European Central Bank - eurosystem
Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

Eurojärjestelmän voitot ja tappiot

Päivitetty 29.11.2022 (aiempi versio 16.2.2017)

Euroopan keskuspankki ei ole klassinen voittoa tavoitteleva yritys. Sen tehtävä on ylläpitää hintatason vakautta euroalueella. Mahdolliset voitot ja tappiot julkaistaan tilinpäätöksessä, mutta niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Toimet valitaan aina rahapolitiikan tarpeiden mukaan.

Samalla periaatteella toimii koko eurojärjestelmä, johon kuuluvat EKP:n lisäksi euroalueen maiden kansalliset keskuspankit. Voittoja ja tappioita voi syntyä keskuspankkitoiminnassa monella eri tavalla.

Mitä keskuspankeilla on taseessaan?

Kaikilla keskuspankeilla on tuloja. Ne saavat korkotuloja rahoitusoperaatioista, joissa ne lainaavat rahaa liikepankeille, sekä joukkolainoista, joita ne hankkivat osto-ohjelmissaan. Valuuttavarannoista ja sijoituksista voi myös kertyä tuottoja. Lainat ja sijoitukset kirjataan varoiksi EKP:n ja kansallisten keskuspankkien taseissa.

Velkapuolella tärkeä tulonlähde ovat setelit. Niille ei makseta korkoa, mutta keskuspankit saavat niiden liikkeeseenlaskusta seigniorage-tuloa. Menoja syntyy liikepankkien keskuspankeissa pitämistä talletuksista, sillä niille maksetaan EKP:n talletuskorkoa. Korot ovat tärkeä osa rahapolitiikkaa. Kun keskuspankki nostaa talletuskorkoa, liikepankitkin alkavat maksaa enemmän korkoa asiakkaidensa talletuksille. Säästäminen muuttuu kannattavammaksi, joten rahaa kulutetaan vähemmän, mikä rauhoittaa talous- ja inflaatio­kehitystä.

Korkojen nousu voi aiheuttaa keskuspankeille tappioita, sillä korkomenot kasvavat mutta varoille saatavat korkotulot eivät välttämättä kasva samalla tavalla. Monet keskuspankkien hankkimat omaisuuserät ovat kiinteäkorkoisia. Kun ohjauskorot oli laskettu lähelle nollaa, keskuspankit eri puolilla maailmaa pyrkivät hankkimaan pitkiä joukkolainoja yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, sillä se oli yksi tapa saada yleinen korkotaso vielä laskemaan. Myös eurojärjestelmä käynnisti osto-ohjelmia palauttaakseen inflaatiovauhdin tavoitteensa mukaiseksi, kun inflaatio oli pitemmän aikaa erittäin hidasta. Osto-ohjelmien avulla pystyttiin laskemaan korkotasoa, sillä osa tulevaan korkokehitykseen liittyvästä riskistä siirtyi markkinoilta keskuspankkien taseisiin. Nyt keskuspankeille voi koitua tappioita korkokehityksen vuoksi. Olemme joutuneet nostamaan myös pankeille maksettavaa talletuskorkoa, mikä kasvattaa korkomenojamme. Keskuspankkien tehtävä on kuitenkin nostaa korkoja, kun inflaatio uhkaa kiihtyä poikkeuksellisesti. Korkojen nostaminen on paras tapa jarruttaa inflaatiokehitystä.

Vähitellen keskuspankeille syntyy taas enemmän voittoja, kun niillä alkaa olla taseessaan myös uudempia joukkolainoja, joille maksetaan suurempia korkoja, ja ohjauskorkojen nousu näkyy rahoitusoperaatioissa. Tappioita voi syntyä vähemmän, jos keskuspankkien taseet pienenevät ja liikepankit tekevät talletuksia muualle kuin keskuspankkeihin. Keskipitkällä aikavälillä korkojen nousu parantaa eurojärjestelmän taloudellistakin tulosta.

Mitä keskuspankit tekevät voitoillaan?

EKP siirtää yleensä osan voitoistaan sivuun pahan päivän varalle erilaisiin riskivarauksiin ja yleisrahastoon. Loput jaetaan euroalueen maiden kansallisille keskuspankeille eli EKP:n osakkaille. 

Myös kansalliset keskuspankit voivat laittaa osan rahoista säästöön, mutta yleensä voitot ohjautuvat valtion budjettiin. Valtio käyttää varat yhteiseksi hyväksi.

Tulos saa olla tappiollinen

EKP on perustettu vakauttamaan hintatasoa euroalueella, maksoi mitä maksoi. Toimet valitaan järjestelmällisesti niin, että ne edistävät inflaatiotavoitteen saavuttamista, riippumatta siitä, ovatko ne taseen kannalta voitollisia vai tappiollisia. Mahdolliset tappiot pyritään kattamaan aiempina vuosina kertyneillä voitoilla. EKP:lle ja muille euroalueen keskuspankeille syntyi viime vuosikymmenellä voittoja noin 300 miljardia euroa, kun talletuskorko oli negatiivinen – eli liikepankit maksoivat siitä, että niiden varat olivat tileillä keskuspankeissa – ja osto-ohjelmistakin saatiin tuottoja. Tappioihin on varauduttu siirtämällä mahdollisimman suuri osa voitoista erilaisiin riskivarauksiin ja yleisrahastoon. Kun sijoitusten arvo nousee, teoreettiset voitot kirjataan arvonmuutostileille, jotta niiden avulla voidaan myöhemmin kattaa mahdollisia tappioita. Sekin vahvistaa EKP:n riskinsietokykyä.

Jos EKP:n tappiot kasvaisivat niin suuriksi, ettei se pystyisi itse kattamaan niitä, euroalueen kansalliset keskuspankit voisivat siirtää sille osan rahapoliittisten operaatioiden yhteydessä saamistaan tuloista. EKP:n tase saa kuitenkin olla tilapäisesti myös tappiollinen. Voittojen ja tappioiden jakamista ja kirjaamista on käsitelty Occasional Paper ‑sarjassa julkaistussa tutkimuksessa vuodelta 2016.

Keskuspankkien onnistumista tehtävässään ei mitata sillä, tuottavatko ne voittoa itselleen. Taloudellisen riippumattomuuden kannalta on kuitenkin hyvä, että kansallisilla keskuspankeilla on riittävästi pääomaa.

Eurojärjestelmä on varautunut tappioihin keräämällä aiempien vuosien voittoja riskivarauksiin, ja riskienhallinta on järjestetty hyvin. Keskuspankit varmistavat monin tavoin, että mahdolliset tappiot eivät vaikeuta tehtävien hoitamista vaan eurojärjestelmä pystyy kaikissa oloissa toimimaan hintakehityksen vakauttamiseksi.