Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

Mitä on raha?

(päivitetty 20.6.2017)

Eurosetelit ja ‑kolikot ovat rahaa, mutta niin on myös pankkitilillä oleva saldo. Mitä raha oikeastaan on? Miten sitä luodaan, ja miten EKP osallistuu rahan luomiseen?

Mikä on keskuspankki?

Rahan muuttuva luonne

Rahan luonne on muuttunut aikojen kuluessa. Varhaisin muoto oli hyödykeraha, joka oli valmistettu itsessään arvokkaista materiaaleista, esimerkiksi kullasta. Myöhemmin sen korvasivat maksusitoumukset, jotka voitiin vaihtaa tiettyyn määrään kultaa tai hopeaa. Nykyään käytössä on takaukseen perustuva rahajärjestelmä, jota joskus kutsutaan paperirahajärjestelmäksi. Lailliseksi maksuvälineeksi on sovittu keskuspankin liikkeeseen laskema raha, joka ei ole enää sidottu kultakantaan. Seteleihin käytetty paperi ei sinänsä ole arvokasta. Paperiraha kuitenkin hyväksytään vaihdon välineeksi tavaroita ja palveluja ostettaessa, sillä ihmiset luottavat siihen, että keskuspankki pitää rahan arvon vakaana. Jos keskuspankki antaisi rahan arvon heilahdella hallitsemattomasti, paperirahaa ei pian voisi käyttää vaihdon välineenä eikä arvon säilyttäjänä.

Rahan kehitys

Nykyään rahan ei enää tarvitse olla esine. Raha voi olla olemassa tietokonekirjauksena tai säästötilille merkittynä talletuksena. Sähköistä rahaa voidaan tallentaa vaikkapa rahakortille tai älypuhelimeen. Suoraveloitukset, verkkomaksut ja korttimaksutkin suoritetaan ilman käteistä. (Uusimpia ilmiöitä ovat hajautetut digitaaliset valuutat tai bitcoinin kaltaiset virtuaalivaluuttajärjestelmät, jotka eivät ole minkään keskuspankin valvonnassa tai muuten säänneltyjä. Niitä ei lainsäädännössä pidetä rahana.)

Vaikka sähköiset maksutavat valtaavat alaa nopeasti, käteinen raha on edelleen laajassa käytössä. Suuri osa kaikista alle 20 euron suuruisista maksuista maksetaan euroalueella käteisellä. Euron arvon takaajana on eurojärjestelmä – eli EKP ja euroalueen maiden kansalliset keskuspankit.

Mihin rahaa tarvitaan ja miten EKP seuraa sen määrää markkinoilla?

Olipa raha missä muodossa tahansa, sillä on perinteisesti kolme erilaista käyttötarkoitusta. Raha on vaihdon väline – maksuväline, jonka arvoon kaikki luottavat. Raha on myös laskentayksikkö, jonka avulla tavaroita ja palveluja voidaan hinnoitella. Lisäksi se toimii arvon säilyttäjänä. Vain osa liikkeeseen lasketuista euroista on todella kierrossa eli niitä käytetään maksutapahtumien yhteydessä. Monet liikkeeseen lasketuista 50 euron seteleistä pannaan sivuun pahan päivän varalle.

Rahan tehtävät

Keskuspankeilla on tapana määritellä ja seurata useita niin sanottuja raha-aggregaatteja. Niiden avulla saadaan arvokasta tietoa rahan määrän kehityksestä hintakehityksen analysoinnin tueksi. Raha-aggregaatteja tarvitaan useita, sillä monet rahoitusinstrumentit ovat rinnastettavissa toisiinsa ja varoja siirretään instrumentista toiseen. Rahoitusinstrumenttien, transaktioiden ja maksuvälineiden luonne myös muuttuu aikojen kuluessa. Eurojärjestelmä on määritellyt kolme raha-aggregaattia. Ne ovat M1 (suppea raha-aggregaatti), M2 (väliaggregaatti) ja M3 (lavea raha-aggregaatti), ja niitä käytetään EKP:n rahatalouden analyysissä. Raha-aggregaattien kehityksen sekä monien muiden tietojen ja analyysien tarkastelu on osa EKP:n rahapolitiikan strategiaa.

Miten rahaa luodaan?

EKP toimii liikepankkien pankkina, joten se voi vaikuttaa rahan ja luotonannon määrään taloudessa ja pyrkiä siten vakauttamaan hintakehitystä. Liikepankit voivat lainata EKP:ltä rahaa eli saada keskuspankkirahoitusta. Sitä ne käyttävät lähinnä erittäin lyhyen aikavälin rahoitustarpeisiin. EKP voi vaikuttaa markkinoilla olevan rahan määrään ja siten keskuspankkirahoituksen kysyntään pääasiassa säätelemällä lyhyitä korkoja eli ”rahan hintaa”.

Rahan luominen euroalueella

Myös liikepankit luovat tavallaan rahaa. Näin tapahtuu aina, kun ne myöntävät uusia lainoja, jotka kirjataan talletuksena lainanottajan tilille. Erona muuhun rahaan nähden on se, että liikepankkien luoma raha perustuu puhtaasti velkaan: jos kaikki lainansaajat maksaisivat velkansa takaisin pankeille, velkapohjaisen rahan määrä olisi jälleen nolla. Kyse on siis lainanantajapankkien sisäisestä rahanluonnista.

Lehdissä kirjoitetaan toisinaan, että EKP syytää rahaa markkinoille tai painaa lisää rahaa. Mistä on kyse?

Ainoastaan kansalliset keskuspankit laskevat käytännössä liikkeeseen euroseteleitä. ”Rahan painaminen” on tällaisissa yhteyksissä puhekielinen tapa viitata EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmaan eli ”määrälliseen elvytykseen”. Kun EKP ostaa omaisuuseriä rahoitusmarkkinoilta, se myöntää tavallaan lisää keskuspankkirahoitusta. Näin kotitalouksien ja yritysten ottamien lainojen korkoja voidaan helpommin laskea, mikä tukee talouskasvua. Siten voidaan myös pitää rahan arvoa vakaana tilanteessa, jossa EKP:llä ei ole tavanomaista liikkumavaraa laskea ohjauskorkojaan. EKP ei siis varsinaisesti paina seteleitä maksaakseen niillä omaisuuseriä. Se luo sähköistä rahaa, joka siirretään myyjälle tai välittäjälle, esimerkiksi liikepankille. Myyjä voi käyttää näin saadut lisävarat muunlaisten omaisuuserien ostamiseen, tai jos myyjä on liikepankki, se voi myöntää lainoja reaalitaloudelle. Omaisuuserien ostoilla EKP voi parantaa raha- ja rahoitusmarkkinoiden tilannetta: kun yritykset saavat edullista lainaa, ne voivat tehdä enemmän investointeja. Viime kädessä EKP:n ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta eli pitää inflaatiovauhti hieman alle kahden prosentin.

Mikä on laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma?

Tartu haasteeseen!

Testaa interaktiivisessa tietovisassa, mitä tiedät rahasta. Oletko valmis?