1.

Korkolaji, jonka tiedonantajat laskevat kaikille talletus- ja lainainstrumenttiluokille uuden liiketoiminnan ja kantatietojen osalta, on vuositasoinen sovittu korko (AAR). Sillä tarkoitetaan korkoa, jonka maksamisesta talletukselle tai lainalle on erikseen sovittu tiedonantajan ja kotitalouden tai yrityksen välillä, muutettuna vuositasolle ja ilmoitettuna vuotuisina prosentteina. Vuositasoinen sovittu korko kattaa kaikki talletuksista ja lainoista maksettavat korot, mutta ei muita niihin mahdollisesti liittyviä kuluja. Disagiota, jolla tarkoitetaan lainan nimellismäärän ja asiakkaan saaman määrän välistä erotusta, pidetään sopimuksen alkaessa (aika t0) maksettavana korkona, ja tästä syystä se näkyy vuositasoisessa sovitussa korossa.

2.

Mikäli tiedonantajan ja kotitalouden tai yrityksen välillä sovittu koronmaksu pääomitetaan säännöllisin väliajoin vuoden aikana, esimerkiksi kuukausittain tai neljännesvuosittain eikä vuosittain, sovittu korko muutetaan vuositasolle seuraavan laskukaavan avulla, jotta saadaan vuositasoinen sovittu korko:

jossa:

3.

Kansallinen keskuspankki voi lisäksi edellyttää tiedonantajien ilmoittavan kaikkien tai joidenkin uusien talletusten ja lainojen sekä niiden kantatietojen osalta suppeasti määritellyn efektiivisen koron (NDER) vuositasoisen sovitun koron sijasta. Suppeasti määritelty efektiivinen korko on vuositasolla ilmoitettu korko, joka on sama kuin tiedonantajien ja kotitalouden tai yrityksen sopimien kaikkien muiden tulevien tai olemassa olevien sitoumusten kuin maksuerien (talletukset, lainat, lyhennykset, koronmaksu) nykyarvo. Suppeasti määritelty efektiivinen korko on sama kuin todellisen vuosikoron (APRC) korko-osuus, sellaisena kuin todellinen vuosikorko on määriteltynä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (1) 3 artiklan i kohdassa. Suppeasti määritellyssä efektiivisessä korossa käytetään peräkkäistä likiarvoa, joten sitä voidaan soveltaa kaikentyyppisiin talletuksiin tai lainoihin, kun taas vuositasoisessa sovitussa korossa käytetään 2 kohdassa määritettyä laskutapaa, joten sitä voidaan soveltaa vain sellaisiin talletuksiin ja lainoihin, joissa koronmaksu pääomitetaan säännöllisesti. Kaikki muut edellytykset ovat täysin samat, mikä merkitsee sitä, että tässä liitteessä jäljempänä olevat viittaukset vuositasoiseen sovittuun korkoon koskevat myös suppeasti määriteltyä efektiivistä korkoa.

4.

Vuositasoisen sovitun koron piiriin kuuluvat korkomaksut kuvaavat sitä, mitä tiedonantaja maksaa talletuksista ja mitä se saa lainoista. Mikäli yhden osapuolen maksama määrä ja toisen osapuolen saama määrä poikkeavat toisistaan, tiedonantajan maksama tai saama määrä ratkaisee sen, mikä korkomaksu ilmoitetaan rahalaitosten korkotilastoja varten.

5.

Tämän periaatteen mukaisesti korot kirjataan bruttomääräisinä ennen veroja, koska korot ennen veroja kuvaavat sitä, mitä tiedonantajat maksavat talletuksista ja saavat lainoista.

6.

Kolmansien osapuolten kotitalouksille tai yrityksille myöntämiä tukia ei myöskään oteta huomioon määriteltäessä korkomaksua, koska tiedonantaja ei maksa tukia eikä vastaanota niitä.

7.

Rahalaitosten korkotilastoihin otetaan mukaan edulliset korot, joita tiedonantajat soveltavat työntekijöihinsä.

8.

Mikäli lainsäädäntöön perustuvat järjestelyt, kuten koroille säädetyt enimmäismäärät tai kielto maksaa tuottoa yön yli -talletuksille, vaikuttavat korkomaksuihin, tämä näkyy rahalaitosten korkotilastoissa. Lainsäädäntöön perustuvien järjestelyjen muuttaminen, esimerkiksi hallinnollisesti säänneltyjen korkojen tai korkojen enimmäismäärän muutos, näkyy rahalaitosten korkotilastoissa koron muutoksena.

9.

Vuositasoisen sovitun koron lisäksi tiedonantajat ilmoittavat uuden liiketoiminnan osalta uusista kulutusluotoista ja kotitalouksille myönnetyistä asuntolainoista todellisen vuosikoron, eli

10.

Todellinen vuosikorko kattaa ”kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset”, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g kohdassa. Nämä kokonaiskustannukset sisältävät korko-osuuden ja muut (lainoihin liittyvät) kulut, kuten selvityskulut, hallintokulut, asiakirjojen valmistelukulut, vakuuskulut, luotolle otetun vakuutuksen kulut jne.

11.

Muiden kulujen koostumus saattaa vaihdella eri maissa, koska direktiivissä 2008/48/EY säädettyjä määritelmiä sovelletaan eri tavoin ja koska kansalliset rahoitusjärjestelmät ja luottojen vakuusmenettelyt eroavat toisistaan.

12.

Tiedonantajat soveltavat standardiarvona 365 päivän pituista vuotta laskiessaan vuositasoista sovittua korkoa, eli karkauspäiviä ei oteta huomioon.

13.

Tiedonantajat toimittavat rahalaitosten korkotilastot kantatietojen ja uuden liiketoiminnan osalta.

14.

Kantatiedoilla tarkoitetaan kotitalouksien ja yritysten tiedonantajarahalaitokseen tekemien talletusten yhteenlaskettua kantaa ja tiedonantajarahalaitoksen kotitalouksille ja yrityksille myöntämien lainojen yhteenlaskettua kantaa.

15.

Kantatietoja koskevan koron perustana on painotettu keskikorko, jota sovelletaan talletus- ja lainakantaan kussakin instrumenttiluokassa 29 kohdassa tarkoitettuna tarkasteluajankohtana. Painotettu keskikorko on luku, joka saadaan kertomalla vuositasoinen sovittu korko asianomaisilla kantatiedoilla ja jakamalla tämä luku yhteenlasketuilla kantatiedoilla. Se kattaa kaikkien sellaisten voimassa olevien sopimusten kannat, jotka on tehty milloin tahansa ennen viitepäivää.

16.

Jäljempänä 46–49 ja 55 kohdassa määriteltyjen yön yli -talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten, luottokorttiluottojen sekä valmiusluottolimiittien ja sekkiluottojen osalta uuden liiketoiminnan käsite ulottuu koko kantaan. Siten velka- tai hyvityssaldoa, eli kantaa 32 kohdassa määriteltynä tarkasteluajankohtana, käytetään kuvaamaan yön yli -talletuksiin, irtisanomisehtoisiin talletuksiin, luottokorttiluottoihin sekä valmiusluottolimiitteihin ja sekkiluottoihin liittyvää uutta liiketoimintaa.

17.

Yön yli -talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille, luottokorttiluotoille sekä valmiusluottolimiiteille ja sekkiluotoille maksettavien korkojen perustana on painotettu keskikorko, jota sovelletaan näiden tilien kantoihin 32 kohdassa määriteltynä tarkasteluajankohtana. Ne kattavat nykyiset tase-erät kaikkien voimassa olevien, milloin tahansa ennen viitepäivää tehtyjen sopimusten osalta.

18.

Jotta voitaisiin laskea rahalaitosten soveltamat korot tileille, jotka niiden saldosta riippuen voivat olla joko talletuksia tai lainoja, tiedonantajat erottelevat toisistaan ajanjaksot, joiden aikana niillä on ollut hyvityssaldo, ja ajanjaksot, joiden aikana niillä on ollut velkasaldo. Tiedonantajat ilmoittavat yön yli -talletuksissa ne painotetut keskikorot, jotka liittyvät hyvityssaldoihin, ja sekkiluotoissa ne painotetut keskikorot, jotka liittyvät velkasaldoihin. Ne eivät ilmoita painotettuja keskikorkoja, joissa yhdistettäisiin (alhaiset) yön yli -talletusten korot ja (korkeat) sekkiluotoista perittävät korot.

19.

Seuraavat 20–27 kohdat koskevat määräaikaistalletuksia, takaisinostosopimuksia (repot) ja kaikkia muita luottoja kuin 46–49 ja 55 kohdassa määriteltyjä valmiusluottolimiittejä, sekkiluottoja ja luottokorttiluottoja. Uudistettuja lainoja koskevat 22–23 kohdat kattavat vain muut luotot kuin valmiusluottolimiitit, sekkiluotot ja luottokorttiluotot.

20.

Uudella liiketoiminnalla tarkoitetaan mitä tahansa kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan välillä tehtyä uutta sopimusta. Uusia sopimuksia ovat

21.

Uudistamisella tarkoitetaan kotitalouden tai yrityksen aktiivista osallistumista voimassa olevan talletus- tai lainasopimuksen ehtojen muuttamiseen, korko mukaan lukien. Lainasopimusten pidentämistä tai muita ehtojen muutoksia, jotka tapahtuvat automaattisesti eli ilman kotitalouden tai yrityksen aktiivista osallistumista, ei pidetä uudistamisena.

22.

Kotitalouksille ja yrityksille myönnettyjä uudistettuja lainoja koskevan uuden liiketoiminnan erillistä raportoimista varten uudistamisella tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa muita uusia lainoja kuin luottokorttiluottoja, valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja, jotka olivat tiedonantajan taseessa jo viitekuukautta edeltävän kuukauden lopussa.

23.

Velkojen uudelleenjärjestelyihin myönnettyjä lainoja ei lähtökohtaisesti jätetä uudistettuja lainoja koskevien tilastojen ulkopuolelle. Jos uudelleenjärjestely edellyttää uusia korkoneuvotteluja ja laina myönnetään tämän seurauksena markkinaehtoja alemmalla korolla 28 kohdassa kuvatulla tavalla, lainaa ei pidä kuitenkaan lukea uudistettuihin lainoihin eikä uuteen liiketoimintaan.

24.

Uuden liiketoiminnan korko perustuu painotettuun keskikorkoon, jota sovelletaan kotitalouksien tai yritysten ja tiedonantajan välillä 35 kohdassa määritellyn tarkasteluajanjakson aikana tehtyjen uusien sopimusten mukaisiin talletuksiin ja lainoihin asianomaisessa instrumenttiluokassa.

25.

Vaihtuvien korkojen muutokset, joissa tiedonantaja automaattisesti korjaa korkoa, eivät ole uusia sopimuksia, eikä niitä näin ollen pidetä uutena liiketoimintana. Voimassa olevien sopimusten osalta näitä vaihtuvien korkojen muutoksia ei siten lueta uuden liiketoiminnan korkoihin vaan yksinomaan kantatietojen keskikorkoihin.

26.

Muutos, joka tehdään kiinteistä koroista vaihtuviin korkoihin tai päinvastoin (ajankohtana t1) sopimuksen voimassaoloaikana ja josta on sovittu sopimuksen alkaessa (ajankohtana t0), ei ole uusi sopimus vaan osa ajankohtana t0 sovittuja lainaehtoja. Näin ollen sitä ei pidetä uutena liiketoimintana.

27.

Kotitalouden tai yrityksen oletetaan yleensä nostavan muun lainan kuin valmiusluottolimiitin tai sekkiluoton kokonaisuudessaan sopimuksen alkamisajankohtana. Kotitalous tai yritys voi kuitenkin nostaa lainaa yhdessä tai useammassa erässä ajankohtina t1, t2, t3 jne. sen sijaan että se nostaisi koko määrän sopimuksen alkaessa (ajankohtana t0). Sillä, nostetaanko laina yhdessä tai useammassa erässä, ei ole merkitystä rahalaitosten korkotilastojen kannalta. Kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan välillä ajankohtana t0 tehty sopimus, joka sisältää koron ja lainan koko määrän, sisällytetään rahalaitosten uutta liiketoimintaa koskeviin korkotilastoihin. Jos lainaehdoista neuvotellaan uudelleen ajankohdan t0 jälkeen, koko määrä, joka on myönnetty mutta jota ei vielä ole maksettu takaisin uudistamishetkellä, pitäisi ilmoittaa uudistetuissa lainoissa.

28.

Ongelmaluottoja ja lainojen uudelleenjärjestelyä varten markkinaehtoja alemmalla korolla myönnettyjä lainoja ei sisällytetä painotettuihin keskikorkoihin eikä uusiin lainoihin. Ongelmaluotot määritellään asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II, ja osittain tai kokonaan ongelmaluotoksi luokitellun lainan koko määrä jätetään pois rahalaitoksen korkotilastoista. Lainojen uudelleenjärjestelyä varten otetut lainat eli lainat ongelmiin joutuneiden velallisten velkojen uudelleenjärjestelyä varten pitäisi määritellä olemassa olevien kansallisten määritelmien mukaisesti.

29.

Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, lasketaanko kantatietoja eli lisäliitteessä 1 kuvattuja indikaattoreita 1–26 koskevat rahalaitosten korot kansallisella tasolla ajanjakson lopun havaintojen poikkileikkauksena vai ajanjakson keskiarvoihin perustuvina implisiittisinä korkoina. Tarkasteluajanjaksona on yksi kuukausi.

30.

Kantatietoja koskevat korot kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena lasketaan talletusten ja lainojen kantaan kuukauden viimeisen päivän tiettynä ajankohtana sovellettavien korkojen painotettujen keskiarvojen mukaan. Kyseisenä ajankohtana tiedonantaja kerää kotitalouksien ja yritysten talletusten ja lainojen kantatiedot ja niihin sovellettavat korot sekä laskee painotetun keskikoron jokaiselle instrumenttiluokalle. Toisin kuin kuukauden keskiarvoissa, kantatietoja koskevat rahalaitosten korot, jotka lasketaan kuukauden lopun havaintojen perusteella, kattavat vain ne sopimukset, jotka ovat vielä voimassa tietoja kerättäessä.

31.

Kantatietoja koskevat korot, jotka määritellään kuukauden keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina, lasketaan osamäärinä, joissa osoittajana on tarkasteltavan kuukauden aikana talletuksille maksetuista ja lainoista saatavista koroista kertynyt määrä ja nimittäjänä kuukauden keskimääräinen kanta. Tarkasteltavan kuukauden lopussa tiedonantaja ilmoittaa kunkin instrumenttiluokan osalta kuukauden aikana maksettavaksi tai saatavaksi kertyneiden korkojen määrän sekä talletusten ja lainojen keskimääräisen kannan kyseisen kuukauden aikana. Toisin kuin kuukauden lopun havainnoissa, kuukauden keskiarvoina laskettavat kantatietojen korot sisältävät myös sellaiset sopimukset, jotka olivat voimassa jonakin ajankohtana kuukauden aikana mutta jotka eivät ole voimassa enää kuukauden päättyessä. Talletusten ja lainojen keskimääräinen kanta tarkasteltavan kuukauden aikana pyritään laskemaan kuukauden päivittäisten kantojen keskiarvona. Vähimmäisvaatimuksena on, että kuukausittaiset keskikannat johdetaan päivittäisistä saldoista volatiilien instrumenttiluokkien eli ainakin yön yli -talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten, pidennettyjen luottokorttiluottojen sekä valmiusluottolimiittien ja sekkiluottojen osalta. Kaikkien muiden instrumenttiluokkien osalta kuukauden keskikanta johdetaan viikoittain tai useammin lasketuista saldoista.

32.

Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, lasketaanko yön yli -talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia, pidennettyjä luottokorttiluottoja sekä valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja eli lisäliitteessä 2 kuvattuja indikaattoreita 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 koskevat rahalaitosten soveltamat korot kansallisella tasolla ajanjakson lopun havaintojen poikkileikkauksena vai ajanjakson keskiarvoihin liittyvinä implisiittisinä korkoina. Tarkasteluajanjaksona on yksi kuukausi.

33.

Yön yli -talletuksille, irtisanomisehtoisille talletuksille, pidennetyille luottokorttiluotoille sekä valmiusluottolimiiteille ja sekkiluotolle maksettavat korot lasketaan, kuten lisäliitteeseen 1 sisältyvien kantatietojen korot, jommallakummalla seuraavista tavoista:

34.

Niiden tilien osalta, jotka voivat saldosta riippuen olla joko talletuksia tai lainoja, ainoastaan kuukauden viimeisen päivän saldo tiettynä ajankohtana ratkaisee sen, onko kyseinen tili kyseisenä kuukautena yön yli -talletus vai sekkiluotto, jos rahalaitosten soveltamat korot lasketaan kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena. Mikäli rahalaitosten soveltamat korot lasketaan kuukauden keskiarvoihin liittyvinä implisiittinä korkoina, arvioidaan päivittäin, onko tili talletus vai laina. Tämän jälkeen lasketaan päiväkohtaisten hyvityssaldojen ja päiväkohtaisten velkasaldojen keskiarvo, jonka perusteella saadaan kuukauden keskikanta implisiittisen koron nimittäjää varten. Lisäksi osoittajan virtatiedoissa eritellään talletuksille suoritettavat korkomaksut ja lainoista saatavat korkotulot. Tiedonantajat eivät ilmoita painotettuja keskikorkoja, joissa yhdistettäisiin (alhaiset) yön yli -talletusten korot ja (korkeat) sekkiluotoista perittävät korot.

35.

Muuhun uuteen liiketoimintaan kuin yön yli -talletuksiin, irtisanomisehtoisiin talletuksiin, luottokorttiluottoihin sekä valmiusluottolimiitteihin ja sekkiluottoihin eli kaikkiin lisäliitteessä 2 kuvattuihin indikaattoreihin paitsi indikaattoreihin 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 sovellettavat korot lasketaan ajanjakson keskiarvoina. Ajanjakso kattaa yhden (kokonaisen) kuukauden.

36.

Tiedonantajat laskevat kunkin instrumenttiluokan osalta uuteen liiketoimintaan sovellettavan koron painotettuna keskiarvona kaikista uuden liiketoiminnan koroista tietyssä instrumenttiluokassa tarkasteltavan kuukauden aikana. Nämä kuukauden keskiarvoa kuvaavat korot, samoin kuin tiedot kussakin instrumenttiluokassa ilmoitettavan kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan määrästä, toimitetaan tiedonantajan sijaintipaikan jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro (jäljempänä ’euroalueen jäsenvaltio’), kansalliselle keskuspankille. Tiedonantajat ottavat huomioon koko kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan.

37.

Kotitalouksille ja yrityksille myönnettyjä uudistettuja lainoja koskevien indikaattoreiden eli lisäliitteessä 2 kuvattujen indikaattoreiden 88–91 osalta tarvitaan vain uusia lainoja koskevat tiedot. Kaikki 22–27 kohdassa määritellyt uudistetut voimassa olevat talletus- ja lainasopimukset pitäisi ottaa huomioon, vaikka sama sopimus uusittaisiin useammin kuin kerran viitekuukauden aikana.

38.

Tiedonantajat toimittavat kantatietoja koskevat rahalaitosten korkotilastot lisäliitteessä 1 yksilöityjen instrumenttiluokkien osalta ja uutta liiketoimintaa koskevat korkotilastot lisäliitteessä 2 yksilöityjen instrumenttiluokkien osalta. Kuten 16 kohdassa on määritelty, yön yli -talletusten, irtisanomisehtoisten talletusten, valmiusluottolimiittien sekä sekkiluottojen ja pidennettyjen luottokorttiluottojen korot ovat uutta liiketoimintaa koskevia korkoja, vaikka uuden liiketoiminnan käsite ulottuu koko kantaan, ja ne sisältyvät sen vuoksi lisäliitteeseen 2.

39.

Jos kotimaiset luottolaitokset ja muut laitokset eivät jossain euroalueen jäsenvaltiossa lainkaan tarjoa johonkin lisäliitteissä 1 tai 2 kuvattuun instrumenttiluokkaan kuuluvia tuotteita euroalueen kotitalouksille ja yrityksille, kyseinen instrumenttiluokka ei ole käytössä kansallisella tasolla eikä sitä näin ollen oteta huomioon. Tiedot ilmoitetaan, mikäli kyseessä oleviin tuotteisiin perustuvaa liiketoimintaa on jonkin verran, vaikka se olisi vähäistäkin.

40.

Kussakin lisäliitteissä 1 ja 2 yksilöidyssä instrumenttiluokassa, jota sovelletaan kotimaisten luottolaitosten ja muiden kotimaisten laitosten euroalueen jäsenvaltioiden kotitalouksien ja yritysten kanssa harjoittamassa pankkitoiminnassa, rahalaitosten korkotilastojen laadinnan perustana ovat kaikki korot, joita sovelletaan kaikkiin kyseiseen instrumenttiluokkaan kuuluviin tuotteisiin. Tämä merkitsee sitä, että kansalliset keskuspankit eivät saa määritellä kussakin instrumenttiluokassa kansallisia tuotteita, joiden osalta rahalaitosten korkotilastoja kerätään; mukaan otetaan sen sijaan kunkin tiedonantajan tarjoamien kaikkien tuotteiden korot. Kuten raha-, rahoituslaitos- ja rahoitusmarkkinatilastoista 1 päivänä elokuuta 2007 annettujen suuntaviivojen EKP/2007/9 (3) 16 artiklassa todetaan, kansallisten keskuspankkien ei tarvitse kattaa otoksessa jokaista tuotetta, joka on olemassa kotimaan tasolla. Ne eivät kuitenkaan saa jättää kokonaista instrumenttiluokkaa tilastojen ulkopuolelle sillä perusteella, että sitä koskevat määrät ovat hyvin pieniä. Jos jotakin instrumenttiluokkaa tarjoaa vain yksi laitos, kyseisen laitoksen on siis oltava edustettuna otoksessa. Jos jotakin instrumenttiluokkaa ei ollut olemassa euroalueen jäsenvaltiossa siinä vaiheessa, kun otos alun perin poimittiin, mutta yksi laitos on ottanut instrumenttiluokkaan kuuluvan tuotteen myöhemmin käyttöön, kyseinen laitos valitaan otokseen seuraavan edustavuutta koskevan tarkistuksen yhteydessä. Jos kansallisella tasolla luodaan uusi tuote jo olemassa olevaan instrumenttiluokkaan, otoksessa olevat laitokset ottavat sen mukaan seuraavaan ilmoitukseen, koska kaikkien tiedonantajien edellytetään antavan ilmoituksen kaikista tuotteistaan.

41.

Poikkeuksina periaatteesta, jonka mukaan kaikki kaikkiin tuotteisiin sovellettavat korot otetaan mukaan, ovat ongelmaluottojen ja velkojen uudelleenjärjestelyihin otettujen lainojen korot. Kuten 28 kohdassa todetaan, mitään ongelmaluottoja ja velkojen uudelleenjärjestelyihin otettuja lainoja, joissa korko alittaa markkinakorot, eli ongelmiin joutuneisiin velallisiin sovellettavaa korkoa, ei oteta mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

42.

Rahalaitosten korkotilastot kattavat tiedonantajien joukon soveltamat korot. Tietoja muista kuin euromääräisistä talletuksista ja lainoista ei edellytetä kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden tasolla. Tämä ilmenee lisäliitteistä 1 ja 2, joissa kaikki indikaattorit koskevat euromääräisiä talletuksia ja lainoja.

43.

Sektorikohtaista erittelyä sovelletaan kaikkiin rahalaitosten korkotilastoissa edellytettyihin talletuksiin ja lainoihin repoja lukuun ottamatta. Lisäliitteissä 1 ja 2 erotetaan sen vuoksi toisistaan indikaattorit, jotka koskevat kotitalouksia (ml. kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) (4), ja indikaattorit, jotka koskevat yrityksiä (5). Lisäksi yksityisiä elinkeinonharjoittajia ja yhtiökumppanuuksia, joilla ei ole oikeudellista asemaa, koskevat tiedot annetaan erikseen osana kotitalouksien tietoja, mutta vain ”muita luottoja” koskevaan uuteen liiketoimintaan kuuluvien lainojen osalta. Kansalliset keskuspankit voivat luopua vaatimuksesta yksilöidä erikseen yksityisille elinkeinonharjoittajille myönnetyt lainat, jos tällaisten lainojen osuus euroalueen jäsenvaltion kotitalouksille myönnettyjen lainojen yhteenlasketusta kannasta on asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) mukaisesti laskettuna vähemmän kuin 5 prosenttia.

44.

Lisäliitteessä 1 oleva indikaattori 5 ja lisäliitteessä 2 oleva indikaattori 11 koskevat repoja. Vaikka repoille maksettava tuotto riippuu joissakin euroalueen jäsenvaltioissa siitä, minkä sektorin hallussa repot ovat, repojen osalta ei edellytetä sektorikohtaista erittelyä kotitalouksiin ja yrityksiin kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden tasolla. Myöskään maturiteettierittelyä ei edellytetä tehtäväksi kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden tasolla, koska repojen oletetaan olevan pääasiassa hyvin lyhytaikaisia. Repoja koskevat rahalaitosten korot liittyvät erittelemättä molempiin sektoreihin.

45.

Lisäliitteen 2 indikaattorit 5 ja 6 koskevat kotitalouksien hallussa olevia irtisanomisehtoisia talletuksia. Irtisanomisehtoisten talletusten korko ja painotus liittyvät kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden tasolla kuitenkin sekä kotitalouksien että yritysten hallussa oleviin irtisanomisehtoisiin talletuksiin, eli sektorit yhdistetään mutta kohdistetaan kotitalouksiin. Sektorikohtaista erottelua ei edellytetä tehtäväksi kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden tasolla.

46.

Ellei jäljempänä 47–55 kohdassa toisin määrätä, rahalaitosten korkojen instrumenttilajin mukaan tehtävä erittely ja instrumenttilajien määrittelyt noudattavat asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevan 2 osan mukaisia saamisten ja velkojen luokkia.

47.

Yön yli -talletuksia koskevat korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1 ja 7 kattavat kaikki yön yli -talletukset riippumatta siitä, maksetaanko niille korkoa vai ei. Nollakorkoiset yön yli -talletukset otetaan siis mukaan rahalaitosten korkotilastoihin.

48.

Valmiusluottolimiiteillä ja sekkiluotoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 12 ja 23 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevassa 2 osassa riippumatta niiden alkuperäisestä koron kiinnitysajasta. Ylityksistä maksettavat sakkokorot, jotka sisältyvät muihin kuluihin yhtenä osatekijänä, esimerkiksi erityisinä toimitusmaksuina, eivät kuulu 1 kohdassa olevan määritelmän mukaisen vuositasoisen sovitun koron piiriin, koska tähän korkoon sisältyy yksinomaan lainojen korko. Tässä luokassa ilmoitettavia lainoja ei ilmoiteta missään muussa uuden liiketoiminnan luokassa.

49.

Luottokorttiluotolla tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevassa 2 osassa. Korkoa koskevat tiedot ilmoitetaan ainoastaan pidennettyjen luottokorttiluottojen osalta indikaattoreissa 32 ja 36. Luottokorttien maksuaikaluottojen korkoa ei ilmoiteta erikseen, sillä se on määritelmän mukaan 0 prosenttia. Luottokorttien maksuaikaluottojen kanta sisällytetään kuitenkin rahalaitosten korkotilastojen kantatietoihin yhdessä pidennettyjen luottokorttiluottojen kannan kanssa. Pidennettyjä luottokorttiluottoja ja luottokorttien maksuaikaluottoja ei ilmoiteta minkään muun uutta liiketoimintaa kuvaavan indikaattorin yhteydessä.

50.

Uuteen liiketoimintaan kuuluvat yrityksille myönnetyt lainat (valmiusluottolimiittejä, sekkiluottoja ja luottokorttiluottoja lukuun ottamatta) eli lisäliitteen 2 indikaattorit 37–54, 80, 82, 84 ja 91 kattavat rahalaitosten korkotilastoissa kaikki muut lainat paitsi yritysten luottokorttiluotot, valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot niiden määrästä riippumatta, kun taas indikaattorit 62–79, 81, 83 ja 85 liittyvät 64 kohdassa määriteltyihin vakuudellisiin luottoihin. Kantatietoja koskevan lisäliitteen 1 mukaisilla yrityksille myönnetyillä lainoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat myös valmiusluottolimiitit, sekkiluotot ja luottokorttiluotot.

51.

Uuteen liiketoimintaan kuuluvilla kotitalouksille myönnetyillä kulutusluotoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 13–15, 30 ja 88 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa tavaroiden ja palvelujen hankintaa varten henkilökohtaiseen käyttöön myönnettyjä muita lainoja kuin luottokorttiluottoja, valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja, kun taas indikaattorit 55–57 liittyvät 64 kohdassa määriteltyihin vakuudellisiin lainoihin. Kantatietoja koskevan lisäliitteen 1 mukaisilla kulutusluotoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat myös valmiusluottolimiitit, sekkiluotot ja luottokorttiluotot.

52.

Uuteen liiketoimintaan kuuluvilla kotitalouksien asuntolainoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 16–19, 31 ja 89 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa sellaisia muita lainoja kuin valmiusluottolimiittejä, sekkiluottoja tai luottokorttiluottoja, jotka on myönnetty asumiseen liittyviä investointeja varten, mukaan lukien asuntojen rakentaminen, autotallit ja asuntojen kunnostustyöt (remontointi), kun taas indikaattorit 58–61 liittyvät 64 kohdassa määriteltyihin vakuudellisiin lainoihin. Kantatietoja koskevan lisäliitteen 1 mukaisilla kotitalouksien asuntolainoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat myös valmiusluottolimiitit, sekkiluotot ja luottokorttiluotot.

53.

Uuteen liiketoimintaan kuuluvilla kotitalouksille myönnetyillä muilla luotoilla eli lisäliitteen 2 indikaattoreilla 20–22 ja 33–35 ja 90 tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa esimerkiksi liiketoimintaa, velkajärjestelyjä, opintoja jne. varten myönnettyjä muita lainoja kuin valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja tai luottokorttiluottoja. Kantatietoja koskevan lisäliitteen 1 mukaisilla kotitalouksille myönnetyillä muilla luotoilla tarkoitetaan samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevassa 2 osassa, ja ne kattavat valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä luottokorttiluotot.

54.

Kantatietoja koskevien rahalaitosten korkojen osalta kulutusluotot, kotitalouksille myönnetyt asuntolainat ja kotitalouksille myönnetyt muut luotot kattavat yhdessä kaikki kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten kotitalouksille myöntämät lainat, mukaan luettuina valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä luottokorttiluotot.

55.

Uutta liiketoimintaa koskevien rahalaitosten korkojen osalta pidennetyt luottokorttiluotot, valmiusluottolimiitit ja sekkiluotot sekä kotitalouksille myönnetyt kulutusluotot, asuntolainat ja muita tarkoituksia varten myönnetyt luotot kattavat kaikki kotimaisten luottolaitosten ja muiden laitosten kotitalouksille myöntämät lainat luottokorttien maksuaikaluottoja lukuun ottamatta. Luottokorttien maksuaikaluottoja ei ilmoiteta erikseen rahalaitosten uutta liiketoimintaa koskevissa korkotilastoissa, mutta ne sisältyvät osana vastaaviin kantatietoihin.

56.

Yrityksille myönnettyjen muiden lainojen eli lisäliitteen 2 indikaattoreiden 37–54 ja 62–85 osalta erotetaan toisistaan kolme suuruusluokkaa: a) ”enintään 0,25 miljoonaa euroa”; b) ”yli 0,25 miljoonaa euroa mutta enintään 1 miljoonaa euroa”; ja c) ”yli 1 miljoonaa euroa”. Tällä määrällä tarkoitetaan yhtä uutena liiketoimintana pidettävää yksittäistä lainatransaktiota eikä kaikkea yrityksen ja tiedonantajan välistä liiketoimintaa.

57.

Riippuen instrumenttilajista ja siitä, liittyykö rahalaitosten korko kantatietoihin vai uuteen liiketoimintaan, tiedot eritellään tilastoissa alkuperäisen ja jäljellä olevan maturiteetin, irtisanomisajan ja korkotason tarkistuksen ajanjakson ja/tai alkuperäisen koron kiinnittämisen ajanjakson mukaan. Nämä erittelyt koskevat aikavälejä tai ajanjaksoja, esimerkiksi korko enintään kahden vuoden määräaikaistalletukselle tarkoittaa keskikorkoa kaikille talletuksille, joiden alkuperäinen maturiteetti on kahdesta päivästä kahteen vuoteen, painotettuna talletuksen koon mukaan.

58.

Alkuperäisen ja jäljellä olevan maturiteetin sekä irtisanomisajan ja korkotason tarkistuksen ajanjakson mukaan tehtävä erittely on asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) liitteessä II olevan 2 osan määritelmien mukainen. Alkuperäisen maturiteetin mukaan tehtävää erittelyä sovelletaan kaikkiin kantatietoja koskeviin talletusluokkiin repoja lukuun ottamatta sekä kaikkiin kantatietoja koskeviin lainaluokkiin lisäliitteen 1 mukaisesti. Erittelyä alkuperäisen maturiteetin sekä jäljellä olevan maturiteetin ja seuraavan korkotason tarkistuksen ajanjakson mukaan sovelletaan indikaattoreihin 15–26 lisäliitteen 1 mukaisesti. Alkuperäisen maturiteetin mukaan tehtävää erittelyä sovelletaan myös määräaikaistalletuksia koskevaan uuteen liiketoimintaan ja irtisanomisajan mukaan tehtävää erittelyä irtisanomisehtoisia talletuksia koskevaan uuteen liiketoimintaan lisäliitteen 2 mukaisesti. Erilliset tiedot yrityksille myönnetyistä lainoista, joiden alkuperäinen koron kiinnitysaika on enintään yksi vuosi ja joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden, ilmoitetaan kunkin edellä 56 kohdassa mainitun suuruusluokan osalta lisäliitteen 2 mukaisesti.

59.

Uutta liiketoimintaa koskevat lainakorot eritellään, lukuun ottamatta uudistettuja lainoja koskevia indikaattoreita 88–91 lisäliitteessä 2, sopimukseen sisältyvän alkuperäisen koron kiinnitysajan mukaan. Alkuperäisellä koron kiinnitysajalla tarkoitetaan rahalaitosten korkotilastoissa sopimuksen alkaessa ennalta sovittua ajanjaksoa, jonka aikana koron määrä ei muutu. Alkuperäinen koron kiinnitysaika saattaa olla lyhyempi tai sama kuin lainan alkuperäinen maturiteetti. Korkoa pidetään muuttumattomana vain, mikäli sen suuruus määritetään täsmällisesti, esimerkiksi 10 prosentiksi, tai erona viitekorkoon tiettynä kiinteänä ajankohtana, esimerkiksi 6 kuukauden euriboriksi lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä tiettynä päivänä ja ajankohtana. Mikäli sopimuksen alkaessa kotitalouden tai yrityksen ja tiedonantajan kesken sovitaan tietyksi ajanjaksoksi menettelystä, jolla lainakorko lasketaan, esimerkiksi 6 kuukauden euribor plus 2 prosenttiyksikköä kolmen vuoden ajaksi, alkuperäisenä koron kiinnitysaikana ei pidetä kolmea vuotta vaan kuutta kuukautta, koska koron määrä saattaa vaihdella kuuden kuukauden välein kolmen vuoden aikana. Uutta antolainaustoimintaa koskevat rahalaitosten korkotilastot sisältävät vain koron, josta on sovittu alkuperäiseksi koron kiinnitysajaksi sopimuksen alkaessa tai lainaa koskevien uusien neuvottelujen jälkeen. Mikäli korko tämän alkuperäisen kiinnitysajan jälkeen automaattisesti muuttuu vaihtuvaksi koroksi, sitä ei sisällytetä uutta liiketoimintaa koskeviin korkoihin vaan yksinomaan kantatietoja koskeviin korkoihin.

60.

Kotitalouksille myönnettyjen lainojen osalta eritellään seuraavat alkuperäiset koron kiinnitysajat:

61.

Yrityksille luokissa enintään 0,25 miljoonaa euroa, yli 0,25 miljoonaa euroa mutta enintään 1 miljoonaa euroa sekä yli 1 miljoonaa euroa myönnettyjen lainojen osalta eritellään seuraavat alkuperäiset koron kiinnitysajat:

62.

”Vaihtuva korko” määritellään rahalaitosten korkotilastoissa koroksi, jota tarkistetaan jatkuvasti, esimerkiksi päivittäin, tai rahalaitoksen harkinnan mukaan, keskuspankkeja ja rahamarkkinarahastoja lukuun ottamatta.

63.

Kotitalouksille ja yrityksille myönnetyt lainat, joissa on vakuus ja/tai takaus, ilmoitetaan lisäksi erikseen rahalaitosten korkotilastojen kaikkien uuden liiketoiminnan luokkien osalta, lukuun ottamatta luottokorttiluottoja, valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja sekä muihin tarkoituksiin myönnettyjä luottoja. Erittelyä vakuuden/takausten mukaan ei edellytetä myöskään uudistettuja lainoja koskevaan uuteen liiketoimintaan liittyvien indikaattoreiden osalta.

64.

Rahalaitosten korkotilastoissa lainojen erittely vakuuden/takausten mukaan sisältää sellaisten uuteen liiketoimintaan kuuluvien lainojen yhteenlasketun määrän, joiden vakuutena käytetään luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (6) 4 artiklan 1 kohdan 58 alakohdassa ja saman asetuksen 197–200 artiklassa olevan määritelmän mukaista ”vastikkeellista luottosuojaa” ja/tai joiden takauksena käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 59 alakohdassa ja saman asetuksen 201, 202 ja 203 artiklassa olevan määritelmän mukaista ”takauksen luonteista luottosuojaa” siten, että vakuuden ja/tai takauksen arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin lainan kokonaismäärä. Jos muu rahalaitos kuin keskuspankki tai rahamarkkinarahasto soveltaa valvontatarkoituksiin järjestelmää, joka poikkeaa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 määritellystä standardimenetelmästä, rahalaitos voi soveltaa samaa menettelyä myös ilmoittaessaan tietoja tähän erittelyyn kuuluvista lainoista.

65.

Jotta voitaisiin laskea kaikkia euroalueen jäsenvaltioita koskevat aggregaatit kunkin lisäliitteissä 1 ja 2 esitetyn instrumenttiluokan osalta, sovelletaan kolmea aggregointitasoa.

66.

Aggregoinnin ensimmäisen vaiheen toteuttavat tiedonantajat 67–72 kohdassa määritetyllä tavalla. Kansalliset keskuspankit voivat kuitenkin pyytää tiedonantajia toimittamaan tiedot yksittäisten talletusten ja lainojen tasolla. Tiedot toimitetaan sen euroalueen jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jossa tiedonantaja sijaitsee.

67.

Jos kantatietoja koskevat korot eli lisäliitteen 1 indikaattorit 1–26 on laadittu kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena, tiedonantajat toimittavat kustakin instrumenttiluokasta painotetun keskikoron kuukauden viimeiseltä päivältä.

68.

Jos kantatietoja koskevat korot eli lisäliitteen 1 indikaattorit 1–26 on laadittu kuukauden implisiittisinä keskikorkoina, tiedonantajat toimittavat kunkin instrumenttiluokan osalta tiedot kyseisen kuukauden aikana kertyneistä maksetuista tai saaduista koroista sekä talletusten ja lainojen keskimääräisestä kannasta saman kuukauden aikana.

69.

Jos yön yli -talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia, pidennettyjä luottokorttiluottoja sekä valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja koskevat korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 on laadittu kuukauden lopun havaintojen poikkileikkauksena, tiedonantajat toimittavat kustakin instrumenttiluokasta painotetun keskikoron kuukauden viimeiseltä päivältä.

70.

Jos yön yli -talletuksia, irtisanomisehtoisia talletuksia, pidennettyjä luottokorttiluottoja sekä valmiusluottolimiittejä ja sekkiluottoja koskevat korot eli lisäliitteen 2 indikaattorit 1, 5, 6, 7, 12, 23, 32 ja 36 on laadittu kuukauden implisiittisinä keskikorkoina, tiedonantajat toimittavat kunkin instrumenttiluokan osalta tiedot kyseisen kuukauden aikana kertyneistä maksetuista tai saaduista koroista sekä talletusten ja lainojen keskimääräisestä kannasta saman kuukauden aikana.

71.

Tiedonantajat toimittavat kustakin uutta liiketoimintaa koskevasta instrumenttiluokasta eli lisäliitteen 2 indikaattoreista 2–4, 8–11, 13–22, 30–31, 33–35 ja 37–85 painotetun keskikoron. Lisäksi tiedonantajat ilmoittavat kunkin lisäliitteen 2 indikaattorin 2–4, 8–11, 13–22 ja 33–35 ja 37–85 osalta kussakin instrumenttiluokassa tarkasteltavan kuukauden aikana toteutuneen uuden liiketoiminnan määrän. Kotitalouksille ja yrityksille myönnettyjä uudistettuja lainoja koskevien instrumenttiluokkien (lisäliitteessä 2 olevat indikaattorit 88–91) osalta tarvitaan vain uutta liiketoimintaa koskevat tiedot.

72.

Luottolaitoksia ja muita laitoksia, joille kansallinen keskuspankki on antanut luvan ilmoittaa rahalaitosten korkotilastot yhdessä ryhmänä, pidetään yhtenä tiedonantajana, ja niiden on annettava 67–71 kohdassa mainitut tiedot koko ryhmän osalta. Lisäksi nämä tiedonantajat ilmoittavat joka vuosi kunkin instrumenttiluokan osalta ryhmään kuuluvien tiedonantajalaitosten lukumäärän ja korkojen varianssin näiden laitosten välillä. Ryhmään kuuluvien tiedonantajien lukumäärä ja varianssi koskevat lokakuun tilannetta, ja ne ilmoitetaan lokakuun tietojen yhteydessä.

73.

Aggregoinnin toisen vaiheen toteuttavat kansalliset keskuspankit. Ne aggregoivat korot ja niihin liittyvän liiketoiminnan määrät kaikilta kansallisilta tiedonantajilta kansalliseksi keskikoroksi kunkin instrumenttiluokan osalta. Tiedot ilmoitetaan Euroopan keskuspankille (EKP). EKP toteuttaa kunkin euroalueen jäsenvaltion instrumenttiluokkia koskevan aggregoinnin viimeisen vaiheen kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden tasolle.

1.

Toimitusta koskevat vähimmäisvaatimukset:

2.

Tarkkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset:

3.

Käsitteellistä vastaavuutta koskevat vähimmäisvaatimukset:

4.

Tarkistuksia koskevat vähimmäisvaatimukset:

EKP:n ja asianomaisen kansallisen keskuspankin määrittelemiä tarkistusperiaatteita ja -menettelyjä on noudatettava. Tavanomaisista tarkistuksista poikkeaviin tarkistuksiin on liitettävä selitykset.

Asetus (EY) N:o 2181/2004 (EKP/2004/21)

(EUVL L 371, 18.12.2004, s. 42)

Asetus (EY) N:o 290/2009 (EKP/2009/7)

(EUVL L 94, 8.4.2009, s. 75)

Asetus (EU) N:o 674/2010 (EKP/2010/7)

(EUVL L 196, 28.7.2010, s. 23)