LEHDISTÖTIEDOTE

Puolivuosittainen tiedote euroväärennöksistä

15.7.2005

Vuoden 2005 alkupuoliskolla poistettiin kierrosta 293 000 väärennettyä euroseteliä. Väärennöksiä löydettiin suunnilleen saman verran kuin vuoden 2004 jälkipuoliskolla, jolloin määrä oli 287 000, mutta vähemmän kuin vuoden 2004 alkupuoliskolla, jolloin määrä oli 307 000. Näitä lukuja tarkasteltaessa on kuitenkin syytä muistaa, että aitoja seteleitä on liikkeessä noin yhdeksän miljardia kappaletta.

Eri seteliarvoja väärennettiin seuraavasti:

5 € 10 € 20 € 50 € 100 € 200 € 500 €
Prosenttiosuus 1 6 16 62 9 5 1

Väärentäjät ovat aina suosineet 50 euron seteliä. Tämä näkyi vuoden 2005 alkupuoliskolla entistä selvemmin, sillä 62 prosenttia kaikista väärennetyistä euroseteleistä oli 50 euron seteleitä. Vastaavasti 20 euron seteleitä ja 100 euron seteleitä väärennettiin vähemmän.

Valtaosa kierrossa olevista euroseteliväärennöksistä (97 prosenttia) löydettiin odotetusti euroalueelta, 2 prosenttia löydettiin euroalueen ulkopuolisista EU-maista ja loput (1 prosentti) muualta maailmasta.

Suuri yleisö voi luottaa eurosetelien laatuun ja niiden aitoustekijöihin. Eurojärjestelmä (eli Euroopan keskuspankki EKP ja euroalueen 12 kansallista keskuspankkia) kehottaa kuitenkin edelleen kaikkia valppauteen mahdollisten väärennösten varalta. Suurimman osan jopa erittäin taitavasti tehdyistä väärennöksistä erottaa helposti aidoista seteleistä käyttämällä eurojärjestelmän julkaisuista ja EKP:n verkkosivuilta[1] tuttuja yksinkertaisia testejä eli TUNNUSTELEMALLA setelin painatusta, KATSOMALLA seteliä valoa vasten ja KALLISTELEMALLA sitä. Jos on epävarma yksittäisen setelin aitoudesta, sitä kannattaa verrata sellaiseen seteliin, jonka tietää olevan aito.

Eurojärjestelmä on läheisessä yhteistyössä Europolin, Interpolin, Euroopan komission (joka vastaa väärennettyjä eurokolikoita koskevan tiedon jakamisesta) ja kansallisten poliisivoimien kanssa väärentämisen torjumiseksi. Epäilyttävän setelin haltuunsa saaneen tulisi ottaa yhteyttä joko poliisiin tai, kansallisen käytännön salliessa, kansalliseen keskuspankkiin ja selostaa mahdollisimman tarkasti, mistä ja miten on saanut setelin haltuunsa.

Yhteyshenkilöt