7.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/1

1.1

EKP suhtautuu yleisesti arvioiden myönteisesti direktiiviehdotuksen tavoitteeseen parantaa voimassa olevaa toiminnan vakauden arvioimista koskevaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan hankittaessa ja lisättäessä määräosuuksia rahoituslaitoksissa, millä tuetaan toiminnan vakauden valvonnan kitkatonta harjoittamista tällä alalla.

1.2

EKP tukee erityisesti direktiiviehdotuksen seuraavia kohtia. Ensinnäkin ehdotetut toiminnan vakauden arvioimista koskevien periaatteiden eritelmät edistävat valvontakäytäntöjen tiiviimpää yhdentymistä, ovat hankkijaehdokkaille selkeämpiä ja edistävät oikeusvarmuutta kaikkien sidosryhmien kannalta. Toiseksi uudet valvontaviranomaisia koskevat vaatimukset, joiden mukaan niiden on julkistettava luettelo tarvittavista tiedoista, jotka on toimitettava ilmoitushetkellä, lisää myös osaltaan avoimuutta hankkijaehdokkaiden kannalta. Kolmanneksi uusi vaatimus, jonka mukaan valvontaviranomaisten on ilmoitettava hakijalle kirjallisesti kielteisen päätöksen perustelut, vahvistaa edelleen valvonnan läpinäkyvyyttä. Neljänneksi kotivaltio-isäntävaltio -yhteistyötä (7) koskevien vaatimusten kiristäminen edistää järkevää toiminnan vakauden arviointia, jossa näkyy sekä kotivaltion että isäntävaltion valvontaviranomaisten tietämys.

1.3

Se, että asianomaisen rahoituslaitoksen kotivaltion toimivaltainen viranomainen hyväksyy määräosuuksien hankkimisen ja lisäämisen, liittyy läheisesti saman valvojan velvollisuuksiin antaa asianomaiselle rahoituslaitokselle toimilupa toiminnan aloittamiseen, jatkuvasti varmistaa sen turvallisuus ja toiminnan järkevyys ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin, jos rahoitusvaikeuksia ilmenee. Rahoituksen vakauden näkökulmasta on siten tärkeää varmistaa, että muutetulla lainsäädännöllä ei vaaranneta niiden valvontakeinojen tehokkuutta, joilla varmistetaan jatkuvasti rahoituslaitosten turvallisuus ja niiden toiminnan järkevyys. Lisäksi toimiluvan myöntämistä ja hyväksymistä koskevien vaatimusten pitäisi olla mahdollisimman yhdenmukaiset, jotta estettäisiin kaikenlainen lainsäädännöllä keinotteleminen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos hankkijaehdokkaalla on päätoimipaikka kolmannessa maassa tai se ei ole säännelty yhteisö.

1.4

Kun otetaan lisäksi huomioon ehdotetun direktiivin kattamien määräosuuksia koskevien taloustoimien laaja kirjo (myös vähemmistö- ja enemmistöosakkuudet, säännellyt ja sääntelemättömät hankkijat sekä EU:ssa ja sen ulkopuolella olevat hankkijat), ehdotetussa direktiivissä vahvistettavien periaatteiden ja menettelysääntöjen on oltava sellaisia, että valvontaviranomaisilla on niiden perusteella mahdollisuus suorittaa järkevää toiminnan vakauden arviointia eriasteisesti monimutkaisten taloustoimien yhteydessä.

1.5

Näistä syistä direktiiviehdotuksen tiettyihin kohtiin liittyy ongelmia, jotka esitetään jäljempänä yksityiskohtaisemmin. Tähän lausuntoon sisältyvät erityiset huomautukset samoin kuin muutosehdotukset koskevat lähinnä pankkidirektiivin muuttamista koskevia direktiiviehdotuksen säännöksiä (8). Tausta-ajatukset pätevät kuitenkin yhtä lailla muihin direktiiviehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin rahoitusalan säänneltyihin yksiköihin. Tästä syystä erityisiä huomautuksia ja ehdotuksia pitäisi soveltuvin osin soveltaa pankkidirektiivin lisäksi muihinkin yhteisön direktiiveihin, joita ehdotetulla direktiivillä muutetaan, jotta varmistettaisiin myös eri alojen yhdenmukaisuus.

2.1

EKP katsoo, että ehdotetut toiminnan vakauden arvioimista koskevat periaatteet pitäisi mukauttaa tiiviimmin toimilupamenettelyn aikana huomioon otettaviin periaatteisiin. (9) Ehdotetulla direktiivillä otettaisiin käyttöön tältä osin merkittäviä eroavuuksia. Tämä aiheuttaa vakauden valvontaan liittyviä ongelmia, koska se saattaa mahdollistaa sen, että oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt, jotka haluavat harjoittaa pankkitoimintaa, kiertävät ankarampia toimilupaa koskevia vaatimuksia ostamalla luottolaitoksen. Lisäksi on tärkeää varmistaa paitsi toimilupamenettelyssä, myös silloin, kun hyväksytään muutoksia luottolaitoksen määräosuuksiin, että keskeiset hankinnan kohteena olevan laitoksen turvallisuutta ja vakautta sekä sen tehokasta valvontaa koskevat edellytykset otetaan asianmukaisesti huomioon, koska saattaa olla mahdotonta käsitellä niitä tehokkaasti valvontamenettelyn myöhemmässä vaiheessa.

2.2

Yksi olennainen eroavuus liittyy arvioinnin yleiseen ulottuvuuteen. Voimassa olevan pankkidirektiivin mukaisessa toimilupamenettelyssä valvontaviranomaiset arvioivat mahdollisten osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuutta ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito (10). Samalla tavoin pankkidirektiivissä säädetään määräosuuksien hankkimisen tai lisäämisen osalta, että toimivaltaiset viranomaiset voivat vastustaa hankkijaehdokkaan suunnitelmaa, jos toimivaltainen viranomainen, pyrkiessään varmistamaan, että luottolaitosta hoidetaan järkevästi ja vakaasti, ei ole vakuuttunut kyseisen henkilön sopivuudesta (11). Ehdotetun direktiivin mukaan valvontaviranomaiset arvioisivat kuitenkin hankkijaehdokkaan sopivuutta ja ehdotetun hankinnan taloudellista järkevyyttä vain sen kannalta, mitä mahdollisuuksia hankkijaehdokkaalla on vaikuttaa kyseiseen laitokseen. EKP ehdottaa, että direktiiviehdotusta muutettaisiin siten, että valvontaviranomaisten edellytetään myös määräoikeuksia hankittaessa ja lisättäessä varmistavan sen, että kohteena olevan laitoksen järkevää ja vakaata hoitoa ei vaaranneta.

2.3

Toinen huoli liittyy ehdotetun direktiivin säännökseen, jonka mukaan valvontaviranomaiset voivat vastustaa ehdotettua hankintaa ”vain jos ne toteavat, ettei hankinta täytä — – [toiminnan vakauden arviointia koskevia] vaatimuksia — –” (12). Sitä vastoin toimilupamenettelyssä toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus olla antamatta toimilupaa, mikäli ”ne eivät ole vakuuttuneet” osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta (13). Erityisesti monimutkaisemmissa tapauksissa tämä valvontaviranomaisille asetettu uusi todistustaakka, joka koskee määräosuuksien hankkimisten tai lisäämisten arviointia, saattaisi johtaa ei-toivottuihin tuloksiin esimerkiksi siinä tapauksessa, että valvontaviranomaisten voitaisiin edellyttää hyväksyvän toimenpiteen, vaikka ne eivät olisi vakuuttuneita toiminnan vakauden arviointia koskevien vaatimusten täyttymisestä. Tämän vuoksi EKP ehdottaa direktiiviehdotuksen muuttamista tämän ongelman korjaamiseksi.

2.4

Lisäksi pitäisi varmistaa, että kohteena olevan laitoksen tehokasta valvontaa ei voi heikentää se, että sellaisen konsernin rakenne, johon kohteena oleva laitos kuuluisi ehdotetun hankinnan seurauksena, ei ole riittävän läpinäkyvä. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista koskevan toimiluvan saamisen edellytyksissä määrätään, että jos luottolaitoksen ja muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee läheinen sidos, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan, jos nuo sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään (14). EKP katsoo, että vastaavanlainen konsernirakenteen läpinäkyvyttä koskeva vaatimus pitäisi sisällyttää sääntöihin myös siltä osin kuin valvontaviranomaiset hyväksyvät luottolaitoksen määräosuuksien hankkimisia tai lisäämisiä, ja ehdottaa tätä koskevan lisävaatimuksen sisällyttämistä toiminnan vakauden arviointipeiaatteita koskevaan direktiiviehdotuksen luetteloon (15).

2.5

Sellaisten tilanteiden varalta, joissa kohteena olevasta luottolaitoksesta tulisi ehdotetun hankinnan seurauksena osa konsernia, jonka päätoimipaikka on EU:n ulkopuolella, EKP haluaisi korostaa tarvetta i) emoyhtiön asianmukaiseen valvontaan asianomaisessa kolmannessa maassa ja ii) riittäviin takeisiin kolmannen maan toimivaltaiselta viranomaiselta sen kyvystä ja halukkuudesta tehdä tyydyttävällä tavalla yhteistyötä hankinnan kohteena olevan laitoksen kotivaltion valvontaviranomaisen kanssa. Kun otetaan huomioon pankkikonsernien tehokkaan konsernivalvonnan ja riittävän kotivaltio-isäntävaltio -yhteistyön merkitys tehokkaan pankkivalvonnan kannalta (16), on välttämätöntä varmistaa silloin, kun määräosuuden hankkiminen tai lisääminen EU:n luottolaitoksessa hyväksytään, että asianomaisessa kolmannessa maassa ei ole tätä koskevia esteitä. Näin ollen EKP katsoo, että vastaava erityisvaatimus pitäisi sisällyttää ehdotettujen arviointiperiaatteiden luetteloon.

2.6

Ehdotetun direktiivin mukaan jäsenvaltiot eivät saa asettaa ”mitään hankittavan osakeomistuksen tasoa koskevia ennakkoehtoja eivätkä tarkastella hankintaa markkinoiden taloudellisten tarpeiden pohjalta” (17). Tämä kielto perustuu yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön (18),jonka mukaan pääoman vapaan liikkuvuuden rajoituksiksi on luokiteltava kansalliset toimenpiteet, jotka ovat omiaan estämään tai rajoittamaan osakkeiden hankintaa kyseessä olevista yrityksistä tai jotka ovat omiaan saamaan muista jäsenvaltioista peräisin olevat sijoittajat luopumaan sijoituksesta mainittujen yritysten pääomaan (19), elleivät ne ole perusteltavissa EY 58 artiklassa mainituilla syillä tai tietyin edellytyksin yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä (20). Tähän liittyen perustamissopimus sisältää kuitenkin erityisen toiminnan vakauden valvontaa koskeviin toimenpiteisiin liittyvän erityisen erillisen määräyksen (21), jonka soveltaminen edellyttää sitä, että nämä poikkeukset eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään eivätkä pääomien vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista (22). Tietyissä poikkeustapauksissa kohteena olevan laitoksen asianmukaisen toiminnan voisi näet estää sellaisten suurten osakkeenomistajien välinen ristiriita, joista kunkin omistusosuus on riittävän suuri estämään päätöksenteon mutta riittämätön määräysvallan saamiseen laitoksessa. Tällainen omistusrakenne saattaisi heikentää laitoksen hoitoa, millä olisi mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia sen tehokkaaseen valvontaan. Toiminnan vakauden valvonnan kannalta olisi siten tärkeää säilyttää riittävät takeet sitä vastaan, että ilmenisi tällaisia arveluttavia omistusrakenteita jo siinä vaiheessa, kun hyväksytään muutoksia luottolaitoksen omistusosuuksissa. Tämän perusteella direktiiviehdotusta pitäisi muuttaa siten, että valvontaviranomaisille annettaisiin mahdollisuus vastustaa ehdotettua hankintaa, mikäli ne eivät ole vakuuttuneita siitä, että kun otetaan huomioon hankkijan mahdollisuudet vaikuttaa luottolaitokseen, kohteena olevan laitoksen hallintojärjestelyt ovat riittävän vahvoja estämään sen päätöksentekomenettelyjen mahdollisen lukittumisen ehdotetun hankinnan seurauksena. Tämän lisävaatimuksen käyttöönotto merkitsisi myös sitä, että direktiiviehdotuksesta pitäisi poistaa edellä mainittu säännös, jossa estetään hankittavan osakeomistuksen tasoa koskevien ennakkoehtojen asettaminen (23).

2.7

Jotkin direktiiviehdotuksen arviointiperiaatteista ansaitsevat lisäselvennyksiä. EKP:n mielestä olisi erityisen hyödyllistä todeta nimenomaisesti, että kohteena olevan laitoksen odotetaan määräosuuksien hankkimisen tai lisäämisen jälkeen noudattavan kaikkia sovellettavia toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia ja jatkavan niiden noudattamista. Tästä syystä EKP ehdottaa, että asianomaista arviointiperiaatetta (24) pitäisi muuttaa vastaavasti. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten arviointi ei saisi rajoittua sen määrittämiseen, onko onko uskottavia syitä epäillä, että aiotun hankinnan yhteydessä syyllistytään rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, vaan sen pitäisi kattaa myös mitkä tahansa muutkin vakavat rikokset (25).

2.8

EKP toteaa lopuksi, että olisi hyödyllistä selventää, että kun valvontaviranomaiset päättävät hyväksyä ehdotetun määräosuuden hankkimisen tai lisäämisen, ne voivat ottaa huomioon hankkijaehdokkaan antamat sitoumukset varmistaakseen, että kohteena oleva laitos kykenee täyttämään toiminnan vakauden arviointia koskevat vaatimukset. Sitoumusten pitäisi perustua lain nojalla sitoviin velvoitteisiin. Joka tapauksessa vähimmäispääomavaatimukset pitäisi täyttää silloin, kun määräosuus hankitaan. Tämän menettelyn erittelemisen tavoitteena direktiiviehdotuksessa olisi se, että valvontaviranomaiset kykenevät hyväksymään taloustoimia, joita ne muutoin joutuisivat tällaisten sitoumusten puuttuessa hylkäämään. Tässä yhteydessä on huomautettava, että ehdollisen hyväksymisen käytäntö, josta säädetään pankkidirektiivissä nimenomaisesti toimilupamenettelyn osalta (26), edistäisi myös luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista koskevan toimiluvan myöntämiseen sovellettavien menettelyjen ja omistusosuuksien hankkimisiin ja lisäämisiin sovellettavien menettelyjen yhdenmukaistamista.

3.1

EKP katsoo lähtökohtaisesti, että prosessuaaliset toimenpiteet, joilla pyritään tehostamaan valvontaviranomaisten hyväksymisprosessia, eivät saisi vaarantaa taustalla olevia toiminnan vakauden valvonnantavoitteita. Määräosuuksien hankkimiseen ja lisäämiseen liittyvää arviointiajanjaksoa (27) koskevilla määräajoilla pitäisi siksi ensinnäkin ja ennen kaikkea varmistaa, että valvontaviranomaiset kykenevät tekemään asianmukaisen ja perustellun päätöksen. Erityisesti silloin, jos määräajat ovat perusteettoman tiukat, valvontaviranomaiset saattaisivat joutua hyväksymään hakemuksia, vaikka heillä ei olisi ollut aikaa asianmukaisen selvityksen tekemiseen, varsinkin monimutkaisissa tapauksissa. Tämä vaikuttaisi kielteisesti arviointipäätösten uskottavuuteen ja laatuun, mikä saattaisi vaikuttaa kielteisesti myös rahoitusmarkkinoiden vakauteen.

3.2

Kun otetaan tämän seikan tärkeys huomioon, EKP katsoo, että arviointiajanjaksoon pitäisi kaiken kaikkiaan tehdä suurempia muutoksia tiiviissä vuoropuhelussa EU:n valvontaviranomaisten kanssa, jotta toimivaltaisten viranomaisten ammatillinen kokemus otettaisiin täysimääräisesti huomioon. EKP huomauttaa tässä yhteydessä, että kaikkien rahoitusalan sektoreiden valvontaviranomaiset ovat ilmaisseet vakavan huolensa (28) (i) ehdotuksesta, jonka mukaan kokonaisarvioinnin määräaikoja lyhennettäisiin huomattavasti eli nykyisestä noin 65 työpäivästä 30 työpäivään; ja (ii) ehdotuksesta, jonka mukaan arviointiajanjakso alkaisi kulua ennen kuin kaikki tarvittavat tiedot on saatu (29). Tällä perusteella EKP suosittelee, että kokonaisarviointia koskevia ehdotettuja määräaikoja harkittaisiin uudelleen.

3.3

Samoin ehdotettuja enimmäismääräaikoja, jotka koskevat valvontaviranomaisten osalta lisätietojen pyytämistä hankkijaehdokkailta ja hankkijaehdokkaiden osalta tällaisten tietojen toimittamista, pitäisi pidentää. Erityisesti niissä tapauksissa, jotka koskevat suuria ja monimutkaisia laitoksia ja jotka edellyttävät huomattavaa valvontatietojen toimittamista (jossa ovat mahdollisesti mukana kolmansien maiden viranomaiset) tai jotka liittyvät hankkijaehdokkaisiin, joita toiminnan vakauden valvonta ei koske, lisätietojen tarpeen asianmukainen arvioiminen viiden työpäivän kuluessa ei ole yleensä mahdollista (30). Myös hankkijaehdokkaalla saattaa olla vaikeuksia toimittaa tällaisia tietoja kaikissa tapauksissa 10 työpäivän kuluessa (31). Ei ole toivottavaa, että valvontaviranomaisten olisi hylättävä omistusosuuksien hankkimista tai lisäämistä koskevia hakemuksia tietojen puuttumisen perusteella (32) vain sen vuoksi, että valvontaviranomaiset eivät ole kyenneet täysin arvioimaan lisätietojen tarvetta tai hankkijaehdokkaat eivät ole kyenneet toimittamaan näitä tietoja erittäin tiukassa määräajassa. Vaikka hankkijaehdokkailla olisi mahdollisuus esittää hakemuksensa uudelleen, tällaisen menettelyn pitäisi pysyä poikkeuksena, koska hyväksymismenettelystä tulisi muutoin tarpeettoman raskas ja tehoton molemmille osapuolille. Lisäksi joissain jäsenvaltioissa hakemuksista tehtävät kielteiset päätökset julkistetaan, joten ne voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa hankkijaehdokkaille, erityisesti niille, jotka ovat listautuneet kansallisiin tai kansainvälisiin pörsseihin.

3.4

EKP katsoo, että mikäli hankkijaehdokas ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kohteesta, mutta toimittaa riittämättömät asiakirjat tai tiedot (33), tämä ei saisi automaattisesti johtaa siihen, että toimivaltainen viranomainen toimittaa ilmoituksen vastaanottamisesta (34) ja että arviointiajanjakso välittömästi alkaa (35). Tämä on komission Euroopan sulautumien valvontaa koskevien sääntöjen (36) yhteydessä yrityskeskittymien ilmoittamisen osalta omaksuma lähestymistapa. Sulautuma-asetuksen täytäntöönpanosäännöissä (37) säädetään, että ilmoitus katsotaan annetuksi ”sinä päivänä, jona komissio on senvastaanottanut” (38). Mikäli tiedot ovat kuitenkin olennaisilta osin epätäydelliset, komission on ilmoitettava siitä viipymättä ilmoituksen tehneille osapuolille kirjallisesti. Sellaisissa tapauksissa ilmoitus katsotaan annetuksi ”sinä päivänä, jona komissio vastaanottaa täydelliset tiedot” (39). Komission on toimitettava viipymättä kirjallisesti (a) saantitodistus ilmoituksesta ja (b) komission lähettämään kirjeeseen annetusta vastauksesta, mikäli tiedot olivat epätäydelliset (40). Tämän perusteella EKP ehdottaa, että arviointiajanjakson pitäisi virallisesti alkaa vasta sitten, kun tarvittavat tiedot ovat täydelliset, ja että virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja pitäisi pitää epätäydellisinä tietoina (41).

3.5

Tähän liittyvä mutta yleisempi ongelma on se, että direktiiviehdotuksen arviointi osoittaa, että useita teknisiä kysymyksiä ei kyetä riittävällä tavalla ratkaisemaan pankkidirektiivin yhteydessä ja että saatetaan tarvita täytäntöönpanotoimenpiteitä kattamaan erityiset prosessisäännöt, joita pitäisi kehittää vielä edelleen, jotta varmistetaan riittävä oikeusvarmuus ja riittävän oikeudenmukaiset toimintaedellytykset koko EU:ssa. Kuten aikaisemmissa lausunnoissa on toistuvasti korostettu, EKP katsoo, että tason 2 säädöksistä pitäisi tulla tärkein EU:n rahoituslaitoksiin sovellettava tekninen säännöstö (42). Tähän näkemykseen yhtyvät valvontaviranomaiset, jotka ovat myös ilmaisseet tukensa täytäntöönpanotoimenpiteiden lisääntyneelle käytölle (43). Tällä perusteella ehdotetaan, että direktiiviehdotuksen mukaisten komitologiasäännösten ulottuvuutta laajennetaan (44) ja mahdollistetaan sellaisten tason 2 toimenpiteiden toteuttaminen, jotka pitäisi panna yhdenmukaisesti täytäntöön koko EU:ssa ennen siirtymäkauden päättymistä (45). Toiminnan vakauden arviointia koskevien periaatteiden erittelemisen ja selventämisen lisäksi yksityiskohtaisten täytäntöönpanotoimenpiteiden pitäisi erityisesti kattaa myös seuraavat seikat: (i) säännöt, joita sovelletaan hankkijaehdokkaiden (henkilöt, joilla on oikeus lähettää ilmoituksia, selvennys siihen, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”yhdessä toimivat henkilöt”, todellisella ilmoituspäivällä, määräajoilla jne.) lähettämiin ilmoituksiin; (ii) luettelo, jossa yksilöidään tiedot, joita tarvitaan valvontaviranomaisten tekemää arviointia varten, ja mahdollisesti myös (iii) se, minkä tyyppisiä sitoumuksia hankkijaehdokkaat voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille. EKP haluaisi korostaa näiden seikkojen osalta myös sitä, että oppia voitaisiin ottaa sulautuma-asetuksen yhteydessä sovellettavista yksityiskohtaisista menettelysäännöistä.

3.6

Voitaisiin harkita myös sellaisten eriytetympien määräaikojen ottamista direktiiviehdotukseen, jotka suhteutettaisiin tarkasteltavan määräosuuksien hankkimisen tai lisäämisen monimutkaisuuteen. Tämä olisi direktiiviehdotuksen muissa säännöksissä jo vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaista (46). Yksinkertaisten ja monimutkaisten tapausten erottelemisesta yhteisin, objektiivisin ja läpinäkyvin luokitteluperustein, jotka voitaisiin omaksua myös täytäntöönpanotoimenpiteiden muodossa, olisi se etu, että varmistettaisiin yksinkertaisten tapausten nopeampi käsittely ja samalla varmistettaisiin tyypillisesti enemmän aikaa vaativien monimutkaisempien tapausten asianmukainen arvioiminen. EKP katsoo, että pankkidirektiivissä (47) tällä hetkellä säädettyjä määräaikoja voitaisiin edelleen soveltaa tällaisiin monimutkaisiin tapauksiin (48) samoin kuin sellaisiin tilanteisiin, joihin liittyy jo direktiiviehdotuksenkin mukaan pidempi arviointiajanjakso (49).

5.1

Jotta komissio kykenisi täyttämään perustamissopimuksen mukaisen tehtävänsä (52), direktiiviehdotuksessa säädetään, että komissio voi pyytää kansallisia valvontaviranomaisia toimittamaan asiakirjat, joiden perusteella ne ovat tehneet toiminnan vakautta koskevan arvionsa, sekä hankkijaehdokkaalle annetut perustelut (53). Direktiiviehdotuksen mukaan komission toimittamia tietoja käytettäisiin ainoastaan ratkaistaessa sitä, onko jäsenvaltio täyttänyt pankkidirektiivistä aiheutuvat velvoitteensa (54).

5.2

EKP esittää muutamia yleisluontoisia näkemyksiä tästä ehdotetusta säännöksestä. Komission on perustamissopimuksen noudattamisen valvojana ja turvatakseen yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja kehityksen (55) varmistettava, että perustamissopimusta ja toimielinten sen nojalla toteuttamia toimenpiteitä sovelletaan. Komissiolla on myös tarvittaessa toimivalta panna vireille oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa, mikäli se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä perustamissopimuksen mukaisen velvollisuutensa (56). Vaikka komissiolla on todistustaakka, kun se väittää, että velvollisuus on jätetty täyttämättä (57), yhteisöjen tuomioistuin on selvästi vahvistanut, että jäsenvaltioiden on perustamissopimuksen 10 artiklan nojalla edistettävä komission tehtävien hoitamista, mikä merkitsee erityisesti sitä, että niiden on toimittava vilpittömässä mielessä yhteistyössä komission kanssa tutkinnan yhteydessä ja toimitettava komissiolle kaikki sen tätä tarkoitusta varten pyytämät tiedot (58).

5.3

EKP:n mielestä on olennaisen tärkeää, että komissiolla on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee hoitamaan perustamissopimuksen mukaiset tehtävänsä. Lisäksi EKP huomauttaa, että direktiiviehdotuksen nojalla ja perustamissopimuksen 287 artiklan mukaisesti komissiolle toimitettuihin tietoihin liittyy myös salassapitovelvollisuus, joka koskee kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet komissiossa, mikä merkitsee sitä, että mitään komission vastaanottamia luottamuksellisia tietoja ei voitaisi paljastaa kenellekään eikä millekään viranomaiselle (59).

5.4

Mikäli sovelletaan Euroopan sulautumien valvontaa koskevia sääntöjä (60), jäsenvaltioiden hallitusten ja toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kaikki tiedot, joita se tarvitsee hoitaakseensulautuma-asetuksessa sille säädettyjä tehtäviä (61) liikesalaisuuksiin sovellettavien sääntöjen mukaisesti (62). Lisäksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä suojellakseen ”oikeutettuja etuja” (63) kuten ”varavaraisuussääntöjä” (64). Mikäli on vahvoja epäilyksiä siitä, perustuuko toimenpide todellisuudessa vakavaraisuussääntöihin, asianomaisen jäsenvaltion (65) on ilmoitettava tämä toimenpide komissiolle, joka tutkii erityisesti sen, onko toteutettu toimenpide perusteltavissa jollakin oikeutetulla edulla (66).

5.5

EKP tulkitsee direktiiviehdotusta siten, että komission tehtävää perustamissopimuksen noudattamisen valvojana edistäisi suuresti se, että sillä olisi toimivalta pyytää tietoja suoraan kansallisilta valvontaviranomaisilta (ilman hallitusten toimimista välittäjinä). Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin huomauttanut toiminnan vakauden valvonnan osalta, että ”jotta jäsenvaltion harjoittama pankkivalvonta ja toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto toimisivat asianmukaisesti, liikesalaisuuksia on suojattava. Luottamuksellisten tietojen paljastamisella mihin tahansa tarkoitukseen saattaisi olla vahingollisia seurauksia paitsi sille luottolaitokselle, jota tiedot välittömästi koskevat, koko pankkijärjestelmälle yleisemmin (67)”.

5.6

Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole ollut tilaisuutta arvioida yksityiskohtaisemmin yhtäältä tarvetta sille, että kansalliset valvontaviranomaiset suojelisivat liikesalaisuuksia ja yksittäisiä rahoituslaitoksia koskevien valvontatietojen luottamuksellisuutta, ja toisaalta komissiolla perustamissopimuksen noudattamisen valvojana olevia oikeuksia ja velvoitteita. EKP katsoo kuitenkin, että pitäisi löytää tarkka tasapaino, jotta komission tarve saada kaikki tarvittavat tiedot tiettyyn tapaukseen liittyvän asiakysymyksen ratkaisemiseksi hyvissä ajoin (68) sovitettaisiin tarpeeseen suojella hankkijaehdokkaiden oikeuksia ja valvontaviranomaisten velvollisuuteen taata rahoituslaitoksiin liittyvien tietojen luottamuksellisuus rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi (69). Tätä taustaa vasten poikkeaminen valvontaviranomaisten velvollisuuksista ottaa liikesalaisuudet huomioon ja säilyttää valvontatietojen luottamuksellisuus pitäisi selvästi rajoittaa tilanteisiin, joissa ilmoitetaan sellaisia määräosuuksien ehdotettuja hankintoja, joissa joko (i) toimivaltainen viranomainen on arviointinsa päätteeksi päättänyt vastustaa ehdotettua hankintaa ja komissio on vastaanottanut virallisen valituksen hankkijaehdokkalta; tai (ii) on kohtuullisia perusteita epäillä, että toimivaltainen viranomainen on selvästi soveltanut toiminnan vakauden arvioimista koskevia perusteita tai menettelysääntöjä väärin. Kun otetaan huomioon valvontaviranomaisten riippumattomuuden periaate, (70) pitäisi tehdä selväksi se, että komission ei pitäisi puuttua varsinaiseen valvontapäätösten tekemiseen ja että toimivaltaisten viranomaisten pitäisi paljastaa asianomaiset tiedot vasta sen jälkeen, kun ne ovat vieneet toiminnan vakautta koskevan arviointinsa päätökseen. EKP luottaa kuitenkin siihen, että ehdotettu sekä arvioimista koskevia periaatteita että menettelysääntöjä koskevan lainsäädännön eritteleminen lisää merkittävästi lainsäädännön selkeyttä ja oikeusvarmuutta toiminnan vakauden arvioimisen osalta omistusosuuksien hankkimisten tai lisäämisten yhteydessä, millä vähennetään komission tarvetta panna oikeudenkäyntejä vireille yhteisön oikeuden mahdollisista rikkomisista.

6.1

Koska EKP:ta on perustamissopimuksen nojalla kuultava direktiiviehdotuksesta, tätä koskeva maininta pitäisi lisätä direktiiviehdotukseen perustamissopimuksen 253 artiklan mukaisesti.

6.2

Direktiiviehdotuksella selkeytetään pankkidirektiiviä (71). kun siinä viitataan direktiivissä 2004/109/EY säädettyyn äänioikeuksien määritelmään (72). Vaikka tämä ehdotettu muutos on toivottava, määritelmää pitäisi soveltaa johdonmukaisesti koko pankkidirektiivissä, kuten liitteessä yksityiskohtaisemmin esitetään.

6.3

Käsite ”hankkijaehdokas” (73) voitaisiin lisätä pankkidirektiivissä määriteltävien käsitteiden luetteloon (74). Lisäksi direktiiviehdotuksen mukainen käsite ”hankkijaehdokas” sisältää ”luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt” tai ”yhdessä toimivat tällaiset henkilöt”. Koska ehdotetaan, että jälkimmäinen käsite otetaan ensi kertaa pankkidirektiiviin, tilanteita, joita se koskee, samoin kuin asianomaisille (luonnollisille henkilöille tai oikeus-)henkilöille esimerkiksi ilmoittamisvelvollisuuden osalta aiheutuvia seurauksia pitäisi käsitellä tarkemmin. Nämä seikat voitaisiin selventää täytäntöönpanotoimenpiteissä.

6.4

EKP toteaa, että direktiiviehdotuksen mukaista pidennettyä arviointiajanjaksoa (75) pitäisi soveltaa kaikkiin kolmansien maiden hankkijaehdokkaisiin (sekä oikeushenkilöihin että luonnollisiin henkilöihin) riippumatta siitä, ovatko ne säänneltyjä vai eivät.

6.5

Koska direktiiviehdotus vaikuttaa rahoitusalan useisiin osiin ja siihen liittyy lakimuutoksia sekä kansallisten valvontaviranomaisten käytäntöjen mukautuksia, ehdotetun direktiivin täytäntöönpanon määräajan pidentäminen (ainakin 12 kuukauteen) saattaisi olla perusteltua, samoin uudelleentarkastelulausekkeen käyttöönotto. Siirtymäkautta voitaisiin myös harkita erityisesti siinä tapauksessa, että sen jälkeen kun ehdotettu direktiivi on annettu, sitä ei panna yhtä nopeasti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, mikä saattaisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi sen osalta, onko se sovellettavissa rajatylittäviin tapauksiin, joissa edellytetään muiden toimivaltaisten viranomaisten kuulemista.