EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52012AB0005

Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 25 päivänä tammikuuta 2012 , ehdotuksesta direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja ehdotuksesta asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista (CON/2012/5)

OJ C 105, 11.4.2012, p. 1–36 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

11.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 105/1


EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 25 päivänä tammikuuta 2012,

ehdotuksesta direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja ehdotuksesta asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista

(CON/2012/5)

2012/C 105/01

Johdanto ja oikeusperusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 20 päivänä syyskuuta 2011 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta (1) (jäljempänä ”direktiiviehdotus”). EKP vastaanotti 30 päivänä marraskuuta 2011 neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista (2) (jäljempänä ”asetusehdotus”).

EKP:n toimivalta antaa lausunto direktiiviehdotuksesta ja asetusehdotuksesta perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, sillä direktiiviehdotus ja asetusehdotus sisältävät säännöksiä, jotka vaikuttavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perustehtäviin määritellä ja toteuttaa unionin rahapolitiikkaa, edistää maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa sekä myötävaikuttaa luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan ja rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaisten viranomaisten politiikan moitteettomaan harjoittamiseen. Tehokkuuden ja selkeyden vuoksi EKP on päättänyt antaa yhden lausunnon, joka koskee kumpaakin säädösehdotusta. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

Yleiset huomautukset

1.   Asetusehdotuksen ja direktiiviehdotuksen tavoitteet

Euroopan komissio hyväksyi 20 päivänä heinäkuuta direktiiviehdotuksen ja asetusehdotuksen, joilla korvataan direktiivit 2006/48/EY (3) ja 2006/49/EY (4). Ehdotukset ovat tärkeä edistysaskel pankki- ja sijoituspalveluyrityssektoria koskevan sääntelyn vahvistamiseksi sekä terveemmän ja turvallisemman finanssijärjestelmän luomiseksi unionissa. EKP pitää myönteisenä unionin vahvaa sitoutumista finanssialan sääntelyä koskevien kansainvälisten standardien ja sopimusten toimeenpanemiseksi niin, että samalla otetaan asianmukaisella tavalla huomioon unionin oikeus- ja finanssijärjestelmän erityispiirteet. EKP kannattaa voimakkaasti Baselin pääoma- ja maksuvalmiusstandardien oikea-aikaista ja tehokasta toimeenpanoa. (5) Tämän saavuttamiseksi EKP toteaa komission ottaneen johtavan roolin pyrkimyksissä toteuttaa G20-maiden sitoumus ”hyväksyä ja toimeenpanna nämä standardit sovitussa aikataulussa, joka on yhteensopiva talouden elpymisen ja rahoitusvakauden kanssa” (6), sillä se on ollut ensimmäisten joukossa ehdottamassa Basel III -sääntelyn (7) sekä keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän sopimusten (8) toimeenpanoa unionin lainsäädännössä. Ehdotetut toimenpiteet lisäävät merkittävästi järjestelmän sietokykyä, edistävät finanssijärjestelmän moitteetonta toimintaa sekä turvaavat vakaat ja kestävät puitteet rahoituspalvelujen tarjoamiselle unionissa.

2.   Unionin pankkilainsäädännön uudistaminen

EKP pitää myönteisenä komission innovatiivista lähestymistapaa erityisesti asetusehdotuksen osalta, johon on sisällytetty suurin osan direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY teknisistä liitteistä ja jolla rajoitetaan jäsenvaltioiden vaihtoehtoja ja harkinnanvaraa. Ehdotettu sääntely lisää oikeusvarmuutta ja vähentää päällekkäisyyksien riskiä jäsenvaltioiden tasolla. Finanssikriisi on myös osoittanut tarpeen toimia nopeasti ja tehokkaasti. Unionin pankkisääntelyn kehittämisen kannalta on tärkeää varmistaa tarkoituksenmukainen joustavuus. Mitä tulee asetusehdotuksen tarkistamiseen jatkossa, EKP suosittelee varmistamaan, kuten aikaisemmissa lausunnoissa (9) on korostettu, että ainoastaan sellaiset asetusehdotukseen sisältyvät puiteperiaatteet, jotka heijastavat perustavia poliittisia valintoja ja merkittäviä kysymyksiä, jäisivät tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin. Tekniset säännöt, mukaan luettuina asetusehdotukseen sisältyvät, olisi annettava SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä, joista muodostuu tällöin unionin rahoituslaitoksiin sovellettavien säännösten perusrunko.

3.   Finanssisektorin yhtenäinen eurooppalainen säännöstö

3.1

Kuten aikaisemmissa lausunnoissa (10) on todettu, EKP kannattaa voimakkaasti yhtenäisen eurooppalaisen säännöstön kehittämistä kaikkia rahoituslaitoksia varten (11), sillä se tukee yhteismarkkinoiden moitteetonta toimintaa unionissa ja edistää finanssisektorin integraation syvenemistä Euroopassa. Yhtenäisellä eurooppalaisella säännöstöllä varmistetaan, että rahoituspalveluja yhteismarkkinoilla tarjoavat finanssilaitokset noudattavat yksiä ja samoja vakavaraisuussääntöjä. Tämä vähentää sääntelyerojen hyväksikäytön mahdollisuuksia ja kilpailun vääristymiä. Lisäksi yhdenmukaistetut säännöt lisäävät avoimuutta sekä vähentävät sääntelykustannuksia ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia.

3.2

Yhtenäinen eurooppalainen säännöstö edellyttää a) niiden asiakokonaisuuksien selkeää ja tarkoituksenmukaista määrittämistä, joissa käytetään delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä; b) Euroopan valvontaviranomaisten asiaankuuluvaa osallistumista näiden säädösten valmisteluun hyödyntäen näiden viranomaisten erityisosaamista laadittaessa teknisten standardien luonnoksia; c) yhtenäistä ja koordinoitua lähestymistapaa finanssisektorien välillä; d) kaikkeen unionin finanssialan lainsäädäntöön sovellettavia yhtenäisiä kriteerejä käytettäessä delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä riippumatta siitä, ovatko Euroopan valvontaviranomaiset laatineet luonnoksia teknisiksi sääntely- tai täytäntöönpanostandardeiksi (12). Pankkisektorilla Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) systemaattinen osallistuminen unionin täytäntöönpanosäädösten antamiseen teknisten standardien luonnoksia laatimalla erityisesti silloin, kun on tarpeen tehdä teknisiä analyysejä, turvaa joustavan unionin tason sääntelykehyksen, joka tukee tehokkaasti unionin rahoituspalvelujen yhteismarkkinoita.

4.   EKP:n neuvoa-antava rooli delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien luonnosten laadinnassa

4.1

Ottaen huomioon delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tärkeän tehtävän yhtenäisen eurooppalaisen säännöstön merkittävänä osana, EKP esittää seuraavat huomautukset, jotka koskevat sen omaa neuvoa-antavaa roolia SEUT-sopimuksen 127 artiklan 4 kohdan ja 282 artiklan 5 kohdan nojalla.

4.2

Komission ehdotukset delegoiduiksi säädöksiksi ja täytäntöönpanosäädöksiksi ovat SEUT-sopimuksen 127 artiklan 4 kohdassa ja 282 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja ”esityksiä unionin säädöksiksi”. Sekä delegoidut säädökset että täytäntöönpanosäädökset ovat unionin säädöksiä. On huomattava, että suurimmassa osassa SEUT-sopimuksen 282 artiklan 5 kohdan kieliversioista viitataan unionin säädöksiä koskeviin ”esityksiin”, joista EKP:tä kuullaan. (13) Näin ollen esitykset, joista EKP:tä kuullaan, eivät voi rajoittua pelkästään komission ehdotukseen perustuviin säädösesityksiin.

4.3

Unionin tuomioistuin selvensi asiassa C-11/00 (14), että velvollisuudella kuulla EKP:tä pyritään ”olennaisilta osiltaan varmistamaan, [- -] että tällainen säädös annetaan vasta, kun on kuultu elintä, joka on kyseisellä yhteisön alalla käyttämänsä nimenomaisen toimivallan ja suuren asiantuntemuksensa ansiosta erityisen pätevä myötävaikuttamaan hyödyllisesti kyseisen säädöksen antamiseen”.

4.4

Tätä taustaa vasten EKP:tä olisi kuultava hyvissä ajoin kaikista sen toimivaltaan kuuluvista esityksistä unionin säädöksiksi, mukaan luettuina delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevat esitykset, jotta EKP:n neuvoa-antavasta roolista voitaisiin saada täysimääräinen hyöty. Lisäksi ottaen huomioon teknisten sääntelystandardien tärkeyden unionin finanssipalveluja koskevan lainsäädännön kehityksen kannalta, EKP toteuttaa neuvoa-antavaa rooliaan toimivaltaansa kuuluvissa asioissa ottaen parhaansa mukaan huomioon näiden säädösten antamiseen liittyvät määräajat sekä tarpeen varmistaa täytäntöönpanolainsäädännön kitkaton voimaansaattaminen.

Erityiset huomautukset

5.   Makrovakauden valvonta ja tiukempien sääntöjen tarve

5.1

Asetusehdotuksessa säädetään vakavaraisuusstandardeista, joita tullaan soveltamaan suoraan koko unionin alueella. Kuten edellä on todettu, EKP kannattaa voimakkaasti komission lähestymistapaa, jolla luodaan käytännössä finanssilaitoksiin sovellettava yhtenäinen eurooppalainen säännöstö. Lisäksi EKP kannattaa täysin pyrkimystä puuttua kohdennetusti riskikeskittymiin esimerkiksi tietyillä sektoreilla, maantieteellisillä alueilla tai tietyissä jäsenvaltioissa sellaisten delegoitujen säädösten avulla, joilla annetaan komissiolle valta asettaa tiukennettuja vakavaraisuusvaatimuksia kun se on tarpeen markkinatilanteen kehityksestä aiheutuvien mikro- tai makrotason vakautta uhkaavien riskien intensiteetin muutoksiin vastaamiseksi. (15) Kuitenkin delegoidut säädökset, joita komissio voi antaa, olisi ulotettava koskemaan suuriin asiakasriskeihin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia ja tiedonantovelvollisuutta sekä omavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevia vaatimuksia sitten, kun omavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset tulevat käytännössä osaksi sovellettavaa unionin lainsäädäntökehystä. EKP huomauttaa kuitenkin, että kuuden kuukauden pituinen tai lyhyempi määräaika tiukennettujen vaatimusten asettamiselle näihin riskeihin puuttumiseksi on monissa tapauksissa riittämätön, ja että määräajan tulisi olla paljon pitempi, esimerkiksi kaksi vuotta tai enemmän, jotta päästäisiin tehokkuuteen ja saavutettaisiin haluttu tavoite (16).

5.2

Lisäksi EKP pitää tärkeänä sitä, että asetusehdotus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa tiukennettuja vakavaraisuusvaatimuksia, mikäli rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä ilmenee. Tällaisen järjestelyn tarve on perusteltu mm. sen vuoksi, että talouden ja rahoituksen syklit eivät ole täysin yhdenmukaisia eri jäsenvaltioissa, ja jäsenvaltioissa voi esiintyä erityyppisiä järjestelmäriskejä. Lisäksi eri jäsenvaltioiden finanssisektorien rakenteellisissa piirteissä on merkittäviä eroja. Makrovakauden valvonnasta vastaavien viranomaisten voi sen vuoksi olla tarpeen tiukentaa tiettyjen asetusehdotukseen sisältyvien vakavaraisuuden ohjauskeinojen kvantitatiivisia suhdelukuja ja rajoja, jotta vakavaraisuusvaatimukset voidaan paremmin sopeuttaa senhetkiseen suhdannetilanteeseen ja liitännäisiin järjestelmäriskeihin puuttua tehokkaasti (17).

5.3

Tätä taustaa vasten asetusehdotuksen tietyt säännökset mahdollistavat sen, että vakavaraisuusvaatimuksia voidaan jonkin verran sopeuttaa kansallisella tasolla. Näistä ensimmäinen on vastasyklisen pääomapuskurin käyttöönotto (18). Toinen on ehdotus valvojan tarkastusprosessin laajentamisesta niin että kansalliset viranomaiset voivat soveltaa tiukennettuja vakavaraisuussääntöjä tiettyihin laitoksiin (19). EKP toteaa kuitenkin, että tämä ehdotettu laajennus liittyy ensisijaisesti mikrovakauden valvonnan välineeseen, jolla on tarkoitus vastata yksittäisistä laitoksista tai laitosryhmittymistä johtuviin riskeihin ja jota ei ole tarkoitettu käytettäväksi makrovakauden ohjausvälineenä järjestelmäriskeihin vastaamiseksi. Kolmanneksi asetusehdotuksessa annetaan kansallisille viranomaisille mahdollisuus tarkistaa riskipainotuksia tai asettaa tiukempia kriteerejä esimerkiksi luototusasteelle asuin- tai liikekiinteistövakuudellisten vastuiden osalta, jos se on perusteltua kyseisellä markkinasegmentillä esiintyvien riskien ominaispiirteiden vuoksi asianomaisessa jäsenvaltiossa (20).

5.4

EKP kannattaa edellä mainittua sääntelyä, joka antaa kansallisille viranomaisille mahdollisuuden sopeuttaa tiettyjä vakavaraisuusvaatimuksia, ja katsoo, että sääntelyn soveltamisalaa olisi laajennettava niin, että kansallisilla viranomaisilla olisi mahdollisuus asettaa tiukennettuja vakavaraisuusvaatimuksia makrovakauteen liittyvistä syistä kansallisella tasolla. Tämä on tarpeen, jotta voidaan vastata kansallisen rahoitusjärjestelmän rakenteellisista piirteistä johtuviin rahoitusvakautta koskeviin huolenaiheisiin tai järjestelmäriskeihin kokonaisvaltaisesti ja tehokkaasti. Tämän vuoksi ehdotetun sääntelyn soveltamisalaa voitaisiin laajentaa niin, että se kattaisi tiukemmat vaatimukset a) pääomalle, b) suuriin asiakasriskeihin sovellettaville rajoituksille, c) maksuvalmiusvaatimuksille ja omavaraisuusasteelle, kunhan ne on sisällytetty unionin sääntelykehykseen. Tässä yhteydessä kansallisilla viranomaisilla tulisi olla mahdollisuus asettaa tiukempia vaatimuksia kansallisessa lainsäädännössä eli tiukentaa kohtia a, b ja c koskevia kvantitatiivisia suhdelukuja ja rajoituksia sen jälkeen, kun ehdotetuista toimenpiteistä on ilmoitettu Euroopan järjestelmäriskikomitealle (EJRK); näitä vaatimuksia on kuitenkin sovellettava täysin linjassa asetusehdotuksen säännösten muiden näkökantojen kanssa, jotka pysyvät muuttumattomina.

5.5

Avoimuuden säilyttämiseksi ja unionissa voimaansaatettujen toimenpiteiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi EKP suosittelee, että kansallisten viranomaisten asettamien tiukennettujen vaatimusten mahdolliseen soveltamiseen liitettäisiin suojatoimenpiteitä. Tässä suhteessa EJRK:lla voisi olla tärkeä koordinointitehtävä arvioida rahoitusvakautta koskevia huolenaiheita ja tällaisten toimenpiteiden mahdollisia ei-toivottuja seurauksia ja heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin. Lisäksi EPV:n ja EJRK:n tulisi julkaista verkkosivuillaan säännöllisiä päivityksiä sellaisista jäsenvaltioiden toteuttamista, asetusehdotuksen säännöksiä tiukemmista toimenpiteistä. Lopuksi kvantitatiiviset suhdeluvut ja rajoitukset olisi palautettava asetusehdotuksen mukaiselle yhdenmukaistetulle tasolle, kun tiukempien vakavaraisuussääntöjen soveltamiseen johtaneita, rahoitusvakautta koskevia huolenaiheita ei enää ole olemassa.

5.6

Kaiken kaikkiaan tiukempien vakavaraisuussääntöjen mahdollinen soveltaminen tietyssä jäsenvaltiossa voi parantaa rahoitusvakautta sekä finanssialan integraatiota unionissa. Järjestelmäriskejä pienentämällä ja suojaamalla yhteismarkkinoita koordinoidusti liiallisten järjestelmäriskien muodostumiselta viranomaiset voivat konkreettisesti edistää unionin finanssijärjestelmän moitteetonta toimintaa ja tukea finanssipalvelujen tarjoamista kestävällä tavalla yhteismarkkinoilla keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

6.   Omat varat

6.1

EKP tukee voimakkaasti lakisääteisiä omia varoja koskevien kelpoisuuskriteerien ehdotettua vahvistamista sekä vähennysten yhdenmukaistamista edelleen. Omien varojen vaatimukset ovat kansainvälisellä tasolla sovitun pääomauudistuksen kulmakivi. Sen vuoksi on rahoitusvakauden näkökulmasta olennaisen tärkeää, että asetusehdotukseen sisältyvillä omien varojen vaatimuksilla varmistetaan, että unionin pankkisektorilla on hallussaan kaikkein laadukkaimpia pääomia erityisesti mitä tulee rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin, mikä parantaa tappionsietokykyä. Kriisin johdosta pääomauudistuksessa korostetaan erityisesti rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen merkitystä. Pyrkimyksenä on varmistaa, että eurooppalaisten luottolaitosten hallussa olevat rajoituksettomat ensisijaiset omat varat ovat yhtä laadukkaita kuin vastaavilla kansainvälisillä laitoksilla ja että sääntely on täysin linjassa keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän hyväksymän Basel III -sopimuksen kanssa (21). Tässä yhteydessä on korostettava seuraavia seikkoja.

6.2

EKP kannattaa luetteloa ehdoista, jotka rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin luettavien erien on täytettävä ja jotka heijastavat pysyvyyteen, tappionsietokykyyn ja maksujen joustavuuteen liittyviä pääoman perusominaisuuksia. Basel III -sopimusta vastaavasti asetusehdotuksessa tarkoitettujen ”pääomainstrumenttien” tulee koostua ainoastaan jäsenvaltioiden kansallisten lakien mukaan määritellyistä yritysten osakkeista (poikkeuksena sijoitusrahastojen, osuuspankkien ja vastaavien laitosten liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit (22)) ja ne tulisi hyväksyä rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin kuuluviksi eriksi vain, jos ne täyttävät kaikki asetusehdotuksessa määritetyt ehdot (23). EKP suosittelee myös, että komissio hyväksyy EPV:n laatiman luettelon rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin kelpuutettavista osaketyypeistä täytäntöönpanosäädöksellä, jotta luettelosta tulee luonteeltaan sitova. Lisäksi olisi kehitettävä edelleen luonnoksia teknisiksi standardeiksi, joissa edellä mainittuja ehtoja täsmennetään. Toimivaltaisten viranomaisten olisi yhteistyössä EPV:n kanssa jatkuvasti varmistettava, että näitä ehtoja noudatetaan. Näiden takeiden avulla voitaisiin vielä paremmin varmistaa johdonmukaisuus unionissa ja vähentää mahdollisuuksia uusien rahoitusjärjestelyjen kehittelyyn.

6.3

Mitä tulee huomattaviin sijoituksiin vakuutusyrityksissä, jälleenvakuutusyrityksissä ja vakuutusholdingyhtiöissä, Basel III -sopimuksessa edellytetään vähennysmenettelyä eli näiden sijoitusten vähentämistä tietyn kynnyksen ylityttyä rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteista (24). Basel III -sopimuksessa otetaan huomioon, että nämä yhteisöt ovat lakisääteisen konsolidoinnin ulkopuolella, ja pyritään välttämään lakisääteisen vähimmäispääoman laskeminen kahteen kertaan. Asetusehdotuksessa säilytetään direktiiviin 2006/48/EY jo sisältyvä toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuus sallia direktivin 2002/87/EY (25) mukaisten menetelmien käyttäminen vaihtoehtona ”vähentämiselle” (26).

6.4

EKP on yleisellä tasolla samaa mieltä siitä, että lakisääteisiä omia varoja tulisi pankkiryhmittymän tasolla käyttää ainoastaan pankkitoiminnan riskeistä aiheutuvien tappioiden kattamiseen. Näin ollen EKP:n mielestä on kannatettavaa käsitellä kysymystä lakisääteisten omien varojen päällekkäisestä käytöstä pankkiryhmittymän tasolla, eli konsolidoitaessa kaikki tytäryrityksinä toimivat laitokset ja finanssilaitokset (27), sekä finanssiryhmittymän tasolla, eli sisällyttäen myös tytäryrityksinä toimivat vakuutusyhtiöt lakisääteisen konsolidoinnin piiriin. Tässä yhteydessä direktiivin 2002/87/EY liitteessä I säädettyjen menetelmien soveltaminen ei saisi missään tapauksessa johtaa siihen, että asetusehdotuksessa tarkoitettujen laitosten ja finanssilaitosten muodostamien ryhmien (28) lakisääteisten omien varojen määrä on suurempi kuin mitä se olisi vähennysmenetelmää sovellettaessa.

6.5

Ottaen huomioon Basel III -sopimuksen sekä soveltuvin osin finanssiryhmittymiä käsittelevän yhteisen keskustelufoorumin kansainväliset periaatteet, EKP suosittelee varmistamaan näiden tekstien täyden johdonmukaisuuden sektorien välillä (29), mikä edellyttää asetusehdotuksen yhtenäistämistä direktiivien 2009/138/EY (30) ja 2002/87/EY (31) vastaaviin säännöksiin nähden. Lisäksi vaikka EKP kannattaakin sitä, että Euroopan valvontaviranomaisten sekakomitea laatii direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettuja menetelmiä koskevia teknisten standardien luonnoksia, EKP suosittelee tämän valtuutuksen sisällyttämistä ainoastaan direktiiviin 2002/87/EY (32) oikeustilan selkeyden vuoksi ja sektorien välisten epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi finanssipalveluja koskevassa lainsäädännössä.

6.6

Keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä julkaisi tammikuussa 2011 sopimuksen, jonka mukaan kaikkien laitoksen rajoituksenalaisten ensisijaisten omien varojen ja toissijaisten omien varojen instrumenttien kirjanpitoarvoa olisi alennettava kokonaan ja pysyvästi tai kyseiset instrumentit olisi muunnettava kokonaan rajoituksettomiksi ensisijaisiksi omiksi varoiksi siinä vaiheessa, kun laitos todetaan elinkelvottomaksi (33). Asetusehdotuksessa vahvistetaan lainsäätäjän tahto sisällyttää tämä yhteisymmärrys asetukseen kokonaisuudessaan (34). EKP ymmärtää, että komissio tulee sisällyttämään rajoituksenalaisten ensisijaisten omien varojen ja toissijaisten omien varojen instrumentteja koskevan edellytyksen pankkikriisin ratkaisua ja finanssialan kriisinhallintaa koskevan tulevan ehdotuksensa yhteyteen.

7.   Pääomapuskurit

7.1

EKP pitää myönteisenä direktiiviehdotuksessa tehtyä valintaa ottaa käyttöön pääomapuskureita koskeva sääntely, sillä tämä lähestymistapa antaa viranomaisille mahdollisuuden puuttua järjestelmäriskeihin tehokkaalla ja joustavalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. EKP katsoo erityisesti, että vastasykliset pääomapuskurit ovat ratkaiseva tekijä osana makrovakauden hallinnan välineitä (35), ja kannattaa voimakkaasti vastasyklisen elementin nimenomaista sisällyttämistä finanssialan sääntelyyn.

7.2

Vastasyklinen pääomapuskuri voi parantaa merkittävästi pankkisektorin häiriönsietokykyä ja näin ollen edistää finanssipalvelujen sujuvaa tarjoamista koko liiketoimintasyklin läpi. Tässä yhteydessä EKP korostaa, että kansallisten viranomaisten vastasyklisestä pääomapuskurista tekemään päätökseen tulisi soveltaa vastavuoroisuusvaatimusta rajoituksetta 2,5 prosenttiin saakka riskipainotetuista varoista, kun taas vapaaehtoista vastavuoroisuutta tulisi soveltaa tämän kynnysarvon yläpuolella. Lisäksi EKP kannattaa ehdotusta siitä, että kansallisilla viranomaisilla on mahdollisuus asettaa vastasyklinen pääomapuskuri, jonka avulla otetaan huomioon ne rahoituksen ja talouden muuttujat, joita pidetään merkittävinä luotonannon liiallisen kasvun ja järjestelmäriskien kehittymisen kannalta. Näiden muuttujien ei kuitenkaan tulisi olla luonteeltaan rakenteellisia, sillä vastasyklistä pääomapuskuria ei ole tarkoitettu välineeksi puuttua finanssijärjestelmän rakenteellisiin riskeihin. Sen vuoksi EKP ehdottaa, että direktiiviehdotuksen vastasyklisten pääomapuskurien mekanismista poistettaisiin muut kuin luonteeltaan sykliset muuttujat (36).

8.   Maksuvalmius

8.1

EKP suhtautuu myönteisesti komission yksiselitteiseen sitoumukseen sisällyttää unionin lainsäädäntöön maksuvalmiusvaatimus ja pysyvän varainhankinnan vaatimus Basel III -sopimusten mukaisesti (37). Maksuvalmiusriskiä koskevan sääntelyn sisällyttämisellä asetusehdotukseen saavutetaan merkittäviä etuja mikro- ja makrovakauden tasoilla. Maksuvalmiusvaatimukset korottavat luottolaitosten maksuvalmiuspuskureita ja pienentävät maturiteettitransformaatioon liittyvää riskiä, vähentäen näin liian tiiviitä riippuvuussuhteita finanssijärjestelmässä ja pienentäen systeemistä maksuvalmiusriskiä. Lisäksi yhdenmukaistetut maksuvalmiusriskiä koskevat säännöt auttavat saavuttamaan tasapuoliset toimintaedellytykset järkeviä maksuvalmiusriskien hallinnan menettelytapoja soveltaen ja vaikuttavat yleisellä tasolla myönteisesti Euroopan talouden hyvinvointiin.

8.2

EKP haluaa ehdotetun maksuvalmiussääntelyn osalta korostaa seuraavia seikkoja.

8.2.1

Likvidejä varoja koskevan raportoinnin osalta asetusehdotuksessa on useita päällekkäisyyksiä kohdassa ”Likvidejä varoja koskeva raportointi” (38) mainittujen erien ja toisaalta niiden likvidien varojen erien välillä, joihin sovelletaan lisäraportointia (39). Tämän vuoksi EKP suosittelee, että hyväksyttäisiin yksi selkeä raportoitavien erien luettelo. Siltä osin kuin kyse on yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osakkeiden tai osuuksien käsittelystä likvideinä varoina, absoluuttisen 250 miljoonan euron määräisen kynnysarvon lisäksi on tärkeää rajoittaa näiden instrumenttien suhteellista määrää maksuvalmiusvaatimuksen kokonaismäärästä, jotta voidaan rajoittaa keskittymäriskiä pienissä laitoksissa (40).

8.2.2

Keskuspankit tulisi ottaa mukaan määritettäessä, missä laajuudessa keskuspankkivarannot voidaan lukea likvidien varojen eriin stressikausina (41).

8.2.3

Ottaen huomioon maksuvalmiusvaatimusten ja rahapolitiikan operaatioiden välisen tärkeän vuorovaikutussuhteen, EKP suosittelee, että EPV kuulisi EKP:tä laatiessaan yhtenäisen korkealaatuisten varojen määritelmän sekä antaessaan 31 joulukuuta 2015 mennessä arvionsa siitä, miten voidaan varmistaa, että laitokset käyttävät vakaita rahoituslähteitä (42). Huolimatta maksuvalmiussääntelyn myönteisistä vaikutuksista rahapolitiikan toimeenpanon kannalta, eli siitä, että luottolaitosten suuremmat maksuvalmiuspuskurit ja vakaampi rahoitus vähentävät keskuspankkirahoitukseen jatkuvasti turvautuvien luottolaitosten osuutta keskuspankkioperaatioissa, myös rahapolitiikan sujuvaan toteuttamiseen vaikuttavia kielteisiä vaikutuksia voi ilmetä esimerkiksi sen johdosta, että keskimääräisen vakuudellisen likviditeetin määrä pienenee ja vastapuolten luottoluokitusten laatu heikkenee.

8.2.4

On erityisen tärkeää laatia asiaankuuluva maksuvalmiusvaatimuksen noudattamisen sääntelykehys eli säännöt likvidien varojen kannan käyttämisestä stressitilanteessa sekä siitä, kuinka toimivaltaisten viranomaisten tulisi reagoida, mikäli sääntöjä ei noudateta. Ottaen huomioon maksuvalmiusvaatimuksen merkityksen mikro- ja makrotason vakauden valvonnan kannalta, EKP katsoo, että EPV:n tulisi yhteistyössä EJRK:n kanssa voida osallistua sellaisen ohjeistuksen laatimiseen, joka koskee maksuvalmiuspuskurin mahdollista purkamista ja uudelleen kokoamista stressiaikoina (43).

8.3

Pysyvän varainhankinnan vaatimuksen (44) sisällyttämisellä varmistetaan, että luottolaitoksilla on vakaa rahoitus velvoitteidensa täyttämiseksi. Merkittävästä maturiteettiepätasapainosta johtunut finanssilaitosten välitön rahoitustarve on eräs keskeisistä ongelmista, joita finanssilaitokset ovat kohdanneet kriisin aikana. Tämä aiheutti tarpeen turvautua jatkuvasti lyhytaikaisten velkojen uusimiseen tukkurahamarkkinoilta, mikä johti rahoitusongelmiin ja niiden heijastumiseen finanssimarkkinoille. Tältä osin EKP ehdottaa tekstiin muutoksia, jotta vältettäisiin mahdollinen monitulkintaisuus tämän vaatimuksen toimeenpanossa. Vaikka todetaan, että pysyvän varainhankinnan vaatimus voi edellyttää hienosäätöä, on odotettavissa, että 1. tammikuuta 2018 saakka kestävä pitkä tarkkailuajanjakso on riittävän pitkä suhdeluvun kalibroimiselle niin, että voidaan välttää mahdollisten ei-toivottujen seurausten riski.

9.   Velkaantuminen

Finanssikriisi on selkeästi osoittanut tarpeen hillitä finassisektorin ylivelkaantumista. EKP suhtautuu sen vuoksi erittäin myönteisesti komission sitoumukseen ei-riskiperusteisen vähimmäisomavaraisuusasteen käyttöönotosta sitovana vaatimuksena, jolle tehdään asianmukainen tarkastelu ja kalibrointi hyödyntäen sovittua tarkasteluajanjaksoa parhaalla mahdollisella tavalla (45). Tätä taustaa vasten EKP ehdottaa asetusehdotuksessa selvennettävän, että lainsäätäjä on sitoutunut tämän vaatimuksen käyttöönottoon (46).

10.   Valvontaa koskeva raportointi

Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea on viimeksi kehittänyt valvontaa koskevien raportointikehikoiden tilinpäätösraportointia (FINREP) ja yleistä raportointia (COREP) (47). Nämä kehikot perustuvat nykymuodossaan ei-sitoviin suosituksiin ja raportointimalleihin. Tässä yhteydessä EKP suosittelee a) selventämään asetusehdotuksessa yleistä COREP-raportointikehikkoa, b) lisäämään selkeän oikeudellisen perustan FINREP-kehikolle ja c) määrittelemään tarkemmin EPV:n tällä alalla laatimien teknisiä standardeja koskevien luonnosten soveltamisalan (48). Erityisesti ehdotetaan, että EPV ja EJRK tekisivät yhteistyötä makrovakauden valvonnan kannalta tarpeellisten rahoitustietojen laajuuden määrittämiseksi. Jotta voidaan kerätä tiedot, jotka ovat tarpeen makrovakauden valvontatehtävien suorittamiseksi suuriin asiakasriskeihin, likvidejä varoja koskevaan raportointiin ja vähimmäisomavaraisuusasteeseen liittyvien raportointivaatimusten osalta (49), EKP ehdottaa myös vähintään neljännesvuosittaisen raportoinnin käyttöönottoa ja EJRK:n ottamista mukaan laadittaessa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia.

11.   Tietojenvaihtoa koskevien järjestelyjen tehostaminen

11.1

Vaikka Euroopan finanssivalvonnan viimeaikainen uudistaminen on jo tehostanut tietojenvaihtoa koskevia järjestelyjä (50), finanssikriisi on korostanut, että on erityisen tärkeää varmistaa asianmukaiset tietojenvaihtoa koskevat järjestelyt julkisten viranomaisten sekä erityisesti keskuspankkien, EKP mukaan luettuna, ja valvontaviranomaisten kesken. EKP ehdottaa, että finanssivalvonnan uudistuksessa käyttöönotettujen muutosten tulisi heijastua direktiiviehdotuksessa ja että tietojenvaihtoa valvontaviranomaisten ja EKPJ:n keskuspankkien, EKP mukaan luettuna, välillä tehostettaisiin entisestään silloin, kun tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi (51). EKP suosittelee myös, että komissio tarkastelee asianomaisten laitosten ja viranomaisten (mukaan luettuina EKP, EJRK ja EPV) avustamana näiden järjestelyjen tehokkuutta kokonaisvaltaisesti kahden vuoden kuluttua direktiiviehdotuksen voimaantulosta ja muotoilee tarvittaessa ehdotuksia sääntelyn tehostamiseksi edelleen unionin tasolla, ottaen erityisesti huomioon merkittävät tietoihin liittyvät synergiaedut keskuspankkitoimintojen ja vakavaraisuuden valvontatoimintojen kesken sekä normaaleina aikoina että stressikausina (52).

11.2

EKP suosittelee myös, että komissio tekee EPV:n raporttiin perustuvan seikkaperäisen arvion unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa direktiiviehdotusta ja asetusehdotusta sovellettaessa. Ottaen huomioon finanssikriisistä saadut kokemukset, tässä tarkastelussa tunnistettaisiin aukkokohdat ja arvioitaisiin osa-alueet, joilla tarvitaan edelleen yhteistyöhön, tietojenvaihtoon ja vastavuoroisiin järjestelyihin liittyviä parannuksia, mukaan lukien valvontaa koskevien sääntöjen toimeenpano kolmansissa maissa. Tämän arvion tulisi myös ottaa kantaa tarpeeseen parantaa yhteistyösopimuksia yhtäältä jäsenvaltioiden ja EPV:n välillä ja toisaalta jäsenvaltioiden ja kansainvälisten finanssilaitosten tai elinten kuten Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tai finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän välillä.

EKP suosittelee erityisesti myös niiden direktiiviehdotuksen säännösten täydellistä uudelleentarkastelua, jotka liittyvät laitosten kolmansissa maissa olevien sivuliikkeiden markkinoille pääsyn ehtoihin, jotta voidaan edistää unionin ulkopuolella pääkonttoriaan pitävien luottolaitosten perustamia sivuliikkeitä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista jäsenvaltioissa ja varmistaa unionin finassipalvelulainsäädännön johdonmukaisuus eri sektorien välillä (53).

12.   Muut seikat

Useita muita a) keskusvastapuolten valvonnasta ja yleisvalvonnasta huolehtivien toimivaltaisten viranomaisten väliseen yhteistyöhön, b) valvonnan toimivaltuuksiin, c) hallintoon, d) luottoluokituslaitoksiin sovellettaviin sääntöihin ja terminologiaan sekä e) arvopaperistamiseen liittyviä seikkoja on myös käsitelty lausunnon liitteessä, jossa esitetään niitä koskevia nimenomaisia muutoksia.

Siltä osin kuin EKP suosittelee direktiiviehdotuksen ja asetusehdotuksen muuttamista, muutosehdotukset on esitetty perusteluineen tämän lausunnon liitteessä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 25 päivänä tammikuuta 2012.

EKP:n varapuheenjohtaja

Vítor CONSTÂNCIO


(1)  KOM(2011) 453 lopullinen.

(2)  KOM(2011) 452 lopullinen.

(3)  Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

(4)  Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201).

(5)  Ks. Soulissa 11.–12.11.2010 pidetyn G20-huippukokouksen julkilausuman (G20 Seoul Summit Leaders’ Declaration) 29 kohta, jossa todetaan että ”Uusi sääntelykehys muunnetaan osaksi maidemme kansallisia lakeja ja asetuksia; se toimeenpannaan alkaen 1 päivästä tammikuuta 2013 ja otetaan vaiheittain käyttöön 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä”.

(6)  Soulissa 11.–12.11.2010 pidetyn G20-huippukokouksen julkilausuman 29 kohta.

(7)  Ks. Baselin pankkivalvontakomitean julkaisu ”Basel III: A global regulatory framework for more resilient banks and banking systems”, joulukuu 2010, tarkistettu versio kesäkuu 2011 (jäljempänä ”Basel III -sopimus”).

(8)  Ks. keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän lehdistötiedotteet 26.6.2010 ja 12.9.2010, saatavissa kansainvälisen järjestelypankin verkkosivuilta www.bis.org.

(9)  Ks. esim. EKP:n lausunto CON/2009/17, annettu 5 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta, 2 kohta (EUVL C 93, 22.4.2009, s. 3). Kaikki EKP:n lausunnot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla www.ecb.europa.eu.

(10)  Ks. esim. EKP:n lausunto CON/2011/42, annettu 4 päivänä toukokuuta 2011, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuuksien osalta, 3 kohta (EUVL C 159, 28.5.2011, s. 10).

(11)  Ks. Eurooppa-neuvoston päätelmät 18. ja 19. kesäkuuta 2009, 20 kohta.

(12)  Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84). Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta annetuilla asetuksilla otetaan käyttöön menettely sellaisia teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja koskevien luonnosten laatimisesta, jotka komissio hyväksyy delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten muodossa.

(13)  SEUT-sopimuksen 282 artiklan 5 kohdassa viitataan unionin säädöksiä koskeviin esityksiin seuraavissa kieliversioissa: bulgaria (”проект на акт на Съюза”), espanja (”proyecto de acto de la Unión”), tanska (”udkast”), saksa (”Entwurf für Rechtsakte der Union”), viro (”ettepanekute”), kreikka (”σχέδιο πράξης της Ένωσης”), ranska (”projet d'acte de l'Union”), italia (”progetto di atto dell'Unione”), latvia (”projektiem”), liettua (”Sąjungos aktų projektų”), hollanti (”ontwerp van een handeling van de Unie”), portugali (”projectos de acto da União”), romania (”proiect de act al Uniunii”), slovakki (”navrhovaných aktoch Únie”), sloveeni (”osnutki aktov Unije”), suomi (”esityksistä”), ruotsi (”utkast”). Irlanninkielinen versio kuuluu ”gniomh Aontais arna bheartu”, mikä vastaa ajatusta ”suunnitelmasta” unionin säädökseksi.

(14)  Asia C-11/00, Euroopan yhteisöjen komissio v. Euroopan keskuspankki, tuomio 10.7.2003, Kok. 2003, s. I-7147, erityisesti 110 ja 111 kohta.

(15)  Asetusehdotuksen 443 artikla.

(16)  Ks. asetusehdotuksen 87 perustelukappale.

(17)  Ks. finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Kansainvälisen järjestelypankin yhteinen seurantaraportti G20-maille makrotason vakauden valvonnan välineistä ja puitteista, 27.10.2011, saatavissa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän verkkosivuilla www.financialstabilityboard.org.

(18)  Ks. direktiiviehdotuksen VII osaston 4 luku.

(19)  Direktiiviehdotuksen 95 artikla.

(20)  Asetusehdotuksen 119 artiklan 2 kohta.

(21)  Ks. keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän lehdistötiedotteet 26.7.2010 ja 12.9.2010.

(22)  Ks. asetusehdotuksen 27 artikla.

(23)  Ks. asetusehdotuksen 26 artiklan 1 kohta.

(24)  Ks. Basel III –sopimuksen 84 kohta.

(25)  Finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

(26)  Ks. asetusehdotuksen 46 artikla.

(27)  Asetusehdotuksen 16 artiklan mukaisesti.

(28)  Asetusehdotuksen 16 artiklan mukaisesti.

(29)  Ks. lausunto CON/2011/42, 6.1 kohta.

(30)  Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(31)  Vertailu näiden tekstien välillä paljastaa useita eroja sektorien välisten omistusyhteyksien kohtelussa yksikkö- ja ryhmätasolla. Esimerkiksi direktiivin 2009/138/EY mukaan vakuutusyritysten omistukset luotto- tai finanssilaitoksissa vähennetään yksikkötasolla riippumatta siitä, ovatko vakuutusyritys ja laitokset osa samaa finanssiryhmittymää. Asetusehdotuksessa sitä vastoin säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää ettei laitoksen omistuksia muissa laitoksissa, finanssilaitoksissa tai vakuutusyrityksissä vähennetä yksikkötasolla mikäli yksiköt kuuluvat samaan finanssiryhmittymään tai mikäli käytetään jotakin direktiivin 2002/87/EY liitteessä I mainituista kolmesta menetelmästä siinä tapauksessa että yksiköt eivät muodosta finanssiryhmittymää. Ryhmittymien valvonnan osalta luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset ja finanssilaitokset on sisällytetty ryhmävalvonnan piiriin direktiivin 2009/138/EY mukaan. Sitä vastoin asetusehdotuksen mukaan ryhmittymien valvonta on rajoitettu laitosten tai soveltuvin osin finanssialan holdingyhtiön tai sekaholdingyhtiön tytäryrityksinä toimiviin laitoksiin ja finanssilaitoksiin (asetusehdotuksen 16 artikla).

(32)  Ks. asetusehdotuksen 139 artikla, jolla muutetaan direktiivin 2002/87/EY 21 artiklaa. Tämä vaatisi asetusehdotuksen 46 artiklan 4 kohdan poistamisesta.

(33)  Ks. asetusehdotuksen 27 perustelukappale ja keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän lehdistötiedote 13.1.2011.

(34)  Ks. asetusehdotuksen 27 perustelukappale.

(35)  Vastasyklinen pääomapuskuri aktivoidaan aikoina, jolloin liiallinen luotonannon kasvu liittyy koko järjestelmän laajuisen riskin kehittymiseen, ja puretaan stressikausina.

(36)  Ks. direktiiviehdotuksen 126 artiklan 3 kohdan c alakohta ja 126 artiklan 4 kohta.

(37)  Ks. asetusehdotuksen 75 ja 76 perustelukappale.

(38)  Asetusehdotuksen 404 artikla.

(39)  Asetusehdotuksen liite III.

(40)  Asetusehdotuksen 404 artiklan 5 kohta.

(41)  Ks. erityisesti asetusehdotuksen 403 ja 404 artikla sekä liite III.

(42)  Ks. asetusehdotuksen 481 artikla.

(43)  Ks. asetusehdotuksen 402 artikla.

(44)  Ks. asetusehdotuksen 76 perustelukappale ja 481 artiklan 3 kohta.

(45)  Ks. asetusehdotuksen 64–70 perustelukappale.

(46)  Ks. asetusehdotuksen 482 artikla.

(47)  Ks. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean standardi- ja suosituskokoelma, s. 448–473.

(48)  Ks. asetusehdotuksen 94 artikla.

(49)  Asetusehdotuksen 383, 403 ja 417 artikla.

(50)  Ks. asetus (EU) N:o 1093/2010, asetus (EU) N:o 1092/2010, Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 17 päivänä marraskuuta 2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1096/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 162).

(51)  Ks. esim. lausunnon CON/2009/17 13–15 kohta, EKP:n lausunnon CON/2010/23, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2010, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 1998/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltojen osalta 2.2 kohta (EUVL C 87, 1.4.2010, s. 1) ja lausunnon CON/2011/42 5 kohta.

(52)  Ks. lausunnon CON/2009/17 15 kohta.

(53)  Ks. esim. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta (KOM(2011) 656 lopullinen).


LIITE

Direktiiviehdotusta koskevat muutosehdotukset

Komission ehdottama teksti

EKP:n ehdottamat muutokset (1)

Muutos 1

Direktiiviehdotuksen 3. perustelukappale

”3)

Asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] vahvistettuja yleisiä vakavaraisuusvaatimuksia täydennetään yksittäisillä järjestelyillä, joista toimivaltaiset viranomaiset päättävät jokaisesta yksittäisestä luottolaitoksesta ja sijoituspalveluyrityksestä tekemänsä jatkuvan valvontatarkastuksen perusteella. Tässä direktiivissä olisi vahvistettava, millaisia valvontajärjestelyjä voidaan käyttää, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää määrättävistä järjestelyistä oman harkintansa mukaisesti. Maksuvalmiutta koskevissa yksittäisissä järjestelyissä toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon periaatteet, jotka on vahvistettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean julkaisemissa maksuvalmiutta koskevissa ohjeissa [alaviite].”

”3)

Asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] vahvistettuja yleisiä vakavaraisuusvaatimuksia täydennetään yksittäisillä järjestelyillä, joista toimivaltaiset viranomaiset päättävät jokaisesta yksittäisestä luottolaitoksesta ja sijoituspalveluyrityksestä tekemänsä jatkuvan valvontatarkastuksen perusteella. Tässä direktiivissä olisi vahvistettava, millaisia valvontajärjestelyjä voidaan käyttää, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää määrättävistä järjestelyistä oman harkintansa mukaisesti. ”

Perustelu

Euroopan valvontaviranomaiset korvaavat Lamfalussy-prosessin kolmannen tason komiteat ja ottavat hoitaakseen kaikki näille komiteoille kuuluneet tehtävät ja vastuut, mukaan lukien meneillään oleva työskentely ja hankkeiden jatkaminen, kuten esim. asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10 perustelukappaleessa ja 8 artiklan 1 kohdan l alakohdassa todetaan. Tämän vuoksi viittaukset näihin ohjeisiin olisi poistettava johdanto-osan perustelukappaleista.

Muutos 2

Direktiiviehdotuksen 2 artiklan 4 kohta (uusi)

Ei tekstiä.

”4.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään tarkemmat kriteerit laitosten sisällyttämiseksi edellä 3 kohdassa olevaan luetteloon sekä kriteerit tapaustyypeille, joihin voidaan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla soveltaa kansallista lainsäädäntöä.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä edellä 1 alakohdassa tarkoitettuja teknisten sääntelystandardien luonnoksia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

Perustelu

Tällä hetkellä ei ole mahdollista määrittää kriteerejä, joiden perusteella direktiiviehdotuksen 2 artiklan 3 kohdassa luetellut yhteisöt valitaan. Jotta vähennettäisiin vaihtoehtoja ja harkintavaltaa kansallisella tasolla, EKP ehdottaa, että EPV laatii objektiiviset kriteerit, joiden perusteella voidaan direktiiviehdotuksen tulevissa muutoksissa arvioida, onko 2 artiklan 3 kohdan 3–22 alakohdan luetteloa tarpeen muuttaa. Yksi mahdollisuus olisi soveltaa samaa menettelyä direktiiviehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan tapaustyyppeihin. Tätä muutosta olisi luettava yhdessä direktiiviehdotuksen 136 artiklan a kohdan kanssa, jossa komissiolle siirretään valta tehdä direktiiviehdotuksen 2 artiklassa olevan luettelon tekniset mukautukset.

Muutos 3

Direktiiviehdotuksen 7 artikla

”7 artikla

Yhteistyö EPV:n kanssa

Hoitaessaan tehtäviään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat EPV:n toimintaan;

b)

toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti antamia ohjeita ja suosituksia;

c)

toimivaltaisille viranomaisille annetut kansalliset valtuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviään EPV:n jäseninä tai tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisesti.”

”7 artikla

Yhteistyö EPV:n kanssa ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmässä

Hoitaessaan tehtäviään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

toimivaltaiset viranomaiset Euroopan finanssivalvojien järjestelmän osapuolina tekevät luottamukseen ja vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti tarkoituksenmukaisen ja luotettavan tietojenvaihdon varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten sekä muiden Euroopan finanssivalvojien järjestelmän osapuolten välillä vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)

toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat EPV:n ja tarvittaessa valvontakollegioiden toimintaan;

c)

toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti antamia ohjeita ja suosituksia sekä EJRK:n asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan nojalla antamia varoituksia ja suosituksia;

d)

toimivaltaiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä EJRK:n kanssa;

e)

toimivaltaisille viranomaisille annetut kansalliset valtuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviään EPV:n tai soveltuvin osin EJRK:n jäseninä tai tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisesti.”

Perustelu

Muutoksilla varmistetaan selvyyden ja oikeusvarmuuden vuoksi, että direktiiviehdotus heijastaa asetuksessa (EU) N:o 1092/2010  (2) , asetuksessa (EU) No 1096/2010 ja Euroopan valvontaviranomaisten perustamisesta annetuissa asetuksissa olevia yhteistyön periaatteita. EKP suosittelee samanlaisten muutosten lisäämistä tarvittaessa muihin asianomaisiin finanssialaa koskeviin direktiiveihin.

Muutos 4

Direktiiviehdotuksen 8 artikla

”8 artikla

Valvonnan eurooppalainen ulottuvuus

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.”

”8 artikla

Valvonnan eurooppalainen ulottuvuus

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella,ottaen huomioon tarpeen parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja tehostaa Euroopan finanssimarkkinoiden yhdentymistä.

Perustelu

Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on edelleen selventää tavoitteita, joihin toimivaltaisten viranomaisten tulisi pyrkiä, siltä osin kuin kyse on niiden toimien Eurooppaa koskevasta ulottuvuudesta. Direktiiviehdotuksen johdanto-osan 42 perustelukappaletta tulisi myös muuttaa vastaavasti.

Muutos 5

Direktiiviehdotuksen 49–51 artikla

”VII   OSASTO

VAKAVARAISUUSVALVONTA

1   LUKU

Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet

I   JAKSO

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta

49 artikla

Kotijäsenvaltion toimivalta valvonnassa

1.   Laitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 33 ja 34 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Edellä 1 kohta ei estä konsolidoitua valvontaa.

50 artikla

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta

Vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että laitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.

51 artikla

Valvontaan liittyvä yhteistyö

[…]”

”VII   OSASTO

VAKAVARAISUUSVALVONTA

1   LUKU

Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet

I   JAKSO

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion

49 artikla

Kotijäsenvaltion toimivalta valvonnassa

1.   Laitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 33 ja 34 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Edellä 1 kohta ei estä konsolidoitua valvontaa.

50 artikla

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välinen yhteistyö

[…]”

Perustelu

Direktiiviehdotuksen 50 artiklassa toistetaan direktiivin 2006/48/EY 41 artiklan kolmas kohta. Tämä kolmas kohta viittaa 41 artiklan toiseen kohtaan, joka koskee sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvontaa sekä toimenpiteitä, joihin vastaanottavat jäsenvaltiot voisivat ryhtyä rahapolitiikkansa toteuttamisen johdosta  (3) . Tämä kolmas kohta on tullut tarpeettomaksi, sillä siinä viitattiin edellä mainittuihin toimenpiteisiin, ja se tulisi myös poistaa direktiivin 2006/48/EY saman artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan mukana  (4).

Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on parantaa oikeudellista selkeyttä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion roolien suhteen edellä mainittujen säännösten otsikoissa. Ensinnäkin 49 artiklan 1 kohdassa esitetään kotijäsenvaltion toimivallan periaate. Tämä ei vaikuta direktiiviehdotuksen säännöksiin, joilla vastuu siirretään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Näin ollen 50 artiklan otsikossa oleva viittaus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaan on harhaanjohtava, sillä tätä näkökohtaa käsitellään jo edellisessä artiklassa. Toiseksi 50 artikla on tarpeeton, sillä syrjimättömyysperiaate johtuu jo SEUT-sopimuksesta itsestään.

Muutos 6

Direktiiviehdotuksen 54 artiklan 2 kohta

”2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta tietoja toisilleen tai toimittamasta niitä EPV:lle tämän direktiivin, asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ja muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 ja 35 artiklan mukaisesti. Näitä tietoja koskevat 1 kohdan mukaiset salassapitovelvollisuutta sääntelevät edellytykset.”

”2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta tietoja toisilleen tai toimittamasta niitä EPV:lle tämän direktiivin, asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ja muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31, 35 ja 36 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Näitä tietoja koskevat 1 kohdan mukaiset salassapitovelvollisuutta sääntelevät edellytykset.”

Perustelu

Muutosehdotuksessa selvennetään, että toimivaltaiset viranomaiset ja EPV voivat välittää EJRK:lle asetuksen (EU) N:o 1092/2010 36 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklassa säädttyjen ehtojen mukaisesti kaikki sellaiset tiedot, joita EJRK tarvitsee tehtäviään hoitaessaan. EKP suosittelee samanlaisen muutoksen lisäämistä tarvittaessa muihin asianomaisiin finanssialaa koskeviin direktiiveihin.

Muutos 7

Direktiiviehdotuksen 59 artikla

”59 artikla

Talous- ja rahapoliittisia sekä järjestelmä- ja maksunäkökohtia koskevien tietojen toimittaminen

1.   Tämä luku ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:

[…]

4.   Jäljempänä 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset toimittavat viipymättä […].”

”59 artikla

Talous- ja rahapoliittisia sekä järjestelmä- ja maksunäkökohtia koskevien tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltiot ryhtyvät tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin niiden esteiden poistamiseksi, jotka estävät toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:

[…]

4.   Jäsenvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että jäljempänä 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa toimivaltaiset viranomaiset toimittavat viipymättä […].”

Perustelu

Finanssikriisi on osoittanut, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa asianmukaiset tietojenvaihtojärjestelyt julkisten viranomaisten ja erityisesti keskuspankkien ja valvontaviranomaisten välillä. Tämän vuoksi EKP ehdottaa vielä uusia tapoja tietojenvaihdon parantamiseksi valvontaviranomaisten ja EKPJ:n keskuspankkien välillä, EKP mukaan luettuna, kun kyse on niiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseen liittyvistä tiedoista erityisesti kriisitilanteissa (ks. myös muutos 12).

Muutos 8

Direktiiviehdotuksen 64 artikla

”Sovellettaessa 99 artiklaa ja asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen] toimivaltaisilla viranomaisilla on ainakin oltava valtuudet:

[…].”

”Sovellettaessa 99 artiklaa ja asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen] toimivaltaisilla viranomaisilla on ainakin oltava valtuudet:

[…]

k)

erottaa yksi tai useampi hallintoelimen jäsen, jos he eivät täytä 87 artiklassa asetettuja vaatimuksia.

Perustelu

Muutosehdotuksen tarkoituksena on kansainvälisten standardien mukaisesti varmistaa, että kansallisissa laeissa annetaan toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimiin, mukaan lukien sellaisten hallintoelimen jäsenten ja tärkeimpien johtajien erottaminen, jotka eivät täytä direktiiviehdotuksen 87 artiklassa määritettyjä vaatimuksia  (5).

Muutos 9

Direktiiviehdotuksen 67 artiklan 1 kohta

”1.   Tätä artiklaa sovelletaan seuraavissa tilanteissa:

[…].”

”1.   Tätä artiklaa sovelletaan seuraavissa tilanteissa:

[…]

n)

laitoksen on todettu rikkoneen vakavalla tavalla rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY [alaviite] nojalla annettuja kansallisia määräyksiä”.

Perustelu

Toimivaltaisilla viranomaisilla tulisi olla mahdollisuus peruuttaa laitoksen toimilupa direktiiviehdotuksen 18 artiklan f kohdan mukaisesti, jos kyseinen laitos on rikkonut vakavalla tavalla unionin sääntöjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä.

Muutos 10

Direktiiviehdotuksen 75 artiklan 5 kohta

”5.   […]

Riskienhallintatoiminnon on pystyttävä raportoimaan tarvittaessa suoraan valvontatehtäväänsä hoitavalle hallintoelimelle riippumattomana ylemmästä johdosta.

Riskienhallintatoiminnon päällikön on oltava riippumaton ylempään johtoon kuuluva henkilö, jonka nimenomaisena vastuualueena on riskienhallintatoiminto.

[…].”

”5.   […]

Riskienhallintatoiminnon on pystyttävä raportoimaan tarvittaessa suoraan valvontatehtäväänsä hoitavalle hallintoelimelle riippumattomana ylemmästä johdosta sekä tuoda esiin huolenaiheet ja varoittaa tätä tarvittaessa sellaisten erityisten riskien kehittymisestä, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa kyseiseen laitokseen; edellä sanotulla ei ole vaikutusta hallintoelimen vastuisiin tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisiin valvonta- ja/tai hallintotoimintoihin.

Riskienhallintatoiminnon päällikön on oltava riippumaton ylempään johtoon kuuluva henkilö, jonka nimenomaisena vastuualueena on riskienhallintatoiminto.

[…].”

Perustelu

EKP suosittelee tätä muutosehdotusta, jotta määritettäisiin tarkemmin riskienhallintatoiminnolle kuuluva tehtävä tuoda esiin huolenaiheet ja varoittaa valvontatehtäväänsä hoitavaa hallintoelintä laitosta koskevien riskien kehityksestä.

Muutos 11

Direktiiviehdotuksen 87 artikla

”87 artikla

Hallintoelin

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitoksen hallintoelimen kaikki jäsenet ovat aina riittävän hyvämaineisia, heillä on riittävä tietämys, taidot ja kokemus ja he käyttävät riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen. Hallintoelimen jäsenten on täytettävä erityisesti seuraavat vaatimukset:

[…]

b)

Hallintoelimellä on oltava kokonaisuutena riittävä tietämys, taidot ja kokemus, jotta se voi ymmärtää laitoksen toiminnan, tärkeimmät riskit mukaan luettuina.

[…]

5.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat seikat:

[…]

b)

se, mikä on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hallintoelimen riittävä tietämys, taidot ja kokemus;

[…].”

”87 artikla

Hallintoelin

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitoksen hallintoelimen kaikki jäsenet ovat aina riittävän hyvämaineisia, heillä on riittävä tietämys, taidot ja kokemus ja he käyttävät riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen. Hallintoelimen jäsenten on täytettävä erityisesti seuraavat vaatimukset:

[…]

b)

Hallintoelimellä kokonaisuutena ja kullakin sen yksittäisellä jäsenellä on oltava riittävä tietämys, taidot ja kokemus, jotta se voi ymmärtää laitoksen toiminnan, tärkeimmät riskit mukaan luettuina.

[…]

5.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat seikat:

[…]

b)

se, mikä on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hallintoelimen ja kunkin sen yksittäisen jäsenen riittävä tietämys, taidot ja kokemus;

[…].”

Perustelu

Muutoksella on tarkoitus varmistaa, että ei vain hallintoelimellä kokonaisuutena, vaan myös sen jokaisella yksittäisellä jäsenellä on riittävä tietämys ja vaaditut taidot (ks. komission vihreä kirja rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä sekä palkka- ja palkkiokäytännöistä, 5.1 kohta  (6) ). Tältä osin ehdotetaan, että EPV:lle tulisi myös antaa tehtävä laatia teknisten sääntelystandardien luonnokset sen määrittämiseksi, mitä yksittäisen jäsenen riittävällä tietämyksellä, taidoilla ja kokemuksella tarkoitetaan.

Muutos 12

Direktiiviehdotuksen 109 artiklan 1 kohta

”1.   Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1093/2010 18 artiklassa määritelty tilanne tai tilanne, jossa markkinoiden muutokset ovat epäsuotuisia, ja joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai joihin 52 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklasta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian EPV:tä, EJRK:ta sekä 59 artiklan 4 alakohdassa ja 60 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaiset tiedot. Näitä velvoitteita sovelletaan kaikkiin toimivaltaisiin viranomaisiin; jos 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tietoon tulee ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 107 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ja EPV:tä.

Toimivaltaisen viranomaisen ja 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.”

”1.   Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1093/2010 18 artiklassa määritelty tilanne tai tilanne, jossa markkinoiden muutokset ovat epäsuotuisia, ja joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai joihin 52 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklasta muuta johdu,on varoitettava asiasta mahdollisimman pian EPV:tä, EJRK:ta, keskuspankkeja sekä artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta merkitykselliset tiedot. Jos keskuspankin tai EJRK:n tietoon tulee ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 107 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ja EPV:tä.

Toimivaltaisten viranomaisten,keskuspankkien ja EJRK:n on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.”

Perustelu

Kuten lausunnon CON/2009/17 muutoksissa 4 ja 5 on huomautettu, ehdotettujen muutosten tarkoituksena on selventää tämän artiklan ”viranomaisten” käsitettä. On erityisesti tärkeää tehdä selväksi, että 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla viranomaisilla tarkoitetaan keskuspankkeja ja EJRK:ta eikä toimivaltaisia viranomaisia. Koko tekstissä esiintyviä ristiviittauksia tähän ”viranomaisten” käsitteeseen olisi vältettävä direktiiviehdotuksen luettavuuden parantamiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi.

Muilla muutosehdotuksilla pyritään selventämään toimitettavien tietojen laatua direktiiviehdotuksen 59 artiklan kanssa yhtenevästi. Erityisesti toimitettavia tietoja ei pitäisi määritellä vain ”olennaisiksi”, vaan tietojen tulisi sisältää myös kaikki keskuspankkien ja EJRK:n tehtävien hoitamisen kannalta ”merkitykselliset” tiedot  (7) .

Muutos 13

Direktiiviehdotuksen 126 artiklan 4 kohta

”4.   Edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin muuttujiin voi kuulua […].”

”   ”

Perustelu

Tältä osin viitataan lausunnon 7 kohtaan. Muutosehdotuksella (direktiiviehdotuksen 126 artiklassa olevan kohdan poistaminen) poistetaan vastasyklisen pääomapuskurin rakenteellinen osatekijä ja yhdenmukaistetaan direktiiviehdotus Basel III sopimuksen toiminnallisten piirteiden kanssa. Tässä yhteydessä direktiiviehdotuksen 126 artiklan 8 kohdan h alakohta olisi vastaavasti poistettava, samoin kuin direktiiviehdotuksen johdanto-osan 58 perustelukappaleen viittaus ”rakenteellisiin muuttujiin” sekä 60 perustelukappaleen toinen ja kolmas virke.

Muutos 14

Direktiiviehdotuksen 149 artiklan 6 kohta

”6.   Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa määritettyä lyhyemmän siirtymäkauden, jos perusteena on luotonannon liiallinen kasvu minä tahansa aikana kyseisellä kaudella. Jos jäsenvaltio toimii näin, lyhyempää siirtymäkautta sovelletaan ainoastaan sellaisten kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten laskiessa laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuriaan, joista nimetty viranomainen vastaa.”

”6.   Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa määritettyä lyhyemmän siirtymäkauden yleiselle pääomapuskurille ja vastasykliselle pääomapuskurille, jos perusteena on luotonannon liiallinen kasvu minä tahansa aikana kyseisellä kaudella. Jos jäsenvaltio toimii näin, muut jäsenvaltiot voivat tunnustaa vastasykliselle pääomapuskurille määritetyn lyhyemmän siirtymäkauden kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten laskiessa vastasyklisen pääomapuskurin vaatimustaan.”

Perustelu

Jäsenvaltiot, joissa esiintyy luotonannon liiallista kasvua direktiiviehdotuksen 149 artiklan 1 kohdassa määritettynä siirtymäajanjaksona, voivat harkita yleisen pääomapuskurin ja vastasyklisen pääomapuskurin keräämistä nopeammin  (8) . Sääntelyerojen hyväksikäytön välttämiseksi jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus tunnustaa vastasyklisen pääomapuskurin aikaistettu soveltaminen.

Muutos 15

Direktiiviehdotuksen 150 artiklan 5 kohta (uusi)

Ei tekstiä.

”5.   Komissio kuulee 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä Euroopan valvontaviranomaisia, EKPJ:tä, EJRK:ta ja muita asiaankuuluvia osapuolia tämän direktiivin ja erityisesti sen VII osaston 1 luvun 2 jakson tietojenvaihtoa koskevien järjestelyjen tehokkuuden uudelleentarkastelua varten ja muotoilee tarvittaessa suosituksia näiden säännösten ja/tai järjestelyjen kehittämiseksi edelleen, ottaen erityisesti huomioon tietoihin liittyvät merkittävät synergiaedut keskuspankkitoiminnan ja vakavaraisuuden valvontatoimintojen välillä sekä normaaliaikoina että stressikausina.”

Perustelu

Ks. lausunnon 11 kohta.

Muutos 16

Direktiiviehdotuksen 150 artiklan 6 kohta (uusi)

Ei tekstiä.

”6.   EPV tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä uudelleen tässä direktiivissä ja asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] olevien unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyötä kolmansien maiden kanssa koskevien säännösten soveltamista ja raportoi siitä. Uudelleentarkastelussa tunnistetaan aukkokohdat ja arvioidaan osa-alueita, jotka vaativat vielä yhteistyön, tietojenvaihdon ja vastavuoroisten järjestelyjen kehittämistä, mukaan lukien valvontasääntöjen täytäntöönpano kolmansissa maissa.

EPV arvioi myös, onko tarpeen vielä kehittää yhtäältä jäsenvaltioiden ja EPV:n ja toisaalta kansainvälisten finanssilaitosten tai elinten kuten IMF:n tai finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän välisiä yhteistyösopimuksia.

Komissio tarkastelee EPV:n raporttiin sisältyvää arviota ja päättää, onko tarpeen antaa säädösehdotuksia.”

Perustelu

Jotta varmistettaisiin tehokas yhteistyö ja tietojenvaihto unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisten sekä kolmansien maiden viranomaisten kesken ja varmistettaisiin valvontasäännösten täytäntöönpano näissä maissa, ottaen myös huomioon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklassa säädetyn raportin, on tarpeen, että EPV tutkii asian perusteellisesti ja raportoi siitä 31. joulukuuta 2014 mennessä. Tämän raportin tulisi myös kattaa näkökohdat, jotka liittyvät yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon kansainvälisten finanssilaitosten kanssa. Komissio arvioi tässä raportissa havaittujen seikkojen perusteella, onko tarpeen antaa säädösehdotus tämän sääntelykehikon parantamiseksi.

Muutos 17

Direktiiviehdotuksen 150 artiklan 7 kohta (uusi)

Ei tekstiä.

”7.   Saatuaan komissiolta valtuutuksen EPV tutkii, kattavatko tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] säännökset riittävällä tavalla sellaiset finanssisektorilla toimivat yhteisöt, jotka ilmoittavat harjoittavansa liiketoimintaa islamilaisia pankkitoiminnan periaatteita noudattaen.

Komissio arvioi EPV:n raportin ja antaa tarvittaessa säädösehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.”

Perustelu

Ottaen huomioon sellaisten finanssisektorin yhteisöjen lukumäärän kasvun, jotka harjoittavat liiketoimintaansa islamilaisten pankkitoiminnan periaatteiden mukaisesti, EKP suosittelee, että EPV:lle annetaan tehtävä arvioida perinpohjaisesti tämäntyyppinen taloudellinen toiminta ja tutkia, onko unionin pankkilainsäädäntöön tarpeen tehdä asiaankuuluvia mukautuksia.


Asetusehdotusta koskevat muutosehdotukset

Komission ehdottama teksti

EKP:n ehdottamat muutokset (9)

Muutos 1

Asetusehdotuksen johdanto-osa (uusi johdanto-osan viite)

”ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,”

”ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,”

Perustelu

SEUT-sopimuksen 296 artiklan mukaan säädöksissä viitataan perustamissopimuksissa määrättyihin lausuntoihin; ehdotettu muutos on tarpeen, jotta tekstissä tuotaisiin esiin, että unionin säädös on annettu SEUT-sopimuksen 127 artiklan 4 kohdan ja 282 artiklan 5 kohdan mukaisesti, joissa määrätään velvollisuudesta kuulla EKP:tä ehdotuksista unionin säädöksiksi sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

Muutos 2

Asetusehdotuksen 16a perustelukappale (uusi)

Ei tekstiä.

”(16a)

Jacques de Larosièren johtaman rahoitusvalvontaa käsittelevän korkean tason työryhmän laatimassa raportissa todettiin, että mikrotason vakauden valvonnalla ei voida tehokkaasti taata rahoitusvakautta, ellei makrotason tapahtumia oteta asianmukaisella tavalla huomioon; makrotason vakauden valvonta ei puolestaan ole mielekästä, ellei sillä voidaan jollakin tavalla vaikuttaa mikrotason valvontaan.

Läheinen yhteistyö EPV:n ja EJRK:n välillä on välttämätöntä, jotta EJRK:n toiminnassa sekä sen varoitusten ja suositusten seurannassa voidaan saavuttaa täysi vaikuttavuus. EPV:n tulisi erityisesti pystyä toimittamaan EJRK:lle kaikki tarpeelliset tiedot, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat keränneet tässä asetuksessa asetettujen raportointivelvoitteiden mukaisesti.”

Perustelu

Ehdotetussa perustelukappaleessa korostetaan makrovakauden valvonnan tärkeyttä koko unionissa ja selvennetään, että raportointivelvoitteiden piiriin kuuluvilla tiedoilla on merkitystä sekä mikro- että makrovakauden valvonnassa. Sama perustelukappale voitaisiin sisällyttää direktiiviehdotukseen.

Muutos 3

Asetusehdotuksen 56a perustelukappale (uusi)

Ei tekstiä.

”(56a)

Kriisistä on saatu se tärkeä opetus, että säädetyn vähimmäispääoman tappionsietokykyä on tarpeen parantaa merkittävästi. Tämän vuoksi Basel III sopimuksessa vaaditaan osakeyhtiömuotoisten yritysten osalta, että ”instrumentin on täytettävä kaikki tässä sopimuksessa määritetyt kriteerit, ja kriteerien tulee täyttyä yksinomaan kantaosakkeilla, jotta instrumentti voidaan lukea rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin”. Asetuksessa pannaan täytäntöön nämä tiukat kriteerit, jotta ”katetaan kaikkein laadukkaimmat omien varojen instrumentit kansainvälistä toimintaa harjoittaville osakeyhtiömuotoisille pankeille.”

Perustelu

Ehdotuksessa pyritään korostamaan niitä Basel III sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin hyväksyttäville osakkeille asetettuja kelpoisuusvaatimuksia (ks. myös muutokset 6, 7, 8 ja 9).

Muutos 4

Asetusehdotuksen 68. perustelukappale

”(68)

Vähimmäisomavaraisuusaste on uusi sääntely- ja valvontaväline unionille. Kansainvälisten sopimusten mukaisesti se olisi aluksi otettava käyttöön lisäkeinona, jota sovellettaisiin yksittäisiin laitoksiin valvontaviranomaisten harkinnan perusteella. Laitoksia koskevat raportointivelvoitteet mahdollistaisivat asianmukaisen tarkastelun ja kalibroinnin, jotta sitovaan toimenpiteeseen voitaisiin siirtyä vuonna 2018.”

”(68)

Vähimmäisomavaraisuusaste on uusi sääntely- ja valvontaväline unionille. Basel III -sopimuksen mukaisesti. Se olisi aluksi otettava käyttöön lisäkeinona, jota sovellettaisiin yksittäisiin laitoksiin valvontaviranomaisten harkinnan perusteella. Laitoksia koskevat raportointivelvoitteet mahdollistaisivat asianmukaisen tarkastelun ja kalibroinnin, jotta voitaisiin varmistaa vähimmäisomavaraisuusasteen pakollinen soveltaminen vuodesta 2018.”

Perustelu

Tällä muutoksella selvennetään, että vähimmäisomavaraisuusastetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2018.

Muutos 5

Asetusehdotuksen 4 artikla (uudet määritelmät)

Ei tekstiä.

” ”Luottoluokituslaitoksella” tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti rekisteröityä tai sertifioitua luottoluokituslaitosta tai sellaista luottoluokituksia antavaa keskuspankkia, joka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta.”

” ”Valitulla luottoluokituslaitoksella” tarkoitetaan laitoksen valitsemaa luottoluokituslaitosta.”

Perustelu

Selvyyden vuoksi ehdotetussa muutoksessa määritellään ”luottoluokituslaitos” ja ”valittu luottoluokituslaitos” ja lisätään ne asetusehdotuksen ja direktiiviehdotuksen määritelmien luetteloon. Kun asetuksen (EY) N:o 1060/2009  (10) määritelmän mukaan luottoluokituslaitoksilla tarkoitetaan kaikkia asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti rekisteröityjä tai sertifioituja luottoluokituslaitoksia tai sellaisia luottoluokituksia antavia keskuspankkeja, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta, ei ole tarpeen määritellä ”hyväksyttyjä” luottoluokituslaitoksia asetusehdotuksessa ja direktiiviehdotuksessa. Samasta syystä muita säännöksiä, joissa nämä termit mainitaan, olisi muutettava vastaavasti. Sektorien välisen johdonmukaisuuden vuoksi EKP suosittelee myös varmistamaan, että säännökset vastaavat säännöksiä ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuuksien osalta  (11) , joka on parhaillaan käsiteltävänä ja liittyy luottoluokituslaitoksiin. Tämä koskee myös luottoluokituslaitosten luottoluokitusten kuvaukseen (mapping) liittyviä sääntöjä ja mahdollisuutta Euroopan valvontaviranomaisten sekakomitean osallistumisesta  (12) .

Muutos 6

Asetusehdotuksen 24 artiklan 4 kohta

”4.   EPV laatii luettelon siitä, millaiset pääomainstrumentit katsotaan rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi kussakin jäsenvaltiossa, sekä ylläpitää kyseistä luetteloa ja julkistaa sen. EPV laatii ja julkistaa luettelon viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.”

”4.   Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle millaiset osakkeet ne hyväksyvät rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi kansallisten lakiensa mukaan. EPV tekee näitä osakkeita koskevaa jatkuvaa arviointia ja laatii luonnoksen luetteloksi osakkeista, jotka kussakin jäsenvaltiossa hyväksytään rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi 5 artiklan mukaan.

EPV voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää pyytää oikeudellisia lausuntoja varmistuakseen siitä, voidaanko jäsenvaltioiden ilmoittamat osakkeet hyväksyä 26 artiklassa määriteltyjen ehtojen mukaan.

Perustelu

EPV:llä tulisi olla toimivalta arvioida toimivaltaisilta viranomaisilta saamiensa tietojen perusteella ja asetusehdotuksessa määritettyjen sääntöjen, erityisesti asetusehdotuksen 26 artiklan 1 kohdan, mukaisesti, millaiset osakkeet voidaan kelpuuttaa rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi. Tätä varten EPV voi myös pyytää ulkopuolisilta tahoilta oikeudellisia lausuntoja arvioidessaan, voidaanko tietyt jäsenvaltioiden ilmoittamat osakkeet hyväksyä.

Muutos 7

Asetusehdotuksen 24 artiklan 5 ja 6 kohta (uusi)

Ei tekstiä.

”5.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa luetellaan 26 artiklassa määritetyt ehdot täyttävät osaketyypit.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

6.   Vain osaketyypit, jotka on sisällytetty komission edellä 5 kohdan mukaisesti antamaan täytäntöönpanosäädökseen, hyväksytään rajoituksettomien ensisijaisten varojen instrumenteiksi.

Toimivaltaiset viranomaiset valvovat jatkuvasti 2 luvussa määritettyjen rajoituksettomille ensisijaisille omille varoille asetettujen ehtojen täyttymistä.”

Perustelu

EPV:llä tulisi olla toimivalta arvioida toimivaltaisilta viranomaisilta saamiensa tietojen perusteella ja asetusehdotuksessa määritettyjen sääntöjen, erityisesti asetusehdotuksen 26 artiklan 1 kohdan, mukaisesti, millaiset osakkeet voidaan hyväksyä rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi. EKP ehdottaa, että EPV:n laatima luettelo muunnetaan komission täytäntöönpanosäädökseksi.

Muutos 8

Asetusehdotuksen 26 artiklan 1 kohta

”1.   Pääomainstrumentit katsotaan rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

[…].”

”1.   Muiden kuin 27 artiklassa mainittujen laitosten liikkeeseenlaskemienpääomainstrumenttien tulee koostua 24 artiklan 4 kohdan luettelossa mainituista yritysten osakkeista, ja ne katsotaan rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteiksi vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

[…].”

Perustelu

Asetusehdotuksessa viitataan ”pääomainstrumentteihin” osana rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen eriä. Basel III sopimuksessa viitataan ”kantaosakkeisiin” rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen ensisijaisena muotona. EKP suosittelee selventämään, että rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumentit koostuvat ainoastaan osakkeista, jotka täyttävät asetusehdotuksen 26 artiklan 1 kohdassa olevat ehdot.

Muutos 9

Asetusehdotuksen 26 artiklan 3 kohta

”3.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään

a)

pääomainstrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;

b)

”jakokelpoisten erien” merkitys, jotta voidaan määrittää laitoksen omien varojen instrumenttien haltijoille jaettavissa oleva summa.”

”3.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään

a)

pääomainstrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;

b)

”jakokelpoisten erien” merkitys, jotta voidaan määrittää laitoksen omien varojen instrumenttien haltijoille jaettavissa oleva summa;

c)

etuoikeutetun voitonjaon merkitys;

d)

edellytyksen ”kattaa ensimmäisen ja suhteellisesti suurimman osan tappioista niiden syntyessä” määritelmä ja vaikutukset;

e)

jakokelpoisten erien enimmäistasolle asetetun katon tai muun rajoituksen luonne.

Perustelu

EKP katsoo, että EPV:n tulisi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia edellä mainituilla alueilla, jotta edistettäisiin rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin luettaville osakkeille asetettujen kelpoisuuskriteerien yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa.

Muutos 10

Asetusehdotuksen 46 artikla

”46 artikla

Muut vähennyksiä koskevat poikkeukset ja vaihtoehdot konsolidiointia sovellettaessa

1.   Vaihtoehtona sille, että laitos vähentää omistusosuudet, jotka sillä on niiden vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten ja vakuutusholdingyhtiöiden rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteista, joissa sillä on huomattava sijoitus, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksen soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteeseen I sisältyviä menetelmiä 1, 2 tai 3. Laitoksen on sovellettava valittua menetelmää johdonmukaisesti eri aikoina. Laitos voi soveltaa menetelmää 1 (tilinpäätösten konsolidointi) ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen ennakkoluvalla. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää ennakkoluvan vain, jos se on vakuuttunut konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen ja sisäisen valvonnan tasosta.

[…]

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat seuraavissa tapauksissa sallia, että laitokset eivät vähennä omistusosuutta 33 artiklan 1 kohdan h ja i tarkoitetusta erästä:

a)

omistusosuus on relevantissa yhteisössä, joka kuuluu laitoksen kanssa saman lisävalvonnan piiriin direktiivin 2002/87/EY mukaisesti;

b)

25 artiklassa tarkoitetulla laitoksella on omistusosuus toisessa tällaisessa laitoksessa, sen keskusluottolaitoksessa tai alueellisessa luottolaitoksessa, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

[…].”

”46 artikla

Muut vähennyksiä koskevat poikkeukset ja vaihtoehdot konsolidiointia sovellettaessa

1.   Vaihtoehtona sille, että laitos vähentää omistusosuudet, jotka sillä on niiden vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten ja vakuutusholdingyhtiöiden rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen instrumenteista, joissa sillä on huomattava sijoitus, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksen soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteeseen I sisältyviä menetelmiä 1, 2 tai 3, edellyttäen että näiden menetelmien soveltaminen ei johda 16 artiklassa tarkoitettujen laitosten ja finanssilaitosten tasolla korkeampaan omien varojen määrään vähentämismenetelmään verrattuna. Laitoksen on sovellettava valittua menetelmää johdonmukaisesti eri aikoina. Laitos voi soveltaa menetelmää 1 (tilinpäätösten konsolidointi) ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen ennakkoluvalla. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää ennakkoluvan vain, jos se on vakuuttunut konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen ja sisäisen valvonnan tasosta.

[…]

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat seuraavissa tapauksissa sallia, että laitokset eivät vähennä omistusosuutta 33 artiklan 1 kohdan h ja i tarkoitetusta erästä:

a)

omistusosuus on relevantissa yhteisössä, joka kuuluu laitoksen kanssa saman lisävalvonnan piiriin direktiivin 2002/87/EY mukaisesti;

b)

vähentämisen sijasta sovellettu menetelmä ei johda 16 artiklassa tarkoitettujen laitosten ja finanssilaitosten tasolla korkeampaan omien varojen määrään vähentämismenetelmään verrattuna;

c)

25 artiklassa tarkoitetulla laitoksella on omistusosuus toisessa tällaisessa laitoksessa, sen keskusluottolaitoksessa tai alueellisessa luottolaitoksessa, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

[…].”

Perustelu

EKP ymmärtää, että lakisääteisten omien varojen kaksinkertaisen käytön eliminointi sektoritasolla (vähentämällä merkittäviä sijoituksia vakuutusyrityksissä) ja lisävaroja koskevien vaatimusten määrittely finanssiryhmittymän tasolla (käyttäen yhtä direktiivin 2002/87/EY liitteessä 1 säädetyistä kolmesta menetelmästä) eivät ole toisiaan poissulkevia. Tämän johdosta keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän hyväksymän, vähentämiselle vaihtoehtoisen menetelmän ei tulisi johtaa korkeampaan lakisääteisen oman pääoman määrään asetusehdotuksen 16 artiklassa tarkoitetulla laitosten ja finanssilaitosten ryhmän tasolla.

Muutos 11

Asetusehdotuksen 95 artikla

”95 artikla

Omien varojen vaatimuksista annettavat ilmoitukset

1.   Laitosten, jotka laskevat positioriskin omien varojen vaatimukset, on annettava vähintään kolmen kuukauden välein ilmoitus näistä omien varojen vaatimuksista.

Ilmoituksiin on sisällytettävä sen tilinpitosäännöstön mukaisesti laaditut rahoitustiedot, jota laitokseen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 ja direktiivin 86/635/ETY nojalla, siltä osin kuin tämä on tarpeen, jotta laitoksen toiminnan riskiprofiilista saadaan kattava käsitys.

Laitosten on annettava vähintään kahdesti vuodessa ilmoitus 87 artiklassa säädetyistä velvoitteista.

kaikki toimivaltaisten viranomaisten vaatimat yksittäiset tiedot.

2.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset ilmoitusten yhtenäisen muodon, jaksojen ja määräpäivien sekä unionissa annettavissa ilmoituksissa sovellettavien tietotekniikkaratkaisujen määrittämiseksi. Ilmoitusten muotojen on oltava oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”

”95 artikla

Omien varojen vaatimuksista ja rahoitustiedoista annettavat ilmoitukset

1.   Laitosten on annettava vähintään neljännesvuosittain ilmoitus 87 artiklassa säädetyistä velvoitteista

1a.   Ilmoituksiin on myös sisällytettävä sen tilinpitosäännöstön mukaisesti laaditut rahoitustiedot, jota laitokseen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 ja direktiivin 86/635/ETY nojalla, siltä osin kuin

a)

EPV katsoo näiden tietojen olevan tarpeen, jotta laitoksen toiminnan riskiprofiilista saadaan kattava käsitys;

b)

EPV yhteistyössä EJRK:n kanssa katsoo näiden tietojen olevan tarpeen makrovakauden valvontatehtävien suorittamiseksi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

Laitosten on ilmoitettava laskelmien tulokset ja kaikki toimivaltaisten viranomaisten vaatimat yksittäiset tiedot hyvissä ajoin.

2.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset määritelmien, luokittelukriteerien, ilmoitusten yhtenäisen muodon, jaksojen ja määräpäivien sekä unionissa annettavissa ilmoituksissa sovellettavien tietotekniikkaratkaisujen määrittämiseksi. Ilmoitusten muotojen ja raportointitiheyden on oltava oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. EPV kuulee EJRK:ta laatiessaan edellä 1a kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin liittyviä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”

Perustelu

Tällä muutoksella selvennetään COREP-raportointikehikon raportointimuotojen nykyistä oikeusperustaa ja osoitetaan oikeusperusta FINREP-raportointikehikon raportointimuodoille  (13) . Lisäksi EKP suosittelee paremman tiedonkulun varmistamiseksi raportointia neljännesvuosittain, kahden kuukauden kuluessa viiteneljänneksestä. Olisi myös selvennettävä, etä makrovakauden valvontaa varten tarkoitettuja tietoja toimitettaessa olisi noudatettava yleisiä määritelmiä ja luokittelukriteerejä. EPV:n ja EJRK:n tulisi tehdä yhteistyötä makrovakauden valvontaa varten tarpeellisten rahoitustietojen laajuuden määrittämiseksi. On tärkeää varmistaa, että raportointimuotoja ja raportointitiheyttä sopeutetaan laitosten koon mukaan. Jotta voitaisiin kerätä tarpeellisia tietoja makrovakauden valvontatehtävien suorittamiseksi suuria asiakasriskejä, maksuvalmiusraportointia ja vähimmäisomavaraisuusastetta koskevien raportointivaatimusten osalta  (14) , EKP suosittelee vähintään neljännesvuosittaisen raportoinnin käyttöönottoa ja EJRK:n ottamista mukaan teknisiä täytäntöönpanostandardeja koskevien luonnosten laadintaan. Lopuksi teknisiä täytäntöönpanostandardeja koskeviin luonnoksiin voitaisiin suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sisällyttää erityiset raportoinnin tiheyttä koskevat vaatimukset riippuen laitosten toimintojen luonteesta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta.

Muutos 12

Asetusehdotuksen 130 artikla

3   jakso

Luottoriskiluokituksen hyväksyminen ja kuvaus (mapping)

1   alajakso

Luottoluokituslaitosten hyväksyminen

130 artikla

Luottoluokituslaitokset

1.   Ulkoista luottoluokitusta voidaan käyttää vastuun riskipainon määrittämiseen tämän luvun mukaisesti vain silloin, kun hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut tai vahvistanut sen asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.

2.   Hyväksyttyjä luottoluokituslaitoksia ovat kaikki luottoluokituslaitokset, jotka on rekisteröity tai sertifioitu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti, ja luottoluokituksia antavat keskuspankit, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta.

3.   EPV julkaisee luettelon hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista.”

3   jakso

Luottoluokitusten käyttö ja luottoriskiluokituksen kuvaus (mapping)

1   alajakso

Luottoluokituslaitokset

130 artikla

Luottoluokituslaito kset antamien luottoluokitusten käyttö

1.   Ulkoista luottoluokitusta voidaan käyttää vastuun riskipainon määrittämiseen tämän luvun mukaisesti vain silloin, kun luottoluokituslaitos on antanut tai vahvistanut sen asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.

2.   

   EPV julkaisee luettelon luottoluokituslaitoksista verkkosivuillaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 2 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Perustelu

Muutosehdotuksen tarkoituksena on saattaa asetusehdotus yhdenmukaiseksi asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 nykyisin olevan menettelyn kanssa, jonka mukaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ja komissio määrittävät luettelot luottoluokituslaitoksista ja keskuspankeista, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta (ks. myös muutokset 5, 14 ja 15).

Muutos 13

Asetusehdotuksen 238 artiklan 6 kohta

”6.   Toimivaltaisten viranomaisten on tiedotettava EPV:lle 2 kohdassa tarkoitetuista erityistapauksista, joissa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän mahdollista vähentämistä ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille, ja miten laitokset soveltavat 4 kohtaa. EPV seuraa tällä alalla noudatettavia käytänteitä ja laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita.”

”6.   Toimivaltaisten viranomaisten on tiedotettava EPV:lle 2 kohdassa tarkoitetuista erityistapauksista, joissa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän mahdollista vähentämistä ei voida perustella luottoriskin yhdenmukaisella siirrolla kolmansille osapuolille, ja miten laitokset soveltavat 4 kohtaa. EPV seuraa tällä alalla noudatettavia käytänteitä ja laatii, parhaiksi havaittujen käytänteiden perusteella, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia.

Perustelu

Jotta voidaan varmistaa yhtäläiset toimintaedellytykset arvopaperistamisen alalla ja lisätä sovellettavien sääntöjen avoimuutta ja selkeyttä, EKP katsoo, että EPV:n tulisi ohjeiden sijaan laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia merkittävän luottoriskinsiirron tunnustamisen osalta, kun sallitaan riskipainotettujen vastuuerien vähentäminen. Sen lisäksi, että sääntöjen avoimuuden ja selkeyden parantaminen tällä alalla edistäisi yhtäläisten toimintamahdollisuuksien varmistamista rajat ylittävissä tilanteissa ja markkinosapuolten välillä, se myös helpottaisi arvopaperistamismarkkinoita elvyttävien olosuhteiden luomista. Asetusehdotuksen 239 artiklan 6 kohtaan ehdotetaan samanlaista muutosta.

Muutos 14

Asetusehdotuksen 262 artikla

”262 artikla

Luottoluokituslaitosten hyväksyminen

1.   Laitokset voivat käyttää luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta arvopaperistamispositioiden riskipainon määrittämiseksi ainoastaan, jos luottoluokituksen on antanut hyväksytty luottoluokituslaitos tai sen on vahvistanut hyväksytty luottoluokituslaitos asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.

2.   Hyväksyttyjä luottoluokituslaitoksia ovat kaikki luottoluokituslaitokset, jotka on rekisteröity tai sertifioitu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti, ja luottoluokituksia antavat keskuspankit, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta.

3.   EPV julkaisee luettelon hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista.”

”262 artikla

Luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten käyttäminen

   Laitokset voivat käyttää luottoluokitusta arvopaperistamispositioiden riskipainon määrittämiseksi ainoastaan, jos luottoluokituksen on antanut tai vahvistanut luottoluokituslaitos asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.

   

   ”

Perustelu

Ks. muutokset 5,12 and 15.

Muutos 15

Asetusehdotuksen 263 artikla

”263 artikla

Luottoluokituslaitosten luottoluokituksiin sovellettavat vaatimukset

Laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 3 jakson mukaisesti laitosten on käytettävä hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

[…]

b)

luottoluokituslaitoksen on täytynyt julkaista luokitusten perustana olevat luotonarvioinnit, menettelyt, menetelmät, oletukset ja tärkeimmät osatekijät. Luottoluokituslaitoksen on myös pitänyt julkaista tappio- ja kassavirta-analyysi ja luokitusten herkkyys perustana olevienluokitusoletusten muutoksille, mukaan lukien omaisuuserien ryhmän kehitys. Tietoja, jotka ovat vain tiettyjen yhteisöjen saatavilla, ei katsota julkaistuiksi. Luottoluokitukset on sisällytettävä luottoluokituslaitoksen siirtymämatriisiin;

[…].”

”263 artikla

Luottoluokituslaitosten luottoluokituksiin sovellettavat vaatimukset

Laskettaessa riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää 3 jakson mukaisesti laitosten on käytettävä luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

[…]

b)

luottoluokituslaitoksen on pitänyt julkaista tappio- ja kassavirta-analyysi ja luokitusten herkkyys perustana olevienluokitusoletusten muutoksille, mukaan lukien omaisuuserien ryhmän kehitys, sekä luokitusten perustana olevat luotonarvioinnit, menettelyt, menetelmät, oletukset ja tärkeimmät osatekijät asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti. Tietoja, jotka ovat vain tiettyjen yhteisöjen saatavilla, ei katsota julkaistuiksi. Luottoluokitukset on sisällytettävä luottoluokituslaitoksen siirtymämatriisiin;

[…].”

Perustelu

Muutoksella pyritään selventämään, että asetusehdotuksessa olevilla vaatimuksilla täydennetään asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 jo säädettyjä vaatimuksia.

Muutos 16

Asetusehdotuksen 295 artiklan 2 kohdan b alakohta

”b)

edellä a alakohdassa tarkoitetun keskusvastapuolen toimivaltainen viranomainen on julkaissut asiakirjan, jossa vahvistetaan, että kyseinen keskusvastapuoli täyttää kaikki keskusvastapuolia koskevat suositukset, jotka kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitea ja tekninen komitea ovat julkaisseet;”

”b)

edellä a alakohdassa tarkoitetun keskusvastapuolen valvonnasta ja yleisvalvonnasta huolehtivat toimivaltaiset viranomaiset ovat julkaisseet asiakirjan, jossa vahvistetaan, että kyseinen keskusvastapuoli täyttää soveltuvat keskusvastapuolia koskevat kansainväliset standardit, jotka kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitea ja tekninen komitea ovat julkaisseet;”

Perustelu

Tässä artiklassa asetetaan ehdot, joiden mukaan ”toimivaltainen viranomainen” vahvistaa, että keskusvastapuoli täyttää kaikki keskusvastapuolia koskevat suositukset, jotka kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitea (CPSS-IOSCO) on julkaissut. ”Toimivaltaisen viranomaisen” käsite yksistään ei välttämättä kata arvopaperimarkkinoiden sääntely- ja valvontaviranomaisten yhteisiä toimivaltuuksia. Näin ollen olisi pikemminkin viitattava ”keskusvastapuolen valvonnasta ja yleisvalvonnasta huolehtiviin toimivaltaisiin viranomaisiin”, kuten lausunnossa CON/2011/1  (15) esitetään. Tämä vastaisi myös CPSS-IOSCOn luonnosta rahoitusmarkkinainfrastruktuureja koskeviksi periaatteiksi, joissa todetaan, että asianomaisten viranomaisten odotetaan suorittavan rahoitusmarkkinainfrastruktuuria koskevat omat arvionsa niille kuuluvien sääntely- valvonta- ja yleisvalvontavastuiden mukaisesti  (16) . Lisäksi viittaus CPSS-IOSCOn keskusvastapuolia koskeviin suosituksiin voi pian olla vanhentunut, koska suositukset korvataan rahoitusmarkkinainfrastruktuureja koskevilla periaatteilla. Yleisemmän käsitteen käyttäminen olisi näin ollen tarkoituksenmukaista, jotta vältettäisiin väärinkäsityksiä ja varauduttaisiin tulevaan kehitykseen.

Muutos 17

Asetusehdotuksen 296 artiklan 5 kohdan b alakohta

”b)

kyseiseen laitokseen tai keskusvastapuoleen sovellettavilla tai niitä sitovilla lailla, asetuksilla, säännöillä ja sopimusjärjestelyillä varmistetaan, että jos selvitysosapuoli laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi, kyseisiin sopimuksiin ja transaktioihin liittyvät laitoksen positiot ja vastaavat vakuudet siirretään toiselle selvitysosapuolelle asianomaisen riskivakuusjakson aikana.”

”b)

kyseiseen laitokseen tai keskusvastapuoleen sovellettavilla tai niitä sitovilla lailla, asetuksilla, säännöillä ja sopimusjärjestelyillä helpotetaan, mikäli selvitysosapuoli laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi, kyseisiin sopimuksiin ja transaktioihin liittyvien laitoksen positioiden ja vastaavien vakuuksien siirtämistä toiselle selvitysosapuolelle asianomaisen riskivakuusjakson aikana.”

Perustelu

Asetusehdotuksessa säädetään, että suorien osallistujien matalampaa pääomavaatimusta sovellettaisiin asiakassalkkuihin vain silloin, kun ne ovat täysin eroteltuina asiakkaan selvitysosapuolen salkuista ja kun on varmistettu, että positiot voitaisiin siirtää toiselle selvitysosapuolelle, mikäli asiakkaan selvitysosapuoli laiminlyö maksunsa. Muussa tapauksessa asiakkaisiin kohdistuisi huomattavasti korkeampia pääomavaatimuksia yksinomaan kahdenvälisissä tapahtumissa. Käytännössä ensimmäinen ehto on saavutettavissa (ja siihen kannustetaan ehdotetuissa CPSS:n/IOSCO:n erottelua koskevissa periaatteissa  (17) ), kun taas siirrettävyyden takaaminen oikeudellisesti kaikissa olosuhteissa voi osoittautua vaikeaksi ja ehkä mahdottomaksi saavuttaa. Keskusvastapuolet kuitenkin usein jo pyrkivät helpottamaan siirrettävyyttä, mitä niiltä tullaan vaatimaan ehdotettujen CPSS/IOSCO-periaatteiden mukaan. EKP ehdottaisi näin ollen, että sana ”varmistetaan” korvattaisiin sanalla ”helpotetaan”, mikä vähentäisi pääomavaatimusta, jos keskusvastapuolet ovat toteuttaneet siirrettävyyttä tukevia toimenpiteitä, jotka kuitenkaan eivät varsinaisesti ”varmista” sitä. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että positioiden ja vakuuksien luotettavasta erottelusta on etua jo pelkästään rahoitusvakauden näkökulmasta, sillä se suojaa asiakasta luottoriskiltä suhteessa sen selvitysosapuolen laiminlyöntiin. Ottaen huomioon G20-maiden sitoumuksen keskitetyn selvityksen laajentamisesta kaikkiin standardoituihin OTC-johdannaisiin  (18) ja sen, että käytännössä useilla pienemmillä osallistujilla tulee olemaan vain epäsuora pääsy tällaiseen selvitykseen, tämä muutos olisi hyödyllinen G20-maiden sitoumuksen tehokkaan täytäntöönpanon sekä rahoitusvakauden edistämisen kannalta.

Muutos 18

Asetusehdotuksen 299 artiklan 7 kohta

”7.   EPV laatii tekniset täytäntöönpanostandardit, joissa määritetään seuraavat seikat:

a)

1 kohdassa täsmennettyjen laskelmien esittämisväli ja päivämäärät;

b)

4 kohdassa täsmennettyjen ilmoitusten esittämisväli, päivämäärät ja yhtenäinen muoto;

c)

tilanteet, joissa selvitysosapuolena toimivan laitoksen toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että laskenta esitetään ja raportointi tehdään useammin kuin a ja b alakohdan perusteella on vahvistettu.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.”

”7.   EPV laatii, läheisessä yhteistyössä keskusvastapuolten valvonnasta ja yleisvalvonnasta huolehtivien toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tekniset täytäntöönpanostandardit, joissa määritetään seuraavat seikat:

a)

1 kohdassa täsmennettyjen laskelmien esittämisväli ja päivämäärät;

b)

4 kohdassa täsmennettyjen ilmoitusten esittämisväli, päivämäärät ja yhtenäinen muoto;

c)

tilanteet, joissa selvitysosapuolena toimivan laitoksen toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että laskenta esitetään ja raportointi tehdään useammin kuin a ja b alakohdan perusteella on vahvistettu.

EPV toimittaa, läheisessä yhteistyössä keskusvastapuolten valvonnasta ja yleisvalvonnasta huolehtivien toimivaltaisten viranomaisten kanssa, nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.”

Perustelu

Pääomavaatimusten asianmukainen taso on olennaisen tärkeä rahoitusvakauden kannalta. Arvopaperimarkkinoiden sääntelyviranomaisten, pankkivalvojien ja valvojien ominaisuudessa toimivien keskuspankkien välinen läheinen koordinointi on tarpeen sääntelyn päällekkäisyyksien ja aukkokohtien välttämiseksi. CPSS/IOSCO-suositusten mukaan sääntelyviranomaisilla, valvojilla ja yleisvalvojilla on sama lähtökohta. Tämän vuoksi unionin viranomaisen suorittama teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laadinta ja vaatimusten asettaminen keskusvastapuolille olisi tehtävä yhteistyössä EKPJ:n jäsenten kanssa.

Muutos 19

Asetusehdotuksen 402 artikla

”402 artikla

Maksuvalmiusvaatimusten noudattaminen

Jos laitos ei täytä tai on odotettavissa, että se ei täytä, 401 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma, miten se aikoo saavuttaa 401 artiklan vaatimukset pian uudelleen. Laitoksen on siihen asti, kunnes se taas täyttää vaatimukset, ilmoitettava erät päivittäin kunkin kaupankäyntipäivän loppuun mennessä, ellei toimivaltainen viranomainen anna lupaa harvempaan ilmoittamiseen ja pidempään viipeeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tällaisia lupia ainoastaan laitoksen yksilöllisen tilanteen perusteella. Niiden on seurattava maksuvalmiuden palauttamissuunnitelman toteuttamista ja tarvittaessa vaadittava nopeampaa vaatimusten noudattamista.”

”402 artikla

Maksuvalmiusvaatimusten noudattaminen

Jos laitos ei täytä tai on odotettavissa, että se ei täytä, 401 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma, miten se aikoo saavuttaa 401 artiklan vaatimukset pian uudelleen. Laitoksen on siihen asti, kunnes se taas täyttää vaatimukset, ilmoitettava erät päivittäin kunkin kaupankäyntipäivän loppuun mennessä, ellei toimivaltainen viranomainen anna lupaa harvempaan ilmoittamiseen ja pidempään viipeeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tällaisia lupia ainoastaan laitoksen yksilöllisen tilanteen perusteella. Niiden on seurattava maksuvalmiuden palauttamissuunnitelman toteuttamista ja tarvittaessa vaadittava nopeampaa vaatimusten noudattamista.

EPV antaa yhteistyössä EKPJ:n kanssa ohjeita maksuvalmiusvaatimusten noudattamisesta, mukaan luettuina periaatteet, jotka koskevat likvidien varojen mahdollista käyttöä stressitilanteessa ja reagointia vaatimusten noudattamisen laiminlyönnin johdosta.

Perustelu

Maksuvalmiusvaatimuksen noudattamista koskevassa tarkoituksenmukaisessa sääntelykehyksessä tulisi sallia se, että laitokset käyttävät loppuun likvidit varat stressitilanteessa. Tällainen sääntelykehys on erittäin tärkeä mikrotason vakauden valvonnan kannalta, mutta myös laajemmasta markkinoiden ja järjestelmän laajuisesta näkökulmasta. Jos maksuvalmiusvaatimuksesta tulee kaikkina aikoina sitova rajoite, vaatimus voi lisätä myötäsyklistä vaikutusta ja pahentaa likviditeettisokkien vaikutusta, sillä luottolaitoksilla ei ole mahdollisuutta käyttää likvidejä varojaan sokkiin vastaamiseksi. Tämä voisi johtaa erien myyntiin hinnalla millä hyvänsä, likviditeetin hamstraamiseen ja luotonannon rajoittumiseen.

Asetusehdotuksen 402 artiklassa on maksuvalmiusvaatimusten noudattamista koskevat perussäännöt, joissa annetaan toimivaltaisille viranomaisille harkintavalta varmistaa likvidien varojen poolin asianmukainen käyttö ja palauttaminen. EKP:n näkemyksen mukaan EPV olisi, yhteistyössä EJRK:n kanssa, otettava mukaan muotoiltaessa ohjeistusta likvidien varojen poolin mahdollisesta käytöstä ja palauttamisesta stressiaikoina.

Asetusehdotuksen johdanto-osan 74 ja 75 perustelukappaleen mukaisesti EKP ymmärtää, että tämän säännöksen tulisi soveltua myös sijoituspalveluyrityksiin, ja suosittelee sen vuoksi ”luottolaitoksia” koskevan viittauksen korvaamista ”laitoksilla” koko artiklan tekstissä.

Muutos 20

Asetusehdotuksen 404 artiklan 1 kohta

”1.   Laitosten on ilmoitettava likvideiksi varoiksi seuraavat, jos niitä ei ole 2 kohdassa suljettu pois ja jos likvidit varat täyttävät 3 kohdan edellytykset:

a)

käteinen ja talletukset keskuspankeissa siinä määrin kuin kyseiset talletukset voidaan nostaa stressikausina;

b)

siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea;

c)

siirtokelpoiset varat, jotka muodostuvat saamisista jäsenvaltion tai kolmannen maan keskushallinnolta tai jotka ovat jäsenvaltion tai kolmannen maan keskushallinnon takaamia, jos laitoksella on kyseisessä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksuvalmiusriski, jonka se kattaa kyseisillä likvideillä varoilla;

d)

siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea.

[…].”

”1.   Laitosten on ilmoitettava likvideiksi varoiksi seuraavat, jos niitä ei ole 2 kohdassa suljettu pois ja jos likvidit varat täyttävät 3 kohdan edellytykset:

a)

käteinen;

b)

talletukset keskuspankeissa siinä määrin kuin kyseiset talletukset voidaan nostaa stressikausina;

c)

siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea;

d)

siirtokelpoiset varat, jotka muodostuvat saamisista jäsenvaltion tai kolmannen maan keskushallinnolta tai jotka ovat jäsenvaltion tai kolmannen maan keskushallinnon takaamia, jos laitoksella on kyseisessä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksuvalmiusriski, jonka se kattaa kyseisillä likvideillä varoilla;

e)

siirtokelpoiset varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea.

Siltä osin kuin kyse on 404 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista talletuksista keskuspankeissa, toimivaltaisen viranomaisen ja keskuspankin tulisi pyrkiä yhteisymmärrykseen siitä, missä määrin näitä talletuksia voidaan nostaa stressikausina.

[…].”

Perustelu

Muutosehdotuksella pyritään selventämään, että keskuspankit tulisi ottaa mukaan määritettäessä niitä keskuspankkeihin talletettujen varojen tyyppejä, jotka olisi katsottava likvideiksi varoiksi. Tämä vastaa Basel III sopimusta, jossa todetaan, että toimivaltaisten valvontaviranomaisten tulisi keskustella ja sopia asianomaisen keskuspankin kanssa siitä, missä laajuudessa keskuspankkivarannot tulisi laskea likvidien varojen kantaan. Toisin sanoen niiden tulisi määrittää, missä laajuudessa keskuspankkivarantoja voidaan nostaa stressikausina  (19).

Asetusehdotuksen 404 artiklassa viitataan ”talletuksiin keskuspankeissa siinä määrin kuin kyseiset talletukset voidaan nostaa stressikausina”, kun taas asetusehdotuksen liitteessä III viitataan ”keskuspankkivarantoihin siinä määrin kuin varannot voidaan nostaa stressikausien aikana”. Ottaen huomioon, että kysymys on vastaavista käsitteistä, terminologia voitaisiin yhtenäistää (ks. myös muutos 30).

Eurojärjestelmässä olevien talletusten osalta EKP on sillä kannalla, että yön yli talletukset eli luottolaitosten varat, jotka on talletettu talletusmahdollisuutta käyttäen, sekä sekkitilivarat vähennettynä 30 päivän keskimääräisellä varantovaatimuksella olisi luettava likvideihin varoihin.

Muutos 21

Asetusehdotuksen 404 artiklan 5 kohta

”5.   Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osakkeita tai osuuksia voidaan käsitellä likvideinä varoina absoluuttiseen 250 miljoonan euron määrään edellyttäen, että 127 artiklan 3 kohdan vaatimukset täyttyvät ja että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa korko- tai luottoriskiä vähentäviä johdannaisia lukuun ottamatta ainoastaan likvideihin varoihin.”

”5.   Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osakkeita tai osuuksia voidaan käsitellä likvideinä varoina absoluuttiseen 250 miljoonan euron määrään edellyttäen, että niiden osuus maksuvalmiusvaatimuksen kokonaismäärästä ei ylitä 5a kohdan mukaisesti määritettyä kynnysarvoa, että 127 artiklan 3 kohdan vaatimukset täyttyvät ja että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa korko- tai luottoriskiä vähentäviä johdannaisia lukuun ottamatta ainoastaan likvideihin varoihin.”

Perustelu

Siltä osin kuin kyse on yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeista tai osuuksista likvideinä varoina, EKP on huolissaan ainoastaan 250 miljoonan euron absoluuttisen rajoituksen tarkoituksenmukaisuudesta, sillä se voisi mahdollistaa sen, että pienemmät laitokset täyttävät maksuvalmiusvaatimuksensa ainoastaan näitä instrumentteja käyttäen. Keskittymäriskin rajoittamiseksi voitaisiin sen sijaan ottaa käyttöön esim. maksuvalmiusvaatimuksen kokonaismäärää koskeva 10 prosentin suuruinen rajoitus. EKP on sitä mieltä, että EPV:n tulisi edelleen arvioida ja kalibroida tämä rajoitus tarkoituksenmukaiselle tasolle osana likvidien varojen määritelmän kokonaisarviointia.

Lisäksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeiden tai osuuksien kohtelu asetusehdotuksessa likvideinä varoina on epäjohdonmukainen ainakin eurojärjestelmän kannalta, sillä 404 artiklan 3 kohdan b alakohdassa asetetun vaatimuksen mukaan likvidit varat tulee voida hyväksyä jäsenvaltiossa normaaliaikoina keskuspankin päivänsisäisten likviditeettitarpeiden ja yön yli likviditeettisopimusten vakuudeksi. Itse asiassa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeet tai osuudet eivät kelpaa vakuudeksi eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa, riippumatta niiden taustalla olevien varojen tyypistä, joihin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset sijoittavat. Lisäksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeita tai osuuksia ei ole sisällytetty Basel III sopimuksen likvidejä varoja koskevaan yksityiskohtaiseen luetteloon.

Muutos 22

Asetusehdotuksen 404 artiklan 5a kohta (uusi)

Ei tekstiä.

”5a.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritetään edellä 5 kohdassa tarkoitettu kynnysarvo.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”

Perustelu

EKP ehdottaa, että EPV asettaa teknisten täytäntöönpanostandardien avulla asetusehdotuksen 404 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kynnysarvon, jolla määritetään yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeiden tai osuuksien enimmäisosuus maksuvalmiusvaatimuksen kokonaismäärästä.

Muutos 23

Asetusehdotuksen 443 artikla

”443 artikla

Vakavaraisuusvaatimukset

Jotta voidaan rajoitetuksi ajaksi asettaa kaikkia vastuita tai yhden tai useamman sektorin, alueen tai jäsenvaltion vastuita koskevat tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset, jos se on välttämätöntä tämän asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvasta markkinakehityksestä johtuviin mikro- ja makrotason vakavaraisuusriskien intensiteetin muutoksiin vastaamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa 445 artiklan mukaisesti, ja erityisesti EJRK:n suosituksesta tai lausunnosta, delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia:

[…].”

”443 artikla

Vakavaraisuusvaatimukset

1.   Jotta voidaan rajoitetuksi ajaksi asettaa kaikkia vastuita tai yhden tai useamman sektorin, alueen tai jäsenvaltion vastuita koskevat tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset, jos se on välttämätöntä tämän asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvasta markkinakehityksestä johtuviin mikro- ja makrotason vakavaraisuusriskien intensiteetin muutoksiin vastaamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa 445 artiklan mukaisesti, ja erityisesti EJRK:n suosituksesta tai lausunnosta, delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia:

[…]

l)

edellä 381 ja 384–392 artiklassa säädetyt suuria asiakasriskejä koskevat vaatimukset;

m)

edellä 419–420 ja 422–436 artiklassa säädetyt julkistamisvaatimukset;

n)

maksuvalmiusvaatimukset ja omavaraisuusaste [kunhan ne on lisätty unionin lainsäädäntökehykseen].

Tässä vallan siirtämisessä sovelletaan 446 artiklassa tarkoitettua menettelyä.

2.   EJRK voi antaa suosituksia 1 kohdassa olevan vakavaraisuusvaatimusten luettelon laajentamisesta.

Perustelu

Niiden delegoitujen säädösten piiriä, joita komissio voi hyväksyä, olisi laajennettava kattamaan suuria asiakasriskejä koskevat vakavaraisuusvaatimukset ja julkistamisvaatimukset sekä omavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset, kunhan ne tulevat osaksi sovellettavaa unionin lainsäädäntökehystä.

EKP ehdottaa myös, että EJRK voisi antaa komissiolle suosituksia vakavaraisuusvaatimuksia koskevan luettelon laajentamisesta.

Muutos 24

Asetusehdotuksen kahdeksas a osa (uusi)

Ei tekstiä.

KAHDEKSAS a OSA

KANSALLISTEN VIRANOMAISTEN SOVELTAMAT TIUKENNETUT VAKAVARAISUUSVAATIMUKSET

443a artikla

Kansallisten viranomaisten soveltamat tiukennetut vakavaraisuusvaatimukset

1.   Kansalliset viranomaiset voivat joko omasta aloitteestaan tai asetuksen (EU) N:o 1092/2010 nojalla annetun EJRK:n suosituksen perusteella asettaa laitoksille tiukennettuja vakavaraisuusvaatimuksia, jos kansallisella tasolla on havaittu rahoitusvakautta uhkaavia makrotason riskejä seuraavilla aloilla:

a)

87 artiklan 1 kohdassa säädetty omien varojen taso;

b)

381 ja 384–392 artiklassa säädetyt suuria asiakasriskejä koskevat vaatimukset;

c)

maksuvalmiusvaatimukset ja omavaraisuusaste [kunhan ne on lisätty unionin lainsäädäntökehykseen].

2.   Kansalliset viranomaiset ilmoittavat EJRK:lle ehdotuksestaan asettaa 1 kohdan a–c alakohdan mukaisia tiukennettuja vakavaraisuusvaatimuksia viimeistään kahden työpäivän kuluessa ehdotuksen antamispäivästä ottaen huomioon havaitut rahoitusvakautta uhkaavat makrotason riskit. Asetuksen (EU) N:o 1092/2010 mukaisesti ja ottaen huomioon salassapitoa koskevat vaatimukset, EJRK:lla on koordinoiva rooli arvioitaessa komission tai vähintään kolmen jäsenvaltion pyynnöstä rahoitusvakautta koskevia huolenaiheita sekä mahdollisia muihin jäsenvaltioihin kohdistuvia ei-toivottuja seurauksia ja heijastusvaikutuksia, joita tiukennettujen vaatimusten asettamisesta voi aiheutua.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tiukennettuja vakavaraisuusvaatimuksia sovelletaan ainoastaan kiristämällä kohdan 1 a, b ja c alakohdassa olevia kvantitatiivisia suhdelukuja ja rajoituksia ja noudattaen kaikkia muita tämän asetuksen säännöksistä johtuvia näkökohtia.

4.   EJRK ja EPV julkaisevat verkkosivuillaan kansallisten viranomaisten antamat tiukennetut vakavaraisuusvaatimukset.

5.   Jos EJRK toteaa, että havaittujen rahoitusvakautta uhkaavien makrotason riskien, joita arvioitiin 2 kohdan mukaisesti ja jotka johtivat tiukennettujen vakavaraisuusvaatimusten soveltamiseen, olemassaolo on lakannut, kansallisten viranomaisten tulee kumota tiukennetut vaatimukset, ja tämän asetuksen alkuperäisiä säännöksiä sovelletaan. Jos tämä ei toteudu, EJRK antaa komissiolle suosituksen ryhtyä toimenpiteisiin jäsenvaltiota vastaan, mikäli kyseinen jäsenvaltio ei toimi järjestelmäriskien näkökulmasta tarkoituksenmukaisella tavalla.

6.   EJRK voi antaa suosituksen kohdassa 1 määritetyn vakavaraisuusvaatimusten luettelon laajentamisesta asetuksen (EU) N:o 1092/2010 mukaisesti.

Perustelu

Tämän muutoksen tarkoituksena on määrittää menettelyt ja ehdot, joiden mukaisesti kansalliset viranomaiset voivat soveltaa tiukennettuja vakavaraisuusehtoja kun jäsenvaltiossa ilmenee rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä, sekä täsmentää EJRK:n rooli tässä yhteydessä (ks. tämän säännöksen perusteista tarkemmin lausunnon 5.4–5.6 kohta).

EKP ehdottaa myös, että EJRK voisi antaa komissiolle suosituksia vakavaraisuusvaatimuksia koskevan luettelon laajentamisesta.

Muutos 25

Asetusehdotuksen 444 artiklan 3 kohta

”3.   Komissio antaa ensimmäisen 1 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015. Tämän artiklan mukaisesti annettua delegoitua säädöstä ei kuitenkaan sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 2015.”

”3.   Komissio antaa ensimmäisen 1 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014. Tämän artiklan mukaisesti annettua delegoitua säädöstä ei kuitenkaan sovelleta ennen 1 päivää tammikuuta 2015.”

Perustelu

Ollakseen yhdenmukainen komission sitoumuksen kanssa panna täytäntöön maksuvalmiusvaatimus 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, delegoitu säädös, jossa vaatimus määritetään yksityiskohtaisesti, olisi annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Muutos 26

Asetusehdotuksen 473 artiklan 1 kohdan c alakohta (uusi)

Ei tekstiä.

”c)

nämä etuoikeusasemaltaan parhaat osuudet kuuluvat luottoluokkaan 1.”

Perustelu

Asetusehdotuksen 124 artiklassa säädetään, että tiettyihin katettujen joukkolainojen ryhmiin voidaan soveltaa etuuskohtelua, jos ne täyttävät tietyt vaatimukset. Yksi näistä ryhmistä on Fonds Communs de Créances -rahastojen tai vastaavien jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuinkiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseenlaskemat etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet. Yksi 124 artiklassa säädetyistä, tätä katettujen joukkolainojen ryhmää koskevista vaatimuksista on, että Fonds Communs de Créances rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen liikkeeseenlaskemat etuoikeusasemaltaan parhaat osuudet eivät ylitä 10:tä prosenttia jäljellä olevan liikkeeseenlaskun kokonaismäärästä.

Asetusehdotuksen 473 artiklan 1 kohdassa säädetään, että Fonds Communs de Créances rahastojen tai asetusehdotuksen 124 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin etuoikeusasemaltaan parhaimpiin osuuksiin ei sovelleta 10 prosentin rajoitusta 31 päivään joulukuuta 2014 asti tietyin edellytyksin. Näin ollen Fonds Communs de Créances -rahastojen tai asetusehdotuksen 124 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen etuoikeusasemaltaan parhaisiin osuuksiin ei sovelleta mitään rajoituksia 31 päivään joulukuuta 2014 saakka.

Kuten lausunnossa CON/2010/65  (20) on huomautettu, EKP on sillä kannalla, että sääntelyviranomaisten tulisi lähitulevaisuudessa pyrkiä poistamaan Fonds Communs de Créances -rahastojen tai 124 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen etuoikeusasemaltaan parhaita osuuksia koskeva 10 prosentin soveltamisalan rajaus ja kehitettävä täsmälliset kriteerit katettujen joukkolainojen katepooliin sisällytettäville omaisuuserille, jotka: a) eivät riipu ulkoisista luottoluokituksista, b) ovat riittävän vahvoja markkinoiden luottamuksen varmistamiseksi katettuihin joukkolainoihin ja antavat samalla finanssilaitoksille riittävästi aikaa liiketoimintamalliensa mukauttamiseen, c) mahdollistavat arvopaperistamisen vain ryhmittymän sisällä ja d) edellyttävät arvopaperistamisen taustalla olevien omaisuuserien osalta valvontaviranomaisten ”läpäisyperiaatteen” mukaista lähestymistapaa. EKP pitää myönteisinä sääntelyn askelia, joilla vähennetään lainsäädännön riippuvuutta ulkoisista luokituksista. EKP kuitenkin ehdottaa, että tekstissä säilytetään maininta vaatimuksesta, jonka mukaan näiden osuuksien on, niin kauan kuin 473 artiklan 1 kohdassa olevaa poikkeusta sovelletaan, kuuluttava luottoluokitukseltaan parhaimpaan luokkaan uskottavuuden ja avoimuuden parantamiseksi katettujen joukkolainojen markkinoilla.

Muutos 27

Asetusehdotuksen 473 artiklan 2 kohta

”2.   Komissio tarkastelee 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä uudelleen 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen asianmukaisuutta ja tarvittaessa sitä, onko asianmukaista ulottaa samanlainen kohtelu koskemaan kaikkia muita katettujen joukkolainojen muotoja. Tarkastelun perusteella komissio voi tarvittaessa delegoiduilla säädöksillä 445 artiklan mukaisesti tehdä poikkeuksesta pysyvän tai tehdä säädösehdotuksia, joilla se ulotetaan koskemaan muita katettujen joukkolainojen muotoja.”

”2.   Komissio tarkastelee 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä uudelleen 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen asianmukaisuutta . Tarkastelun perusteella komissio voi tarvittaessa delegoiduilla säädöksillä 445 artiklan mukaisesti tehdä poikkeuksesta pysyvän tai kumota sen.”

Perustelu

Ks. muutoksen 26 perustelu.

Muutos 28

Asetusehdotuksen 481 artikla

”481 artikla

Maksuvalmiusvaatimukset

1.   […]

EPV tarkastelee kertomuksessaan erityisesti, onko seuraavien erien kalibrointi asianmukainen: […]

2.   EPV antaa komissiolle 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä kertomuksen 404 artiklassa tarkoitetuista yhtenäisistä määritelmistä siirtokelpoisten varojen korkealle ja erittäin korkealle likvidiydelle ja luottoluokalle. […]

3.   EPV antaa komissiolle 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä kertomuksen siitä, olisiko asianmukaista varmistaa, että laitokset käyttävät vakaita rahoituslähteitä […]

Komissio antaa näiden kertomusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen 31 päivään joulukuuta 2016.”

”481 artikla

Maksuvalmiusvaatimukset

1.   […]

EPV tarkastelee kertomuksessaan EKP:ta kuultuaan erityisesti, onko seuraavien erien kalibrointi asianmukainen: […]

d)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeita tai osuuksia koskeva tarkoituksenmukainen rajoitus prosenttiosuutena maksuvalmiusvaatimuksen kokonaismäärästä 404 artiklan 5 kohtaa sovellettaessa.

2.   EPV antaa EKP:ta kuultuaan komissiolle 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä kertomuksen 404 artiklassa tarkoitetuista yhtenäisistä määritelmistä siirtokelpoisten varojen korkealle ja erittäin korkealle likvidiydelle ja luottoluokalle […]

3.   EPV antaa EKP:tä kuultuaan komissiolle 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä kertomuksen siitä, miten olisi asianmukaista varmistaa, että laitokset käyttävät vakaita rahoituslähteitä […]

Komissio antaa näiden kertomusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen lainsäädäntöehdotuksineen 31 päivään joulukuuta 2016.”

Perustelu

EKP:n kuulemiseen liittyvän muutosehdotuksen tarkoituksena on selventää, että EKP:n tulisi myötävaikuttaa kertomusten laatimiseen tätä osa-aluetta koskevan toimivaltansa ja asiantuntemuksensa johdosta. Maksuvalmiussääntelyn ja rahapoliittisten operaatioiden välinen vuorovaikutus on oletettavasti merkittävää ja monimutkaista, ja sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että asetus ei johda ei-toivottuihin seurauksiin turvauduttaessa keskuspankkirahoitukseen sekä liitännäisillä rahoitusmarkkinoilla. Kuten muutoksen 24 yhteydessä on huomautettu, EPV voisi valmistella teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeita tai osuuksia koskevan, prosenttiosuutena maksuvalmiusvaatimuksen kokonaismäärästä määritetyn rajoituksen kalibroimiseksi.

Pysyvän varainhankinnan vaatimuksen toimeenpanoon liittyvien muutosehdotusten tavoitteena on välttää mahdolliset monitulkintaisuudet, siitäkin huolimatta, että pysyvän varainhankinnan vaatimuksen tarkkaa sisältöä ei ole vielä määritetty vaatimuksen toimeenpanon kannalta. Basel III sopimuksen mukaan pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta tulee vähimmäisstandardi 1 päivään tammikuuta 2018 mennessä sellaisen tarkkailuajanjakson jälkeen, johon sisältyy uudelleenarviointi mahdollisiin ei-toivottuihin seurauksiin puuttumiseksi.

Muutos 29

Asetusehdotuksen 482 artiklan 1 kohta

”1.   Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutuksesta ja toimivuudesta. Kertomukseen sisällytetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, jossa ehdotetaan yhden tai useamman, laitosten noudatettavaksi tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusastetason käyttöönottoa, kyseisten tasojen asianmukaista kalibrointia ja mahdollisia mukautuksia 416 artiklassa määriteltyihin pääoman määrään ja vastuiden kokonaismäärään.”

”1.   Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutuksesta ja toimivuudesta. Kertomukseen sisällytetään lainsäädäntöehdotus, jossa ehdotetaan yhden tai useamman, laitoksilta vaadittavan vähimmäisomavaraisuusastetason käyttöönottoa, kyseisten tasojen asianmukaista kalibrointia ja mahdollisia mukautuksia 416 artiklassa määriteltyihin pääoman määrään ja vastuiden kokonaismäärään.”

Perustelu

Ehdotetulla muutoksella pyritään poistamaan epäilykset, jotka liittyvät sitoumukseen vähimmäisomavaraisuusasteen käyttöönotosta ja tarkoituksenmukaisesta kalibroinnista tarkkailuajanjakson jälkeen.

Muutos 30

Asetusehdotuksen liite III

LIITE III

Lividien varojen erät, joihin sovelletaan lisäraportointia […].”

Perustelu

Monitulkintaisuuden välttämiseksi ja laitosten likvidejä varoja koskevan raportoinnin yksinkertaistamiseksi EKP suosittelee liitteen III poistamista ja sen sisällön yhdistämistä asetusehdotuksen 404 artiklan 1 kohdan likvidejä varoja koskevaan luetteloon soveltuvin mukautuksin ja muutoksin. Asetusehdotuksen muissa säännöksissä olevat viittaukset liitteeseen III olisi vastaavasti poistettava. Mikäli liite III jää osaksi asetusehdotusta, tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi olisi selvennettävä, mitä tarkoitetaan erillä, joihin sovelletaan ”lisäraportointia”.


(1)  Tekstissä oleva lihavointi osoittaa EKP:n lisättäväksi ehdottaman uuden tekstin. Tekstissä oleva yliviivaus osoittaa EKP:n poistettavaksi ehdottaman tekstin.

(2)  Finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1).

(3)  Ks. tämän osalta lausunnon CON/2009/17 11 kohta ja muutos 3.

(4)  Ks. tämän osalta direktiiviehdotuksen 145 artiklan siirtymäsäännökset.

(5)  Ks. esim. Baselin pankkivalvontakomitean suositukset ”Core Principles Methodology”, lokakuu 2006, s. 38.

(6)  COM(2010) 284 final.

(7)  Ks. myös lausunnon CON/2009/17 muutos 5.

(8)  Basel III -sopimuksen 133–150 kohta.

(9)  Tekstissä oleva lihavointi osoittaa EKP:n lisättäväksi ehdottaman uuden tekstin. Tekstissä oleva yliviivaus osoittaa EKP:n poistettavaksi ehdottaman tekstin.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1).

(11)  KOM(2011) 8 lopullinen.

(12)  Ks. lausunto CON/2011/42, 6.4 kohta.

(13)  Raportointipäivänä voimassa olevat COREP- ja FINREP-raportointikehikot, sellaisina kuin ne on esitetty EPV:n verkkosivuilla http://www.eba.europa.eu julkaistuina EPV:n ohjeina tai soveltuvin osin direktiivin 2006/48/EY 74 artiklan 2 kohdan mukaisina EPV:n laatimina teknisten standardien luonnoksina, jotka komissio on hyväksynyt.

(14)  Asetusehdotuksen 383, 403 ja 417 artikla.

(15)  EKP:n lausunto CON/2011/1, annettu 13 päivänä tammikuuta 2011, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL C 57, 23.2.2011, s. 1).

(16)  Ks. rahoitusmarkkinainfrastruktuureja koskevien periaatteiden 1.27 kohta (”Principles for Financial Market Infrastructures”), kuulemisasiakirja, maaliskuu 2011, kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitea ja tekninen komitea, saatavissa IOSCO:n verkkosivuilta www.iosco.org.

(17)  Ks. rahoitusmarkkinainfrastruktuureja koskevat periaatteet (”Principles for Financial Market Infrastructures”), kuulemisasiakirja, maaliskuu 2011, kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitea ja tekninen komitea.

(18)  Ks. G20-maiden sitoumukset, syyskuu 2009 ja kesäkuu 2010.

(19)  Basel III -sopimuksen 40 kohta, alaviite 9.

(20)  EKP:n lausunto CON/2010/65, annettu 6 päivänä elokuuta 2010, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta kaupankäyntivarastoa ja uudelleenarvopaperistamista koskevien pääomavaatimusten sekä palkka- ja palkkiopolitiikan valvontamenettelyn osalta (EUVL C 223, 18.8.2010, s. 1).


Top