen jättää todennäköisesti velan maksamatta tai velka on erääntynyt (9), koska näissä olosuhteissa kaksinkertainen takautumisoikeus olisi heikompi. Tarvitaan useita lisäehtoja sijoittajien suojan varmistamiseksi. Ensinnäkin vähimmäiskattavuutta laskettaessa pitäisi soveltaa vähintään samoja luototusasteen rajoja kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 (10) nojalla. Tässä yhteydessä pitäisi varmistaa luototusasteen laskennan yhdenmukaistaminen käyttämällä avointa indeksointia, vähintään vuosittaista katteena olevien omaisuuserien uudelleenarvostusta ja ajantasaista lainasaldoa alkuperäisen lainasaldon sijasta. Toiseksi korvaavia omaisuuseriä ei pitäisi ottaa huomioon kattavuusvaatimuksessa, tai olisi vähintään järkevää asettaa limiitti korvaaville omaisuuserille, jotka otetaan huomioon kattavuusvaatimusta laskettaessa.

3.2

Tason 1 tai tason 2A (11) varoina pidettäviä varoja pidetään likvideinä omaisuuserinä ja siten soveltuvina kuulumaan katepoolin maksuvalmiuspuskuriin. Tason 2B, jotka sisältävät esimerkiksi omaisuusvakuudellisia arvopapereita, yritysten arvopapereita ja erityiset vaatimukset täyttäviä osakkeita (12), eivät ole yhtä likvidejä, mistä syystä ne eivät saisi kuulua katepoolin maksuvalmiuspuskuriin. Myöskään luottolaitoksen itsensä, sen emoyhtiön, sen tytäryhtiön, sen emoyrityksen toisen tytäryhtiön tai arvopaperistamista varten perustetun erillisyhtiön, jonka kanssa luottolaitoksella on läheinen sidos (13), liikkeeseen laskemia omaisuuseriä ei saisi käyttää osana maksuvalmiuspuskuria, jotta estetään liikkeeseenlaskijan ryhmään kuuluvien tai liikkeeseenlaskijan kanssa sidoksissa olevien yritysten keskittyminen. Jäsenvaltioiden pitäisi lisäksi varmistaa riittävä monipuolisuuden taso (14), jotta varmistetaan näiden omaisuuserien nopea likvidaatio ilman huomattavaa arvon menetystä.

3.3

Katepoolin maksuvalmiuspuskurin pitäisi kattaa koko likviditeetin nettoulosvirtaus 180 kalenteripäivän ajalta, sillä maksuvalmiuspuskurin pitäisi kattaa myös mahdolliset liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyystilanteet. Näin ollen tätä vaatimusta ei pitäisi jättää soveltamatta, kuten tällä hetkellä ehdotetun direktiivin 16 artiklan 4 kohdan mukaan, kun siinä ei edellytetä katepoolin maksuvalmiuspuskuria, jos unionin muissa säädöksissä säädetään muista maksuvalmiusvaatimuksista. EKP katsoo kuitenkin, että tässä yhteydessä pitäisi selventää voimassa olevaa vaatimusta, jonka mukaan omaisuuserien on oltava kiinnittämättömiä (15), jotta ne voidaan hyväksyä osaksi luottolaitoksen maksuvalmiuspuskuria.

3.4

Ehdotetussa direktiivissä sallittaisiin se, että katettujen joukkolainojen, joihin liittyy jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, pääoman kuoletuksen laskenta perustuu katetun joukkolainan jatkettuun viimeiseen erääntymispäivään eikä sovittuun erääntymispäivään, kun kyseessä on katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskeva vaatimus. Tämä merkitsee tosiasiallisesti sitä, että tämän tyyppisten katettujen joukkolainojen osalta ei ole olemassa maksuvalmiuspuskuriin liittyvää vaatimusta, joka koskisi pääoman kuoletusta sovittuna erääntymispäivänä. Vaatimuksen, joka koskee katepoolin maksuvalmiuspuskuria laskettaessa katettujen joukkolainojen, joihin liittyy jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, pääoman kuoletusta, pitäisi perustua sovittuun erääntymispäivään, koska oletuksena on, että nämä katetut joukkolainat palautetaan sovittuna erääntymispäivänä, ja maksamatta jättäminen sovittuna erääntymispäivänä saattaa aiheuttaa merkittäviä rahoitusriskejä luottolaitokselle. Tällaisten katettujen joukkolainojen maturiteettia ei pitäisi normaalisti jatkaa, jos varoja on riittävästi maksun suorittamiseen katettujen joukkolainojen haltijoille sovittuna erääntymispäivänä. Jos siis maksuvalmiuspuskuria ei ole olemassa pääoman kuoletusta varten sovittuna erääntymispäivänä, tämä saattaa lisätä todennäköisyyttä, että tällaisten katettujen joukkolainojen maturiteettia jatketaan (16).

4.   Pehmeät bullet-joukkolainat ja ehdolliset läpikulkujoukkolainat

4.1

Innovatiivisia katettuja joukkolainoja on kehitetty nopeasti, mikä edellyttää jatkuvaa huolellista arviointia, jotta varmistetaan kestävä markkinakehitys. Erityisesti aivan viime vuosina on käytetty yhä laajemmin katettuja joukkolainoja, joihin liittyy jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, missä yhteydessä liikkeeseen laskeva luottolaitos voi jatkaa katettujen joukkolainojen sovittua erääntymispäivää, vaikka näistä rakenteista aiheutuvia erityisiä riskejä ei ehkä ole otettu riittävästi huomioon (17).

4.2

Ehdotetussa direktiivissä sallitaan jatkettavissa olevat maturiteettirakenteet tietyin edellytyksin. EKP:n kokemuksen mukaan ei ole mahdollista poissulkea kokonaan maturiteetin jatkamisen harkinnanvaraista käynnistämistä kaikissa jäsenvaltioissa, koska katettuihin joukkolainoihin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä on eroja, katettuja joukkolainoja koskevan ohjelman sopimusmääräyksissä on mahdollisesti vaihteluja, ja saattaa olla eroja siinä, miten kansallisessa lainsäädännössä käsitellään maksukyvyttömyystilanteita ja maksun laiminlyöntejä, kun maksukyvyttömyyteen liittyvää vapaaehtoista käynnistämistä ei ole kielletty. Kun ehdotetussa direktiivissä sallitaan, että maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät määritetään sopimuksessa, tämä saattaa johtaa merkittävään heterogeenisuuteen katettujen joukkolainojen välillä, mikä estää yhdenmukaistamisen. Tästä syystä esitetään, että ainoastaan lainsäädäntöön perustuvat maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät pitäisi sallia ja sopimuksiin perustuvat kieltää.

4.3

Tässä yhteydessä on huomattava, että Euroopan pankkiviranomainen (EPV) on ehdottanut useita erityisiä edellytyksiä, jotka katettujen joukkolainojen, joihin liittyy jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, pitäisi täyttää, jotta niille voidaan antaa etuoikeutettu riskipainokohtelu. Erityisesti maturiteettia voidaan jatkaa vain seuraavien käynnistävien tekijöiden toteutuessa (molempien käynnistävien tekijöiden on toteuduttava samanaikaisesti): i) katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijan on oltava maksukyvytön ja ii) katettu joukkolaina on tiettyjen ennalta määritettyjen edellytysten / testien vastainen, mikä viittaa siihen, että katettua joukkolainaa ei todennäköisesti palauteta sovittuna erääntymispäivänä (18). Nämä kaksi edellytystä rajoittaisivat liikkeeseen laskevan luottolaitoksen mahdollista harkintavaltaa maturiteetin jatkamisen osalta.

5.   Valvontaviranomaisten tehokas yhteistyö

Koska EKP on toimivaltainen luottolaitosten vakavaraisuusriskien osalta, EKP:lle on tärkeää varmistaa, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta aiheutuvia riskejä hallinnoidaan asianmukaisesti. Tästä syystä EKP:n pitäisi voida vaatia tapauskohtaisesti asiaankuuluvia tietoja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta vastaavilta toimivaltaisilta viranomaisilta, jotta se voi ottaa nämä tiedot huomioon kyseisen luottolaitoksen toiminnan vakauden jatkuvan valvonnan yhteydessä.

6.   Merkki

Vaikka unioniin sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja koskevan erityisen merkin käyttöönottoon liittyy myönteisiä seikkoja, jäsenvaltioiden tasolla on edelleen selvitettävä tiettyjä kysymyksiä, kuten se, mikä on toimivaltainen viranomainen, joka myöntää merkin, ja mitä erityisiä vaatimuksia merkin myöntämiseen liittyy. Ei voida täysin poissulkea sitä, että jotkin sijoittajat saattavat sekoittaa eurooppalainen katettu joukkolaina -merkin (European Covered Bond) lyhenteen (ECB) Euroopan keskuspankin (European Central Bank) lyhenteeseen (ECB). Siksi neutraalimpi nimi, esim. EU Covered Bond voisi olla parempi.

Erityiset huomautukset ehdotetusta asetuksesta

7.   Ylivakuus ja täytevakuudet

7.1

EKP suhtautuu myönteisesti ylivakuutta koskevien vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamiseen. Se suosittelee yhdenmukaista laskentamenetelmää, josta ei tehtäisi poikkeuksia. EKP suhtautuu siksi varauksellisesti ehdotukseen, jonka mukaan tietyissä tilanteissa sovellettaisiin eri vaatimuksia. Vaikka on haasteellista päästä yhteiseen vaatimukseen koko unionissa, EKP viittaa Baselin pankkivalvontakomitean äskettäin vahvistamiin standardeihin (19) ja pitää 5 prosentin vaatimusta järkevänä.

7.2

EKP suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotetussa asetuksessa selvennetään, että luototusasteen rajoja olisi sovellettava ohjaavina periaatteina. Esimerkiksi luoton koolle ei aseteta rajoja, mutta tällainen luotto voidaan ottaa huomioon kattavuusvaatimuksissa ainoastaan sovellettavaan luototusasteen rajaan saakka. Tätä luototusasteen rajaa pitäisi soveltaa paitsi otettaessa tämä laina huomioon kattavuusvaatimusten yhteydessä, myös lainan koko maturiteetin ajan. Tässä yhteydessä on tärkeää, että lainan koko määrää, mukaan lukien sovellettavan luototusasteen rajan ylittävä lainan osa, koskee omaisuuserien erottelu katepoolissa ehdotetun direktiivin mukaisesti. Luototusasteen rajoja sovellettaessa olisi järkevää, että omaisuuden arvoa seurataan ja päivitetään vähintään vuosittain käyttämällä indeksointimenetelmää, samalla kun sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 208 artiklassa vahvistettuja kiinteistövakuuksia koskevia muita vaatimuksia.

7.3

Kun otetaan huomioon merialusten rahoitukseen liittyvät vaikeudet, jotka johtuvat laivateollisuuden suhdanneherkkyydestä (20), olisi asianmukaista poissulkea katetut joukkolainat, joiden vakuutena ovat lainat, joiden vakuutena ovat puolestaan meripanttioikeudet laivoihin, asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisen etuoikeutetun kohtelun ulkopuolelle..

7.4

On järkevää, että omaisuuserien, jotka saattavat olla osana pakollista ylivakuutta, pitäisi olla hyväksyttyjä omaisuuseriä, siten kuin ne on lueteltu ehdotetussa asetuksessa, ja että niihin sovelletaan samoja saamisten koon rajoituksia kuin ehdotetussa asetuksessa.

7.5

On tärkeää, että katettujen joukkolainojen täytevakuuksille asetetaan laadullisia vaatimuksia, ja on asianmukaista, että samoja vaatimuksia sovelletaan hyväksyttyihin omaisuuseriin ehdotetun asetuksen mukaisesti. Näitä laadullisia vaatimuksia pitäisi kuitenkin täydentää määrällisellä rajoituksella (21). Tällä määrällisellä rajoituksella säänneltäisiin lisäksi katepoolin koostumusta sen homogeenisuuden varmistamiseksi, ja se helpottaisi sijoittajien due diligence -tarkastusta. EPV:n selvityksen mukaan huomattava enemmistö kansallisista katettuja joukkolainoja koskevista säännöstöistä sääntelee täytevakuuksia koostumusta koskevilla ja määrällisillä rajoituksilla (22). Tästä syystä EKP suosittelee, että ehdotettuun asetukseen lisättäisiin vaatimus, jonka mukaan täytevakuuksien osuus liikkeeseenlaskijan liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen koko nimellisarvosta saa olla enintään 20 prosenttia.

Niiltä osin kuin EKP suosittaa ehdotettua direktiiviä ja asetusta muutettavaksi, tarkat muutosehdotukset perusteluineen on esitetty teknisessä työasiakirjassa, johon on liitetty selvitys. Tekninen työasiakirja on luettavissa englanninkielisenä EKP:n verkkosivuilla.

---

(1)  COM(2018) 94 final.

(2)  COM(2018) 93 final.

(3)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).

(4)  Ks. asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohta.

(5)  Euroopan keskuspankin päätös EKP/2014/40, annettu 15 päivänä lokakuuta 2014, katettujen joukkovelkakirjalainojen kolmannen osto-ohjelman toteutuksesta (EUVL L 335, 22.11.2014, s. 22).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190). Ks. erityisesti 76 artiklan 2 kohdan e alakohta ja 79 artiklan 1 kohdan a alakohta, joissa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan asianmukainen suoja katettuja joukkovelkakirjalainoja koskeville järjestelyille, jotta estetään muun muassa sellaisten varojen, oikeuksien ja velkojen siirtäminen osittain mutta ei kokonaan, jotka muodostavat katettuja joukkolainoja koskevan järjestelyn tai osan sellaisesta katettuja joukkolainoja koskevasta järjestelystä, jonka osapuolena kriisinratkaisun kohteena oleva luottolaitos on. Ks. myös EBA Report on Covered Bonds, s. 141: Recommendations on harmonisation of covered bond frameworks in the EU, 20 päivänä joulukuuta 2016 (EBA-Op-2016-23), (jäljempänä EPV:n suositus).

(7)  Ks. asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohta.

(8)  Esimerkiksi Espanjan katettujen joukkolainojen (cédulas) osalta koko kiinnitysarvopaperisalkku on lisävakuutena ylivakuuden edellytettyyn tasoon saakka. Lisävakuus muuttuu ajan myötä.

(9)  Ks. asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artikla,.

(10)  Ks. asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohta.

(11)  Ks. komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1), 10 ja 11 artikla.

(12)  Ks. delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 12 artikla.

(13)  Ks. delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 7 artiklan 3 kohta.

(14)  Ks. delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 8 artiklan 1 kohta.

(15)  Ks. delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 7 artiklan 2 kohta.

(16)  Ks. myös lausunnon CON/2017/46 2.2.4 kohta. Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla osoitteessa www.ecb.europa.eu.

(17)  Ks. myös ”ECB contribution to the European Commission’s consultation on Capital Markets Union mid-term review 2017”, s. 17 ja 18, saatavilla EKP:n verkkosivuilla.

(18)  Ks. EPV:n suosituksen s. 137.

(19)  Ks. Basel III- säännöstö: Finalising post-crisis reforms, 7 päivänä joulukuuta 2017, saatavilla Kansainvälisen järjestelypankin verkkosivuilla www.bis.org, jossa harkitaan 10 prosentin vaatimusta.

(20)  Ks. ”ECB Banking Supervision reviews lending to troubled shipping sector”, 17 päivänä toukokuuta 2017, saatavilla EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla www.bankingsupervision.europa.eu

(21)  Ks. EPV:n suosituksen s. 139.

(22)  Ks. EPV:n suosituksen s. 139.