20.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 213/16

1.

Vaikka EU:n neuvostolla on viime kädessä vastuu päätöksistä tehdä valuuttasopimuksia kolmansien maiden kanssa, EKP ei yleisesti kannusta euron käyttöönottoa virallisena valuuttana euroalueen jäsenvaltioihin assosioituneiden merentakaisissa maissa tai alueilla. Saint-Barthélemyn osalta EKP ei vastusta päätösluonnosta, koska euro on ollut Ranskaan kuuluvassa Saint-Barthélemyssa käytössä vuodesta 1999. Ranska haluaa säilyttää euron Saint-Barthélemyn valuuttana myös sen jälkeen kun Saint-Barthélemy 1 päivänä tammikuuta 2012 lakkaa olemasta osa EU:n aluetta (2); tämän vuoksi on EU:n oikeuden mukaisesti tarpeen ottaa käyttöön muuttuneita olosuhteita vastaava ratkaisu. Tätä taustaa vastaan Saint-Barthélemyn puolesta toimivan Ranskan tasavallan kanssa tehtävä valuuttasopimus on hyväksyttävä ratkaisu, koska valuuttasopimus mahdollistaisi sen, että Ranska voisi jatkaa yhtenäisvaluutan käytön kannalta tarvittavien EU:n oikeuden säännösten soveltamista Saint-Barthélemyssa seuraavilla aloilla: valuutta-, pankki- ja rahoituslainsäädäntö, euron käyttöä varten tarvittavia toimenpiteitä koskevat säännöt, rahanpesun, petosten sekä käteisrahan ja muiden maksuvälineiden kuin käteisrahan väärentämisen torjuntaa, mitaleita ja rahakkeita koskevat säännöt sekä tilastovaatimuksia koskevat säännöt.

2.

EKP päättelee päätösluonnoksessa olevien neuvotteluvaltuuksien perusteella, että tässä valuuttasopimuksessa ei – toisin kuin kolmansien maiden, kuten Monacon runtinaskunnan, Andorran ruhtinaskunnan, San Marinon tasavallan ja vatikaanivaltion, kanssa tehdyissä sopimuksissa – anneta Saint-Barthélemylle oikeutta laskea liikkeeseen omia eurometallirahoja. EKP suhtautuu myönteisesti tähän ratkaisuun, mutta huomauttaa samalla, että se olisi oikeusvarmuus- ja avoimuussyistä tuotava nimenomaisesti ilmi päätösluonnoksessa, ainakin sen johdanto-osassa.

3.

EKP toistaa, että Ranskan tasavallan valtiokonttorin on vastattava kaikista rahoitusvakauden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi Saint-Barthélemyssa tarvittavista mahdollisista taloudellisista tuista; tällaisia tukia ovat myös erityinen rahoitustuki pankeille ja rahoituslaitoksille.

4.

EKP päättelee, että Banque de France hoitaa IEDOMin (Institut d’Émission des Départements D’Outre-mer) välityksellä kaikki eurojärjestelmän toimivaltaan kuuluvat tehtävät, rahapoliittiset operaatiot sekä tilastotietojen kerääminen mukaan luettuina.

5.

EKP päättelee myös tarkoituksen olevan, että Sain-Barthélemyyn sijoittautuneilla rahoituslaitoksilla ei valuuttasopimuksen mukaan olisi mahdollisuutta käyttää euroalueella olevia maksu- ja selvitysjärjestelmiä suoraan ja että tällaiset mahdolliset yhteydet toimisivat vastaisuudessakin Ranskan toimivaltaisten viranomaisten välityksellä.

6.

EKP on vakuuttunut siitä, että EKP:n rooli tulisi neuvotteluissa valuuttasopimuksista merentakaisten maiden tai alueiden kanssa olla täsmälleen sama kuin neuvotteluissa valuuttasopimuksista kolmansien maiden kanssa. Näin ollen päätösluonnoksessa tulisi selvästi ja yksiselitteisesti vahvistaa, että EKP:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa vaaditaan EKP:n hyväksyntä.

7.

EKP panee merkille, että useat merkitykselliset seikat on jätetty päätösluonnoksen ulkopuolelle; ne tulisi käsitellä seuraavasti:

Siltä osin kuin EKP suosittaa ehdotettua päätöstä muutettavaksi, yksityiskohtaiset muutosehdotukset perusteluineen on esitetty liitteessä.