EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52011AB0012

Euroopan keskuspankin lausunto, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011 , ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu toisinto) ja ehdotuksesta direktiiviksi sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY muuttamisesta (CON/2011/12)

OJ C 99, 31.3.2011, p. 1–7 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

31.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 99/1


EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 16 päivänä helmikuuta 2011,

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu toisinto) ja ehdotuksesta direktiiviksi sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY muuttamisesta

(CON/2011/12)

2011/C 99/01

Johdanto ja oikeusperusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 22 päivänä syyskuuta 2010 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmästä (uudelleenlaadittu toisinto) (1) (jäljempänä ’ehdotettu uudelleenlaadittu direktiivi’). EKP vastaanotti 30 päivänä syyskuuta 2010 neuvostolta pyynnön antaa lausunto ehdotuksesta direktiiviksi sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY muuttamisesta (2) (jäljempänä ’ehdotettu muutosdirektiivi’).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, sillä ehdotettu uudelleenlaadittu direktiivi ja ehdotettu muutosdirektiivi sisältävät säännöksiä, jotka vaikuttavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän rooliin myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän politiikan moitteettomaan harjoittamiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

Yleisiä huomautuksia

1.

EKP suhtautuu myönteisesti ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin tarkoitukseen tarjota kattava ja yhdenmukaisempi kehys talletusten vakuusjärjestelmiä varten. EKP pitää hyvänä sitä, että ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä otetaan huomioon monia suosituksia, joita on esitetty (a) EKP:n lausunnossa CON/2008/70, (3) joka koski aikaisempaa ehdotusta talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun direktiivin 94/19/EY (4) muuttamiseksi; ja (b) ehdotuksissa, joita eurojärjestelmä teki Euroopan komission direktiivin 94/19/EY uudelleentarkastelusta järjestämässä julkisessa kuulemisessa (5). EKP arvostaa sitä, että ehdotettuun uudelleenlaadittuun direktiiviin on otettu sen suositukset, jotka koskevat (a) talletuksien vakuuksien kelpoisuusvaatimusten ja talletussuojan tason yhdenmukaistamisen jatkamista (6); (b) asianomaisten talletusten vakuusjärjestelmien välityksellä myönnetyn talletussuojan laajuutta koskevien luottolaitoksille asetettujen tietojenantovaatimusten vahvistamista (7); ja (c) osittaista ennakkorahoitusta koskevien järjestelyjen käyttöönottoa kaikkien talletusten vakuusjärjestelmien osalta (8). EKP pitää näitä talletusten vakuusjärjestelmien sääntelykehyksen osatekijöitä rahoitusmarkkinoiden vakauden näkökulmasta olennaisen tärkeinä.

2.

EKP huomauttaa myös, että ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin liitteenä olevassa Euroopan komission kertomuksessa (9) tarkastellaan muiden talletusten vakuuksien yhteensovittamista koskevien unionin tason järjestelyjen kehitystä sen jälkeen kun niiden varallisuudelle määritetty tavoitetaso on saavutettu. Samaan aikaan äskettäin annetussa komission tiedonannossa EU:n kehyksestä rahoitussektorin kriisinhallinnalle (10) viitataan synergiaetuihin, joita voidaan löytää talletusten vakuusjärjestelmien ja vastikään perustettujen rahoituslaitosten kriisinratkaisurahastojen välillä. Eurojärjestelmällä on vahva intressi tällä alueella, koska sillä on rahoitusmarkkinoiden vakauden valvojan tehtävä, ja se seuraa tämän työn edistymistä yhteistyössä komission kanssa.

3.

EKP toteaa, että ehdotettu muutosdirektiivi, jolla ajantasaistetaan sijoittajien korvausjärjestelmiä koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/9/EY (11), edistää sijoittajien korvausjärjestelmien yhdenmukaistamista unionissa. Vaikka EKP ei esitä yksityiskohtaisia huomautuksia tästä lainsäädäntöinstrumentista, se pitää tärkeänä, että unionin sääntelykehys perustuu edelleenkin siihen olettamaan, että tallettajien ja sijoittajien riskiprofiilit ovat erilaisia.

Erityisiä huomauksia talletusten vakuusjärjestelmistä

Suojan laajuus

4.

Ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä edellytetään, että kaikkien luottolaitosten on kuuluttava johonkin talletusten vakuusjärjestelmään, joka tarjoaa talletusten vakuuksia yhdenmukaisin ehdoin (12) ja joka on pääsääntöisesti rahoitettava talletusten vakuusjärjestelmän jäsenten erillisillä ennakkomaksuilla. EKP:n mielestä tällaiset yhdenmukaistetut järjestelyt ovat välttämättömiä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi unionin rahoituspalvelujen yhteismarkkinoilla. Myös Baselin pankkivalvontakomitea (Basel Committee on Banking Supervision, BCBS) tukee mahdollisimman laajaa talletusten vakuusjärjestelmien jäsenyyttä (13). Samaan aikaan EKP myöntää, että joissain jäsenvaltioissa on toiminut pitkään menestyksellisesti keskinäisiä ja vapaaehtoisia järjestelmiä, joilla talletusten suoja toteutetaan muilla järjestelyillä kuin ennalta määritetyillä talletusten vakuuksilla, esimerkiksi keskinäisillä pelastuspaketeilla. EKP katsoo, että ehdotetulla uudelleenlaaditulla direktiivillä ei ole tarkoitus rajoittaa sitä, että keskinäisillä ja vapaaehtoisilla järjestelmillä voidaan edelleenkin antaa suojaa niiden jäseninä oleville toimielimille tällaisille järjestelmille tyypillisellä tavalla ja että niitä tarjotaan niiden talletusten vakuuksien rinnalla, joita tällaisten jäseninä olevien toimielinten asiakkaille tarjotaan ehdotetun uudelleen laaditun direktiivin mukaisesti. EKP suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 10 vuoden siirtymävaiheeseen, joka ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä on varattu ennakkorahoituksen tavoitetason saavuttamiseen tarkoituksena keventää rasitetta, jota aiheutuu luottolaitoksille, jotka eivät ole aiemmin joutuneet maksamaan talletusten vakuusjärjestelmien kannatusmaksuja (14).

5.

EKP suosittaa (15), että suljettaessa viranomaisten hallussa olevia talletuksia ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin järjestelmän ulkopuolelle pitäisi käyttää direktiivin 94/19/EY täsmällisempää kieltä, jota alun perin käytettiin, joten siinä pitäisi mainita ”valtio ja keskushallinto” sekä ”maakunnalliset, alueelliset, paikalliset ja kunnalliset yhteisöt” (16).

Korvausaika

6.

EKP suhtautuu myönteisesti periaatteeseen, jonka mukaan vakuudellisten talletusten korvausaikoja lyhennetään. (17) Ehdotettu lyhentäminen 7 päivään saattaa kuitenkin osoittautua vaikeaksi, koska se on tarkoitus ottaa käyttöön hyvin pian sen jälkeen kun on toteutettu alkuperäinen lyhentäminen 20 työpäivään, joka jäsenvaltioiden oli määrä panna täytäntöön vuoden 2010 loppuun mennessä. (18) EKP suosittaa (19), että ehdotettua uudelleenlaadittua direktiiviä muutetaan siten, että komissio (i) tarkastelee sitä, miten alkuperäinen lyhentäminen 20 työpäivään on pantu täytäntöön, ja (ii) tekee tarkastelun tulosten perusteella ehdotuksia siitä, onko korvausaikaa mahdollista edelleen lyhentää.

Rahoitus

7.

Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin mukaan talletusten vakuusjärjestelmän on saavutettava ennakkorahoituksen taso, joka määritellään prosenttiosuutena suojakelpoisista talletuksista 10 vuoden pituisen siirtymäkauden aikana (20). EKP suhtautuu myönteisesti siihen, että ennakkorahoitukselle asetetaan nimenomainen tavoitetaso, jolla parannetaan merkittävästi rahoitusmarkkinoiden vakautta ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset siirtämällä talletusten vakuusjärjestelmien rahoituksesta koituva rasite jäseninä oleville luottolaitoksille eli yhteisöille, jotka valvovat riskejä, joita talletusten vakuusjärjestelmistä vakuutetaan. EKP ymmärtää, että ennakkorahoituksen tasosta on käyty keskusteluja osana unionin lainsäädäntömenettelyä. EKP suosittaa (21), että ennakkorahoituksen taso määritellään ’suojattuihin talletuksiin’ eli sellaisiin suojakelpoisiin talletuksiin nähden, jotka eivät ylitä talletussuojan tasoa (22), sillä sen mielestä suojatut talletukset kuvaavat talletusten vakuusjärjestelmän vastuita paremmin kuin suojakelpoiset talletukset.

8.

EKP suhtautuu talletusten vakuusjärjestelmien jäsenten yksittäisten kannatusmaksujen laskemisen osalta lähtökohtaisesti myönteisesti ehdotettuun malliin, joka perustuu osittain riskin suuruuden perusteella määritettyihin kannatusmaksuihin, ja säännöksiin, joilla varmistetaan eri omaisuuseräluokkien vertailukelpoisuus (23). Tällä mallilla pyritään komission yhteistutkimuskeskuksen suositusten mukaisesti (24) pitämään laskelma riittävän yksinkertaisena, jotta yksittäisiä kannatusmaksuja voidaan verrata keskenään, samalla kun sovelletaan muutamia keskeisiä (riskiin perustuvia) ja täydentäviä (ei riskiin perustuvia) indikaattoreita. EKP suosittaa (25), että ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä säädettäisiin yksityiskohtaisesti laskentamenetelmän osatekijöistä, joita täsmennettäisiin edelleen Euroopan pankkiviranomaisen kehittämillä teknisillä standardeilla ja suuntaviivoilla, jotka perustuvat todennettuihin empiirisiin tietoihin ja joilla edistetään yhdenvertaista kohtelua.

9.

Jos ennakkorahoitus on riittämätöntä korvausten maksamiseen tallettajille, ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä vahvistetaan kolme vaihetta ylimääräisiin jälkimaksuihin perustuvaa rahoitusta varten. EKP esittää tästä seuraavat huomautukset:

9.1

Ensi vaiheessa talletusten vakuusjärjestelmän jäsenten on maksettava ylimääräisiä kannatusmaksuja, joiden suuruus on enintään 0,5 % suojakelpoisista talletuksista (26). EKP pitää tätä ratkaisua hyvänä, koska sillä sitoutetaan rahoitussektori vastaamaan itse ylimääräisiin vaatimuksiin ja rajoitetaan siten talletusten vakuusjärjestelmiin liittyviä moraaliltaan epäilyttäviä hankkeita ja tarjotaan perusteet tehokkaalle vertaispaineelle.

9.2

Toisessa vaiheessa voidaan aktivoida keskinäinen lainaamisjärjestely, jonka perusteella mikä tahansa jossain jäsenvaltiossa toimiva talletusten vakuusjärjestelmä voi antaa lainaksi enintään 0,5 % suojakelpoisista talletuksistaan toiselle tällaiselle talletusten vakuusjärjestelmälle, ja tämä summa on maksettava korkoineen takaisin viiden vuoden kuluessa (27). EKP huomauttaa, että talletusten vakuusjärjestelmien välisten rajatylittävien lainausjärjestelyjen aktivoiminen saattaisi johtaa tapauksiin, joissa lainan antavan talletusten vakuusjärjestelmän on myöhemmin katettava omia korvaustarpeitaan tai joissa lainan ottavalla talletusten vakuusjärjestelmällä on laajempia tehtäviä kuin lainan antavalla järjestelmällä eli joissa sillä on valtuudet pääomittaa tai antaa lainoja konkurssiin menevälle luottolaitokselle omassa jäsenvaltiossaan. EKP suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti ehdotetulla uudelleenlaaditulla direktiivillä käyttöön otettaviin rajoituksiin, mukaan lukien rajoitus, jonka mukaan lainatut varat voidaan käyttää vain tallettajien vaatimusten täyttämiseen (28). EKP ymmärtää, että ehdotettua uudelleenlaadittua direktiiviä koskevan lainsäädännöllisen keskustelun tässä vaiheessa talletusten suojajärjestelmien väliset lainajärjestelyt olisivat vapaaehtoisia. Muita seikkoja, jotka pitäisi ottaa huomioon tämän kysymyksen sääntelyssä, ovat muun muassa (i) lainajärjestelyjen aktivoimista koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka liittyvät lainan ottavan talletusten vakuusjärjestelmän muiden rahoituslähteiden ehtymiseen, ja (ii) edellytykset, joiden täyttyessä laina-aikaa voidaan pidentää, mukaan lukien takaisinmaksua koskevat vakuudet lainan antavalle talletusten vakuusjärjestelmälle. Samaan aikaan käydään laajaa keskustelua siitä, pitäisikö talletusten vakuusjärjestelmien käyttää varojaan kriisinhallintatarkoituksiin tallettajille maksettavien korvausten suppeiden rajojen ulkopuolella. (29) EKP katsoo, että tätä kysymystä pitäisi käsitellä lainsäädäntötyössä, joka on pantu vireille kriisihallinnasta annetulla komission tiedonannolla.

9.3

Kolmannessa vaiheessa talletusten vakuusjärjestelmillä pitäisi olla käytettävissään vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä viimeisenä vaihtoehtona. EKP kuitenkin huomauttaa, että siltä osin kuin kyseessä on mahdollinen keskuspankin puuttuminen asiaan, talletusten vakuusjärjestelmien rahoitusjärjestelyissä on noudatettava perustamissopimuksessa vahvistettua keskuspankkirahoitusta koskevaa kieltoa ja erityisesti kieltoa, jonka nojalla kansalliset keskuspankit eivät saa antaa tilinylitysoikeuksia tai toteuttaa mitään muutakaan perustamissopimuksen 123 artiklassa tarkoitettua luottojärjestelyä, kuten johdetussa unionin lainsäädännössä ja vakiintuneissa EKP:n ohjeissa tarkemmin määritellään (30).

10.

EKP katsoo, että ollaan pohtimassa sitä, voitaisiinko peruuttaa alkuperäinen ehdotus, jossa asetetaan rajoituksia talletusten vakuusjärjestelmän sellaisten talletusten ja sijoitusten summalle, jotka liittyvät yhteen yhteisöön (31). EKP.n mielestä kaikkia tällaisia mahdollisia sijoituksille asetettavia rajoituksia on arvioitava muun muassa sen vaikutuksen perusteella, joka niillä saattaa olla tiettyjen omaisuuseräluokkien instrumenttien markkinoihin. Tämän osalta sellaisiin talletusten vakuusjärjestelmien sijoituksiin, joiden kohteena ovat jäsenvaltioiden julkisen sektorin yhteisöjen liikkeeseen laskemat instrumentit, saattaa liittyvä erityisiä seikkoja.

11.

EKP tukee lopuksi rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen näkökulmasta ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin säännöstä, jonka nojalla silloin, jos luottolaitoksen jäsenyys järjestelmässä päättyy ja luottolaitos liittyy toiseen järjestelmään, kannatusmaksut, jotka on maksettu jäsenyyden peruuttamista edeltävien kuuden kuukauden aikana, on korvattava tai siirrettävä kyseiseen toiseen järjestelmään (32). Tämä säännös saattaa edistää rajatylittävien luottolaitosten uudelleenorganisoimista. Mahdollisen väärinkäytön välttämiseksi järjestelyn pitäisi kuitenkin koskea vain uuteen järjestelmään suoritettujen kannatusmaksujen siirtoa (ilman korvausmahdollisuutta), eikä siihen pitäisi sisällyttää ylimääräisiä kannatusmaksuja, joita suoritetaan kattamaan talletusten vakuusjärjestelmän alun perin riittämättömiä varoja (33).

Valvonta

12.

EKP suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden talletusten vakuusjärjestelmiin kohdistamaa valvontaa parannetaan stressitesteillä ja että Euroopan pankkiviranomainen ja Euroopan talletussuojalaitosten foorumi suorittavat niille vertaisarviointeja (34). Se, että Euroopan pankkiviranomainen saa tietoja talletusten vakuusjärjestelmiltä ja toimivaltaisilta viranomaisilta erityisesti talletusten vakuusjärjestelmien rahoituksesta ja talletusten vakuusjärjestelmien välisestä rajatylittävästä lainauksesta, saattaa auttaa varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja ratkaista joitakin edellä esitetyistä tällaisiin rajatylittäviin lainajärjestelyihin liittyvistä huolista.

Muutosehdotukset

Siltä osin kuin EKP suosittaa ehdotettua uudelleenlaadittua direktiiviä muutettavaksi, yksityiskohtainen muutosehdotus sekä siihen liittyvät perustelut on esitetty liitteessä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 16 päivänä helmikuuta 2011.

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  KOM(2010) 368 lopullinen.

(2)  KOM(2010) 371 lopullinen.

(3)  EKP:n lausunto CON/2008/70 koskien ehdotusta direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta (EUVL C 314, 9.12.2008, s. 1).

(4)  EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5. Lausunnossa CON/2008/70 käsitellyt muutosehdotukset hyväksyttiin talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/14/EY (EUVL L 68, 13.3.2009, s. 3).

(5)  Ks. ”Eurojärjestelmän kanta talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY uudelleentarkastelua koskevaan komission kuulemisasiakirjaan”, elokuu 2009 (jäljempänä ’eurojärjestelmän ehdotukset 2009’), joka on saatavilla EKP:n verkkosivuilla http://www.ecb.europa.eu

(6)  Ks. eurojärjestelmän ehdotusten 2009 s. 4.

(7)  Ks. eurojärjestelmän ehdotusten 2009 s. 7.

(8)  Ks. eurojärjestelmän ehdotusten 2009 s. 12.

(9)  Ks. komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”talletussuojasta annetun direktiivin 94/19/EY uudelleentarkastelu”, 12.7.2010, KOM(2010) 369 lopullinen, s. 4.

(10)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille ”EU:n kehys rahoitussektorin kriisinhallinnalle”, 20.10.2010, KOM(2010) 579 lopullinen (jäljempänä ’komission tiedonanto kriisinhallinnasta’), 5.2 jakso, s. 15; ks. myös ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleen viimeinen virke ja ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin perustelujen s. 8.

(11)  EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22.

(12)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 3 artiklan 1 kohta.

(13)  Ks. BCBS, ”Core Principles for Effective Deposit Insurance Systems. A proposed methodology for compliance assessment”, 25.11.2010 päivätty kuulemisasiakirja, joka julkaistiin huomautuksia varten 8.12.2010 (jäljempänä ’BCBS:n kuulemisasiakirja’), s. 15 (”Principle 8 — Compulsory membership”), saatavilla BCBS:n verkkosivuilta http://www.bis.org

(14)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 20 artiklan 1 kohdan toinen alakohta luettuna yhdessä 9 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan kanssa sekä 2 artiklan 1 kohdan h alakohta; ks. myös uudelleenlaaditun direktiivin perustelujen 7.4 jakso, s. 7; ks. myös ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappale ja uudelleenlaaditun direktiivin perustelujen 7.5 jakso, s. 8.

(15)  Ks. muutosehdotus 2 tämän lausunnon liitteessä.

(16)  Ks. direktiivin 94/19/EY liitteessä I olevat 3 ja 4 kohta.

(17)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta.

(18)  Ks. direktiivin 94/19/EY 10 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2009/14/EY 1 artiklan 6 kohdan a alakohdalla, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla.

(19)  Ks. muutosehdotus 3 tämän lausunnon liitteessä.

(20)  Katso alaviite 14.

(21)  Ks. muutosehdotus 1 tämän lausunnon liitteessä.

(22)  Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohta.

(23)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 11 artikla ja liitteet I ja II.

(24)  Euroopan komission yhteistutkimuskeskus (kesäkuu 2009), ”Possible Models for risk-based contributions to EU Deposit Guarantee Schemes”.

(25)  Ks. muutosehdotus 4 tämän lausunnon liitteessä.

(26)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 9 artiklan 3 kohta.

(27)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 10 artikla.

(28)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 10 artiklan 1 kohdan d alakohta.

(29)  Ks. BCBS:n kuulemisasiakirja, s. 33.

(30)  Ks. eurojärjestelmän ehdotusten 2009 s. 11.

(31)  Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 9 artiklan 2 kohta.

(32)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 12 artiklan 3 kohta.

(33)  Ks. muutosehdotus 5 tämän lausunnon liitteessä.

(34)  Ks. ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 3 artiklan 6 kohta.


LIITE

Muutosehdotukset

Komission ehdottama teksti

EKP:n ehdottamat muutokset (1)

EKP:n muutosehdotukset ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu teksti)

Muutos 1

Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan h alakohta

”h)

”tavoitetasolla” 1,5:tä prosenttia niistä suojakelpoisista talletuksista, joiden suojaamisesta talletusten vakuusjärjestelmä vastaa;”

”h)

”tavoitetasolla” 1,5:tä prosenttia niistä suojatuista talletuksista, joiden suojaamisesta talletusten vakuusjärjestelmä vastaa;”

Perustelu

Ennakkorahoituksen taso pitäisi määritellä ”suojattuihin talletuksiin”, eli sellaisiin suojakelpoisiin talletuksiin nähden, jotka eivät ylitä talletussuojan tasoa, sillä suojatut talletukset kuvaavat talletusten vakuusjärjestelmän vastuita täsmällisemmin kuin suojakelpoiset talletukset.

Muutos 2

Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan j alakohta

”j)

viranomaisten talletukset,”

”j)

valtion ja keskushallinnon sekä maakunnallisten, alueellisten, paikallisten tai kunnallisten viranomaisten talletukset,”

Perustelu

Suljettaessa viranomaisten hallussa olevia talletuksia direktiivin järjestelmän ulkopuolelle pitäisi käyttää täsmällisempää kieltä, jota alun perin käytettiin tältä osin direktiivissä 94/19/EY.

Muutos 3

Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 7 artiklan 1 kohta

”1.   Talletusten vakuusjärjestelmistä on voitava korvata maksamatta jääneitä talletuksia koskevat tallettajien asianmukaisesti varmistetut korvausvaatimukset 7 päivän kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen.”

”1.   Talletusten vakuusjärjestelmistä on voitava korvata maksamatta jääneitä talletuksia koskevat tallettajien asianmukaisesti varmistetut korvausvaatimukset 20 työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset tekevät 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetun määrityksen tai jona oikeusviranomainen antaa 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun päätöksen.

Komissio toimittaa [1 päivään huhtikuuta 2012] mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka perustuu kuulemiseen, jossa (a) tarkastellaan, miten korvausajan lyhentäminen 20 työpäivään on pantu täytäntöön; ja (b) tämän tarkastelun tulosten perusteella arvioidaan, onko korvausaikaa asianmukaista lyhentää vielä uudelleen.

Perustelu

Ehdotettu lyhentäminen 7 päivään saattaa osoittautua vaikeaksi, koska se on tarkoitus ottaa käyttöön hyvin pian sen jälkeen kun on toteutettu alun perin päätetty lyhentäminen 20 työpäivään, joka jäsenvaltioiden oli määrä panna täytäntöön vuoden 2010 loppuun mennessä. Ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä pitäisi säätää siitä, että komissio tarkastelee alun perin päätetyn lyhentämistä 20 työpäivään koskevan päätöksen täytäntöönpanoa ja tekee tarkastelun tulosten perusteella ehdotuksia siitä, onko korvausaikaa mahdollista edelleen lyhentää.

Muutos 4

Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 11 artiklan 3–5 kohta

”3.   Edellä 2 kohtaa ei sovelleta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin talletusten vakuusjärjestelmiin.

4.   Komissiolle siirretään toimivaltaa liitteessä II olevan A osan mukaisten määritelmien ja menetelmien osatekijöiden yksilöimiseksi. Nämä sääntelystandardien luonnokset hyväksytään [EPV-asetuksen] 7–7 d artiklan mukaisesti. Euroopan pankkiviranomainen voi laatia sääntelystandardien luonnoksia, jotka annetaan komissiolle.

5.   Euroopan pankkiviranomainen antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ohjeet liitteessä II olevan B osan soveltamisesta [EPV-asetuksen 8 artiklan] nojalla].”

”3.   Edellä 2 kohtaa ei sovelleta 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin talletusten vakuusjärjestelmiin.

4.   Komissiolle siirretään toimivaltaa teknisten sääntelystandardien hyväksymiseen liitteessä II olevan A osan mukaisten keskeisten riski-indikaattoreiden laskemiseen tarvittavien määritelmien ja menetelmien yksilöimiseksi. Nämä tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. .

Komissio ottaa erityisesti huomioon, että riskiperusteisten kannatusmaksujen laskentamenetelmien pitäisi perustua todennettuihin empiirisiin tietoihin ja edistää yhdenvertaista kohtelua.

5.   Euroopan pankkiviranomainen antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 ohjeet liitteessä II olevan B osan täydentävien riski-indikaattoreiden soveltamisesta [asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan nojalla.”

Perustelu

Ehdotetusta talletusten vakuusjärjestelmien riskiperusteisten kannatusmaksujen laskentamenetelmästä käydään keskusteluja. Se, että Euroopan pankkiviranomaiselle annetaan tehtävä kehittää tätä koskevia ohjeita ja teknisiä standardeja, antaa mahdollisuuden kehittää asianmukainen todennettuihin teknisiin tietoihin perustuva menetelmä samalla kun edistetään yhdenvertaista kohtelua.

Muutos 5

Ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin 12 artiklan 3 kohta

”3.   Jos luottolaitoksen jäsenyys järjestelmässä päättyy ja luottolaitos liittyy toiseen järjestelmään, kannatusmaksut, jotka on maksettu jäsenyyden peruuttamista edeltävien kuuden kuukauden aikana, on korvattava tai siirrettävä kyseiseen toiseen järjestelmään. Tätä ei sovelleta, jos luottolaitos on erotettu järjestelmästä 3 artiklan 3 kohdan nojalla.”

”3.   Jos luottolaitoksen jäsenyys järjestelmässä päättyy ja luottolaitos liittyy toiseen järjestelmään, kannatusmaksut, jotka tällainen luottolaitos on maksanut jäsenyyden peruuttamista edeltävien kuuden kuukauden aikana, lukuun ottamatta 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ylimääräisiä kannatusmaksuja, on siirrettävä kyseiseen toiseen järjestelmään. Tätä ei sovelleta, jos luottolaitos on erotettu järjestelmästä 3 artiklan 3 kohdan nojalla.”

Perustelu

Jotta vältettäisiin kaikki mahdollisuudet tämän säännöksen väärinkäyttöön, kannatusmaksujen siirtämisen uuteen järjestelmään ei pitäisi koskea ylimääräisiä kannatusmaksuja, joita suoritetaan kattamaan alkuperäisen talletusten vakuusjärjestelmän riittämättömiä rahoitusvaroja, joten suoritettujen kannatusmaksujen korvaamismahdollisuus pitäisi poistaa.


(1)  Lihavointi itse tekstissä osoittaa EKP:n lisättäväksi ehdottaman uuden tekstin. Tekstissä oleva yliviivaus osoittaa EKP:n poistettavaksi ehdottaman tekstin.


Top